Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut 50+ naiset jaksatte?
12.08.2018 |
Vielä kolmekymppisenä leivoin ahkerasti, kävelin 5 km työmatkat, kävin kahdesti viikossa jumpassa.
Nyt ikää 50+. Naimisissa, yksi teini-ikäinen (helppo) lapsi. Jaksaminen nollassa. En liiku muutakuin autolla paikasta toiseen. Ei harrastuksia. En jaksa tehdä ruokaa kuin viikonloppuisin, arkena meillä syödään eineksiä tai puolivalmista. Joskus saatan piirakan tehdä valmispiirakkapohjasta, siinä ne leipomiset. Teen 30 tunnin työviikkoa, palkka sen verran hyvä, että vähempikin tuntimäärä riittää, mutta enempää en jaksaisikaan. Työ on oikeastaan ainut mielenkiinnon kohde elämässäni. En koe itseäni masentuneeksikaan. Vain jaksamattomaksi.
Kommentit (131)
Olen aika hämmentynyt tästä ketjusta. Viisikymppiset naiset jo niin raihnaisessa kunnossa, etteivät edes töissä jaksa käydä. Pieniä lapsia kotona missään ei ole jaksanut käydä ”vuosikymmeniin” kuten joku totesi. Hei siskot, teillä on vielä kymmeniä vuosia elämää! Pitäkää kunnostamme huolta ja kilot kurissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 54-vuotias nainen, eronnut, asun yksin, kolme lasta ovat jo aikuisia (25-31 v) ja omillaan muilla paikkakunnilla. Ei lastenlapsia.
En harrasta liikuntaa koska en ehdi, minulla on kolme työpaikkaa ja teen töitä 50-55 tuntia viikossa. Yksi työ on staattista istumista, muut pelkästään jalkojen päällä olemista. Harrastan ruoanlaittoa ja kerään keittokirjoja ja tykkään kokeilla uusia reseptejä. Teen itselleni "oikeata" ruokaa alusta asti, en käytä eineksiä enkä puolivalmisteita, koska ne eivät maistu hyvälle. Laitan ruoan myös kauniisti esille, ruoka syödään ensin silmillä ja sitten vasta makuaistilla. Kauniit astiat lisäävät tätä visuaalista iloa :)
Ensimmäisten pakkasten tultua virkistyn ja alan tehdä kävelylenkkejä, ilma on raikas ja täynnä happea ja maailma tuntuu hyvältä ja kauniilta :)
Jos sattuu olemaan vapaapäivä niin lähden kameran kanssa jonnekin luontoon kuvaamaan kaikkea mikä sillä hetkellä tuntuu kuvaamisen arvoiselta - ihan vaan digikamera, olen amatööriräpsijä!
Minulla ei ole mitään lääkitystä mihinkään, ei ole myöskään mitään vaivoja ellei unettomuutta lasketa sellaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen aika hämmentynyt tästä ketjusta. Viisikymppiset naiset jo niin raihnaisessa kunnossa, etteivät edes töissä jaksa käydä. Pieniä lapsia kotona missään ei ole jaksanut käydä ”vuosikymmeniin” kuten joku totesi. Hei siskot, teillä on vielä kymmeniä vuosia elämää! Pitäkää kunnostamme huolta ja kilot kurissa!
Onneksi tulit tänne kertomaan tämän. Kristus mikä lässyttäjä - pidä huoli omista asioistasi. Täällä jokainen kertoo huolistaan ja tuntemuksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mittauta rauta-arvot!
Onko tää rauta-arvojen mittauttaminen nyt joku FB:ssä levinnyt muotijuttu yhtäkkiä? Vai miksi sitä nyt kuulee koko ajan, kun ei ennenkään katottu kuin hemoglobiinit jne.
Varastoraudan puute on uusi kilpirauhanen. Kun huomattiin, etteivät lääkärit määrää Thyroxinia normaaleihin kilpirauhasarvoihin, keksittiin varastoraudanpuute, joka ei hoiidu normaalilla rautalääktityksellä, vaan tarvitaan suonensisäistä rautaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen 54-vuotias nainen, eronnut, asun yksin, kolme lasta ovat jo aikuisia (25-31 v) ja omillaan muilla paikkakunnilla. Ei lastenlapsia.
En harrasta liikuntaa koska en ehdi, minulla on kolme työpaikkaa ja teen töitä 50-55 tuntia viikossa. Yksi työ on staattista istumista, muut pelkästään jalkojen päällä olemista. Harrastan ruoanlaittoa ja kerään keittokirjoja ja tykkään kokeilla uusia reseptejä. Teen itselleni "oikeata" ruokaa alusta asti, en käytä eineksiä enkä puolivalmisteita, koska ne eivät maistu hyvälle. Laitan ruoan myös kauniisti esille, ruoka syödään ensin silmillä ja sitten vasta makuaistilla. Kauniit astiat lisäävät tätä visuaalista iloa :)
Ensimmäisten pakkasten tultua virkistyn ja alan tehdä kävelylenkkejä, ilma on raikas ja täynnä happea ja maailma tuntuu hyvältä ja kauniilta :)
Jos sattuu olemaan vapaapäivä niin lähden kameran kanssa jonnekin luontoon kuvaamaan kaikkea mikä sillä hetkellä tuntuu kuvaamisen arvoiselta - ihan vaan digikamera, olen amatööriräpsijä!
Minulla ei ole mitään lääkitystä mihinkään, ei ole myöskään mitään vaivoja ellei unettomuutta lasketa sellaiseksi.
Sopiiko kysyä, miksi teet töitä jopa 55 tuntia viikossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
51 v. Vaihdoin juuri työpaikan vaativampaan, asiantuntijatehtävissä. Väsyttää lähinnä sen takia, muuten ei ole kummempia vaivoja, kremppoja eikä masennuksia.
Iloista iltaa sinulle ap.Äläpä ole ollenkaan huolestunut kun,et leivo,tai tee kauheasi ruokaa,tai harrasta. Kun työstäsi tykkäät ja kotisi hoidat ,se riittää. Ole itsellesi armollinen ja iloitse siitä ,kun olet terve.
Siitä on nyt 17 vuotta ,kun olin sun ikäinen.Lapset oli jo opiskelemassa.Tein töitä 30h/vk.
Meidän työpaikalla oli kyllä niin hektistä ,että kaikista vedetiin mehut tarkkaan. 40-kymppisetkin supernaiset,tosi ahkerat sanoivat ettei kertakaikkiaan jaksa mitää enää töiden jälkeen,olivat reippaita ,hoikkia ja ihan ok.
Kun jäin eläkkeelle 64v ,nämä työkaverini olivat työstä edelleen samassa olotilassa,kuin sinä nyt.Ehkä kerran vk kävivät jumpassa.Minä en sit kuin vapaapäivinä lenkillä.Kotityöt ei rasittaneet,ei niitä paljon ollut ,puolisokin osallistuu.
Nyt sit koko ajan eläkkeellä ollessa olen lenkkeillyt paljon ,juossut,kävellyt ,käynyt salilla,maalannut ,kokeillut sitä ja tätä kivaa. .Siis tehnyt mitä mieli tekee.Koskaan ei ole kiire. Aamuisin saa nukkua 9-10 . Jatka sinä samaan malliin!
Elikkä olotilasi on ihan normaali.Aika aikaa kutakin ,sanotaan.Ei tänne juuri vastaakkaan muut,kuin ne erityyppiset ihmiset ,jotka tykkää touhuta paljon.
Vähemmälläkin pärjää ,pysyy hoikkana,pirtsakkana ja pitää kodin kauniina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mittauta rauta-arvot!
Onko tää rauta-arvojen mittauttaminen nyt joku FB:ssä levinnyt muotijuttu yhtäkkiä? Vai miksi sitä nyt kuulee koko ajan, kun ei ennenkään katottu kuin hemoglobiinit jne.
Varastoraudan puute on uusi kilpirauhanen. Kun huomattiin, etteivät lääkärit määrää Thyroxinia normaaleihin kilpirauhasarvoihin, keksittiin varastoraudanpuute, joka ei hoiidu normaalilla rautalääktityksellä, vaan tarvitaan suonensisäistä rautaa.
Minulla on jo thyroksiinilääkitys ja struumakin, mutta silti ferritiiniarvoni oli 15 ja ihan B12-vitamiinilla ja Obsidan-perusrautatableteilla arvo nousi 40:ään parissa kuukaudessa. Ja mikä ero jaksamisessa; nyt jaksan itse pukeutua ja syödä, kävelläkin vähän sisällä, parissa kaupassakin olen jo käynyt. Mitään näistä en jaksanut ferritiinin ollessa 15. Puhu sitten kun oikeasti olet sairas ja väsynyt!
Kiitos kysymästä! Työtahti vaatimuksineen vie joskus mehuja, mutta sairauspoissaoloja ei juurikaan ole. Minulla on vaikeuksia nukkua yhtäjaksoisesti pitkään ja se huolettaa. Olen kyllä aina ollut levoton nukkuja. Ei ole merkitystä fyysisellä rääkillä. Jotain tarttis tehdä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kohta 49. Jaksaminen vaihtelee. Pitäisi liikkua enemmän ja syödä kevyemmin. Liikaa herkkuja ja alkoholiakin vähän joka viikonloppu. Mieliala vaihtelee. Työni hoidan, mutta paljon muuta en jaksa. Lapset aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Aika monella teillä vielä 50+ iässä teini-ikäisiä lapsia kotona. Eikö heillä ole mitään harrastuksia tms. joissa teidänkin on ”pakko” olla mukana, edes kuskina? Ihmettelen todella, että voitte maata vaan sohvalla töiden jälkeen.
Itse 40v ja 16v lapsi pelaa jääkiekkoa. Siellä se jäähallilla minunkin vapaa-aika usein kuluu ja olen siitä ihan tyytyväinen. Kiva porukka meillä ja pelejä on aina hauska katsoa. Vai olitteko kuitenkin hieman liian vanhoja jo näille lapsillenne...?
Ihme pullamössöiksi olette tenavanne lellineet. Ei ollut puhettakaan, että kasarilla vanhemmat olisi harjoituksiin roudanneet. Harvoin olivat edes pelejä katselemassa. Kaverithan olisivat ihan pellenä pitäneet ja repeilleet, jos olisi äidin kyydillä kentälle mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla muuten kaikki hyvin, mutta väsyttää vaan vietävästi. Varsinkin aamulla kun herään erityisesti silmät(?!) on ihan väsyneet. En juo kahvia, joten mitään pika-apua ei ole väsymykseen. Yöhikoilua on, mutta olen hyvä nukkuja muuten.
Syön vielä e-pillereitä, kun toimivat paremmin kuin hormonikorvaushoito runsaisiin kuukautisiini (joku vv-oire tämäkin). Osa-aikatyö. Liikuntaa 2x viikossa, fyysinen työ ja koiralenkit päälle. Ruokaa jaksan tehdä, ja omakotitalon töitä, kun teen kotihommia omaan tahtiini. Lastenhoitoa kerran pari kuussa, se kyllä piristää.
Näiden ikuisen liikuntahöpöttäjien pitäisi joskus miettiä, että vaikka he jaksavat liikkua ja saavat siitä virtaa, näin ei ole kaikilla. Minäkin liikun melkoisen runsaasti ja olen aina liikkunut, olen normaalipainoinen/hoikahko ja täysin terve, mutta niin vaan on viidenkympin lähestyessä alkanut väsyttämään. Eikä ole edes enää mielenkiintoa kaikkeen siihen tekemiseen mitä oli aiemmin. Teen edelleen ruokaa, käyn töissä, vietän aikaa perheen ja ystävien kanssa, mutta en esim. ole enää ollenkaan innokas hoitamaan tätä meidän puolen hehtaarin puutarhaa. Ei kiinnosta jumpat eikä uinti, ei hiihto eikä kuntosali. Työ on ikävä velvollisuus, olen ollut työelämässä lähes 30 v ja tässä samassa työpaikassa yli 20 v. Työtahti on kova, nuoret käy olemassa viikon-pari ja lähtevät pois, kun eivät jaksa. Ei kaikkien työkään ole samantyyppistä, jota jaksaa painaa vielä kuusikymppisenäkin.
Liikunta on tottakai hyvä juttu, samoin terveellinen ruokavalio ja muutenkin terveet elämäntavat, mutta kun ne ei vaan kaikille riitä. Vaihdevuosissa tulee muutamankin vuoden pituinen jakso, jolloin on hyvin väsynyt ja kiinnostus moniin asioihin vähenee. Luotankin siihen, että tämä on ohimenevää ja uutta tulee vielä näiden entisten mielenkiinnon kohteiden tilalle. Meillä on miehen kanssa ihan samanlaiset fiilikset, joten kaipa miehilläkin on jonkinlaiset vaihdevuodet. Yhdessä ollaan päätetty, että otetaan aiempaa rennommin, talokin menee ensi keväänä myyntiin, muutetaan kaupungin keskustaan ja ostetaan sieltä pienempi talo pikkupihalla ja ehkä kesämökki myös. Työpaikat vaihtoon myös, jos nyt vaan vielä kelvataan jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 54-vuotias nainen, eronnut, asun yksin, kolme lasta ovat jo aikuisia (25-31 v) ja omillaan muilla paikkakunnilla. Ei lastenlapsia.
En harrasta liikuntaa koska en ehdi, minulla on kolme työpaikkaa ja teen töitä 50-55 tuntia viikossa. Yksi työ on staattista istumista, muut pelkästään jalkojen päällä olemista. Harrastan ruoanlaittoa ja kerään keittokirjoja ja tykkään kokeilla uusia reseptejä. Teen itselleni "oikeata" ruokaa alusta asti, en käytä eineksiä enkä puolivalmisteita, koska ne eivät maistu hyvälle. Laitan ruoan myös kauniisti esille, ruoka syödään ensin silmillä ja sitten vasta makuaistilla. Kauniit astiat lisäävät tätä visuaalista iloa :)
Ensimmäisten pakkasten tultua virkistyn ja alan tehdä kävelylenkkejä, ilma on raikas ja täynnä happea ja maailma tuntuu hyvältä ja kauniilta :)
Jos sattuu olemaan vapaapäivä niin lähden kameran kanssa jonnekin luontoon kuvaamaan kaikkea mikä sillä hetkellä tuntuu kuvaamisen arvoiselta - ihan vaan digikamera, olen amatööriräpsijä!
Minulla ei ole mitään lääkitystä mihinkään, ei ole myöskään mitään vaivoja ellei unettomuutta lasketa sellaiseksi.
Sopiiko kysyä, miksi teet töitä jopa 55 tuntia viikossa?
Sopii. Olin eron tullessa (reilut 10 v sitten) rikki, sekaisin ja tyhmä ja velkaannuin. Maksoin velkaa velalla ja jokainen tietää miten siinä käy. Tyhmyydestä sakotetaan jne - siksi teen paljon töitä, että saan velkani maksettua.
Toisaalta, jos olisin töissä vain sen tavallisen määrän minulla olisi ihan liian paljon vapaa-aikaa enkä tietäisi mitä tehdä. Minulla ei ole ystäviä tällä paikkakunnalla missä asun, en pidä ryhmäjutuista enkä ylipäätänsä ihmisiin tutustumisesta.
Liikunta helpottaa masennusta jos sitä harrastaa kohtuudella, jos liikaa niin siihen alkaa tulla pakonomaisuus mukaan, vaativa persoonallisuus itseä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen aika hämmentynyt tästä ketjusta. Viisikymppiset naiset jo niin raihnaisessa kunnossa, etteivät edes töissä jaksa käydä. Pieniä lapsia kotona missään ei ole jaksanut käydä ”vuosikymmeniin” kuten joku totesi. Hei siskot, teillä on vielä kymmeniä vuosia elämää! Pitäkää kunnostamme huolta ja kilot kurissa!
Tämä oli ilmeisesti osittain minulle tarkoitettu :) Teen fyysisesti raskasta työtä ihan täysiä työviikkoja, työtahti aika tappava, joskus päivät yli kellon ympäri. Vapaapäivinä teen pyörälenkkejä yhteensä noin 60 km viikossa, että kyllä liikuntaa tulee reippaasti. Päihitän jaksamisessa monet parikymppiset salilla käyvät neitokaiset. Palautuminen vaatii vaan tässä iässä paljon enemmän aikaa kuin 20-30v sitten. Oma lapseni on jo aikuinen. Ihan eri asia istua toimistossa tietokoneen ääressä 8h kuin kantaa raskaita taakkoja 10-12h päivässä. Siinä väsyis nuoremmatkin neitoset. Joten älä arvioi toisen työssä jaksamista oman paperinpyörittelytyön näkökulmasta. Tulet huomaamaan että iän myötä jaksaminen vähenee eikä jaksa muutenkaan innostua kaikesta minkä on jo nähnyt kymmeniä kertoja.
Multa poistivat kohdun 49v ja +10v työpaikka meni pian sen jälkeen. Aloin syödä Progynova 1mg ja opiskelenkin vähäsen. Lapset lähtivät niihin aikoihin myös. Yritin jättää P:aa pois ja sain sydänongelmia kai sen vuoksi. Jaksan aika huonosti, hellekausi oli vaikeaa. Mies on pysynyt pian 40v täynnä. Kai tämä tästä helpottaa..
Olen 54v ja käyn ihan tyytyväisenä töissä asiantuntijatehtävissäni. Olen hieman yllättyneenä lukenut tätä ketjua.
Itse koen, että elämä on tosi hyvää juuri nyt. Lapset ovat omillaan, joten omaa aikaa on hienosti ja rahaa jää enemmän omaan käyttöön. Harrastan liikuntaa viitenä päivänä viikossa. Käyn konserteissa pari kertaa kuukaudessa ja matkustelen. Puolison kanssa on asiat kunnossa, mutta minulla on myös nuorempi miesystävä, jota tapaan silloin tällöin.
Terveys on hyvä, hormonikorvaushoito on ollut käytössä muutaman kuukauden lähinnä limakalvojen kuivumisen vuoksi. Ylipainoa on hiukan.
Kotitöitäkin jaksa tehdä, onneksi puoliso osallistuu niihin myös. Kiva, kun kotona on siistiä ja mukavan näköistä. Osaan myös laiskotella, jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Olen aika hämmentynyt tästä ketjusta. Viisikymppiset naiset jo niin raihnaisessa kunnossa, etteivät edes töissä jaksa käydä. Pieniä lapsia kotona missään ei ole jaksanut käydä ”vuosikymmeniin” kuten joku totesi. Hei siskot, teillä on vielä kymmeniä vuosia elämää! Pitäkää kunnostamme huolta ja kilot kurissa!
Samaa ihmettelin minäkin. Tosin suurin osa tuntuu syövän niin huonoa ruokaa (esim. eineksiä ja kaikkea makeaa), ettei ole ihmekään kun eivät jaksa. Ei siinä mikään liikkuminenkaan auta, kun elimistö on pilattu huonolla ravinnolla.
Eiköhän 16v voisi jo irrottautua äidistä ja isästä (vai toisinpäin??). Meillä tämä nuorinkin on hoitanut harrastuksensa jo vuosia itse, tosin viikonloppuisin käy isän kanssa salilla. Ei niitä vanhempia lapsiakaan hyysätty kädestä pitäen:) Harvoin mulla on aikaa maata sohvalla muutenkaan
48