Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut 50+ naiset jaksatte?
12.08.2018 |
Vielä kolmekymppisenä leivoin ahkerasti, kävelin 5 km työmatkat, kävin kahdesti viikossa jumpassa.
Nyt ikää 50+. Naimisissa, yksi teini-ikäinen (helppo) lapsi. Jaksaminen nollassa. En liiku muutakuin autolla paikasta toiseen. Ei harrastuksia. En jaksa tehdä ruokaa kuin viikonloppuisin, arkena meillä syödään eineksiä tai puolivalmista. Joskus saatan piirakan tehdä valmispiirakkapohjasta, siinä ne leipomiset. Teen 30 tunnin työviikkoa, palkka sen verran hyvä, että vähempikin tuntimäärä riittää, mutta enempää en jaksaisikaan. Työ on oikeastaan ainut mielenkiinnon kohde elämässäni. En koe itseäni masentuneeksikaan. Vain jaksamattomaksi.
Kommentit (131)
Olen vaihdevuosia elävä nainen. Olen elänyt aika terveellisesti ja luomusti. Huomasin, että väsymys ja pieni hiki tulee sokerista. Vihannespitoisella ruokavaliolla eineksiä ja sokeria välttäen ei ole hikeä eikä väsymystä, yhtään. Ja kasvotkin näyttää kiinteiltä, eikä silmäpusseja tule ollenkaan. En tosin tupakoi ja käytä alkoholia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden ikuisen liikuntahöpöttäjien pitäisi joskus miettiä, että vaikka he jaksavat liikkua ja saavat siitä virtaa, näin ei ole kaikilla. Minäkin liikun melkoisen runsaasti ja olen aina liikkunut, olen normaalipainoinen/hoikahko ja täysin terve, mutta niin vaan on viidenkympin lähestyessä alkanut väsyttämään. Eikä ole edes enää mielenkiintoa kaikkeen siihen tekemiseen mitä oli aiemmin. Teen edelleen ruokaa, käyn töissä, vietän aikaa perheen ja ystävien kanssa, mutta en esim. ole enää ollenkaan innokas hoitamaan tätä meidän puolen hehtaarin puutarhaa. Ei kiinnosta jumpat eikä uinti, ei hiihto eikä kuntosali. Työ on ikävä velvollisuus, olen ollut työelämässä lähes 30 v ja tässä samassa työpaikassa yli 20 v. Työtahti on kova, nuoret käy olemassa viikon-pari ja lähtevät pois, kun eivät jaksa. Ei kaikkien työkään ole samantyyppistä, jota jaksaa painaa vielä kuusikymppisenäkin.
Liikunta on tottakai hyvä juttu, samoin terveellinen ruokavalio ja muutenkin terveet elämäntavat, mutta kun ne ei vaan kaikille riitä.
Vaihdevuosissa tulee muutamankin vuoden pituinen jakso, jolloin on hyvin väsynyt ja kiinnostus moniin asioihin vähenee.
Luotankin siihen, että tämä on ohimenevää ja uutta tulee vielä näiden entisten mielenkiinnon kohteiden tilalle. Meillä on miehen kanssa ihan samanlaiset fiilikset, joten kaipa miehilläkin on jonkinlaiset vaihdevuodet. Yhdessä ollaan päätetty, että otetaan aiempaa rennommin, talokin menee ensi keväänä myyntiin, muutetaan kaupungin keskustaan ja ostetaan sieltä pienempi talo pikkupihalla ja ehkä kesämökki myös. Työpaikat vaihtoon myös, jos nyt vaan vielä kelvataan jonnekin.
Jos luulet, että elämänilon kaikkoaminen ja haluttomuus tehdä mitään KUULUVAT vaihdevuosiin, annat ikäänkuin itsellesi luvan masentua ja hautautua sohvan nurkkaan.
Vaihdevuosiin ei kuulu mitenkään automaattisesti elämänhalun ja mielenkiinnon menetystä tai voimattomuutta. Toki jollain voi vaikkapa runsas hikoilu heikentää unen laatua, mikä vaikuttaa jaksamiseen.
Älkää nyt herranen aika kuvitelko, että selkeästi masennukseen viittavat oireet on ok.
Ja jos ette mua usko, niin uskokaa lääkäreitä edes.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Unihäiriöt ovat tavallisia, ja ne liittyvät usein (mutta eivät aina) yöhikoiluun (ks. «Vaihdevuodet ja unihäiriöt»1). Huonosti nukuttuja öitä voi seurata päiväväsymys ja ärtyneisyys. Masentuneisuus, mielialan vaihtelut ja aloitekyvyttömyys liitetään vaihdevuosioireisiin, mutta oireiden yhteys estrogeenin puutteeseen on epäselvä (ks. «Vaihdevuodet, mielialaoireet ja haluttomuus»2)."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01…
"Mielialaoireet ovat yleisiä vaihdevuosi-ikäisellä naisella. Alakuloisuus, mielialan vaihtelut, ärtyneisyys, hermostuneisuus, muistamattomuus, itsetunnon puute, aloitekyvyttömyys, masentuneisuus, tuskatilat ja ahdistuneisuus voivat esiintyä yhdessä tai erikseen. On kuitenkin virheellistä ajatella, että nämä oireet aina liittyvät vaihdevuosiin tai että ne ovat vaihdevuosien hormonimuutosten aiheuttamia. Kaikki naiset eivät suinkaan kärsi psyykkisistä oireista."
Näinhän se on. Naiset alistuu "kohtaloonsa" turhaan, jos apuakin voisi hakea.
Vaikka masennus ja näköalattomuus johtuisikin vaihdevuosien hormonimuutoksista - mitä siis ei ole tutkimuksissa todettu - niin herranen, aika, hormonilääkityskin on olemassa....
Jokainen tietysti punnitsee asiat itse. Mitkä olisivat hormonilääkityksne haitat ja mitkä hyödyt? Voiko toimintakykyä kohentaa muilla tavoin? Mitä ne keinot ovat?
Minä en ainakaan edes väliaikaisesti halua menettää montaa vuotta - vaihdevuodet kun eivät mene hetkessä ohi - "mustaan aukkoon". Viisikymppisenä pitäisi voida tehdä uraa ja iloita lisääntyvästä omasta ajasta.
N51
Niin, se hormonilääkitys on olemassa, mutta sitä nyt vaan ei kaikki voi käyttää, lääketieteellisistä syistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden ikuisen liikuntahöpöttäjien pitäisi joskus miettiä, että vaikka he jaksavat liikkua ja saavat siitä virtaa, näin ei ole kaikilla. Minäkin liikun melkoisen runsaasti ja olen aina liikkunut, olen normaalipainoinen/hoikahko ja täysin terve, mutta niin vaan on viidenkympin lähestyessä alkanut väsyttämään. Eikä ole edes enää mielenkiintoa kaikkeen siihen tekemiseen mitä oli aiemmin. Teen edelleen ruokaa, käyn töissä, vietän aikaa perheen ja ystävien kanssa, mutta en esim. ole enää ollenkaan innokas hoitamaan tätä meidän puolen hehtaarin puutarhaa. Ei kiinnosta jumpat eikä uinti, ei hiihto eikä kuntosali. Työ on ikävä velvollisuus, olen ollut työelämässä lähes 30 v ja tässä samassa työpaikassa yli 20 v. Työtahti on kova, nuoret käy olemassa viikon-pari ja lähtevät pois, kun eivät jaksa. Ei kaikkien työkään ole samantyyppistä, jota jaksaa painaa vielä kuusikymppisenäkin.
Liikunta on tottakai hyvä juttu, samoin terveellinen ruokavalio ja muutenkin terveet elämäntavat, mutta kun ne ei vaan kaikille riitä.
Vaihdevuosissa tulee muutamankin vuoden pituinen jakso, jolloin on hyvin väsynyt ja kiinnostus moniin asioihin vähenee.
Luotankin siihen, että tämä on ohimenevää ja uutta tulee vielä näiden entisten mielenkiinnon kohteiden tilalle. Meillä on miehen kanssa ihan samanlaiset fiilikset, joten kaipa miehilläkin on jonkinlaiset vaihdevuodet. Yhdessä ollaan päätetty, että otetaan aiempaa rennommin, talokin menee ensi keväänä myyntiin, muutetaan kaupungin keskustaan ja ostetaan sieltä pienempi talo pikkupihalla ja ehkä kesämökki myös. Työpaikat vaihtoon myös, jos nyt vaan vielä kelvataan jonnekin.
Jos luulet, että elämänilon kaikkoaminen ja haluttomuus tehdä mitään KUULUVAT vaihdevuosiin, annat ikäänkuin itsellesi luvan masentua ja hautautua sohvan nurkkaan.
Vaihdevuosiin ei kuulu mitenkään automaattisesti elämänhalun ja mielenkiinnon menetystä tai voimattomuutta. Toki jollain voi vaikkapa runsas hikoilu heikentää unen laatua, mikä vaikuttaa jaksamiseen.
Älkää nyt herranen aika kuvitelko, että selkeästi masennukseen viittavat oireet on ok.
Ja jos ette mua usko, niin uskokaa lääkäreitä edes.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Unihäiriöt ovat tavallisia, ja ne liittyvät usein (mutta eivät aina) yöhikoiluun (ks. «Vaihdevuodet ja unihäiriöt»1). Huonosti nukuttuja öitä voi seurata päiväväsymys ja ärtyneisyys. Masentuneisuus, mielialan vaihtelut ja aloitekyvyttömyys liitetään vaihdevuosioireisiin, mutta oireiden yhteys estrogeenin puutteeseen on epäselvä (ks. «Vaihdevuodet, mielialaoireet ja haluttomuus»2)."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01…
"Mielialaoireet ovat yleisiä vaihdevuosi-ikäisellä naisella. Alakuloisuus, mielialan vaihtelut, ärtyneisyys, hermostuneisuus, muistamattomuus, itsetunnon puute, aloitekyvyttömyys, masentuneisuus, tuskatilat ja ahdistuneisuus voivat esiintyä yhdessä tai erikseen. On kuitenkin virheellistä ajatella, että nämä oireet aina liittyvät vaihdevuosiin tai että ne ovat vaihdevuosien hormonimuutosten aiheuttamia. Kaikki naiset eivät suinkaan kärsi psyykkisistä oireista."
Eli kyllähän ne KUULUVAT vaihdevuosiin. Vai etkö osaa lukea?
Eihän tuo henkilö, jolle vastasit väittänyt, että KAIKKI niitä saisivat. Hän saa ja hän vastasi omaan elämänsä mukaan. Ei se ollut valehtelua tai vääristelyä.
Olen 47-vuotias ja tuntuu kyllä hurjalta, että muutamien vuosien kuluttua olisin yhtä vetämätön kuin monet tässä ketjussa. Mutta, jos tulen yhtään äitiini, niin vaihdevuodet tulevat olemaan rankat (nyt jo pms-oireet ovat olleet kamalat). Hormoneita en halua käyttää kohonneen rintasyöpäriskin vuoksi. Joten "innolla" odotan tulevia vuosia ja aion nyt nauttia, kun olen vielä elämäni voimissa ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika hämmentynyt tästä ketjusta. Viisikymppiset naiset jo niin raihnaisessa kunnossa, etteivät edes töissä jaksa käydä. Pieniä lapsia kotona missään ei ole jaksanut käydä ”vuosikymmeniin” kuten joku totesi. Hei siskot, teillä on vielä kymmeniä vuosia elämää! Pitäkää kunnostamme huolta ja kilot kurissa!
Samaa ihmettelin minäkin. Tosin suurin osa tuntuu syövän niin huonoa ruokaa (esim. eineksiä ja kaikkea makeaa), ettei ole ihmekään kun eivät jaksa. Ei siinä mikään liikkuminenkaan auta, kun elimistö on pilattu huonolla ravinnolla.
Moni vastaajista tuntuu olevan naimisissa. Miksei heidän miehensä tee hyvää ja terveellistä ruokaa koko perheelle, miksi se on naisten kontolla?
Mies tekee lähestulkoon kaikki muut kotityöt, niin se ruoanlaitto, jota ei hän niin kovin hallitse, jää minulle.
'-väsynyt 5-kymppinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen. Onneksi tai epäonneksi asun yksin, joten ei ole pakko jaksaa mitään, mutta vi****aa suunnattomasti tämä oma saamattomuus. Hormonilääkitys ollut minulla jo vuosia.
Olen 57v. Kiinnostus kaikkeen on kadonnut jo vuosia sitten. Kaikki on pakkopullaa ilman iloa. Työssä käyn palkkapäivän takia. Kunnollista lomaa ei ole ollut vuosikymmeneen ja olo on jatkuvasti väsynyt ja tympääntynyt. Elämä on jatkuvaa arkea. Läheisiä on, joiden takia pyöritän tätä tyhmää elämää hymyissä suin. Oikeasti mikään ei innosta eikä tuota mielihyvää. Olen ajatellut että aika ajoi ohi ja nyt on tämmöinen vaihe. En näe valoa tunnelin päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden ikuisen liikuntahöpöttäjien pitäisi joskus miettiä, että vaikka he jaksavat liikkua ja saavat siitä virtaa, näin ei ole kaikilla. Minäkin liikun melkoisen runsaasti ja olen aina liikkunut, olen normaalipainoinen/hoikahko ja täysin terve, mutta niin vaan on viidenkympin lähestyessä alkanut väsyttämään. Eikä ole edes enää mielenkiintoa kaikkeen siihen tekemiseen mitä oli aiemmin. Teen edelleen ruokaa, käyn töissä, vietän aikaa perheen ja ystävien kanssa, mutta en esim. ole enää ollenkaan innokas hoitamaan tätä meidän puolen hehtaarin puutarhaa. Ei kiinnosta jumpat eikä uinti, ei hiihto eikä kuntosali. Työ on ikävä velvollisuus, olen ollut työelämässä lähes 30 v ja tässä samassa työpaikassa yli 20 v. Työtahti on kova, nuoret käy olemassa viikon-pari ja lähtevät pois, kun eivät jaksa. Ei kaikkien työkään ole samantyyppistä, jota jaksaa painaa vielä kuusikymppisenäkin.
Liikunta on tottakai hyvä juttu, samoin terveellinen ruokavalio ja muutenkin terveet elämäntavat, mutta kun ne ei vaan kaikille riitä.
Vaihdevuosissa tulee muutamankin vuoden pituinen jakso, jolloin on hyvin väsynyt ja kiinnostus moniin asioihin vähenee.
Luotankin siihen, että tämä on ohimenevää ja uutta tulee vielä näiden entisten mielenkiinnon kohteiden tilalle. Meillä on miehen kanssa ihan samanlaiset fiilikset, joten kaipa miehilläkin on jonkinlaiset vaihdevuodet. Yhdessä ollaan päätetty, että otetaan aiempaa rennommin, talokin menee ensi keväänä myyntiin, muutetaan kaupungin keskustaan ja ostetaan sieltä pienempi talo pikkupihalla ja ehkä kesämökki myös. Työpaikat vaihtoon myös, jos nyt vaan vielä kelvataan jonnekin.
Jos luulet, että elämänilon kaikkoaminen ja haluttomuus tehdä mitään KUULUVAT vaihdevuosiin, annat ikäänkuin itsellesi luvan masentua ja hautautua sohvan nurkkaan.
Vaihdevuosiin ei kuulu mitenkään automaattisesti elämänhalun ja mielenkiinnon menetystä tai voimattomuutta. Toki jollain voi vaikkapa runsas hikoilu heikentää unen laatua, mikä vaikuttaa jaksamiseen.
Älkää nyt herranen aika kuvitelko, että selkeästi masennukseen viittavat oireet on ok.
Ja jos ette mua usko, niin uskokaa lääkäreitä edes.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Unihäiriöt ovat tavallisia, ja ne liittyvät usein (mutta eivät aina) yöhikoiluun (ks. «Vaihdevuodet ja unihäiriöt»1). Huonosti nukuttuja öitä voi seurata päiväväsymys ja ärtyneisyys. Masentuneisuus, mielialan vaihtelut ja aloitekyvyttömyys liitetään vaihdevuosioireisiin, mutta oireiden yhteys estrogeenin puutteeseen on epäselvä (ks. «Vaihdevuodet, mielialaoireet ja haluttomuus»2)."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01…
"Mielialaoireet ovat yleisiä vaihdevuosi-ikäisellä naisella. Alakuloisuus, mielialan vaihtelut, ärtyneisyys, hermostuneisuus, muistamattomuus, itsetunnon puute, aloitekyvyttömyys, masentuneisuus, tuskatilat ja ahdistuneisuus voivat esiintyä yhdessä tai erikseen. On kuitenkin virheellistä ajatella, että nämä oireet aina liittyvät vaihdevuosiin tai että ne ovat vaihdevuosien hormonimuutosten aiheuttamia. Kaikki naiset eivät suinkaan kärsi psyykkisistä oireista."
Näinhän se on. Naiset alistuu "kohtaloonsa" turhaan, jos apuakin voisi hakea.
Vaikka masennus ja näköalattomuus johtuisikin vaihdevuosien hormonimuutoksista - mitä siis ei ole tutkimuksissa todettu - niin herranen, aika, hormonilääkityskin on olemassa....
Jokainen tietysti punnitsee asiat itse. Mitkä olisivat hormonilääkityksne haitat ja mitkä hyödyt? Voiko toimintakykyä kohentaa muilla tavoin? Mitä ne keinot ovat?
Minä en ainakaan edes väliaikaisesti halua menettää montaa vuotta - vaihdevuodet kun eivät mene hetkessä ohi - "mustaan aukkoon". Viisikymppisenä pitäisi voida tehdä uraa ja iloita lisääntyvästä omasta ajasta.
N51
Niin, se hormonilääkitys on olemassa, mutta sitä nyt vaan ei kaikki voi käyttää, lääketieteellisistä syistä.
Taidan olla ainoa jolle vv oli helpotus.
Alkoi 48v:nä kertaheitolla, menkat jäi pois. Aika pian tuli kuumat aallot. Sain lekurilta hormonihoitoreseptin joka sitten unohtui kassin pohjalle. Ei se hikoilu tällaiselle vilukissalle ollut paha, muutaman kerran päivässä lirahti vettä niskasta persvakoon ja posket punoittivat. 5v kesti ja sitten loppui sekin "vaiva". Öisin tuli vaihdettua yöpaitaa joskus mutta mitä sitten?
Koko tuon 5v ajan olin tosi pirteä, vain iloinen ettei enää ikinä tulisi menkkoja tai PMS mistä kärsin todella. Seksiä sai ja saa harrastaa koska tahansa, reissata ilman tarkistusta kalenterista mihin väliin menkat osuisivat. Limakalvot toimii loistavasti eikä haluissa ole vähenemistä - päinvastoin:D Muistin heikkenemistä on ollut jo kymmenen vuotta ennen vv (stressistä) joten sekään ei ole mulle mikään uusi juttu. Ärtymystä on tuhannesti vähemmän kuin ennen, nyt osaa jo ottaa vähän rennommin. Kipuja on mutta nekään ei liity vv.
Mun "musta aukko" on itseasiassa ollut mitä parhainta aikaa ja jatkuu edelleenkin. Vaihdevuosista on jo 5v aikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mittauta rauta-arvot!
Onko tää rauta-arvojen mittauttaminen nyt joku FB:ssä levinnyt muotijuttu yhtäkkiä? Vai miksi sitä nyt kuulee koko ajan, kun ei ennenkään katottu kuin hemoglobiinit jne.
Voi olla, mutta voi olla, että asiassa on myös fiksuunnuttu.
Mun 17-vuotias tyttäreni esimerkiksi kärsi kamalista levottomista jaloista. Nukkuminen oli kurjaa, kun saattoi kesken unienkin herätä siihen, ett jalat kihelmöi. Koulunkäyntikin kärsi.
Onneksi meillä on fiksu omalääkäri, joka tiesi, että tuo voi useinkin johtua siitä, että veri ei kuljeta tarpeeksi happea, jos rautavarannot on heikot. Niin tosiaan oli, labroissa näkyi huono rauta-arvo, VAIKKA hemoglobiini oli ihan normaalin rajoissa.
Tytär - jolla tuo siis johtuu runsaista kuukautisista - alkoi syödä rautalääkettä ja levottomat jalat lakkasivat vaivaamasta.Eli ei, se ei ole poppaskonsti kaikkeen, mutta on hyvä tiedostaa, että hemoglobiini voi myös hämätä, eikä kerro koko tilannetta. Jos olo on todella vetämätön, tuokin kannattaa selvittää.
N51
Magnesiumin puute on myös yksi tekijä levottomiin jalkoihin.
Niin moni maallikko väittää, mutta ei ole, se auttaa kramppeihin, mistä ei ole levottomissa jaloissa kyse. Tytär kokeili kyllä sekä magneesiumlisää että suihketta, ei ollut minkään valtakunnan apua. Rautalääkitys lopetti vaivan.
N51
Teillä noin, mutta monella muulla se on tehonut. Mm. työkaverillani raskausaikana.
Mikä kenelläkin auttaa. Plasebovaikutuskin on olemassa. Hyvä että löytyi hoito.
Noin normisti lääkärit kumminkin hoitaa levottomia jalkoja tarkistamalla sen ferritiiniarvon. Ja aika jännää, että se on jonkun mielestä "vouhotusta", mutta lisäainekaupan ykkösmyyntiartikkeli magnesium ei....
N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 54v ja käyn ihan tyytyväisenä töissä asiantuntijatehtävissäni. Olen hieman yllättyneenä lukenut tätä ketjua.
Itse koen, että elämä on tosi hyvää juuri nyt. Lapset ovat omillaan, joten omaa aikaa on hienosti ja rahaa jää enemmän omaan käyttöön. Harrastan liikuntaa viitenä päivänä viikossa. Käyn konserteissa pari kertaa kuukaudessa ja matkustelen. Puolison kanssa on asiat kunnossa, mutta minulla on myös nuorempi miesystävä, jota tapaan silloin tällöin.
Terveys on hyvä, hormonikorvaushoito on ollut käytössä muutaman kuukauden lähinnä limakalvojen kuivumisen vuoksi. Ylipainoa on hiukan.
Kotitöitäkin jaksa tehdä, onneksi puoliso osallistuu niihin myös. Kiva, kun kotona on siistiä ja mukavan näköistä. Osaan myös laiskotella, jos siltä tuntuu.
"Puolison kanssa asiat ovat kunnossa, mutta minulla on myös nuorempi miesystävä ..."
Mitä tuo on selvällä suomella?
Mukava kaveri, jonka kanssa silloin tällöin harrastan iloista ja huoletonta seksiä.
Mikset sä harrasta sitä miehesi kanssa, jos kerta "asiat on kunnossa"? Kai sä tajuat, ettei ne ole kunnossa, kun vaimo luuhaa pettämässä.
Ei kannata verrata 30-vuotiaisiin, ihminen muuttuu. Kokeile Joogaa, seksiä (vaikka yksin jos ei kumppania kiinnosta), hyviä elokuvia ja kirjoja, ulkoilua ja ystävien seuraa, mutta ei turhaa suorittamista. Ei tarvitse tuntua samalta kuin nuorena ja väsyäkin saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden ikuisen liikuntahöpöttäjien pitäisi joskus miettiä, että vaikka he jaksavat liikkua ja saavat siitä virtaa, näin ei ole kaikilla. Minäkin liikun melkoisen runsaasti ja olen aina liikkunut, olen normaalipainoinen/hoikahko ja täysin terve, mutta niin vaan on viidenkympin lähestyessä alkanut väsyttämään. Eikä ole edes enää mielenkiintoa kaikkeen siihen tekemiseen mitä oli aiemmin. Teen edelleen ruokaa, käyn töissä, vietän aikaa perheen ja ystävien kanssa, mutta en esim. ole enää ollenkaan innokas hoitamaan tätä meidän puolen hehtaarin puutarhaa. Ei kiinnosta jumpat eikä uinti, ei hiihto eikä kuntosali. Työ on ikävä velvollisuus, olen ollut työelämässä lähes 30 v ja tässä samassa työpaikassa yli 20 v. Työtahti on kova, nuoret käy olemassa viikon-pari ja lähtevät pois, kun eivät jaksa. Ei kaikkien työkään ole samantyyppistä, jota jaksaa painaa vielä kuusikymppisenäkin.
Liikunta on tottakai hyvä juttu, samoin terveellinen ruokavalio ja muutenkin terveet elämäntavat, mutta kun ne ei vaan kaikille riitä.
Vaihdevuosissa tulee muutamankin vuoden pituinen jakso, jolloin on hyvin väsynyt ja kiinnostus moniin asioihin vähenee.
Luotankin siihen, että tämä on ohimenevää ja uutta tulee vielä näiden entisten mielenkiinnon kohteiden tilalle. Meillä on miehen kanssa ihan samanlaiset fiilikset, joten kaipa miehilläkin on jonkinlaiset vaihdevuodet. Yhdessä ollaan päätetty, että otetaan aiempaa rennommin, talokin menee ensi keväänä myyntiin, muutetaan kaupungin keskustaan ja ostetaan sieltä pienempi talo pikkupihalla ja ehkä kesämökki myös. Työpaikat vaihtoon myös, jos nyt vaan vielä kelvataan jonnekin.
Jos luulet, että elämänilon kaikkoaminen ja haluttomuus tehdä mitään KUULUVAT vaihdevuosiin, annat ikäänkuin itsellesi luvan masentua ja hautautua sohvan nurkkaan.
Vaihdevuosiin ei kuulu mitenkään automaattisesti elämänhalun ja mielenkiinnon menetystä tai voimattomuutta. Toki jollain voi vaikkapa runsas hikoilu heikentää unen laatua, mikä vaikuttaa jaksamiseen.
Älkää nyt herranen aika kuvitelko, että selkeästi masennukseen viittavat oireet on ok.
Ja jos ette mua usko, niin uskokaa lääkäreitä edes.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Unihäiriöt ovat tavallisia, ja ne liittyvät usein (mutta eivät aina) yöhikoiluun (ks. «Vaihdevuodet ja unihäiriöt»1). Huonosti nukuttuja öitä voi seurata päiväväsymys ja ärtyneisyys. Masentuneisuus, mielialan vaihtelut ja aloitekyvyttömyys liitetään vaihdevuosioireisiin, mutta oireiden yhteys estrogeenin puutteeseen on epäselvä (ks. «Vaihdevuodet, mielialaoireet ja haluttomuus»2)."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01…
"Mielialaoireet ovat yleisiä vaihdevuosi-ikäisellä naisella. Alakuloisuus, mielialan vaihtelut, ärtyneisyys, hermostuneisuus, muistamattomuus, itsetunnon puute, aloitekyvyttömyys, masentuneisuus, tuskatilat ja ahdistuneisuus voivat esiintyä yhdessä tai erikseen. On kuitenkin virheellistä ajatella, että nämä oireet aina liittyvät vaihdevuosiin tai että ne ovat vaihdevuosien hormonimuutosten aiheuttamia. Kaikki naiset eivät suinkaan kärsi psyykkisistä oireista."
Eli kyllähän ne KUULUVAT vaihdevuosiin. Vai etkö osaa lukea?
Eihän tuo henkilö, jolle vastasit väittänyt, että KAIKKI niitä saisivat. Hän saa ja hän vastasi omaan elämänsä mukaan. Ei se ollut valehtelua tai vääristelyä.
Ei ne KUULU vaihdevuosiin, koska vaihdevuodet ei aiheuta niitä.
Se, että kesäisin hukkuu ihmisiä enemmän kuin talvisin ei ole seurausta lämpötilasta. Yhtäaikaiset ilmiöt eivät merkitse kausaalisuhdetta. Siis sitä, että - tässä tapauksessa - vaihdevuosien hormonimuutokset aiheuttaisivat masennusta.
Lue vielä kerran, niin ehkä se aukenee.
Jos jollain on kova viidenkympin kriisi ja kokee, että ulkonäkö on mennyttä, miehet ei enää kiinnostu, töissä painuu nuoret ohi molemmin puolin uraportailla, niin totta kai se voi aiheuttaa masennusta.
Mutta se on silloin MASENNUSTA, ei mikään "voi voi kun tää nyt vaan on tää naisen elämään automaattisesti kuuluva juttu, kun on nää vaihdevuodet".
Juuri siksi siihen pitää älytä hakea apua, siis masennuksena. Jos jää odottelemaan, että ehkä tää joskus menee itsekseen ohitse, hukkaa aika monta vuotta elämästään.
Siitä oli kyse. Makaa sä murjottamassa kotona, jos et halua hakea apua, mutta älä kiellä tosiasioita muilta.
En väittänyt tuon kirjoittajan valehtelevan, kun hän kertoo omista fiiliksistään. Mutta hän on VÄÄRÄSSÄ, ainakin nykytiedon valossa, kun väittää tuon olevan hormonaalista eli vaihdevuosiin liittyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden ikuisen liikuntahöpöttäjien pitäisi joskus miettiä, että vaikka he jaksavat liikkua ja saavat siitä virtaa, näin ei ole kaikilla. Minäkin liikun melkoisen runsaasti ja olen aina liikkunut, olen normaalipainoinen/hoikahko ja täysin terve, mutta niin vaan on viidenkympin lähestyessä alkanut väsyttämään. Eikä ole edes enää mielenkiintoa kaikkeen siihen tekemiseen mitä oli aiemmin. Teen edelleen ruokaa, käyn töissä, vietän aikaa perheen ja ystävien kanssa, mutta en esim. ole enää ollenkaan innokas hoitamaan tätä meidän puolen hehtaarin puutarhaa. Ei kiinnosta jumpat eikä uinti, ei hiihto eikä kuntosali. Työ on ikävä velvollisuus, olen ollut työelämässä lähes 30 v ja tässä samassa työpaikassa yli 20 v. Työtahti on kova, nuoret käy olemassa viikon-pari ja lähtevät pois, kun eivät jaksa. Ei kaikkien työkään ole samantyyppistä, jota jaksaa painaa vielä kuusikymppisenäkin.
Liikunta on tottakai hyvä juttu, samoin terveellinen ruokavalio ja muutenkin terveet elämäntavat, mutta kun ne ei vaan kaikille riitä.
Vaihdevuosissa tulee muutamankin vuoden pituinen jakso, jolloin on hyvin väsynyt ja kiinnostus moniin asioihin vähenee.
Luotankin siihen, että tämä on ohimenevää ja uutta tulee vielä näiden entisten mielenkiinnon kohteiden tilalle. Meillä on miehen kanssa ihan samanlaiset fiilikset, joten kaipa miehilläkin on jonkinlaiset vaihdevuodet. Yhdessä ollaan päätetty, että otetaan aiempaa rennommin, talokin menee ensi keväänä myyntiin, muutetaan kaupungin keskustaan ja ostetaan sieltä pienempi talo pikkupihalla ja ehkä kesämökki myös. Työpaikat vaihtoon myös, jos nyt vaan vielä kelvataan jonnekin.
Jos luulet, että elämänilon kaikkoaminen ja haluttomuus tehdä mitään KUULUVAT vaihdevuosiin, annat ikäänkuin itsellesi luvan masentua ja hautautua sohvan nurkkaan.
Vaihdevuosiin ei kuulu mitenkään automaattisesti elämänhalun ja mielenkiinnon menetystä tai voimattomuutta. Toki jollain voi vaikkapa runsas hikoilu heikentää unen laatua, mikä vaikuttaa jaksamiseen.
Älkää nyt herranen aika kuvitelko, että selkeästi masennukseen viittavat oireet on ok.
Ja jos ette mua usko, niin uskokaa lääkäreitä edes.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Unihäiriöt ovat tavallisia, ja ne liittyvät usein (mutta eivät aina) yöhikoiluun (ks. «Vaihdevuodet ja unihäiriöt»1). Huonosti nukuttuja öitä voi seurata päiväväsymys ja ärtyneisyys. Masentuneisuus, mielialan vaihtelut ja aloitekyvyttömyys liitetään vaihdevuosioireisiin, mutta oireiden yhteys estrogeenin puutteeseen on epäselvä (ks. «Vaihdevuodet, mielialaoireet ja haluttomuus»2)."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01…
"Mielialaoireet ovat yleisiä vaihdevuosi-ikäisellä naisella. Alakuloisuus, mielialan vaihtelut, ärtyneisyys, hermostuneisuus, muistamattomuus, itsetunnon puute, aloitekyvyttömyys, masentuneisuus, tuskatilat ja ahdistuneisuus voivat esiintyä yhdessä tai erikseen. On kuitenkin virheellistä ajatella, että nämä oireet aina liittyvät vaihdevuosiin tai että ne ovat vaihdevuosien hormonimuutosten aiheuttamia. Kaikki naiset eivät suinkaan kärsi psyykkisistä oireista."
Näinhän se on. Naiset alistuu "kohtaloonsa" turhaan, jos apuakin voisi hakea.
Vaikka masennus ja näköalattomuus johtuisikin vaihdevuosien hormonimuutoksista - mitä siis ei ole tutkimuksissa todettu - niin herranen, aika, hormonilääkityskin on olemassa....
Jokainen tietysti punnitsee asiat itse. Mitkä olisivat hormonilääkityksne haitat ja mitkä hyödyt? Voiko toimintakykyä kohentaa muilla tavoin? Mitä ne keinot ovat?
Minä en ainakaan edes väliaikaisesti halua menettää montaa vuotta - vaihdevuodet kun eivät mene hetkessä ohi - "mustaan aukkoon". Viisikymppisenä pitäisi voida tehdä uraa ja iloita lisääntyvästä omasta ajasta.
N51
Niin, se hormonilääkitys on olemassa, mutta sitä nyt vaan ei kaikki voi käyttää, lääketieteellisistä syistä.
Taidan olla ainoa jolle vv oli helpotus.
Alkoi 48v:nä kertaheitolla, menkat jäi pois. Aika pian tuli kuumat aallot. Sain lekurilta hormonihoitoreseptin joka sitten unohtui kassin pohjalle. Ei se hikoilu tällaiselle vilukissalle ollut paha, muutaman kerran päivässä lirahti vettä niskasta persvakoon ja posket punoittivat. 5v kesti ja sitten loppui sekin "vaiva". Öisin tuli vaihdettua yöpaitaa joskus mutta mitä sitten?
Koko tuon 5v ajan olin tosi pirteä, vain iloinen ettei enää ikinä tulisi menkkoja tai PMS mistä kärsin todella. Seksiä sai ja saa harrastaa koska tahansa, reissata ilman tarkistusta kalenterista mihin väliin menkat osuisivat. Limakalvot toimii loistavasti eikä haluissa ole vähenemistä - päinvastoin:D Muistin heikkenemistä on ollut jo kymmenen vuotta ennen vv (stressistä) joten sekään ei ole mulle mikään uusi juttu. Ärtymystä on tuhannesti vähemmän kuin ennen, nyt osaa jo ottaa vähän rennommin. Kipuja on mutta nekään ei liity vv.
Mun "musta aukko" on itseasiassa ollut mitä parhainta aikaa ja jatkuu edelleenkin. Vaihdevuosista on jo 5v aikaa
Hienoa, juuri noin se ideaalisti meneekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mittauta rauta-arvot!
Onko tää rauta-arvojen mittauttaminen nyt joku FB:ssä levinnyt muotijuttu yhtäkkiä? Vai miksi sitä nyt kuulee koko ajan, kun ei ennenkään katottu kuin hemoglobiinit jne.
Voi olla, mutta voi olla, että asiassa on myös fiksuunnuttu.
Mun 17-vuotias tyttäreni esimerkiksi kärsi kamalista levottomista jaloista. Nukkuminen oli kurjaa, kun saattoi kesken unienkin herätä siihen, ett jalat kihelmöi. Koulunkäyntikin kärsi.
Onneksi meillä on fiksu omalääkäri, joka tiesi, että tuo voi useinkin johtua siitä, että veri ei kuljeta tarpeeksi happea, jos rautavarannot on heikot. Niin tosiaan oli, labroissa näkyi huono rauta-arvo, VAIKKA hemoglobiini oli ihan normaalin rajoissa.
Tytär - jolla tuo siis johtuu runsaista kuukautisista - alkoi syödä rautalääkettä ja levottomat jalat lakkasivat vaivaamasta.Eli ei, se ei ole poppaskonsti kaikkeen, mutta on hyvä tiedostaa, että hemoglobiini voi myös hämätä, eikä kerro koko tilannetta. Jos olo on todella vetämätön, tuokin kannattaa selvittää.
N51
Magnesiumin puute on myös yksi tekijä levottomiin jalkoihin.
Niin moni maallikko väittää, mutta ei ole, se auttaa kramppeihin, mistä ei ole levottomissa jaloissa kyse. Tytär kokeili kyllä sekä magneesiumlisää että suihketta, ei ollut minkään valtakunnan apua. Rautalääkitys lopetti vaivan.
N51
Teillä noin, mutta monella muulla se on tehonut. Mm. työkaverillani raskausaikana.
Mikä kenelläkin auttaa. Plasebovaikutuskin on olemassa. Hyvä että löytyi hoito.
Noin normisti lääkärit kumminkin hoitaa levottomia jalkoja tarkistamalla sen ferritiiniarvon. Ja aika jännää, että se on jonkun mielestä "vouhotusta", mutta lisäainekaupan ykkösmyyntiartikkeli magnesium ei....
N51
Lääkäri sen magnesiumin määräsikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden ikuisen liikuntahöpöttäjien pitäisi joskus miettiä, että vaikka he jaksavat liikkua ja saavat siitä virtaa, näin ei ole kaikilla. Minäkin liikun melkoisen runsaasti ja olen aina liikkunut, olen normaalipainoinen/hoikahko ja täysin terve, mutta niin vaan on viidenkympin lähestyessä alkanut väsyttämään. Eikä ole edes enää mielenkiintoa kaikkeen siihen tekemiseen mitä oli aiemmin. Teen edelleen ruokaa, käyn töissä, vietän aikaa perheen ja ystävien kanssa, mutta en esim. ole enää ollenkaan innokas hoitamaan tätä meidän puolen hehtaarin puutarhaa. Ei kiinnosta jumpat eikä uinti, ei hiihto eikä kuntosali. Työ on ikävä velvollisuus, olen ollut työelämässä lähes 30 v ja tässä samassa työpaikassa yli 20 v. Työtahti on kova, nuoret käy olemassa viikon-pari ja lähtevät pois, kun eivät jaksa. Ei kaikkien työkään ole samantyyppistä, jota jaksaa painaa vielä kuusikymppisenäkin.
Liikunta on tottakai hyvä juttu, samoin terveellinen ruokavalio ja muutenkin terveet elämäntavat, mutta kun ne ei vaan kaikille riitä.
Vaihdevuosissa tulee muutamankin vuoden pituinen jakso, jolloin on hyvin väsynyt ja kiinnostus moniin asioihin vähenee.
Luotankin siihen, että tämä on ohimenevää ja uutta tulee vielä näiden entisten mielenkiinnon kohteiden tilalle. Meillä on miehen kanssa ihan samanlaiset fiilikset, joten kaipa miehilläkin on jonkinlaiset vaihdevuodet. Yhdessä ollaan päätetty, että otetaan aiempaa rennommin, talokin menee ensi keväänä myyntiin, muutetaan kaupungin keskustaan ja ostetaan sieltä pienempi talo pikkupihalla ja ehkä kesämökki myös. Työpaikat vaihtoon myös, jos nyt vaan vielä kelvataan jonnekin.
Jos luulet, että elämänilon kaikkoaminen ja haluttomuus tehdä mitään KUULUVAT vaihdevuosiin, annat ikäänkuin itsellesi luvan masentua ja hautautua sohvan nurkkaan.
Vaihdevuosiin ei kuulu mitenkään automaattisesti elämänhalun ja mielenkiinnon menetystä tai voimattomuutta. Toki jollain voi vaikkapa runsas hikoilu heikentää unen laatua, mikä vaikuttaa jaksamiseen.
Älkää nyt herranen aika kuvitelko, että selkeästi masennukseen viittavat oireet on ok.
Ja jos ette mua usko, niin uskokaa lääkäreitä edes.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Unihäiriöt ovat tavallisia, ja ne liittyvät usein (mutta eivät aina) yöhikoiluun (ks. «Vaihdevuodet ja unihäiriöt»1). Huonosti nukuttuja öitä voi seurata päiväväsymys ja ärtyneisyys. Masentuneisuus, mielialan vaihtelut ja aloitekyvyttömyys liitetään vaihdevuosioireisiin, mutta oireiden yhteys estrogeenin puutteeseen on epäselvä (ks. «Vaihdevuodet, mielialaoireet ja haluttomuus»2)."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01…
"Mielialaoireet ovat yleisiä vaihdevuosi-ikäisellä naisella. Alakuloisuus, mielialan vaihtelut, ärtyneisyys, hermostuneisuus, muistamattomuus, itsetunnon puute, aloitekyvyttömyys, masentuneisuus, tuskatilat ja ahdistuneisuus voivat esiintyä yhdessä tai erikseen. On kuitenkin virheellistä ajatella, että nämä oireet aina liittyvät vaihdevuosiin tai että ne ovat vaihdevuosien hormonimuutosten aiheuttamia. Kaikki naiset eivät suinkaan kärsi psyykkisistä oireista."
Eli kyllähän ne KUULUVAT vaihdevuosiin. Vai etkö osaa lukea?
Eihän tuo henkilö, jolle vastasit väittänyt, että KAIKKI niitä saisivat. Hän saa ja hän vastasi omaan elämänsä mukaan. Ei se ollut valehtelua tai vääristelyä.
Ei ne KUULU vaihdevuosiin, koska vaihdevuodet ei aiheuta niitä.
Se, että kesäisin hukkuu ihmisiä enemmän kuin talvisin ei ole seurausta lämpötilasta. Yhtäaikaiset ilmiöt eivät merkitse kausaalisuhdetta. Siis sitä, että - tässä tapauksessa - vaihdevuosien hormonimuutokset aiheuttaisivat masennusta.
Lue vielä kerran, niin ehkä se aukenee.
Jos jollain on kova viidenkympin kriisi ja kokee, että ulkonäkö on mennyttä, miehet ei enää kiinnostu, töissä painuu nuoret ohi molemmin puolin uraportailla, niin totta kai se voi aiheuttaa masennusta.
Mutta se on silloin MASENNUSTA, ei mikään "voi voi kun tää nyt vaan on tää naisen elämään automaattisesti kuuluva juttu, kun on nää vaihdevuodet".
Juuri siksi siihen pitää älytä hakea apua, siis masennuksena. Jos jää odottelemaan, että ehkä tää joskus menee itsekseen ohitse, hukkaa aika monta vuotta elämästään.
Siitä oli kyse. Makaa sä murjottamassa kotona, jos et halua hakea apua, mutta älä kiellä tosiasioita muilta.
En väittänyt tuon kirjoittajan valehtelevan, kun hän kertoo omista fiiliksistään. Mutta hän on VÄÄRÄSSÄ, ainakin nykytiedon valossa, kun väittää tuon olevan hormonaalista eli vaihdevuosiin liittyvää.
Hormonit aiheuttaa myös masennusta vrt synnytyksen jälkeinen masennus tai babyblues.
Kiitos kysymästä, jaksan ihan hyvin. Ikää on jo 57 vuotta, mutta en ollut kolmekymppisenäkään mikään Duracell-pupu. Olen ollut koko elämäni ajan laiska, saamaton ja mukavuudenhaluinen. Nuorena ja perheellisenä oli tietenkin pakko touhuta ja puuhata, luoda uraa jne, joten elämäni on vain helpottunut, kun lapsetkin ovat jo kolmenkympin korvilla ja omillaan. Olen jo vuosia tehnyt etätöitä ja todennut, että työ itsessään ei väsyttänyt mua vaan työmatkat ruuhka-aikaan. Pidän työstäni oikein paljon ja nautin siitä, että voin aikatauluttaa työni ihan kuten itse haluan.
Vaihdevuodet menivät ohi kuukautisten loppumisella jo vuosia sitten, mitään muita vv-oireita ei ollut. Mulla on nuoresta lähtien ollut muutama krooninen sairaus, joista toinen on hitaasti etenevä. Lisäksi verenpainetauti. Olen myös saanut joitakin vuosia vakavan äkillisen sairaskohtauksen ja oikeastaan sen jälkeen aloitinkin etätyön tekemisen. Samalla luovuin herätyskellosta. Olin pitänyt itseäni iltavirkkuna, mutta ei se ollutkaan niin. Todellisuudessa olenkin aamuvirkku, kunhan menen nukkumaan silloin, kun alkaa väsyttää. Jos en mene, tuntuu kuin päässä kuuluisi "pling" ja sen jälkeen uni ei tulekaan ennenkuin aamuyöllä. Sen vuoksi menen nukkumaan juuri silloin, kun alkaa väsyttää.
Pari vuotta olin ilman koiraa ja silloin ei tullut ulkoiltua. Nyt mulla on ollut jo muutaman vuoden uusi koira ja kun kolme kertaa päivässä lähtee säässä kuin säässä koiran kanssa ulos, se kummasti virkistää. Käytän paljon palveluita ja jos ei huvita laittaa ruokaa, menen ravintolaan syömään tai tilaan jotain. Tällä hetkellä toivun leikkauksesta eli koiran hoito on nyt muiden heiniä, mutta olen ulkoistanut myös päivittäistavaraostokseni tilaamalla netistä. Taidan jatkaa tätä vielä senkin jälkeen, kun pääsisin taas kauppaan. Säästää aikaa ja yllättäen myös rahaakin, kun ei tule kaupassa tehtyä heräteostoksia. Huomaan, että ruokahävikkikin on pienentynyt, kun tarkistaa ennen tilausta kaapeista, mitä oikeasti tarvitsee ja mitä on vielä riittävästi.
Mulla on läheiset suhteet lapsiini ja muihin läheisiini. Odotan jo päivää, kun jaksan taas kutsua ihmisiä kotiini syömään. Ja lähteä ystäväni kanssa kiertelemään kirpputoreja jne. Yhden huoneen remonttikin on vielä kesken ja sen haluan saada valmiiksi mahdollisimman pian.
Kaiken kaikkiaan teen hyvin vähän asioita, mitä en haluaisi tehdä. Olen nautiskelijaluonne ja nyt, kun on sekä aikaa että varaa tehdä elämästä itselleen mukavampi, niin teen sen tuntematta pienintäkään omantunnontuskaa. Punaviinilasi sohvalla telkkaria katsellen voittaa mennen tullen pyykinpesun. Mañana, mañana.
Mukava kaveri, jonka kanssa silloin tällöin harrastan iloista ja huoletonta seksiä.