Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut 50+ naiset jaksatte?
12.08.2018 |
Vielä kolmekymppisenä leivoin ahkerasti, kävelin 5 km työmatkat, kävin kahdesti viikossa jumpassa.
Nyt ikää 50+. Naimisissa, yksi teini-ikäinen (helppo) lapsi. Jaksaminen nollassa. En liiku muutakuin autolla paikasta toiseen. Ei harrastuksia. En jaksa tehdä ruokaa kuin viikonloppuisin, arkena meillä syödään eineksiä tai puolivalmista. Joskus saatan piirakan tehdä valmispiirakkapohjasta, siinä ne leipomiset. Teen 30 tunnin työviikkoa, palkka sen verran hyvä, että vähempikin tuntimäärä riittää, mutta enempää en jaksaisikaan. Työ on oikeastaan ainut mielenkiinnon kohde elämässäni. En koe itseäni masentuneeksikaan. Vain jaksamattomaksi.
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Aika monella teillä vielä 50+ iässä teini-ikäisiä lapsia kotona. Eikö heillä ole mitään harrastuksia tms. joissa teidänkin on ”pakko” olla mukana, edes kuskina? Ihmettelen todella, että voitte maata vaan sohvalla töiden jälkeen.
Itse 40v ja 16v lapsi pelaa jääkiekkoa. Siellä se jäähallilla minunkin vapaa-aika usein kuluu ja olen siitä ihan tyytyväinen. Kiva porukka meillä ja pelejä on aina hauska katsoa. Vai olitteko kuitenkin hieman liian vanhoja jo näille lapsillenne...?
Voisin kuvitella että jos 16-vuotiaat tyttäreni pelaisivat jääkiekkoa olisivat he ystävällisesti ilmoittaneet minulle, että kyyti riittää ei tarvitse tulla katsomaan. N52
Mutta aiheeseen. Väsynyt olen, aamuöisin heräilen hikoiluun, pitäisi vaihtaa vahvempaan laastariin. Kotitöistä luistan, mut aina olen ollut laiska niihin hommiin. Töissä ei tymmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika hämmentynyt tästä ketjusta. Viisikymppiset naiset jo niin raihnaisessa kunnossa, etteivät edes töissä jaksa käydä. Pieniä lapsia kotona missään ei ole jaksanut käydä ”vuosikymmeniin” kuten joku totesi. Hei siskot, teillä on vielä kymmeniä vuosia elämää! Pitäkää kunnostamme huolta ja kilot kurissa!
Onneksi tulit tänne kertomaan tämän. Kristus mikä lässyttäjä - pidä huoli omista asioistasi. Täällä jokainen kertoo huolistaan ja tuntemuksistaan.
"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika hämmentynyt tästä ketjusta. Viisikymppiset naiset jo niin raihnaisessa kunnossa, etteivät edes töissä jaksa käydä. Pieniä lapsia kotona missään ei ole jaksanut käydä ”vuosikymmeniin” kuten joku totesi. Hei siskot, teillä on vielä kymmeniä vuosia elämää! Pitäkää kunnostamme huolta ja kilot kurissa!
Onneksi tulit tänne kertomaan tämän. Kristus mikä lässyttäjä - pidä huoli omista asioistasi. Täällä jokainen kertoo huolistaan ja tuntemuksistaan.
Oho :) Jatka ihan rauhassa soffalla makoilua ja siiderin imemistä. Lastenkin on sitä ilo vieressä katsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika hämmentynyt tästä ketjusta. Viisikymppiset naiset jo niin raihnaisessa kunnossa, etteivät edes töissä jaksa käydä. Pieniä lapsia kotona missään ei ole jaksanut käydä ”vuosikymmeniin” kuten joku totesi. Hei siskot, teillä on vielä kymmeniä vuosia elämää! Pitäkää kunnostamme huolta ja kilot kurissa!
Onneksi tulit tänne kertomaan tämän. Kristus mikä lässyttäjä - pidä huoli omista asioistasi. Täällä jokainen kertoo huolistaan ja tuntemuksistaan.
Oho :) Jatka ihan rauhassa soffalla makoilua ja siiderin imemistä. Lastenkin on sitä ilo vieressä katsella.
Arvasinkin että olet mies Ylilaudalta :)
Estrogeenitason pudotessa viidenkympin huitteilla on aika tutkia muutkin hormonit. Verikokeessa selvittäisin verensokerit, kilpirauhasarvot, kortisolitasot (varsinkin jos takana on stressiä, fyysistä tai psyykkistä, kroppa ei erottele). Vaihtari-iässä koko pakka voi mennä sekaisin, ja esim. kortisolivajauksesta kärsivälle EI SAA suositella liikuntaa.
Eli lääkäriin. Pyydä tutkittavaksi myös tulehdusarvot, suoliston huono kunto väsyttää. Ainakin yksi hoito auttaa kaikkiin mainittuihin, juuri suoliston bakteeriflooran kuntoon saattaminen probiooteilla, ja probioottisilla ruuilla kuten vaikka purjoa (sitä söivät tutkijatkin TV:ssä kun laittoivat "vatsa-aivojaan" kuntoon). Vatsan alueella toinen aivojen veroinen paikka missä serotoniinia kroppa valmistaa. Masennus lähtee usein lääkkeettömästi nämä asiat kuntoon saattamalla, ja usein kuitupitoista syömällä.
Einesten syönti on saattanut pitkässä juoksussa vaikuttaa kuntoon. Onneksi on mahdollisuus toipua! Tsempit ja rauhaa nyt alkuun. Liikuntakaan ei ole pahasta, mutta kävisin lääkärintarkastuksessa ja verikokeissa ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla tapahtunut hirveästi rajuja muutoksia elämässä viimeisen viiden vuoden aikana. Menetin mieheni syövälle, ainut lapsi muutti pois kotoa, työpaikka vaihtui ja muutakin rankkaa.
Nyt olen aika hukassa elämäni kanssa, että miten virkistyä ja löytää jokin syy elää. Kaikilla muilla tuntuu olevan virtaa vaikka kuinka, eikä ole oikein ketään sellaista ystävää kenen kanssa voisi jutella oikeasti henkeviä tai vaikka hengellisiäkin asioita.
Olen vähän kuin elävä kuollut tällä hetkellä, mutta ajatustasolla toivon asioiden muuttuvan vielä.
N melkein 50v
Hengellisiä ihmisiä löytyy seurakunnista. Papille tai diakonille voi varata keskusteluaikaa, jos on tarvetta sellaiseen. Kun jaksat, mene sellaiseen seurakuntaan, missä on kirkkokahvit tms. tilanne jossa myös jutellaan. Lääkärissä voi tsekkauttaa mahdolliset puutokset. Kyllä se punainen lanka - mielekkyys ja ilo - löytyy taas, elämä muuttaa vain muotoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika hämmentynyt tästä ketjusta. Viisikymppiset naiset jo niin raihnaisessa kunnossa, etteivät edes töissä jaksa käydä. Pieniä lapsia kotona missään ei ole jaksanut käydä ”vuosikymmeniin” kuten joku totesi. Hei siskot, teillä on vielä kymmeniä vuosia elämää! Pitäkää kunnostamme huolta ja kilot kurissa!
Onneksi tulit tänne kertomaan tämän. Kristus mikä lässyttäjä - pidä huoli omista asioistasi. Täällä jokainen kertoo huolistaan ja tuntemuksistaan.
Ohiksena kommentoin.
Äläpäs ilkeile. Tuo oli minusta aivan hyvä muistutus meille vaihdevuosissa kipuileville naisille, että elämää on jälkellä vielä reilut 30 vuotta, joten ei sovi vielä luovuttaa.
Tässä ketjussa meinaan oikein huokuu sellainen luovuttamisen henki.
Moni luulee, että on NORMAALIA heittää hanskat tiskiin ja selviytyä nipin napin työpäivätä.
Se EI OLE NORMAALIA.
Joten jos nyt huomaa itsessään, että mikään ei huvita eikä mitään jaksa, niin siihen pitää hakea apua eikä jäädä "tuleen makaamaan".
Enemmän hyötyö minusta tästä on kuin joukolla voivottelusta. Vielä kun sakki kertoisi, millä keinoin saa mieltään piristettyä! Osa on kertonutkin, mitkä asiat elämässä innostavat ja tuovat virtaa.
Eli vinkkejä siskot kehiin, ei me lannistuta.
N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mittauta rauta-arvot!
Onko tää rauta-arvojen mittauttaminen nyt joku FB:ssä levinnyt muotijuttu yhtäkkiä? Vai miksi sitä nyt kuulee koko ajan, kun ei ennenkään katottu kuin hemoglobiinit jne.
Voi olla, mutta voi olla, että asiassa on myös fiksuunnuttu.
Mun 17-vuotias tyttäreni esimerkiksi kärsi kamalista levottomista jaloista. Nukkuminen oli kurjaa, kun saattoi kesken unienkin herätä siihen, ett jalat kihelmöi. Koulunkäyntikin kärsi.
Onneksi meillä on fiksu omalääkäri, joka tiesi, että tuo voi useinkin johtua siitä, että veri ei kuljeta tarpeeksi happea, jos rautavarannot on heikot. Niin tosiaan oli, labroissa näkyi huono rauta-arvo, VAIKKA hemoglobiini oli ihan normaalin rajoissa.
Tytär - jolla tuo siis johtuu runsaista kuukautisista - alkoi syödä rautalääkettä ja levottomat jalat lakkasivat vaivaamasta.
Eli ei, se ei ole poppaskonsti kaikkeen, mutta on hyvä tiedostaa, että hemoglobiini voi myös hämätä, eikä kerro koko tilannetta. Jos olo on todella vetämätön, tuokin kannattaa selvittää.
N51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella teillä vielä 50+ iässä teini-ikäisiä lapsia kotona. Eikö heillä ole mitään harrastuksia tms. joissa teidänkin on ”pakko” olla mukana, edes kuskina? Ihmettelen todella, että voitte maata vaan sohvalla töiden jälkeen.
Itse 40v ja 16v lapsi pelaa jääkiekkoa. Siellä se jäähallilla minunkin vapaa-aika usein kuluu ja olen siitä ihan tyytyväinen. Kiva porukka meillä ja pelejä on aina hauska katsoa. Vai olitteko kuitenkin hieman liian vanhoja jo näille lapsillenne...?
Ihme pullamössöiksi olette tenavanne lellineet. Ei ollut puhettakaan, että kasarilla vanhemmat olisi harjoituksiin roudanneet. Harvoin olivat edes pelejä katselemassa. Kaverithan olisivat ihan pellenä pitäneet ja repeilleet, jos olisi äidin kyydillä kentälle mennyt.
Ei kyse ole siitä, etteivätkö lapset ehkä pääsisi julkisilla välineilläkin harrastukseensa. Mutta esim. mun esikoiseni käy toisella puolella stadia yhtenä harrastuksessa, joka on klo 18-20.30. Julkisilla matka kestää tunnin, joten tuo veisi pitkää päivää lukiossa puurtavalta lapselta koko sen illan, klo 17-21.30, enkä tykkää jättää blondia teinityttöä odottelemaan junaa levottomassa kaupunginosassa.
Joten pyrin helpottamaan rakkaan lapsen elämää tältä vähäiseltä osin.
Minusta se ei ole pullamössöilyä, vaan välittämistä. En ole niin patalaiska ja itsekäs, että kehtaisin jäädä kotiin löhöämään telkun ääreen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 54v ja käyn ihan tyytyväisenä töissä asiantuntijatehtävissäni. Olen hieman yllättyneenä lukenut tätä ketjua.
Itse koen, että elämä on tosi hyvää juuri nyt. Lapset ovat omillaan, joten omaa aikaa on hienosti ja rahaa jää enemmän omaan käyttöön. Harrastan liikuntaa viitenä päivänä viikossa. Käyn konserteissa pari kertaa kuukaudessa ja matkustelen. Puolison kanssa on asiat kunnossa, mutta minulla on myös nuorempi miesystävä, jota tapaan silloin tällöin.
Terveys on hyvä, hormonikorvaushoito on ollut käytössä muutaman kuukauden lähinnä limakalvojen kuivumisen vuoksi. Ylipainoa on hiukan.
Kotitöitäkin jaksa tehdä, onneksi puoliso osallistuu niihin myös. Kiva, kun kotona on siistiä ja mukavan näköistä. Osaan myös laiskotella, jos siltä tuntuu.
"Puolison kanssa asiat ovat kunnossa, mutta minulla on myös nuorempi miesystävä ..."
Mitä tuo on selvällä suomella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mittauta rauta-arvot!
Onko tää rauta-arvojen mittauttaminen nyt joku FB:ssä levinnyt muotijuttu yhtäkkiä? Vai miksi sitä nyt kuulee koko ajan, kun ei ennenkään katottu kuin hemoglobiinit jne.
Voi olla, mutta voi olla, että asiassa on myös fiksuunnuttu.
Mun 17-vuotias tyttäreni esimerkiksi kärsi kamalista levottomista jaloista. Nukkuminen oli kurjaa, kun saattoi kesken unienkin herätä siihen, ett jalat kihelmöi. Koulunkäyntikin kärsi.
Onneksi meillä on fiksu omalääkäri, joka tiesi, että tuo voi useinkin johtua siitä, että veri ei kuljeta tarpeeksi happea, jos rautavarannot on heikot. Niin tosiaan oli, labroissa näkyi huono rauta-arvo, VAIKKA hemoglobiini oli ihan normaalin rajoissa.
Tytär - jolla tuo siis johtuu runsaista kuukautisista - alkoi syödä rautalääkettä ja levottomat jalat lakkasivat vaivaamasta.Eli ei, se ei ole poppaskonsti kaikkeen, mutta on hyvä tiedostaa, että hemoglobiini voi myös hämätä, eikä kerro koko tilannetta. Jos olo on todella vetämätön, tuokin kannattaa selvittää.
N51
Magnesiumin puute on myös yksi tekijä levottomiin jalkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näiden ikuisen liikuntahöpöttäjien pitäisi joskus miettiä, että vaikka he jaksavat liikkua ja saavat siitä virtaa, näin ei ole kaikilla. Minäkin liikun melkoisen runsaasti ja olen aina liikkunut, olen normaalipainoinen/hoikahko ja täysin terve, mutta niin vaan on viidenkympin lähestyessä alkanut väsyttämään. Eikä ole edes enää mielenkiintoa kaikkeen siihen tekemiseen mitä oli aiemmin. Teen edelleen ruokaa, käyn töissä, vietän aikaa perheen ja ystävien kanssa, mutta en esim. ole enää ollenkaan innokas hoitamaan tätä meidän puolen hehtaarin puutarhaa. Ei kiinnosta jumpat eikä uinti, ei hiihto eikä kuntosali. Työ on ikävä velvollisuus, olen ollut työelämässä lähes 30 v ja tässä samassa työpaikassa yli 20 v. Työtahti on kova, nuoret käy olemassa viikon-pari ja lähtevät pois, kun eivät jaksa. Ei kaikkien työkään ole samantyyppistä, jota jaksaa painaa vielä kuusikymppisenäkin.
Liikunta on tottakai hyvä juttu, samoin terveellinen ruokavalio ja muutenkin terveet elämäntavat, mutta kun ne ei vaan kaikille riitä.
Vaihdevuosissa tulee muutamankin vuoden pituinen jakso, jolloin on hyvin väsynyt ja kiinnostus moniin asioihin vähenee.
Luotankin siihen, että tämä on ohimenevää ja uutta tulee vielä näiden entisten mielenkiinnon kohteiden tilalle. Meillä on miehen kanssa ihan samanlaiset fiilikset, joten kaipa miehilläkin on jonkinlaiset vaihdevuodet. Yhdessä ollaan päätetty, että otetaan aiempaa rennommin, talokin menee ensi keväänä myyntiin, muutetaan kaupungin keskustaan ja ostetaan sieltä pienempi talo pikkupihalla ja ehkä kesämökki myös. Työpaikat vaihtoon myös, jos nyt vaan vielä kelvataan jonnekin.
Jos luulet, että elämänilon kaikkoaminen ja haluttomuus tehdä mitään KUULUVAT vaihdevuosiin, annat ikäänkuin itsellesi luvan masentua ja hautautua sohvan nurkkaan.
Vaihdevuosiin ei kuulu mitenkään automaattisesti elämänhalun ja mielenkiinnon menetystä tai voimattomuutta. Toki jollain voi vaikkapa runsas hikoilu heikentää unen laatua, mikä vaikuttaa jaksamiseen.
Älkää nyt herranen aika kuvitelko, että selkeästi masennukseen viittavat oireet on ok.
Ja jos ette mua usko, niin uskokaa lääkäreitä edes.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Unihäiriöt ovat tavallisia, ja ne liittyvät usein (mutta eivät aina) yöhikoiluun (ks. «Vaihdevuodet ja unihäiriöt»1). Huonosti nukuttuja öitä voi seurata päiväväsymys ja ärtyneisyys. Masentuneisuus, mielialan vaihtelut ja aloitekyvyttömyys liitetään vaihdevuosioireisiin, mutta oireiden yhteys estrogeenin puutteeseen on epäselvä (ks. «Vaihdevuodet, mielialaoireet ja haluttomuus»2)."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01…
"Mielialaoireet ovat yleisiä vaihdevuosi-ikäisellä naisella. Alakuloisuus, mielialan vaihtelut, ärtyneisyys, hermostuneisuus, muistamattomuus, itsetunnon puute, aloitekyvyttömyys, masentuneisuus, tuskatilat ja ahdistuneisuus voivat esiintyä yhdessä tai erikseen. On kuitenkin virheellistä ajatella, että nämä oireet aina liittyvät vaihdevuosiin tai että ne ovat vaihdevuosien hormonimuutosten aiheuttamia. Kaikki naiset eivät suinkaan kärsi psyykkisistä oireista."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mittauta rauta-arvot!
Onko tää rauta-arvojen mittauttaminen nyt joku FB:ssä levinnyt muotijuttu yhtäkkiä? Vai miksi sitä nyt kuulee koko ajan, kun ei ennenkään katottu kuin hemoglobiinit jne.
Voi olla, mutta voi olla, että asiassa on myös fiksuunnuttu.
Mun 17-vuotias tyttäreni esimerkiksi kärsi kamalista levottomista jaloista. Nukkuminen oli kurjaa, kun saattoi kesken unienkin herätä siihen, ett jalat kihelmöi. Koulunkäyntikin kärsi.
Onneksi meillä on fiksu omalääkäri, joka tiesi, että tuo voi useinkin johtua siitä, että veri ei kuljeta tarpeeksi happea, jos rautavarannot on heikot. Niin tosiaan oli, labroissa näkyi huono rauta-arvo, VAIKKA hemoglobiini oli ihan normaalin rajoissa.
Tytär - jolla tuo siis johtuu runsaista kuukautisista - alkoi syödä rautalääkettä ja levottomat jalat lakkasivat vaivaamasta.Eli ei, se ei ole poppaskonsti kaikkeen, mutta on hyvä tiedostaa, että hemoglobiini voi myös hämätä, eikä kerro koko tilannetta. Jos olo on todella vetämätön, tuokin kannattaa selvittää.
N51
Magnesiumin puute on myös yksi tekijä levottomiin jalkoihin.
Niin moni maallikko väittää, mutta ei ole, se auttaa kramppeihin, mistä ei ole levottomissa jaloissa kyse. Tytär kokeili kyllä sekä magneesiumlisää että suihketta, ei ollut minkään valtakunnan apua. Rautalääkitys lopetti vaivan.
N51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika hämmentynyt tästä ketjusta. Viisikymppiset naiset jo niin raihnaisessa kunnossa, etteivät edes töissä jaksa käydä. Pieniä lapsia kotona missään ei ole jaksanut käydä ”vuosikymmeniin” kuten joku totesi. Hei siskot, teillä on vielä kymmeniä vuosia elämää! Pitäkää kunnostamme huolta ja kilot kurissa!
Tämä oli ilmeisesti osittain minulle tarkoitettu :) Teen fyysisesti raskasta työtä ihan täysiä työviikkoja, työtahti aika tappava, joskus päivät yli kellon ympäri. Vapaapäivinä teen pyörälenkkejä yhteensä noin 60 km viikossa, että kyllä liikuntaa tulee reippaasti. Päihitän jaksamisessa monet parikymppiset salilla käyvät neitokaiset. Palautuminen vaatii vaan tässä iässä paljon enemmän aikaa kuin 20-30v sitten. Oma lapseni on jo aikuinen. Ihan eri asia istua toimistossa tietokoneen ääressä 8h kuin kantaa raskaita taakkoja 10-12h päivässä. Siinä väsyis nuoremmatkin neitoset. Joten älä arvioi toisen työssä jaksamista oman paperinpyörittelytyön näkökulmasta. Tulet huomaamaan että iän myötä jaksaminen vähenee eikä jaksa muutenkaan innostua kaikesta minkä on jo nähnyt kymmeniä kertoja.
Eiköhän tuo ollut tarkoitettu niille ketjun kirjoittajille, jotka eivät jaksa mitään, vaikka tekevät osittaista työaikaa, joita ei kiinnosta mitään ja jotka eivät liiku.
Sitä paitsi työ voi olla erittäin uuvuttavaa monella eri tavalla, ei pelkästään fyysisellä tavalla. Väitän, että hektinen ja vastuullinen, määräaikoihin sidottu aivotyö - se sinun halveksimasi "paperinpyörittely" siis - on vähintään yhtä vaativaa ja uuvuttavaa kuin ruumiillinen työ.
Sinäpä esimerkiksi tuskin mietit koko valveillaoloaikasi työasioita, ruumiillisessa työssä se työ jää yleensä töistä poistuttua työpaikan oven taa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näiden ikuisen liikuntahöpöttäjien pitäisi joskus miettiä, että vaikka he jaksavat liikkua ja saavat siitä virtaa, näin ei ole kaikilla. Minäkin liikun melkoisen runsaasti ja olen aina liikkunut, olen normaalipainoinen/hoikahko ja täysin terve, mutta niin vaan on viidenkympin lähestyessä alkanut väsyttämään. Eikä ole edes enää mielenkiintoa kaikkeen siihen tekemiseen mitä oli aiemmin. Teen edelleen ruokaa, käyn töissä, vietän aikaa perheen ja ystävien kanssa, mutta en esim. ole enää ollenkaan innokas hoitamaan tätä meidän puolen hehtaarin puutarhaa. Ei kiinnosta jumpat eikä uinti, ei hiihto eikä kuntosali. Työ on ikävä velvollisuus, olen ollut työelämässä lähes 30 v ja tässä samassa työpaikassa yli 20 v. Työtahti on kova, nuoret käy olemassa viikon-pari ja lähtevät pois, kun eivät jaksa. Ei kaikkien työkään ole samantyyppistä, jota jaksaa painaa vielä kuusikymppisenäkin.
Liikunta on tottakai hyvä juttu, samoin terveellinen ruokavalio ja muutenkin terveet elämäntavat, mutta kun ne ei vaan kaikille riitä.
Vaihdevuosissa tulee muutamankin vuoden pituinen jakso, jolloin on hyvin väsynyt ja kiinnostus moniin asioihin vähenee.
Luotankin siihen, että tämä on ohimenevää ja uutta tulee vielä näiden entisten mielenkiinnon kohteiden tilalle. Meillä on miehen kanssa ihan samanlaiset fiilikset, joten kaipa miehilläkin on jonkinlaiset vaihdevuodet. Yhdessä ollaan päätetty, että otetaan aiempaa rennommin, talokin menee ensi keväänä myyntiin, muutetaan kaupungin keskustaan ja ostetaan sieltä pienempi talo pikkupihalla ja ehkä kesämökki myös. Työpaikat vaihtoon myös, jos nyt vaan vielä kelvataan jonnekin.
Jos luulet, että elämänilon kaikkoaminen ja haluttomuus tehdä mitään KUULUVAT vaihdevuosiin, annat ikäänkuin itsellesi luvan masentua ja hautautua sohvan nurkkaan.
Vaihdevuosiin ei kuulu mitenkään automaattisesti elämänhalun ja mielenkiinnon menetystä tai voimattomuutta. Toki jollain voi vaikkapa runsas hikoilu heikentää unen laatua, mikä vaikuttaa jaksamiseen.
Älkää nyt herranen aika kuvitelko, että selkeästi masennukseen viittavat oireet on ok.
Ja jos ette mua usko, niin uskokaa lääkäreitä edes.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Unihäiriöt ovat tavallisia, ja ne liittyvät usein (mutta eivät aina) yöhikoiluun (ks. «Vaihdevuodet ja unihäiriöt»1). Huonosti nukuttuja öitä voi seurata päiväväsymys ja ärtyneisyys. Masentuneisuus, mielialan vaihtelut ja aloitekyvyttömyys liitetään vaihdevuosioireisiin, mutta oireiden yhteys estrogeenin puutteeseen on epäselvä (ks. «Vaihdevuodet, mielialaoireet ja haluttomuus»2)."
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01…
"Mielialaoireet ovat yleisiä vaihdevuosi-ikäisellä naisella. Alakuloisuus, mielialan vaihtelut, ärtyneisyys, hermostuneisuus, muistamattomuus, itsetunnon puute, aloitekyvyttömyys, masentuneisuus, tuskatilat ja ahdistuneisuus voivat esiintyä yhdessä tai erikseen. On kuitenkin virheellistä ajatella, että nämä oireet aina liittyvät vaihdevuosiin tai että ne ovat vaihdevuosien hormonimuutosten aiheuttamia. Kaikki naiset eivät suinkaan kärsi psyykkisistä oireista."
Näinhän se on. Naiset alistuu "kohtaloonsa" turhaan, jos apuakin voisi hakea.
Vaikka masennus ja näköalattomuus johtuisikin vaihdevuosien hormonimuutoksista - mitä siis ei ole tutkimuksissa todettu - niin herranen, aika, hormonilääkityskin on olemassa....
Jokainen tietysti punnitsee asiat itse. Mitkä olisivat hormonilääkityksne haitat ja mitkä hyödyt? Voiko toimintakykyä kohentaa muilla tavoin? Mitä ne keinot ovat?
Minä en ainakaan edes väliaikaisesti halua menettää montaa vuotta - vaihdevuodet kun eivät mene hetkessä ohi - "mustaan aukkoon". Viisikymppisenä pitäisi voida tehdä uraa ja iloita lisääntyvästä omasta ajasta.
N51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mittauta rauta-arvot!
Onko tää rauta-arvojen mittauttaminen nyt joku FB:ssä levinnyt muotijuttu yhtäkkiä? Vai miksi sitä nyt kuulee koko ajan, kun ei ennenkään katottu kuin hemoglobiinit jne.
Voi olla, mutta voi olla, että asiassa on myös fiksuunnuttu.
Mun 17-vuotias tyttäreni esimerkiksi kärsi kamalista levottomista jaloista. Nukkuminen oli kurjaa, kun saattoi kesken unienkin herätä siihen, ett jalat kihelmöi. Koulunkäyntikin kärsi.
Onneksi meillä on fiksu omalääkäri, joka tiesi, että tuo voi useinkin johtua siitä, että veri ei kuljeta tarpeeksi happea, jos rautavarannot on heikot. Niin tosiaan oli, labroissa näkyi huono rauta-arvo, VAIKKA hemoglobiini oli ihan normaalin rajoissa.
Tytär - jolla tuo siis johtuu runsaista kuukautisista - alkoi syödä rautalääkettä ja levottomat jalat lakkasivat vaivaamasta.Eli ei, se ei ole poppaskonsti kaikkeen, mutta on hyvä tiedostaa, että hemoglobiini voi myös hämätä, eikä kerro koko tilannetta. Jos olo on todella vetämätön, tuokin kannattaa selvittää.
N51
Magnesiumin puute on myös yksi tekijä levottomiin jalkoihin.
Niin moni maallikko väittää, mutta ei ole, se auttaa kramppeihin, mistä ei ole levottomissa jaloissa kyse. Tytär kokeili kyllä sekä magneesiumlisää että suihketta, ei ollut minkään valtakunnan apua. Rautalääkitys lopetti vaivan.
N51
Teillä noin, mutta monella muulla se on tehonut. Mm. työkaverillani raskausaikana.
Liikunta. En ole yhtään urheilullinen, mutta kun AJATTELET että se auttaa, se auttaa. Voi rytmittää ajatuksia kävelyn mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aika hämmentynyt tästä ketjusta. Viisikymppiset naiset jo niin raihnaisessa kunnossa, etteivät edes töissä jaksa käydä. Pieniä lapsia kotona missään ei ole jaksanut käydä ”vuosikymmeniin” kuten joku totesi. Hei siskot, teillä on vielä kymmeniä vuosia elämää! Pitäkää kunnostamme huolta ja kilot kurissa!
Samaa ihmettelin minäkin. Tosin suurin osa tuntuu syövän niin huonoa ruokaa (esim. eineksiä ja kaikkea makeaa), ettei ole ihmekään kun eivät jaksa. Ei siinä mikään liikkuminenkaan auta, kun elimistö on pilattu huonolla ravinnolla.
Moni vastaajista tuntuu olevan naimisissa. Miksei heidän miehensä tee hyvää ja terveellistä ruokaa koko perheelle, miksi se on naisten kontolla?
Vierailija kirjoitti:
Olen 54v ja käyn ihan tyytyväisenä töissä asiantuntijatehtävissäni. Olen hieman yllättyneenä lukenut tätä ketjua.
Itse koen, että elämä on tosi hyvää juuri nyt. Lapset ovat omillaan, joten omaa aikaa on hienosti ja rahaa jää enemmän omaan käyttöön. Harrastan liikuntaa viitenä päivänä viikossa. Käyn konserteissa pari kertaa kuukaudessa ja matkustelen. Puolison kanssa on asiat kunnossa, mutta minulla on myös nuorempi miesystävä, jota tapaan silloin tällöin.
Terveys on hyvä, hormonikorvaushoito on ollut käytössä muutaman kuukauden lähinnä limakalvojen kuivumisen vuoksi. Ylipainoa on hiukan.
Kotitöitäkin jaksa tehdä, onneksi puoliso osallistuu niihin myös. Kiva, kun kotona on siistiä ja mukavan näköistä. Osaan myös laiskotella, jos siltä tuntuu.
Ihan kuin minun elämän! Ainoastaan erotuksella, että aloitin hormonikorvaushoidon 2 vuotta sitten kuumien aaltojen vuoksi.
Jaksan aivan mainiosti, ulkoilen joka päivä ainakin vähän ja syön hyvää ruokaa. Ei ole lääkkeitä käytössä. Olen 60v.