Lapseni aloittaa pienryhmässä,

Tänä vuonna ryhmässä oli tilaa ja meille tarjottiin avuksi luokan tuplaamista tai etenemistä pienryhmässä. Mutta tosiaan ei ole diagnoosia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään kokemusta, että kuinka sieltä pääsee takaisin yleisopetukseen?

On. Kaikki oppiaineet yleisopetuksen oppimäärän mukaan. Intergrointi vähitellen kokeillen rauhallisessa luokassa. Oma lapsi siirtyi yläasteelle yleisopetukseen ja erityisopetuspäätös purettiin. Mukautettuja aineita oli vain käytännön aineiden puolella, liikunta fyysisen sairauden vuoksi.

Onko kenelläkään ollut lapsi vain esimerkiksi vuoden tuollaisessa ryhmässä?

Surullista että vanhemmat miettivät enemmän omaa mainettaan kuin lapsensa etua.

Nosto

Olet kirjoittanut tästä aiheesta useamman kerran aiemminkin ja saanut aina samankaltaisia vastauksia. Koita nyt tukea lastasi pienryhmään siirtymisessä sen sijaan, että voivottelet jatkuvasti tilannetta. Tällainen huolehtiminen näkyy luultavasti lapselle asti, ja hän sitten vuorostaan huolehtii siitä, kuinka pienryhmässä on ihan kamalaa, kun sitä noin pelätään, ja vanhempikin on häneen pettynyt.

Ottakaa tavoitteeksi oppimistulosten paraneminen. Oppiminen itsessään, ei se, että sieltä ryhmästä "pääsee pois" kun on tarpeeksi paljon petrannut. Jos taidot menevät paljon eteenpäin ja se tuo mukanaan luokanvaihdon, niin kiva juttu. Yhtä hyvä on kuitenkin se, että taidot kehittyvät ylipäätään, eikä lapsi putoa isossa luokassa kärryiltä ja saa mieleensä tyhmän minäkuvaa jo pienenä.

Kolmas luokka on se, jolla lukutaitoa aletaan käyttää uusien asioiden oppimiseen, ja on todella tärkeää, että lapsi saa silloin hyvän pohjan, eikä tarvo takkuilevan lukutaidon kanssa eteenpäin. Ole iloinen siitä, että asiaan saa apua jo nyt. Omassa työssä näen usein lapsia, joiden lukemisen huutavaan puutteellisuuteen herätään viidennen luokan keväällä, kun yläkoulu alkaa jo häämöttää.

Vierailija kirjoitti:

Mutta nyt mietityttää tuliko tehtyä väärä valinta.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta nyt mietityttää tuliko tehtyä väärä valinta.

Miksi?

Olen saanut niin ristiriitaista tietoa asioista. Jotkut alalla olevat tuttavani ovat olleet ehdottomasti vastaan tuota vaihdosta kun olen kysynyt mielipidettä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös nyt pienryhmä ja pidän todella hyvänä. Lapselle riittää tarpeeksi aikaa, tukea ja huomioita. Varsinkin jos mitään oppimisvaikeuksia on nii paras vaihtoehto.

Meillä syy oppimisvaikeudet, lapsi 8v. Itseäni hirvittää vain. Ap

Silloin se on paras vaihtoehto. Yleisopetuksessa on normiluokassakin niin monen tasoista oppijaa, että hyvä jos pääsi heti tokaluokkalaisena pienryhmään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta nyt mietityttää tuliko tehtyä väärä valinta.

Miksi?

Olen saanut niin ristiriitaista tietoa asioista. Jotkut alalla olevat tuttavani ovat olleet ehdottomasti vastaan tuota vaihdosta kun olen kysynyt mielipidettä. Ap

Alalla olevat tuttavasi, hmm? Minä opettajana olen tosi iloinen jokaisesta lapsesta, jonka saan sijoitettua soveliaaseen pienryhmään ajoissa.

Ainoa, mitä voi toivoa, että hänellä on kelpoinen opettaja eli koulutettu, koska erityisopettajista on huutava pula.

Meillä on integroitu opetus eli taito- ja taideaineissa: liikunta, kässy,kuvis ja musiikki, oppilas on yleisopetuksen ryhmässä. Kolmannella kielissä, yhteiskuntaopissa, bilsassa, maantiedossa ja viidennellä fysiikka kemiassa oppilas on integroituna isoon ryhmään taitojensa mukaan. Mukana tunnilla on avustaja tai erityisopettaja. Riippuu koulusta, miten integrointi järjestetään.

Luokassa on monentasoisen oppijan kanssa kädet täynnä työtä, joten heikoimmat jäävät ilman erityisopetuksen tukea, osaa paikkaillaan tukiopetuksessa, mutta sekään ei riitä.

Joku täällä kyselee, miten sieltä pääsee pois. Erityisopettaja ehdottaa sitä heti, kun katsoo, että oppilaan taidot riittävät. Luokanopettaja näkee myös integroiduilla tunneilla oppilaan edistymisen. Erityisopetukseen on koko ajan tulijoita, ei siellä ketään haluta säilöä.

Vierailija kirjoitti:

Oho! Hyvä tuuri käynyt.

Meillä on isossa koulussa kaikki muut paitsi kehitysvammaiset lapset integroituna normaaliin opetukseen. Tarkoittaa sitä, että lapsi saattaa olla esim. matematiikan ja äidinkielen opetuksen ajan pienryhmässä, jossa on pätevä erityisopettaja, ja muut tunnit sitten normaaliluokassa, jossa on 23 muutakin lasta. Ei siinä mitään, jos joka luokassa olisi vain yksi ns. erityistä tukea tarvitseva lapsi, mutta kun tyttäreni luokassakin on 4 oppilasta, jotka on osan tunneista erityisopettajan kanssa oppimassa ja osan tunneista omassa luokassa, jossa pitäisi olla avustaja, mutta ainakin viime vuonna avustaja käytännössä ehti vain 2-3 tunnille viikossa!

Keskittyminen on ilmeisen vaikeaa erityistä tukea tarvitsevalle lapselle isossa ryhmässä. Yksi oppilaista osaa suomea huonosti, joten hän käy myös suomen kielen tukiopetuksessa. Meidän lapsi taas käy puheopetuksessa ja matematiikan tunnit erityisopettajan pienryhmässä. Lisäksi on käynyt tukiopetustunneilla, jos on niihin päässyt. Pienenä ekaluokkalaisena oli aivan sekaisin, missä pitää olla milloinkin. Kun on pienryhmässä erityisopetus, puheopetus yksityisesti, tavallisessa luokassa opetus ja vielä tukiopetusta. Sekä koulun jälkeen iltapäiväkerho. Pienryhmä on helpompi ratkaisu, kun lapsi itsekin pysyy kärryillä siitä, missä paikassa ollaan, eikä päiväohjelma tunnu niin kaoottiselta.

Nykykoulussa ei juuri sellaista pienryhmää ole, jotka eivät kulkisi kuvaamallasi tavalla eri oppiaineiden tunneilla integroituna. Omaan pienryhmän jää käytännössä vain äidinkielen ja matematiikan opetus.

Se on kasvatustieteilijöiden keksintö lapsen tasa-arvoisen oppioikeuden takaamiseksi, ei opettajien keksintö.

Kukaan heistä ei tietty ole arkipäivässä sitä toteuttamassa ja tuo kuvaamasi 23 plus 4 integroitua on luokanopettajalle normi. Ja avustajaa ei ole todellakaan aina saatavilla.

Tuossa vain joutuu omasta kaveripiiristä pois helposti.

Kannattaako niitä kavereita liikaa miettiä?

Yleensä tuo tiiviimpi tuki auttaa paljon.

Up

Nyt on eka viikko takana. Ap

Kuinka on mennyt?

Up

Ainakin lapsi on viihtynyt uudessa ryhmässä. Al

Ehdottomasti valitsit oikein jos kerran lapsellasi on oppimisvaikeuksia. Isossa ryhmässä opettajalla ei ole mahdollisuutta auttaa jokaista tarvitsijaa loputtoman paljon ja lapsesi olisi todennäköisesti jäänyt heti kättelyssä muista jälkeen. Se taas vaikuttaa itsetuntoon tosi paljon kun joutuu jatkuvasti huomaamaan ettei osaa eikä ymmärrä siinä missä muut. Lapsi alkaisi turhaan pitää itseään tyhmänä ja epäonnistuneensa, keskittyminen tunneilla olisi raskasta ja vaikeaa kun koko ajan olisi pinnisteltävä yli äärirajojensa. Lopulta lapsi todennäköisesti olisi alkanut vastustaa koko kouluun menemistä. Huonommuden tunne olisi myös voinut vaikeuttaa kaverisuhteiden kehittymistä. Jos oikein huonosti olisi käynyt lapsesi olisi voinut joutua kiusatuksi ollessaan selvästi alemmalla tasolla oppimisen suhteen kuin muut. Siihen ei paljoa tyhmäksi ja idiootiksi nimittelyä tarvita jos itsekin jo valmiiksi pitää itseään muita huonompana. Pienessä ryhmässä opettajalla on enemmän aikaa, opetus voidaan räätälöidä yksilöllisemmin, usein luokassa on avustaja ja erityisopettaja käytettävissä säännöllisesti useita tunteja viikossa. Muilla on todennäköisesti samansuuntaisia ongelmia joten lapsesi on luokallaan tasavertainen muiden kanssa. Jos myöhemmin arvioidaan että lapsesi pärjäisi jo isossa ryhmässä siirto kyllä tehdään, koska kuten joku sanoikin, pienryhmä paikat ovat kiven takana ja tulijoita on paljon enemmän kuin paikkoja. Kun lapsi saa alaluokilla riittävän tuen koulunkäyntiinsä hän todennäköisesti on sitten vanhempana paljon paremmin motivoitunut jatko-opiskeluun kun on saanut hyviä kokemuksia koulun käynnistä.