Lue keskustelun säännöt.
Tunne, ettei kelpaa kellekään
12.08.2018 |
Minulla on ollut läpi elämäni tunne, etten kelpaa kenellekään, ja se ei ole minun oma ajatukseni, vaan se on äitini minusta luoma kuvitelma, joka ei kuitenkaan ole ikävä kyllä kumoutunut elämäni aikana. Onko kohtalotovereita? Tai jos teillä muilla on tunne, että ette siis löydä ihmistä, jota rakastaisitte, joka välittäisi teistä ja haluaisi suhdetta ja se ei johdu muiden sanoista tai kiusaamisesta, niin onhan se silti yhtä ikävä tunne ja asia.
Olen jo yli neljäkymmentä, ja ollut kyllä muutamissa suhteissa, mutta en ole itse välittänyt näistä miehistä niin paljon kuin kuuluisi ja itse kokisin haluavani välittää. Kokeilin siis kyllä, että josko se välittäminen siitä kasvaisi, kun heistä minä olin ilmeisesti riittäävän ihana heille, mutta niin ei vain käynyt. En alkanut välittää heistä sen enempää, heissä oli minusta helposti korjailtavia vikoja, joita he eivät kuitenkaan välittäneet muuttaa itsessään.
Kommentit (3)
Ehkä sä olet samantyyppinen tunnevammainen kuin mäkin, mutta kenties lievempi. Tulen kylmästä perheestä enkä oikein tiedä, millaista on kiintyä kehenkään tai välittää erityisesti kenestäkään ihmisestä. Sellaista ei ollut olemassa mulle, kun olin jossain tärkeässä kehitysvaiheessa.
Nuorempana kehitin epäterveen pakkomielteen ensimmäiseen seurustelukumppaniini, mutta ei se suhde kestänyt, enkä ole sen jälkeen välittänyt oikein kenestäkään edes niin. Mulla ei esim. ole koskaan ketään ihmistä ikävä, enkä enää nykyisin edes kaipaa seuraa. Olen 30v.
Meidän aivot on vaan kehittyneet jotenkin oudosti. Ehkä sua auttaisi kuitenkin terapia. Sulla on kuitenkin vielä halu tulla rakastetuksi ja rakastaa. Itsekin olen koittanut jotenkin avautua. Pohjimmiltaan tämä on kaiketi jonkinlainen suojamekanismi. Nyt olisi jo turvallista välittää. En vain pidä ihmisiä tarpeeksi turvallisina. Eläimiin pystyn kyllä kiintymään syvästi.
Sulle tekisi varmasti hyvää jotenkin avata tuota asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin ajatellut noin mutta lopetin sen koska se on epäoikeudenmukainen ja julma ajattelutapa itseäni kohtaan. Minun ei tarvitse kelvata kenellekään vaan olen aivan yhtä arvokas ihminen olinpa parisuhteessa tai en. Hyvä kumppanuus on onnenkantamoinen, jonka jatkumiseksi on tehtävä kompromisseja ja kestettävä myös vastoinkäymisiä. Toista ihmistä ei voi muuttaa, eivätkä ihmiset voi "korjata" vikoja, joita katsot heillä olevan. Voit muuttaa ainoastaan itseäsi ja asennettasi, ja jos et siedä toisen puutteita, on parempi ettette ole yhdessä.
Välittämistä voi oppia mutta loputtomiin sitä ei voi teeskennellä. Mitä odotat kumppanuudelta? Jos odotat suurta, jalat alta vievää "täydellistä" rakkautta lopuksi elämää, saat odottaa. Sekin sinun on hyväksyttävä, jos et halua tyytyä vähempään.
Mietin vain, että sellaista rakkautta on olemassa, osa sen saa. Minua ei kiinnosta enää olla suhteissa, joissa en tunne mitään toista kohtaan, koska en edes pysty välittämään ihmisistä, jos he eivät tunnu tärkeiltä. Tai olen sitäkin tehnyt, mutta se vei liikaa voimiani. Välittää jostakusta vain ollakseen hyvä ihminen. Välitän tällä hetkellä eräästä miehestä, mutta meillä ei ole suhdetta ja katkerana ajattelenkin, että ei tästäkään suhdetta tule olemaankaan, vaikka välitän hänestä ja uskoisin hänen olevan vapaa. Välitän niin harvoin kenestäkään aidosti, ja se yleensä aina edelyttää ensin välittämisen saamisen kokemusta tältä toiselta osapuolelta, siksi se katkeroittaakin, että välittääkö joku minusta vaikkei rakasta minua tai halua kanssani läheisempää suhdetta, että voi vee.
Olen itsekin ajatellut noin mutta lopetin sen koska se on epäoikeudenmukainen ja julma ajattelutapa itseäni kohtaan. Minun ei tarvitse kelvata kenellekään vaan olen aivan yhtä arvokas ihminen olinpa parisuhteessa tai en. Hyvä kumppanuus on onnenkantamoinen, jonka jatkumiseksi on tehtävä kompromisseja ja kestettävä myös vastoinkäymisiä. Toista ihmistä ei voi muuttaa, eivätkä ihmiset voi "korjata" vikoja, joita katsot heillä olevan. Voit muuttaa ainoastaan itseäsi ja asennettasi, ja jos et siedä toisen puutteita, on parempi ettette ole yhdessä.
Välittämistä voi oppia mutta loputtomiin sitä ei voi teeskennellä. Mitä odotat kumppanuudelta? Jos odotat suurta, jalat alta vievää "täydellistä" rakkautta lopuksi elämää, saat odottaa. Sekin sinun on hyväksyttävä, jos et halua tyytyä vähempään.