Mitä rotua teidän ensimmäinen koira oli?

Hirvikoira, kahta rotua sekaisin. Vetää kuin perkele, mutta kiltti, tottelevainen ja rauhallinen muuten. Metsälläkin toimii kuten pitääkin. Ainoa miinus tosissaan lenkkeilyn aikana tapahtuva vetäminen, helpointa on viedä metsään jossa saa sinkoilla puskasta toiseen muita lenkkeilijöitä häiritsemättä. Ja vetääkin siellä vähemmän :). Hyvä valinta, kun käy harrastekoiraksikin.

En tosin suosittele kerrostalo/epäaktiivisen perheen koiraksi.

Collien ja saksanpaimenkoiran sekoitus. Oli hyvä valinta. Pentunahan se oli villi ja rakasti juoksemista, mutta oli myös kuuliainen ja seurallinen koira. Se oli aina kaikessa täysillä mukana ja oppi paljon asioita matkimalla. Oli onneksi enemmän collie kuin saksanpaimenkoira. Olin 10-vuotias kun se meille tuli ja 24 kun viimeisen kerran autoilimme yhdessä.

Seropi

Labbis. Vanhemmat hankki perheen koiraksi,olin teini tuolloin.

Oli tosi kiinnostunut muista koirista ja aina ois halunnu tutustua ja leikkiä. Oli tottelevainen ja oppi kaikenlaista tekemään. Osas sammuttaa valot jos pyysi ja osas tuoda tiettyjä esineitä.

Suosittelen kyllä labbista. Kannattaa varautua energiseen koiraan. Sopii kans kerrostaloon JOS jaksaa tehdä pitkät lenkit ja keksiä kaikkea aktivoivaa.

Sekarotuinen (tässä pentueessa lähes kaikilta paljastui sydänvika). Suosittelen jokaiselle puhdasrotuista, sillä silloin saat kasvattajan tuen, koiran luonne on melko varmasti ennustettavissa ja kasvattaja on korvausvelvollinen tietyissä tilanteissa, sekä koira voidaan mahdollisesti palauttaa takaisin jos ongelmia tulee, sairastut vakavasti yms.

Ensimmäinen koirani on perhoskoira. Iloinen, seurallinen, leikkisä ja hyvä lenkkikaveri. Loistava valinta kerrostaloon city-koiraksi mutta rakastaa myös lenkkeilyä ja juoksee mielellään metsälenkeillä vapaana.

Tulee toimeen vähemmälläkin lenkityksellä kunhan saa edes yhden n. tunnin lenkin päivässä jolloin saa myös kunnolla haistella. Hyväluontoinen, perusterve, tulee toimeen koirien ja ihmisten kanssa, toisia lapsia pelkää jos ovat kovaäänisiä tai juoksentelevat mutta ei missään nimessä ole vihainen. Kulkee tottuneesti autolla, bussilla tai junalla eikä säikähdä liikennettä tai hälinää. Koiralta puuttuu pohjavilla joka tarkoittaa lämmintä takkia talvella, toisaalta koira ei heti helteellä läähätä. Perhoskoiran kanssa täytyy olla tarkkana ettei koirasta tule räksyttäjää. Eli koulutus pitää aloittaa jo pentuna. Perhoskoiran sisäsiistiksi opettaminen saattaa joskus vaatia melkoista pitkäjänteisyyttä. Omani oli puolitoistavuotias kun saatoin olla varma ettei vahinkoja tapahdu edes vaikka rutiineista vähän poikettaisiin. Erinomainen valinta, älykäs kumppani joka tosin vaatii pientä panostusta kouluttamiseen ensimmäisenä parina elinvuotenaan, muuten on kuin ihmisen mieli. Suosittelen! :)

Basenji. Aivan ihana koira ja hyvä valinta. Koulutus oli kaikin puolin aika haastavaa, mutten sitten tiedä paljonko siitä johtui rodusta, yksilöstä, ensikertalaisista kouluttajista.