Lue keskustelun säännöt.
Isyysloma ja mies lähti matkoille
11.08.2018 |
Mieheni on parhaillaan isyyslomalla, vauvamme on kohta 7 viikkoa vanha. Mies päätti kuitenkin lähteä matkoille, eilen iltapäivällä lähti kaverinsa kanssa melkein viikoksi kalareissulle pohjoiseen. Hän on aktiivinen kalastuksen harrastaja, joten sinänsä tuossa reissussa ei ole mitään erikoista, on käynyt joka kesä saman kaverinsa kanssa pohjoisessa kalassa. Mutta eipä kysynyt minulta tai vauvalta, että onko ok lähteä nyt, eli ei todellakaan yhdessä sovittu että voi mennä sinne matkalle. Ilmoitti vain, että lähtee juuri nyt, koska tuolla kaverilla on juuri nyt loma, ja siksi reissu ei ollut mahdollinen muulloin. Olen vihainen ja katkera siitä että vain lähti. En tiedä miten antaa anteeksi kun palaa tai että pitääkö edes. Neuvoja?
Kommentit (756)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies lähti myös viikon reisulle, erämökkiin metsästämään. Viikon aikana en vastanut puhelimeen, enkä viesteihin. Loppuviikosta tuli jo monta päivässä. En päivittänyt facebookiin, en tykännyt kenekään kuvista ja varsinkaa mieheni kuvista. Kun 6 päivää oli mennyt tuli jo äkäsiä viestejä kun en vastannut. Laitoin sitten hyvin rauhallisen viestin, sinä lähdit vauva nyt 2 viikkoa josta olet jo ollut pois puolet hänen elämästä. En suostu kasvattamaan lasta, niin että isä on vaan puhelimen välityksellä kiinnostunut lapsesta.
Mies tuli samana iltana kotiin. Meillä nyt 4 lasta ja hänestäkin tuli aivan loistava isä. Tuli juuri uimasta poikien kanssa.
Eikö mies huolestunut tuossa vaiheessa, että sulle on oikeasti sattunut jotain ja lähettänyt sukulaista tai kaveria oven taakse tarkistamaan, että kaikki on ok?! Tai tullut itse katsomaan, oletko sinä hengissä?
Olihan se. Hänen vanhemmat asuvat kaukana, joten heille ei kannaata soittaa. Minun vanhemmat ovat kuolleita. Hänen kaverit olivat mukana mökillä, minun paras kaveri oli juuri silloin työharjoittelussa ulkomailla. Oli ne viestit tosi äkäsiä, mutta ei minun tarvitse lohduttaa häntä jos hän ei lohduta minua. Oli se soittanut sairaalaan, sieltä saanut tietää, että en ole siellä. Kun tuli kotiin,käytiin pitkä keskustelu arvoista. Nyt kyllä molemmat menee omia menoja. Mutta niistä sovitaan, hän käy vieläkin erämökillä metsästämässä,mutta tilanne on nyt erillainen koska sovitaan yhdessä. Jos minulla on menoja, niin matkaa voi siirtää ja toisinpäin.
No onpa erikoinen ukko, jos ei tuossa tilanteessa lähtenyt itse tarkastamaan, että kaikki on ok. Eihän se mitään takaa, ettei sua ole sairaalassa. Voisihan olla, että oot vaunulenkillä tuupertunut metsään eikä ruumista ole vielä löydetty. Tai oot mennyt kotona yksin synnytyksen jälkeiseen psykoosiin ja kuvittelet, että sua vainotaan...Ihan mitä tahansa.
En voi kuvitellakaan, etteikö mun mies olisi tuossa tilanteessa jo päivän jälkeen tullut kotiin tarkistamaan, oonko kunnossa.
No, tilanne olu erikoinen ja kyllä tästä on puhuttu. Lapsellista oli minun puolesta myös, mutta voin sanoa, että toista kerta ei ole tullut vastaan. Eli kaikki menot sovitan ja nyt vastaan aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa se mies kuvittelikin että isyysloma tarkoittaa lomaa isyydestä.
Kelan maksamaan isyysrahaan ei ainakaan ole oikeutettu jos ei hoida lasta isyysloman ajan, eli ei se ole "ihan sama" mitä lomalla tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisestä heppulista tässä nyt puhutaan? Entä Minkälaisia nämä hänen kaverinsa ovat, jos vastasyntyneen isän vikittelivät reissuun? Ovatko lapsellisia vai lapsettomia? Entäs appivanhemmat, oliko heille täysin ok, että poju lähtee kaloja narraamaan jättäen perheensä kotiin pärjäilemään?
Tottakai ap pärjää vauvan kanssa, pakkohan se on pärjätä, mutta minun mies ei olisi lähtenyt. Ei hän olisi voinut olla ikimaailmassa pois yhdenkään meidän vauvamme luota, jo työpäiväkin tuntui olevan liian pitkä aika. Varsinkin tuollainen seitsenviikkoinen vauva on aivan ihana pieni hymyilevä ja hellyyttävä tapaus, joka tuntuu katsovan maailmaa hyvin tarkkaan ja ymmärtävän paljon.
Jos siis mies laittaa jonkun joka vuotisen ryyppy-kalareissun vauvan hymyn eteen, niin en laittaisi hänelle viestin viestiä, enkä vastaisi puheluihin. Olkoon mies siellä jossakin ihan rauhassa sitten.
En oikeasti osaa edes kuvitella mitä tekisin, sillä jo ajatuksenakin tilanne on ihan mahdoton. En tunne yhden yhtä miestä, joka olisi voinut noin tehdä.
Esimerkki kajahtaneesta vaimokkeesta. Kutsuu miestään nimellä "heppuli" ja "poju" eli muodostaa mieheensä äiti-lapsi suhteen, great.
Vauva on tietenkin "Varsinkin tuollainen seitsenviikkoinen vauva on aivan ihana pieni hymyilevä ja hellyyttävä tapaus, joka tuntuu katsovan maailmaa hyvin tarkkaan ja ymmärtävän paljon. " joo, no vauva on sellainen rutiinihoitotoimenpiteitä vaativa itkevä käärö, joka ei kauheen mielenkiintoinen ole. Eri asia kun lapsi kasvaa ja ottaa kontaktia, kohta sen voikin viedä jo kalaan.
"joka vuotisen ryyppy-kalareissu" taas on erämaan rauhaa parhaillaan, ilman viinaksia kulkemista luonnon rauhassa, vesien varrella ja kauniita loivia heittoja vuolaaseen virtaan missä sielu lepää ja mieli rauhoittuu. Kun kalan kanssa temuaa niin muuta ei kaipaa, ei vaativaa akkaa tai kiireistä työpäivää, ei itkeviä kakaroita tai uteliaita naapureita. Nuotiolla tuijotan tuleen ja hiillostan kalaa, nukun ulkosalla kaukana kavala maailma ja kännykän kenttä, annan unen tulla.
Vai ei vauva ole mielenkiintoinen? Luuletko sinä, että lapsi ottaa kontaktia ihmiseen, jota ei tunne ollenkaan? Siinä käy niin, että sinä yrität saada lasta lähtemään kanssasi, mutta lapsi menee piiloon äidin selän taakse. Ikävä kyllä oma mies oli samanlainen kuin sinä ja siinä vaiheessa, kun mies halusi tehdä jotain lasten kanssa, lapset eivät halunneet lähteä miehen mukaan. Omaa isääni lapset eivät kiinnostaneet missään vaiheessa, isä on aina ollut minulle ihan vieras. Ei me edes jutella.
Jaa viidessä päivässä, just just mikä vauhko eukko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisestä heppulista tässä nyt puhutaan? Entä Minkälaisia nämä hänen kaverinsa ovat, jos vastasyntyneen isän vikittelivät reissuun? Ovatko lapsellisia vai lapsettomia? Entäs appivanhemmat, oliko heille täysin ok, että poju lähtee kaloja narraamaan jättäen perheensä kotiin pärjäilemään?
Tottakai ap pärjää vauvan kanssa, pakkohan se on pärjätä, mutta minun mies ei olisi lähtenyt. Ei hän olisi voinut olla ikimaailmassa pois yhdenkään meidän vauvamme luota, jo työpäiväkin tuntui olevan liian pitkä aika. Varsinkin tuollainen seitsenviikkoinen vauva on aivan ihana pieni hymyilevä ja hellyyttävä tapaus, joka tuntuu katsovan maailmaa hyvin tarkkaan ja ymmärtävän paljon.
Jos siis mies laittaa jonkun joka vuotisen ryyppy-kalareissun vauvan hymyn eteen, niin en laittaisi hänelle viestin viestiä, enkä vastaisi puheluihin. Olkoon mies siellä jossakin ihan rauhassa sitten.
En oikeasti osaa edes kuvitella mitä tekisin, sillä jo ajatuksenakin tilanne on ihan mahdoton. En tunne yhden yhtä miestä, joka olisi voinut noin tehdä.
Esimerkki kajahtaneesta vaimokkeesta. Kutsuu miestään nimellä "heppuli" ja "poju" eli muodostaa mieheensä äiti-lapsi suhteen, great.
Vauva on tietenkin "Varsinkin tuollainen seitsenviikkoinen vauva on aivan ihana pieni hymyilevä ja hellyyttävä tapaus, joka tuntuu katsovan maailmaa hyvin tarkkaan ja ymmärtävän paljon. " joo, no vauva on sellainen rutiinihoitotoimenpiteitä vaativa itkevä käärö, joka ei kauheen mielenkiintoinen ole. Eri asia kun lapsi kasvaa ja ottaa kontaktia, kohta sen voikin viedä jo kalaan.
"joka vuotisen ryyppy-kalareissu" taas on erämaan rauhaa parhaillaan, ilman viinaksia kulkemista luonnon rauhassa, vesien varrella ja kauniita loivia heittoja vuolaaseen virtaan missä sielu lepää ja mieli rauhoittuu. Kun kalan kanssa temuaa niin muuta ei kaipaa, ei vaativaa akkaa tai kiireistä työpäivää, ei itkeviä kakaroita tai uteliaita naapureita. Nuotiolla tuijotan tuleen ja hiillostan kalaa, nukun ulkosalla kaukana kavala maailma ja kännykän kenttä, annan unen tulla.
Kuk ei ne velvollisuudet sitä lasta kohtaan riipu siitä, onko se vauva mielenkiintoinen vai ei. Kyllä siitä tylsänkin vauvan hoidosta ja hyvinvoinnista on molemmat vanhemmat ihan yhtä vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisestä heppulista tässä nyt puhutaan? Entä Minkälaisia nämä hänen kaverinsa ovat, jos vastasyntyneen isän vikittelivät reissuun? Ovatko lapsellisia vai lapsettomia? Entäs appivanhemmat, oliko heille täysin ok, että poju lähtee kaloja narraamaan jättäen perheensä kotiin pärjäilemään?
Tottakai ap pärjää vauvan kanssa, pakkohan se on pärjätä, mutta minun mies ei olisi lähtenyt. Ei hän olisi voinut olla ikimaailmassa pois yhdenkään meidän vauvamme luota, jo työpäiväkin tuntui olevan liian pitkä aika. Varsinkin tuollainen seitsenviikkoinen vauva on aivan ihana pieni hymyilevä ja hellyyttävä tapaus, joka tuntuu katsovan maailmaa hyvin tarkkaan ja ymmärtävän paljon.
Jos siis mies laittaa jonkun joka vuotisen ryyppy-kalareissun vauvan hymyn eteen, niin en laittaisi hänelle viestin viestiä, enkä vastaisi puheluihin. Olkoon mies siellä jossakin ihan rauhassa sitten.
En oikeasti osaa edes kuvitella mitä tekisin, sillä jo ajatuksenakin tilanne on ihan mahdoton. En tunne yhden yhtä miestä, joka olisi voinut noin tehdä.
Esimerkki kajahtaneesta vaimokkeesta. Kutsuu miestään nimellä "heppuli" ja "poju" eli muodostaa mieheensä äiti-lapsi suhteen, great.
Vauva on tietenkin "Varsinkin tuollainen seitsenviikkoinen vauva on aivan ihana pieni hymyilevä ja hellyyttävä tapaus, joka tuntuu katsovan maailmaa hyvin tarkkaan ja ymmärtävän paljon. " joo, no vauva on sellainen rutiinihoitotoimenpiteitä vaativa itkevä käärö, joka ei kauheen mielenkiintoinen ole. Eri asia kun lapsi kasvaa ja ottaa kontaktia, kohta sen voikin viedä jo kalaan.
"joka vuotisen ryyppy-kalareissu" taas on erämaan rauhaa parhaillaan, ilman viinaksia kulkemista luonnon rauhassa, vesien varrella ja kauniita loivia heittoja vuolaaseen virtaan missä sielu lepää ja mieli rauhoittuu. Kun kalan kanssa temuaa niin muuta ei kaipaa, ei vaativaa akkaa tai kiireistä työpäivää, ei itkeviä kakaroita tai uteliaita naapureita. Nuotiolla tuijotan tuleen ja hiillostan kalaa, nukun ulkosalla kaukana kavala maailma ja kännykän kenttä, annan unen tulla.
Vai ei vauva ole mielenkiintoinen? Luuletko sinä, että lapsi ottaa kontaktia ihmiseen, jota ei tunne ollenkaan? Siinä käy niin, että sinä yrität saada lasta lähtemään kanssasi, mutta lapsi menee piiloon äidin selän taakse. Ikävä kyllä oma mies oli samanlainen kuin sinä ja siinä vaiheessa, kun mies halusi tehdä jotain lasten kanssa, lapset eivät halunneet lähteä miehen mukaan. Omaa isääni lapset eivät kiinnostaneet missään vaiheessa, isä on aina ollut minulle ihan vieras. Ei me edes jutella.
Jaa viidessä päivässä, just just mikä vauhko eukko.
Miten niin viidessä päivässä? Tuo tyyppihän juuri kertoi, että häntä ei kiinnosta vauvat. Luuletko, että häntä kiinnostaa lapset moneen vuoteen ollenkaan? Ei vuoden ikäinen välttämättä edes kävele ja puhekin on yksittäisiä sanoja, joista ei ymmärrä mitään kuin se, joka vauvan kanssa viettää päivät. Tuon mielestä joku kouluikäinen alkaa olla kiinnostavaa seuraa. Lapsi voi olla eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisestä heppulista tässä nyt puhutaan? Entä Minkälaisia nämä hänen kaverinsa ovat, jos vastasyntyneen isän vikittelivät reissuun? Ovatko lapsellisia vai lapsettomia? Entäs appivanhemmat, oliko heille täysin ok, että poju lähtee kaloja narraamaan jättäen perheensä kotiin pärjäilemään?
Tottakai ap pärjää vauvan kanssa, pakkohan se on pärjätä, mutta minun mies ei olisi lähtenyt. Ei hän olisi voinut olla ikimaailmassa pois yhdenkään meidän vauvamme luota, jo työpäiväkin tuntui olevan liian pitkä aika. Varsinkin tuollainen seitsenviikkoinen vauva on aivan ihana pieni hymyilevä ja hellyyttävä tapaus, joka tuntuu katsovan maailmaa hyvin tarkkaan ja ymmärtävän paljon.
Jos siis mies laittaa jonkun joka vuotisen ryyppy-kalareissun vauvan hymyn eteen, niin en laittaisi hänelle viestin viestiä, enkä vastaisi puheluihin. Olkoon mies siellä jossakin ihan rauhassa sitten.
En oikeasti osaa edes kuvitella mitä tekisin, sillä jo ajatuksenakin tilanne on ihan mahdoton. En tunne yhden yhtä miestä, joka olisi voinut noin tehdä.
Esimerkki kajahtaneesta vaimokkeesta. Kutsuu miestään nimellä "heppuli" ja "poju" eli muodostaa mieheensä äiti-lapsi suhteen, great.
Vauva on tietenkin "Varsinkin tuollainen seitsenviikkoinen vauva on aivan ihana pieni hymyilevä ja hellyyttävä tapaus, joka tuntuu katsovan maailmaa hyvin tarkkaan ja ymmärtävän paljon. " joo, no vauva on sellainen rutiinihoitotoimenpiteitä vaativa itkevä käärö, joka ei kauheen mielenkiintoinen ole. Eri asia kun lapsi kasvaa ja ottaa kontaktia, kohta sen voikin viedä jo kalaan.
"joka vuotisen ryyppy-kalareissu" taas on erämaan rauhaa parhaillaan, ilman viinaksia kulkemista luonnon rauhassa, vesien varrella ja kauniita loivia heittoja vuolaaseen virtaan missä sielu lepää ja mieli rauhoittuu. Kun kalan kanssa temuaa niin muuta ei kaipaa, ei vaativaa akkaa tai kiireistä työpäivää, ei itkeviä kakaroita tai uteliaita naapureita. Nuotiolla tuijotan tuleen ja hiillostan kalaa, nukun ulkosalla kaukana kavala maailma ja kännykän kenttä, annan unen tulla.
Vai ei vauva ole mielenkiintoinen? Luuletko sinä, että lapsi ottaa kontaktia ihmiseen, jota ei tunne ollenkaan? Siinä käy niin, että sinä yrität saada lasta lähtemään kanssasi, mutta lapsi menee piiloon äidin selän taakse. Ikävä kyllä oma mies oli samanlainen kuin sinä ja siinä vaiheessa, kun mies halusi tehdä jotain lasten kanssa, lapset eivät halunneet lähteä miehen mukaan. Omaa isääni lapset eivät kiinnostaneet missään vaiheessa, isä on aina ollut minulle ihan vieras. Ei me edes jutella.
Jaa viidessä päivässä, just just mikä vauhko eukko.
Miten niin viidessä päivässä? Tuo tyyppihän juuri kertoi, että häntä ei kiinnosta vauvat. Luuletko, että häntä kiinnostaa lapset moneen vuoteen ollenkaan? Ei vuoden ikäinen välttämättä edes kävele ja puhekin on yksittäisiä sanoja, joista ei ymmärrä mitään kuin se, joka vauvan kanssa viettää päivät. Tuon mielestä joku kouluikäinen alkaa olla kiinnostavaa seuraa. Lapsi voi olla eri mieltä.
Lähdit laukalle. Hoidettu ne lapset on vaikka vauva-aika ei nyt niin nappaa. Viikon voin olla reissussa ja vaimo pärjää. Pärjään minäkin viiden kanssa kun vaimo lähtee reissuun, minua ei niin rantalomat kiinnosta. Minulla on järkevä vaimo, joka antaa miehen olla mies. Siihen minä rakastuinkin, naiseen, joka pärjää ja on vertaiseni, tekee, on kiinnostunut asioista, ei valita vaan pitää huolta, että meillä on hommat tasan. Vaimo pitää valita viisaasti, ei sellaista heikompaa astiaa vaan vertaisensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisestä heppulista tässä nyt puhutaan? Entä Minkälaisia nämä hänen kaverinsa ovat, jos vastasyntyneen isän vikittelivät reissuun? Ovatko lapsellisia vai lapsettomia? Entäs appivanhemmat, oliko heille täysin ok, että poju lähtee kaloja narraamaan jättäen perheensä kotiin pärjäilemään?
Tottakai ap pärjää vauvan kanssa, pakkohan se on pärjätä, mutta minun mies ei olisi lähtenyt. Ei hän olisi voinut olla ikimaailmassa pois yhdenkään meidän vauvamme luota, jo työpäiväkin tuntui olevan liian pitkä aika. Varsinkin tuollainen seitsenviikkoinen vauva on aivan ihana pieni hymyilevä ja hellyyttävä tapaus, joka tuntuu katsovan maailmaa hyvin tarkkaan ja ymmärtävän paljon.
Jos siis mies laittaa jonkun joka vuotisen ryyppy-kalareissun vauvan hymyn eteen, niin en laittaisi hänelle viestin viestiä, enkä vastaisi puheluihin. Olkoon mies siellä jossakin ihan rauhassa sitten.
En oikeasti osaa edes kuvitella mitä tekisin, sillä jo ajatuksenakin tilanne on ihan mahdoton. En tunne yhden yhtä miestä, joka olisi voinut noin tehdä.
Esimerkki kajahtaneesta vaimokkeesta. Kutsuu miestään nimellä "heppuli" ja "poju" eli muodostaa mieheensä äiti-lapsi suhteen, great.
Vauva on tietenkin "Varsinkin tuollainen seitsenviikkoinen vauva on aivan ihana pieni hymyilevä ja hellyyttävä tapaus, joka tuntuu katsovan maailmaa hyvin tarkkaan ja ymmärtävän paljon. " joo, no vauva on sellainen rutiinihoitotoimenpiteitä vaativa itkevä käärö, joka ei kauheen mielenkiintoinen ole. Eri asia kun lapsi kasvaa ja ottaa kontaktia, kohta sen voikin viedä jo kalaan.
"joka vuotisen ryyppy-kalareissu" taas on erämaan rauhaa parhaillaan, ilman viinaksia kulkemista luonnon rauhassa, vesien varrella ja kauniita loivia heittoja vuolaaseen virtaan missä sielu lepää ja mieli rauhoittuu. Kun kalan kanssa temuaa niin muuta ei kaipaa, ei vaativaa akkaa tai kiireistä työpäivää, ei itkeviä kakaroita tai uteliaita naapureita. Nuotiolla tuijotan tuleen ja hiillostan kalaa, nukun ulkosalla kaukana kavala maailma ja kännykän kenttä, annan unen tulla.
No toivottavasti olet tajunnut olla hankkimatta lapsia kun ne on vaan rääkyviä ja tylsiä ja vaatii hoitoa ja huolenpitoa. Toivottavasti et vaimoakaan kun sellainen vaan nalkuttaa ja odottaa sulta osallistumista sekä velvollisuudentuntoa teidän (heh) perheessä.
Jos olet jo virheen tehnyt niin toivottavasti et sitten vanhana, heikkona ja seniilinä, eli todella tylsänä odota että sun lapsesi jaksaa tuntea mielenkiintoa sua kohtaan. Lapsen rakkaus ei ole pyyteetöntä, jos vanhempi ei ole mukana elämässä, hän jää vieraaksi.
Tiedän tämän omakohtaisesti. Toivottavasti oma isäni on vielä nykyäänkin tyytyväinen elämänsä valintoihin. Nykyisin on jo niin vanha ja huonokuntoinen ettei harrastamiset taida enää onnistua. Mutta vaikka yksikään neljästä lapsestaan ei pidä yhteyttä, aina on onneksi hyvät muistot mielekkäästä ja itselle eletystä elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet miehet on just tollasia omahyväisiä p skoja. Vastaavia on luvassa jatkossakin. Jotkut miehet vaan kuvittelevat, että vauvan tulon jälkeen kaikki voi jatkua heidän kohdallaan kuten ennenkin ja sitten ovat ihan h. Moilasena, että mitä, enkö voikaan joka ilta reenata, tai katsoa telkkaa tai jatkaa yöllä unia, kun vauva herää? En tiedä, mikä siinä oikein on, että miehillä, en tod. yleistä nyt, tiedän, että on hyviäkin, mutta useilla, vanhemmuuden tunne ja vastuu jää niin paljon ohuemmaksi kuin äideillä? Onko se biologia vai miehen hermosto, joka on joissakin asioissa joskus hieman kypsymätön? Oppaat syytää mukaymmärtävää potaskaa, että miehet ovat vanhempia omalla tavallaan. Omalla tavallaan. Mikä se on se oma tapa, jos tingitään kahdenkeskisestä ajasta lapsen kanssa, jotta pääsee kalalle tai voi katsoa rauhassa formuloita tai nukkua? Onko se ihan itsekkyyttä vain olla pesemättä, kuorimatta ja viipaloimatta niitä vihanneksia joka päivä kuitenkin? No onhan se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisestä heppulista tässä nyt puhutaan? Entä Minkälaisia nämä hänen kaverinsa ovat, jos vastasyntyneen isän vikittelivät reissuun? Ovatko lapsellisia vai lapsettomia? Entäs appivanhemmat, oliko heille täysin ok, että poju lähtee kaloja narraamaan jättäen perheensä kotiin pärjäilemään?
Tottakai ap pärjää vauvan kanssa, pakkohan se on pärjätä, mutta minun mies ei olisi lähtenyt. Ei hän olisi voinut olla ikimaailmassa pois yhdenkään meidän vauvamme luota, jo työpäiväkin tuntui olevan liian pitkä aika. Varsinkin tuollainen seitsenviikkoinen vauva on aivan ihana pieni hymyilevä ja hellyyttävä tapaus, joka tuntuu katsovan maailmaa hyvin tarkkaan ja ymmärtävän paljon.
Jos siis mies laittaa jonkun joka vuotisen ryyppy-kalareissun vauvan hymyn eteen, niin en laittaisi hänelle viestin viestiä, enkä vastaisi puheluihin. Olkoon mies siellä jossakin ihan rauhassa sitten.
En oikeasti osaa edes kuvitella mitä tekisin, sillä jo ajatuksenakin tilanne on ihan mahdoton. En tunne yhden yhtä miestä, joka olisi voinut noin tehdä.
Esimerkki kajahtaneesta vaimokkeesta. Kutsuu miestään nimellä "heppuli" ja "poju" eli muodostaa mieheensä äiti-lapsi suhteen, great.
Vauva on tietenkin "Varsinkin tuollainen seitsenviikkoinen vauva on aivan ihana pieni hymyilevä ja hellyyttävä tapaus, joka tuntuu katsovan maailmaa hyvin tarkkaan ja ymmärtävän paljon. " joo, no vauva on sellainen rutiinihoitotoimenpiteitä vaativa itkevä käärö, joka ei kauheen mielenkiintoinen ole. Eri asia kun lapsi kasvaa ja ottaa kontaktia, kohta sen voikin viedä jo kalaan.
"joka vuotisen ryyppy-kalareissu" taas on erämaan rauhaa parhaillaan, ilman viinaksia kulkemista luonnon rauhassa, vesien varrella ja kauniita loivia heittoja vuolaaseen virtaan missä sielu lepää ja mieli rauhoittuu. Kun kalan kanssa temuaa niin muuta ei kaipaa, ei vaativaa akkaa tai kiireistä työpäivää, ei itkeviä kakaroita tai uteliaita naapureita. Nuotiolla tuijotan tuleen ja hiillostan kalaa, nukun ulkosalla kaukana kavala maailma ja kännykän kenttä, annan unen tulla.
No toivottavasti olet tajunnut olla hankkimatta lapsia kun ne on vaan rääkyviä ja tylsiä ja vaatii hoitoa ja huolenpitoa. Toivottavasti et vaimoakaan kun sellainen vaan nalkuttaa ja odottaa sulta osallistumista sekä velvollisuudentuntoa teidän (heh) perheessä.
Jos olet jo virheen tehnyt niin toivottavasti et sitten vanhana, heikkona ja seniilinä, eli todella tylsänä odota että sun lapsesi jaksaa tuntea mielenkiintoa sua kohtaan. Lapsen rakkaus ei ole pyyteetöntä, jos vanhempi ei ole mukana elämässä, hän jää vieraaksi.
Tiedän tämän omakohtaisesti. Toivottavasti oma isäni on vielä nykyäänkin tyytyväinen elämänsä valintoihin. Nykyisin on jo niin vanha ja huonokuntoinen ettei harrastamiset taida enää onnistua. Mutta vaikka yksikään neljästä lapsestaan ei pidä yhteyttä, aina on onneksi hyvät muistot mielekkäästä ja itselle eletystä elämästä.
Vali vali vali ja elämän valttikortit. Meillä on rakkaan vaimon kanssa viisi lasta ja jokainen on rakastettu ja pidetty huolta. Olen ollut viikon reissussa vaikka lapsi on ollut vähän reilu kuukauden, välillä olen ollut kotona ensimmäiset kuukaudet, välillä töissä. Eipä nuo lapset sitä ole pahana pitäneet kun muuten on isä läsnä. Vaimoni on selväjärkinen ihminen ja eipä ole erolla uhannut. Jos sinä olet katketa omasta elämästäsi niin mitäpä minulle uhoat. Minä laitan tytöille voileivät ja letit kouluun, opetan miten pyörä huolletaan itse. Poikien kanssa on kuljettu kalalla pienestä pitäen ja tyttöjen kanssa mennään kalalle jos se heitä alkaa kiinnostamaan.
Vaimo ei valita niin teidän valitukset ei paljoa paina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hitto!! Sitä varten se isyyloma on että se isi pääsee tutustumaan uuteen tulokkaaseen ja siitä vielä yhteiskunta maksaa. Eikä siitä vapaa-ajan kalastuksesta jossain puron varrella.
Mä repisin ihan täysin pelihousuni tollasen turhakkeen kanssa. Se olis kamat oven edessä ja viesti että kannattas pikimiten noutaa tavarat oven edestä, ennenkun lopullisesti häviää. En tuhlais arvokasta aikaani tollaseen joka ei laita asioita tärkeysjärjestykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynyt vauvalta 😂😂😂 Osaako se vauva vastata sitten?
Kyllä vauva osaisi vastata, että tarvitsee isäänsä. Vaikka puhua ei osaakaan, niin näkeehän sen.
t. eri
Ei vauva tarvitse isää
t. yh-äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto!! Sitä varten se isyyloma on että se isi pääsee tutustumaan uuteen tulokkaaseen ja siitä vielä yhteiskunta maksaa. Eikä siitä vapaa-ajan kalastuksesta jossain puron varrella.
Mä repisin ihan täysin pelihousuni tollasen turhakkeen kanssa. Se olis kamat oven edessä ja viesti että kannattas pikimiten noutaa tavarat oven edestä, ennenkun lopullisesti häviää. En tuhlais arvokasta aikaani tollaseen joka ei laita asioita tärkeysjärjestykseen.
Ei se ole mikään puro vaan joki tai järvi. Ja ne on kalliita kamoja ne kalastuskamat, äläpä koske niihin, ehdin ne kasaamaan sitten kun tulen reissusta ja lähden omilleni. Kamat on kuvattu ja luetteloitu niin jos niihin kosket niin teen rikosilmoituksen. Äläkä mitään turhia viestejä tänne kairaan lähettele, kohta ei ole enää kenttää.
Ei ihme, että avioeritilastot kukoistavat, kun jokaiseen ruttuun vastaus on avioero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisestä heppulista tässä nyt puhutaan? Entä Minkälaisia nämä hänen kaverinsa ovat, jos vastasyntyneen isän vikittelivät reissuun? Ovatko lapsellisia vai lapsettomia? Entäs appivanhemmat, oliko heille täysin ok, että poju lähtee kaloja narraamaan jättäen perheensä kotiin pärjäilemään?
Tottakai ap pärjää vauvan kanssa, pakkohan se on pärjätä, mutta minun mies ei olisi lähtenyt. Ei hän olisi voinut olla ikimaailmassa pois yhdenkään meidän vauvamme luota, jo työpäiväkin tuntui olevan liian pitkä aika. Varsinkin tuollainen seitsenviikkoinen vauva on aivan ihana pieni hymyilevä ja hellyyttävä tapaus, joka tuntuu katsovan maailmaa hyvin tarkkaan ja ymmärtävän paljon.
Jos siis mies laittaa jonkun joka vuotisen ryyppy-kalareissun vauvan hymyn eteen, niin en laittaisi hänelle viestin viestiä, enkä vastaisi puheluihin. Olkoon mies siellä jossakin ihan rauhassa sitten.
En oikeasti osaa edes kuvitella mitä tekisin, sillä jo ajatuksenakin tilanne on ihan mahdoton. En tunne yhden yhtä miestä, joka olisi voinut noin tehdä.
Esimerkki kajahtaneesta vaimokkeesta. Kutsuu miestään nimellä "heppuli" ja "poju" eli muodostaa mieheensä äiti-lapsi suhteen, great.
Vauva on tietenkin "Varsinkin tuollainen seitsenviikkoinen vauva on aivan ihana pieni hymyilevä ja hellyyttävä tapaus, joka tuntuu katsovan maailmaa hyvin tarkkaan ja ymmärtävän paljon. " joo, no vauva on sellainen rutiinihoitotoimenpiteitä vaativa itkevä käärö, joka ei kauheen mielenkiintoinen ole. Eri asia kun lapsi kasvaa ja ottaa kontaktia, kohta sen voikin viedä jo kalaan.
"joka vuotisen ryyppy-kalareissu" taas on erämaan rauhaa parhaillaan, ilman viinaksia kulkemista luonnon rauhassa, vesien varrella ja kauniita loivia heittoja vuolaaseen virtaan missä sielu lepää ja mieli rauhoittuu. Kun kalan kanssa temuaa niin muuta ei kaipaa, ei vaativaa akkaa tai kiireistä työpäivää, ei itkeviä kakaroita tai uteliaita naapureita. Nuotiolla tuijotan tuleen ja hiillostan kalaa, nukun ulkosalla kaukana kavala maailma ja kännykän kenttä, annan unen tulla.
No toivottavasti olet tajunnut olla hankkimatta lapsia kun ne on vaan rääkyviä ja tylsiä ja vaatii hoitoa ja huolenpitoa. Toivottavasti et vaimoakaan kun sellainen vaan nalkuttaa ja odottaa sulta osallistumista sekä velvollisuudentuntoa teidän (heh) perheessä.
Jos olet jo virheen tehnyt niin toivottavasti et sitten vanhana, heikkona ja seniilinä, eli todella tylsänä odota että sun lapsesi jaksaa tuntea mielenkiintoa sua kohtaan. Lapsen rakkaus ei ole pyyteetöntä, jos vanhempi ei ole mukana elämässä, hän jää vieraaksi.
Tiedän tämän omakohtaisesti. Toivottavasti oma isäni on vielä nykyäänkin tyytyväinen elämänsä valintoihin. Nykyisin on jo niin vanha ja huonokuntoinen ettei harrastamiset taida enää onnistua. Mutta vaikka yksikään neljästä lapsestaan ei pidä yhteyttä, aina on onneksi hyvät muistot mielekkäästä ja itselle eletystä elämästä.
Vali vali vali ja elämän valttikortit. Meillä on rakkaan vaimon kanssa viisi lasta ja jokainen on rakastettu ja pidetty huolta. Olen ollut viikon reissussa vaikka lapsi on ollut vähän reilu kuukauden, välillä olen ollut kotona ensimmäiset kuukaudet, välillä töissä. Eipä nuo lapset sitä ole pahana pitäneet kun muuten on isä läsnä. Vaimoni on selväjärkinen ihminen ja eipä ole erolla uhannut. Jos sinä olet katketa omasta elämästäsi niin mitäpä minulle uhoat. Minä laitan tytöille voileivät ja letit kouluun, opetan miten pyörä huolletaan itse. Poikien kanssa on kuljettu kalalla pienestä pitäen ja tyttöjen kanssa mennään kalalle jos se heitä alkaa kiinnostamaan.
Vaimo ei valita niin teidän valitukset ei paljoa paina.
En mä valita. Mulla oli hyvä lapsuus äidin ja sisarusten kanssa. Hyvät ja läheiset välit on kaikkiin vieläkin. Isän kanssa ei olla tekemisissä eikä mulla ole minkäänlaista motivaatiota muuttaa asiaa.
Monesti nämä itsekkäät miehet ei vain tajua että suhde omaan lapseen ei synny automaattisesti, vaan sekin vaatii työtä. Olisitko itse lähtenyt viikoksi kalareissuun jos vaimosi olisi jostain syystä kokenut tarvitsevansa läsnäoloasi ja pyytänyt jäämään? Vai olisiko kalamies tuumannut että omapas on ongelmasi, eukkoseni, ja huristellut menemään?
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että avioeritilastot kukoistavat, kun jokaiseen ruttuun vastaus on avioero.
Ei ihme, että avioerotilastot kukoistavat, kun täysi välinpitämättömyys kumppania kohtaan on miesten mielestä vain "pikku ruttu".
Ilmoita kelaan, että mies pitää kalastusvapaata eikä isyysvapaata
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisestä heppulista tässä nyt puhutaan? Entä Minkälaisia nämä hänen kaverinsa ovat, jos vastasyntyneen isän vikittelivät reissuun? Ovatko lapsellisia vai lapsettomia? Entäs appivanhemmat, oliko heille täysin ok, että poju lähtee kaloja narraamaan jättäen perheensä kotiin pärjäilemään?
Tottakai ap pärjää vauvan kanssa, pakkohan se on pärjätä, mutta minun mies ei olisi lähtenyt. Ei hän olisi voinut olla ikimaailmassa pois yhdenkään meidän vauvamme luota, jo työpäiväkin tuntui olevan liian pitkä aika. Varsinkin tuollainen seitsenviikkoinen vauva on aivan ihana pieni hymyilevä ja hellyyttävä tapaus, joka tuntuu katsovan maailmaa hyvin tarkkaan ja ymmärtävän paljon.
Jos siis mies laittaa jonkun joka vuotisen ryyppy-kalareissun vauvan hymyn eteen, niin en laittaisi hänelle viestin viestiä, enkä vastaisi puheluihin. Olkoon mies siellä jossakin ihan rauhassa sitten.
En oikeasti osaa edes kuvitella mitä tekisin, sillä jo ajatuksenakin tilanne on ihan mahdoton. En tunne yhden yhtä miestä, joka olisi voinut noin tehdä.
Esimerkki kajahtaneesta vaimokkeesta. Kutsuu miestään nimellä "heppuli" ja "poju" eli muodostaa mieheensä äiti-lapsi suhteen, great.
Vauva on tietenkin "Varsinkin tuollainen seitsenviikkoinen vauva on aivan ihana pieni hymyilevä ja hellyyttävä tapaus, joka tuntuu katsovan maailmaa hyvin tarkkaan ja ymmärtävän paljon. " joo, no vauva on sellainen rutiinihoitotoimenpiteitä vaativa itkevä käärö, joka ei kauheen mielenkiintoinen ole. Eri asia kun lapsi kasvaa ja ottaa kontaktia, kohta sen voikin viedä jo kalaan.
"joka vuotisen ryyppy-kalareissu" taas on erämaan rauhaa parhaillaan, ilman viinaksia kulkemista luonnon rauhassa, vesien varrella ja kauniita loivia heittoja vuolaaseen virtaan missä sielu lepää ja mieli rauhoittuu. Kun kalan kanssa temuaa niin muuta ei kaipaa, ei vaativaa akkaa tai kiireistä työpäivää, ei itkeviä kakaroita tai uteliaita naapureita. Nuotiolla tuijotan tuleen ja hiillostan kalaa, nukun ulkosalla kaukana kavala maailma ja kännykän kenttä, annan unen tulla.
No toivottavasti olet tajunnut olla hankkimatta lapsia kun ne on vaan rääkyviä ja tylsiä ja vaatii hoitoa ja huolenpitoa. Toivottavasti et vaimoakaan kun sellainen vaan nalkuttaa ja odottaa sulta osallistumista sekä velvollisuudentuntoa teidän (heh) perheessä.
Jos olet jo virheen tehnyt niin toivottavasti et sitten vanhana, heikkona ja seniilinä, eli todella tylsänä odota että sun lapsesi jaksaa tuntea mielenkiintoa sua kohtaan. Lapsen rakkaus ei ole pyyteetöntä, jos vanhempi ei ole mukana elämässä, hän jää vieraaksi.
Tiedän tämän omakohtaisesti. Toivottavasti oma isäni on vielä nykyäänkin tyytyväinen elämänsä valintoihin. Nykyisin on jo niin vanha ja huonokuntoinen ettei harrastamiset taida enää onnistua. Mutta vaikka yksikään neljästä lapsestaan ei pidä yhteyttä, aina on onneksi hyvät muistot mielekkäästä ja itselle eletystä elämästä.
Vali vali vali ja elämän valttikortit. Meillä on rakkaan vaimon kanssa viisi lasta ja jokainen on rakastettu ja pidetty huolta. Olen ollut viikon reissussa vaikka lapsi on ollut vähän reilu kuukauden, välillä olen ollut kotona ensimmäiset kuukaudet, välillä töissä. Eipä nuo lapset sitä ole pahana pitäneet kun muuten on isä läsnä. Vaimoni on selväjärkinen ihminen ja eipä ole erolla uhannut. Jos sinä olet katketa omasta elämästäsi niin mitäpä minulle uhoat. Minä laitan tytöille voileivät ja letit kouluun, opetan miten pyörä huolletaan itse. Poikien kanssa on kuljettu kalalla pienestä pitäen ja tyttöjen kanssa mennään kalalle jos se heitä alkaa kiinnostamaan.
Vaimo ei valita niin teidän valitukset ei paljoa paina.
En mä valita. Mulla oli hyvä lapsuus äidin ja sisarusten kanssa. Hyvät ja läheiset välit on kaikkiin vieläkin. Isän kanssa ei olla tekemisissä eikä mulla ole minkäänlaista motivaatiota muuttaa asiaa.
Monesti nämä itsekkäät miehet ei vain tajua että suhde omaan lapseen ei synny automaattisesti, vaan sekin vaatii työtä. Olisitko itse lähtenyt viikoksi kalareissuun jos vaimosi olisi jostain syystä kokenut tarvitsevansa läsnäoloasi ja pyytänyt jäämään? Vai olisiko kalamies tuumannut että omapas on ongelmasi, eukkoseni, ja huristellut menemään?
Sinun tekstistäsi huokuu katkeruus ja siihen ihmiselämä on liian lyhyt mutta omapa on asiasi.
Jos vaimolla ei ole mitään hätää niin miksi hän rajoittaisi minun menojani? Todellisessa hädässä ei sitten kysellä vaan toimitaan. Toisen rajoittaminen on sitten eri asia ja meillä ei toimita niin. Meillä on molemmat vanhemmat vastuussa lapsista mutta se vastuu jaetaan. Ja ei mietitä viikko kerrallaan vaan loppuelämä.
Alle viikko ja normaalistikin tekee tuon reissun? En olis eroamassa, onhan tuo tökerösti ilmoitettu, mutta ei tuo nyt mitään vakavaa ole. Keskustelun paikka korkeintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipa ap ymmärtää, että lepoloma on vähän vaikea sinun ottaa kun imetät, sinä olet nyt symbioosissa vauvan kanssa ja sinun aikasi tulee myöhemmin, näin se vaan menee biologian kannalta. Luulisi aikuisen ihmisen pärjäävän yksinään vauvan kanssa muutaman päivän. Kun siirrytte pulloruokintaan niin jätä vauva miehelle pitkäksi viikonlopuksi ja mene Haikon kartanoon.
Tällaista se on, kun tänne vastailee ihmiset, joilla ei itse asiasta kokemusta ole. Tietenkään imettävä äiti ei halua itse lähteä viikoksi pois lapsen luota. Mutta hän tarvitsisi esimerkiksi UNTA. Oletko koskaan kuullut, että vastasyntynyt valvottaa? Jos mies huolehtii lapsesta imetysten välissä, voi äiti nukkua univelkaa pois.
Itse nukuin jatkuvasti 3-5 h /vrk. Ellei mies olisi tullut pelastamaan ja katsonut vauvaa niin että saatoin nukkua korvatulpat korvissa,, olisin tullut hulluksi.
On myös tosi raskasta kannella vauvaa jatkuvasti + imetyksessäkin hartiat jumiutuvat vaikka kuinka yrittää hyvää asentoa. Kantajan vaihto on todella tarpeen. Plus sitten kotityöt. Imuroidahan ei voi kun vauva nukkuu, ja koitapa imuroida sen ollessa hereillä. Jne.
Mutta jälleen kerran: Miksi äidin pitäisi selvitä iloisena vauvan kanssa kahdestaan, kun isä ei handlaa vanhemman roolia edes kahdestaan?
Ilmoitusluontoinen asia: sinä et olisi tullut väsymyksestä hulluksi. Yksinhuoltajatkin kuten minä pärjäävät niin älä valita, sinä halusit lapsen.
Mistäs tiedät, että halusin?
Enkä mä valita, vaan kuvailin alkuvaiheen vauva-arkea. Mullahan oli se mies apuna, joka hoiti oman osuutensa mallikkaasti.
Vai ei vauva ole mielenkiintoinen? Luuletko sinä, että lapsi ottaa kontaktia ihmiseen, jota ei tunne ollenkaan? Siinä käy niin, että sinä yrität saada lasta lähtemään kanssasi, mutta lapsi menee piiloon äidin selän taakse. Ikävä kyllä oma mies oli samanlainen kuin sinä ja siinä vaiheessa, kun mies halusi tehdä jotain lasten kanssa, lapset eivät halunneet lähteä miehen mukaan. Omaa isääni lapset eivät kiinnostaneet missään vaiheessa, isä on aina ollut minulle ihan vieras. Ei me edes jutella.