Lue keskustelun säännöt.
Isyysloma ja mies lähti matkoille
11.08.2018 |
Mieheni on parhaillaan isyyslomalla, vauvamme on kohta 7 viikkoa vanha. Mies päätti kuitenkin lähteä matkoille, eilen iltapäivällä lähti kaverinsa kanssa melkein viikoksi kalareissulle pohjoiseen. Hän on aktiivinen kalastuksen harrastaja, joten sinänsä tuossa reissussa ei ole mitään erikoista, on käynyt joka kesä saman kaverinsa kanssa pohjoisessa kalassa. Mutta eipä kysynyt minulta tai vauvalta, että onko ok lähteä nyt, eli ei todellakaan yhdessä sovittu että voi mennä sinne matkalle. Ilmoitti vain, että lähtee juuri nyt, koska tuolla kaverilla on juuri nyt loma, ja siksi reissu ei ollut mahdollinen muulloin. Olen vihainen ja katkera siitä että vain lähti. En tiedä miten antaa anteeksi kun palaa tai että pitääkö edes. Neuvoja?
Kommentit (756)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuota takaisin odottelemaan. Teet päätöksesi mitä haluat ja toimit. Toiset vaan ei osaa ottaa vastuuta edes omista lapsistaan.
Siis ihan oikeasti heti hanskat tiskiin eikä edes yritetä katsoa miten se arki lopulta lähtisi sujumaan edes sen lapsen takia? Vajaan viikon eli todennäköisesti viiden päivän reissun takia kaikki on ohi.
Mä en pystyis enää rakastamaan ja kunnioittamaan miestäni enkä todella luottamaan häneen , jos pyynnöistäni huolimatta lähtisi isyyslomallansa kalareissulle useaksi päiväksi.
Ongelma onkin pyyntösi syy. Aito tarve vai ripustautuminen? Millainen vätys ei pärjää yksin vauvan kanssa?
Jos edes niin mullistavassa tilanteessa, kuin lapsen saaminen ei saa ripustautua puolisoon, lapsen toiseen vanhempaan niin MITÄ sillä puolisolla tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuomitsette miehen kuulematta hänen kantaansa, se pistää pohtimaan mahtaakohan teillä itsellä olla parisuhdeasiat kunnossa. Ei nimittäin kuulosta kovin terveeltä ajatuksenjuoksulta.
Ja mikähän voi olla niin painava syy, että lähtee isyyslomalla, vauva vajaa 7viikkoa vanha, kalareissulle?
Eikös tuossa elämänvaiheessa juuri se vauva pitäisi olla tärkeä syy pysyä kotona sitä hoitamassa? Varsinkin kun on sen takia isyyslomalla, että voi hoitaa lastaas?
Itse mietin, että ainoa tarpeeksi painava syy kähteä tossa tilantessa on sen kalakaverin viimeiset hetket. Tyyppi on niin sairas, että kuulahtaa minä minuuttina hyvänsä.
Mutta miksi sitten tämä ilmeisesti suunnitelmallisesti ajoitetaan isyyslomalle? Jos toinen on henkitoreissaan, sä otat palkatonta ja lähden siltä istumalta. Joten tuskin tästä on apnhyvä tapauksessa kyseei. Tyyppi halus vaan lomailla perheestään ja saada rahat kaupan päälle.
Niille, jotka täällä ihannoi entisaikojen naisia. Ennen vanhaan asuttiin yhteisössä, jossa oli mummit vanhapiikatädit ja naapurit äitiä auttamassa. Myös ennen vanhaan oli äitien masennusta ja psykooseja. Äitejä vietiin hullujenhuoneelle jos he totaalisesti uupuivat ja sekosivat. Tällainen sekoaminen oli paljon nykyistä yleisempää. Lastensurmat oli moninkertaisia. Lasten tapaturmaisia kuolemia oli vielä 50-luvulla 10 kertaa enemmän kuin nykyään. Lapsia piiskattiin ja pahoinpideltiin, vauvoja huudatettiin yksin pimeässä. Alle kouluikäiset lapset tekivät töitä ja vahtivat pienempiä sisaruksia. Toki oli perheitä, joissa lapsia ehdittiin hoivata ja rakastaa. Tämä synnytys navettatöiden lomassa on melkoinen havinaisuus. Monesti äiti joutui pitkäänkin toipumaan synnytyksestä ja silloin taloon hommattiin apua. Kyllä ennenkin oli lapsivuodeaika, jota kunnioitettiin äidin voinnin mukaan. Edes mennyt mummoni synnytti maatalossa 30-50-luvulla 9 lasta ja suurimmassa osassa synnytyksistä toipuminen kesti viikkoja tai kuukausia. Hänen oma äiti ja naapurin vanhapiika olivat apuna lapsivuodeaikana. Yksi keisarinleikkaus tehtiin paikallisessa kunnansairaalassa, jossa mummo oli 2 viikkoa vauvan kanssa. Kotona oli 6 vanhempaa lasta. Lepoajaksi määrättiin 3 kuukautta. Äitiä ei jätetty yksin lapsineen. Toki moni asia oli fyyssesti raskaampaa sekä miehille että naisille, mutta yksin jättäminen harvinaisempaa.
Tästä ketjusta näkee hyvin, jos kaikki eivät satuja kirjoittele, miten erilaisia olemme.
Toisille ok olla yksin vastasyntyneen kanssa, kun mies heiluu kaverinsa kanssa , toisille ei.
Itse olisin syvästi järkyttynyt vastaavassa tilanteessa, jos mies pyynnöistäni huolimatta lähtisi, en jatkaisi yhteiselämää.
Tuntisin itseni petetyksi ja hylätyksi.
Varmaan itkua tuhertaisin iehen poissaoloajan aina kun vauva ei huomiota kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Huhhu. Tässä ongelman ydin. Kun vauva syntyy, äidistä tulee myös isän huoltaja. Isä kysyy lapsen asemassa saanko, voinko, sopiiko. Ja äiti sitten vanhemman asemassa kieltää tai myöntää. Ja sit harmittaa kun isä ei käyttäydy kuin aikuinen. Jospa ap ja muutkin äidit yrittäis ymmärtää ettei edes lapsen saaminen tee miehestä holhouksenne alaista. Hän on isänäkin edelleen erillinen, itsestään ja teoistaan vastaava aikuinen. Joka päättää ihan itse elämästään. Isyydestäänkin.
Kuule silloin kun perheessä on lapsia, niin niiden perheen aikuisten täytyy nimenomaan neuvotella keskenään vapaista ja työnjaosta. Katsos kun molemmat eivät voi tehdä mitä huvittaa ja nakella niskojaan kuin uhmakkaat teinit, koska silloin se lapsi jää hoitamatta. Siinä ei ole kyse mistään luvista tai määräämisestä, vaan aikuisten välisestä keskustelusta ja neuvottelusta.
Sinkkuna voi juosta vapaana ja tehdä mitä huvittaa, mutta lapsiperheeseen se ei sovi.
No, minä olen 6-lapsisen uusperheen äiti. Meillä molemmat vanhemmat matkustaa paljon työkseenkin, joten tuo viikon kalareissu vastaan yksi vauva kuulostaa melko turhalta draamalta. Eri asia jos äiti olis vaikka sairas. Ja ymmärrän toki, että isän tuki on tärkeää. Mut ei se nyt eron paikka ole. Ja asenne on pielessä, ei toisen kalareissuja kieltää voi. Jos on ensimmäinen lapsi, ei mies välttämättä edes ymmärrä vielä mistä kyse. Kasvaminen isäksi ottaa aikaa, ei se tapahdu kuten äiti haluaa.
Mihin äiti lähtee kasvamaan äidiksi? Kalaanko? Isä hoitaa vauvan sillä välin.
Miehet ovat ihan niin avuttomia kuin naiset heidät kuvittelevat. olevan... ei onnistu pyykinpesu pyykinpesukoneella, mutta töissä vaativien projektien vetäminen onnistuu. Vastaavat työprojektit onnistuvat myös naisilta, mutta kotona on vielä näitä erikoistehtäviä, joita mies ei halua osata...
Äitiä auttavat hormonit. Miehen prosessi isäksi on ihan biologian järkkäämänä hyvin erilainen kuin äidin. Isä yksin ei pysty edes pitämään lasta elossa, jos ei saa kaupasta korviketta. Se on äidin homma.
Joo auttavat joo. Ei se mikään on/off nappi siltikään ole, että katsos nyt kun hormonit hyrrää, että ihana vauva niin tässä on 100% valmis täydellinen äiti, joka tietää ja osaa kaiken vauvaan liittyvän jostain takaraivosta samalla kun isä paralla menee ikuisuuksia edes ymmärtää, että kyseinen lapsi on hänenkin aikaansaannos. Tuo on laiskan ihmisen perustelu. Yrittää moni perustella miehen pettämistäkin biologialla, suuremmalla seksivietillä miten jokaista hedelmällistä peppua pitäisi päästä painamaan, mutta onko tuo nyt hieno perustelu silti?
Ne hormonit muutenkin luovat lähinnä kiintymystä vauvaan ja halua ja tarvetta pitää se hengissä ja turvassa. Kaiken muun käytännön asian joutuu nainenkin opettelemaan. Jos mieheltä puuttuu tällaisen halun tarve pitäisin sitä kyllä todella hälyttävänä. Onhan sekin todistettu, että tuollainen tarve voi myös puuttua naiselta. Pidätkö sellaista ihanneäitinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niille, jotka täällä ihannoi entisaikojen naisia. Ennen vanhaan asuttiin yhteisössä, jossa oli mummit vanhapiikatädit ja naapurit äitiä auttamassa. Myös ennen vanhaan oli äitien masennusta ja psykooseja. Äitejä vietiin hullujenhuoneelle jos he totaalisesti uupuivat ja sekosivat. Tällainen sekoaminen oli paljon nykyistä yleisempää. Lastensurmat oli moninkertaisia. Lasten tapaturmaisia kuolemia oli vielä 50-luvulla 10 kertaa enemmän kuin nykyään. Lapsia piiskattiin ja pahoinpideltiin, vauvoja huudatettiin yksin pimeässä. Alle kouluikäiset lapset tekivät töitä ja vahtivat pienempiä sisaruksia. Toki oli perheitä, joissa lapsia ehdittiin hoivata ja rakastaa. Tämä synnytys navettatöiden lomassa on melkoinen havinaisuus. Monesti äiti joutui pitkäänkin toipumaan synnytyksestä ja silloin taloon hommattiin apua. Kyllä ennenkin oli lapsivuodeaika, jota kunnioitettiin äidin voinnin mukaan. Edes mennyt mummoni synnytti maatalossa 30-50-luvulla 9 lasta ja suurimmassa osassa synnytyksistä toipuminen kesti viikkoja tai kuukausia. Hänen oma äiti ja naapurin vanhapiika olivat apuna lapsivuodeaikana. Yksi keisarinleikkaus tehtiin paikallisessa kunnansairaalassa, jossa mummo oli 2 viikkoa vauvan kanssa. Kotona oli 6 vanhempaa lasta. Lepoajaksi määrättiin 3 kuukautta. Äitiä ei jätetty yksin lapsineen. Toki moni asia oli fyyssesti raskaampaa sekä miehille että naisille, mutta yksin jättäminen harvinaisempaa.
Et sitten tiedä mitään tuosta ajasta, niin älä keksi satuja.
Vierailija kirjoitti:
Monilla naisilla näyttää olevan kyllä suuria vaikeuksia ymmärtää, ettei ole heidän tehtävänsä määrätä, miten isä on isä. Tietysti vauva on molempien (tämäkin näyttää olevan vaikea kysymys) ja yhteistyöllä ja kunnioituksella asiat sujuvat molempia tyydyttävällä tavalla. Silti sen vauvan sai kaksi erillistä ihmistä, joilla on 100%itsemääräämisoikys ja oma käsitys siitä mitä vanhemmuus ja vastuu lapsesta on. Äidin sana ei todellakaan ole mikään ylivertainen jota isän pitää totella.
Siinä tapauksessa on ihan turha ruikuttaa suurista erotilastoista ja siitä miksi naiset saavat huoltajuuden paljon useammin, jos asenne on tuo. Puhut kerran kunnioituksesta, niin onko sinusta kunnioittavaa jättää apua tarvitseva ihminen olkiaan kohauttaen yksin? Itsemääräämisoikeus ja vastuu itsestä on, tai ainain pitäisi aikuisella ihmisellä olla itsestäänselvyys, mutta niistä valinnoista tulee seurauksia. Jos käsitys vanhemmuudesta on, ettei sitä tarvitse hoitaa, edes sitä varten tarkoitetulla lomalla, ei taida olla äiti ainoa ylivertainen henkilö sitä kritisoimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla naisilla näyttää olevan kyllä suuria vaikeuksia ymmärtää, ettei ole heidän tehtävänsä määrätä, miten isä on isä. Tietysti vauva on molempien (tämäkin näyttää olevan vaikea kysymys) ja yhteistyöllä ja kunnioituksella asiat sujuvat molempia tyydyttävällä tavalla. Silti sen vauvan sai kaksi erillistä ihmistä, joilla on 100%itsemääräämisoikys ja oma käsitys siitä mitä vanhemmuus ja vastuu lapsesta on. Äidin sana ei todellakaan ole mikään ylivertainen jota isän pitää totella.
Noin ajattelevan miehen kannattaa muistaa, että joskus voi tulla aika, kun hän on vaimon avusta riippuvainen. Vaimo on voinut omaksua miehen ajatukset, että jokainen saa pärjä omillaan miten lystää eikä välitä miehen avunpyynnöistä mitään. Ihmiset nyt tuppaavat muistamaan, jos apua ei saa vaikka tarve on suuri.
Apu ja riippuvuus on hyvin eri asia.
Naisilla on erikoinen ajatusmaailma näin mieheen silmistä katsottuna. Ensin sinkkuna tai eronneena ollaan niin kovin vahvoja ja itsenäisiä, mutta sitten miehen saatua, suurinpiirtein kuollaan nälkään jos mies ei ole ruokkimassa lusikalla 24/7.
Miehen saatua, vai LAPSEN saatua? Et näe eroa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kahdesti mennyt kalaan kavereiden kanssa, kun rouva oli viimeisillään raskaana. Muina vuosina kyllä, lasten ollessa pieniäkin. Ei ihminen lakkaa olemasta, vaikka isäksi tulisikin. Nyt kun lapset ovat isompia, niin rouva on ollut omien kavereidensa kanssa ulkomailla ja se on ok. Perheen kanssa tehdään kuitenkin 1-2 lomamatkaa vuodessa. Mainittakoon, että olemme molemmat samalta paikkakunnalta, opettajia ja lomat ovat yhteiset - jopa joskus ”liiankin yhteiset”. Omaa aikaa pitää olla. Muuten saatte alkaa tosissanne kirjoittaa niitä eropapereja.
Ei tietenkään lakkaa olemasta, eikä lakannaut puolisosikaan kun lapsi syntyi. Silti kertomasi perusteella hän ei lähtenyt reissuihin lasten ollessa pieniä, toisin kuin sinä teit. Malttoi sen verran odottaa. Olisiko ne reissut olleet silloin ok, vai vasta nyt kun ovat isompia?
Juu, ei äiti lähtenyt reissuun kun lapset olivat pieniä (lapsilla kahden vuoden ikäero). Ei mennyt töihinkään ennen kuin lapset menivät ajallaan tarhaan 2-vuotiaina. Kumpikin hänen omia valintojaan. Minun tehtäväni oli tukea häntä näissä päätöksissä ja käydä töissä mahdollistaen nämä päätökset taloudellisesti. Saanko nyt mennä kalaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistelen kyllä anoppia lämmöllä kun luen näitä asioita. Kun saimme ensimmäisen lapsen, niin mieheni juoksi sen mikä kerkesi. Hyvä kun näkyi kotona, oli harrastukset, työ, isyysloma meni venettä korjailemassa. Oli myös niin kiire, että pyysi oma äitiään hakemaan minut ja lapsen laitokselta. Anoppi katsoi touhua kuukauden verran ja sitten räjähti omalle pojalle. En ollut valittanut, mutta minulle tuli kohtutulehdus ja voimat oli aivan loppu. Anoppi piti kunnon puhuttelun omalle pojalle, ja kyllä se vähän yritti vängätä vastaan. Anoppi sanoi suoraan, että hän ei kyllä tuommoista vätystä ole kasvattanut. Nyt kasvat mieheksi ja alat hoitamaan x (minun) kanssa sitä lasta. Loppujen lopuksi mies heräsi, ja alkoi olemaan meidän kanssa. Hän innostui jopa vauvasta niin paljon, että hän jäi kotiin hoitovapaalle vuodeksi. Nyt on ollut kaikkien kanssa kotona vuoden (meillä 3 lasta).
Kiitos anoppi, olit mahtava tyyppi ja ikävä on kova kun et enää ole meidän kanssa. Mutta minun muistoissa elät aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kahdesti mennyt kalaan kavereiden kanssa, kun rouva oli viimeisillään raskaana. Muina vuosina kyllä, lasten ollessa pieniäkin. Ei ihminen lakkaa olemasta, vaikka isäksi tulisikin. Nyt kun lapset ovat isompia, niin rouva on ollut omien kavereidensa kanssa ulkomailla ja se on ok. Perheen kanssa tehdään kuitenkin 1-2 lomamatkaa vuodessa. Mainittakoon, että olemme molemmat samalta paikkakunnalta, opettajia ja lomat ovat yhteiset - jopa joskus ”liiankin yhteiset”. Omaa aikaa pitää olla. Muuten saatte alkaa tosissanne kirjoittaa niitä eropapereja.
Ei tietenkään lakkaa olemasta, eikä lakannaut puolisosikaan kun lapsi syntyi. Silti kertomasi perusteella hän ei lähtenyt reissuihin lasten ollessa pieniä, toisin kuin sinä teit. Malttoi sen verran odottaa. Olisiko ne reissut olleet silloin ok, vai vasta nyt kun ovat isompia?
Juu, ei äiti lähtenyt reissuun kun lapset olivat pieniä (lapsilla kahden vuoden ikäero). Ei mennyt töihinkään ennen kuin lapset menivät ajallaan tarhaan 2-vuotiaina. Kumpikin hänen omia valintojaan. Minun tehtäväni oli tukea häntä näissä päätöksissä ja käydä töissä mahdollistaen nämä päätökset taloudellisesti. Saanko nyt mennä kalaan?
Annoitko edes mahdollisuuden? rehellisesti, soitiko perään kun äiti meni yksin kauppaan, koskas tulet jne. Olitko yksin kertaakaan yli kolme tuntia lasten kanssa, ilman että ruoka oli valmiina? En usko. Mutta lähde ihmeessä kalaan, pitäähän miehen hakee ruoka pöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kahdesti mennyt kalaan kavereiden kanssa, kun rouva oli viimeisillään raskaana. Muina vuosina kyllä, lasten ollessa pieniäkin. Ei ihminen lakkaa olemasta, vaikka isäksi tulisikin. Nyt kun lapset ovat isompia, niin rouva on ollut omien kavereidensa kanssa ulkomailla ja se on ok. Perheen kanssa tehdään kuitenkin 1-2 lomamatkaa vuodessa. Mainittakoon, että olemme molemmat samalta paikkakunnalta, opettajia ja lomat ovat yhteiset - jopa joskus ”liiankin yhteiset”. Omaa aikaa pitää olla. Muuten saatte alkaa tosissanne kirjoittaa niitä eropapereja.
Ei tietenkään lakkaa olemasta, eikä lakannaut puolisosikaan kun lapsi syntyi. Silti kertomasi perusteella hän ei lähtenyt reissuihin lasten ollessa pieniä, toisin kuin sinä teit. Malttoi sen verran odottaa. Olisiko ne reissut olleet silloin ok, vai vasta nyt kun ovat isompia?
Juu, ei äiti lähtenyt reissuun kun lapset olivat pieniä (lapsilla kahden vuoden ikäero). Ei mennyt töihinkään ennen kuin lapset menivät ajallaan tarhaan 2-vuotiaina. Kumpikin hänen omia valintojaan. Minun tehtäväni oli tukea häntä näissä päätöksissä ja käydä töissä mahdollistaen nämä päätökset taloudellisesti. Saanko nyt mennä kalaan?
Hyvä, jos homma toimi ja oli oikeasti teidän molempien toiveiden mukainen. Näinhän sen pitäisikin mennä ja ymmärrät varmaan eron. Mutta mites, jos puoliso olisikin halunnut toimia eri tavalla, olisiko sitten onnistunut? Ei sinun minulta lupaa kalastamiselle kuitenkaan tarvitse pyytää ^^
Vierailija kirjoitti:
Jos tuomitsette miehen kuulematta hänen kantaansa, se pistää pohtimaan mahtaakohan teillä itsellä olla parisuhdeasiat kunnossa. Ei nimittäin kuulosta kovin terveeltä ajatuksenjuoksulta.
Oli millainen kanta miehellä tahansa, niin en kyllä ymmärrä, että miten mikään kanta voisi oikeuttaa viikon poissaolon vauvan luota isyysloman aikana. No joku vakava sairaus miehellä ehkä voisi oikeuttaa, ehkä oman vanhemman hautajaiset myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla naisilla näyttää olevan kyllä suuria vaikeuksia ymmärtää, ettei ole heidän tehtävänsä määrätä, miten isä on isä. Tietysti vauva on molempien (tämäkin näyttää olevan vaikea kysymys) ja yhteistyöllä ja kunnioituksella asiat sujuvat molempia tyydyttävällä tavalla. Silti sen vauvan sai kaksi erillistä ihmistä, joilla on 100%itsemääräämisoikys ja oma käsitys siitä mitä vanhemmuus ja vastuu lapsesta on. Äidin sana ei todellakaan ole mikään ylivertainen jota isän pitää totella.
Juuri näin.
Mutta jos isä hakee ihan itse, ilman että yksikään nainen siihen pakottaa isyyslomaa työstä, niin totta hemmetissä hän on velvollinen hoitamaan lasta isyysloman aikana. Se sanotaan moneen kertaa jo hakulomakkeessa, muussa tapauksessa hän syylistyy etuus PETOKSEEN joka on rangaista teko. Isyysloma on lapsen etu, ei isän lomailua tai hyvinvointia varten.
Ihan sama, jos haet työttömyyskorvausta, mutta samaan aikaan käyt töissä.
Isyyslomasta on juttua Kelan sivuilla ja oman ammattiliiton. Siellä on tarkat kriteerit, milloin se myönnetään
Isyyslomalla osallistutaan lapsen hoitoon. Tämä ei edellytä kotona nyhjäämistä 24/7, vaan osallistuminen voi olla ajoittaista, ja esimerkiksi kalareissulla se voi tapahtua antamalla hoito-ohjeita tietoliikenneyhteyden välityksellä.
En nyt muista nähneeni yhtään oikeustapausta, jossa mies olisi tuomittu petoksesta koska kävi isyyslomallaan kalassa, mutta viitatkaa toki jos sellaisia on.
Ai hoito-ohjeita puhelimetsi. Oletpa sinä loistava isä. Eli osaat antaa ohjeita kuinka sitä lasta tulisi hoitaa vaikka et edes vaivaudu olemaan paikalla. Niinkö meinaat koko lapsen elämän tehdä, ota voileipä, isä kalastaa, katso telkkari isä kalastaa. Kävele nyt rauhassa kouluun, isä kalastaa. Luen sinulle kirjan, laita pää tyynylle isä tulee kohta kotiin kun olen viela yrittänyt narrata tuota haukea.
Edelleen odotan niitä oikeustapausviittauksia.
En ole se sama joka sinulle vastasi oikeutapauksista. Minä odotan vastausta siihen, että miksi katsot olevan pätevä antamaan hoito-ohjeita kun et ole paikalla. Korvaako sinun mielestä puhelin yhteys, läheisyyden lapseen. Mitä voit oikeasti neuvoa puhelimessa. Vaipanvaihtoa???
Hoito-ohjeitahan annetaan nimenomaan siksi, että ei olla itse paikalla hoitamassa. Ihan samalla tavalla äityli voi antaa ohjeita isälle tai vaikkapa lapsenvahdille.
Nyt on kyllä epätoivoista settiä, kun miesvihaajien pitää epätoivoisesti perustella, miksi mies ei saisi isyyslomallaan poistua mihinkään, vaikka äidit äitiyslomillaan reissaavat ympäri maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla naisilla näyttää olevan kyllä suuria vaikeuksia ymmärtää, ettei ole heidän tehtävänsä määrätä, miten isä on isä. Tietysti vauva on molempien (tämäkin näyttää olevan vaikea kysymys) ja yhteistyöllä ja kunnioituksella asiat sujuvat molempia tyydyttävällä tavalla. Silti sen vauvan sai kaksi erillistä ihmistä, joilla on 100%itsemääräämisoikys ja oma käsitys siitä mitä vanhemmuus ja vastuu lapsesta on. Äidin sana ei todellakaan ole mikään ylivertainen jota isän pitää totella.
Juuri näin.
Mutta jos isä hakee ihan itse, ilman että yksikään nainen siihen pakottaa isyyslomaa työstä, niin totta hemmetissä hän on velvollinen hoitamaan lasta isyysloman aikana. Se sanotaan moneen kertaa jo hakulomakkeessa, muussa tapauksessa hän syylistyy etuus PETOKSEEN joka on rangaista teko. Isyysloma on lapsen etu, ei isän lomailua tai hyvinvointia varten.
Ihan sama, jos haet työttömyyskorvausta, mutta samaan aikaan käyt töissä.
Isyyslomasta on juttua Kelan sivuilla ja oman ammattiliiton. Siellä on tarkat kriteerit, milloin se myönnetään
Isyyslomalla osallistutaan lapsen hoitoon. Tämä ei edellytä kotona nyhjäämistä 24/7, vaan osallistuminen voi olla ajoittaista, ja esimerkiksi kalareissulla se voi tapahtua antamalla hoito-ohjeita tietoliikenneyhteyden välityksellä.
En nyt muista nähneeni yhtään oikeustapausta, jossa mies olisi tuomittu petoksesta koska kävi isyyslomallaan kalassa, mutta viitatkaa toki jos sellaisia on.
Ai hoito-ohjeita puhelimetsi. Oletpa sinä loistava isä. Eli osaat antaa ohjeita kuinka sitä lasta tulisi hoitaa vaikka et edes vaivaudu olemaan paikalla. Niinkö meinaat koko lapsen elämän tehdä, ota voileipä, isä kalastaa, katso telkkari isä kalastaa. Kävele nyt rauhassa kouluun, isä kalastaa. Luen sinulle kirjan, laita pää tyynylle isä tulee kohta kotiin kun olen viela yrittänyt narrata tuota haukea.
Edelleen odotan niitä oikeustapausviittauksia.
En ole se sama joka sinulle vastasi oikeutapauksista. Minä odotan vastausta siihen, että miksi katsot olevan pätevä antamaan hoito-ohjeita kun et ole paikalla. Korvaako sinun mielestä puhelin yhteys, läheisyyden lapseen. Mitä voit oikeasti neuvoa puhelimessa. Vaipanvaihtoa???
Hoito-ohjeitahan annetaan nimenomaan siksi, että ei olla itse paikalla hoitamassa. Ihan samalla tavalla äityli voi antaa ohjeita isälle tai vaikkapa lapsenvahdille.
Nyt on kyllä epätoivoista settiä, kun miesvihaajien pitää epätoivoisesti perustella, miksi mies ei saisi isyyslomallaan poistua mihinkään, vaikka äidit äitiyslomillaan reissaavat ympäri maailmaa.
Meillä on 8 viikkoa vanha vauva, oon äitiyslomalla ja mies kesälomalla. Taidan lähteä viikonlopuksi rentoutumaan kylpylään, mies jääköön vauvan kanssa kotiin. En imetä, niin korvikkeella ja pullolla sitä joka tapauksessa ruokitaan. Mutta hei, mies laittakoon kännykkänsä auki ja kaiutin päälle, huutelen sille kännykän kautta sieltä kylpylästä koko ajan hoito-ohjeita! Selviää ukko vauvan kanssa, kun olen kuitenkin 24/7 ohjeistamassa kaiuttimessa! Olenhan sentään äitiyslomalla, niin pitäähän minun OSALLISTUA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin mies voi mennä, vaikka viikoksikin jos aikaa on. Kunhan mies on ollut ensin kotona vauvan kanssa ensimmäiset viikot ja tulee reissusta takaisin niin kaikki hyvin. Meillä eletään niin, että yritetään järjestää kummankin puolison elämä hyväksi ja jos toiselle tuo kalareissu on mahtava juttu niin järjestetään. Minä sen viikon pärjäisin kyllä ja ehtii mies taas viikon jälkeen olla vauvan kanssa. Ei siis ole vakavan keskustelun paikka tai muuten tulee ero :D
Sun ja apn ero on siinä, että sulle asia on ok ja ap oli vielä tilanteessa epävarma ja toivoi ettei mies menisi. Aika vtun suuri ero ja ei tuommoista korjata noin vaan millään keskustelulla, ei edes vakavalla. Ap käytännössä hyljättiin hänen ollessa epävarma ja pelokas uudessa tilanteessa, tilanteessa jonka syntymiseen mies on antanut ihan oman panoksensa ja ei ole millään tavalla oikeutettu luistelemaan karkuun ja jättämään toista yksin.
Onneksi ap:n tilanne helpottaa eroamalla tästä paskamiehestä. Jos ei alle viikkoa kykene yksin lasta hoitamaan niin tilanne varmasti muuttuu parempaan kun mies lähtee eron jälkeen lätkimään.
Jep, sen se tekee. Helpottaa kun poistaa epäluotettavat ihmiset elämästään.
Epäluotettava = ei tanssi akan pillin mukaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla naisilla näyttää olevan kyllä suuria vaikeuksia ymmärtää, ettei ole heidän tehtävänsä määrätä, miten isä on isä. Tietysti vauva on molempien (tämäkin näyttää olevan vaikea kysymys) ja yhteistyöllä ja kunnioituksella asiat sujuvat molempia tyydyttävällä tavalla. Silti sen vauvan sai kaksi erillistä ihmistä, joilla on 100%itsemääräämisoikys ja oma käsitys siitä mitä vanhemmuus ja vastuu lapsesta on. Äidin sana ei todellakaan ole mikään ylivertainen jota isän pitää totella.
Juuri näin.
Mutta jos isä hakee ihan itse, ilman että yksikään nainen siihen pakottaa isyyslomaa työstä, niin totta hemmetissä hän on velvollinen hoitamaan lasta isyysloman aikana. Se sanotaan moneen kertaa jo hakulomakkeessa, muussa tapauksessa hän syylistyy etuus PETOKSEEN joka on rangaista teko. Isyysloma on lapsen etu, ei isän lomailua tai hyvinvointia varten.
Ihan sama, jos haet työttömyyskorvausta, mutta samaan aikaan käyt töissä.
Isyyslomasta on juttua Kelan sivuilla ja oman ammattiliiton. Siellä on tarkat kriteerit, milloin se myönnetään
Isyyslomalla osallistutaan lapsen hoitoon. Tämä ei edellytä kotona nyhjäämistä 24/7, vaan osallistuminen voi olla ajoittaista, ja esimerkiksi kalareissulla se voi tapahtua antamalla hoito-ohjeita tietoliikenneyhteyden välityksellä.
En nyt muista nähneeni yhtään oikeustapausta, jossa mies olisi tuomittu petoksesta koska kävi isyyslomallaan kalassa, mutta viitatkaa toki jos sellaisia on.
Ai hoito-ohjeita puhelimetsi. Oletpa sinä loistava isä. Eli osaat antaa ohjeita kuinka sitä lasta tulisi hoitaa vaikka et edes vaivaudu olemaan paikalla. Niinkö meinaat koko lapsen elämän tehdä, ota voileipä, isä kalastaa, katso telkkari isä kalastaa. Kävele nyt rauhassa kouluun, isä kalastaa. Luen sinulle kirjan, laita pää tyynylle isä tulee kohta kotiin kun olen viela yrittänyt narrata tuota haukea.
Edelleen odotan niitä oikeustapausviittauksia.
En ole se sama joka sinulle vastasi oikeutapauksista. Minä odotan vastausta siihen, että miksi katsot olevan pätevä antamaan hoito-ohjeita kun et ole paikalla. Korvaako sinun mielestä puhelin yhteys, läheisyyden lapseen. Mitä voit oikeasti neuvoa puhelimessa. Vaipanvaihtoa???
Hoito-ohjeitahan annetaan nimenomaan siksi, että ei olla itse paikalla hoitamassa. Ihan samalla tavalla äityli voi antaa ohjeita isälle tai vaikkapa lapsenvahdille.
Nyt on kyllä epätoivoista settiä, kun miesvihaajien pitää epätoivoisesti perustella, miksi mies ei saisi isyyslomallaan poistua mihinkään, vaikka äidit äitiyslomillaan reissaavat ympäri maailmaa.
Jos sinä kännykän kautta saat itkuisen lapsen rauhoitettua ja vaihdettua lapselle vaipan, niin olet aika äijä.
Vierailija kirjoitti:
Tätäkään ongelmaa ei olisi, jos ap:n mies olisi käyttänyt kortsua. Siinä tapahtui se ainoa virhe.
Niin, ehkäisyhän on miehen vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin mies voi mennä, vaikka viikoksikin jos aikaa on. Kunhan mies on ollut ensin kotona vauvan kanssa ensimmäiset viikot ja tulee reissusta takaisin niin kaikki hyvin. Meillä eletään niin, että yritetään järjestää kummankin puolison elämä hyväksi ja jos toiselle tuo kalareissu on mahtava juttu niin järjestetään. Minä sen viikon pärjäisin kyllä ja ehtii mies taas viikon jälkeen olla vauvan kanssa. Ei siis ole vakavan keskustelun paikka tai muuten tulee ero :D
Sun ja apn ero on siinä, että sulle asia on ok ja ap oli vielä tilanteessa epävarma ja toivoi ettei mies menisi. Aika vtun suuri ero ja ei tuommoista korjata noin vaan millään keskustelulla, ei edes vakavalla. Ap käytännössä hyljättiin hänen ollessa epävarma ja pelokas uudessa tilanteessa, tilanteessa jonka syntymiseen mies on antanut ihan oman panoksensa ja ei ole millään tavalla oikeutettu luistelemaan karkuun ja jättämään toista yksin.
Onneksi ap:n tilanne helpottaa eroamalla tästä paskamiehestä. Jos ei alle viikkoa kykene yksin lasta hoitamaan niin tilanne varmasti muuttuu parempaan kun mies lähtee eron jälkeen lätkimään.
Jep, sen se tekee. Helpottaa kun poistaa epäluotettavat ihmiset elämästään.
Epäluotettava = ei tanssi akan pillin mukaan
Kun perheessä on pikkuvauva, niin vanhemmat tanssivat vauvan pillin mukaan. Koskee siis lapsen isääkin.
Samaa mieltä. Itselläkin pienet lapset ja olen eroamassa epäluotettavasta puolisosta. On eri juttu olla oikeasti yksin lasten kanssa kuin pienten lasten JA yhden epäluotettavan aikuislapsen hoitaja. Epäkunnioittavalla, välinpitämättömällä ja epäluotettavalla puolisolla ei tee lapsiperheessä mitään.