Lue keskustelun säännöt.
Isyysloma ja mies lähti matkoille
11.08.2018 |
Mieheni on parhaillaan isyyslomalla, vauvamme on kohta 7 viikkoa vanha. Mies päätti kuitenkin lähteä matkoille, eilen iltapäivällä lähti kaverinsa kanssa melkein viikoksi kalareissulle pohjoiseen. Hän on aktiivinen kalastuksen harrastaja, joten sinänsä tuossa reissussa ei ole mitään erikoista, on käynyt joka kesä saman kaverinsa kanssa pohjoisessa kalassa. Mutta eipä kysynyt minulta tai vauvalta, että onko ok lähteä nyt, eli ei todellakaan yhdessä sovittu että voi mennä sinne matkalle. Ilmoitti vain, että lähtee juuri nyt, koska tuolla kaverilla on juuri nyt loma, ja siksi reissu ei ollut mahdollinen muulloin. Olen vihainen ja katkera siitä että vain lähti. En tiedä miten antaa anteeksi kun palaa tai että pitääkö edes. Neuvoja?
Kommentit (756)
Miehen pitää tehdä, mitä miehen pitää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoitko moehelle, että et lähde? Siis tottakai jo pelkkä lähtöajatus ja siitä kwrtominen oli liikaa ja riittäisi eroon, mutta oletteko jo puhuneetkin asiasta? Itse laittaisin vaikka tekstarin, että jos ei ole takaisin kotona 24 h sisällä, niin lähtee eropaperit. Jos tulisi takaisin, niin jatkon ehto olisi mennä pariterapiaan.
Tuollaiselle erolla uhkailijalle ja diktaattorille vastaisin että laita paperit menemään vaan. Yök.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies teki viikon reissun kavereiden kanssa isyyslomalla ja se oli ok. Kun lapsi oli vuoden niin isä oli talvilomansa lapsen kanssa ja minä lähdin sisareni ja äitini kanssa etelään viikoksi. Meillä pystytään keskustelemaan JA joustamaan, siksi olemme yhdessä ja tehtiin lapsi yhdessä. Nämä asiat on mietitty ENNEN yhteenmuuttoa ja lapsen syntymää. Olisiko ap:n ja miehensäkin kannattanut?
En ennen yhteenmuuttoa tai ennen raskautta osannut arvata, että kukaan mies lähtisi matkoille heti synnytyksen jälkeen, siksi minulle ei tullut mieleenkään ottaa aihetta puheeksi. Mies taas ei ottanut ennen raskautta puheeksi sitä, että aikoo sitten heti synnytyksen jälkeen matkustella yksin. Jos olisi, niin en varmaan olisi tehnyt lasta hänen kanssaan. Ap.
No tyhmästä päästä kärsii koko perhe, ei voi mitään. Meillä keskusteltiin ennen synnytystä miten synnytyksen jälkeen eletään, miten menee äitiys- ja isyyslomat. Ihmettelen ettei teillä keskusteltu ja sovittu vaan oletettiin asiat. Olettamalla ei onnistu kuten huomaat.
No se on isyysvapaa eikä mikään kalaloma. Tarkoitus on olla vauvan kanssa ja jakaa vanhemmuus äidin kanssa. Parempi olisi olla vaikka sitten töissä koska sieltä tullaan edes illaksi ja vkonlopuksi kotiin.
Vauvan syntymä ei ole mikään isän lomailu aika.
Mutta kaikista mieheistä vaan ei ole hyväksi ja osallistuvaksi isäksi joten nämä asiat pitää keskustella puhki jo ennenkuin testi näyttää plussaa. Ja lapsen äidin pitää tarvittaessa pystyä pitämään puolensa ja vaatia isää osallistumaan täysillä. Yhdessä tehty vauva hoidetaan yhdessä.
Meilläkin mies lupasi ettei tee niin paljon ylitöitä vkonloppuisin kun vauva syntyy koska ei ole mikään pakko.
Mutta käytännössä tämä toteutui vasta kun sitä vaadin tiukasti. Ja mies onkin ollut todella hyvä ja osallistuva isä kun on ollut lasten kanssa alusta asti oikeana isänä ja vanhempana eikä pikku apulaisena joskus.
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina miettiä että tuleeko tämä tosiaan ihan yllättäen? Että siihen asti tavallisesta miehestä kuoriutuu yhtäkkiä tuollainen itsekäs mieslapsi? Jotenkin luulisi että merkkejä olisi täytynyt olla ilmassa aikaisemminkin. Tavallisen ihmisen, isän, päässä ei edes käy ajatus että ISYYSlomalla, joka myönnetään sen takia että isä pääsisi viettämään aikaa juuri syntyneen lapsensa kanssa, hän lähtisi viikoksi reissuun yksinään!
Olisin itse pitänyt moista ehdotusta vitsinä, ja lähtö olisi ollut välitön ero. Edes tosissaan ehdottaminen olisi johtanut perusteelliseen ja pitkään keskusteluun siitä olemmeko kuitenkaan yhteistuumin ja samoin ajatuksin siinä parisuhteessa ja perheessä. Mikäli mutta ei olisi myöntänyt että jo ehdotus on täysin pöyristyttävä ja pyytänyt nöyrimmin anteeksi, olisin alkanut harkita eroa jo vaikka mies ei olisi lopulta edes lähtenyt, jos hän olisi siis jättänyt lähtemättä jotenkin pitkin hampain.
En osaa edes kuvitella että oman mieheni päähän olisi ikinä edes juolahtanut tuollainen ajatus.
Olemme olleet monta vuotta yhdessä ennen lapsen saamista, ja joka kesä mies on tuon pohjoisen reissun tehnyt kaverinsa kanssa. Hän on tehnyt muitakin matkoja ilman minua. Ja minä olen matkustellut ilman häntä myös tässä vuosien aikana. Tämä on ollut molemmille ok, siis että kumpikin välillä reissaa ilman toista. Ehkä se oli sitten merkki, että mies aikoo tehdä niin lapsen saatuaankin, mutta en minä sitä osannut merkkinä nähdä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isyysloma kuuluu käyttää lapsenhoitoon eikä omaan virkistäytymiseen.
"Saat isyysrahaa, jos olet avo- tai avioliitossa yhdessä lapsen äidin kanssa ja osallistut lapsen hoitoon . Voit saada isyysrahaa poikkeuksellisesti, vaikka asuisitte tilapäisesti eri osoitteissa, jos erossa asuminen johtuu esim. työtilanteesta eikä välien rikkoutumisesta.
Lapsen hoidosta vastaavalla isällä, joka ei ole avio- tai avoliitossa lapsen äidin kanssa, on oikeus isyysrahaan, jos lapsen hoito on alkanut 1.3.2017 tai myöhemmin. Sinun ei tarvitse asua lapsen kanssa, vaan riittää, että hoidat lasta isyysvapaan ajan.
Lisäksi ehtona on, että olet kuulunut Suomen sosiaaliturvaan vähintään 180 päivää juuri ennen lapsen laskettua syntymäaikaa. Vakuutusaikaan voidaan laskea mukaan vakuutusaikaa toisessa EU- tai Eta-maassa, Sveitsissä tai Israelissa. Jos muutat Suomeen ulkomailta, lue lisää osiosta Muutto Suomeen.
Myös adoptioisällä on oikeus isyysrahaan."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Minä eroaisin. Mies ei selkeästi arvosta vaimoaan, raskaus, synnytys, nyt imetys, ja isyysvapaallaan mies lähtee lomailemaan.
Onko osallistunut tämän seitsemän viikon aikana lapsen hoitamiseen?
Miten se ero helpottaa tilannetta? On vain vielä enemmän yksin lapsen kanssa. Ei jokainen mies muutu isäksi silmänräpäyksessä, se voi ottaa aikaa! Äitiydenkin sisäistäminen vie joillakin enemmän aikaa, jotkut tuntevat jopa vastenmielisyyttä lasta kohtaan. Mitä järkeä tehdä lapsia, kun ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla heti erotaan eikä edes yritetä keskustella asiasta.
Siten se muuttaa, että tietää, että on yksin vastuussa. Nyt saa miesvauvan kanssa pettyä, kun odottaa tältä myös vastuunkantoa pienokaisesta.
Ja tuossahan vaimo on kolme viikkoa kertonut ettei halua, että mies lähtee. Silti mies lähti.
Ja tosiaan todella härski temppu, kun vauva noin pieni. Vaimo on ollut 9 kk raskaana, synnyttänyt, nyt imettää ja hoitaa vauvaa, normaali mies olisi isyysloman kotona ja antaisi äidin vähän extraa levätä.
Niin minun mieheni teki.
Lähti esim vaunulenkeille ja sanoi, että lepää, soita pianoa, tee jotain mistä nautit.
Vaunulenkki on hermolepoa kun sinä pimputat kissanpolkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taisi alkaa miestä vauva-arki ahdistaa.
Sinä olet nyt väkisin kiinni vauvassa sen vuoden verran, mutta sitten lähdet puolestasi itse kaverisi kanssa reissuun ja mies saa pärjäillä lapsen kanssa. Tämä molemmissa tapauksissa, olette sitten vielä yhdessä tai ette.
Vai että ap kiinni vauvassa. Jos imettää, sikäli joo. Kaiken muun pystyy myös mies hoitamaan. Jos vauva pulloruokinnalla, jättäisin miehen hoiviin ja menisin itse lomalle. Tosin kuulostaa kyllä niin vastuuttomalta "mieheltä" että en tiedä uskaltaisko lasta jättää tuollaiselle.
Mies toimi ehdottomasti väärin. Ei mitään puolusteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin aloituksessani, että millä pystyn antamaan tämän anteeksi vai pitääkö edes. Olisi jollain siihen neuvoa? Ja jos pitäisi yrittää antaa anteeksi, niin millä unohtaa katkeruus miehen matkasta? Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina miettiä että tuleeko tämä tosiaan ihan yllättäen? Että siihen asti tavallisesta miehestä kuoriutuu yhtäkkiä tuollainen itsekäs mieslapsi? Jotenkin luulisi että merkkejä olisi täytynyt olla ilmassa aikaisemminkin. Tavallisen ihmisen, isän, päässä ei edes käy ajatus että ISYYSlomalla, joka myönnetään sen takia että isä pääsisi viettämään aikaa juuri syntyneen lapsensa kanssa, hän lähtisi viikoksi reissuun yksinään!
Olisin itse pitänyt moista ehdotusta vitsinä, ja lähtö olisi ollut välitön ero. Edes tosissaan ehdottaminen olisi johtanut perusteelliseen ja pitkään keskusteluun siitä olemmeko kuitenkaan yhteistuumin ja samoin ajatuksin siinä parisuhteessa ja perheessä. Mikäli mutta ei olisi myöntänyt että jo ehdotus on täysin pöyristyttävä ja pyytänyt nöyrimmin anteeksi, olisin alkanut harkita eroa jo vaikka mies ei olisi lopulta edes lähtenyt, jos hän olisi siis jättänyt lähtemättä jotenkin pitkin hampain.
En osaa edes kuvitella että oman mieheni päähän olisi ikinä edes juolahtanut tuollainen ajatus.
Olemme olleet monta vuotta yhdessä ennen lapsen saamista, ja joka kesä mies on tuon pohjoisen reissun tehnyt kaverinsa kanssa. Hän on tehnyt muitakin matkoja ilman minua. Ja minä olen matkustellut ilman häntä myös tässä vuosien aikana. Tämä on ollut molemmille ok, siis että kumpikin välillä reissaa ilman toista. Ehkä se oli sitten merkki, että mies aikoo tehdä niin lapsen saatuaankin, mutta en minä sitä osannut merkkinä nähdä. Ap.
En tarkoittanut matkustelua, tai edes yksin matkustelua jos siitä on sovittu ja teillä ei esim lapsia ole aiemmin ollut. Mutta sellaista yleistä itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä, jonka luulisi tulevan arjessa esiin jo aiemmin? Siis sitä että itse ja omat tarpeet ja halut menevät jatkuvasti kaiken muun edelle, vastuunotto on vähäistä tai sitä ei ole, tai se kohdistuu vain omiin juttuihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina miettiä että tuleeko tämä tosiaan ihan yllättäen? Että siihen asti tavallisesta miehestä kuoriutuu yhtäkkiä tuollainen itsekäs mieslapsi? Jotenkin luulisi että merkkejä olisi täytynyt olla ilmassa aikaisemminkin. Tavallisen ihmisen, isän, päässä ei edes käy ajatus että ISYYSlomalla, joka myönnetään sen takia että isä pääsisi viettämään aikaa juuri syntyneen lapsensa kanssa, hän lähtisi viikoksi reissuun yksinään!
Olisin itse pitänyt moista ehdotusta vitsinä, ja lähtö olisi ollut välitön ero. Edes tosissaan ehdottaminen olisi johtanut perusteelliseen ja pitkään keskusteluun siitä olemmeko kuitenkaan yhteistuumin ja samoin ajatuksin siinä parisuhteessa ja perheessä. Mikäli mutta ei olisi myöntänyt että jo ehdotus on täysin pöyristyttävä ja pyytänyt nöyrimmin anteeksi, olisin alkanut harkita eroa jo vaikka mies ei olisi lopulta edes lähtenyt, jos hän olisi siis jättänyt lähtemättä jotenkin pitkin hampain.
En osaa edes kuvitella että oman mieheni päähän olisi ikinä edes juolahtanut tuollainen ajatus.
Olemme olleet monta vuotta yhdessä ennen lapsen saamista, ja joka kesä mies on tuon pohjoisen reissun tehnyt kaverinsa kanssa. Hän on tehnyt muitakin matkoja ilman minua. Ja minä olen matkustellut ilman häntä myös tässä vuosien aikana. Tämä on ollut molemmille ok, siis että kumpikin välillä reissaa ilman toista. Ehkä se oli sitten merkki, että mies aikoo tehdä niin lapsen saatuaankin, mutta en minä sitä osannut merkkinä nähdä. Ap.
En tarkoittanut matkustelua, tai edes yksin matkustelua jos siitä on sovittu ja teillä ei esim lapsia ole aiemmin ollut. Mutta sellaista yleistä itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä, jonka luulisi tulevan arjessa esiin jo aiemmin? Siis sitä että itse ja omat tarpeet ja halut menevät jatkuvasti kaiken muun edelle, vastuunotto on vähäistä tai sitä ei ole, tai se kohdistuu vain omiin juttuihin?
Mies on ollut aina vastuunottava, myös yhteisistä asioista. Itsekäs ehkä joissain asioissa, mutta niin on melkein kaikki kohtaamani miehet olleet, myös siis kaverimiehet. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina miettiä että tuleeko tämä tosiaan ihan yllättäen? Että siihen asti tavallisesta miehestä kuoriutuu yhtäkkiä tuollainen itsekäs mieslapsi? Jotenkin luulisi että merkkejä olisi täytynyt olla ilmassa aikaisemminkin. Tavallisen ihmisen, isän, päässä ei edes käy ajatus että ISYYSlomalla, joka myönnetään sen takia että isä pääsisi viettämään aikaa juuri syntyneen lapsensa kanssa, hän lähtisi viikoksi reissuun yksinään!
Olisin itse pitänyt moista ehdotusta vitsinä, ja lähtö olisi ollut välitön ero. Edes tosissaan ehdottaminen olisi johtanut perusteelliseen ja pitkään keskusteluun siitä olemmeko kuitenkaan yhteistuumin ja samoin ajatuksin siinä parisuhteessa ja perheessä. Mikäli mutta ei olisi myöntänyt että jo ehdotus on täysin pöyristyttävä ja pyytänyt nöyrimmin anteeksi, olisin alkanut harkita eroa jo vaikka mies ei olisi lopulta edes lähtenyt, jos hän olisi siis jättänyt lähtemättä jotenkin pitkin hampain.
En osaa edes kuvitella että oman mieheni päähän olisi ikinä edes juolahtanut tuollainen ajatus.
Olemme olleet monta vuotta yhdessä ennen lapsen saamista, ja joka kesä mies on tuon pohjoisen reissun tehnyt kaverinsa kanssa. Hän on tehnyt muitakin matkoja ilman minua. Ja minä olen matkustellut ilman häntä myös tässä vuosien aikana. Tämä on ollut molemmille ok, siis että kumpikin välillä reissaa ilman toista. Ehkä se oli sitten merkki, että mies aikoo tehdä niin lapsen saatuaankin, mutta en minä sitä osannut merkkinä nähdä. Ap.
Oho.. joka kesä mies on tehnyt pohjoisen kalareissun ja sinä et tajunnut.. ok. Se tahtoo olla vaan niin että mies pärjää ilman perhettä mutta ei ilman pohjoista, niin kova on se lumo. Ette taida paljoa keskustella miehen kanssa teidän omista toiveista, haaveista ja mitkä ovat teidän jaksamiseen liittyvät asiat. Siinä olisi tulleet nuokin asiat esille, mikä merkitys pohjoisen kalareissulla on miehen elämään ja mikä merkitys yhteisen lapsen ensimmäisillä kuukausilla on teidän elämään, mitä se muuttaa ja löytyykö yhteinen sävel.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyin aloituksessani, että millä pystyn antamaan tämän anteeksi vai pitääkö edes. Olisi jollain siihen neuvoa? Ja jos pitäisi yrittää antaa anteeksi, niin millä unohtaa katkeruus miehen matkasta? Ap.
Juttelitteko miehen kanssa siitä miksi et halua hänen lähtevän?
Jos ette nyt vakavan keskustelun paikka. Jos mies ei vaan tajua kantaasi, en näe muuta kuin eron. Hänhän jatkossakin elää kuin ei olisi isä.
Meillä mies jätti ihan itse monia harrastuksiaan pois lapsen synnyttyä.
olen kuullut useammasta tapauksesta jossa isä on käynyt reissussa isyysloman (tai todennäköisemmin yhdistetyn isyysloma-vuosiloma - pätkän aikana). Äiti on hyväksynyt tämän enemmän tai vähemmän pitkin hampain, usein ollut omien vanhempiensa luona tms kyseisen ajan sitten, että olisi vähän helpompaa. Jotkut sitten itse tehneet vastaavan reissun vauvan ollessa vanhempi, jotkut ei. Eli ei kai tuo niin harvinaista ole. itsekkäältähän se kuulostaa, mutta joillekin vain ottaa aikaa oppia.
Vierailija kirjoitti:
olen kuullut useammasta tapauksesta jossa isä on käynyt reissussa isyysloman (tai todennäköisemmin yhdistetyn isyysloma-vuosiloma - pätkän aikana). Äiti on hyväksynyt tämän enemmän tai vähemmän pitkin hampain, usein ollut omien vanhempiensa luona tms kyseisen ajan sitten, että olisi vähän helpompaa. Jotkut sitten itse tehneet vastaavan reissun vauvan ollessa vanhempi, jotkut ei. Eli ei kai tuo niin harvinaista ole. itsekkäältähän se kuulostaa, mutta joillekin vain ottaa aikaa oppia.
Kysyin tästä mun mieheltä, meillä on 4 lasta, 3 kk -9 v.
Hän ei tajunnut miksi miehen pitää lähteä lomalle, jos äidin tarvii mennä lasten kanssa jonnekin missä saa apua jaksamiseensa. Piti aivan käsittämättömänä.
Vähän riippuu ap miksi sinä olet katkera ja vihainen miehellesi. Kerroit, että hän lähti pohjoiseen melkein viikoksi kalareissulle ja vauvanne on kohta 7 viikkoa vanha. Miksi sinä oikeastaan olet vihainen ja katkera, mitkä ovat syyt?
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo edes laillista että isyyslomalla lähtee matkoille ilman vauvaa? Isyyslomahan on tarkoitettu nimenomaan vauvanhoitoa varten eikä miksikään palkalliseksi kalareissuksi.
Nimenomaan, ja monet miehet kuvittelevat että voivat rillutella ympäriinsä kun saavat ylimääräisen loman. Miehille pitäisi olla joku kurssi missä kerrotaan elämän tosiasioita kun eivät itse niitä tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen kuullut useammasta tapauksesta jossa isä on käynyt reissussa isyysloman (tai todennäköisemmin yhdistetyn isyysloma-vuosiloma - pätkän aikana). Äiti on hyväksynyt tämän enemmän tai vähemmän pitkin hampain, usein ollut omien vanhempiensa luona tms kyseisen ajan sitten, että olisi vähän helpompaa. Jotkut sitten itse tehneet vastaavan reissun vauvan ollessa vanhempi, jotkut ei. Eli ei kai tuo niin harvinaista ole. itsekkäältähän se kuulostaa, mutta joillekin vain ottaa aikaa oppia.
Kysyin tästä mun mieheltä, meillä on 4 lasta, 3 kk -9 v.
Hän ei tajunnut miksi miehen pitää lähteä lomalle, jos äidin tarvii mennä lasten kanssa jonnekin missä saa apua jaksamiseensa. Piti aivan käsittämättömänä.
No kuka tahansa normaali ihminen pitää! Sitä tässä juuri ihmettelen... Isyysloma on perheen yhteistä aikaa varten.
Siten se muuttaa, että tietää, että on yksin vastuussa. Nyt saa miesvauvan kanssa pettyä, kun odottaa tältä myös vastuunkantoa pienokaisesta.
Ja tuossahan vaimo on kolme viikkoa kertonut ettei halua, että mies lähtee. Silti mies lähti.
Ja tosiaan todella härski temppu, kun vauva noin pieni. Vaimo on ollut 9 kk raskaana, synnyttänyt, nyt imettää ja hoitaa vauvaa, normaali mies olisi isyysloman kotona ja antaisi äidin vähän extraa levätä.
Niin minun mieheni teki.
Lähti esim vaunulenkeille ja sanoi, että lepää, soita pianoa, tee jotain mistä nautit.