Isyysloma ja mies lähti matkoille
Mieheni on parhaillaan isyyslomalla, vauvamme on kohta 7 viikkoa vanha. Mies päätti kuitenkin lähteä matkoille, eilen iltapäivällä lähti kaverinsa kanssa melkein viikoksi kalareissulle pohjoiseen. Hän on aktiivinen kalastuksen harrastaja, joten sinänsä tuossa reissussa ei ole mitään erikoista, on käynyt joka kesä saman kaverinsa kanssa pohjoisessa kalassa. Mutta eipä kysynyt minulta tai vauvalta, että onko ok lähteä nyt, eli ei todellakaan yhdessä sovittu että voi mennä sinne matkalle. Ilmoitti vain, että lähtee juuri nyt, koska tuolla kaverilla on juuri nyt loma, ja siksi reissu ei ollut mahdollinen muulloin. Olen vihainen ja katkera siitä että vain lähti. En tiedä miten antaa anteeksi kun palaa tai että pitääkö edes. Neuvoja?
Kommentit (756)
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Vierailija kirjoitti:
No en nyt yhden viikon kalastusreissun takia ottaisi eroa. Anna ladata siellä akkujaan, niin jaksaa paremmin loppuisyysloman. Kai sinä nyt pärjäät lapsen kanssa kahdestaan viikon?
Onhan se ikävä ettei asiasta keskusteltu, mutta mielestäni kenenkään ei tarvitse lupia kysellä. Keskustella tietysti pitää.
Mua niin helvetisti korpee tää epätasa-arvo, että miehen pitää tietysti päästä lataamaan akkujaan ja se on naisenkin etu, kun mies sitten jaksaa paremmin.
Mutta naisenpa ei tarvitse lepäillä, vaikka on juuri käynyt läpi raskauden, synnytyksen tuskat ja niistä toipumisen, yöheräämiset ja jatkuvan imetyksen siihen päälle. "Kai sä ny viikon pärjäät vauvan kanssa kahden?!"
Miks pitää pärjätä, jos mies ei helvetti soikoon jaksa olla sitä viikkoa edes siinä toisen kanssa hoitamassa kahdestaan?
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Isyysvapaa on lapsen hoitamista eikä mitään ulkomaanmatkoja varten.
On siis yhdentekevää että ap:n mies sanoi hyvissä ajoin lähtevänsä reissulle koska miehellä ei ollut mitään oikeutta lähteä pois vauvan luota kun kerran nostaa isyysrahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en nyt yhden viikon kalastusreissun takia ottaisi eroa. Anna ladata siellä akkujaan, niin jaksaa paremmin loppuisyysloman. Kai sinä nyt pärjäät lapsen kanssa kahdestaan viikon?
Onhan se ikävä ettei asiasta keskusteltu, mutta mielestäni kenenkään ei tarvitse lupia kysellä. Keskustella tietysti pitää.
Mua niin helvetisti korpee tää epätasa-arvo, että miehen pitää tietysti päästä lataamaan akkujaan ja se on naisenkin etu, kun mies sitten jaksaa paremmin.
Mutta naisenpa ei tarvitse lepäillä, vaikka on juuri käynyt läpi raskauden, synnytyksen tuskat ja niistä toipumisen, yöheräämiset ja jatkuvan imetyksen siihen päälle. "Kai sä ny viikon pärjäät vauvan kanssa kahden?!"
Miks pitää pärjätä, jos mies ei helvetti soikoon jaksa olla sitä viikkoa edes siinä toisen kanssa hoitamassa kahdestaan?
Tämä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en nyt yhden viikon kalastusreissun takia ottaisi eroa. Anna ladata siellä akkujaan, niin jaksaa paremmin loppuisyysloman. Kai sinä nyt pärjäät lapsen kanssa kahdestaan viikon?
Onhan se ikävä ettei asiasta keskusteltu, mutta mielestäni kenenkään ei tarvitse lupia kysellä. Keskustella tietysti pitää.
Mua niin helvetisti korpee tää epätasa-arvo, että miehen pitää tietysti päästä lataamaan akkujaan ja se on naisenkin etu, kun mies sitten jaksaa paremmin.
Mutta naisenpa ei tarvitse lepäillä, vaikka on juuri käynyt läpi raskauden, synnytyksen tuskat ja niistä toipumisen, yöheräämiset ja jatkuvan imetyksen siihen päälle. "Kai sä ny viikon pärjäät vauvan kanssa kahden?!"
Miks pitää pärjätä, jos mies ei helvetti soikoon jaksa olla sitä viikkoa edes siinä toisen kanssa hoitamassa kahdestaan?
Toki onnistuu miehen hoitaa naisen kanssa vauvaa vaikka useampikin viikko mutta ei just sillä Pohjoisen kalareissuviikolla. Etkö nyt helvetissä ymmärrä ettei sinne kalareissulle voi ottaa noin pientä vauvaa mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Minä eroaisin. Mies ei selkeästi arvosta vaimoaan, raskaus, synnytys, nyt imetys, ja isyysvapaallaan mies lähtee lomailemaan.
Onko osallistunut tämän seitsemän viikon aikana lapsen hoitamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Isyysloma kestää kuukauden ja jos mies käyttää sitä viikon kalareissun niin onko edes paha. Jäähän siitä kolme viikkoa perheen kanssa. Mies jaksaa olla paljon parempi perheenisää kun pääsee välillä vähän tuulettumaan.
Niin. Oisko paha, jos kerran neljässä viikossa äiti ottais viikon loman, ja isällä ois päävastuu vauvasta? Kato se äiti jaksais paljon paremmin sitten. Ois niin paljon kivempi. Mitä? Käyks? Ethän ala tiukkapipoilemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en nyt yhden viikon kalastusreissun takia ottaisi eroa. Anna ladata siellä akkujaan, niin jaksaa paremmin loppuisyysloman. Kai sinä nyt pärjäät lapsen kanssa kahdestaan viikon?
Onhan se ikävä ettei asiasta keskusteltu, mutta mielestäni kenenkään ei tarvitse lupia kysellä. Keskustella tietysti pitää.
Mua niin helvetisti korpee tää epätasa-arvo, että miehen pitää tietysti päästä lataamaan akkujaan ja se on naisenkin etu, kun mies sitten jaksaa paremmin.
Mutta naisenpa ei tarvitse lepäillä, vaikka on juuri käynyt läpi raskauden, synnytyksen tuskat ja niistä toipumisen, yöheräämiset ja jatkuvan imetyksen siihen päälle. "Kai sä ny viikon pärjäät vauvan kanssa kahden?!"
Miks pitää pärjätä, jos mies ei helvetti soikoon jaksa olla sitä viikkoa edes siinä toisen kanssa hoitamassa kahdestaan?
Toki onnistuu miehen hoitaa naisen kanssa vauvaa vaikka useampikin viikko mutta ei just sillä Pohjoisen kalareissuviikolla. Etkö nyt helvetissä ymmärrä ettei sinne kalareissulle voi ottaa noin pientä vauvaa mukaan?
Tämä
Jotkut miehet tekevät näin. Tuttavan mies oli komennukselle uökomailla 2-3 viikkoa ja lähti sieltä viikoksi golfaamaan.
Ei kyllä anna hyvää esimerkkiä pojilleen siitä miten perheessä toimitaan.
Perustelee toimintaansa sillä kun hän hankkii enemmän. Onmuutenkin sellainen perusjuntti alfa.
Naurettavaa erota tuollaisesta syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Isyysvapaa on lapsen hoitamista eikä mitään ulkomaanmatkoja varten.
On siis yhdentekevää että ap:n mies sanoi hyvissä ajoin lähtevänsä reissulle koska miehellä ei ollut mitään oikeutta lähteä pois vauvan luota kun kerran nostaa isyysrahaa.
Edelleenkään mikään laki ei velvoita viettämään sitä aikaa lapsen kanssa. Se on pariskunnan välinen asia mitä sinä aikana tehdään. Saa äitikin äitiysloman aikana olla erossa äidistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en nyt yhden viikon kalastusreissun takia ottaisi eroa. Anna ladata siellä akkujaan, niin jaksaa paremmin loppuisyysloman. Kai sinä nyt pärjäät lapsen kanssa kahdestaan viikon?
Onhan se ikävä ettei asiasta keskusteltu, mutta mielestäni kenenkään ei tarvitse lupia kysellä. Keskustella tietysti pitää.
Mua niin helvetisti korpee tää epätasa-arvo, että miehen pitää tietysti päästä lataamaan akkujaan ja se on naisenkin etu, kun mies sitten jaksaa paremmin.
Mutta naisenpa ei tarvitse lepäillä, vaikka on juuri käynyt läpi raskauden, synnytyksen tuskat ja niistä toipumisen, yöheräämiset ja jatkuvan imetyksen siihen päälle. "Kai sä ny viikon pärjäät vauvan kanssa kahden?!"
Miks pitää pärjätä, jos mies ei helvetti soikoon jaksa olla sitä viikkoa edes siinä toisen kanssa hoitamassa kahdestaan?
Toki onnistuu miehen hoitaa naisen kanssa vauvaa vaikka useampikin viikko mutta ei just sillä Pohjoisen kalareissuviikolla. Etkö nyt helvetissä ymmärrä ettei sinne kalareissulle voi ottaa noin pientä vauvaa mukaan?
Ehe-ehe. Oletpa nokkela.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Minä eroaisin. Mies ei selkeästi arvosta vaimoaan, raskaus, synnytys, nyt imetys, ja isyysvapaallaan mies lähtee lomailemaan.
Onko osallistunut tämän seitsemän viikon aikana lapsen hoitamiseen?
On osallistunut jonkun verran, mutta ei isyyslomapäivinä ole kuitenkaan puolta asioista tehnyt. Eikä siis ole ollut tätä koko seitsemää viikkoa isyyslomalla, vaan välillä töissä. Ap.
Minäminämiehen setäselitys:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minäkin lähtisin jos mahdollisuus vapaaseen olisi, Pohjoisen kalareissut on hienoja, se yötön yö. Aina se kotiolot ja paskavaipat voittaa. Ihmisen elämässä viikko vuodessa Pohjoisessa on niin lyhyt aina ja katuisin katkerasti jos en lähtisi. Lasta nyt näkee monta vuotta aikuisikään asti niin suhteessa aikaan pitkällä janalla päätös olisi itselle selvä. Viikossa tai kyse on alle viikko ei lapsen kehityksessä mitään suurempia edistysaskelia tai vieraantumista tapahdu. Lähinnä se on tuo naisen asenne mikä tässä ongelman tekee. Se voi olla kyllä indikaatio että niitä ongelmia on muutenkin tulossa pikkulapsiaikana - minä olen luomakunnan kuningatar ja minun tahtoni on käsky alamaiselle, miehelle, koska olen synnyttänyt ja se tulee minulle korvata kaikin tavoin ja minä tiedän parhaiten kaikesta kaiken.
Jos nainen ottaa tuon perusteella eron niin ottakoon sitten ja selitelköön lapselle myöhemmin syyn ettei äiti viikkoa pärjännyt kotona lapsen kanssa itsekseen ja katkeroitui isälle. Viikko-viikko systeemi myöhemmin on sinänsä ihan hyvä verrattuna, että sitten on kiinni lapsessa joka ikinen viikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Minä eroaisin. Mies ei selkeästi arvosta vaimoaan, raskaus, synnytys, nyt imetys, ja isyysvapaallaan mies lähtee lomailemaan.
Onko osallistunut tämän seitsemän viikon aikana lapsen hoitamiseen?
Miten se ero helpottaa tilannetta? On vain vielä enemmän yksin lapsen kanssa. Ei jokainen mies muutu isäksi silmänräpäyksessä, se voi ottaa aikaa! Äitiydenkin sisäistäminen vie joillakin enemmän aikaa, jotkut tuntevat jopa vastenmielisyyttä lasta kohtaan. Mitä järkeä tehdä lapsia, kun ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla heti erotaan eikä edes yritetä keskustella asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isyysloma kestää kuukauden ja jos mies käyttää sitä viikon kalareissun niin onko edes paha. Jäähän siitä kolme viikkoa perheen kanssa. Mies jaksaa olla paljon parempi perheenisää kun pääsee välillä vähän tuulettumaan.
Niin. Oisko paha, jos kerran neljässä viikossa äiti ottais viikon loman, ja isällä ois päävastuu vauvasta? Kato se äiti jaksais paljon paremmin sitten. Ois niin paljon kivempi. Mitä? Käyks? Ethän ala tiukkapipoilemaan?
Meillä tehtiin noin ihan ilman mitään riitoja. Ongelmana oli vain se, että minä (äiti) olin sen viikon kuin orpo piru, oli kurjaa olla erossa pikkuisesta vain siksi, että tasapuolisuus perheessä säilyi. Mutta koska isä oli viikon reissussa, niin tietenkin myös minä olin saman verran poissa vauvan luota. Ihan hyvin isä osasi pientä hoitaa eikä kenellekään jäänyt mitään valittamista siitä, että ei saisi yhtä paljon omaa aikaa.
Meillä mies teki viikon reissun kavereiden kanssa isyyslomalla ja se oli ok. Kun lapsi oli vuoden niin isä oli talvilomansa lapsen kanssa ja minä lähdin sisareni ja äitini kanssa etelään viikoksi. Meillä pystytään keskustelemaan JA joustamaan, siksi olemme yhdessä ja tehtiin lapsi yhdessä. Nämä asiat on mietitty ENNEN yhteenmuuttoa ja lapsen syntymää. Olisiko ap:n ja miehensäkin kannattanut?
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies teki viikon reissun kavereiden kanssa isyyslomalla ja se oli ok. Kun lapsi oli vuoden niin isä oli talvilomansa lapsen kanssa ja minä lähdin sisareni ja äitini kanssa etelään viikoksi. Meillä pystytään keskustelemaan JA joustamaan, siksi olemme yhdessä ja tehtiin lapsi yhdessä. Nämä asiat on mietitty ENNEN yhteenmuuttoa ja lapsen syntymää. Olisiko ap:n ja miehensäkin kannattanut?
En ennen yhteenmuuttoa tai ennen raskautta osannut arvata, että kukaan mies lähtisi matkoille heti synnytyksen jälkeen, siksi minulle ei tullut mieleenkään ottaa aihetta puheeksi. Mies taas ei ottanut ennen raskautta puheeksi sitä, että aikoo sitten heti synnytyksen jälkeen matkustella yksin. Jos olisi, niin en varmaan olisi tehnyt lasta hänen kanssaan. Ap.
Jaksan aina miettiä että tuleeko tämä tosiaan ihan yllättäen? Että siihen asti tavallisesta miehestä kuoriutuu yhtäkkiä tuollainen itsekäs mieslapsi? Jotenkin luulisi että merkkejä olisi täytynyt olla ilmassa aikaisemminkin. Tavallisen ihmisen, isän, päässä ei edes käy ajatus että ISYYSlomalla, joka myönnetään sen takia että isä pääsisi viettämään aikaa juuri syntyneen lapsensa kanssa, hän lähtisi viikoksi reissuun yksinään!
Olisin itse pitänyt moista ehdotusta vitsinä, ja lähtö olisi ollut välitön ero. Edes tosissaan ehdottaminen olisi johtanut perusteelliseen ja pitkään keskusteluun siitä olemmeko kuitenkaan yhteistuumin ja samoin ajatuksin siinä parisuhteessa ja perheessä. Mikäli mutta ei olisi myöntänyt että jo ehdotus on täysin pöyristyttävä ja pyytänyt nöyrimmin anteeksi, olisin alkanut harkita eroa jo vaikka mies ei olisi lopulta edes lähtenyt, jos hän olisi siis jättänyt lähtemättä jotenkin pitkin hampain.
En osaa edes kuvitella että oman mieheni päähän olisi ikinä edes juolahtanut tuollainen ajatus.
Kyllä sillä lomalla voi tehdä mitä haluaa. Pidin isyysvapaata 4 viikkoa silloin kun lapsi oli~2 vuotta. Vaimo ja muksu olivat lähes koko ajan anoppilassa tuolloin. Oli mukavaa pitää extra lomaa yksinään, pelata golffia ja katsella netflixiä.