Lue keskustelun säännöt.
Isyysloma ja mies lähti matkoille
11.08.2018 |
Mieheni on parhaillaan isyyslomalla, vauvamme on kohta 7 viikkoa vanha. Mies päätti kuitenkin lähteä matkoille, eilen iltapäivällä lähti kaverinsa kanssa melkein viikoksi kalareissulle pohjoiseen. Hän on aktiivinen kalastuksen harrastaja, joten sinänsä tuossa reissussa ei ole mitään erikoista, on käynyt joka kesä saman kaverinsa kanssa pohjoisessa kalassa. Mutta eipä kysynyt minulta tai vauvalta, että onko ok lähteä nyt, eli ei todellakaan yhdessä sovittu että voi mennä sinne matkalle. Ilmoitti vain, että lähtee juuri nyt, koska tuolla kaverilla on juuri nyt loma, ja siksi reissu ei ollut mahdollinen muulloin. Olen vihainen ja katkera siitä että vain lähti. En tiedä miten antaa anteeksi kun palaa tai että pitääkö edes. Neuvoja?
Kommentit (756)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies piti kaksi viikkoa isyyslomaa, josta melkein eka meni siellä synnytyssairaalassa ja viikko oltiin kotona. Ja mies oli vauvasta kyllä onnesta soikeana. Mutta sitten kun vauva oli kolmeviikkoinen, mies joutui lähtemään kolmeksi viikoksi työmatkalle. Tuota ei voi tietty verrata kalareissuun, mutta oli siinä vähän orpo olo esikoisen kanssa, kun vasta opetteli vauvanhoitoa ja imetystä.
Riippuu nyt vähän tuosta isyysloman pituudesta, miten tuohon viikon poissaoloon suhtautuu. Jos isyysloma on kuukauden, niin en pitäisi ihan hirveänä rikkeenä ottaa siitä yksi viikko omaa aikaa. Ehkä sen kalakaverin kanssa tulee juteltua isyydestä ja uudesta elämäntilanteesta? Voi olla miehelle ihan tärkeäkin reissu päästä puhumaan. Ja ehkä takaraivossa ajatus siitä, ettei tiedä pääseekö ensi vuonna enää, ehkä nyt on viimeinen mahdollisuus moneen vuoteen? Vauva roikkuu tuossa vaiheessa kuitenkin aika tiiviisti äidin tississä, joten tuskin menee hajalle siitä että isi käy vähän kalassa.
Voiko tätä enää paremmin sanoa? Minä koin samassa tilanteessa kalareissun todella tärkeäksi, varsinkin sen että voin jakaa ajatuksia ystävien kanssa. Monesti miehellä tuo lapsi tulee kuitenkin vähän shokkina, koska se ei ole tätä ennen juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Pieni aika sulatteluun ja ajatusten jäsentelyyn "maksaa" itsensä takaisin.
Voisiko äiti pitää vaikkapa äitiyslomansa viimeisen viikon ennen työhön paluuta omaa lomaa isän jäädessä kotiin hoitamaan lastaan?
Pointti tässä on se, että toinen ajattelee vain omaa napaansa ja olettaa, että puoliso ilman muuta hoitaa yhteisen lapsen. Miehellä on ollut 9 kk aikaa valmistautua lapseen ja käydä jäsentämässä elämäänsä. Miksi se pitää tehdä juuri silloin, kun oma perhe on vielä epävarma ja kaipaa apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata ottaa kesäkissaa eikä arkaa, epävarmaa puolisoa. Olet vastuussa ja joskus se on todellakin vastus, kiviriippa. Ei kannata ottaa vastuuta pakoilijaakaan. Ja missään nimessä ei kannata tehdä lapsia, ei kenenkään kanssa. Ei kissoille, ei vauvoille, ei ei ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.
Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?
Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..
Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa
Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.
Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.
No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.
Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.
Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.
Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.
Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.
Minusta taas isyysloma on hyvä asia ja siinä koko perhe voittaa, ei ole häviäjiä. Ja ihan fakta ettei viiden päivän ero lapsesta aiheuta lapselle mitään traumoja jos hänellä on hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat.
Niin tarkoititko isyyslomalla isän lomaa perheestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.
Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?
Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..
Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa
Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.
Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.
No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.
Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.
Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.
Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.
Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.
Minusta taas isyysloma on hyvä asia ja siinä koko perhe voittaa, ei ole häviäjiä. Ja ihan fakta ettei viiden päivän ero lapsesta aiheuta lapselle mitään traumoja jos hänellä on hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat.
Kyllä sille naiselle tulee traumoja, jos mies lähtee reissuun vaikkei nainen sitä halua. Miehellä on lomamatkoihin muitakin aikoja kuin lapsen ensimmäiset elinviikot ja muutakin vapaata kuin Kelan maksamana.
Viiden päivän kalareissu aiheuttaa äidissä sinun mukaasi trauman; täydellisen avuttomuuden tunteen ja pitkäaikaisen mielenterveyden haitan? Ehkä näin herkän ihmisen ei pitäisi lisääntyä vai mitä mieltä olet?
Kun minun elämässä tulee tilanne, jossa kaipaan puolison tukea ja osallistumista, niin totta kai minä haluan, että puoliso on siinä. Tällaisia tilanteita on ollut lasten syntymän yhteydessä ja etenkin esikoisen aikaan. Myös itse haluan olla puolison elämässä mukana, tarpeen vaatiessa tukien ja elämää helpottaen, kun puoliso kokee sellaista tarvitsevansa. Eikös tuo ole yksi syy parisuhteisiin?
Nyt kun lapset ovat isoja, niin minun puolesta mies saa vaikka muuttaa kuuhun kahdeksi vuodeksi. Sektion jälkeen vastasyntynyttä hoidellessa ja toipuessa viiden päivän matka olisi ollut liikaa.
Niin, ”minun puolestani”. Miehen tarpeilla ei niin väliä, kunhan mamma saa omansa tai ainakin uhriutua.
Niin, kai sä tajuat että lapsen syntyessä miehestä tulee isä ja huoltaja. Hänellä on sama vastuu lapsesta kuin äidillä. Ei huoltaja voi enää lähteä milloin tahansa mihin tahansa. Hän on vastuussa lapsesta 24/7. Se vastuu katkeaa vasta kun lapsi täyttää 18v. Sen jälkeen saa taas mennä ilman huolen häivää. Lapsen ollessa alaikäinen ei voi lähteä kalaan viikoksi kysymättä ja sopimatta. Ei edes lapsen äidillä ole mitään velvoitetta ottaa isän vastuita hoidettavakseen. Eihän kukaan töistäkään ota omaa lomaa ja kuvittele että työkaveri kyllä hoitaa kaiken. Potkuthan siitä seuraisi. Lapsi on vielä tiukempi velvoite. Silti tuntuu, että monet miehet ei tätä tajua. Lapsen voi aina jättää äidille, kyllä tämä hoitaa.
Juu, ei isä voi poistua ”vanhemmuudesta” 18 vuoteen. Äityli kärsii töistäkin!!! Jaa niin mutku siitä saa rahaa!!
Elatusapua pari sataa kuussa. Just vaipat ja muut hoitotarvikkeet. Ettäkö oikein äiti elää tuolla rahalla. Voi itku näitä.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.
Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?
Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..
Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa
Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.
Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.
No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.
Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.
Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.
Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.
Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.
Minusta taas isyysloma on hyvä asia ja siinä koko perhe voittaa, ei ole häviäjiä. Ja ihan fakta ettei viiden päivän ero lapsesta aiheuta lapselle mitään traumoja jos hänellä on hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat.
Kyllä sille naiselle tulee traumoja, jos mies lähtee reissuun vaikkei nainen sitä halua. Miehellä on lomamatkoihin muitakin aikoja kuin lapsen ensimmäiset elinviikot ja muutakin vapaata kuin Kelan maksamana.
Viiden päivän kalareissu aiheuttaa äidissä sinun mukaasi trauman; täydellisen avuttomuuden tunteen ja pitkäaikaisen mielenterveyden haitan? Ehkä näin herkän ihmisen ei pitäisi lisääntyä vai mitä mieltä olet?
Kun minun elämässä tulee tilanne, jossa kaipaan puolison tukea ja osallistumista, niin totta kai minä haluan, että puoliso on siinä. Tällaisia tilanteita on ollut lasten syntymän yhteydessä ja etenkin esikoisen aikaan. Myös itse haluan olla puolison elämässä mukana, tarpeen vaatiessa tukien ja elämää helpottaen, kun puoliso kokee sellaista tarvitsevansa. Eikös tuo ole yksi syy parisuhteisiin?
Nyt kun lapset ovat isoja, niin minun puolesta mies saa vaikka muuttaa kuuhun kahdeksi vuodeksi. Sektion jälkeen vastasyntynyttä hoidellessa ja toipuessa viiden päivän matka olisi ollut liikaa.
Niin, ”minun puolestani”. Miehen tarpeilla ei niin väliä, kunhan mamma saa omansa tai ainakin uhriutua.
Kun ollaan parisuhteessa, kuuhun muuttamisen ja muut matkat todellakin neuvotellaan puolison kanssa. Mikäli ei pysty luottamaan siihen, että puoliso ottaa toisenkin tarpeet huomioon, on väärän ihmisen kanssa. Hyvässä parisuhteessa molemmat haluavat ottaa toisensa tarpeet huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies piti kaksi viikkoa isyyslomaa, josta melkein eka meni siellä synnytyssairaalassa ja viikko oltiin kotona. Ja mies oli vauvasta kyllä onnesta soikeana. Mutta sitten kun vauva oli kolmeviikkoinen, mies joutui lähtemään kolmeksi viikoksi työmatkalle. Tuota ei voi tietty verrata kalareissuun, mutta oli siinä vähän orpo olo esikoisen kanssa, kun vasta opetteli vauvanhoitoa ja imetystä.
Riippuu nyt vähän tuosta isyysloman pituudesta, miten tuohon viikon poissaoloon suhtautuu. Jos isyysloma on kuukauden, niin en pitäisi ihan hirveänä rikkeenä ottaa siitä yksi viikko omaa aikaa. Ehkä sen kalakaverin kanssa tulee juteltua isyydestä ja uudesta elämäntilanteesta? Voi olla miehelle ihan tärkeäkin reissu päästä puhumaan. Ja ehkä takaraivossa ajatus siitä, ettei tiedä pääseekö ensi vuonna enää, ehkä nyt on viimeinen mahdollisuus moneen vuoteen? Vauva roikkuu tuossa vaiheessa kuitenkin aika tiiviisti äidin tississä, joten tuskin menee hajalle siitä että isi käy vähän kalassa.
Voiko tätä enää paremmin sanoa? Minä koin samassa tilanteessa kalareissun todella tärkeäksi, varsinkin sen että voin jakaa ajatuksia ystävien kanssa. Monesti miehellä tuo lapsi tulee kuitenkin vähän shokkina, koska se ei ole tätä ennen juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Pieni aika sulatteluun ja ajatusten jäsentelyyn "maksaa" itsensä takaisin.
Voisiko äiti pitää vaikkapa äitiyslomansa viimeisen viikon ennen työhön paluuta omaa lomaa isän jäädessä kotiin hoitamaan lastaan?
Pointti tässä on se, että toinen ajattelee vain omaa napaansa ja olettaa, että puoliso ilman muuta hoitaa yhteisen lapsen. Miehellä on ollut 9 kk aikaa valmistautua lapseen ja käydä jäsentämässä elämäänsä. Miksi se pitää tehdä juuri silloin, kun oma perhe on vielä epävarma ja kaipaa apua?
Kyllä voisi äiti pitää viikon lomaa ennen töihin menoa. Ja mikä ihmeen "perhe on vielä epävarma" tarkoitat siis sitä naista, joka sai lapsen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleeni hiipii ajatus että miesvihan täyttämät naiset, eivät kykene koskaan saamaan aikaiseksi hyvää parisuhdetta, edes naisen kanssa. Eikä kyse ole siitä onko miehen kalareissu ajoitettu väärin, vaan uhriutuvasta, itseään jalustalle nostavasta asenteesta. Tähän kun lisätään vauva ja sisustuslehden kansikuva kauttaaltaan valkoisesta unelmatalosta, niin lapsi taitaa olla ainut syy miksi se mies palaa takaisin sieltä kalasta.
Vähän ot, mutta tämä uhriutuminen on kyllä päivän vihoviimeinen muotisana jonka varjolla vaaditaan kanssaihmisiä sietämään mitä törkeämpiä ja itsekkäämpiä tempauksia. Eihän huonosta kohtelusta saa enää edes puhua saamatta uhriutujaleimaa otsaan. Jospa nyt opeteltaisiin kaikki keskustelemaan ihan asiasta ilman kanssakeskustelijoiden mielipiteiden mitätöintiä vastaavilla lapsellisilla ilmaisuilla. Jos argumenteillasi on oikeaa pohjaa ne puhuvat kyllä puolestaan. Jos ne ovat huonoja, niin ei se muiden haukkuminen niitä pelasta.
Mitä muuta sanaa ehdottaisit käytettävän, kun nainen ei edes ilmaissut mielipidettään, ja nyt valittaa täällä?
Montako kertaa sinulle pitää toistaa, että ap on kertonut tässä ketjussa, että ilmaisi miehelleen mielipiteensä ja sen, että ei halua miehen lähtevän?
Aloituksessa ymmärtää että ongelma on siinä ettei mies kysynyt häneltä, vain ilmoitti lähtevänsä. No eipä sillä ole merkitystä, kun ei miehen puolta asiasta kuulla kuitenkaan. Ihmettelen tosin parinvalintaa ja lasten hankkimista.
Jos olisit lukenut muutkin kun aloituksen, niin tietäisit että ap myöhemmin kirjoitti, että kertoi miehelleen ettei halua tämän lähtevän. Mies siis tiesi ap:n kannan.
Itse olen kyllä sitä mieltä, että jankkaat vain jankkaamisen ilosta, eikä sua oikeasti kiinnosta muu kuin keskustelun hämmentäminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.
Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?
Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..
Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa
Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.
Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.
No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.
Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.
Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.
Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.
Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.
Minusta taas isyysloma on hyvä asia ja siinä koko perhe voittaa, ei ole häviäjiä. Ja ihan fakta ettei viiden päivän ero lapsesta aiheuta lapselle mitään traumoja jos hänellä on hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat.
Kyllä sille naiselle tulee traumoja, jos mies lähtee reissuun vaikkei nainen sitä halua. Miehellä on lomamatkoihin muitakin aikoja kuin lapsen ensimmäiset elinviikot ja muutakin vapaata kuin Kelan maksamana.
Viiden päivän kalareissu aiheuttaa äidissä sinun mukaasi trauman; täydellisen avuttomuuden tunteen ja pitkäaikaisen mielenterveyden haitan? Ehkä näin herkän ihmisen ei pitäisi lisääntyä vai mitä mieltä olet?
Kun minun elämässä tulee tilanne, jossa kaipaan puolison tukea ja osallistumista, niin totta kai minä haluan, että puoliso on siinä. Tällaisia tilanteita on ollut lasten syntymän yhteydessä ja etenkin esikoisen aikaan. Myös itse haluan olla puolison elämässä mukana, tarpeen vaatiessa tukien ja elämää helpottaen, kun puoliso kokee sellaista tarvitsevansa. Eikös tuo ole yksi syy parisuhteisiin?
Nyt kun lapset ovat isoja, niin minun puolesta mies saa vaikka muuttaa kuuhun kahdeksi vuodeksi. Sektion jälkeen vastasyntynyttä hoidellessa ja toipuessa viiden päivän matka olisi ollut liikaa.
Niin, ”minun puolestani”. Miehen tarpeilla ei niin väliä, kunhan mamma saa omansa tai ainakin uhriutua.
Nytkö minä sitten olen huono vaimo, kun mies saa tehdä mitä haluaa, muuttaa siis vaikka kuuhun, enkä ole vastahankaan? Aijai, toisia miehiä ei voi miellyttää, nainen tekee aina väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies piti kaksi viikkoa isyyslomaa, josta melkein eka meni siellä synnytyssairaalassa ja viikko oltiin kotona. Ja mies oli vauvasta kyllä onnesta soikeana. Mutta sitten kun vauva oli kolmeviikkoinen, mies joutui lähtemään kolmeksi viikoksi työmatkalle. Tuota ei voi tietty verrata kalareissuun, mutta oli siinä vähän orpo olo esikoisen kanssa, kun vasta opetteli vauvanhoitoa ja imetystä.
Riippuu nyt vähän tuosta isyysloman pituudesta, miten tuohon viikon poissaoloon suhtautuu. Jos isyysloma on kuukauden, niin en pitäisi ihan hirveänä rikkeenä ottaa siitä yksi viikko omaa aikaa. Ehkä sen kalakaverin kanssa tulee juteltua isyydestä ja uudesta elämäntilanteesta? Voi olla miehelle ihan tärkeäkin reissu päästä puhumaan. Ja ehkä takaraivossa ajatus siitä, ettei tiedä pääseekö ensi vuonna enää, ehkä nyt on viimeinen mahdollisuus moneen vuoteen? Vauva roikkuu tuossa vaiheessa kuitenkin aika tiiviisti äidin tississä, joten tuskin menee hajalle siitä että isi käy vähän kalassa.
Voiko tätä enää paremmin sanoa? Minä koin samassa tilanteessa kalareissun todella tärkeäksi, varsinkin sen että voin jakaa ajatuksia ystävien kanssa. Monesti miehellä tuo lapsi tulee kuitenkin vähän shokkina, koska se ei ole tätä ennen juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Pieni aika sulatteluun ja ajatusten jäsentelyyn "maksaa" itsensä takaisin.
Voisiko äiti pitää vaikkapa äitiyslomansa viimeisen viikon ennen työhön paluuta omaa lomaa isän jäädessä kotiin hoitamaan lastaan?
Pointti tässä on se, että toinen ajattelee vain omaa napaansa ja olettaa, että puoliso ilman muuta hoitaa yhteisen lapsen. Miehellä on ollut 9 kk aikaa valmistautua lapseen ja käydä jäsentämässä elämäänsä. Miksi se pitää tehdä juuri silloin, kun oma perhe on vielä epävarma ja kaipaa apua?
Moni mies alkaa miettiä koko asiaa vasta, kun lapsi on jo syntynyt. Jostain syystä miehille usein on vaikeaa valmistautua etukäteen lapsen syntymään. Ehkä se on naiselle vaan niin paljon konkreettisempaa, kun sitä lasta kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko miettineet että tässä voi olla jotain hyvääkin? Pelkkää jätä se sikaa pasta täynnä. Mitäpä jos nyt ei uhriuduta vaan mietitään ihan järjellä. Jos minä isänä jäisin vauvan kanssa yksin kun minun itse valitsemani ja rakastamani puoliso kaipaisi lomaa, ei tulisi mieleenkään tätä lähteä kieltämään, tai kirjoittelemaan tänne kuinka huono puolisoni on. Ajattelisin että puolisoni on myös paremmalla mielellä kun on saanut hetken hengähtää. Monet ehdottaa että lähde lomalle ikään kuin kostona. Toki voit lomailla jos se on mahdollista, ja pian se jo onkin. Aina kun olen itse päättänyt lapsia hankkia, olen kysynyt itseltäni, pärjäisinkö lasteni kanssa jos puolisoani ei olisi? Ainiin kerroitko kumppanillesi että et pärjää kotona vai onko hän kuuluisa ajatustenlukija. Tietenkin hän olisi voinut kysyä, mutta ei kysynyt, niin sinä aikuisena voit kertoa mitä asiasta ajattelet.
Ymmärrätkö sinä, että isyysvapaa ei ole lomaa lapsista? Se annetaan juurikin sitä varten, että vanhemmat voivat hoitaa niitä lapsia. Muut lomat on sitten erikseen.
Alkuperäisessä kommentissa myös mainittiin että apn mies oli lähtenyt lomilleen keskustelematta siitä etukäteen, joten missä tilanteessa olisi ollut sopivaa mainita että tämä loma ei nyt sovi pirtaan? En tiedä yhtäkään ihmistä, jonka mielestä ensimmäisen lapsen vauva-arki olisi ollut helppoa hoitaa ja mukavaa yksisteen, joten ehkä se mieskin voisi tässä vaiheessa ajatella sillä "ihan järjellä".
Äityisvapaa lomaa äitiydestä... Lissu otetaan äkkilähtö, Jaskalla on vuorojen välillä pitkä vapaa... eiku...
Vierailija kirjoitti:
Perus brokeback mountain -menoa "kalakaverin" kanssa, jaksaa sitten avioarkea taas paremmin vuoden verran.
mulle tuli tää kans ekana mieleen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ylitunteellinen keskustelu. Miten hirveää se nyt on olla yksin kotona 7 viikon ikäisen lapsen kanssa? Meillä 3 viikon jälkeen miehellä alkoi normaalisti työ ja työmatkat, pisin matka oli kolme viikkoa. Hän olisi voinut vaihtaa toimenkuvaa mutta miksi ihmeessä?
Pärjäsin ihan hyvin kun en hätäillyt ja kuvitellut mitä kaikkea kauheaa voi tapahtua. Ap ei kertonut mitään onko hänellä ketään tukiverkostossa, hyvin saattaa olla. Ja en todellakaan olisi hätääntynyt, vihainen, katkera tai harkitsisi avioeroa edes viikon huvireissun vuoksi. Meillä luotetaan, että toinen on selväjärkinen, aikuinen ihminen ja pärjää. Se on edellytys edes harkita lapsia.
Mun mies ei pitänyt isyyslomaa lainkaan. Oikein hyvin pärjäsin ekasta päivästä saakka. Mies oli töissä. Mutta jos olisi pitänyt isyyslomaa ja häipynyt, niin olisin kyllä loukkaantunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies piti kaksi viikkoa isyyslomaa, josta melkein eka meni siellä synnytyssairaalassa ja viikko oltiin kotona. Ja mies oli vauvasta kyllä onnesta soikeana. Mutta sitten kun vauva oli kolmeviikkoinen, mies joutui lähtemään kolmeksi viikoksi työmatkalle. Tuota ei voi tietty verrata kalareissuun, mutta oli siinä vähän orpo olo esikoisen kanssa, kun vasta opetteli vauvanhoitoa ja imetystä.
Riippuu nyt vähän tuosta isyysloman pituudesta, miten tuohon viikon poissaoloon suhtautuu. Jos isyysloma on kuukauden, niin en pitäisi ihan hirveänä rikkeenä ottaa siitä yksi viikko omaa aikaa. Ehkä sen kalakaverin kanssa tulee juteltua isyydestä ja uudesta elämäntilanteesta? Voi olla miehelle ihan tärkeäkin reissu päästä puhumaan. Ja ehkä takaraivossa ajatus siitä, ettei tiedä pääseekö ensi vuonna enää, ehkä nyt on viimeinen mahdollisuus moneen vuoteen? Vauva roikkuu tuossa vaiheessa kuitenkin aika tiiviisti äidin tississä, joten tuskin menee hajalle siitä että isi käy vähän kalassa.
Voiko tätä enää paremmin sanoa? Minä koin samassa tilanteessa kalareissun todella tärkeäksi, varsinkin sen että voin jakaa ajatuksia ystävien kanssa. Monesti miehellä tuo lapsi tulee kuitenkin vähän shokkina, koska se ei ole tätä ennen juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Pieni aika sulatteluun ja ajatusten jäsentelyyn "maksaa" itsensä takaisin.
Tässä on taas hyvä esimerkki tukien ja etuuksien väärinkäytöstä, kun molempien vanhempien työnantajat velvoitetaan maksamaan molemmille vanhemmille perhevapaista ja palkkaamaan vielä sijaiset ja sitä perustellaan vielä lapsen edulla, kun totuus on että vain toinen hoitaa lasta ja toinen lähtee työnantajan kustannuksella rellestämään kavereiden kanssa ja vauvasta viis välitetään.
Tuskin menee kauan, kun väärinkäytösten estämiseksi on luotava joku järjelmä, kun työntekijät ihan itse pilaavat ahneuksissaan kaiken.
Ihan sama oli sairaslomien ja sairaanlapsenhoidon kanssa, ennen oli yleistä olla pois töitä kolme päivää pelkällä työntekijän ilmoituksella, väärinkäytösten vuoksi työnantajat oli pakotettu vaatimaan virallisen lääkärintodistuksen, eikä monessa työpaikassa enää kelpaa sh-todistus, kun venkoilijat osasivat näytellä sairauden.
Sama työttömyysturvan kanssa, siihenkin tarvittiin muutaman väärinkäyttäjän takia aktiivisuusmalli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies piti kaksi viikkoa isyyslomaa, josta melkein eka meni siellä synnytyssairaalassa ja viikko oltiin kotona. Ja mies oli vauvasta kyllä onnesta soikeana. Mutta sitten kun vauva oli kolmeviikkoinen, mies joutui lähtemään kolmeksi viikoksi työmatkalle. Tuota ei voi tietty verrata kalareissuun, mutta oli siinä vähän orpo olo esikoisen kanssa, kun vasta opetteli vauvanhoitoa ja imetystä.
Riippuu nyt vähän tuosta isyysloman pituudesta, miten tuohon viikon poissaoloon suhtautuu. Jos isyysloma on kuukauden, niin en pitäisi ihan hirveänä rikkeenä ottaa siitä yksi viikko omaa aikaa. Ehkä sen kalakaverin kanssa tulee juteltua isyydestä ja uudesta elämäntilanteesta? Voi olla miehelle ihan tärkeäkin reissu päästä puhumaan. Ja ehkä takaraivossa ajatus siitä, ettei tiedä pääseekö ensi vuonna enää, ehkä nyt on viimeinen mahdollisuus moneen vuoteen? Vauva roikkuu tuossa vaiheessa kuitenkin aika tiiviisti äidin tississä, joten tuskin menee hajalle siitä että isi käy vähän kalassa.
Voiko tätä enää paremmin sanoa? Minä koin samassa tilanteessa kalareissun todella tärkeäksi, varsinkin sen että voin jakaa ajatuksia ystävien kanssa. Monesti miehellä tuo lapsi tulee kuitenkin vähän shokkina, koska se ei ole tätä ennen juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Pieni aika sulatteluun ja ajatusten jäsentelyyn "maksaa" itsensä takaisin.
Voisiko äiti pitää vaikkapa äitiyslomansa viimeisen viikon ennen työhön paluuta omaa lomaa isän jäädessä kotiin hoitamaan lastaan?
Pointti tässä on se, että toinen ajattelee vain omaa napaansa ja olettaa, että puoliso ilman muuta hoitaa yhteisen lapsen. Miehellä on ollut 9 kk aikaa valmistautua lapseen ja käydä jäsentämässä elämäänsä. Miksi se pitää tehdä juuri silloin, kun oma perhe on vielä epävarma ja kaipaa apua?
Kyllä voisi äiti pitää viikon lomaa ennen töihin menoa. Ja mikä ihmeen "perhe on vielä epävarma" tarkoitat siis sitä naista, joka sai lapsen?
Ihmisen elämässä ei ole mitään niin suurta muutosta kuin ensimmäisen lapsen syntymä. Naisen elämän se mullistaa ainakin kertaheitolla, mies pystyy luistelemaan siitäkin. Ei se lapsenhoito, synnytyksestä toipuminen ja äitiyteen totutteleminen käy hetkessä. Siinä saa tuntea itsensä surulliseksi ja pettyneeksi, kun huomaa, että miehelle asialla ei ole mitään merkitystä vaan harrastukset ja kaverit on tärkeämpiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minäkin lähtisin jos mahdollisuus vapaaseen olisi, Pohjoisen kalareissut on hienoja, se yötön yö. Aina se kotiolot ja paskavaipat voittaa. Ihmisen elämässä viikko vuodessa Pohjoisessa on niin lyhyt aina ja katuisin katkerasti jos en lähtisi. Lasta nyt näkee monta vuotta aikuisikään asti niin suhteessa aikaan pitkällä janalla päätös olisi itselle selvä. Viikossa tai kyse on alle viikko ei lapsen kehityksessä mitään suurempia edistysaskelia tai vieraantumista tapahdu. Lähinnä se on tuo naisen asenne mikä tässä ongelman tekee. Se voi olla kyllä indikaatio että niitä ongelmia on muutenkin tulossa pikkulapsiaikana - minä olen luomakunnan kuningatar ja minun tahtoni on käsky alamaiselle, miehelle, koska olen synnyttänyt ja se tulee minulle korvata kaikin tavoin ja minä tiedän parhaiten kaikesta kaiken.
Jos nainen ottaa tuon perusteella eron niin ottakoon sitten ja selitelköön lapselle myöhemmin syyn ettei äiti viikkoa pärjännyt kotona lapsen kanssa itsekseen ja katkeroitui isälle. Viikko-viikko systeemi myöhemmin on sinänsä ihan hyvä verrattuna, että sitten on kiinni lapsessa joka ikinen viikko.
Useimmat päästään terveet ihmiset tykkäävät ja välittävät lapsestaan niin paljon, että he haluavat olla lapsensa kanssa joka ikinen viikko. Joku ei ole yläkerrassa ihan kunnossa, jos nimenomaan haluaa olla lapsensa kanssa vain viikon välein.
Se toinen vanhempi on sen lapsen kanssa silloin, et taida olla mikään ruudinkeksijä..?
Niin, mutta sinä olet silloin erossa lapsistasi. KoP KoP tyhjää vaan kaikuu..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleeni hiipii ajatus että miesvihan täyttämät naiset, eivät kykene koskaan saamaan aikaiseksi hyvää parisuhdetta, edes naisen kanssa. Eikä kyse ole siitä onko miehen kalareissu ajoitettu väärin, vaan uhriutuvasta, itseään jalustalle nostavasta asenteesta. Tähän kun lisätään vauva ja sisustuslehden kansikuva kauttaaltaan valkoisesta unelmatalosta, niin lapsi taitaa olla ainut syy miksi se mies palaa takaisin sieltä kalasta.
Vähän ot, mutta tämä uhriutuminen on kyllä päivän vihoviimeinen muotisana jonka varjolla vaaditaan kanssaihmisiä sietämään mitä törkeämpiä ja itsekkäämpiä tempauksia. Eihän huonosta kohtelusta saa enää edes puhua saamatta uhriutujaleimaa otsaan. Jospa nyt opeteltaisiin kaikki keskustelemaan ihan asiasta ilman kanssakeskustelijoiden mielipiteiden mitätöintiä vastaavilla lapsellisilla ilmaisuilla. Jos argumenteillasi on oikeaa pohjaa ne puhuvat kyllä puolestaan. Jos ne ovat huonoja, niin ei se muiden haukkuminen niitä pelasta.
Mitä muuta sanaa ehdottaisit käytettävän, kun nainen ei edes ilmaissut mielipidettään, ja nyt valittaa täällä?
Montako kertaa sinulle pitää toistaa, että ap on kertonut tässä ketjussa, että ilmaisi miehelleen mielipiteensä ja sen, että ei halua miehen lähtevän?
Aloituksessa ymmärtää että ongelma on siinä ettei mies kysynyt häneltä, vain ilmoitti lähtevänsä. No eipä sillä ole merkitystä, kun ei miehen puolta asiasta kuulla kuitenkaan. Ihmettelen tosin parinvalintaa ja lasten hankkimista.
Jos olisit lukenut muutkin kun aloituksen, niin tietäisit että ap myöhemmin kirjoitti, että kertoi miehelleen ettei halua tämän lähtevän. Mies siis tiesi ap:n kannan.
Itse olen kyllä sitä mieltä, että jankkaat vain jankkaamisen ilosta, eikä sua oikeasti kiinnosta muu kuin keskustelun hämmentäminen...
Mä haluan vähän puolustaa miestä, kun jotenkin osaan niin asettaa oman miehen samaan tilanteeseen. Jotain puutteita kyvyssä asettua toisen asemaan, ellei rautalangasta väännä. Sitten, kun sisäistää asian, korjaa käytöstään.
Meillä minäkin voin ilmoittaa miehelle oman kantani. Mies sitten aikuisena ihmisenä päättää, koska ottaa minun toiveeni huomioon, ja koska asia on niin tärkeä hänelle, että mieluummin aiheuttaa ristiriitaa parisuhteeseen. Minulla taas on täysi vapaus kyseenalaistaa hänen arvovalintansa, ja tehdä omat ratkaisuni niiden perusteella. Ei se, että minä ilmoitan oman kantani automaattisesti tarkoita, että mies on velvoitettu toimimaan minun tahtoni mukaan. Tähän mennessä, kun olemme molemmat omia kantojamme perustelleet, olemme molemmat joutuneet välillä huomaamaan, että toisen perustelut ovat paremmat. En ole lukenut koko ketjua, joten en tiedä onko ollut puhetta siitä, minkä verran ap ja mies ovat keskustelleet asiasta. Parisuhteessa pitää kuitenkin pystyä asettumaan myös sen puolison asemaan, eikä kaivautua tiukasti omaan poteroonsa. Puolison ei pitäisi olla vastustaja joka pitää voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies piti kaksi viikkoa isyyslomaa, josta melkein eka meni siellä synnytyssairaalassa ja viikko oltiin kotona. Ja mies oli vauvasta kyllä onnesta soikeana. Mutta sitten kun vauva oli kolmeviikkoinen, mies joutui lähtemään kolmeksi viikoksi työmatkalle. Tuota ei voi tietty verrata kalareissuun, mutta oli siinä vähän orpo olo esikoisen kanssa, kun vasta opetteli vauvanhoitoa ja imetystä.
Riippuu nyt vähän tuosta isyysloman pituudesta, miten tuohon viikon poissaoloon suhtautuu. Jos isyysloma on kuukauden, niin en pitäisi ihan hirveänä rikkeenä ottaa siitä yksi viikko omaa aikaa. Ehkä sen kalakaverin kanssa tulee juteltua isyydestä ja uudesta elämäntilanteesta? Voi olla miehelle ihan tärkeäkin reissu päästä puhumaan. Ja ehkä takaraivossa ajatus siitä, ettei tiedä pääseekö ensi vuonna enää, ehkä nyt on viimeinen mahdollisuus moneen vuoteen? Vauva roikkuu tuossa vaiheessa kuitenkin aika tiiviisti äidin tississä, joten tuskin menee hajalle siitä että isi käy vähän kalassa.
Voiko tätä enää paremmin sanoa? Minä koin samassa tilanteessa kalareissun todella tärkeäksi, varsinkin sen että voin jakaa ajatuksia ystävien kanssa. Monesti miehellä tuo lapsi tulee kuitenkin vähän shokkina, koska se ei ole tätä ennen juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Pieni aika sulatteluun ja ajatusten jäsentelyyn "maksaa" itsensä takaisin.
Niin miehelle...mutta kuka tässä on tärkeämpi mies vai lapsi? Ja kumman hyvinvointi ja oikeus menee edelle
Se pieni ihmistaimi on elävä olento, jonka monet miehet täällä unohtavat ja joka tuntee mielihyvää, lämpöä ja läheisyyttä. Ehkä isälle on tärkeää jakaa ajatuksia kavereiden kanssa, mutta yhtä tärkeää tai vielä tärkeämpää se oli vastasyntyneelle vauvalle, jos aikoo olla vanhempi ja isä.
Tietysti biologisen isän roolin voi yhtähyvin korvata joku muu, kun isät hylkäävät jopa omat jälkeläisensä ja silti lapsi muodostaa tunnesiteensä muuhun.
Joku realismi nyt tähän sydäntäsärkevään ja pakahduttavaan, sielua riipivään ja munasarjoja raastavaan pienen ihmistaimen loputtomaan kärsimykseen ja eroahdistukseen, viattoman poloisen piltin kiirastuleen ja via doloroosaan - viiden päivän kalareissu ei ole ihan paholaisen maanpäällinen ilmiasu jos isi on muuten vauvan kanssa sitten sen max 8 viikkoa isyyslomalla, läsnä seuraavat 17 vuotta lapsen aikuisuuteen asti ja sen jälkeenkin. Kuivaa siis kyyneleet ja ota järki käteen.
Vauva ei tajua tästä traumaattisesta kalareissudraamasta hölkäyksen pölkäystä mutta äiskä se repii peliverkkarit ja kahluuhousut sekä muistuttaa petoksesta ja paholaisen juonittelusta vielä Reijo-vainaan (oletettu isä, innokas kalamies) hautajaisissakin.
Heh heh! Tuollainen mies joka ei korvaansa lotkauta puolisonsa toiveille, tuskin jatkossakaan a.) kuuntele puolisonsa toiveita ja yhteisymmärryksessä keskustele menoistaan ja b.) ole läsnä 17 seuraavaa vuotta.
Kerro ihmeessä miten nainen lotkauttaa korvaansa miehelle kun kieltää tämän menot? Miksi mies olisi naisen kanssa joka rajoittaa elämää?
Lapsiperhe rajoittaa elämää. Se asia kuuluu vaan hyväksyä jos menee lapsia hankkimaan. Ja se "korvan lotkauttaminen" näkyy siinä, ettei menoja pääsääntöisesti kielletäkään. Ainoastaan harvoin ja hyvästä syystä neuvottelun lopputulos on se, ettei nyt ole hyvä hetki. Kuten silloin, jos puoliso tai lapset ovat sairaana, toinen on toipumassa synnytyksestä tai vaikka viimeisillään raskaana. Tai vaikkapa vuorotyöläisellä on yötyöviikko.
Tosin jos ei näitä asioita ymmärrä ihan itse ja ilman riitelyä, niin ei ehkä ole sopiva pikkulapsiperheen vanhemmaksi muutenkaan.
Eikö synnytyksestä (ilman sektiota) toivuta 7 viikossa? Ja käsittääkseni kumpikaan näistä puolisoista ei ollut yötyöviikolla, sairaana tai viimeisillään raskaana.
Synnytyksestä palautuminen kestää n. 12vk.
Ja sen lisäksi äidit ovat heikossa hapessa, kun yöunet ovat katkonaiset (syötöt 3-4h välein) ja lyhyet, joskus muutama tunti yössä. Noin pienen kanssa, mitä ap. vauva on pelkkään syöttämiseen menee 6-9h/vrk.
https://www.espoo.fi/fi-FI/Lapsiperheet/Raskaus_synnytys_vauva_perheess…
"Voiko tätä enää paremmin sanoa? Minä koin samassa tilanteessa kalareissun todella tärkeäksi, varsinkin sen että voin jakaa ajatuksia ystävien kanssa. Monesti miehellä tuo lapsi tulee kuitenkin vähän shokkina, koska se ei ole tätä ennen juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Pieni aika sulatteluun ja ajatusten jäsentelyyn "maksaa" itsensä takaisin."
Tätähän ideaa voi käyttää muuallakin. Jos miehen vanhempi sairastuu vakavasti ja miehelle ilmoitetaan, että viimeiset päivät ovat kyseessä, niin nainen voi varata viikon matkan New Yorkiin, koska matkalla hän voi jakaa ajatuksia vanhemman poismenosta ystävänsä kanssa, sulatella ajatusta ja jäsennellä ajatuksiaan. Mies voi sillä aikaa hoitaa lapset ja kodin sekä viettää aikaa vanhempansa saattohoito-osastolla. Reissusta tulee kotiin virkistynyt vaimo, joka osaa tukea miestään vaikeassa elämäntilanteessa. Hautajaisten ja sitä edeltävän asioiden järjestelyn ajaksi vaimo voi tehdä toisen matkan, niin ei häiritse miestään.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Tuollainen reissu vaatii jo suunnittelua. Ei ihan edellisiltana keksitä.
Omaa miestä mietin tilanteeseen. Lapsettomia ollaan, mutta voisin hyvin kuvitella, että miehellä menee aikansa sisäistää mitä on sopivaa tehdä ja mitä ei uudessa tilanteessa. Jotkut miehet vaan vaatii aikaa tajutakseen, että nyt on asiat muuttuneet, ja oma käytös pitää sopeuttaa uuteen tilanteeseen.
Minä en siis heti eroaisi, keskustelisin, antaisin miehelle aikaa tajuta tilanne ja mikä meni pieleen. Jos sittenkin vastaavaa esiintyisi, eroaisin. Riippuu toki minkälainen mies yleensä on, mutta näin oman miehen kohdalla. Se vaan on vähän hidas sopeutumaan, eikä siitä tule muuksi muuttumaan.