Isyysloma ja mies lähti matkoille

Vierailija kirjoitti:

Oletteko miettineet että tässä voi olla jotain hyvääkin? Pelkkää jätä se sikaa pasta täynnä. Mitäpä jos nyt ei uhriuduta vaan mietitään ihan järjellä. Jos minä isänä jäisin vauvan kanssa yksin kun minun itse valitsemani ja rakastamani puoliso kaipaisi lomaa, ei tulisi mieleenkään tätä lähteä kieltämään, tai kirjoittelemaan tänne kuinka huono puolisoni on. Ajattelisin että puolisoni on myös paremmalla mielellä kun on saanut hetken hengähtää. Monet ehdottaa että lähde lomalle ikään kuin kostona. Toki voit lomailla jos se on mahdollista, ja pian se jo onkin. Aina kun olen itse päättänyt lapsia hankkia, olen kysynyt itseltäni, pärjäisinkö lasteni kanssa jos puolisoani ei olisi? Ainiin kerroitko kumppanillesi että et pärjää kotona vai onko hän kuuluisa ajatustenlukija. Tietenkin hän olisi voinut kysyä, mutta ei kysynyt, niin sinä aikuisena voit kertoa mitä asiasta ajattelet.

Ymmärrätkö sinä, että isyysvapaa ei ole lomaa lapsista? Se annetaan juurikin sitä varten, että vanhemmat voivat hoitaa niitä lapsia. Muut lomat on sitten erikseen.

Alkuperäisessä kommentissa myös mainittiin että apn mies oli lähtenyt lomilleen keskustelematta siitä etukäteen, joten missä tilanteessa olisi ollut sopivaa mainita että tämä loma ei nyt sovi pirtaan? En tiedä yhtäkään ihmistä, jonka mielestä ensimmäisen lapsen vauva-arki olisi ollut helppoa hoitaa ja mukavaa yksisteen, joten ehkä se mieskin voisi tässä vaiheessa ajatella sillä "ihan järjellä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieleeni hiipii ajatus että miesvihan täyttämät naiset, eivät kykene koskaan saamaan aikaiseksi hyvää parisuhdetta, edes naisen kanssa. Eikä kyse ole siitä onko miehen kalareissu ajoitettu väärin, vaan uhriutuvasta, itseään jalustalle nostavasta asenteesta. Tähän kun lisätään vauva ja sisustuslehden kansikuva kauttaaltaan valkoisesta unelmatalosta, niin lapsi taitaa olla ainut syy miksi se mies palaa takaisin sieltä kalasta.

Vähän ot, mutta tämä uhriutuminen on kyllä päivän vihoviimeinen muotisana jonka varjolla vaaditaan kanssaihmisiä sietämään mitä törkeämpiä ja itsekkäämpiä tempauksia. Eihän huonosta kohtelusta saa enää edes puhua saamatta uhriutujaleimaa otsaan. Jospa nyt opeteltaisiin kaikki keskustelemaan ihan asiasta ilman kanssakeskustelijoiden mielipiteiden mitätöintiä vastaavilla lapsellisilla ilmaisuilla. Jos argumenteillasi on oikeaa pohjaa ne puhuvat kyllä puolestaan. Jos ne ovat huonoja, niin ei se muiden haukkuminen niitä pelasta.

Mitä muuta sanaa ehdottaisit käytettävän, kun nainen ei edes ilmaissut mielipidettään, ja nyt valittaa täällä?

Montako kertaa sinulle pitää toistaa, että ap on kertonut tässä ketjussa, että ilmaisi miehelleen mielipiteensä ja sen, että ei halua miehen lähtevän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.

Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?

Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..

Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa

Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.

Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.

No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.

Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.

Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.

Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.

Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.

Minusta taas isyysloma on hyvä asia ja siinä koko perhe voittaa, ei ole häviäjiä. Ja ihan fakta ettei viiden päivän ero lapsesta aiheuta lapselle mitään traumoja jos hänellä on hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat.

Kyllä sille naiselle tulee traumoja, jos mies lähtee reissuun vaikkei nainen sitä halua. Miehellä on lomamatkoihin muitakin aikoja kuin lapsen ensimmäiset elinviikot ja muutakin vapaata kuin Kelan maksamana.

Viiden päivän kalareissu aiheuttaa äidissä sinun mukaasi trauman; täydellisen avuttomuuden tunteen ja pitkäaikaisen mielenterveyden haitan? Ehkä näin herkän ihmisen ei pitäisi lisääntyä vai mitä mieltä olet?

Kun minun elämässä tulee tilanne, jossa kaipaan puolison tukea ja osallistumista, niin totta kai minä haluan, että puoliso on siinä. Tällaisia tilanteita on ollut lasten syntymän yhteydessä ja etenkin esikoisen aikaan. Myös itse haluan olla puolison elämässä mukana, tarpeen vaatiessa tukien ja elämää helpottaen, kun puoliso kokee sellaista tarvitsevansa. Eikös tuo ole yksi syy parisuhteisiin?

Nyt kun lapset ovat isoja, niin minun puolesta mies saa vaikka muuttaa kuuhun kahdeksi vuodeksi. Sektion jälkeen vastasyntynyttä hoidellessa ja toipuessa viiden päivän matka olisi ollut liikaa.

Olet oikeassa, mutta miten tämä liittyy tähän keskusteluun?

Liittyy siten, että ap pyysi miehensä tukea ja jättämään reissun väliin.

Pyysi? Millä tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.

Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?

Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..

Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa

Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.

Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.

No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.

Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.

Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.

Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.

Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.

Minusta taas isyysloma on hyvä asia ja siinä koko perhe voittaa, ei ole häviäjiä. Ja ihan fakta ettei viiden päivän ero lapsesta aiheuta lapselle mitään traumoja jos hänellä on hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat.

Kyllä sille naiselle tulee traumoja, jos mies lähtee reissuun vaikkei nainen sitä halua. Miehellä on lomamatkoihin muitakin aikoja kuin lapsen ensimmäiset elinviikot ja muutakin vapaata kuin Kelan maksamana.

Viiden päivän kalareissu aiheuttaa äidissä sinun mukaasi trauman; täydellisen avuttomuuden tunteen ja pitkäaikaisen mielenterveyden haitan? Ehkä näin herkän ihmisen ei pitäisi lisääntyä vai mitä mieltä olet?

Kun minun elämässä tulee tilanne, jossa kaipaan puolison tukea ja osallistumista, niin totta kai minä haluan, että puoliso on siinä. Tällaisia tilanteita on ollut lasten syntymän yhteydessä ja etenkin esikoisen aikaan. Myös itse haluan olla puolison elämässä mukana, tarpeen vaatiessa tukien ja elämää helpottaen, kun puoliso kokee sellaista tarvitsevansa. Eikös tuo ole yksi syy parisuhteisiin?

Nyt kun lapset ovat isoja, niin minun puolesta mies saa vaikka muuttaa kuuhun kahdeksi vuodeksi. Sektion jälkeen vastasyntynyttä hoidellessa ja toipuessa viiden päivän matka olisi ollut liikaa.

Olet oikeassa, mutta miten tämä liittyy tähän keskusteluun?

Liittyy siten, että ap:lla nyt nyt elämässään tilanne, jolloin hän kaipaa puolison tukea ja osallistumista. Sitä hän ei saa, koska mies laittoi harrastusreissun tärkeämmäksi.

Olisiko ap:n kannattanut mainita asiasta?

Tää tyyppi ei ymmärrä lukemaansa tai sitten ei lue, pelkästään kommentoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies piti kaksi viikkoa isyyslomaa, josta melkein eka meni siellä synnytyssairaalassa ja viikko oltiin kotona. Ja mies oli vauvasta kyllä onnesta soikeana. Mutta sitten kun vauva oli kolmeviikkoinen, mies joutui lähtemään kolmeksi viikoksi työmatkalle. Tuota ei voi tietty verrata kalareissuun, mutta oli siinä vähän orpo olo esikoisen kanssa, kun vasta opetteli vauvanhoitoa ja imetystä. 

Riippuu nyt vähän tuosta isyysloman pituudesta, miten tuohon viikon poissaoloon suhtautuu. Jos isyysloma on kuukauden, niin en pitäisi ihan hirveänä rikkeenä ottaa siitä yksi viikko omaa aikaa. Ehkä sen kalakaverin kanssa tulee juteltua isyydestä ja uudesta elämäntilanteesta? Voi olla miehelle ihan tärkeäkin reissu päästä puhumaan. Ja ehkä takaraivossa ajatus siitä, ettei tiedä pääseekö ensi vuonna enää, ehkä nyt on viimeinen mahdollisuus moneen vuoteen? Vauva roikkuu tuossa vaiheessa kuitenkin aika tiiviisti äidin tississä, joten tuskin menee hajalle siitä että isi käy vähän kalassa.

Voiko tätä enää paremmin sanoa? Minä koin samassa tilanteessa kalareissun todella tärkeäksi, varsinkin sen että voin jakaa ajatuksia ystävien kanssa. Monesti miehellä tuo lapsi tulee kuitenkin vähän shokkina, koska se ei ole tätä ennen juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Pieni aika sulatteluun ja ajatusten jäsentelyyn "maksaa" itsensä takaisin.

Niin miehelle...mutta kuka tässä on tärkeämpi mies vai lapsi? Ja kumman hyvinvointi ja oikeus menee edelle

Se pieni ihmistaimi on elävä olento, jonka monet miehet täällä unohtavat ja joka tuntee mielihyvää, lämpöä ja läheisyyttä. Ehkä isälle on tärkeää jakaa ajatuksia kavereiden kanssa, mutta yhtä tärkeää tai vielä tärkeämpää se oli vastasyntyneelle vauvalle, jos aikoo olla vanhempi ja isä.

Tietysti biologisen isän roolin voi yhtähyvin korvata joku muu, kun isät hylkäävät jopa omat jälkeläisensä ja silti lapsi muodostaa tunnesiteensä muuhun.

Joku realismi nyt tähän sydäntäsärkevään ja pakahduttavaan, sielua riipivään ja munasarjoja raastavaan pienen ihmistaimen loputtomaan kärsimykseen ja eroahdistukseen, viattoman poloisen piltin kiirastuleen ja via doloroosaan - viiden päivän kalareissu ei ole ihan paholaisen maanpäällinen ilmiasu jos isi on muuten vauvan kanssa sitten sen max 8 viikkoa isyyslomalla, läsnä seuraavat 17 vuotta lapsen aikuisuuteen asti ja sen jälkeenkin. Kuivaa siis kyyneleet ja ota järki käteen.

Vauva ei tajua tästä traumaattisesta kalareissudraamasta hölkäyksen pölkäystä mutta äiskä se repii peliverkkarit ja kahluuhousut sekä muistuttaa petoksesta ja paholaisen juonittelusta vielä Reijo-vainaan (oletettu isä, innokas kalamies) hautajaisissakin.

Heh heh! Tuollainen mies joka ei korvaansa lotkauta puolisonsa toiveille, tuskin jatkossakaan a.) kuuntele puolisonsa toiveita ja yhteisymmärryksessä keskustele menoistaan ja b.) ole läsnä 17 seuraavaa vuotta. 

Kerro ihmeessä miten nainen lotkauttaa korvaansa miehelle kun kieltää tämän menot? Miksi mies olisi naisen kanssa joka rajoittaa elämää?

Lapsiperhe rajoittaa elämää. Se asia kuuluu vaan hyväksyä jos menee lapsia hankkimaan. Ja se "korvan lotkauttaminen" näkyy siinä, ettei menoja pääsääntöisesti kielletäkään. Ainoastaan harvoin ja hyvästä syystä neuvottelun lopputulos on se, ettei nyt ole hyvä hetki. Kuten silloin, jos puoliso tai lapset ovat sairaana, toinen on toipumassa synnytyksestä tai vaikka viimeisillään raskaana. Tai vaikkapa vuorotyöläisellä on yötyöviikko.

Tosin jos ei näitä asioita ymmärrä ihan itse ja ilman riitelyä, niin ei ehkä ole sopiva pikkulapsiperheen vanhemmaksi muutenkaan.

Eikö synnytyksestä (ilman sektiota) toivuta 7 viikossa? Ja käsittääkseni kumpikaan näistä puolisoista ei ollut yötyöviikolla, sairaana tai viimeisillään raskaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.

Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?

Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..

Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa

Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.

Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.

No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.

Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.

Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.

Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.

Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.

Minusta taas isyysloma on hyvä asia ja siinä koko perhe voittaa, ei ole häviäjiä. Ja ihan fakta ettei viiden päivän ero lapsesta aiheuta lapselle mitään traumoja jos hänellä on hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat.

Kyllä sille naiselle tulee traumoja, jos mies lähtee reissuun vaikkei nainen sitä halua. Miehellä on lomamatkoihin muitakin aikoja kuin lapsen ensimmäiset elinviikot ja muutakin vapaata kuin Kelan maksamana.

Viiden päivän kalareissu aiheuttaa äidissä sinun mukaasi trauman; täydellisen avuttomuuden tunteen ja pitkäaikaisen mielenterveyden haitan? Ehkä näin herkän ihmisen ei pitäisi lisääntyä vai mitä mieltä olet?

Kun minun elämässä tulee tilanne, jossa kaipaan puolison tukea ja osallistumista, niin totta kai minä haluan, että puoliso on siinä. Tällaisia tilanteita on ollut lasten syntymän yhteydessä ja etenkin esikoisen aikaan. Myös itse haluan olla puolison elämässä mukana, tarpeen vaatiessa tukien ja elämää helpottaen, kun puoliso kokee sellaista tarvitsevansa. Eikös tuo ole yksi syy parisuhteisiin?

Nyt kun lapset ovat isoja, niin minun puolesta mies saa vaikka muuttaa kuuhun kahdeksi vuodeksi. Sektion jälkeen vastasyntynyttä hoidellessa ja toipuessa viiden päivän matka olisi ollut liikaa.

Olet oikeassa, mutta miten tämä liittyy tähän keskusteluun?

Liittyy siten, että ap:lla nyt nyt elämässään tilanne, jolloin hän kaipaa puolison tukea ja osallistumista. Sitä hän ei saa, koska mies laittoi harrastusreissun tärkeämmäksi.

Olisiko ap:n kannattanut mainita asiasta?

Sinä se erikoinen heppu olet. Ap on nimenomaan maininnut asiasta miehelleen. Voisitko lukea ketjun ennen kuin alat huutelemaan idioottimaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies piti kaksi viikkoa isyyslomaa, josta melkein eka meni siellä synnytyssairaalassa ja viikko oltiin kotona. Ja mies oli vauvasta kyllä onnesta soikeana. Mutta sitten kun vauva oli kolmeviikkoinen, mies joutui lähtemään kolmeksi viikoksi työmatkalle. Tuota ei voi tietty verrata kalareissuun, mutta oli siinä vähän orpo olo esikoisen kanssa, kun vasta opetteli vauvanhoitoa ja imetystä. 

Riippuu nyt vähän tuosta isyysloman pituudesta, miten tuohon viikon poissaoloon suhtautuu. Jos isyysloma on kuukauden, niin en pitäisi ihan hirveänä rikkeenä ottaa siitä yksi viikko omaa aikaa. Ehkä sen kalakaverin kanssa tulee juteltua isyydestä ja uudesta elämäntilanteesta? Voi olla miehelle ihan tärkeäkin reissu päästä puhumaan. Ja ehkä takaraivossa ajatus siitä, ettei tiedä pääseekö ensi vuonna enää, ehkä nyt on viimeinen mahdollisuus moneen vuoteen? Vauva roikkuu tuossa vaiheessa kuitenkin aika tiiviisti äidin tississä, joten tuskin menee hajalle siitä että isi käy vähän kalassa.

Voiko tätä enää paremmin sanoa? Minä koin samassa tilanteessa kalareissun todella tärkeäksi, varsinkin sen että voin jakaa ajatuksia ystävien kanssa. Monesti miehellä tuo lapsi tulee kuitenkin vähän shokkina, koska se ei ole tätä ennen juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Pieni aika sulatteluun ja ajatusten jäsentelyyn "maksaa" itsensä takaisin.

Niin miehelle...mutta kuka tässä on tärkeämpi mies vai lapsi? Ja kumman hyvinvointi ja oikeus menee edelle

Se pieni ihmistaimi on elävä olento, jonka monet miehet täällä unohtavat ja joka tuntee mielihyvää, lämpöä ja läheisyyttä. Ehkä isälle on tärkeää jakaa ajatuksia kavereiden kanssa, mutta yhtä tärkeää tai vielä tärkeämpää se oli vastasyntyneelle vauvalle, jos aikoo olla vanhempi ja isä.

Tietysti biologisen isän roolin voi yhtähyvin korvata joku muu, kun isät hylkäävät jopa omat jälkeläisensä ja silti lapsi muodostaa tunnesiteensä muuhun.

Joku realismi nyt tähän sydäntäsärkevään ja pakahduttavaan, sielua riipivään ja munasarjoja raastavaan pienen ihmistaimen loputtomaan kärsimykseen ja eroahdistukseen, viattoman poloisen piltin kiirastuleen ja via doloroosaan - viiden päivän kalareissu ei ole ihan paholaisen maanpäällinen ilmiasu jos isi on muuten vauvan kanssa sitten sen max 8 viikkoa isyyslomalla, läsnä seuraavat 17 vuotta lapsen aikuisuuteen asti ja sen jälkeenkin. Kuivaa siis kyyneleet ja ota järki käteen.

Vauva ei tajua tästä traumaattisesta kalareissudraamasta hölkäyksen pölkäystä mutta äiskä se repii peliverkkarit ja kahluuhousut sekä muistuttaa petoksesta ja paholaisen juonittelusta vielä Reijo-vainaan (oletettu isä, innokas kalamies) hautajaisissakin.

Heh heh! Tuollainen mies joka ei korvaansa lotkauta puolisonsa toiveille, tuskin jatkossakaan a.) kuuntele puolisonsa toiveita ja yhteisymmärryksessä keskustele menoistaan ja b.) ole läsnä 17 seuraavaa vuotta. 

Kerro ihmeessä miten nainen lotkauttaa korvaansa miehelle kun kieltää tämän menot? Miksi mies olisi naisen kanssa joka rajoittaa elämää?

Lapsiperhe rajoittaa elämää. Se asia kuuluu vaan hyväksyä jos menee lapsia hankkimaan. Ja se "korvan lotkauttaminen" näkyy siinä, ettei menoja pääsääntöisesti kielletäkään. Ainoastaan harvoin ja hyvästä syystä neuvottelun lopputulos on se, ettei nyt ole hyvä hetki. Kuten silloin, jos puoliso tai lapset ovat sairaana, toinen on toipumassa synnytyksestä tai vaikka viimeisillään raskaana. Tai vaikkapa vuorotyöläisellä on yötyöviikko.

Tosin jos ei näitä asioita ymmärrä ihan itse ja ilman riitelyä, niin ei ehkä ole sopiva pikkulapsiperheen vanhemmaksi muutenkaan.

Eikö synnytyksestä (ilman sektiota) toivuta 7 viikossa? Ja käsittääkseni kumpikaan näistä puolisoista ei ollut yötyöviikolla, sairaana tai viimeisillään raskaana.

Ym listaan liittyy tietysti tilanne, jossa puoliso sanoo, ettei pärjää yksin, pyytää toista tukemaan.

Muistan vielä hyvin kuinka arka ja epävarma olin esikoisen kanssa. Jos mies pyynnöistäni huolimatta olisi häipynyt mille retkilleen viikoksi, olisin varmaan mennyt vanhemmilleni ja järjestellyt eron.

Eihän sellaiseen voisi luottaa missään muissakaan tilanteissa.

Nyt meillä on kuusi lasta ja muiden vauva-ajat menivät ihan eri fiiliksissä kuin ekan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.

Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?

Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..

Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa

Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.

Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.

No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.

Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.

Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.

Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.

Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.

Minusta taas isyysloma on hyvä asia ja siinä koko perhe voittaa, ei ole häviäjiä. Ja ihan fakta ettei viiden päivän ero lapsesta aiheuta lapselle mitään traumoja jos hänellä on hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat.

Kyllä sille naiselle tulee traumoja, jos mies lähtee reissuun vaikkei nainen sitä halua. Miehellä on lomamatkoihin muitakin aikoja kuin lapsen ensimmäiset elinviikot ja muutakin vapaata kuin Kelan maksamana.

Viiden päivän kalareissu aiheuttaa äidissä sinun mukaasi trauman; täydellisen avuttomuuden tunteen ja pitkäaikaisen mielenterveyden haitan? Ehkä näin herkän ihmisen ei pitäisi lisääntyä vai mitä mieltä olet?

Kun minun elämässä tulee tilanne, jossa kaipaan puolison tukea ja osallistumista, niin totta kai minä haluan, että puoliso on siinä. Tällaisia tilanteita on ollut lasten syntymän yhteydessä ja etenkin esikoisen aikaan. Myös itse haluan olla puolison elämässä mukana, tarpeen vaatiessa tukien ja elämää helpottaen, kun puoliso kokee sellaista tarvitsevansa. Eikös tuo ole yksi syy parisuhteisiin?

Nyt kun lapset ovat isoja, niin minun puolesta mies saa vaikka muuttaa kuuhun kahdeksi vuodeksi. Sektion jälkeen vastasyntynyttä hoidellessa ja toipuessa viiden päivän matka olisi ollut liikaa.

Niin, ”minun puolestani”. Miehen tarpeilla ei niin väliä, kunhan mamma saa omansa tai ainakin uhriutua.

Mä kerran kysyin mieheltä, että tilanteessa jossa olisimme koko perhe veneessä ja yksi pitäsi heittää laidan yli ja itseään ei saa valita, niin kenet hän heittäisi. Minut vai jonkun kolmesta lapsesta? Mies meni vaikeaksi, eikä sanonut mitään. Pelkäsi kai, että suutun jos hän valitsee minut. Lopulta sanoin, että ihan vapaasti saa sanoa että minut. Sillä minäkin valitsin miehen enkä ketään lapsista. On täysin normaalia, että vanhemmat rakastaa lapsiaan enemmän kuin puolisoaan. Toki se rakkaus lapsiin on erilaista kuin rakkaus puolisoon, eikä niitä voi suoraan vertailla. Mutta normaalille vanhemmalle lapset menee aina kaiken muun yli. Oman itsen ja oman puolison.

Oma mieheni ei pitänyt isyyslomaa kuin yhden lapsen kohdalla, mutta kyllä tuo muuten oli illat kotona ja osallistui vauvanhoitoon. Ehkä juuri siksi hänestä on tullutkin mitä parhain isä. Suhde lapsiin on hyvä ja voin luottaa häneen täysin. Osaa kaiken, sekä lapsenhoidon että kodinhoidon. Isä ei ehkä osaa heti olla isä, eikä hänellä ole niitä kuuluisia hormoneja. Mutta niitäkin syntyy, kun on sen lapsen kanssa ja hoitaa tätä. Siksi yhteiskuntakin haluaa tukea isyyttä antamalla miehille isyysloman. Isyys eikä suhde lapseen synny satojen kilometrien takaa, se vaatii läheisyyttä. Surullista, ettei ap:n mies ole tätä tajunnut. Eikä ilmeisesti kuuntele vaimoaan, hän itse ja kalareissu on niitä kaikkein rakkaimpia tärkeämpi. Ja se on surullista. Eroa en ehkä pelkästään tuon perusteella olis heti ottamassa, mutta kyllä tuossa olis vakavan keskustelun paikka. Kun on itse päättänyt lapsen tähän maailmaan tehdä, niin samalla on ottanut myös sen riskin että kalareissuja saattaa jäädä välistä. Eikä ne kalareissut ole enää mitään ilmoitusasioita. Ei, koska isällä on vastuunsa, jotka tulevat ennen kalareissuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieleeni hiipii ajatus että miesvihan täyttämät naiset, eivät kykene koskaan saamaan aikaiseksi hyvää parisuhdetta, edes naisen kanssa. Eikä kyse ole siitä onko miehen kalareissu ajoitettu väärin, vaan uhriutuvasta, itseään jalustalle nostavasta asenteesta. Tähän kun lisätään vauva ja sisustuslehden kansikuva kauttaaltaan valkoisesta unelmatalosta, niin lapsi taitaa olla ainut syy miksi se mies palaa takaisin sieltä kalasta.

Vähän ot, mutta tämä uhriutuminen on kyllä päivän vihoviimeinen muotisana jonka varjolla vaaditaan kanssaihmisiä sietämään mitä törkeämpiä ja itsekkäämpiä tempauksia. Eihän huonosta kohtelusta saa enää edes puhua saamatta uhriutujaleimaa otsaan. Jospa nyt opeteltaisiin kaikki keskustelemaan ihan asiasta ilman kanssakeskustelijoiden mielipiteiden mitätöintiä vastaavilla lapsellisilla ilmaisuilla. Jos argumenteillasi on oikeaa pohjaa ne puhuvat kyllä puolestaan. Jos ne ovat huonoja, niin ei se muiden haukkuminen niitä pelasta.

Mitä muuta sanaa ehdottaisit käytettävän, kun nainen ei edes ilmaissut mielipidettään, ja nyt valittaa täällä?

Montako kertaa sinulle pitää toistaa, että ap on kertonut tässä ketjussa, että ilmaisi miehelleen mielipiteensä ja sen, että ei halua miehen lähtevän?

Aloituksessa ymmärtää että ongelma on siinä ettei mies kysynyt häneltä, vain ilmoitti lähtevänsä. No eipä sillä ole merkitystä, kun ei miehen puolta asiasta kuulla kuitenkaan. Ihmettelen tosin parinvalintaa ja lasten hankkimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies piti kaksi viikkoa isyyslomaa, josta melkein eka meni siellä synnytyssairaalassa ja viikko oltiin kotona. Ja mies oli vauvasta kyllä onnesta soikeana. Mutta sitten kun vauva oli kolmeviikkoinen, mies joutui lähtemään kolmeksi viikoksi työmatkalle. Tuota ei voi tietty verrata kalareissuun, mutta oli siinä vähän orpo olo esikoisen kanssa, kun vasta opetteli vauvanhoitoa ja imetystä. 

Riippuu nyt vähän tuosta isyysloman pituudesta, miten tuohon viikon poissaoloon suhtautuu. Jos isyysloma on kuukauden, niin en pitäisi ihan hirveänä rikkeenä ottaa siitä yksi viikko omaa aikaa. Ehkä sen kalakaverin kanssa tulee juteltua isyydestä ja uudesta elämäntilanteesta? Voi olla miehelle ihan tärkeäkin reissu päästä puhumaan. Ja ehkä takaraivossa ajatus siitä, ettei tiedä pääseekö ensi vuonna enää, ehkä nyt on viimeinen mahdollisuus moneen vuoteen? Vauva roikkuu tuossa vaiheessa kuitenkin aika tiiviisti äidin tississä, joten tuskin menee hajalle siitä että isi käy vähän kalassa.

Voiko tätä enää paremmin sanoa? Minä koin samassa tilanteessa kalareissun todella tärkeäksi, varsinkin sen että voin jakaa ajatuksia ystävien kanssa. Monesti miehellä tuo lapsi tulee kuitenkin vähän shokkina, koska se ei ole tätä ennen juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Pieni aika sulatteluun ja ajatusten jäsentelyyn "maksaa" itsensä takaisin.

Niin miehelle...mutta kuka tässä on tärkeämpi mies vai lapsi? Ja kumman hyvinvointi ja oikeus menee edelle

Se pieni ihmistaimi on elävä olento, jonka monet miehet täällä unohtavat ja joka tuntee mielihyvää, lämpöä ja läheisyyttä. Ehkä isälle on tärkeää jakaa ajatuksia kavereiden kanssa, mutta yhtä tärkeää tai vielä tärkeämpää se oli vastasyntyneelle vauvalle, jos aikoo olla vanhempi ja isä.

Tietysti biologisen isän roolin voi yhtähyvin korvata joku muu, kun isät hylkäävät jopa omat jälkeläisensä ja silti lapsi muodostaa tunnesiteensä muuhun.

Joku realismi nyt tähän sydäntäsärkevään ja pakahduttavaan, sielua riipivään ja munasarjoja raastavaan pienen ihmistaimen loputtomaan kärsimykseen ja eroahdistukseen, viattoman poloisen piltin kiirastuleen ja via doloroosaan - viiden päivän kalareissu ei ole ihan paholaisen maanpäällinen ilmiasu jos isi on muuten vauvan kanssa sitten sen max 8 viikkoa isyyslomalla, läsnä seuraavat 17 vuotta lapsen aikuisuuteen asti ja sen jälkeenkin. Kuivaa siis kyyneleet ja ota järki käteen.

Vauva ei tajua tästä traumaattisesta kalareissudraamasta hölkäyksen pölkäystä mutta äiskä se repii peliverkkarit ja kahluuhousut sekä muistuttaa petoksesta ja paholaisen juonittelusta vielä Reijo-vainaan (oletettu isä, innokas kalamies) hautajaisissakin.

Heh heh! Tuollainen mies joka ei korvaansa lotkauta puolisonsa toiveille, tuskin jatkossakaan a.) kuuntele puolisonsa toiveita ja yhteisymmärryksessä keskustele menoistaan ja b.) ole läsnä 17 seuraavaa vuotta. 

Kerro ihmeessä miten nainen lotkauttaa korvaansa miehelle kun kieltää tämän menot? Miksi mies olisi naisen kanssa joka rajoittaa elämää?

Lapsiperhe rajoittaa elämää. Se asia kuuluu vaan hyväksyä jos menee lapsia hankkimaan. Ja se "korvan lotkauttaminen" näkyy siinä, ettei menoja pääsääntöisesti kielletäkään. Ainoastaan harvoin ja hyvästä syystä neuvottelun lopputulos on se, ettei nyt ole hyvä hetki. Kuten silloin, jos puoliso tai lapset ovat sairaana, toinen on toipumassa synnytyksestä tai vaikka viimeisillään raskaana. Tai vaikkapa vuorotyöläisellä on yötyöviikko.

Tosin jos ei näitä asioita ymmärrä ihan itse ja ilman riitelyä, niin ei ehkä ole sopiva pikkulapsiperheen vanhemmaksi muutenkaan.

Eikö synnytyksestä (ilman sektiota) toivuta 7 viikossa? Ja käsittääkseni kumpikaan näistä puolisoista ei ollut yötyöviikolla, sairaana tai viimeisillään raskaana.

Ym listaan liittyy tietysti tilanne, jossa puoliso sanoo, ettei pärjää yksin, pyytää toista tukemaan.

Sinä unohdit mainita ja niin taisi ap unohtaa mainita miehelleen. Meni riitelyksi heti ja avoin keskustelu unohtui.

Mies voi varmaankin hyvittää tämän hoitamalla lasta yksin pari viikkoa, ja ymmärtänee sitten ehkä miksi kumppanin poissaolo tässä vaiheessa oli ongelma. Ei muuta kuin ostamaan välineet maidon säilytykseen, sekä korvatulpat ettet herää yöllä itkuun.

Obs. En oikeasti halua, että lapsi kärsii siitä että toinen vanhempi on idiooti. Eli valvontaa tuollainenkin järjestely tarvinnee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieleeni hiipii ajatus että miesvihan täyttämät naiset, eivät kykene koskaan saamaan aikaiseksi hyvää parisuhdetta, edes naisen kanssa. Eikä kyse ole siitä onko miehen kalareissu ajoitettu väärin, vaan uhriutuvasta, itseään jalustalle nostavasta asenteesta. Tähän kun lisätään vauva ja sisustuslehden kansikuva kauttaaltaan valkoisesta unelmatalosta, niin lapsi taitaa olla ainut syy miksi se mies palaa takaisin sieltä kalasta.

Vähän ot, mutta tämä uhriutuminen on kyllä päivän vihoviimeinen muotisana jonka varjolla vaaditaan kanssaihmisiä sietämään mitä törkeämpiä ja itsekkäämpiä tempauksia. Eihän huonosta kohtelusta saa enää edes puhua saamatta uhriutujaleimaa otsaan. Jospa nyt opeteltaisiin kaikki keskustelemaan ihan asiasta ilman kanssakeskustelijoiden mielipiteiden mitätöintiä vastaavilla lapsellisilla ilmaisuilla. Jos argumenteillasi on oikeaa pohjaa ne puhuvat kyllä puolestaan. Jos ne ovat huonoja, niin ei se muiden haukkuminen niitä pelasta.

Mitä muuta sanaa ehdottaisit käytettävän, kun nainen ei edes ilmaissut mielipidettään, ja nyt valittaa täällä?

Montako kertaa sinulle pitää toistaa, että ap on kertonut tässä ketjussa, että ilmaisi miehelleen mielipiteensä ja sen, että ei halua miehen lähtevän?

Aloituksessa ymmärtää että ongelma on siinä ettei mies kysynyt häneltä, vain ilmoitti lähtevänsä. No eipä sillä ole merkitystä, kun ei miehen puolta asiasta kuulla kuitenkaan. Ihmettelen tosin parinvalintaa ja lasten hankkimista.

Mitä se miehen puoli voisi tässä tilanteessa olla? Uusi tilanne oli niin raskas, että tarvitsi reissun kalastamaan, kuten joka vuosi? Hyvinkin mahdollista, mutta samalla tavalla se uusi tilanne on raskas äidiille, joka tarvitsisi tukea hylkäämisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies piti kaksi viikkoa isyyslomaa, josta melkein eka meni siellä synnytyssairaalassa ja viikko oltiin kotona. Ja mies oli vauvasta kyllä onnesta soikeana. Mutta sitten kun vauva oli kolmeviikkoinen, mies joutui lähtemään kolmeksi viikoksi työmatkalle. Tuota ei voi tietty verrata kalareissuun, mutta oli siinä vähän orpo olo esikoisen kanssa, kun vasta opetteli vauvanhoitoa ja imetystä. 

Riippuu nyt vähän tuosta isyysloman pituudesta, miten tuohon viikon poissaoloon suhtautuu. Jos isyysloma on kuukauden, niin en pitäisi ihan hirveänä rikkeenä ottaa siitä yksi viikko omaa aikaa. Ehkä sen kalakaverin kanssa tulee juteltua isyydestä ja uudesta elämäntilanteesta? Voi olla miehelle ihan tärkeäkin reissu päästä puhumaan. Ja ehkä takaraivossa ajatus siitä, ettei tiedä pääseekö ensi vuonna enää, ehkä nyt on viimeinen mahdollisuus moneen vuoteen? Vauva roikkuu tuossa vaiheessa kuitenkin aika tiiviisti äidin tississä, joten tuskin menee hajalle siitä että isi käy vähän kalassa.

Voiko tätä enää paremmin sanoa? Minä koin samassa tilanteessa kalareissun todella tärkeäksi, varsinkin sen että voin jakaa ajatuksia ystävien kanssa. Monesti miehellä tuo lapsi tulee kuitenkin vähän shokkina, koska se ei ole tätä ennen juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Pieni aika sulatteluun ja ajatusten jäsentelyyn "maksaa" itsensä takaisin.

Niin miehelle...mutta kuka tässä on tärkeämpi mies vai lapsi? Ja kumman hyvinvointi ja oikeus menee edelle

Se pieni ihmistaimi on elävä olento, jonka monet miehet täällä unohtavat ja joka tuntee mielihyvää, lämpöä ja läheisyyttä. Ehkä isälle on tärkeää jakaa ajatuksia kavereiden kanssa, mutta yhtä tärkeää tai vielä tärkeämpää se oli vastasyntyneelle vauvalle, jos aikoo olla vanhempi ja isä.

Tietysti biologisen isän roolin voi yhtähyvin korvata joku muu, kun isät hylkäävät jopa omat jälkeläisensä ja silti lapsi muodostaa tunnesiteensä muuhun.

Joku realismi nyt tähän sydäntäsärkevään ja pakahduttavaan, sielua riipivään ja munasarjoja raastavaan pienen ihmistaimen loputtomaan kärsimykseen ja eroahdistukseen, viattoman poloisen piltin kiirastuleen ja via doloroosaan - viiden päivän kalareissu ei ole ihan paholaisen maanpäällinen ilmiasu jos isi on muuten vauvan kanssa sitten sen max 8 viikkoa isyyslomalla, läsnä seuraavat 17 vuotta lapsen aikuisuuteen asti ja sen jälkeenkin. Kuivaa siis kyyneleet ja ota järki käteen.

Vauva ei tajua tästä traumaattisesta kalareissudraamasta hölkäyksen pölkäystä mutta äiskä se repii peliverkkarit ja kahluuhousut sekä muistuttaa petoksesta ja paholaisen juonittelusta vielä Reijo-vainaan (oletettu isä, innokas kalamies) hautajaisissakin.

Heh heh! Tuollainen mies joka ei korvaansa lotkauta puolisonsa toiveille, tuskin jatkossakaan a.) kuuntele puolisonsa toiveita ja yhteisymmärryksessä keskustele menoistaan ja b.) ole läsnä 17 seuraavaa vuotta. 

Kerro ihmeessä miten nainen lotkauttaa korvaansa miehelle kun kieltää tämän menot? Miksi mies olisi naisen kanssa joka rajoittaa elämää?

Lapsiperhe rajoittaa elämää. Se asia kuuluu vaan hyväksyä jos menee lapsia hankkimaan. Ja se "korvan lotkauttaminen" näkyy siinä, ettei menoja pääsääntöisesti kielletäkään. Ainoastaan harvoin ja hyvästä syystä neuvottelun lopputulos on se, ettei nyt ole hyvä hetki. Kuten silloin, jos puoliso tai lapset ovat sairaana, toinen on toipumassa synnytyksestä tai vaikka viimeisillään raskaana. Tai vaikkapa vuorotyöläisellä on yötyöviikko.

Tosin jos ei näitä asioita ymmärrä ihan itse ja ilman riitelyä, niin ei ehkä ole sopiva pikkulapsiperheen vanhemmaksi muutenkaan.

Eikö synnytyksestä (ilman sektiota) toivuta 7 viikossa? Ja käsittääkseni kumpikaan näistä puolisoista ei ollut yötyöviikolla, sairaana tai viimeisillään raskaana.

Ei tuo ollut mikään kattava lista vaan esimerkki tilanteista, joissa aikuinen ihminen ymmärtää ettei puolison jättäminen yksin ole reilua. Jo sen pitäisi riittää, että puoliso kertoo ettei jaksa/pysty/uskalla. Tietysti tiettyyn rajaan asti, ei siihen vuosikausia voi vedota. Mutta ensimmäisten kuukausien aikana sen pitäisi kyllä riittää syyksi. Ja jos ei riitä, niin ihmettelen miksi yleensä on menty parisuhteeseen, kun ei toisesta kerran välitetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.

Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?

Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..

Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa

Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.

Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.

No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.

Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.

Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.

Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.

Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.

Minusta taas isyysloma on hyvä asia ja siinä koko perhe voittaa, ei ole häviäjiä. Ja ihan fakta ettei viiden päivän ero lapsesta aiheuta lapselle mitään traumoja jos hänellä on hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat.

Kyllä sille naiselle tulee traumoja, jos mies lähtee reissuun vaikkei nainen sitä halua. Miehellä on lomamatkoihin muitakin aikoja kuin lapsen ensimmäiset elinviikot ja muutakin vapaata kuin Kelan maksamana.

Viiden päivän kalareissu aiheuttaa äidissä sinun mukaasi trauman; täydellisen avuttomuuden tunteen ja pitkäaikaisen mielenterveyden haitan? Ehkä näin herkän ihmisen ei pitäisi lisääntyä vai mitä mieltä olet?

Kun minun elämässä tulee tilanne, jossa kaipaan puolison tukea ja osallistumista, niin totta kai minä haluan, että puoliso on siinä. Tällaisia tilanteita on ollut lasten syntymän yhteydessä ja etenkin esikoisen aikaan. Myös itse haluan olla puolison elämässä mukana, tarpeen vaatiessa tukien ja elämää helpottaen, kun puoliso kokee sellaista tarvitsevansa. Eikös tuo ole yksi syy parisuhteisiin?

Nyt kun lapset ovat isoja, niin minun puolesta mies saa vaikka muuttaa kuuhun kahdeksi vuodeksi. Sektion jälkeen vastasyntynyttä hoidellessa ja toipuessa viiden päivän matka olisi ollut liikaa.

Niin, ”minun puolestani”. Miehen tarpeilla ei niin väliä, kunhan mamma saa omansa tai ainakin uhriutua.

Niin, kai sä tajuat että lapsen syntyessä miehestä tulee isä ja huoltaja. Hänellä on sama vastuu lapsesta kuin äidillä. Ei huoltaja voi enää lähteä milloin tahansa mihin tahansa. Hän on vastuussa lapsesta 24/7. Se vastuu katkeaa vasta kun lapsi täyttää 18v. Sen jälkeen saa taas mennä ilman huolen häivää. Lapsen ollessa alaikäinen ei voi lähteä kalaan viikoksi kysymättä ja sopimatta. Ei edes lapsen äidillä ole mitään velvoitetta ottaa isän vastuita hoidettavakseen. Eihän kukaan töistäkään ota omaa lomaa ja kuvittele että työkaveri kyllä hoitaa kaiken. Potkuthan siitä seuraisi. Lapsi on vielä tiukempi velvoite. Silti tuntuu, että monet miehet ei tätä tajua. Lapsen voi aina jättää äidille, kyllä tämä hoitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieleeni hiipii ajatus että miesvihan täyttämät naiset, eivät kykene koskaan saamaan aikaiseksi hyvää parisuhdetta, edes naisen kanssa. Eikä kyse ole siitä onko miehen kalareissu ajoitettu väärin, vaan uhriutuvasta, itseään jalustalle nostavasta asenteesta. Tähän kun lisätään vauva ja sisustuslehden kansikuva kauttaaltaan valkoisesta unelmatalosta, niin lapsi taitaa olla ainut syy miksi se mies palaa takaisin sieltä kalasta.

Vähän ot, mutta tämä uhriutuminen on kyllä päivän vihoviimeinen muotisana jonka varjolla vaaditaan kanssaihmisiä sietämään mitä törkeämpiä ja itsekkäämpiä tempauksia. Eihän huonosta kohtelusta saa enää edes puhua saamatta uhriutujaleimaa otsaan. Jospa nyt opeteltaisiin kaikki keskustelemaan ihan asiasta ilman kanssakeskustelijoiden mielipiteiden mitätöintiä vastaavilla lapsellisilla ilmaisuilla. Jos argumenteillasi on oikeaa pohjaa ne puhuvat kyllä puolestaan. Jos ne ovat huonoja, niin ei se muiden haukkuminen niitä pelasta.

Mitä muuta sanaa ehdottaisit käytettävän, kun nainen ei edes ilmaissut mielipidettään, ja nyt valittaa täällä?

Montako kertaa sinulle pitää toistaa, että ap on kertonut tässä ketjussa, että ilmaisi miehelleen mielipiteensä ja sen, että ei halua miehen lähtevän?

Aloituksessa ymmärtää että ongelma on siinä ettei mies kysynyt häneltä, vain ilmoitti lähtevänsä. No eipä sillä ole merkitystä, kun ei miehen puolta asiasta kuulla kuitenkaan. Ihmettelen tosin parinvalintaa ja lasten hankkimista.

Mitä se miehen puoli voisi tässä tilanteessa olla? Uusi tilanne oli niin raskas, että tarvitsi reissun kalastamaan, kuten joka vuosi? Hyvinkin mahdollista, mutta samalla tavalla se uusi tilanne on raskas äidiille, joka tarvitsisi tukea hylkäämisen sijaan.

Nainen kokee olevansa hylätty jos mies käy kerran jossain isommassa menossa?

Peräänkuuluttaisin naisen omaa vastuuta tunteista. Se, että kokee olevansa hylättty on monesti oman pään heikkoutta.

Vierailija kirjoitti:

Ota ap yhteyttä Kelaan ja kerro että miehesi ei osallistu vauvan hoitoon isyyslomallaan, jolloin hänellä ei ole oikeutta siitä saatavaan tukeenkaan.

Ja tätä vastausta peukutetaan?!?

Tämäkö on naisten tapa ratkoa asioita?

Voi jeesus mitä p..kaa!!

Jos toi on toimintamalli yleisestikin, ei paljon tartte ihmetellä että mies lähtee pohjoiseen kalaan😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.

Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?

Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..

Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa

Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.

Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.

No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.

Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.

Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.

Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.

Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.

Minusta taas isyysloma on hyvä asia ja siinä koko perhe voittaa, ei ole häviäjiä. Ja ihan fakta ettei viiden päivän ero lapsesta aiheuta lapselle mitään traumoja jos hänellä on hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat.

Kyllä sille naiselle tulee traumoja, jos mies lähtee reissuun vaikkei nainen sitä halua. Miehellä on lomamatkoihin muitakin aikoja kuin lapsen ensimmäiset elinviikot ja muutakin vapaata kuin Kelan maksamana.

Viiden päivän kalareissu aiheuttaa äidissä sinun mukaasi trauman; täydellisen avuttomuuden tunteen ja pitkäaikaisen mielenterveyden haitan? Ehkä näin herkän ihmisen ei pitäisi lisääntyä vai mitä mieltä olet?

Kun minun elämässä tulee tilanne, jossa kaipaan puolison tukea ja osallistumista, niin totta kai minä haluan, että puoliso on siinä. Tällaisia tilanteita on ollut lasten syntymän yhteydessä ja etenkin esikoisen aikaan. Myös itse haluan olla puolison elämässä mukana, tarpeen vaatiessa tukien ja elämää helpottaen, kun puoliso kokee sellaista tarvitsevansa. Eikös tuo ole yksi syy parisuhteisiin?

Nyt kun lapset ovat isoja, niin minun puolesta mies saa vaikka muuttaa kuuhun kahdeksi vuodeksi. Sektion jälkeen vastasyntynyttä hoidellessa ja toipuessa viiden päivän matka olisi ollut liikaa.

Niin, ”minun puolestani”. Miehen tarpeilla ei niin väliä, kunhan mamma saa omansa tai ainakin uhriutua.

Niin, kai sä tajuat että lapsen syntyessä miehestä tulee isä ja huoltaja. Hänellä on sama vastuu lapsesta kuin äidillä. Ei huoltaja voi enää lähteä milloin tahansa mihin tahansa. Hän on vastuussa lapsesta 24/7. Se vastuu katkeaa vasta kun lapsi täyttää 18v. Sen jälkeen saa taas mennä ilman huolen häivää. Lapsen ollessa alaikäinen ei voi lähteä kalaan viikoksi kysymättä ja sopimatta. Ei edes lapsen äidillä ole mitään velvoitetta ottaa isän vastuita hoidettavakseen. Eihän kukaan töistäkään ota omaa lomaa ja kuvittele että työkaveri kyllä hoitaa kaiken. Potkuthan siitä seuraisi. Lapsi on vielä tiukempi velvoite. Silti tuntuu, että monet miehet ei tätä tajua. Lapsen voi aina jättää äidille, kyllä tämä hoitaa. 

Juu, ei isä voi poistua ”vanhemmuudesta” 18 vuoteen. Äityli kärsii töistäkin!!! Jaa niin mutku siitä saa rahaa!!

Jotenkin ylitunteellinen keskustelu. Miten hirveää se nyt on olla yksin kotona 7 viikon ikäisen lapsen kanssa? Meillä 3 viikon jälkeen miehellä alkoi normaalisti työ ja työmatkat, pisin matka oli kolme viikkoa. Hän olisi voinut vaihtaa toimenkuvaa mutta miksi ihmeessä?

Pärjäsin ihan hyvin kun en hätäillyt ja kuvitellut mitä kaikkea kauheaa voi tapahtua. Ap ei kertonut mitään onko hänellä ketään tukiverkostossa, hyvin saattaa olla. Ja en todellakaan olisi hätääntynyt, vihainen, katkera tai harkitsisi avioeroa edes viikon huvireissun vuoksi. Meillä luotetaan, että toinen on selväjärkinen, aikuinen ihminen ja pärjää. Se on edellytys edes harkita lapsia.