14v käyttäytyminen
Hei, nyt on pakko avautua kun en keksi enää muutakaan. Ollaan uusioperhe, jossa miehellä kolme lasta ja minulla yksi. Kaikki lapset asuu meillä.
14v pojan kanssa on aina ollut hieman ongelmia, näpistyksiä, tappeluita, kouluongelmia. Yritettiin jo perheen hyvinvoinnin takia neuvotella pojan äidin kanssa, että poika muuttaisi hänen luokseen, mutta äiti ei lasta halua (hänellä ei mahdollisuutta ottaa-mitä se tarkoittaakin).
Nyt selvisi, että poika on käyttänyt nuuskaa vuoden, ja käyttäytyminen on järkyttävän ylimielistä ja mikään kotiintuloaika ei pidä paikkaansa. Asustelee täällä kotona kuin maailmanjohtaja (silloin varsinkin kun isänsä ei ole kotona).
Kyse ei ole siitä, etteikö meillä olisi kuria kotona. Säännöistä kiinnipitämisellä saa kännykkäliittymät ja harrastukset. Nyt tehtiin se päätös, että ko. pojan kohdalla jouduttiin lopettamaan jääkiekkoharrastus, koska käytös ei kotona ole ollut mitenkään hyväksyttävää ja lisäksi tuo nuuskan käyttö selvisi. Hänellä alkaa yhdeksäs luokka ja luultavasti joutuu kympinkin käymään. Kolme muuta lasta on myös aivan väsyneitä tähän tilanteeseen, kun talossa tapellaan koko ajan. Onko kenelläkään kokemuksia, miten tällaisesta tilanteesta selviää järkipäisenä kaikki? Yksi yö jo ovet pidettiin lukossa aamuyön tunneille saakka (kun jälleen jätti tulematta kotiin sovittuun aikaan, eikä vastaa mihinkään puheluihin tai viesteihin)ja poika nukkui pihalla. Tälläkään ei ollut mitän vaikutusta. Jotenkin tuntuu, että jotain apua tarvitaan, mutta mitä?? Onko kenelläkään vertaistukea.. 😓 toisaalta äitinsä ei saa pidettyä kuria senkään vertaa, ja tilanne on taas pahentunut kun poika oli kesälomalla hänen luonaan kuukauden. Tiedostetaan molemmat, että äitin luo meneminenkin olisi ollut lapsen kannalta huono vaihtoehto, mutta me olemme jo molemmat niin väsyneitä, että kohta varmaan tehdään lasu itsestämme, kun ei pärjätä...
Kommentit (128)
Ikävä kyllä siellä jääkiekossa toimiminenkin meni nyt syksyllä siihen, että uhmasi jo valmentajaakin ja myöhästeli jäältä. Sai toki sanktiota tästäkin joukkueelta. Aika kopissa meni vain ”pskn puhumiseen” ja epäonnistuminen jäällä aiheutti enemmän hankaluuksia kuin halua oppia uutta. Neljän teinin perheessä 350€/kk on iso raha, jos poika ei sitä harrastusta kunnolla arvosta. Tätä raivoa, sääntöä, tuskaa ja taistelua on nyt takana noin kolme vuotta, ja siksi alkaa varmaan jo tuntua koko perheessä. Rajat on tehty, toimii sääntöjen mukaan sen verran aikaa, että saa taas vapauksia ja sitten menee taas överiksi. Tänään lähti karkuun, kun olin hakemassa siskoaan harrastuksesta. Nuuskan käytön takia käteistä rahaa ei nyt saa, mutta näköjään näpistelee sitten kaikilta perheenjäseniltä hieman.
Kun keksisi vielä, että mitä voisi tehdä, niin varmasti tehtäisiin....
Eli uhmailu alkanut jo 11-vuotiaana? Kuinka tuore uusperheenne on? Kuulostaa ihan siltä ettei olis pelkää murrosikää vaan muutakin murhetta. Menkää nyt ainakin perheterapiaan ennen lasua. Säästyneillä jääkiekkorahoilla pääsee jo hyvin yksityisellekin..
Miksi kirjoitat kurista ja rankaisemisesta?
Lue uudestaan juttusi ja huomaat, että ei teillä kasvateta, teillä pyritään alistamaan. Ei ihme, että nuori oireilee, kun sekä isä, äiti että äitipuoli pyrkivät kaikin mahdollisin tavoin osoittamaan, että sinä et kelpaa, kukaan ei sinua halua. Teillä tapellaan koko ajan, koska vanhemmista ei ole vanhemmiksi.
Todennäköisesti teinin pelastaa huostaanotto ja sijaisperhe. Sellainen perhe, jossa halutaan kasvattaa lapsesta yhteiskuntakelpoinen ihminen, ei pelkkä omien vanhempien ja äitipuolen kurittama ja rajoittama nuori. Teillä ei ole lähtökohtana se, että kaikilla olisi hyvä olla vaan se, että yhdellä lapsella olisi paha olla. Ei ihme, että muutkin lapset oireilevat, koska he näkevät, miten yhden elämää ollaan kolmen aikuisen voimin viemässä kohti kurjuutta.
Kuri ja säännöt eivät ole kasvatusta. Jos ette ihan oikeasti halua huomata lapsen pahaa oloa, niin antakaa hänet muille. Lapsen koko loppuelämän takia.
Ihan ensiksi, puhukaa sen nuoren kanssa. Älkääkä herran tähden jättäkö yöksi ulos lukkojen taakse! Jos siis ymmärsin kirjoituksesi oikein!
Se nuori tarvitsee kuuntelijaa, aikuista ja turvaa. Puhumista kahdestaan, asioiden sopimista. Kaikkea ei voi kieltää, siitä tulee vain enemmän pahaa, mutta sopikaa mikä paha jää pois ja mikä voi jollain tasolla jatkua. Antakaa liekaa niin paljon kuin on turvallista, ja muuten pyrkikää sopimaan asiat.
Meillä käytiin nuuskaväännöt jo 13-vuotiaan kanssa, ja sitä kesti toista vuotta.
Täällä on kolme nuorta ja yhden kanssa mentiin yksityiselle psykologille käytöksen vuoksi. Päästiin terapiaan (vihanhallinta) ja sitä kesti melkein vuoden, mutta tilanne saatiin tasoittumaan. Avun hakeminen ei ole heikkoutta vaan vahvuutta.
Miten koulun oppilashuoltoryhmä - tuskin koulukaan sujuu kovin hyvin? Sieltä aloitus, sitten jos ei auta niin keskustelisin lapsen kanssa lasun tekemisestä. Tosin lapsi voi oireilla vanhempiensa eroa ja mitä kaikkea siihen liittynyt, isänsä ja sinun uutta suhdetta ja koko tuota uusperhekuviota, oman ydinperheen hajoaminenhan on lapselle menetys ja menetykset ovat riski masennuksen kehittymiselle. Onko poika masentunut? Silloin lasu ei välttämättä auta, vaan psykiatrinen hoito ennemminkin.
Lopetetaan harrastus ja lukitaan ovet?? Juuri harrastukset pitävät nuoret pois pahanteosta.
Aina pitää olla kodin ovi tuon ikäiselle auki.
Kunnon keskustelua kehiin. Poikaa selvästi painaa joku asia. Nuo uusperhekuviot voi olla rankkoja.
Huhuh, melkoista tylytystä vitoselta parin viestin perusteella. Että kukaan ei välitä, just -siksihän äitipuoli täällä kyselee. Ymmärrän kuinka tiukilla oma jaksaminen tuollaisessa tilanteessa on. Ja varmasti olette keskusteluakin jo koittaneet. Sitä vaan lisää, uudelleen ja uudelleen. Ja kokeilkaa sitä terapiaa.
T.2
Muistakaa kaikki teinien vanhemmat: Ette pysty ratkaisemaan tilannetta nopeasti hyväksi ja saada nuori yllättäen muuttamaan käytöstä hyväksi. SILTI teinille pidetään rajoja (ei kuitenkaan kohtuuttomia!) ja teiniä rakastetaan (paljon, hyvinä hetkinä!). Vuosien mittaan näkee, auttoiko.
Rangaistukset ei tehoa heti, teinin tehtävä ON kapinoida, se on se juju. Mutta älkää vaan alistako tai nöyryyttäkö tai hyljätkö. Eripura on silti itsenäistymisen väline.
Koittakaa järkätä yhteisiä hetkiä jos onnistuu. Myös muulle perheelle teinivapaata, jos meininki on kamalaa!
Tsemppiä kaikille!
Kyllä nyt on peiliin katsomispaikka ja osa syy pojan huonoon käytökseen löytyy vanhempien omista kasvatuskeinoista.
Ymmärsikö nyt ihan oikein, että lapsen huoltajat lukitsevat ovet ja lapsi jää yöksi oman onnensa nojaan nukkumaan ulos?
Tuo on jo rangaistava teko ja lapsen heitteelle jättö, kun vanhemmat eivät pyydä ulkopuolista apua, jos lapsi olisi ollut vaaraksi muille, mutta näin ei kuitenkaan tainnut olla. Jo tuo johtaisi lastensuojelullisuus toimenpiteisiin.
Aloituksesta päätellen, poika on liikalapsi perheessä, josta halutaan päästä eroon, keinoja kaihtamatta ja syy vieritetään vielä lapsen harteille. Ei ihme jos lapsi voi huonosti ja kapinoi.
Tämä on yleistä uusperheissä ja tuttu ilmiö lastensuojelussa, kun teineistä halutaan päästä eroon.
Laitoitte ovet lukkoon? Nyt ei lapsi voi enää tuntea edes omaa kotiaan turvalliseksi ja luottamus teihin vanhempiin on varmasti täysin nollassa. Nyt äkkiä hakemaan apua perheneuvolasta tai lastensuojelusta.
Minkälaisen miehen olet oikein mennyt ottamaan, jos hän ei osaa lapsia kasvattaa?
Meillä on myös uusioperhe. Miehen poika täyttää tänä vuonna 14. ADHD tai sillä ainakin selitellään käytöstapojen puutetta.
Ei osaa huolehtia hygieniastaan ollenkaan.
Vessassa käydessään jättää pöntön vetämättä ja käsiään ei älyä pestä - koskaan.
Peseytymisen jälkeen ei vaihda kalsareitaan, vaan jättää kalsarit pois jos ei ole puhtaita
-kuulemma on ollut väsynyt ja sen takia ei jaksa vaatteitaan pyykkiin laittaa laitoksessakaan, en kyllä ymmärrä laitoksen toimintaa, kun ei normaaleja perusasioita opeteta siellä(kään) näköjään.
Tein tässä sitten vartaita joissa oli kirsikkatomaatteja, kesäkurpitsaa, kanaa ja pekonia. Yhden söi ja alkoi valitus kuinka hän ei ole "ituhippi" eikä halua syödä kuin lihat vartaista. Sanoin kyllä, että siitä tikusta syödään joka ikinen pala tai sitten ei syö ollenkaan. Ei syönyt sitten muuta kuin makkaraa.
Muu ruokahan ei kakaralle kelpaa kuin pitsa, kebab, hampurilaiset, einespasta ja nuudelit. Laitoksen ruokakin on kuulemma pahaa, koska on aivan tavallista perusruokaa.
Litroittain juo limsoja, puoli kiloa karkkia päivässä ja useampi megasipsipussi menee, kun äidillään tai mummollaan on. Meillä yrittää samaa, mutta me ollaan koitettu rajoittaa herkuttelua.
En voi muuta kuin todeta että tervetuloa sydän-ja verisuonitaudit, diabetes ja korkea verenpaine ennen kuin 20 täyttää. Ja tekohampaatkin varmaan saa ennen kun on 18.
No onneksi tänne on tullut hyviäkin vastauksia, eikä vain niitä, jotka paheksuvat käytöstämme. Toki tässä itseään syyttää kokoajan, että mitä olemme tehneet väärin tämän lapsen kohdalla. Tarkennetaan nyt vielä, että lämmin kesäpäivä ja poika oli pihalla n. tunnin. nukkumassa katoksen keinussa.
Olemme osallistuneet jokaisen lapsen elämään täysipainoisesti vieden harrastuksiin ja ollen mukana heidän elämässä/harrastuksissa aktiivisesti ja toisaalta taas kaikille on pyritty pitämään samat kotisäännöt ja velvollisuudet.
Kolme muuta teiniä perheessä on kuitenkin tyytyväisiä nuoria, eikä muutamia teini-iän hömpötyksiä lukuunottamatta mitään jatkuvaa kapinointia ei ole.
Poika on patologinen valehtelija ja välillä empatiakyvytönkin. Rakastamme kuitenkin varmasti myös tätä ”liikalasta”, kuten joku niin nätisti mainitsi. Ja kaikista eniten tämä lapsi saa huomiota, niin hyvässä kuin pahassakin. Emme voi kuitenkaan antaa tälle yhdelle lapselle vapauksia, joita emme hyväksy muiltakaan lapsilta, jos sen nyt joku pystyy ymmärtämään.
Mutta eilen illalla selvisi, että hänen äitinsä on hyväksynyt ilmeisesti jo vuosia nuuskan käytön... olemme järkyttyneitä ja vihaisia.
Keskustellaan nyt vaihtoehdot läpi ja mietitään sitä perheneuvolaa vaihtoehtona. Ja kiitos teille, joilla riitti empatiakykyä vastata rohkaisevasti ja tsempaten. Ja teille, jotka halusitte arvostella kykyämme vanhempina, niin peiliin on katsottu, useammankin kerran..
Tuo olisi jo poliisiasia, jos 14-vuotiaan jätätte ulos nukkumaan, ettekä päästä kotiinsa.
Ei se lapsi itsestään ala käyttäytyä tosi huonosti. Kertoo paljon, että voitte olla noin julmia. Näkyy varmaan muissakin jutuissa.
Lisäksi poika takuusti kokee itsensä aivan hylätyksi. Te yritätte päästä eroon ja äiti ei huoli luoksensa.
Kaikki sympatia pojan puolella.
Kyllähän se niin on että kuria lapset tarvitsee ei se ole mitään alistamista.Tuon ikäiset eivät omaa parastaan vielä tiedä on sitten eräiden lapset vaikka kuinka fiksuja.
Hei tutulta kuulostaa, tai luojankiitos, kuulosti. Nyt hirviöteini jo kohta 18 ja tolkullisempi. Meillä tilanne helpompi kun ollaan ydinperhe, mutta ei se helppoa ollut. Loputtomasti säätöä, sääntöjä ja neuvotteluja - ja riitaa, huutoa, raivoa. Toisilla vaan murrosikä ottaa kovemmalle vaikka kuinka kotona laitettaisi rajoja. Meillä pojalla ihan tolkuton autonomian tarve eli mikään sanelu ei auttanut. Perusrajat selville, näitä ei tässä talossa ylitetä ja sitten ne neuvoteltavissa olevat, esim. jos haluat viikkorahaa tehdään näin. Ja sitten sama uudestaan.. Olettekp ihan varmoja että se jääkiekon lopettaminen on hyvä idea? Tuleeko tilalle jotain tolkullisempaa? se olisi kuitenkin tavoitteellista harjoittelua jossa purkaisi energiaa. Hyvä koutsi ja ryhmä saattaisi kuitenkin suojella pahemmilta ylilyönneiltä..