Lue keskustelun säännöt.
14v käyttäytyminen
Väsynyt äitipuoli ja isä
10.08.2018 |
Hei, nyt on pakko avautua kun en keksi enää muutakaan. Ollaan uusioperhe, jossa miehellä kolme lasta ja minulla yksi. Kaikki lapset asuu meillä.
14v pojan kanssa on aina ollut hieman ongelmia, näpistyksiä, tappeluita, kouluongelmia. Yritettiin jo perheen hyvinvoinnin takia neuvotella pojan äidin kanssa, että poika muuttaisi hänen luokseen, mutta äiti ei lasta halua (hänellä ei mahdollisuutta ottaa-mitä se tarkoittaakin).
Nyt selvisi, että poika on käyttänyt nuuskaa vuoden, ja käyttäytyminen on järkyttävän ylimielistä ja mikään kotiintuloaika ei pidä paikkaansa. Asustelee täällä kotona kuin maailmanjohtaja (silloin varsinkin kun isänsä ei ole kotona).
Kyse ei ole siitä, etteikö meillä olisi kuria kotona. Säännöistä kiinnipitämisellä saa kännykkäliittymät ja harrastukset. Nyt tehtiin se päätös, että ko. pojan kohdalla jouduttiin lopettamaan jääkiekkoharrastus, koska käytös ei kotona ole ollut mitenkään hyväksyttävää ja lisäksi tuo nuuskan käyttö selvisi. Hänellä alkaa yhdeksäs luokka ja luultavasti joutuu kympinkin käymään. Kolme muuta lasta on myös aivan väsyneitä tähän tilanteeseen, kun talossa tapellaan koko ajan. Onko kenelläkään kokemuksia, miten tällaisesta tilanteesta selviää järkipäisenä kaikki? Yksi yö jo ovet pidettiin lukossa aamuyön tunneille saakka (kun jälleen jätti tulematta kotiin sovittuun aikaan, eikä vastaa mihinkään puheluihin tai viesteihin)ja poika nukkui pihalla. Tälläkään ei ollut mitän vaikutusta. Jotenkin tuntuu, että jotain apua tarvitaan, mutta mitä?? Onko kenelläkään vertaistukea.. 😓 toisaalta äitinsä ei saa pidettyä kuria senkään vertaa, ja tilanne on taas pahentunut kun poika oli kesälomalla hänen luonaan kuukauden. Tiedostetaan molemmat, että äitin luo meneminenkin olisi ollut lapsen kannalta huono vaihtoehto, mutta me olemme jo molemmat niin väsyneitä, että kohta varmaan tehdään lasu itsestämme, kun ei pärjätä...
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Tuo olisi jo poliisiasia, jos 14-vuotiaan jätätte ulos nukkumaan, ettekä päästä kotiinsa.
Ei se lapsi itsestään ala käyttäytyä tosi huonosti. Kertoo paljon, että voitte olla noin julmia. Näkyy varmaan muissakin jutuissa.
Lisäksi poika takuusti kokee itsensä aivan hylätyksi. Te yritätte päästä eroon ja äiti ei huoli luoksensa.
Kaikki sympatia pojan puolella.
Kyllä tässä on peiliin katsottu monen monta kertaa, ja kyllä, hylätty lapsi on kyseessä. Äitinsä on hylännyt lapset kun he ovat olleet 3-5v. vanhoja. Jos poliisi olisi tullut pihallemme silloin, niin luultavasti poika olisi vain sanonut, että ihan itsekseni tässä nukun. Kuten sanoin aiemmin, tämä ei hänen mielestä ollut mikään rangaistus vaan ihan mielellään nukkui pihalla, jos se mahdollisti sen, että pystyi hillumaan kaupungilla miten tahtoo. Hän sai jälleen yliotteen, tässäkin tapauksessa. Kyse ei ole tosiaankaan lapsesta, joka olisi oven takana itkenyt vaan nuoresta joka naureskelee ”meidän yrityksille” pitää hänet poissa pahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulos en lukitsisi koskaan, kyllä kotiin pitää saada tulla.
Mitä jääkiekkoharrastukseen tulee, niin mielestäni kallis harrastus ei ole kenenkään perusoikeus. Jos kotona perseilee ja lisäksi siellä harrastuksessakin lyö läskiksi eikä noudata sääntöjä, niin se siitä sitten. Siellä jäkispiireissähän se nuuskankäyttökin on todella yleistä, sieltä tainnut pojallekin se tapa tarttua?
Vierailija kirjoitti:
Tuo olisi jo poliisiasia, jos 14-vuotiaan jätätte ulos nukkumaan, ettekä päästä kotiinsa.
Ei se lapsi itsestään ala käyttäytyä tosi huonosti. Kertoo paljon, että voitte olla noin julmia. Näkyy varmaan muissakin jutuissa.
Lisäksi poika takuusti kokee itsensä aivan hylätyksi. Te yritätte päästä eroon ja äiti ei huoli luoksensa.
Kaikki sympatia pojan puolella.
Juuri näin. Ja se tulee vaikuttamaan myös muiden lasten perusturvallisuuteen ja tulevat kaikki muistamasn läpi eliniän. Laittaa nyt ovet lukkoon ja 14v ulos, oman onnensa nojaan.
Oli lapsi miten ongelmainen tahansa, jopa rikollisten vanhemmat tukevat lastaan ja kertovat kodin ovien olevan aina auki aina lapselle.
Uskomatonta kuinka jotkut ovat pihalla teinien kehityksestä, eikä viitsitä ottaa edes selvää, vaikka ennen lapsen syntymää ahmitaan tietoa raskaudesta ja vauvan hoidosta, vaikka se aika kestää vain muutaman kuukauden.
https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/teinin_aivoissa_tyrskyy
Vierailija kirjoitti:
Ulos en lukitsisi koskaan, kyllä kotiin pitää saada tulla.
Mitä jääkiekkoharrastukseen tulee, niin mielestäni kallis harrastus ei ole kenenkään perusoikeus. Jos kotona perseilee ja lisäksi siellä harrastuksessakin lyö läskiksi eikä noudata sääntöjä, niin se siitä sitten. Siellä jäkispiireissähän se nuuskankäyttökin on todella yleistä, sieltä tainnut pojallekin se tapa tarttua?
Kotiin sai kyllä tulla, mutta ei ovia voi pitää yötä auki. Puheluihin, viesteihin ei vastannut illalla. Ei koputellut oviin tai ikkunoihin kotiin tullessaan, koska tiesi tehneensä väärin. Itse heräsin aamuyön tunneilla, jolloin huomasin hänen nukkuvan pihakiikussa ja käskin sisälle.
Perheneuvola tai lastensuojelu. Apua tarvitsette kun tilanne on selvästi riistäytynyt käsistä. Lastensuojelu ei ole mikään taho joka väkisin vie pojan pois, saatte pientä apua tilanteeseen. Itse soittaisin ja kysyisin mitä tehdä tässä tilanteessa, se ei velvoita asiakkuuteen. He itse katsovat asiakkuuden tarpeen.
Lääkäriltä saa myös lähetteen nuorten psykiatrianklinikalle. Ehkä terapia koko perheelle olisi hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ensinnäkin: hienoa, että jaksatte yrittää.
Mutta sitten kritiikki: teillä menee kovaa vauhtia mopo rotkoon.
Teillä on kasvatuksesta kehittynyt arvovaltasota. Jokaiseen rikkeesene vastaatte aina vaan suuremmalla rangaistuksella ja poika - kehen lie jääräpäisyydessään tullut - taas uhmaa uudella rikkeellä. Kierre on valmis.
Ihan oikeasti. Nyt joku roti. 14-vuotiasta LASTA ei lukita yöksi ulos, vaikka kuinka vitu..aisi hänen myöhässä tulonsa!
Kotiin pitää AINA voida tulla. Se on perusturvallisuusasia.
Rangaitukset ovat teillä aivan suhteettomia. Ja se vain kasvattaa uhmaa.
Teidän pitää nyt valita taistelunne. Mitkä ovat sellaisia minimirajoja, joiden ylläpito on lapsen oman turvallisuuden takia välttämätöntä ja mistä asioista ehkä kannattaa nyt kuitenkin antaa periksi - koska poika tekee niitä vain uhman takia?
Nuuska on hemmetin tyhmää, mutta koska sitä ei saa Suomessa ostaa (eli hän hommaa sitä joltain kaveriltaan), hän ei sitä mitenkään laajamittaisesti pysty käyttämään. Kannattaa ehkä näyttää hänelle netistä juttu siitä, millaisiksi nuuska tekee suun limakalvot ja hampaat. Oma valinta pilaako suunsa ja hankkii suusyövän.
Muutenkin käyttäisin paljon enemmän järkipuhetta ja lapsen kanssa sopimista sen sijaan, että yrittäisin nyrkkiä nuijia pöytään ja julistaa, että "ASIA ON NÄIN KUN MÄ SANON KOSKA MÄ SANON NIIN JA JOS ET TOTTELE NIIN SEURAA RANGAISTUS!"
Teini-ikäinen eroaa uhmaikäisestä (vaikka teini on siis olennaisesti uhmana verrattavissa oleva itsenäistymisvaihe) siinä suhteessa, että hän haluaa vanhempien päätöksille perustelut, ja myös ymmärtää niitä. JOS päätöksistä ei synny arvovaltasotaa, koska silloin teini sulkee korvansa perusteluille.
Mitäpä, jos nyt hommaatte ne muut lapset jonnekin kuulumattomiin ja pidätte vakavan keskustelun teinin kanssa?
Alkakaa siitä, mikä teidän huolenne on. Kerrotte, että haluaisitte pojan selviävän peruskoulusta yhdeksässä vuodessa, jotta hän voisi hakea mieluisaan opiskelupaikkaan ja saisi kunnon ammatin. Kotona luuhaamalla ja kavereiden kanssa notkumalla hän päätyy toimeentulotuelle ja syrjäytyy. Kertokaa samalla, miten muu perhe kärsii tuosta teidän tappelemisesta ja se syö teidän jaksamista.
Ei se ole hänellekään KIVAA. Hän on vielä aika pieni lapsi kumminkin, joka haluaisi hyväksyntää ja kehuja. Muistakaa sanoa, että hänessä on paljon potentiaalia ja kertokaa, missä hän on hyvä.
Kysykää häneltä sitten, miten hän näkee kotinsa ja vanhempansa. Älkää suuttuuko ja alkako tapella ja huutaa vastaan kritiikkiä. Vastatkaa vaikka mieluummin, että "kurjaa, että koet noin, mutta hyvä että kerrot, miltä susta tuo tuntuu". Lapsen pitää voida sanoa kritiikkiä teille. Se ei ole sama asia kuin että toiselle (te lapselle tai lapsi teille) saisi ilkeillä ja häntä saisi loukata. Asiallisesti ilmaistu kritiikki on kumminkin ok.
Koettakaa sitten päästä sopimana perussäännöistä. Mihin mennessä pitäisi arkena olla kotona, entä viikonloppuna. JA muistakaa olla joustavia ja neuvotella sen sijaan että pyritte sanelemaan kaiken! Jos poika kokee, että mistään ei voi neuvotella, hänkään ei ole tosissaan.
Voi hyvin olla, että eka neuvottelu ei ratko paljoa, koska teillä tosiaan on taustalla pitkään jatkunut arvovaltasota. Teidän vanhempien on vaikea muuttaa kerrasta kasvatustapaanne ja pojan sitä tahallista uhmamaista. Mutta jatkakaa prosessia, neuvotelkaa uudelleen. Mikä ei ole onnistunut sovitusti, miten muutetaan käytäntöjä?
Mitä tahansa ei tietenkään sallita. Jos lätkäharrastus ei suju, sitä ei makseta. Jos poika jää kiinni rötöksistä, hän kantaa niistä vastuun.
Voimia, ja kykyä muuttaa omaa kasvatustapaanne!
Uhmakkaihin teineihin puree ehdoton rakkaus. Poika voi huonosti ja siitä rajaton käytös kumpuaa. Ehdottomasti nuorisoneuvolaan!
Olen erityisopettajana yläkoulussa ja olen huomannut, että mitä autoritäärisempi olen ja mitä pikkutarkempia sääntöjä pidän yllä, sitä suurempi vastustus teineiltä tulee. Kun suhtaudun heihin rakkaudella, olen kiinnostunut siitä, mitä heille kuuluu ja mitä enemmän puhun oman vastuun merkityksestä, sitä enemmän he ovat yhteistyöhaluisia. Kaikilla rajattomilla on taustalla vaikeita tunteita ja perheeseen liittyviä kipuiluja. Sisällä kuitenkin sykkii rakkautta kaipaava sydän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen erityisopettajana yläkoulussa ja olen huomannut, että mitä autoritäärisempi olen ja mitä pikkutarkempia sääntöjä pidän yllä, sitä suurempi vastustus teineiltä tulee. Kun suhtaudun heihin rakkaudella, olen kiinnostunut siitä, mitä heille kuuluu ja mitä enemmän puhun oman vastuun merkityksestä, sitä enemmän he ovat yhteistyöhaluisia. Kaikilla rajattomilla on taustalla vaikeita tunteita ja perheeseen liittyviä kipuiluja. Sisällä kuitenkin sykkii rakkautta kaipaava sydän.
Näin meille sanoi myös koulupsykologi. Lapset, joilla on mennyt täysin välit poikki vanhempiinsa murrosiässä,sanoivat syyksi vanhempien ehdottomuuden ja joustamattomuuden
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö sen kanssa keskustelemaan ns. vakavasti?
Hei,
Ikävä kyllä ei ainakaan minun kanssa suostu puhumaan. Nuuska-asiasta yritin hänen kanssa keskustella, niin keskustelu loppui siihen, että hän vastasi, ”en mä käytä”. Ja vaikka sanoisinkin siihen, että höpöhöpö nyt, että sinähän jo kerroit käyttäneesi, niin vastaus oli silti: ”en käytä”. Kaikki vakavat keskustelualoitukset kuuntelee naurunvirne naamallaan, eikä mitään oikein tosissaan. Isänsä ja äitinsä kanssa puhuu kyllä, mutta kun ei puhu totta. Niin hankalaa on.
Eikö isällä ole mitään yhteyttä omaan poikaansa? Miksi hän ei hoida keskusteluja, ole yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murkulla on tunne, että häntä ei oikeasti rakasta kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ensinnäkin: hienoa, että jaksatte yrittää.
Mutta sitten kritiikki: teillä menee kovaa vauhtia mopo rotkoon.
Teillä on kasvatuksesta kehittynyt arvovaltasota. Jokaiseen rikkeesene vastaatte aina vaan suuremmalla rangaistuksella ja poika - kehen lie jääräpäisyydessään tullut - taas uhmaa uudella rikkeellä. Kierre on valmis.
Ihan oikeasti. Nyt joku roti. 14-vuotiasta LASTA ei lukita yöksi ulos, vaikka kuinka vitu..aisi hänen myöhässä tulonsa!
Kotiin pitää AINA voida tulla. Se on perusturvallisuusasia.
Rangaitukset ovat teillä aivan suhteettomia. Ja se vain kasvattaa uhmaa.
Teidän pitää nyt valita taistelunne. Mitkä ovat sellaisia minimirajoja, joiden ylläpito on lapsen oman turvallisuuden takia välttämätöntä ja mistä asioista ehkä kannattaa nyt kuitenkin antaa periksi - koska poika tekee niitä vain uhman takia?
Nuuska on hemmetin tyhmää, mutta koska sitä ei saa Suomessa ostaa (eli hän hommaa sitä joltain kaveriltaan), hän ei sitä mitenkään laajamittaisesti pysty käyttämään. Kannattaa ehkä näyttää hänelle netistä juttu siitä, millaisiksi nuuska tekee suun limakalvot ja hampaat. Oma valinta pilaako suunsa ja hankkii suusyövän.
Muutenkin käyttäisin paljon enemmän järkipuhetta ja lapsen kanssa sopimista sen sijaan, että yrittäisin nyrkkiä nuijia pöytään ja julistaa, että "ASIA ON NÄIN KUN MÄ SANON KOSKA MÄ SANON NIIN JA JOS ET TOTTELE NIIN SEURAA RANGAISTUS!"
Teini-ikäinen eroaa uhmaikäisestä (vaikka teini on siis olennaisesti uhmana verrattavissa oleva itsenäistymisvaihe) siinä suhteessa, että hän haluaa vanhempien päätöksille perustelut, ja myös ymmärtää niitä. JOS päätöksistä ei synny arvovaltasotaa, koska silloin teini sulkee korvansa perusteluille.
Mitäpä, jos nyt hommaatte ne muut lapset jonnekin kuulumattomiin ja pidätte vakavan keskustelun teinin kanssa?
Alkakaa siitä, mikä teidän huolenne on. Kerrotte, että haluaisitte pojan selviävän peruskoulusta yhdeksässä vuodessa, jotta hän voisi hakea mieluisaan opiskelupaikkaan ja saisi kunnon ammatin. Kotona luuhaamalla ja kavereiden kanssa notkumalla hän päätyy toimeentulotuelle ja syrjäytyy. Kertokaa samalla, miten muu perhe kärsii tuosta teidän tappelemisesta ja se syö teidän jaksamista.
Ei se ole hänellekään KIVAA. Hän on vielä aika pieni lapsi kumminkin, joka haluaisi hyväksyntää ja kehuja. Muistakaa sanoa, että hänessä on paljon potentiaalia ja kertokaa, missä hän on hyvä.
Kysykää häneltä sitten, miten hän näkee kotinsa ja vanhempansa. Älkää suuttuuko ja alkako tapella ja huutaa vastaan kritiikkiä. Vastatkaa vaikka mieluummin, että "kurjaa, että koet noin, mutta hyvä että kerrot, miltä susta tuo tuntuu". Lapsen pitää voida sanoa kritiikkiä teille. Se ei ole sama asia kuin että toiselle (te lapselle tai lapsi teille) saisi ilkeillä ja häntä saisi loukata. Asiallisesti ilmaistu kritiikki on kumminkin ok.
Koettakaa sitten päästä sopimana perussäännöistä. Mihin mennessä pitäisi arkena olla kotona, entä viikonloppuna. JA muistakaa olla joustavia ja neuvotella sen sijaan että pyritte sanelemaan kaiken! Jos poika kokee, että mistään ei voi neuvotella, hänkään ei ole tosissaan.
Voi hyvin olla, että eka neuvottelu ei ratko paljoa, koska teillä tosiaan on taustalla pitkään jatkunut arvovaltasota. Teidän vanhempien on vaikea muuttaa kerrasta kasvatustapaanne ja pojan sitä tahallista uhmamaista. Mutta jatkakaa prosessia, neuvotelkaa uudelleen. Mikä ei ole onnistunut sovitusti, miten muutetaan käytäntöjä?
Mitä tahansa ei tietenkään sallita. Jos lätkäharrastus ei suju, sitä ei makseta. Jos poika jää kiinni rötöksistä, hän kantaa niistä vastuun.
Voimia, ja kykyä muuttaa omaa kasvatustapaanne!
Kiitos aiheellisesta kritiikistä, on peiliin katsottu useamman kerran, niinkuin olen aiemminkin sanonut. Tämä lapsi ei vaan pidä kiinni niistä sovituista asioista. Ei vaikka ollaan yritetty palkita, silloin kun asiat on toimineet. Joustoakin on ollut, mutta tilanne on tällä hetkellä se, että hän ei enää ilmoita tai yritä neuvotella, tekee päätökset tulla kotiin aamuyön tunteina itse. Aiemminkin kirjoitin, että tälle yhdelle ei voi kuitenkaan antaa hänen käytöksen takia enempää ”vapauksia”, koska silloin annamme muille lapsille käsityksen, että tällä tavoin saa näköjään tehdä mitä huvittaa. Jos hän olisi ainoa lapsi, niin tilanne voisi varmasti olla toinen.
Ehkä alkuperäisestä kirjoituksestani saa käsityksen, että täällä vain rangaistaan ja rangaistaan, mutta tilanne kun on jatkunut jo pitkään, eikä MIKÄÄN tunnu auttavan, niin kirjoitukseni lähti yhtä epätoivoisena ulos kuin se tällä hetkellä tuntuu. Jokainen tuntuu takertuvan kiinni siihen, että olemme jättäneet lapsen ulos, vaikka tämäkin oli hänen oma päätös. Perusturvallisuus täytyy luoda myös kotona oleville lapsille ja ovien auki jättäminen ei ole vaihtoehto senkään takia. Nuuskan käyttö ei tunnu olevan hänen realismissaan ollenkaan, vaikka nuuska on jo ”polttanut” onkalon melkein poskionteloon saakka. Hän ei ole riippuvainen eikä se ole hänelle ongelma- omasta mielestään.
Jos meitä ei kiinnostaisi ja emme tätä lasta rakastaisi, olisimme varmasti heittäneet pyyhkeen kehään jo ajat sitten. Kyseessä on kuitenkin meille rakas lapsi ja niinkuin sanoitkin, olemme sen hänelle jo sanoneet ja viimeiselle peruskouluvuodelle ollaan yritetty antaa porkkanoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut kapinoiva teini ja ihan kunnon aikuinen minusta on tullut. Kapinointia kesti se pari vuotta jonka jälkeen rauhoituin.
Minun vanhemmat harrasti kanssa tätä, että avain pois, ovet lukkoon ja sain olla koko yön ulkona kun en ollut tullut kotiin sovittuun aikaan. Ja voin sanoa että se ei auttanut yhtään, vaan kapinoin entistä enemmän.
Tupakoin, salaa tietysti. Vanhemmat tiesi tästä, mutta eivät voineet asialle mitään.
Minulle pidettiin aivan liian kovaa kuria ja sen takia kapinoin entistä enemmän.
Enää en tupakoi.
Luottakaa teiniinne, näyttäkää että rakastatte ja välitätte. Älkää rangaisko liian kovaa. Älkää pitäkö liian kovaa kuria. Kyllä se siitä rauhoittuu.
Vara-avaimen voi piilottaa ulos. Eikö teinillä ole omaa avainta?
Nuuskaamista ette saa lopetettua. Sen päättää teini itse. Mieluummin nuuska kun huumeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uhmakkaihin teineihin puree ehdoton rakkaus. Poika voi huonosti ja siitä rajaton käytös kumpuaa. Ehdottomasti nuorisoneuvolaan!
Olen erityisopettajana yläkoulussa ja olen huomannut, että mitä autoritäärisempi olen ja mitä pikkutarkempia sääntöjä pidän yllä, sitä suurempi vastustus teineiltä tulee. Kun suhtaudun heihin rakkaudella, olen kiinnostunut siitä, mitä heille kuuluu ja mitä enemmän puhun oman vastuun merkityksestä, sitä enemmän he ovat yhteistyöhaluisia. Kaikilla rajattomilla on taustalla vaikeita tunteita ja perheeseen liittyviä kipuiluja. Sisällä kuitenkin sykkii rakkautta kaipaava sydän.
On yritetty hänelle sanoa, että meillä rakkaus on rajoja, mutta kun luottamus on kohdallaan, niin saa myös niitä vapauksia. Keskustellaan ja jutellaan, mutta niillä ei tunnu olevan mitään merkitystä. Jokainen kerta kun tämän lapsen päästää kaverilleen, niin on huoli siitä, että hän ei tule kotiin, käyttää nuuskaa, juo tai varastelee. Hän valehtelee myös siitä kenen luokse menee ja mitä on menossa tekemään. Jokainen päivä pitää olla huolissaan siitä tuleeko koulusta kotiin vai ei. Ja niinkuin sanottu, hän ei vastaa puhelimeen jos on päättänyt olla vastaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vara-avaimen voi piilottaa ulos. Eikö teinillä ole omaa avainta?
Nuuskaamista ette saa lopetettua. Sen päättää teini itse. Mieluummin nuuska kun huumeet.
Oman avaimen oli hukannut samaisella viikolla, eikä uutta oltu vielä ehditty saada. Pelkäämme, että nuuskan käyttö on ikkuna jonnekin kovempiin aineisiin.
Ap, ymmärrän. Joo, varmaan kommentoin tuossa pitkässä kommentissani asioita, joita samaan aikaan olit sinä kertonut ketjussa, kommentin kirjoittamiseen meni multa kumminkin aika lailla aikaa. Sori.
Mieti silti nyt. Poika on VASTA 14. Miten pitkään hän on uhmaillut teitä? Ei voi olla jatkunut ihan hirveän montaa vuotta tai sitten teillä on todella jokin neurologinen tai psyykkinen ongelma nuorella käsillä.
Aika moneen kertaan olet kuvannut, miten ylimielisesti poika sinusta käyttäytyy, "virne naamalla". Mä kahden teinin äitinä NIIN tiedän, miten teinit saa aikuisen hermoa kiristettyä, mutta koeta muistaa, että se naaman ilme voi yhtä hyvin kieliä hämmennyksestä. Ja rento puhetapa olla opeteltu siksi, että poika ei kehtaa paljastaa olevansa kuohuksissaan tai pelkäävänsä tilanteen seurauksia.
Se, että kaikkia lapsia ei kohdella täsmälleen samalla tavalla ei ole ongelma. Jopa ne muut teinit tuppaavat ymmärtämään järkipuhetta, jos selitätte, että xx:llä on nyt paha teinikriisi, ja kokeillaan nyt hiukan sääntöjen soveltamista.
Miettikää ihan oikeasti nyt millaiset säännöt ovat tarpeen pakosta ja mistä voi tinkiä. Ihan varmasti osasta voi.
Ja jos tilanne tuntuu noin ylivoimaiselta, kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä koulupsykologiin ja kysyä lapselle lähetettä nuorisopsykiatriseen arviointiin tai vähintäänkin perheneuvolaan.
Sinusta tuntuu, että olette jo "kokeilleet kaikkea". Ette te ole, oikeasti ette ole. Ammattilainen voi olla isoksi avuksi etsimään niitä kikkakolmosia. Hakekaa apua, se on sitä vastuullista vanhemmuutta.
Kaiken tuon myllerryksen keskellä sinun ja miehesi pitäisi pystyä osoittamaan lapselle että häntä rakastetaan ja hänen seurastaan iloitaan. Tiedän, että voi olla vaikeaa, mutta se tunne todella parantaa. Syvältä sydämestä se parantaa! Mitä luulet lapsen tunteneen kun olitte lähettämässä häntä pois äidilleen? Tunteeko olevansa haluttu ja rakastettu? Vaikuttiko positiivisesti? Tunnepohjan pitää olla kunnossa. Siitä kaikki lähtee. Silloin teini-iän kommellukset ja sähläykset kestetään ja niistä päästään yli! Ja kyllä, kokemusta todellakin on, jos joku sitä epäilee! Mahdottomasta teinistäni kasvoi hieno nuori ihminen, kun en antanut hänen missään tilanteessa unohtaa, että on rakas meille ja tärkeä. Yritin muistaa aina vitsailla ja nauraa yhdessä - silloinkin kun ei oikein olisi naurattanut...
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös uusioperhe. Miehen poika täyttää tänä vuonna 14. ADHD tai sillä ainakin selitellään käytöstapojen puutetta.
Ei osaa huolehtia hygieniastaan ollenkaan.
Vessassa käydessään jättää pöntön vetämättä ja käsiään ei älyä pestä - koskaan.
Peseytymisen jälkeen ei vaihda kalsareitaan, vaan jättää kalsarit pois jos ei ole puhtaita
-kuulemma on ollut väsynyt ja sen takia ei jaksa vaatteitaan pyykkiin laittaa laitoksessakaan, en kyllä ymmärrä laitoksen toimintaa, kun ei normaaleja perusasioita opeteta siellä(kään) näköjään.Tein tässä sitten vartaita joissa oli kirsikkatomaatteja, kesäkurpitsaa, kanaa ja pekonia. Yhden söi ja alkoi valitus kuinka hän ei ole "ituhippi" eikä halua syödä kuin lihat vartaista. Sanoin kyllä, että siitä tikusta syödään joka ikinen pala tai sitten ei syö ollenkaan. Ei syönyt sitten muuta kuin makkaraa.
Muu ruokahan ei kakaralle kelpaa kuin pitsa, kebab, hampurilaiset, einespasta ja nuudelit. Laitoksen ruokakin on kuulemma pahaa, koska on aivan tavallista perusruokaa.Litroittain juo limsoja, puoli kiloa karkkia päivässä ja useampi megasipsipussi menee, kun äidillään tai mummollaan on. Meillä yrittää samaa, mutta me ollaan koitettu rajoittaa herkuttelua.
En voi muuta kuin todeta että tervetuloa sydän-ja verisuonitaudit, diabetes ja korkea verenpaine ennen kuin 20 täyttää. Ja tekohampaatkin varmaan saa ennen kun on 18.
Lue oma tekstisi ja mieti miltä tuntuisi olla asua ihmisen kanssa, joka kirjoittaisi sinusta noin. Kyseessä on vielä lapsi, joka vaistoaa kyllä sinusta kumpuavan vihan. Alkuun irvailet sairaudesta, vaikka sinun pitäisi aikuisena käyttäytyä paremmin.
Alkoi oksettaa ajatus kanssasi asumisesta. Älä tuhoa pojan nuoruutta ja muuta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyykö sen kanssa keskustelemaan ns. vakavasti?
Hei,
Ikävä kyllä ei ainakaan minun kanssa suostu puhumaan. Nuuska-asiasta yritin hänen kanssa keskustella, niin keskustelu loppui siihen, että hän vastasi, ”en mä käytä”. Ja vaikka sanoisinkin siihen, että höpöhöpö nyt, että sinähän jo kerroit käyttäneesi, niin vastaus oli silti: ”en käytä”. Kaikki vakavat keskustelualoitukset kuuntelee naurunvirne naamallaan, eikä mitään oikein tosissaan. Isänsä ja äitinsä kanssa puhuu kyllä, mutta kun ei puhu totta. Niin hankalaa on.Eikö isällä ole mitään yhteyttä omaan poikaansa? Miksi hän ei hoida keskusteluja, ole yhdessä?
Kyllä hän keskustelee, yrittää neuvotella ja sopia. Tilanteet menevät yleensä niin, että poika lupailee ja uskottelee asioita, että keskustelu loppuisi nopeasti. Aikaa hänen kanssaan on vietetty suhteessa muihin lapsiin erittäin paljon.
Hei,
Ikävä kyllä ei ainakaan minun kanssa suostu puhumaan. Nuuska-asiasta yritin hänen kanssa keskustella, niin keskustelu loppui siihen, että hän vastasi, ”en mä käytä”. Ja vaikka sanoisinkin siihen, että höpöhöpö nyt, että sinähän jo kerroit käyttäneesi, niin vastaus oli silti: ”en käytä”. Kaikki vakavat keskustelualoitukset kuuntelee naurunvirne naamallaan, eikä mitään oikein tosissaan. Isänsä ja äitinsä kanssa puhuu kyllä, mutta kun ei puhu totta. Niin hankalaa on.