14v käyttäytyminen

Ei teini kerro enää teille omia asioita kun vaan haukutte ja huudatte ja varoittelette kokoajan.

Luottakaa teiniin. Antakaa mennä ja kokea kantapään kautta.

Ei nuuskaaminen tarkoita kovempiin aineisiin siirtymistä. Nuuskaus on tällähetkellä muotia nuorison parissa vain sen takia kun se on kiellettyä.

Mulla on kokoajan sellanen tunne kun luen näitä ap,n vastauksia, että kuri on liian kova. Teinin odotetaan käyttäytyvän kun aikuinen vaikka hän on vielä lapsi.

Muut lapset näyttäis olevan tärkeämpiä kun teini ja hän vaistoaa sen.

Rauhoittukaa hieman ja antakaa teinin olla rauhassa. Kyllä hän pärjää.

Nyt ensimmäiseksi meette teettämään sen avaimen teinille. Hän tuntee itsensä hylätyksi kun ei edes kotiin pääse.

Nuori tarvitsee rakkautta, hyväksyntää, kehumista, kannustamista, tukan pöyhimistä, kainaloon kaappaamista, suukko poskelle, olet mahta poika!

Kaikissa meissä on jotain mistä suukon ansaitse!

Elämä on kaikin tavoin mylleryksessä tuossa iässä. Ulos jättäminen tuntuu varmasti hylkäykseltä.

Vielä ei ole myöhäistä kääntaa asiat toisin.

Vierailija kirjoitti:

Kaiken tuon myllerryksen keskellä sinun ja miehesi pitäisi pystyä osoittamaan lapselle että häntä rakastetaan ja hänen seurastaan iloitaan. Tiedän, että voi olla vaikeaa, mutta se tunne todella parantaa. Syvältä sydämestä se parantaa! Mitä luulet lapsen tunteneen kun olitte lähettämässä häntä pois äidilleen? Tunteeko olevansa haluttu ja rakastettu? Vaikuttiko positiivisesti? Tunnepohjan pitää olla kunnossa. Siitä kaikki lähtee. Silloin teini-iän kommellukset ja sähläykset kestetään ja niistä päästään yli! Ja kyllä, kokemusta todellakin on, jos joku sitä epäilee! Mahdottomasta teinistäni kasvoi hieno nuori ihminen, kun en antanut hänen missään tilanteessa unohtaa, että on rakas meille ja tärkeä. Yritin muistaa aina vitsailla ja nauraa yhdessä - silloinkin kun ei oikein olisi naurattanut...

Asiasta lähdettiin keskustelemaan pojan omasta pyynnöstä. Olemme aina olleet sitä mieltä, että äidin luokse meneminen ei ole hänelle hyvä vaihtoehto ollenkaan. Emme olleet lähettämässä häntä pois, mutta suostuimme ajatukseen, koska hän itse niin halusi. Että se voisi olla hänelle sittenkin parempi vaihtoehto. Ikävä kyllä, äiti ei ollut asiasta niin innostunut.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kirjoitat kurista ja rankaisemisesta?

Lue uudestaan juttusi ja huomaat, että ei teillä kasvateta, teillä pyritään alistamaan. Ei ihme, että nuori oireilee, kun sekä isä, äiti että äitipuoli pyrkivät kaikin mahdollisin tavoin osoittamaan, että sinä et kelpaa, kukaan ei sinua halua. Teillä tapellaan koko ajan, koska vanhemmista ei ole vanhemmiksi.

Todennäköisesti teinin pelastaa huostaanotto ja sijaisperhe. Sellainen perhe, jossa halutaan kasvattaa lapsesta yhteiskuntakelpoinen ihminen, ei pelkkä omien vanhempien ja äitipuolen kurittama ja rajoittama nuori. Teillä ei ole lähtökohtana se, että kaikilla olisi hyvä olla vaan se, että yhdellä lapsella olisi paha olla. Ei ihme, että muutkin lapset oireilevat, koska he näkevät, miten yhden elämää ollaan kolmen aikuisen voimin viemässä kohti kurjuutta.

Kuri ja säännöt eivät ole kasvatusta. Jos ette ihan oikeasti halua huomata lapsen pahaa oloa, niin antakaa hänet muille. Lapsen koko loppuelämän takia.

Ilmeisesti teillä rehottaa vapaakasvatus. Kuri ja säännöt nimenomaan ovat kasvatusta. Ja lapset tarvii sääntöjä, ne tuovat turvaa.

Olen erityisluokanopettaja yläkoulussa ja tämmöisiä tapauksia on tullut paljon vastaan. Yleisimmät vanhempien virheet ovat:

- epäjohdonmukaisuus eli sovitaan jostain, ja vanhempi alkaa jo seuraavana päivänä vesittää sovittua asiaa liian jyrkkänä ja anella helpostusta. Joskus vaan on pakko laittaa se viimeinen seinä ja toteuttaa uhkaukset.

- rakkaudettomuus on vieläkin yleisempää ja pahimmillaan yhdistyy edelliseen. Muutaman pahimman kohdalla on havaittavissa välinpitämättömyyttä. Tekisi mieli kiljasta, että silitä sitä lasta päähän, halaa, yritä ottaa syliin. Osoita rakkautta. Tuntuu, että elämä on loputtomia rankkuja ja moittimista, väliaikoina lapsi on omissa oloissaan ja heitteillä. Hyvänä esimerkkinä lapsi, joka sai hirveät sanktiot, koska myöhästyi koulusta tunnin. Silti siellä kotona oli kaksi aikuista työttömänä nukkumassa. Miksei kumpikaan (vähintään biovanhempi) voinut nousta ylös? Laittaa aamupalaa? Katsoa, että lapsella on ehjät vaatteet? Kyllä itsekin huolehdin yläkouluikäisen lapseni aamulla kouluun, jos olen kotona. Se on niin lohdutonta, kun nuori on 13-14 -vuotiaan jo oman onnensa nojassa.

Tuo ulos jättäminen kuulosti pöyristyttävältä. En muista edes tässä työssä tullut semmoista sentään vastaan. KYSE ON LAPSESTA, HERRANEN AIKA!

Vierailija kirjoitti:

Ei teini kerro enää teille omia asioita kun vaan haukutte ja huudatte ja varoittelette kokoajan.

Luottakaa teiniin. Antakaa mennä ja kokea kantapään kautta.

Ei nuuskaaminen tarkoita kovempiin aineisiin siirtymistä. Nuuskaus on tällähetkellä muotia nuorison parissa vain sen takia kun se on kiellettyä.

Mulla on kokoajan sellanen tunne kun luen näitä ap,n vastauksia, että kuri on liian kova. Teinin odotetaan käyttäytyvän kun aikuinen vaikka hän on vielä lapsi.

Muut lapset näyttäis olevan tärkeämpiä kun teini ja hän vaistoaa sen.

Rauhoittukaa hieman ja antakaa teinin olla rauhassa. Kyllä hän pärjää.

Nyt ensimmäiseksi meette teettämään sen avaimen teinille. Hän tuntee itsensä hylätyksi kun ei edes kotiin pääse.

Kyllä hänellä jo nyt se avain on

Ap, tässä vastauksessa on kiteytettynä kaikki: 

Vierailija kirjoitti:

Ap, ensinnäkin: hienoa, että jaksatte yrittää.

Mutta sitten kritiikki: teillä menee kovaa vauhtia mopo rotkoon.

Teillä on kasvatuksesta kehittynyt arvovaltasota. Jokaiseen rikkeesene vastaatte aina vaan suuremmalla rangaistuksella ja poika - kehen lie jääräpäisyydessään tullut - taas uhmaa uudella rikkeellä. Kierre on valmis.

Ihan oikeasti. Nyt joku roti. 14-vuotiasta LASTA ei lukita yöksi ulos, vaikka kuinka vitu..aisi hänen myöhässä tulonsa!

Kotiin pitää AINA voida tulla. Se on perusturvallisuusasia.

Rangaitukset ovat teillä aivan suhteettomia. Ja se vain kasvattaa uhmaa.

Teidän pitää nyt valita taistelunne. Mitkä ovat sellaisia minimirajoja, joiden ylläpito on lapsen oman turvallisuuden takia välttämätöntä ja mistä asioista ehkä kannattaa nyt kuitenkin antaa periksi - koska poika tekee niitä vain uhman takia?

Nuuska on hemmetin tyhmää, mutta koska sitä ei saa Suomessa ostaa (eli hän hommaa sitä joltain kaveriltaan), hän ei sitä mitenkään laajamittaisesti pysty käyttämään. Kannattaa ehkä näyttää hänelle netistä juttu siitä, millaisiksi nuuska tekee suun limakalvot ja hampaat. Oma valinta pilaako suunsa ja hankkii suusyövän.

Muutenkin käyttäisin paljon enemmän järkipuhetta ja lapsen kanssa sopimista sen sijaan, että yrittäisin nyrkkiä nuijia pöytään ja julistaa, että "ASIA ON NÄIN KUN MÄ SANON KOSKA MÄ SANON NIIN JA JOS ET TOTTELE NIIN SEURAA RANGAISTUS!"

Teini-ikäinen eroaa uhmaikäisestä (vaikka teini on siis olennaisesti uhmana verrattavissa oleva itsenäistymisvaihe) siinä suhteessa, että hän haluaa vanhempien päätöksille perustelut, ja myös ymmärtää niitä. JOS päätöksistä ei synny arvovaltasotaa, koska silloin teini sulkee korvansa perusteluille.

Mitäpä, jos nyt hommaatte ne muut lapset jonnekin kuulumattomiin ja pidätte vakavan keskustelun teinin kanssa?

Alkakaa siitä, mikä teidän huolenne on. Kerrotte, että haluaisitte pojan selviävän peruskoulusta yhdeksässä vuodessa, jotta hän voisi hakea mieluisaan opiskelupaikkaan ja saisi kunnon ammatin. Kotona luuhaamalla ja kavereiden kanssa notkumalla hän päätyy toimeentulotuelle ja syrjäytyy. Kertokaa samalla, miten muu perhe kärsii tuosta teidän tappelemisesta ja se syö teidän jaksamista.

Ei se ole hänellekään KIVAA. Hän on vielä aika pieni lapsi kumminkin, joka haluaisi hyväksyntää ja kehuja. Muistakaa sanoa, että hänessä on paljon potentiaalia ja kertokaa, missä hän on hyvä.

Kysykää häneltä sitten, miten hän näkee kotinsa ja vanhempansa. Älkää suuttuuko ja alkako tapella ja huutaa vastaan kritiikkiä. Vastatkaa vaikka mieluummin, että "kurjaa, että koet noin, mutta hyvä että kerrot, miltä susta tuo tuntuu". Lapsen pitää voida sanoa kritiikkiä teille. Se ei ole sama asia kuin että toiselle (te lapselle tai lapsi teille) saisi ilkeillä ja häntä saisi loukata. Asiallisesti ilmaistu kritiikki on kumminkin ok.

Koettakaa sitten päästä sopimana perussäännöistä. Mihin mennessä pitäisi arkena olla kotona, entä viikonloppuna. JA muistakaa olla joustavia ja neuvotella sen sijaan että pyritte sanelemaan kaiken! Jos poika kokee, että mistään ei voi neuvotella, hänkään ei ole tosissaan.

Voi hyvin olla, että eka neuvottelu ei ratko paljoa, koska teillä tosiaan on taustalla pitkään jatkunut arvovaltasota. Teidän vanhempien on vaikea muuttaa kerrasta kasvatustapaanne ja pojan sitä tahallista uhmamaista. Mutta jatkakaa prosessia, neuvotelkaa uudelleen. Mikä ei ole onnistunut sovitusti, miten muutetaan käytäntöjä?

Mitä tahansa ei tietenkään sallita. Jos lätkäharrastus ei suju, sitä ei makseta. Jos poika jää kiinni rötöksistä, hän kantaa niistä vastuun.

Voimia, ja kykyä muuttaa omaa kasvatustapaanne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös uusioperhe. Miehen poika täyttää tänä vuonna 14. ADHD tai sillä ainakin selitellään käytöstapojen puutetta.

Ei osaa huolehtia hygieniastaan ollenkaan.

Vessassa käydessään jättää pöntön vetämättä ja käsiään ei älyä pestä - koskaan.

Peseytymisen jälkeen ei vaihda kalsareitaan, vaan jättää kalsarit pois jos ei ole puhtaita

-kuulemma on ollut väsynyt ja sen takia ei jaksa vaatteitaan pyykkiin laittaa laitoksessakaan, en kyllä ymmärrä laitoksen toimintaa, kun ei normaaleja perusasioita opeteta siellä(kään) näköjään.

Tein tässä sitten vartaita joissa oli kirsikkatomaatteja, kesäkurpitsaa, kanaa ja pekonia. Yhden söi ja alkoi valitus kuinka hän ei ole "ituhippi" eikä halua syödä kuin lihat vartaista. Sanoin kyllä, että siitä tikusta syödään joka ikinen pala tai sitten ei syö ollenkaan. Ei syönyt sitten muuta kuin makkaraa.

Muu ruokahan ei kakaralle kelpaa kuin pitsa, kebab, hampurilaiset, einespasta ja nuudelit. Laitoksen ruokakin on kuulemma pahaa, koska on aivan tavallista perusruokaa.

Litroittain juo limsoja, puoli kiloa karkkia päivässä ja useampi megasipsipussi menee, kun äidillään tai mummollaan on. Meillä yrittää samaa, mutta me ollaan koitettu rajoittaa herkuttelua.

En voi muuta kuin todeta että tervetuloa sydän-ja verisuonitaudit, diabetes ja korkea verenpaine ennen kuin 20 täyttää. Ja tekohampaatkin varmaan saa ennen kun on 18.

Lue oma tekstisi ja mieti miltä tuntuisi olla asua ihmisen kanssa, joka kirjoittaisi sinusta noin. Kyseessä on vielä lapsi, joka vaistoaa kyllä sinusta kumpuavan vihan. Alkuun irvailet sairaudesta, vaikka sinun pitäisi aikuisena käyttäytyä paremmin.

Alkoi oksettaa ajatus kanssasi asumisesta. Älä tuhoa pojan nuoruutta ja muuta pois.

Jos luit kunnolla niin poika asuu laitoksessa eikä meillä.

Nyt passitin ulos ilman rakasta älylaitettaan kun ei ruoka kelvannut. Tarvitse mummolle soitella roskaruuan toivossa.

Isänsä on samoilla linjoilla kanssani tässä. Kuria ja sääntöjä lapset ja teinit tarvitsevat.

Vapaakasvattajat alapeukuttavat kurille ja säännöille :D

Kakara laitokseen huostaanoton kautta. Näin teki eräs tuttava perheeni, kun lapsi oli ja on vieläkin aivan mahdoton tapaus. Mikään järkipuhe toiminut, ja aika heikosti toimii vieläkin.

Pieniä asioita, joilla lapsen saa tuntemaan olonsa rakastetuksi:

- "Tuutko mun mukaan kauppaan? Musta on kiva, kun istut etupenkillä mun seurana. Ostetaan jotain hyvää!"

- "Mitä tehtäis ruuaksi? Onko ideoita? Tekiskö jotain mieli?"

- "Mikäs se sun yhden kaverin nimi olikaan? Ootteko nähny viime aikoina? Mitähän sille kuuluu?"

- "Vitsi susta on tullut pitkä ja komea!"

- "Mä oisin tosi iloinen jos soittaisit kun oot myöhässä. Mulle tulee aina sellainen vähän hätä kun en tiiä missä oot. Mietin onko kaikki kunnossa. Sori, mut oon vähän tällanen höpsö äiti..."

- "No okei, kokeesta tuli vaan kutonen, mutta tuohon yhteen kysymykseen olit kyllä osannut vastata tosi hyvin! Sähän osaat selvästi ajatella näitä juttuja!"

-"Katotaanko yhdessä joku leffa? Ootko nähnyt sen-ja-sen?"

Vierailija kirjoitti:

Vapaakasvattajat alapeukuttavat kurille ja säännöille :D

Teilläkö nuo toimivat. Yleensä perheissä on rajat, mutta lapsi ei oireile tuolla tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vapaakasvattajat alapeukuttavat kurille ja säännöille :D

Mä en ihan oikeasti usko, että taidat edes tietää, mitä vapaa kasvatus on...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö sen kanssa keskustelemaan ns. vakavasti?

Hei,

Ikävä kyllä ei ainakaan minun kanssa suostu puhumaan. Nuuska-asiasta yritin hänen kanssa keskustella, niin keskustelu loppui siihen, että hän vastasi, ”en mä käytä”. Ja vaikka sanoisinkin siihen, että höpöhöpö nyt, että sinähän jo kerroit käyttäneesi, niin vastaus oli silti: ”en käytä”. Kaikki vakavat keskustelualoitukset kuuntelee naurunvirne naamallaan, eikä mitään oikein tosissaan. Isänsä ja äitinsä kanssa puhuu kyllä, mutta kun ei puhu totta. Niin hankalaa on.

Eikö isällä ole mitään yhteyttä omaan poikaansa? Miksi hän ei hoida keskusteluja, ole yhdessä? 

Kyllä hän keskustelee, yrittää neuvotella ja sopia. Tilanteet menevät yleensä niin, että poika lupailee ja uskottelee asioita, että keskustelu loppuisi nopeasti. Aikaa hänen kanssaan on vietetty suhteessa muihin lapsiin erittäin paljon.

Mitä poika on sanonut, kun sopimukset eivät pidä. Menkää koulun terveydenhoitajan kautta perheneuvolaan, siellä on oma tukihenkilö pojalle ja oma vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vapaakasvattajat alapeukuttavat kurille ja säännöille :D

Tällaisten vääristyneiden dikotomioiden kautta sitten taas... Joko olet sadistinen autoritäärinen kasvattaja tai sitten kaikki on ihan hurlumheimeininkiä. Suurin osa ihmisistä sentään on jossain järkevässä välimaastossa. Ootko kuullut sellaisesta kuin rakkautta ja rajoja?

Mistä teini on saanut rahaa nuskaan niin paljon, että on jo tehnyt vaurioita suuhun?

Rahahanat totaalisesti kiinni. Rahaa saa tulevaisuudessa esim. tietyn tasoisista koenumeroista, kotitöistä ja niistä asioista, joihin katsotte tarpeellisiksi panostaa.

Perhepalaveri, jossa on läsnä koko perhe. Kerrotte, että kaikki välittää ja rakastaa ko. teiniä paljon mutta hän uuvuttaa käytöksellään koko perheen. Jokainen kertoo oman näkökantansa ja myös toiveen muutosten suhteen. Jos face-to-face ei onnistu, niin sitten kirje, johon kaikki saa kirjoittaa näkökantansa.

Tsemppiä, haastavalta kuulostaa. Perheneuvolaan ottaisin yhteyttä joka tapauksessa, ettette ole aivan yksin.

Vanhempien taholta päätös harrastuksen lopettamisesta paha virhe. Hyvä harrastus pitää kaidalla tiellä.

Hakeutukaa perheneuvolaan, ei lasua. Typerää tuollainen, että nuori siirtyisi huonon käytöksen takia asumaan äidilleen, joka ei häntä halua. Se pahentaa nuoren oloa entisestään. Tehotonta uhkailua ja kiristystä, joka ei ratkaise ongelmaa vaan pahentaa sitä.

Muutamia herätteleviä kysymyksiä:Mitä miehesi eli lapsen isä tekee nuoren kanssa kahdestaan? Nuori tarvitsee kahdenkeskistä aikaa isän kanssa säännöllusesti. Mitä perheenne tekee yhdessä? Oletteko säännöllisesti tekemisissä suvun kanssa - isovanhemmat, tädit, serkut vai oletteko sulkeutunut perheyksikkö? Nuori tarvitsee muitakin läheisiä ihmissuhteita kuin oma perhe. Onko nuorella kavereita? Pyöriikö perhe liikaa uuden yhteisen lapsenne ympärillä?

Kurinpitonne kuulostaa lähinnä typerältä. Jätetään nuori ulos nukkumaan. Sopikaa pari yhteistä sääntöä. Tehkää se koko perhe yhdessä, ei vastakkainasettelua nuori vastaan vanhemmat. Säännön rikkomisesta esim. Viikkorahaan 10% vähennys. Toisesta rikkomisesta toinen 10%. Seuraava viikko aloitetaan puhtaalta pöydältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, ensinnäkin: hienoa, että jaksatte yrittää.

Mutta sitten kritiikki: teillä menee kovaa vauhtia mopo rotkoon.

Teillä on kasvatuksesta kehittynyt arvovaltasota. Jokaiseen rikkeesene vastaatte aina vaan suuremmalla rangaistuksella ja poika - kehen lie jääräpäisyydessään tullut - taas uhmaa uudella rikkeellä. Kierre on valmis.

Ihan oikeasti. Nyt joku roti. 14-vuotiasta LASTA ei lukita yöksi ulos, vaikka kuinka vitu..aisi hänen myöhässä tulonsa!

Kotiin pitää AINA voida tulla. Se on perusturvallisuusasia.

Rangaitukset ovat teillä aivan suhteettomia. Ja se vain kasvattaa uhmaa.

Teidän pitää nyt valita taistelunne. Mitkä ovat sellaisia minimirajoja, joiden ylläpito on lapsen oman turvallisuuden takia välttämätöntä ja mistä asioista ehkä kannattaa nyt kuitenkin antaa periksi - koska poika tekee niitä vain uhman takia?

Nuuska on hemmetin tyhmää, mutta koska sitä ei saa Suomessa ostaa (eli hän hommaa sitä joltain kaveriltaan), hän ei sitä mitenkään laajamittaisesti pysty käyttämään. Kannattaa ehkä näyttää hänelle netistä juttu siitä, millaisiksi nuuska tekee suun limakalvot ja hampaat. Oma valinta pilaako suunsa ja hankkii suusyövän.

Muutenkin käyttäisin paljon enemmän järkipuhetta ja lapsen kanssa sopimista sen sijaan, että yrittäisin nyrkkiä nuijia pöytään ja julistaa, että "ASIA ON NÄIN KUN MÄ SANON KOSKA MÄ SANON NIIN JA JOS ET TOTTELE NIIN SEURAA RANGAISTUS!"

Teini-ikäinen eroaa uhmaikäisestä (vaikka teini on siis olennaisesti uhmana verrattavissa oleva itsenäistymisvaihe) siinä suhteessa, että hän haluaa vanhempien päätöksille perustelut, ja myös ymmärtää niitä. JOS päätöksistä ei synny arvovaltasotaa, koska silloin teini sulkee korvansa perusteluille.

Mitäpä, jos nyt hommaatte ne muut lapset jonnekin kuulumattomiin ja pidätte vakavan keskustelun teinin kanssa?

Alkakaa siitä, mikä teidän huolenne on. Kerrotte, että haluaisitte pojan selviävän peruskoulusta yhdeksässä vuodessa, jotta hän voisi hakea mieluisaan opiskelupaikkaan ja saisi kunnon ammatin. Kotona luuhaamalla ja kavereiden kanssa notkumalla hän päätyy toimeentulotuelle ja syrjäytyy. Kertokaa samalla, miten muu perhe kärsii tuosta teidän tappelemisesta ja se syö teidän jaksamista.

Ei se ole hänellekään KIVAA. Hän on vielä aika pieni lapsi kumminkin, joka haluaisi hyväksyntää ja kehuja. Muistakaa sanoa, että hänessä on paljon potentiaalia ja kertokaa, missä hän on hyvä.

Kysykää häneltä sitten, miten hän näkee kotinsa ja vanhempansa. Älkää suuttuuko ja alkako tapella ja huutaa vastaan kritiikkiä. Vastatkaa vaikka mieluummin, että "kurjaa, että koet noin, mutta hyvä että kerrot, miltä susta tuo tuntuu". Lapsen pitää voida sanoa kritiikkiä teille. Se ei ole sama asia kuin että toiselle (te lapselle tai lapsi teille) saisi ilkeillä ja häntä saisi loukata. Asiallisesti ilmaistu kritiikki on kumminkin ok.

Koettakaa sitten päästä sopimana perussäännöistä. Mihin mennessä pitäisi arkena olla kotona, entä viikonloppuna. JA muistakaa olla joustavia ja neuvotella sen sijaan että pyritte sanelemaan kaiken! Jos poika kokee, että mistään ei voi neuvotella, hänkään ei ole tosissaan.

Voi hyvin olla, että eka neuvottelu ei ratko paljoa, koska teillä tosiaan on taustalla pitkään jatkunut arvovaltasota. Teidän vanhempien on vaikea muuttaa kerrasta kasvatustapaanne ja pojan sitä tahallista uhmamaista. Mutta jatkakaa prosessia, neuvotelkaa uudelleen. Mikä ei ole onnistunut sovitusti, miten muutetaan käytäntöjä?

Mitä tahansa ei tietenkään sallita. Jos lätkäharrastus ei suju, sitä ei makseta. Jos poika jää kiinni rötöksistä, hän kantaa niistä vastuun.

Voimia, ja kykyä muuttaa omaa kasvatustapaanne!

Kiitos aiheellisesta kritiikistä, on peiliin katsottu useamman kerran, niinkuin olen aiemminkin sanonut. Tämä lapsi ei vaan pidä kiinni niistä sovituista asioista. Ei vaikka ollaan yritetty palkita, silloin kun asiat on toimineet. Joustoakin on ollut, mutta tilanne on tällä hetkellä se, että hän ei enää ilmoita tai yritä neuvotella, tekee päätökset tulla kotiin aamuyön tunteina itse. Aiemminkin kirjoitin, että tälle yhdelle ei voi kuitenkaan antaa hänen käytöksen takia enempää ”vapauksia”, koska silloin annamme muille lapsille käsityksen, että tällä tavoin saa näköjään tehdä mitä huvittaa. Jos hän olisi ainoa lapsi, niin tilanne voisi varmasti olla toinen.

Ehkä alkuperäisestä kirjoituksestani saa käsityksen, että täällä vain rangaistaan ja rangaistaan, mutta tilanne kun on jatkunut jo pitkään, eikä MIKÄÄN tunnu auttavan, niin kirjoitukseni lähti yhtä epätoivoisena ulos kuin se tällä hetkellä tuntuu. Jokainen tuntuu takertuvan kiinni siihen, että olemme jättäneet lapsen ulos, vaikka tämäkin oli hänen oma päätös. Perusturvallisuus täytyy luoda myös kotona oleville lapsille ja ovien auki jättäminen ei ole vaihtoehto senkään takia. Nuuskan käyttö ei tunnu olevan hänen realismissaan ollenkaan, vaikka nuuska on jo ”polttanut” onkalon melkein poskionteloon saakka. Hän ei ole riippuvainen eikä se ole hänelle ongelma- omasta mielestään.

Jos meitä ei kiinnostaisi ja emme tätä lasta rakastaisi, olisimme varmasti heittäneet pyyhkeen kehään jo ajat sitten. Kyseessä on kuitenkin meille rakas lapsi ja niinkuin sanoitkin, olemme sen hänelle jo sanoneet ja viimeiselle peruskouluvuodelle ollaan yritetty antaa porkkanoita.

En tiedä, vastasitko jo siihen, kun joku kommentoi, että vastustaminen alkoi jo 11v. Silloin on lapsi vielä saatavissa "hanskaan", ellei hänellä ole jotakin vakavaa traumaa, joka vaatii asiantuntijan tukea. Kun teillä on sukset noin pahasti ristissä ja kaikki keinot käytetty, ottaisin yhteyttä sosiaaliviranoimaisiin. Joku taisi sinulle jo huostaanottoa suositellakin. 

Eräällä tuttavalla oli kaksi lasta, joista toinen alkoi oireilla ja vastustaa kaikkea, käyttää päihteitä jne. Ei avioeroa taustalla. He laittoivat lapsen toivomuksesta tämän lastenkotiin 14v. He eivät voineet estää mitenkään lapsen elämänkulkua, eikä mitään ihmeparantumista tapahtunut. Joskus voi vain näin käydä. 

Avioerolapsilla on tosi rankkaa, vaikka kaikki aikuiset vakuuttavat, että hyvin menee nyt, kun huono avioliitto on ohi ja uusperheessä kaikki rullaa. Kukaan ei ensirakkauden huumassaan jouda lapsien tunteita tosissaan kyselemään, vaan mietitään omaa hyvinvointia ja mietitään keinoja, miten saadaan lapset sopimaan kuvioon. Näihin eroihin ja yhteen menemisiin pitäisi olla enemmän kursseja ja leirejä, joissa tulisi kaikki tunteet käsitellyiksi, että oltaisiin vahvempia ihmisiä tukemaan lapsia.

Sorry, meni jo asian vierestä.

Vierailija kirjoitti:

Pieniä asioita, joilla lapsen saa tuntemaan olonsa rakastetuksi:

- "Tuutko mun mukaan kauppaan? Musta on kiva, kun istut etupenkillä mun seurana. Ostetaan jotain hyvää!"

- "Mitä tehtäis ruuaksi? Onko ideoita? Tekiskö jotain mieli?"

- "Mikäs se sun yhden kaverin nimi olikaan? Ootteko nähny viime aikoina? Mitähän sille kuuluu?"

- "Vitsi susta on tullut pitkä ja komea!"

- "Mä oisin tosi iloinen jos soittaisit kun oot myöhässä. Mulle tulee aina sellainen vähän hätä kun en tiiä missä oot. Mietin onko kaikki kunnossa. Sori, mut oon vähän tällanen höpsö äiti..."

- "No okei, kokeesta tuli vaan kutonen, mutta tuohon yhteen kysymykseen olit kyllä osannut vastata tosi hyvin! Sähän osaat selvästi ajatella näitä juttuja!"

-"Katotaanko yhdessä joku leffa? Ootko nähnyt sen-ja-sen?"

Joo, parhaimmillaan tätä on päivittäin. Ei pitäisi olla tästä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ymmärrän. Joo, varmaan kommentoin tuossa pitkässä kommentissani asioita, joita samaan aikaan olit sinä kertonut ketjussa, kommentin kirjoittamiseen meni multa kumminkin aika lailla aikaa. Sori.

Mieti silti nyt. Poika on VASTA 14. Miten pitkään hän on uhmaillut teitä? Ei voi olla jatkunut ihan hirveän montaa vuotta tai sitten teillä on todella jokin neurologinen tai psyykkinen ongelma nuorella käsillä.

Aika moneen kertaan olet kuvannut, miten ylimielisesti poika sinusta käyttäytyy, "virne naamalla". Mä kahden teinin äitinä NIIN tiedän, miten teinit saa aikuisen hermoa kiristettyä, mutta koeta muistaa, että se naaman ilme voi yhtä hyvin kieliä hämmennyksestä. Ja rento puhetapa olla opeteltu siksi, että poika ei kehtaa paljastaa olevansa kuohuksissaan tai pelkäävänsä tilanteen seurauksia.

Se, että kaikkia lapsia ei kohdella täsmälleen samalla tavalla ei ole ongelma. Jopa ne muut teinit tuppaavat ymmärtämään järkipuhetta, jos selitätte, että xx:llä on nyt paha teinikriisi, ja kokeillaan nyt hiukan sääntöjen soveltamista.

Miettikää ihan oikeasti nyt millaiset säännöt ovat tarpeen pakosta ja mistä voi tinkiä. Ihan varmasti osasta voi.

Ja jos tilanne tuntuu noin ylivoimaiselta, kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä koulupsykologiin ja kysyä lapselle lähetettä nuorisopsykiatriseen arviointiin tai vähintäänkin perheneuvolaan.

Sinusta tuntuu, että olette jo "kokeilleet kaikkea". Ette te ole, oikeasti ette ole. Ammattilainen voi olla isoksi avuksi etsimään niitä kikkakolmosia. Hakekaa apua, se on sitä vastuullista vanhemmuutta.

Sitä apua ja vertaistukea tällä aloituksella hainkin, vaikka keskustelu onkin mennyt enimmäkseen meidän vanhemmuuden epäilyyn ja keinoihin kasvattajana.