Lue keskustelun säännöt.
Mies taas ihastunut johonkuhun
10.08.2018 |
Taas alkanut ulkonäön kohennus, laihdutus ja salilla käynti. Mietitään vaatteita aamulla pitkään, laitetaan paljon hajustetta. Ollaan omissa mietteissään kotona ja minulle äyskitään herkästi. Töihin ei ole näköjään yhtä veemäistä mennä kuin "kuivana kautena". Seksissä katsotaan minua mahdollisimman vähän silmiin. Näyttää vastailevan joihinkin viesteihin ja kun minun kännykkä piippaa kysytään heti kenen kanssa viestittelet??!
Mies itsekin myöntänyt että ihastuu helposti.
En enää välitä. Olisi oikeastaan ihanaa jos mies rakastuisi niin kovaa että minä saisin jäädä. Se olisi inhimillisempää kuin tuollainen liukuhihna-tykästyminen.
Kohtalotovereita?
Kommentit (218)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni ihastuu aina vähän väliä johonkuhun. Hän tosin kertoo avoimesti, kehen tällä kertaa. Välillä saatan jopa vitsailla, esim. "sillähän on niin ihana pylly" tms. Hänestä näkee, milloin hän on ihastunut uudelleen. Hän alkaa hehkua, ja tosiaan kiinnittää huomiota ulkonäköönsä. Välillä se näkyy myös seksuaalisessa käyttäytymisessä. Joskus tuo ärsyttää, useimmiten ei enää.
Ihastuminen on ihan sallittua meillä, mutta raja menee vieraan ihmisen suutelemisessa. Jos vaimo lähtisi sitä rajaa ylittämään, niin tosiaan tietäisi lähteneensä.
Etkö riitä vaimollesi? Ja tämä nyt on epäkorrektia, mutta onko hänellä diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö? Minulla pari bipo-ystävätärtä, ja käytös on juuri tuota - normaalista ihmisestä lapsellista ja rasittavaa. Oletan että olette jo ”oikeasti” aikuisia.
Olemme jo aikuisia, pikku hiljaa lähestymässä neljääkymppiä.
Kyllä muuten riitän vaimolleni, kaiketi, mutta hän vain vähän väliä ihastuu uudelleen. Hänellä ei ole diagnosoitu kaksisuuntaista mielialahäiriötä, hän on muuten luonteeltaan aika tasainen - ei ailahteleva.
Lisätään tuohon, että vaimoni saa välillä vielä hyvinkin vahvoja kaukoihastuksia, "kuolaa" poikkeuksellisen paljon joitakin näyttelijöitä yms. Esim. puhelimen taustakuvana usein Andrew Lincoln tai kuka milloinkin, vahtaa heidän tekemisiään ja katsoo joidenkin sarjojen tai elokuvien kohtauksia putkeen useita kertoja peräkkäin.
Aikuinen ihminen O.o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni ihastuu aina vähän väliä johonkuhun. Hän tosin kertoo avoimesti, kehen tällä kertaa. Välillä saatan jopa vitsailla, esim. "sillähän on niin ihana pylly" tms. Hänestä näkee, milloin hän on ihastunut uudelleen. Hän alkaa hehkua, ja tosiaan kiinnittää huomiota ulkonäköönsä. Välillä se näkyy myös seksuaalisessa käyttäytymisessä. Joskus tuo ärsyttää, useimmiten ei enää.
Ihastuminen on ihan sallittua meillä, mutta raja menee vieraan ihmisen suutelemisessa. Jos vaimo lähtisi sitä rajaa ylittämään, niin tosiaan tietäisi lähteneensä.
Etkö riitä vaimollesi? Ja tämä nyt on epäkorrektia, mutta onko hänellä diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö? Minulla pari bipo-ystävätärtä, ja käytös on juuri tuota - normaalista ihmisestä lapsellista ja rasittavaa. Oletan että olette jo ”oikeasti” aikuisia.
Olemme jo aikuisia, pikku hiljaa lähestymässä neljääkymppiä.
Kyllä muuten riitän vaimolleni, kaiketi, mutta hän vain vähän väliä ihastuu uudelleen. Hänellä ei ole diagnosoitu kaksisuuntaista mielialahäiriötä, hän on muuten luonteeltaan aika tasainen - ei ailahteleva.
Lisätään tuohon, että vaimoni saa välillä vielä hyvinkin vahvoja kaukoihastuksia, "kuolaa" poikkeuksellisen paljon joitakin näyttelijöitä yms. Esim. puhelimen taustakuvana usein Andrew Lincoln tai kuka milloinkin, vahtaa heidän tekemisiään ja katsoo joidenkin sarjojen tai elokuvien kohtauksia putkeen useita kertoja peräkkäin.
Aikuinen ihminen O.o
Nii-in. Muuten hän on ihan tavallinen, fiksu, akateemisesti koulutettu, asiallinen ja erittäin tarkka mm. työasioissa. Mutta jonkinlainen "hömppävaihde" hänellä taitaa aina välillä mennä päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni ihastuu aina vähän väliä johonkuhun. Hän tosin kertoo avoimesti, kehen tällä kertaa. Välillä saatan jopa vitsailla, esim. "sillähän on niin ihana pylly" tms. Hänestä näkee, milloin hän on ihastunut uudelleen. Hän alkaa hehkua, ja tosiaan kiinnittää huomiota ulkonäköönsä. Välillä se näkyy myös seksuaalisessa käyttäytymisessä. Joskus tuo ärsyttää, useimmiten ei enää.
Ihastuminen on ihan sallittua meillä, mutta raja menee vieraan ihmisen suutelemisessa. Jos vaimo lähtisi sitä rajaa ylittämään, niin tosiaan tietäisi lähteneensä.
Etkö riitä vaimollesi? Ja tämä nyt on epäkorrektia, mutta onko hänellä diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö? Minulla pari bipo-ystävätärtä, ja käytös on juuri tuota - normaalista ihmisestä lapsellista ja rasittavaa. Oletan että olette jo ”oikeasti” aikuisia.
Olemme jo aikuisia, pikku hiljaa lähestymässä neljääkymppiä.
Kyllä muuten riitän vaimolleni, kaiketi, mutta hän vain vähän väliä ihastuu uudelleen. Hänellä ei ole diagnosoitu kaksisuuntaista mielialahäiriötä, hän on muuten luonteeltaan aika tasainen - ei ailahteleva.
Lisätään tuohon, että vaimoni saa välillä vielä hyvinkin vahvoja kaukoihastuksia, "kuolaa" poikkeuksellisen paljon joitakin näyttelijöitä yms. Esim. puhelimen taustakuvana usein Andrew Lincoln tai kuka milloinkin, vahtaa heidän tekemisiään ja katsoo joidenkin sarjojen tai elokuvien kohtauksia putkeen useita kertoja peräkkäin.
Aikuinen ihminen O.o
Nii-in. Muuten hän on ihan tavallinen, fiksu, akateemisesti koulutettu, asiallinen ja erittäin tarkka mm. työasioissa. Mutta jonkinlainen "hömppävaihde" hänellä taitaa aina välillä mennä päälle.
Näin voisi tosiaan sanoa. Kyllä tuo on aika selkeää hypomaniaa, koska poikkeaa normaalista käytöksestään ja habituksestaan noin paljon. Aivan käsittämätön ajoittainen tunne-elämän taantuma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni ihastuu aina vähän väliä johonkuhun. Hän tosin kertoo avoimesti, kehen tällä kertaa. Välillä saatan jopa vitsailla, esim. "sillähän on niin ihana pylly" tms. Hänestä näkee, milloin hän on ihastunut uudelleen. Hän alkaa hehkua, ja tosiaan kiinnittää huomiota ulkonäköönsä. Välillä se näkyy myös seksuaalisessa käyttäytymisessä. Joskus tuo ärsyttää, useimmiten ei enää.
Ihastuminen on ihan sallittua meillä, mutta raja menee vieraan ihmisen suutelemisessa. Jos vaimo lähtisi sitä rajaa ylittämään, niin tosiaan tietäisi lähteneensä.
Etkö riitä vaimollesi? Ja tämä nyt on epäkorrektia, mutta onko hänellä diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö? Minulla pari bipo-ystävätärtä, ja käytös on juuri tuota - normaalista ihmisestä lapsellista ja rasittavaa. Oletan että olette jo ”oikeasti” aikuisia.
Olemme jo aikuisia, pikku hiljaa lähestymässä neljääkymppiä.
Kyllä muuten riitän vaimolleni, kaiketi, mutta hän vain vähän väliä ihastuu uudelleen. Hänellä ei ole diagnosoitu kaksisuuntaista mielialahäiriötä, hän on muuten luonteeltaan aika tasainen - ei ailahteleva.
Lisätään tuohon, että vaimoni saa välillä vielä hyvinkin vahvoja kaukoihastuksia, "kuolaa" poikkeuksellisen paljon joitakin näyttelijöitä yms. Esim. puhelimen taustakuvana usein Andrew Lincoln tai kuka milloinkin, vahtaa heidän tekemisiään ja katsoo joidenkin sarjojen tai elokuvien kohtauksia putkeen useita kertoja peräkkäin.
Aikuinen ihminen O.o
Nii-in. Muuten hän on ihan tavallinen, fiksu, akateemisesti koulutettu, asiallinen ja erittäin tarkka mm. työasioissa. Mutta jonkinlainen "hömppävaihde" hänellä taitaa aina välillä mennä päälle.
Näin voisi tosiaan sanoa. Kyllä tuo on aika selkeää hypomaniaa, koska poikkeaa normaalista käytöksestään ja habituksestaan noin paljon. Aivan käsittämätön ajoittainen tunne-elämän taantuma.
Voi olla. En ole psykologi, en edes keittiösellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni ihastuu aina vähän väliä johonkuhun. Hän tosin kertoo avoimesti, kehen tällä kertaa. Välillä saatan jopa vitsailla, esim. "sillähän on niin ihana pylly" tms. Hänestä näkee, milloin hän on ihastunut uudelleen. Hän alkaa hehkua, ja tosiaan kiinnittää huomiota ulkonäköönsä. Välillä se näkyy myös seksuaalisessa käyttäytymisessä. Joskus tuo ärsyttää, useimmiten ei enää.
Ihastuminen on ihan sallittua meillä, mutta raja menee vieraan ihmisen suutelemisessa. Jos vaimo lähtisi sitä rajaa ylittämään, niin tosiaan tietäisi lähteneensä.
Etkö riitä vaimollesi? Ja tämä nyt on epäkorrektia, mutta onko hänellä diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö? Minulla pari bipo-ystävätärtä, ja käytös on juuri tuota - normaalista ihmisestä lapsellista ja rasittavaa. Oletan että olette jo ”oikeasti” aikuisia.
Olemme jo aikuisia, pikku hiljaa lähestymässä neljääkymppiä.
Kyllä muuten riitän vaimolleni, kaiketi, mutta hän vain vähän väliä ihastuu uudelleen. Hänellä ei ole diagnosoitu kaksisuuntaista mielialahäiriötä, hän on muuten luonteeltaan aika tasainen - ei ailahteleva.
Lisätään tuohon, että vaimoni saa välillä vielä hyvinkin vahvoja kaukoihastuksia, "kuolaa" poikkeuksellisen paljon joitakin näyttelijöitä yms. Esim. puhelimen taustakuvana usein Andrew Lincoln tai kuka milloinkin, vahtaa heidän tekemisiään ja katsoo joidenkin sarjojen tai elokuvien kohtauksia putkeen useita kertoja peräkkäin.
😂😂😂
Anteeksi 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä elin kolme vuotta noin. Mutta ainakin tämä minun äijäni oli erittäin taitava syyllistäjä. Se oli minun vikani kun kyseenalaistin, minä olin hullun mustasukkainen, minä sitä ja tätä.
Mut hänessä ei ollu vikaa. Kaikki oli hänen mielestä normaalia elämää.
Huhuh never again
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni ihastuu aina vähän väliä johonkuhun. Hän tosin kertoo avoimesti, kehen tällä kertaa. Välillä saatan jopa vitsailla, esim. "sillähän on niin ihana pylly" tms. Hänestä näkee, milloin hän on ihastunut uudelleen. Hän alkaa hehkua, ja tosiaan kiinnittää huomiota ulkonäköönsä. Välillä se näkyy myös seksuaalisessa käyttäytymisessä. Joskus tuo ärsyttää, useimmiten ei enää.
Ihastuminen on ihan sallittua meillä, mutta raja menee vieraan ihmisen suutelemisessa. Jos vaimo lähtisi sitä rajaa ylittämään, niin tosiaan tietäisi lähteneensä.
Etkö riitä vaimollesi? Ja tämä nyt on epäkorrektia, mutta onko hänellä diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö? Minulla pari bipo-ystävätärtä, ja käytös on juuri tuota - normaalista ihmisestä lapsellista ja rasittavaa. Oletan että olette jo ”oikeasti” aikuisia.
Olemme jo aikuisia, pikku hiljaa lähestymässä neljääkymppiä.
Kyllä muuten riitän vaimolleni, kaiketi, mutta hän vain vähän väliä ihastuu uudelleen. Hänellä ei ole diagnosoitu kaksisuuntaista mielialahäiriötä, hän on muuten luonteeltaan aika tasainen - ei ailahteleva.
Lisätään tuohon, että vaimoni saa välillä vielä hyvinkin vahvoja kaukoihastuksia, "kuolaa" poikkeuksellisen paljon joitakin näyttelijöitä yms. Esim. puhelimen taustakuvana usein Andrew Lincoln tai kuka milloinkin, vahtaa heidän tekemisiään ja katsoo joidenkin sarjojen tai elokuvien kohtauksia putkeen useita kertoja peräkkäin.
Tuo on kamalaa. Minun miehelläni ilmenee samanlaista käytöstä, sen lisäksi että stalkkaa somesta paikallisiakin kaunokaisia ja lähes 20 vuotta häntä nuorempia. Unohtanut että itse hipoo jo neljääkymppiä. Loukkaantui kovasti kun pikkutytöt viittasivat häneen sanalla "gubbe". Naiset tuntuvat olevan hänelle välillä kuin karjaa eikä kukaan kiinnosta häntä kuin hetken. Addiktin luonne. On myös alkoholi-, peli- ja nikotiiniriippuvainen.
Ei hitto. Alkaa jo naurattaa. Kummasti aina pää selkenee kun kirjoittaa mustaa valkoiselle. Mutta kun sitten käy seuraavassa hetkessä sääliksi. Hänestä on tulossa sellainen setämies joka luulee olevansa taivaan lahja nuorille naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tosiaan niin, että naisten mielestä miehen pitää olla umpirakastunut vaimoonsa eikä edes vilkaista, eikä varsinkaan tuntea minkäänlaisia tunteita muita kohtaan koko elämänsä aikana? Sanon sen, että tuo on 99%:lle ihmisistä mahdotonta. Tuollainen fantasia ei ole ihmisen perimään kirjoitettu. Ei ainakaan miesten, ja tuskin naistenkaan.
Miehelle on täysin luonnollista haluta pariutua mahdollisimman monen naisen kanssa, koska niin miehen perimällä on paras mahdollisuus selviytyä. Tuon luonnollisen halun tukahduttaminen ei johda mihinkään muuhun kuin ongelmiin. Kertokaa naiset, mitä haittaa siitä ihastumisesta tai edes väliaikaisesta suhteesta on, jos mies kuitenkin tekee tehtävänsä perheessä koko elämänsä ajan? Jos mies saa toteuttaa elämää tavalla, johon normaali biologia häntä vie, on hän varmasti onnellisempi ja sitä kautta hyödyllisempi mies. En ymmärrä tätä autoritääristä monogamia kulttuuria, jossa viaton hauskanpito jotenkin tuhoaa kaiken, vaikka sen ei todellakaan tarvitsisi merkitä mitään. Vain sillä on väliä, että mies yhä rakastaa vaimoaan ja on hyvä isä lapsilleen. Miksi muulla olisi merkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Minä elin kolme vuotta noin. Mutta ainakin tämä minun äijäni oli erittäin taitava syyllistäjä. Se oli minun vikani kun kyseenalaistin, minä olin hullun mustasukkainen, minä sitä ja tätä.
Mut hänessä ei ollu vikaa. Kaikki oli hänen mielestä normaalia elämää.
Huhuh never again
Meillä oli sama, minä olen muka mustasukkainen. Totesin vain, ettei sellainen kuulu luonteeseeni kuten hän varsin hyvin tietää vuosien ajalta, mutta joskus vaan on asioita, joita ei tarvitse sietää tai jolloin mustasukkaisuus (raivo/pettymys) on normaali ja luonnollinen reaktio toisen edesottamuksiin.
Kuulemma häntä ei olisi häirinnyt, jos olisin toiminut samoin. Olen ihan satavarma, että todellakin olisi häirinnyt ja pahasti, mutta kun tietää, etten tee mitään sellaista.
Ja se on varmin merkki siitä, että kannattaa nostaa kytkintä, kun toisen temput saavat itkemään ja tolaltaan eikä se tunnu hetkauttavan aiheuttajaa mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan niin, että naisten mielestä miehen pitää olla umpirakastunut vaimoonsa eikä edes vilkaista, eikä varsinkaan tuntea minkäänlaisia tunteita muita kohtaan koko elämänsä aikana? Sanon sen, että tuo on 99%:lle ihmisistä mahdotonta. Tuollainen fantasia ei ole ihmisen perimään kirjoitettu. Ei ainakaan miesten, ja tuskin naistenkaan.
Miehelle on täysin luonnollista haluta pariutua mahdollisimman monen naisen kanssa, koska niin miehen perimällä on paras mahdollisuus selviytyä. Tuon luonnollisen halun tukahduttaminen ei johda mihinkään muuhun kuin ongelmiin. Kertokaa naiset, mitä haittaa siitä ihastumisesta tai edes väliaikaisesta suhteesta on, jos mies kuitenkin tekee tehtävänsä perheessä koko elämänsä ajan? Jos mies saa toteuttaa elämää tavalla, johon normaali biologia häntä vie, on hän varmasti onnellisempi ja sitä kautta hyödyllisempi mies. En ymmärrä tätä autoritääristä monogamia kulttuuria, jossa viaton hauskanpito jotenkin tuhoaa kaiken, vaikka sen ei todellakaan tarvitsisi merkitä mitään. Vain sillä on väliä, että mies yhä rakastaa vaimoaan ja on hyvä isä lapsilleen. Miksi muulla olisi merkitystä?
Kun mies ei tajua, että hän silloin samalla laiminlyö ne omat velvollisuutensa vaimoa/perhettä kohtaan. Se näkyy ajankäytössä, henkisessä olemisessa (asenne, kommunikaatio, riitaisuus, kehujen väheneminen jne.). Kun ihastus on ohi, mies on taas normaali itsensä. Sellaista aallokkoako pitäisi naisen jaksaa kyntää?
Oma ääliöni teki tuon virheen ja vaikka kuinka kuvitteli, että oli minua kohtaan kuten ennenkin, ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo nyt kuulosta mitenkään pahalta. Se taas kuulostaa, ettei teidän suhteessa ilmeisesti ole avoimet ja hyvät välit. Pitkissä suhteisssa ihastuminen on ihan normaalia ja piristävää ja jos miehesi on sinun todellinen kumppani ja sielunystävä, niin luulisi, että asioista voi avoimesti puhua. Meillä on todella puhuttu vaihtelusta, ihastumisista jne. luvan kanssa saa myös tehdä asioita, koska me olemme yksikkö, jonka olemme sitoneet meille lopunelämäksi (toivottavasti). Emme kuitenkaan halua toisiamme "näivettää" ja kukaan ei jaksa ikuisesti innostua samasta reiästä tai miehestä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Sama kun söisi samaa ruokaa joka ikinen päivä. Kyllähän se menee ja irvistellen voi sille omalle kumppanille hymyillä, että hyvää on, mutta mieli vaeltaa muualla niinkuin miehelläsikin. Tätä sitten kutsutaan normaaliksi arjeksi parisuhteessa. Ehkä voisit olla olematta niin itsekeskeinen ja oikeasti keskustella miehesi kanssa, avartaa mieltäsi, suhdettasi ja itseäsi?
Olisi myös hyvä katsoa peiliin. Oletko tylsä? Laittaudutko, oletko myös jännittävä ja erityinen omalla tavallasi? Oletko kaavoihin kangistunut, elätkö vain arkea? Laittaudutko, teetkö koskaan mitään yllättävää/poikkeavaa? Kannattaa myös rehellisesti miettiä, onko itsellään mitä tarjottavaa parisuhteeseen.
Sinulla ja kumppanillasi on todella korkeat odotukset toistenne persoonallisuutta, tunteita, ulkonäköä ka seksuaalisuutta kohtaan. Todellinen kumppanuus ja rakkaus on jotain aivan muuta kuin jatkuvaa suorittamista ja hyväksynnän hakemista.
Aika surullista ajatella, että nuo odotukset olisivat jotenkin korkeita. Tiedän lukuisia naisia (ja miehiä) jotka ovat tällaisia ihan luonnostaan ilman mitään sen ihmeellisempää effortia. Ylipäätään kaavoihin kangistuminen tyhmentää ihmistä eikä nuo asiat liity edes parisuhteeseen vaan ihan normaaliin elämään - oli parisuhdetta tai ei. On tärkeää ylläpitää muutenkin itseään niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla eikä antaa itsensä repsahtaa täysin. Mikään noista ei vaadi kyllä mitään ihmeempää ja on todella huolestuttavaa, jos tuollaiset asiat tuntuvat jotenkin korkeilta odotuksilta. Mitä oikeasti siinä voi sitten edes odottaa, jos näin on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan niin, että naisten mielestä miehen pitää olla umpirakastunut vaimoonsa eikä edes vilkaista, eikä varsinkaan tuntea minkäänlaisia tunteita muita kohtaan koko elämänsä aikana? Sanon sen, että tuo on 99%:lle ihmisistä mahdotonta. Tuollainen fantasia ei ole ihmisen perimään kirjoitettu. Ei ainakaan miesten, ja tuskin naistenkaan.
Miehelle on täysin luonnollista haluta pariutua mahdollisimman monen naisen kanssa, koska niin miehen perimällä on paras mahdollisuus selviytyä. Tuon luonnollisen halun tukahduttaminen ei johda mihinkään muuhun kuin ongelmiin. Kertokaa naiset, mitä haittaa siitä ihastumisesta tai edes väliaikaisesta suhteesta on, jos mies kuitenkin tekee tehtävänsä perheessä koko elämänsä ajan? Jos mies saa toteuttaa elämää tavalla, johon normaali biologia häntä vie, on hän varmasti onnellisempi ja sitä kautta hyödyllisempi mies. En ymmärrä tätä autoritääristä monogamia kulttuuria, jossa viaton hauskanpito jotenkin tuhoaa kaiken, vaikka sen ei todellakaan tarvitsisi merkitä mitään. Vain sillä on väliä, että mies yhä rakastaa vaimoaan ja on hyvä isä lapsilleen. Miksi muulla olisi merkitystä?
Kun mies ei tajua, että hän silloin samalla laiminlyö ne omat velvollisuutensa vaimoa/perhettä kohtaan. Se näkyy ajankäytössä, henkisessä olemisessa (asenne, kommunikaatio, riitaisuus, kehujen väheneminen jne.). Kun ihastus on ohi, mies on taas normaali itsensä. Sellaista aallokkoako pitäisi naisen jaksaa kyntää?
Oma ääliöni teki tuon virheen ja vaikka kuinka kuvitteli, että oli minua kohtaan kuten ennenkin, ei ollut.
Tuo aallokko johtuu siitä, ettei miehen lunnollinen käyttäytyminen ole hyväksyttyä. Mies ei voi biologialleen mitään, ja oma vaimo halveksuu häntä sen vuoksi. Jos hyväksyisit asian ja rakastaisit miestäsi siitä huolimatta, ei hänellä olisi syytä olla kommunkoimatta, ei syytä riidellä, ei syytä laiminlyödä sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä elin kolme vuotta noin. Mutta ainakin tämä minun äijäni oli erittäin taitava syyllistäjä. Se oli minun vikani kun kyseenalaistin, minä olin hullun mustasukkainen, minä sitä ja tätä.
Mut hänessä ei ollu vikaa. Kaikki oli hänen mielestä normaalia elämää.
Huhuh never againMeillä oli sama, minä olen muka mustasukkainen. Totesin vain, ettei sellainen kuulu luonteeseeni kuten hän varsin hyvin tietää vuosien ajalta, mutta joskus vaan on asioita, joita ei tarvitse sietää tai jolloin mustasukkaisuus (raivo/pettymys) on normaali ja luonnollinen reaktio toisen edesottamuksiin.
Kuulemma häntä ei olisi häirinnyt, jos olisin toiminut samoin. Olen ihan satavarma, että todellakin olisi häirinnyt ja pahasti, mutta kun tietää, etten tee mitään sellaista.
Ja se on varmin merkki siitä, että kannattaa nostaa kytkintä, kun toisen temput saavat itkemään ja tolaltaan eikä se tunnu hetkauttavan aiheuttajaa mitenkään.
Paitsi, että monella nuo "itkukohtaukset" ja "tolaltaan meno" on ihan täyttä lapsellista kitinää ja tapa vain osoittaa mieltä. Ei niiden kyllä kuulukaan hetkauttaa, jos aikuinen nainen ei saa suutaan auki ja keskustele järkevästi vaan käyttäytyy tuolla tavalla. Todella puistattava ajatuskin. Ei kai se nyt oikeasti ihmetytä, miksi se puoliso ei tuollaiseen lähde mukaan? hei haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan niin, että naisten mielestä miehen pitää olla umpirakastunut vaimoonsa eikä edes vilkaista, eikä varsinkaan tuntea minkäänlaisia tunteita muita kohtaan koko elämänsä aikana? Sanon sen, että tuo on 99%:lle ihmisistä mahdotonta. Tuollainen fantasia ei ole ihmisen perimään kirjoitettu. Ei ainakaan miesten, ja tuskin naistenkaan.
Miehelle on täysin luonnollista haluta pariutua mahdollisimman monen naisen kanssa, koska niin miehen perimällä on paras mahdollisuus selviytyä. Tuon luonnollisen halun tukahduttaminen ei johda mihinkään muuhun kuin ongelmiin. Kertokaa naiset, mitä haittaa siitä ihastumisesta tai edes väliaikaisesta suhteesta on, jos mies kuitenkin tekee tehtävänsä perheessä koko elämänsä ajan? Jos mies saa toteuttaa elämää tavalla, johon normaali biologia häntä vie, on hän varmasti onnellisempi ja sitä kautta hyödyllisempi mies. En ymmärrä tätä autoritääristä monogamia kulttuuria, jossa viaton hauskanpito jotenkin tuhoaa kaiken, vaikka sen ei todellakaan tarvitsisi merkitä mitään. Vain sillä on väliä, että mies yhä rakastaa vaimoaan ja on hyvä isä lapsilleen. Miksi muulla olisi merkitystä?
Kun mies ei tajua, että hän silloin samalla laiminlyö ne omat velvollisuutensa vaimoa/perhettä kohtaan. Se näkyy ajankäytössä, henkisessä olemisessa (asenne, kommunikaatio, riitaisuus, kehujen väheneminen jne.). Kun ihastus on ohi, mies on taas normaali itsensä. Sellaista aallokkoako pitäisi naisen jaksaa kyntää?
Oma ääliöni teki tuon virheen ja vaikka kuinka kuvitteli, että oli minua kohtaan kuten ennenkin, ei ollut.
Tuo aallokko johtuu siitä, ettei miehen lunnollinen käyttäytyminen ole hyväksyttyä. Mies ei voi biologialleen mitään, ja oma vaimo halveksuu häntä sen vuoksi. Jos hyväksyisit asian ja rakastaisit miestäsi siitä huolimatta, ei hänellä olisi syytä olla kommunkoimatta, ei syytä riidellä, ei syytä laiminlyödä sinua.
Minähän rakastin ja halusin viettää aikaani hänen kanssaan. Hän ajeli ja kahvitteli ja shoppaili toisen naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä elin kolme vuotta noin. Mutta ainakin tämä minun äijäni oli erittäin taitava syyllistäjä. Se oli minun vikani kun kyseenalaistin, minä olin hullun mustasukkainen, minä sitä ja tätä.
Mut hänessä ei ollu vikaa. Kaikki oli hänen mielestä normaalia elämää.
Huhuh never againMeillä oli sama, minä olen muka mustasukkainen. Totesin vain, ettei sellainen kuulu luonteeseeni kuten hän varsin hyvin tietää vuosien ajalta, mutta joskus vaan on asioita, joita ei tarvitse sietää tai jolloin mustasukkaisuus (raivo/pettymys) on normaali ja luonnollinen reaktio toisen edesottamuksiin.
Kuulemma häntä ei olisi häirinnyt, jos olisin toiminut samoin. Olen ihan satavarma, että todellakin olisi häirinnyt ja pahasti, mutta kun tietää, etten tee mitään sellaista.
Ja se on varmin merkki siitä, että kannattaa nostaa kytkintä, kun toisen temput saavat itkemään ja tolaltaan eikä se tunnu hetkauttavan aiheuttajaa mitenkään.
Paitsi, että monella nuo "itkukohtaukset" ja "tolaltaan meno" on ihan täyttä lapsellista kitinää ja tapa vain osoittaa mieltä. Ei niiden kyllä kuulukaan hetkauttaa, jos aikuinen nainen ei saa suutaan auki ja keskustele järkevästi vaan käyttäytyy tuolla tavalla. Todella puistattava ajatuskin. Ei kai se nyt oikeasti ihmetytä, miksi se puoliso ei tuollaiseen lähde mukaan? hei haloo.
Minulla se tuli kyllä sen jälkeen, kun en tullut kuulluksi ja kohdatuksi normaalissa keskustelussa toisin kuin viidentoista vuoden ajan aina aiemmin. Ahdistus oli ihan älytön ja se oli kyllä ihan puhdas tunne- ja pahaoloreaktio eikä mitään draamanhakua. Loukkasi ihan älyttömästi, että joku työntää muuten tasapainoisen ihmisen epätasapainoon eikä edes silloinkaan pysähdy keskustelemaan, mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan niin, että naisten mielestä miehen pitää olla umpirakastunut vaimoonsa eikä edes vilkaista, eikä varsinkaan tuntea minkäänlaisia tunteita muita kohtaan koko elämänsä aikana? Sanon sen, että tuo on 99%:lle ihmisistä mahdotonta. Tuollainen fantasia ei ole ihmisen perimään kirjoitettu. Ei ainakaan miesten, ja tuskin naistenkaan.
Miehelle on täysin luonnollista haluta pariutua mahdollisimman monen naisen kanssa, koska niin miehen perimällä on paras mahdollisuus selviytyä. Tuon luonnollisen halun tukahduttaminen ei johda mihinkään muuhun kuin ongelmiin. Kertokaa naiset, mitä haittaa siitä ihastumisesta tai edes väliaikaisesta suhteesta on, jos mies kuitenkin tekee tehtävänsä perheessä koko elämänsä ajan? Jos mies saa toteuttaa elämää tavalla, johon normaali biologia häntä vie, on hän varmasti onnellisempi ja sitä kautta hyödyllisempi mies. En ymmärrä tätä autoritääristä monogamia kulttuuria, jossa viaton hauskanpito jotenkin tuhoaa kaiken, vaikka sen ei todellakaan tarvitsisi merkitä mitään. Vain sillä on väliä, että mies yhä rakastaa vaimoaan ja on hyvä isä lapsilleen. Miksi muulla olisi merkitystä?
Kun mies ei tajua, että hän silloin samalla laiminlyö ne omat velvollisuutensa vaimoa/perhettä kohtaan. Se näkyy ajankäytössä, henkisessä olemisessa (asenne, kommunikaatio, riitaisuus, kehujen väheneminen jne.). Kun ihastus on ohi, mies on taas normaali itsensä. Sellaista aallokkoako pitäisi naisen jaksaa kyntää?
Oma ääliöni teki tuon virheen ja vaikka kuinka kuvitteli, että oli minua kohtaan kuten ennenkin, ei ollut.
Tuo aallokko johtuu siitä, ettei miehen lunnollinen käyttäytyminen ole hyväksyttyä. Mies ei voi biologialleen mitään, ja oma vaimo halveksuu häntä sen vuoksi. Jos hyväksyisit asian ja rakastaisit miestäsi siitä huolimatta, ei hänellä olisi syytä olla kommunkoimatta, ei syytä riidellä, ei syytä laiminlyödä sinua.
Minähän rakastin ja halusin viettää aikaani hänen kanssaan. Hän ajeli ja kahvitteli ja shoppaili toisen naisen kanssa.
Muuttuiko käyttäytymisesi häntä kohtaan, kun suhde toiseen naiseen selvisi? Jos hän joutui salailemaan asiaa, koska pelkäsi reaktiotasi, niin siinä on se syy huomion puutteelle, eikä toisessa naisessa. Ota miehen huuman ajaksi oma rakastaja, ja sitten kun huuma on ohi niin palaatte toistenne syliin ja olette onnellisempia molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan niin, että naisten mielestä miehen pitää olla umpirakastunut vaimoonsa eikä edes vilkaista, eikä varsinkaan tuntea minkäänlaisia tunteita muita kohtaan koko elämänsä aikana? Sanon sen, että tuo on 99%:lle ihmisistä mahdotonta. Tuollainen fantasia ei ole ihmisen perimään kirjoitettu. Ei ainakaan miesten, ja tuskin naistenkaan.
Miehelle on täysin luonnollista haluta pariutua mahdollisimman monen naisen kanssa, koska niin miehen perimällä on paras mahdollisuus selviytyä. Tuon luonnollisen halun tukahduttaminen ei johda mihinkään muuhun kuin ongelmiin. Kertokaa naiset, mitä haittaa siitä ihastumisesta tai edes väliaikaisesta suhteesta on, jos mies kuitenkin tekee tehtävänsä perheessä koko elämänsä ajan? Jos mies saa toteuttaa elämää tavalla, johon normaali biologia häntä vie, on hän varmasti onnellisempi ja sitä kautta hyödyllisempi mies. En ymmärrä tätä autoritääristä monogamia kulttuuria, jossa viaton hauskanpito jotenkin tuhoaa kaiken, vaikka sen ei todellakaan tarvitsisi merkitä mitään. Vain sillä on väliä, että mies yhä rakastaa vaimoaan ja on hyvä isä lapsilleen. Miksi muulla olisi merkitystä?
Kun mies ei tajua, että hän silloin samalla laiminlyö ne omat velvollisuutensa vaimoa/perhettä kohtaan. Se näkyy ajankäytössä, henkisessä olemisessa (asenne, kommunikaatio, riitaisuus, kehujen väheneminen jne.). Kun ihastus on ohi, mies on taas normaali itsensä. Sellaista aallokkoako pitäisi naisen jaksaa kyntää?
Oma ääliöni teki tuon virheen ja vaikka kuinka kuvitteli, että oli minua kohtaan kuten ennenkin, ei ollut.
Tuo aallokko johtuu siitä, ettei miehen lunnollinen käyttäytyminen ole hyväksyttyä. Mies ei voi biologialleen mitään, ja oma vaimo halveksuu häntä sen vuoksi. Jos hyväksyisit asian ja rakastaisit miestäsi siitä huolimatta, ei hänellä olisi syytä olla kommunkoimatta, ei syytä riidellä, ei syytä laiminlyödä sinua.
Minähän rakastin ja halusin viettää aikaani hänen kanssaan. Hän ajeli ja kahvitteli ja shoppaili toisen naisen kanssa.
Muuttuiko käyttäytymisesi häntä kohtaan, kun suhde toiseen naiseen selvisi? Jos hän joutui salailemaan asiaa, koska pelkäsi reaktiotasi, niin siinä on se syy huomion puutteelle, eikä toisessa naisessa. Ota miehen huuman ajaksi oma rakastaja, ja sitten kun huuma on ohi niin palaatte toistenne syliin ja olette onnellisempia molemmat.
Miehet, kasvattakaa munat, kun kerran niiden mukaan kuljette muutenkin (selkärankakin olisi suotava, aivoja unohtamatta). Kannattaa ottaa vastuu teoistaan. Jos teot loukkaavat omaa rakkaintaan, kannattaisiko se teko jättää tekemättä ja panostaa sekin aika siihen rakkaaseen tai sitten lähteä ihan reilusti eri teille tai edes ottaa se ansaittu höykytys asiasta vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan niin, että naisten mielestä miehen pitää olla umpirakastunut vaimoonsa eikä edes vilkaista, eikä varsinkaan tuntea minkäänlaisia tunteita muita kohtaan koko elämänsä aikana? Sanon sen, että tuo on 99%:lle ihmisistä mahdotonta. Tuollainen fantasia ei ole ihmisen perimään kirjoitettu. Ei ainakaan miesten, ja tuskin naistenkaan.
Miehelle on täysin luonnollista haluta pariutua mahdollisimman monen naisen kanssa, koska niin miehen perimällä on paras mahdollisuus selviytyä. Tuon luonnollisen halun tukahduttaminen ei johda mihinkään muuhun kuin ongelmiin. Kertokaa naiset, mitä haittaa siitä ihastumisesta tai edes väliaikaisesta suhteesta on, jos mies kuitenkin tekee tehtävänsä perheessä koko elämänsä ajan? Jos mies saa toteuttaa elämää tavalla, johon normaali biologia häntä vie, on hän varmasti onnellisempi ja sitä kautta hyödyllisempi mies. En ymmärrä tätä autoritääristä monogamia kulttuuria, jossa viaton hauskanpito jotenkin tuhoaa kaiken, vaikka sen ei todellakaan tarvitsisi merkitä mitään. Vain sillä on väliä, että mies yhä rakastaa vaimoaan ja on hyvä isä lapsilleen. Miksi muulla olisi merkitystä?
Kun mies ei tajua, että hän silloin samalla laiminlyö ne omat velvollisuutensa vaimoa/perhettä kohtaan. Se näkyy ajankäytössä, henkisessä olemisessa (asenne, kommunikaatio, riitaisuus, kehujen väheneminen jne.). Kun ihastus on ohi, mies on taas normaali itsensä. Sellaista aallokkoako pitäisi naisen jaksaa kyntää?
Oma ääliöni teki tuon virheen ja vaikka kuinka kuvitteli, että oli minua kohtaan kuten ennenkin, ei ollut.
Tuo aallokko johtuu siitä, ettei miehen lunnollinen käyttäytyminen ole hyväksyttyä. Mies ei voi biologialleen mitään, ja oma vaimo halveksuu häntä sen vuoksi. Jos hyväksyisit asian ja rakastaisit miestäsi siitä huolimatta, ei hänellä olisi syytä olla kommunkoimatta, ei syytä riidellä, ei syytä laiminlyödä sinua.
Minähän rakastin ja halusin viettää aikaani hänen kanssaan. Hän ajeli ja kahvitteli ja shoppaili toisen naisen kanssa.
Muuttuiko käyttäytymisesi häntä kohtaan, kun suhde toiseen naiseen selvisi? Jos hän joutui salailemaan asiaa, koska pelkäsi reaktiotasi, niin siinä on se syy huomion puutteelle, eikä toisessa naisessa. Ota miehen huuman ajaksi oma rakastaja, ja sitten kun huuma on ohi niin palaatte toistenne syliin ja olette onnellisempia molemmat.
Kakkua ei voi syödä ja säästää. Turha syyttää vaimoasi, jos itse kuset omaan pesääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan niin, että naisten mielestä miehen pitää olla umpirakastunut vaimoonsa eikä edes vilkaista, eikä varsinkaan tuntea minkäänlaisia tunteita muita kohtaan koko elämänsä aikana? Sanon sen, että tuo on 99%:lle ihmisistä mahdotonta. Tuollainen fantasia ei ole ihmisen perimään kirjoitettu. Ei ainakaan miesten, ja tuskin naistenkaan.
Miehelle on täysin luonnollista haluta pariutua mahdollisimman monen naisen kanssa, koska niin miehen perimällä on paras mahdollisuus selviytyä. Tuon luonnollisen halun tukahduttaminen ei johda mihinkään muuhun kuin ongelmiin. Kertokaa naiset, mitä haittaa siitä ihastumisesta tai edes väliaikaisesta suhteesta on, jos mies kuitenkin tekee tehtävänsä perheessä koko elämänsä ajan? Jos mies saa toteuttaa elämää tavalla, johon normaali biologia häntä vie, on hän varmasti onnellisempi ja sitä kautta hyödyllisempi mies. En ymmärrä tätä autoritääristä monogamia kulttuuria, jossa viaton hauskanpito jotenkin tuhoaa kaiken, vaikka sen ei todellakaan tarvitsisi merkitä mitään. Vain sillä on väliä, että mies yhä rakastaa vaimoaan ja on hyvä isä lapsilleen. Miksi muulla olisi merkitystä?
Kun mies ei tajua, että hän silloin samalla laiminlyö ne omat velvollisuutensa vaimoa/perhettä kohtaan. Se näkyy ajankäytössä, henkisessä olemisessa (asenne, kommunikaatio, riitaisuus, kehujen väheneminen jne.). Kun ihastus on ohi, mies on taas normaali itsensä. Sellaista aallokkoako pitäisi naisen jaksaa kyntää?
Oma ääliöni teki tuon virheen ja vaikka kuinka kuvitteli, että oli minua kohtaan kuten ennenkin, ei ollut.
Tuo aallokko johtuu siitä, ettei miehen lunnollinen käyttäytyminen ole hyväksyttyä. Mies ei voi biologialleen mitään, ja oma vaimo halveksuu häntä sen vuoksi. Jos hyväksyisit asian ja rakastaisit miestäsi siitä huolimatta, ei hänellä olisi syytä olla kommunkoimatta, ei syytä riidellä, ei syytä laiminlyödä sinua.
Minähän rakastin ja halusin viettää aikaani hänen kanssaan. Hän ajeli ja kahvitteli ja shoppaili toisen naisen kanssa.
Muuttuiko käyttäytymisesi häntä kohtaan, kun suhde toiseen naiseen selvisi? Jos hän joutui salailemaan asiaa, koska pelkäsi reaktiotasi, niin siinä on se syy huomion puutteelle, eikä toisessa naisessa. Ota miehen huuman ajaksi oma rakastaja, ja sitten kun huuma on ohi niin palaatte toistenne syliin ja olette onnellisempia molemmat.
Miehet, kasvattakaa munat, kun kerran niiden mukaan kuljette muutenkin (selkärankakin olisi suotava, aivoja unohtamatta). Kannattaa ottaa vastuu teoistaan. Jos teot loukkaavat omaa rakkaintaan, kannattaisiko se teko jättää tekemättä ja panostaa sekin aika siihen rakkaaseen tai sitten lähteä ihan reilusti eri teille tai edes ottaa se ansaittu höykytys asiasta vastaan.
Mitä sille omalle biologialleen mahtaa? Kokeile joskus ottaa iso annos testosteronia päivittäin, niin katsotaan miten pitkään sinun selkärankasi kestää sitä jatkuvaa himoa. Helppo on puhua vastuusta ja selkärangasta, kun itse ei joudu kestämään niiden munien tuomia tunteita. Jännästi miehen täytyy toimia biologiaansa vastaan, mutta naisen luonnollinen mustasukkaisuus on asia, jota miehen täytyy kunnioittaa. Tekopyhiä olette.
Lisätään tuohon, että vaimoni saa välillä vielä hyvinkin vahvoja kaukoihastuksia, "kuolaa" poikkeuksellisen paljon joitakin näyttelijöitä yms. Esim. puhelimen taustakuvana usein Andrew Lincoln tai kuka milloinkin, vahtaa heidän tekemisiään ja katsoo joidenkin sarjojen tai elokuvien kohtauksia putkeen useita kertoja peräkkäin.