Mies taas ihastunut johonkuhun

Vierailija kirjoitti:

Ainahan sanotaan, että kaikki ihastuvat pitkissä parissuhteissa muihin.

Kaikki eivät todellakaan ihastua. Sen lisäksi sanonta tuskin tarkoittaa ap:n hu@ripukkipuolison tapaista ajatusten sarjatoimeenpanoa. Mietitkö koskaan mitä kirjoitat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Ap olisi mies ja ihastuja nainen niin alettaisiin heti etsiä syytä siitä mitä mies ei anna kotonaan kun pitää etsiä muualta.

Höpöhöpö.

Kyllä AV tiedetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan sanotaan, että kaikki ihastuvat pitkissä parissuhteissa muihin.

Kaikki eivät todellakaan ihastua. Sen lisäksi sanonta tuskin tarkoittaa ap:n hu@ripukkipuolison tapaista ajatusten sarjatoimeenpanoa. Mietitkö koskaan mitä kirjoitat?

Enemmän kun sinä omia aivopierujasi. 😁

Pohjanmaalta? Jep.

On aika todennäköistä, että muutamia kertoja elämässä kohtaa ihmisen, joka kolahtaa ja johon hetkeksi saattaa jopa ihastua. Mutta jos kotona on ihminen, josta oikeasti välittää, ei tämä ihastuminen johda mihinkään. Jos joku taas ihastuu jatkuvasti uusiin ihmisiin, on hänessä kyllä jotain vialla. Tuollainenhan on lapsen käytöstä, ei aikuisen, naimisissa olevan kypsän miehen. 

AP, sun mies on jollakin lailla tunnevammainen. Se, että läheisyyskin pitää ansaita hymyllä, tuntuu aivan uskomattomalta henkiseltä kaupankäynniltä. Sanoisin, että älä tuhlaa aikaasi tuohon ihmiseen enää hetkeäkään vaan vaihda parempaan - eli aivan kehen tahansa.

Vierailija kirjoitti:

AP, sun mies on jollakin lailla tunnevammainen. Se, että läheisyyskin pitää ansaita hymyllä, tuntuu aivan uskomattomalta henkiseltä kaupankäynniltä. Sanoisin, että älä tuhlaa aikaasi tuohon ihmiseen enää hetkeäkään vaan vaihda parempaan - eli aivan kehen tahansa.

Kyllä. Ei kuulosta bipolta, mutta epävakaalta ja narsistiselta vaikuttaa kyllä. Myös hämmentävän pinnalliselta, joka viittaa narsismiin.

Sisareni ei ole koskaan pitänyt hänestä. Tiedän että hän on oikeassa mutta minä se vain haluan uskoa toisista hyvää loppuun saakka, tyhmyyteen asti. En koskaan kanna kaunaa mistään vaikka tämä mies on itkettänyt minua enemmän kuin mikään tai kukaan koskaan. Terapia voisi olla tarpeen koska mies on kohdellut minua muillakin tavoin huonosti. Pelkään vain kuulla totuutta ja pelkään tulevaisuutta. Pelkään asioiden muuttumista. Mietin asiaa ensi kesänä kun valmistun, ehkä muutan työn perässä muualle ja siinä tilanteessa jaetaan kortit uudelleen.

Miehelläsi on persoonallisuushäiriö.

Vaimoni ihastuu aina vähän väliä johonkuhun. Hän tosin kertoo avoimesti, kehen tällä kertaa. Välillä saatan jopa vitsailla, esim. "sillähän on niin ihana pylly" tms. Hänestä näkee, milloin hän on ihastunut uudelleen. Hän alkaa hehkua, ja tosiaan kiinnittää huomiota ulkonäköönsä. Välillä se näkyy myös seksuaalisessa käyttäytymisessä. Joskus tuo ärsyttää, useimmiten ei enää.

Ihastuminen on ihan sallittua meillä, mutta raja menee vieraan ihmisen suutelemisessa. Jos vaimo lähtisi sitä rajaa ylittämään, niin tosiaan tietäisi lähteneensä.

Ap, sun on muutettava pois tai pistettävä mies muuttamaan ja laitettava ero vireille. Jos vielä haluatkin edelleen jatkaa hänen kanssaan, on tuo ainoa keino saada hänet EHKÄ heräämään ja näkemään mitä on menettämässä. Hänen on myös sitouduttava yksilöterapiaan. Puhe on abstraktia, se ei riitä. Jos tuo ei häntä havahduta ja/tai huomaat että yksin on parempi, niin jatkat vain eroprosessia.

Tuo mitä miehesi tekee EI ole normaalia. Jossain vaiheessa voi tulla kaikilla yksittäinen houkutus eteen. Mutta hän on koukussa itse ihastuminen tunteeseen, ja tarvitsee jatkuvasti uutta polttoainetta sitä ruokkiakseen. Hänen ongelmansa ovat syvällä.

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni ihastuu aina vähän väliä johonkuhun. Hän tosin kertoo avoimesti, kehen tällä kertaa. Välillä saatan jopa vitsailla, esim. "sillähän on niin ihana pylly" tms. Hänestä näkee, milloin hän on ihastunut uudelleen. Hän alkaa hehkua, ja tosiaan kiinnittää huomiota ulkonäköönsä. Välillä se näkyy myös seksuaalisessa käyttäytymisessä. Joskus tuo ärsyttää, useimmiten ei enää.

Ihastuminen on ihan sallittua meillä, mutta raja menee vieraan ihmisen suutelemisessa. Jos vaimo lähtisi sitä rajaa ylittämään, niin tosiaan tietäisi lähteneensä.

Etkö riitä vaimollesi? Ja tämä nyt on epäkorrektia, mutta onko hänellä diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö? Minulla pari bipo-ystävätärtä, ja käytös on juuri tuota - normaalista ihmisestä lapsellista ja rasittavaa. Oletan että olette jo ”oikeasti” aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni ihastuu aina vähän väliä johonkuhun. Hän tosin kertoo avoimesti, kehen tällä kertaa. Välillä saatan jopa vitsailla, esim. "sillähän on niin ihana pylly" tms. Hänestä näkee, milloin hän on ihastunut uudelleen. Hän alkaa hehkua, ja tosiaan kiinnittää huomiota ulkonäköönsä. Välillä se näkyy myös seksuaalisessa käyttäytymisessä. Joskus tuo ärsyttää, useimmiten ei enää.

Ihastuminen on ihan sallittua meillä, mutta raja menee vieraan ihmisen suutelemisessa. Jos vaimo lähtisi sitä rajaa ylittämään, niin tosiaan tietäisi lähteneensä.

Naisilla tuo on usein huonoa itsetuntoa ja piirteitä huomionhakuisesta persoonallisuudesta. Tuskin sitä pimppaa edes kutittelee, saa naiveja kiksejä ”ihastumisesta”. Ei muutenkaan mikään ruudinkeksijä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo nyt kuulosta mitenkään pahalta. Se taas kuulostaa, ettei teidän suhteessa ilmeisesti ole avoimet ja hyvät välit. Pitkissä suhteisssa ihastuminen on ihan normaalia ja piristävää ja jos miehesi on sinun todellinen kumppani ja sielunystävä, niin luulisi, että asioista voi avoimesti puhua. Meillä on todella puhuttu vaihtelusta, ihastumisista jne. luvan kanssa saa myös tehdä asioita, koska me olemme yksikkö, jonka olemme sitoneet meille lopunelämäksi (toivottavasti). Emme kuitenkaan halua toisiamme "näivettää" ja kukaan ei jaksa ikuisesti innostua samasta reiästä tai miehestä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Sama kun söisi samaa ruokaa joka ikinen päivä. Kyllähän se menee ja irvistellen voi sille omalle kumppanille hymyillä, että hyvää on, mutta mieli vaeltaa muualla niinkuin miehelläsikin. Tätä sitten kutsutaan normaaliksi arjeksi parisuhteessa. Ehkä voisit olla olematta niin itsekeskeinen ja oikeasti keskustella miehesi kanssa, avartaa mieltäsi, suhdettasi ja itseäsi? 

Olisi myös hyvä katsoa peiliin. Oletko tylsä? Laittaudutko, oletko myös jännittävä ja erityinen omalla tavallasi? Oletko kaavoihin kangistunut, elätkö vain arkea? Laittaudutko, teetkö koskaan mitään yllättävää/poikkeavaa? Kannattaa myös rehellisesti miettiä, onko itsellään mitä tarjottavaa parisuhteeseen. 

Olemme käyneet kyseisen keskustelun ja mies on ehdottanutkin avointa suhdetta. Minä en sellaista halua joten jää miehen tehtäväksi valita mitä elämässä pitää tärkeimpänä. Hän sanoi että ok, se on sitten niin. Ja siinä uskossa sitä on eletty.

Saatan ollakin tylsä, mutta mies on tiennyt sen alusta alkaen. Olen kaavoihin kangistunut. Mitään muuta en ole hänelle koskaan teeskennellytkään vaikka on joskus valittanut minun olevan "laama". Pidän rutiineista ja rauhasta, mies tietenkin myötäili alussa kaikkea että joo hänkin on samanlainen kuin minä, kun olin vain yksi saalis muiden joukossa. Kuulemma ulkonäköni vain viehätti niin kovaa. Ja hyvää takamustani ylisti ja käski pitää kunnossa. Hän pitää reippaista urheilijatyttösistä, mutta minulla ei ikävä kyllä ole minkäänlaista motivaatiota hankkia pyykkilautavatsaa tai rusketusta tai hyppyripersettä. Minulla on parempaa tekemistä. Juoksen 6km lenkkejä ja se pitää minut kyllin terveenä. Minulla on yliopisto-opiskelut, työt, lapsi ja harrastukset. Minulla on tarjottavana parisuhteeseen minä. Ajatukseni, tukeni ja läheisyyteni, musta huumorini ja maalaisjärkeni. Meikkaan joka päivä mutta lookini on pysynyt samana. Olen löytänyt hyväksi havaitun tyylin.

En tiedä. Tuntuu yhä enemmän että olen vääränlainen hänelle ja hän ei itse asialle vaan tee mitään. En saa läheisyyttä ellen ole hymyillyt tarpeeksi. Sinänsä minun itsetuntoni kestää kyllä oikein hyvin tämän faktan. Hän jaksaa aina kehua minulle reippaita ja ahkeria, hymyileviä ja iloisia naisia. Itse olen vakavamielisempi, myönnetään. Mutta vaihtaako tällaiset huonoitsetuntoiset miehet ikinä naista? Vuosi sitten oli jo lähellä mutta tällä kertaa hän saa olla se joka asiat selvittää. Hankkia uuden kämpän jne.

Olet helmi ja miehesi on typerys kun ei tajua sitä. Hän vaikuttaa jotenkin vähämieliselle idiootille, joka on katsonut liikaa Weetabix ja vitamiinimainoksia. Niissä hymyillään, ollaan iloisia, reippaita, ahkeria ja idiootteja.

Ole sinä oma itsesi ja hienoa jos pidät pintasi etkä anna miehesi rajoittuneen käsityksen ihannenaisesta nakertaa itsetuntoasi. Paras kumppani on sellainen, joka saa sinut nauramaan ja sinun tekisi mieli hieroa omia kasvojasi hänen kasvoihin. Epäilen ettei niin käy miehesi kanssa. Kun olet valmis niin sinulla on täysi potentiaali tavoitella sitä olotilaa mikä tekee sinut onnelliseksi tai rauhalliseksi.

En kestäisi tilannetta, jossa mieheni olisi sarjaihastuja. Se kertoisi ettei hän arvosta sitä mitä on vaan sitä mitä hän kuvittelee olevan parempaa. Tällä elämänkokemuksella olen kiitollinen mitä on ja jos olen ollut tyytymätön niin olen muuttanut tilanteen parhaani mukaan. En kestäisi elää välitilassa, harhoissa. Ja minun rakkaani on pidettävä minua rakkaanaan, muuten yhdesdäolossamme ei olisi järkeä. Eikä tunteita jos järki, tärkeys, yhteenkuuluvuus puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni ihastuu aina vähän väliä johonkuhun. Hän tosin kertoo avoimesti, kehen tällä kertaa. Välillä saatan jopa vitsailla, esim. "sillähän on niin ihana pylly" tms. Hänestä näkee, milloin hän on ihastunut uudelleen. Hän alkaa hehkua, ja tosiaan kiinnittää huomiota ulkonäköönsä. Välillä se näkyy myös seksuaalisessa käyttäytymisessä. Joskus tuo ärsyttää, useimmiten ei enää.

Ihastuminen on ihan sallittua meillä, mutta raja menee vieraan ihmisen suutelemisessa. Jos vaimo lähtisi sitä rajaa ylittämään, niin tosiaan tietäisi lähteneensä.

Olet onnenpekka kun vaimosi on rehellinen. Se kertoo siitä että uhka ei ole iso.

Miehellä on epäilty bipoa, ja on vähintään epävakaa. Alussa hän ihailikin minun vakauttani ja tasaisuuttani (tylsyyttäni) mutta välillä nekin ovat olleet koetuksella hänen kanssaan juuri tällaisten tempausten vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni ihastuu aina vähän väliä johonkuhun. Hän tosin kertoo avoimesti, kehen tällä kertaa. Välillä saatan jopa vitsailla, esim. "sillähän on niin ihana pylly" tms. Hänestä näkee, milloin hän on ihastunut uudelleen. Hän alkaa hehkua, ja tosiaan kiinnittää huomiota ulkonäköönsä. Välillä se näkyy myös seksuaalisessa käyttäytymisessä. Joskus tuo ärsyttää, useimmiten ei enää.

Ihastuminen on ihan sallittua meillä, mutta raja menee vieraan ihmisen suutelemisessa. Jos vaimo lähtisi sitä rajaa ylittämään, niin tosiaan tietäisi lähteneensä.

Olet onnenpekka kun vaimosi on rehellinen. Se kertoo siitä että uhka ei ole iso.

Miehellä on epäilty bipoa, ja on vähintään epävakaa. Alussa hän ihailikin minun vakauttani ja tasaisuuttani (tylsyyttäni) mutta välillä nekin ovat olleet koetuksella hänen kanssaan juuri tällaisten tempausten vuoksi.

Jep. Arvasinkin että mt-taustaa. Käytös totaalisen epänormaalia. Lähde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni ihastuu aina vähän väliä johonkuhun. Hän tosin kertoo avoimesti, kehen tällä kertaa. Välillä saatan jopa vitsailla, esim. "sillähän on niin ihana pylly" tms. Hänestä näkee, milloin hän on ihastunut uudelleen. Hän alkaa hehkua, ja tosiaan kiinnittää huomiota ulkonäköönsä. Välillä se näkyy myös seksuaalisessa käyttäytymisessä. Joskus tuo ärsyttää, useimmiten ei enää.

Ihastuminen on ihan sallittua meillä, mutta raja menee vieraan ihmisen suutelemisessa. Jos vaimo lähtisi sitä rajaa ylittämään, niin tosiaan tietäisi lähteneensä.

Olet onnenpekka kun vaimosi on rehellinen. Se kertoo siitä että uhka ei ole iso.

Miehellä on epäilty bipoa, ja on vähintään epävakaa. Alussa hän ihailikin minun vakauttani ja tasaisuuttani (tylsyyttäni) mutta välillä nekin ovat olleet koetuksella hänen kanssaan juuri tällaisten tempausten vuoksi.

u

Tämä siis AP.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo sarjaihastujat on raivostuttavia. Normaali sosiaalinen kanssakäyminen noiden kanssa ei onnistu vaan he kuvittelevat heti sen tarkoittavan "jotain".

Töissä noita muutaman tavannut ja jotkut saa kipinänsä jo pelkästä rutiininomaisesta työasian läpikäymisestä.

Tiedän tapauksia. Esimiesasemassa lähdetään ”tukemaan” nuorempaa naistyöntekijää hänen ”vaikean henkilökohtaisen tilanteensa vuoksi”. Lounaille, joiden ohessa iholle.

Hyytävää.

-----------

Hyvin sanottu. Samaa olen kokenut pari kertaa :(

Itse aloitin kuntoilun ja lopetin tupakoinnin lääkärin toiveesta kuin ilmeni rytmihäiriö. En jaksannut vaivata asiasta vain aloitin vaan, tästä kuin oli puhuttu monta kertaa aikasemmin, tupakan lopettaminen ja kuntoilu siis. Ilmeisesti tämä uusi terveellisempi elämäntyyli ei sovinnut emännälle, muutti katkeraksi ja lähti. Noh, oma terveys on tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni ihastuu aina vähän väliä johonkuhun. Hän tosin kertoo avoimesti, kehen tällä kertaa. Välillä saatan jopa vitsailla, esim. "sillähän on niin ihana pylly" tms. Hänestä näkee, milloin hän on ihastunut uudelleen. Hän alkaa hehkua, ja tosiaan kiinnittää huomiota ulkonäköönsä. Välillä se näkyy myös seksuaalisessa käyttäytymisessä. Joskus tuo ärsyttää, useimmiten ei enää.

Ihastuminen on ihan sallittua meillä, mutta raja menee vieraan ihmisen suutelemisessa. Jos vaimo lähtisi sitä rajaa ylittämään, niin tosiaan tietäisi lähteneensä.

Etkö riitä vaimollesi? Ja tämä nyt on epäkorrektia, mutta onko hänellä diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö? Minulla pari bipo-ystävätärtä, ja käytös on juuri tuota - normaalista ihmisestä lapsellista ja rasittavaa. Oletan että olette jo ”oikeasti” aikuisia.

Olemme jo aikuisia, pikku hiljaa lähestymässä neljääkymppiä.

Kyllä muuten riitän vaimolleni, kaiketi, mutta hän vain vähän väliä ihastuu uudelleen. Hänellä ei ole diagnosoitu kaksisuuntaista mielialahäiriötä, hän on muuten luonteeltaan aika tasainen - ei ailahteleva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni ihastuu aina vähän väliä johonkuhun. Hän tosin kertoo avoimesti, kehen tällä kertaa. Välillä saatan jopa vitsailla, esim. "sillähän on niin ihana pylly" tms. Hänestä näkee, milloin hän on ihastunut uudelleen. Hän alkaa hehkua, ja tosiaan kiinnittää huomiota ulkonäköönsä. Välillä se näkyy myös seksuaalisessa käyttäytymisessä. Joskus tuo ärsyttää, useimmiten ei enää.

Ihastuminen on ihan sallittua meillä, mutta raja menee vieraan ihmisen suutelemisessa. Jos vaimo lähtisi sitä rajaa ylittämään, niin tosiaan tietäisi lähteneensä.

Etkö riitä vaimollesi? Ja tämä nyt on epäkorrektia, mutta onko hänellä diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö? Minulla pari bipo-ystävätärtä, ja käytös on juuri tuota - normaalista ihmisestä lapsellista ja rasittavaa. Oletan että olette jo ”oikeasti” aikuisia.

Olemme jo aikuisia, pikku hiljaa lähestymässä neljääkymppiä.

Kyllä muuten riitän vaimolleni, kaiketi, mutta hän vain vähän väliä ihastuu uudelleen. Hänellä ei ole diagnosoitu kaksisuuntaista mielialahäiriötä, hän on muuten luonteeltaan aika tasainen - ei ailahteleva.

Jos sinulle asia on ok, ja vaimollesi todella riittää tuo (ok - weird!) sarjaihastuminen eikä asia etene, niin kaikkihan on hyvin. Minä menisin vaimonasi kuitenkin terapiaan miettimään itsetuntoani ja sitäkin, onko yksiavioisuus juttuni.