Mies taas ihastunut johonkuhun

Up!

Kiitos kannustavista kommenteista. On tapahtunut ennenkin. Näitä tulee ehkä kolme vuodessa. Nyt on ilmeisesti tullut uusia kasvoja kesätyöntekijöistä tiimiin tms. Vaikeinta on se että olen tietysti ottanut asian aina esille ja viime aikoina vain kysynyt että kukas tällä kertaa. Mies vain kieltää mutta vaikea se on enää uskoa kun joskus myöntää ja joskus ei ja sitten on kuitenkin myöhemmin jäänyt kiinni kun sen vaan tietää että nyt on jotain tekeillä. Yhtenä aamuna se naisen vaisto vaan kilkattaa ja tietää että taas se on menoa.

Mies selittää että tämä on normaalia suhteissa. Toki on mutta ei ole kovin tärkeä olo kun tuntuu että olen näköjään vaihdettavissa noin helposti. Itse en ihastu helposti. Meillä on yksi helppo lapsi, olemme 3-kymppisiä. Olen pysynyt hyvässä kunnossa ja mies on aika nirso naisten ulkonäön suhteen joten kyllä minullekin olisi ottajia. Ei ole siitä kiinni että olisin päästänyt itseni kulahtamaan. Ärsyttää vain koska kun joku nainen on kiikarissa niin me kaksi, talo ja koira olemme tuolloin miehelle ilmaa.

Mies on velvollisuudentuntoinen ja tekee paljon muitakin juttuja siksi koska muka pitää ja murehtii paljon mitä muut ovat mieltä - hänellä on huono itsetunto. Onko pahin painajaiseni nyt toteutunut? Olen vain se välttämätön paha ja ihan sama kunhan on joku-vaimo? Pahinta on että vaistoni varoittivat alusta saakka mutta en kuunnellut.

No jos se on sulle ihan sama. Niin mikä estää sinua lähtemästä?

Hittoako sinä siinä enää sitten mällötät ja toljotat?

Suosittelisin teille pariterapiaa tai miehelle omaa terapiaa, jos jatkuvasti pitää omaa huonoa itsetuntoa saada korjattua naisilta saadulla huomiolla.

Mitä järkeä on olla tuollaisessa suhteessa? Mitä sinä ja lapsi saatte tuollaisesta perhe-elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ansainnut parempaa.

Jokainen on. Muutos lähtee päätöksestä lopettaa illuusio.

Vähän off topic, mutta mistä tulee käsitys, että AP tai joku ansaitsee parempaa? Mitä jos on vaatimattoman näköinen, ei erityisen älykäs, ei esim. uraa, eikä kovin kummoinen huumorintaju tai on muuten vain nainen, joka ei kauheasti poikkea massasta. Ei niitä miehiäkään ole pilvin pimein mistä valita ja ei kaikki nyt vaan "ansaitse" mitään sen ihmeempää, jos ei itsekään ole kovin ihmeellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ansainnut parempaa.

Jokainen on. Muutos lähtee päätöksestä lopettaa illuusio.

Vähän off topic, mutta mistä tulee käsitys, että AP tai joku ansaitsee parempaa? Mitä jos on vaatimattoman näköinen, ei erityisen älykäs, ei esim. uraa, eikä kovin kummoinen huumorintaju tai on muuten vain nainen, joka ei kauheasti poikkea massasta. Ei niitä miehiäkään ole pilvin pimein mistä valita ja ei kaikki nyt vaan "ansaitse" mitään sen ihmeempää, jos ei itsekään ole kovin ihmeellinen. 

Ei tätä varmaan ihan kirjaimellisesti ole tarkoitus käsittää. Että seuraava puoliso olisi jotenkin objektiivisesti ajatellenkin parempaa laatua, kauniimpi, rohkeampi ja upeampi kuin edellinen. Enemmänkin siitä että ihminen on onnellisempi, tarkoitti se parempi sitten parisuhdetta tai yksin elämistä.

Minulla ei ole puolison kanssa tuollaista, mutta puolison veli on tällainen sarjaihastuja. Hänen vaimonsa suhtautuu niihin yllättävän rauhallisesti tai on jo niin kyllästynyt, ettei reagoi niihin mitenkään. Vaimo ehkä arvostaa elämäntyyliään enemmän kuin, että eroaisi ja jättäisi miehen, kun elää miehensä tuloilla. 

Minua hiukan häiritsee tuo mies, kun olemme joskus samassa seurassakin, niin hänellä on kainalossaan milloin minkäkin näköinen suttura ja nämä naiset ovat yllättävän vannoutuneita siihen, että juuri hän on tullut siihen jäädäkseen, vaan niin vain parin kuukauden päästä karisee pois.

Heillä on jo aikuiset lapsetkin, joten ei vaikuta siihen sen suuremmin, mutta kiusallista se on..

Kannattaa herätä joka aamu vähän eri ihmisenä niin mies ei kyllästy. Huomenna voisit olla vaikkapa Marilyn Monroe, kuljet koko päivän blondiperuukissa ja nappailet rauhoittavia ja esität tyhmää. Seuraavana päivänä voit olla Charles Chaplin, pidät knallin päässä ja puhut vain pantomiimein. Voit myös puhua joku päivä pelkästään konttikieltä ja kävellä joka paikkaan takapeein. Osoitat olevasi riittävän jännittävä parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo nyt kuulosta mitenkään pahalta. Se taas kuulostaa, ettei teidän suhteessa ilmeisesti ole avoimet ja hyvät välit. Pitkissä suhteisssa ihastuminen on ihan normaalia ja piristävää ja jos miehesi on sinun todellinen kumppani ja sielunystävä, niin luulisi, että asioista voi avoimesti puhua. Meillä on todella puhuttu vaihtelusta, ihastumisista jne. luvan kanssa saa myös tehdä asioita, koska me olemme yksikkö, jonka olemme sitoneet meille lopunelämäksi (toivottavasti). Emme kuitenkaan halua toisiamme "näivettää" ja kukaan ei jaksa ikuisesti innostua samasta reiästä tai miehestä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Sama kun söisi samaa ruokaa joka ikinen päivä. Kyllähän se menee ja irvistellen voi sille omalle kumppanille hymyillä, että hyvää on, mutta mieli vaeltaa muualla niinkuin miehelläsikin. Tätä sitten kutsutaan normaaliksi arjeksi parisuhteessa. Ehkä voisit olla olematta niin itsekeskeinen ja oikeasti keskustella miehesi kanssa, avartaa mieltäsi, suhdettasi ja itseäsi? 

Olisi myös hyvä katsoa peiliin. Oletko tylsä? Laittaudutko, oletko myös jännittävä ja erityinen omalla tavallasi? Oletko kaavoihin kangistunut, elätkö vain arkea? Laittaudutko, teetkö koskaan mitään yllättävää/poikkeavaa? Kannattaa myös rehellisesti miettiä, onko itsellään mitä tarjottavaa parisuhteeseen. 

Sinulla ja kumppanillasi on todella korkeat odotukset toistenne persoonallisuutta, tunteita, ulkonäköä ka seksuaalisuutta kohtaan. Todellinen kumppanuus ja rakkaus on jotain aivan muuta kuin jatkuvaa suorittamista ja hyväksynnän hakemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ansainnut parempaa.

Jokainen on. Muutos lähtee päätöksestä lopettaa illuusio.

Vähän off topic, mutta mistä tulee käsitys, että AP tai joku ansaitsee parempaa? Mitä jos on vaatimattoman näköinen, ei erityisen älykäs, ei esim. uraa, eikä kovin kummoinen huumorintaju tai on muuten vain nainen, joka ei kauheasti poikkea massasta. Ei niitä miehiäkään ole pilvin pimein mistä valita ja ei kaikki nyt vaan "ansaitse" mitään sen ihmeempää, jos ei itsekään ole kovin ihmeellinen. 

Jokainen ihminen on niin ihmeellinen, että ansaitsee reilun ja rakastavan kohtelun. Tietysti kaksi kusipäätä voi tehdä vapaasti paskatemppuja toisilleen. 

Ap, kuulostaa aika pahalta. Jos ja kun asia sinua häiritsee (häiritsisi minuakin), miettisin tosisssani pitäisikö pistää stoppi. Miehellä on vielä toistaiseksi mahdollistaja, mutta mitä tapahtuu jos mahdollistaminen loppuu. Haluaako tehdä parannuksen vai erota suosiolla. Minun pääni ei kestäisi suhteenne kaltaisessa rakennelmassa, koska se pilaa minultakin mahdollisuudet olla hyvä puoliso, kun toisen vastaanottimet ovat kiinni ja lisäksi ärsytyskynnys madaltuu huomattavasti samaa vauhtia itsetunnon kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo nyt kuulosta mitenkään pahalta. Se taas kuulostaa, ettei teidän suhteessa ilmeisesti ole avoimet ja hyvät välit. Pitkissä suhteisssa ihastuminen on ihan normaalia ja piristävää ja jos miehesi on sinun todellinen kumppani ja sielunystävä, niin luulisi, että asioista voi avoimesti puhua. Meillä on todella puhuttu vaihtelusta, ihastumisista jne. luvan kanssa saa myös tehdä asioita, koska me olemme yksikkö, jonka olemme sitoneet meille lopunelämäksi (toivottavasti). Emme kuitenkaan halua toisiamme "näivettää" ja kukaan ei jaksa ikuisesti innostua samasta reiästä tai miehestä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Sama kun söisi samaa ruokaa joka ikinen päivä. Kyllähän se menee ja irvistellen voi sille omalle kumppanille hymyillä, että hyvää on, mutta mieli vaeltaa muualla niinkuin miehelläsikin. Tätä sitten kutsutaan normaaliksi arjeksi parisuhteessa. Ehkä voisit olla olematta niin itsekeskeinen ja oikeasti keskustella miehesi kanssa, avartaa mieltäsi, suhdettasi ja itseäsi? 

Olisi myös hyvä katsoa peiliin. Oletko tylsä? Laittaudutko, oletko myös jännittävä ja erityinen omalla tavallasi? Oletko kaavoihin kangistunut, elätkö vain arkea? Laittaudutko, teetkö koskaan mitään yllättävää/poikkeavaa? Kannattaa myös rehellisesti miettiä, onko itsellään mitä tarjottavaa parisuhteeseen. 

Sinulla ja kumppanillasi on todella korkeat odotukset toistenne persoonallisuutta, tunteita, ulkonäköä ka seksuaalisuutta kohtaan. Todellinen kumppanuus ja rakkaus on jotain aivan muuta kuin jatkuvaa suorittamista ja hyväksynnän hakemista.

Kyllä. Nyt ollaan niin hirvittävällä ja pinnallisella tavalla hakoteillä _kaiken_ suhteen, että toivon noiden molempien haleutuvan jossakin vaiheessa yksilöterapiaan. Huh- huh!

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa herätä joka aamu vähän eri ihmisenä niin mies ei kyllästy. Huomenna voisit olla vaikkapa Marilyn Monroe, kuljet koko päivän blondiperuukissa ja nappailet rauhoittavia ja esität tyhmää. Seuraavana päivänä voit olla Charles Chaplin, pidät knallin päässä ja puhut vain pantomiimein. Voit myös puhua joku päivä pelkästään konttikieltä ja kävellä joka paikkaan takapeein. Osoitat olevasi riittävän jännittävä parisuhteeseen.

Haha, joo! Ja jos nämä ei säväytä miestä tarpeeksi, niin sitten voi rakkaudellisesti todeta, että "Kulta, aivan oikein, ymmärrän hyvin että olet nyt ihastunut uuteen työkaveriisi. Kykenetkö harrastamaan seksiä kanssani, jos pidät silmiä kiinni, häntä ajatellen, toimituksen ajan, vai pyydämmekö häntä strippaamaan makuuhuoneeseemme? Sehän ei ole pettämistä, koska te ette ole yhdynnässä. Ja niin, onhan sekin tosiasia, ettet voi minun reiästäni aina innostua, joten ehkä on parempi, että minä valokuvaan, kun te haette yhdessä jännitystä ja vaihtelua elämään. Onneksi rakastamme toisiamme niin paljon, että voimme kokea tämän kaiken. Muiden ihmisten elämä ei voi olla yhtä merkityksellistä ja onnellista. Säälin heitä."

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo nyt kuulosta mitenkään pahalta. Se taas kuulostaa, ettei teidän suhteessa ilmeisesti ole avoimet ja hyvät välit. Pitkissä suhteisssa ihastuminen on ihan normaalia ja piristävää ja jos miehesi on sinun todellinen kumppani ja sielunystävä, niin luulisi, että asioista voi avoimesti puhua. Meillä on todella puhuttu vaihtelusta, ihastumisista jne. luvan kanssa saa myös tehdä asioita, koska me olemme yksikkö, jonka olemme sitoneet meille lopunelämäksi (toivottavasti). Emme kuitenkaan halua toisiamme "näivettää" ja kukaan ei jaksa ikuisesti innostua samasta reiästä tai miehestä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Sama kun söisi samaa ruokaa joka ikinen päivä. Kyllähän se menee ja irvistellen voi sille omalle kumppanille hymyillä, että hyvää on, mutta mieli vaeltaa muualla niinkuin miehelläsikin. Tätä sitten kutsutaan normaaliksi arjeksi parisuhteessa. Ehkä voisit olla olematta niin itsekeskeinen ja oikeasti keskustella miehesi kanssa, avartaa mieltäsi, suhdettasi ja itseäsi? 

Olisi myös hyvä katsoa peiliin. Oletko tylsä? Laittaudutko, oletko myös jännittävä ja erityinen omalla tavallasi? Oletko kaavoihin kangistunut, elätkö vain arkea? Laittaudutko, teetkö koskaan mitään yllättävää/poikkeavaa? Kannattaa myös rehellisesti miettiä, onko itsellään mitä tarjottavaa parisuhteeseen. 

Sitoutuminen tarkoittaa sitä, että on myös valmis luopumaan jostakin. Te olette nyt sitoutuneet tukemaan toinen toistenne hetkellisten nautintojen toteutumista. Ei siinä sinällään mitään pahaa ole, kunhan se ei tule todellisen onnen ja rauhan tielle. Minulla tämän kuvauksen kaltainen suhde ei johtaisi kestävään onneen.

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo nyt kuulosta mitenkään pahalta. Se taas kuulostaa, ettei teidän suhteessa ilmeisesti ole avoimet ja hyvät välit. Pitkissä suhteisssa ihastuminen on ihan normaalia ja piristävää ja jos miehesi on sinun todellinen kumppani ja sielunystävä, niin luulisi, että asioista voi avoimesti puhua. Meillä on todella puhuttu vaihtelusta, ihastumisista jne. luvan kanssa saa myös tehdä asioita, koska me olemme yksikkö, jonka olemme sitoneet meille lopunelämäksi (toivottavasti). Emme kuitenkaan halua toisiamme "näivettää" ja kukaan ei jaksa ikuisesti innostua samasta reiästä tai miehestä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Sama kun söisi samaa ruokaa joka ikinen päivä. Kyllähän se menee ja irvistellen voi sille omalle kumppanille hymyillä, että hyvää on, mutta mieli vaeltaa muualla niinkuin miehelläsikin. Tätä sitten kutsutaan normaaliksi arjeksi parisuhteessa. Ehkä voisit olla olematta niin itsekeskeinen ja oikeasti keskustella miehesi kanssa, avartaa mieltäsi, suhdettasi ja itseäsi? 

Olisi myös hyvä katsoa peiliin. Oletko tylsä? Laittaudutko, oletko myös jännittävä ja erityinen omalla tavallasi? Oletko kaavoihin kangistunut, elätkö vain arkea? Laittaudutko, teetkö koskaan mitään yllättävää/poikkeavaa? Kannattaa myös rehellisesti miettiä, onko itsellään mitä tarjottavaa parisuhteeseen. 

Olemme käyneet kyseisen keskustelun ja mies on ehdottanutkin avointa suhdetta. Minä en sellaista halua joten jää miehen tehtäväksi valita mitä elämässä pitää tärkeimpänä. Hän sanoi että ok, se on sitten niin. Ja siinä uskossa sitä on eletty.

Saatan ollakin tylsä, mutta mies on tiennyt sen alusta alkaen. Olen kaavoihin kangistunut. Mitään muuta en ole hänelle koskaan teeskennellytkään vaikka on joskus valittanut minun olevan "laama". Pidän rutiineista ja rauhasta, mies tietenkin myötäili alussa kaikkea että joo hänkin on samanlainen kuin minä, kun olin vain yksi saalis muiden joukossa. Kuulemma ulkonäköni vain viehätti niin kovaa. Ja hyvää takamustani ylisti ja käski pitää kunnossa. Hän pitää reippaista urheilijatyttösistä, mutta minulla ei ikävä kyllä ole minkäänlaista motivaatiota hankkia pyykkilautavatsaa tai rusketusta tai hyppyripersettä. Minulla on parempaa tekemistä. Juoksen 6km lenkkejä ja se pitää minut kyllin terveenä. Minulla on yliopisto-opiskelut, työt, lapsi ja harrastukset. Minulla on tarjottavana parisuhteeseen minä. Ajatukseni, tukeni ja läheisyyteni, musta huumorini ja maalaisjärkeni. Meikkaan joka päivä mutta lookini on pysynyt samana. Olen löytänyt hyväksi havaitun tyylin.

En tiedä. Tuntuu yhä enemmän että olen vääränlainen hänelle ja hän ei itse asialle vaan tee mitään. En saa läheisyyttä ellen ole hymyillyt tarpeeksi. Sinänsä minun itsetuntoni kestää kyllä oikein hyvin tämän faktan. Hän jaksaa aina kehua minulle reippaita ja ahkeria, hymyileviä ja iloisia naisia. Itse olen vakavamielisempi, myönnetään. Mutta vaihtaako tällaiset huonoitsetuntoiset miehet ikinä naista? Vuosi sitten oli jo lähellä mutta tällä kertaa hän saa olla se joka asiat selvittää. Hankkia uuden kämpän jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo nyt kuulosta mitenkään pahalta. Se taas kuulostaa, ettei teidän suhteessa ilmeisesti ole avoimet ja hyvät välit. Pitkissä suhteisssa ihastuminen on ihan normaalia ja piristävää ja jos miehesi on sinun todellinen kumppani ja sielunystävä, niin luulisi, että asioista voi avoimesti puhua. Meillä on todella puhuttu vaihtelusta, ihastumisista jne. luvan kanssa saa myös tehdä asioita, koska me olemme yksikkö, jonka olemme sitoneet meille lopunelämäksi (toivottavasti). Emme kuitenkaan halua toisiamme "näivettää" ja kukaan ei jaksa ikuisesti innostua samasta reiästä tai miehestä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Sama kun söisi samaa ruokaa joka ikinen päivä. Kyllähän se menee ja irvistellen voi sille omalle kumppanille hymyillä, että hyvää on, mutta mieli vaeltaa muualla niinkuin miehelläsikin. Tätä sitten kutsutaan normaaliksi arjeksi parisuhteessa. Ehkä voisit olla olematta niin itsekeskeinen ja oikeasti keskustella miehesi kanssa, avartaa mieltäsi, suhdettasi ja itseäsi? 

Olisi myös hyvä katsoa peiliin. Oletko tylsä? Laittaudutko, oletko myös jännittävä ja erityinen omalla tavallasi? Oletko kaavoihin kangistunut, elätkö vain arkea? Laittaudutko, teetkö koskaan mitään yllättävää/poikkeavaa? Kannattaa myös rehellisesti miettiä, onko itsellään mitä tarjottavaa parisuhteeseen. 

Olemme käyneet kyseisen keskustelun ja mies on ehdottanutkin avointa suhdetta. Minä en sellaista halua joten jää miehen tehtäväksi valita mitä elämässä pitää tärkeimpänä. Hän sanoi että ok, se on sitten niin. Ja siinä uskossa sitä on eletty.

Saatan ollakin tylsä, mutta mies on tiennyt sen alusta alkaen. Olen kaavoihin kangistunut. Mitään muuta en ole hänelle koskaan teeskennellytkään vaikka on joskus valittanut minun olevan "laama". Pidän rutiineista ja rauhasta, mies tietenkin myötäili alussa kaikkea että joo hänkin on samanlainen kuin minä, kun olin vain yksi saalis muiden joukossa. Kuulemma ulkonäköni vain viehätti niin kovaa. Ja hyvää takamustani ylisti ja käski pitää kunnossa. Hän pitää reippaista urheilijatyttösistä, mutta minulla ei ikävä kyllä ole minkäänlaista motivaatiota hankkia pyykkilautavatsaa tai rusketusta tai hyppyripersettä. Minulla on parempaa tekemistä. Juoksen 6km lenkkejä ja se pitää minut kyllin terveenä. Minulla on yliopisto-opiskelut, työt, lapsi ja harrastukset. Minulla on tarjottavana parisuhteeseen minä. Ajatukseni, tukeni ja läheisyyteni, musta huumorini ja maalaisjärkeni. Meikkaan joka päivä mutta lookini on pysynyt samana. Olen löytänyt hyväksi havaitun tyylin.

En tiedä. Tuntuu yhä enemmän että olen vääränlainen hänelle ja hän ei itse asialle vaan tee mitään. En saa läheisyyttä ellen ole hymyillyt tarpeeksi. Sinänsä minun itsetuntoni kestää kyllä oikein hyvin tämän faktan. Hän jaksaa aina kehua minulle reippaita ja ahkeria, hymyileviä ja iloisia naisia. Itse olen vakavamielisempi, myönnetään. Mutta vaihtaako tällaiset huonoitsetuntoiset miehet ikinä naista? Vuosi sitten oli jo lähellä mutta tällä kertaa hän saa olla se joka asiat selvittää. Hankkia uuden kämpän jne.

Suo anteeksi karkeuteni: sinulla on kuvottava äijä. En jäisi odottelemaan tuollaisen pellen rinnalle viidenkympin kriisiä ja hänen totaalisesti notkahtavaa itsetuntoaan - enkä etenkään sen kompensointiyrityksiä.

Etsi jotakin parempaa. Oikeasti.

Jos jäät tähän tilanteeseen, niin 8-kymppisenä suret jäämistä ja ihmettelet mitä päässäsi on liikkunut. Vai liikkuiko mikään.

Älä hyvä ihminen toivo ihmettä, älä pilaa elämääsi!

Jos Ap olisi mies ja ihastuja nainen niin alettaisiin heti etsiä syytä siitä mitä mies ei anna kotonaan kun pitää etsiä muualta.

Vierailija kirjoitti:

Jos Ap olisi mies ja ihastuja nainen niin alettaisiin heti etsiä syytä siitä mitä mies ei anna kotonaan kun pitää etsiä muualta.

Höpöhöpö.

Ainahan sanotaan, että kaikki ihastuvat pitkissä parissuhteissa muihin.