Lue keskustelun säännöt.
Noin 35-vuotiaana sinkuksi jääneet
09.08.2018 |
Jos olet sosiaalinen, nätti ja järjellä varustettu, lapset tehty, millaista on deittailu, onko enää mitään tarjolla tuon ikäiselle naiselle vai ovatko tapailemasi miehet vain niitä "jäljelle jääneitä" jotka eivät ole muille kelvanneet?
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin hieman sitä vanhempana (38-vuotiaana) sinkuksi ja olen vieläkin sen näköinen, että kaupassa kysytään henkkarit, jos olisin ostamassa alkoholijuomia (tosin harvoinpa niitä ostan). En ole saanut yhtäkään deittipyyntöä eroni jälkeen, tosin en käytä Tinderiä, nettideittisivustoja tai käy baareissa, eikä edes Facebookissa lue sinkkuudestani mitään. Siltikään kukaan mies ei ole kertaakaan edes yrittänyt mitään tai tullut selvästi kiinnostuneen oloisena juttusille. Minulla ei ole toki mitään sormuksiakaan. Onhan se hieman masentavaa, mutta minkäs teet? :)
Vau mitä prinsessaunelmia naisilla on, varsinkin yli 35v! Ettehän te nyt enää niin haluttavia ole (seksuaalisesti) että kadulla tultaisiin iskemään. Nämä iskuyritykset pohjautuvat siihen naisen seksikkyyteen, ei muuhun. Kyllä sun pitää ihan itse pistää itsesi "tyrkylle" jos suhde kiinnostaa. Tosin siihen riittää vain se nettideittiprofiili. Viestejä satelee.
No sitten olen yksin, jos en kiinnosta ketään miestä seksuaalisessa mielessä riittävästi, jotta hän tulisi livenä iskemään kadulla, ratikassa ym. :) Voin tosiaan olla hyvin yksinkin, jos en kelpaa kenellekään. Ja toisaalta en kyllä arvostaisi sellaista miestäkään, jolle olisin pelkkä seksiobjekti, mutta suhteessa pitäisi olla ne molemmat puolet. Mutta en alennu tyrkyttämään itseäni netissäkään.
Olen kyllä ajatellut, että voisin kokeilla luomukroppaani plastiikkakirurgiaa ja sen jälkeen havainnoida, tulisiko joku yrittämään kadulla, kuten he tekivät ollessani teini-ikäinen. Ehkä sitten olisin "kaikkeni yrittänyt".
Kommentillasi juuri ilmoittauduit sinkuksi, lopuksi elämää. Jos sua ei parisuhde tuon enempää kiinnosta. No kukin tavallaan.
Rehellisesti sanoen haluaisin olla parisuhteessa mieluummin kuin sinkkuna, mutta yleisellä tasolla en jotenkin jaksa vaivautua kamalasti sen eteen, että löytäisin "jonkun", jos en ole jo valmiiksi itse ihastunut. Senpä vuoksi olisikin mukavaa, että joku muu tekisi arjessa aloitteen, niin ei tarvitsisi turhaan pingottaa liikaa tuon asian tähden (tehdä nettideittiprofiileja tai mennä baareihin/menopaikkoihin, jotka eivät minua luontaisesti muuten kiinnosta pätkääkään). Olen arjessa siisti, suihkunraikas ja olen hoikka sekä hyvässä kunnossa, en meikkaa liikaa jne. Jos en tällaisena kelpaa kenellekään, niin ei voi mitään. Olisin iloinen, jos joku mies tulisi vaikkapa kadulla pyytämään treffeille, mutta en tosiaan ilmeisesti kiinnosta ketään riittävästi. Se on sitten vain voi voi.
Kai ymmärrät sen, että hyvännäköisiä, kaltaisiasi naisia liikkuu kaduilla paljon. Mistä me miehet voimme tietää, kuka on parisuhteessa, kuka haluaa olla sinkku, kuka inhoaa isketyksi tulemista jne? Sama juttu se meillä miehillä on. Jos tuntee olevansa hyvä mies, kroppa kunnossa, reipas, työasiat kunnossa, niin ei silti kukaan nainen kadulla tule ottamaan itselleen. Kyllä se on mentävä paikkoihin, joissa iskeminen on oletettua, kuten baarit ja nettideitit.
Olen täysin samaa mieltä. En minäkään kyllä kadulla lähestyisi ketään naista kun ei voi tosiaan tietää onko varattu vai ei ja miten ylipäänsä kokisi tuollaisen lähestymisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin ikävuodet 20-30 (samassa) suhteessa. Nyt olen jo 40 ja ollut tässä aika tasan 10 vuotta sinkkuna. Mulla tämä on ihan itse aiheutettua - en ole ikinä käyttänyt tindereitä tai nettisovelluksia, mutta liikun aktiivisesti ulkona erilaisissa tapahtumissa ja harrastuksissa, ja kyllä mua myös pyydellään ihan säännöllisesti ulos. Valitettavasti olen vain ihan tosi tosi tosi nirso ja kiinnostun tosi tosi tosi harvoin kenestäkään, joten tässä nyt sinkkuuteni aikana mulla on ollut tasan yksi tapailusuhde ja kaksi (muuta) ihastusta, joista jälkimmäinen on vasta katselutasolla.
En siis allekirjoita, ettäkö sitä muuttuisi jotenkin ”näkymättömäksi” iän myötä. Myös muutama kaveri erosi tuossa viime vuosien aikana ja löysi heti uutta seuraa (he tosin taisivat käyttää tinderiä tms sovellusta apuna). Pitää vain olla helposti lähestyttävä ja ystävällinen ja itsekin tehdä niitä aloitteita, niin kyllä sitä ihmisiä kohtaa ihan kaiken ikäisenä. Eikä ne vapaat miehet sen enempi mitään ”muiden jämiä” ole kuin me eronneet naisetkaan, ihmiset kasvaa ja muuttuu ja toisinaan sitten myös eroaa.
Itse olen tosin jo niin tottunut sinkkuuteeni ja hyvin yksin viihtyvä, että jos en saa mielestä miestä niin todellakin pysyn mieluummin sinkkuna (tai vanhapiikahan sitä sitten alkaa jo olla) kuin huolin jonkun vain huolimisen takia. Elämä on jo nyt aivan täydellistä, joten kumppani olisi vain lisäkivaa eikä mikään välttämättömyys.
Lapsia mulla ei ole.
Tuo taitaa olla yleinen este parisuhteen löytymiselle vanhempana. On olevinaan avoin uudelle suhteelle, mutta käytännössä löytää aina jotain vikaa toisesta, josta syystä se oma vakiintunut elämä yksin tuntuu mielekkäämmältä.
No onko siinä jotakin vikaa olla sellainen? Miksi pitäisi väkisellä yrittää, jos se ei tunnu hyvältä? Itsestä tämä tilanne on paljon helpottavampi kuin nuorena, jolloin oli ”pakko olla joku”.
Kuten itse tuossa kerroin, mulla on juuri ihastus päällä ja katselu meneillään. Siinä mielessä väittäisin siis olevani ihan avoimin mielin tutustumassa uusiin ihmisiin. Mutta mitään pakottavaa tarvetta mulla ei ole saada enää suhdetta tässä elämässä.
Ei kai siinä mitään vikaa. Monella vähän vanhemmalla varmaan mikään ei enää tunnu hyvältä. On niin kangistunut omiin tapoihinsa, ettei suhde voi enää toimia.
Erosin 33-vuotiaana, vientiä kyllä on ollut riittämiin kunnes itse totesin että on aikalisän paikka. Olin yksin 7 kk kunnes tapasin miehen töissä. Nyt 9 kk myöhemmin, ollaan edelleen yhdessä.
Sanoisin että vienti riippuu ihan siitä, tapaako uusia ihmisiä. Kukaan ei mua himasta tullut hakemaan, harrastuksien ja työn kautta sitä enemmänkin.
+35v nainen jolla on 1-3 lasta ei ole mikään kovin haluttu parisuhdemarkkinoilla ja kuitenkin sellaisia löytyy eniten 30-45 vuotiaiden deittisivustoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin ikävuodet 20-30 (samassa) suhteessa. Nyt olen jo 40 ja ollut tässä aika tasan 10 vuotta sinkkuna. Mulla tämä on ihan itse aiheutettua - en ole ikinä käyttänyt tindereitä tai nettisovelluksia, mutta liikun aktiivisesti ulkona erilaisissa tapahtumissa ja harrastuksissa, ja kyllä mua myös pyydellään ihan säännöllisesti ulos. Valitettavasti olen vain ihan tosi tosi tosi nirso ja kiinnostun tosi tosi tosi harvoin kenestäkään, joten tässä nyt sinkkuuteni aikana mulla on ollut tasan yksi tapailusuhde ja kaksi (muuta) ihastusta, joista jälkimmäinen on vasta katselutasolla.
En siis allekirjoita, ettäkö sitä muuttuisi jotenkin ”näkymättömäksi” iän myötä. Myös muutama kaveri erosi tuossa viime vuosien aikana ja löysi heti uutta seuraa (he tosin taisivat käyttää tinderiä tms sovellusta apuna). Pitää vain olla helposti lähestyttävä ja ystävällinen ja itsekin tehdä niitä aloitteita, niin kyllä sitä ihmisiä kohtaa ihan kaiken ikäisenä. Eikä ne vapaat miehet sen enempi mitään ”muiden jämiä” ole kuin me eronneet naisetkaan, ihmiset kasvaa ja muuttuu ja toisinaan sitten myös eroaa.
Itse olen tosin jo niin tottunut sinkkuuteeni ja hyvin yksin viihtyvä, että jos en saa mielestä miestä niin todellakin pysyn mieluummin sinkkuna (tai vanhapiikahan sitä sitten alkaa jo olla) kuin huolin jonkun vain huolimisen takia. Elämä on jo nyt aivan täydellistä, joten kumppani olisi vain lisäkivaa eikä mikään välttämättömyys.
Lapsia mulla ei ole.
Tuo taitaa olla yleinen este parisuhteen löytymiselle vanhempana. On olevinaan avoin uudelle suhteelle, mutta käytännössä löytää aina jotain vikaa toisesta, josta syystä se oma vakiintunut elämä yksin tuntuu mielekkäämmältä.
No onko siinä jotakin vikaa olla sellainen? Miksi pitäisi väkisellä yrittää, jos se ei tunnu hyvältä? Itsestä tämä tilanne on paljon helpottavampi kuin nuorena, jolloin oli ”pakko olla joku”.
Kuten itse tuossa kerroin, mulla on juuri ihastus päällä ja katselu meneillään. Siinä mielessä väittäisin siis olevani ihan avoimin mielin tutustumassa uusiin ihmisiin. Mutta mitään pakottavaa tarvetta mulla ei ole saada enää suhdetta tässä elämässä.
Ei kai siinä mitään vikaa. Monella vähän vanhemmalla varmaan mikään ei enää tunnu hyvältä. On niin kangistunut omiin tapoihinsa, ettei suhde voi enää toimia.
Jos ei välttämättä kaipaa rinnalle kumppania niin ”mikään ei tunnu hyvältä”? Tota noin, ei se nyt ihan noinkaan mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytin pian eron jälkeen 34. Siinä oli nopeasti yksi suhde, joka olisi ollut parempi jättää kokematta. Noin vuoden olin sinkkuna, yhden lapsen lähihuoltajana, ja jonkin verran etsin netistä deittiseuraa. Sieltä löytyikin oman ikäluokkani mies, jolla ei ollut takana mitään seurustelusuhteita vielä ja vuoden verran seurustelimme. NIin suurta rakkautta ei kuitenkaan löytynyt, että olisimme pysyneet yhdessä, kun työt ja elämäntilanteet veivät eri suuntiin. Paria nettideittityyppiä ehdin muistaakseni sen jälkeen tavata, kunnes päädyin viettämään paljon aikaa muualta tutun nuoremman miehen kanssa ja aika monta vuotta olemme yhdessä viihtyneet tähän mennessä. Joskus tuntui kyllä, ettei täyspäisiä miehiä pyöri vapaana ainakaan deittipalveluissa, mutta aina sieltä joku asiallinenkin tyyppi silloin tällöin löytyi.
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ymmärrät sen, että hyvännäköisiä, kaltaisiasi naisia liikkuu kaduilla paljon. Mistä me miehet voimme tietää, kuka on parisuhteessa, kuka haluaa olla sinkku, kuka inhoaa isketyksi tulemista jne? Sama juttu se meillä miehillä on. Jos tuntee olevansa hyvä mies, kroppa kunnossa, reipas, työasiat kunnossa, niin ei silti kukaan nainen kadulla tule ottamaan itselleen. Kyllä se on mentävä paikkoihin, joissa iskeminen on oletettua, kuten baarit ja nettideitit.
Olen täysin samaa mieltä. En minäkään kyllä kadulla lähestyisi ketään naista kun ei voi tosiaan tietää onko varattu vai ei ja miten ylipäänsä kokisi tuollaisen lähestymisen.
Komppaan tätä. Ei tulisi mieleenkään ratikassa tai kadulla alkaa naista pokaamaan. No onneksi on netti ,ja se oli meikäläisen juttu. Hyvä nainen löytyi, tai oikeastaan nainen löysi minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet sosiaalinen, nätti ja järjellä varustettu, lapset tehty, millaista on deittailu, onko enää mitään tarjolla tuon ikäiselle naiselle vai ovatko tapailemasi miehet vain niitä "jäljelle jääneitä" jotka eivät ole muille kelvanneet?
Lapset tehty.
Ihanko velvollisuudesta vai miksi?
Juu ei kiitos.
Lapseton mies, 36.
Lapset tehty ihan omasta vapaasta tahdosta, tarkoitin tuolla vain sitä, että en halua enää lisää lapsia.
Ap
Ja saattaa olla että lapseton mies skippaa sinut, ainakin sellaiset jotka haluavat nyt ainakin sen yhden oman lapsen.
Kaksi huonointa asiaa ruuhkavuosien ikäisissä on, 1) lapsi/A 2) lapsiluku täysi
Ne ovat oikeasti varmaan ne suurimmat turn off:it vaikka mitä sanotaan.
Vierailija kirjoitti:
+35v nainen jolla on 1-3 lasta ei ole mikään kovin haluttu parisuhdemarkkinoilla ja kuitenkin sellaisia löytyy eniten 30-45 vuotiaiden deittisivustoilta.
Onko sinusta jotenkin yllättävää, että suht. pienten lasten yksin-/yhteishuoltaja hakee seuraa nimenomaan verkon kautta? Minusta se jos mikä on ymmärrettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä tunnu paljon vientiä olevan, tuon ikäinen nainen on jo vanha ja saman ikäluokan miehet ottavat mielummin nuoremman naisen
Olen 45 v. naimisissa oleva nainen, ettei minkäänlainen haku ole päällä. Mut kumma kyllä kun tuolla kaupungilla kun kävelin kesämekossa niin useampikin mies tuntui katsovat pitkään silmiin...Eli jos olisin sinkku niin helppohan se olisi silmäpeli aloittaa.
Mekko päälle ja korkkarit jalkaan ja hymyillen pilke silmäkulmassa liikenteeseen niin kyllä varmasti seuraa löytyy ;)
Sinkkuunnuin 37-vuotiaana yli 10 vuotta kestäneen suhteen jälkeen. Ottajia oli jonoksi asti, mikä hämmästytti suuresti! Ihan nätti ja hoikka olen, ja lapseton (vela). Se taisi olla syy, miksi löysin tosi nopeasti uuden ihanan miehen - eipä sinkkumarkkinoilla juuri tämän ikäisissä ole kuin yh-äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
+35v nainen jolla on 1-3 lasta ei ole mikään kovin haluttu parisuhdemarkkinoilla ja kuitenkin sellaisia löytyy eniten 30-45 vuotiaiden deittisivustoilta.
Onko sinusta jotenkin yllättävää, että suht. pienten lasten yksin-/yhteishuoltaja hakee seuraa nimenomaan verkon kautta? Minusta se jos mikä on ymmärrettävää.
Ei ole yllättävää, mutta kyllä lähipub tai joku yökerho olisi parempi paikka, ja sinne pääseminen on vain järjestelykysymys.
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuunnuin 37-vuotiaana yli 10 vuotta kestäneen suhteen jälkeen. Ottajia oli jonoksi asti, mikä hämmästytti suuresti! Ihan nätti ja hoikka olen, ja lapseton (vela). Se taisi olla syy, miksi löysin tosi nopeasti uuden ihanan miehen - eipä sinkkumarkkinoilla juuri tämän ikäisissä ole kuin yh-äitejä.
Totta, lähes aina se lapseton nainen on miehille se vaihtoehto nro1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti kasvotusten, ilman nettiä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
+35v nainen jolla on 1-3 lasta ei ole mikään kovin haluttu parisuhdemarkkinoilla ja kuitenkin sellaisia löytyy eniten 30-45 vuotiaiden deittisivustoilta.
Onko sinusta jotenkin yllättävää, että suht. pienten lasten yksin-/yhteishuoltaja hakee seuraa nimenomaan verkon kautta? Minusta se jos mikä on ymmärrettävää.
Ei ole yllättävää, mutta kyllä lähipub tai joku yökerho olisi parempi paikka, ja sinne pääseminen on vain järjestelykysymys.
Ajatteletko, että netissä on rajallisesti tilaa ja jos siellä on yh-äitejä niin kaipaamasi lapsettomat naiset eivät mahdu siellä ilmoittelemaan? Vai mikä sinua siinä hiertää, että yh-äidit haluavat etsiä seuraa myös muista paikoista kuin baareista ja yökerhoista? Eihän sinun tarvitse olla heidän kanssaan missään tekemisissä; voit laittaa sellaiset hakukriteerit, ettet koskaan edes näe heidän profiilejaan, ja kun omassa profiilitekstissäsi ilmoitat että haet lapsetonta naista, niin eivät pommita sinua aloitteillakaan.
Näin se vaan on kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuunnuin 37-vuotiaana yli 10 vuotta kestäneen suhteen jälkeen. Ottajia oli jonoksi asti, mikä hämmästytti suuresti! Ihan nätti ja hoikka olen, ja lapseton (vela). Se taisi olla syy, miksi löysin tosi nopeasti uuden ihanan miehen - eipä sinkkumarkkinoilla juuri tämän ikäisissä ole kuin yh-äitejä.
Totta, lähes aina se lapseton nainen on miehille se vaihtoehto nro1
Ei ollut vaikeaa eronneena ja lapsellisena 33-vuotiaana löytää seuraa netistä. Saattoi kyllä johtua siitäkin, että itsekin hain vain miehiä, jotka ovat lapsensa jo tehneet eivätkä enempää halua.
Vierailija kirjoitti:
Heti kasvotusten, ilman nettiä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
+35v nainen jolla on 1-3 lasta ei ole mikään kovin haluttu parisuhdemarkkinoilla ja kuitenkin sellaisia löytyy eniten 30-45 vuotiaiden deittisivustoilta.
Onko sinusta jotenkin yllättävää, että suht. pienten lasten yksin-/yhteishuoltaja hakee seuraa nimenomaan verkon kautta? Minusta se jos mikä on ymmärrettävää.
Ei ole yllättävää, mutta kyllä lähipub tai joku yökerho olisi parempi paikka, ja sinne pääseminen on vain järjestelykysymys.
Ajatteletko, että netissä on rajallisesti tilaa ja jos siellä on yh-äitejä niin kaipaamasi lapsettomat naiset eivät mahdu siellä ilmoittelemaan? Vai mikä sinua siinä hiertää, että yh-äidit haluavat etsiä seuraa myös muista paikoista kuin baareista ja yökerhoista? Eihän sinun tarvitse olla heidän kanssaan missään tekemisissä; voit laittaa sellaiset hakukriteerit, ettet koskaan edes näe heidän profiilejaan, ja kun omassa profiilitekstissäsi ilmoitat että haet lapsetonta naista, niin eivät pommita sinua aloitteillakaan.
Usko tai älä mutta melkein puolet kaikista tapaamistani naisista on paljastunut vähintään yhden lapsen äidiksi vaikka esiintyi lapsettomana, kun kysyin että miksi näin niin piti kuulemma kokeilla että jos kuitenkin mies suostuisi joustamaan, en pysty ymmärtämään tätä.
Heti kasvotusten, ilman nettiä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heti kasvotusten, ilman nettiä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
+35v nainen jolla on 1-3 lasta ei ole mikään kovin haluttu parisuhdemarkkinoilla ja kuitenkin sellaisia löytyy eniten 30-45 vuotiaiden deittisivustoilta.
Onko sinusta jotenkin yllättävää, että suht. pienten lasten yksin-/yhteishuoltaja hakee seuraa nimenomaan verkon kautta? Minusta se jos mikä on ymmärrettävää.
Ei ole yllättävää, mutta kyllä lähipub tai joku yökerho olisi parempi paikka, ja sinne pääseminen on vain järjestelykysymys.
Ajatteletko, että netissä on rajallisesti tilaa ja jos siellä on yh-äitejä niin kaipaamasi lapsettomat naiset eivät mahdu siellä ilmoittelemaan? Vai mikä sinua siinä hiertää, että yh-äidit haluavat etsiä seuraa myös muista paikoista kuin baareista ja yökerhoista? Eihän sinun tarvitse olla heidän kanssaan missään tekemisissä; voit laittaa sellaiset hakukriteerit, ettet koskaan edes näe heidän profiilejaan, ja kun omassa profiilitekstissäsi ilmoitat että haet lapsetonta naista, niin eivät pommita sinua aloitteillakaan.
Usko tai älä mutta melkein puolet kaikista tapaamistani naisista on paljastunut vähintään yhden lapsen äidiksi vaikka esiintyi lapsettomana, kun kysyin että miksi näin niin piti kuulemma kokeilla että jos kuitenkin mies suostuisi joustamaan, en pysty ymmärtämään tätä.
Luovuutta pitää käyttää ja onhan se muutenkin niin että totuus ja rehellisyys on yliarvostettua ja vanhanaikaista.
Heti kasvotusten, ilman nettiä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heti kasvotusten, ilman nettiä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
+35v nainen jolla on 1-3 lasta ei ole mikään kovin haluttu parisuhdemarkkinoilla ja kuitenkin sellaisia löytyy eniten 30-45 vuotiaiden deittisivustoilta.
Onko sinusta jotenkin yllättävää, että suht. pienten lasten yksin-/yhteishuoltaja hakee seuraa nimenomaan verkon kautta? Minusta se jos mikä on ymmärrettävää.
Ei ole yllättävää, mutta kyllä lähipub tai joku yökerho olisi parempi paikka, ja sinne pääseminen on vain järjestelykysymys.
Ajatteletko, että netissä on rajallisesti tilaa ja jos siellä on yh-äitejä niin kaipaamasi lapsettomat naiset eivät mahdu siellä ilmoittelemaan? Vai mikä sinua siinä hiertää, että yh-äidit haluavat etsiä seuraa myös muista paikoista kuin baareista ja yökerhoista? Eihän sinun tarvitse olla heidän kanssaan missään tekemisissä; voit laittaa sellaiset hakukriteerit, ettet koskaan edes näe heidän profiilejaan, ja kun omassa profiilitekstissäsi ilmoitat että haet lapsetonta naista, niin eivät pommita sinua aloitteillakaan.
Usko tai älä mutta melkein puolet kaikista tapaamistani naisista on paljastunut vähintään yhden lapsen äidiksi vaikka esiintyi lapsettomana, kun kysyin että miksi näin niin piti kuulemma kokeilla että jos kuitenkin mies suostuisi joustamaan, en pysty ymmärtämään tätä.
Mitä ihmeen wt-sakkia sinä oikein deittailet? Ettei nyt olisi kyse siitä pähkähullusta oletuksesta, että sinkku tarkoittaisi lapsetonta ja sitten petyit karvaasti, kun joku "johti harhaan".
Vierailija kirjoitti:
+35v nainen jolla on 1-3 lasta ei ole mikään kovin haluttu parisuhdemarkkinoilla ja kuitenkin sellaisia löytyy eniten 30-45 vuotiaiden deittisivustoilta.
No sinähän se varsinainen sherlokki olet. Tosiaan tuossa ikähaarukassa suurin osa on +35-vuotiaita :D. Ja koska suurimmalla osalla tuon ikäisistä on lapsia, todennäköisesti niillä tuon ikäisillä sinkuillakin niitä on.
No onko siinä jotakin vikaa olla sellainen? Miksi pitäisi väkisellä yrittää, jos se ei tunnu hyvältä? Itsestä tämä tilanne on paljon helpottavampi kuin nuorena, jolloin oli ”pakko olla joku”.
Kuten itse tuossa kerroin, mulla on juuri ihastus päällä ja katselu meneillään. Siinä mielessä väittäisin siis olevani ihan avoimin mielin tutustumassa uusiin ihmisiin. Mutta mitään pakottavaa tarvetta mulla ei ole saada enää suhdetta tässä elämässä.