Lue keskustelun säännöt.
Noin 35-vuotiaana sinkuksi jääneet
09.08.2018 |
Jos olet sosiaalinen, nätti ja järjellä varustettu, lapset tehty, millaista on deittailu, onko enää mitään tarjolla tuon ikäiselle naiselle vai ovatko tapailemasi miehet vain niitä "jäljelle jääneitä" jotka eivät ole muille kelvanneet?
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin hieman sitä vanhempana (38-vuotiaana) sinkuksi ja olen vieläkin sen näköinen, että kaupassa kysytään henkkarit, jos olisin ostamassa alkoholijuomia (tosin harvoinpa niitä ostan). En ole saanut yhtäkään deittipyyntöä eroni jälkeen, tosin en käytä Tinderiä, nettideittisivustoja tai käy baareissa, eikä edes Facebookissa lue sinkkuudestani mitään. Siltikään kukaan mies ei ole kertaakaan edes yrittänyt mitään tai tullut selvästi kiinnostuneen oloisena juttusille. Minulla ei ole toki mitään sormuksiakaan. Onhan se hieman masentavaa, mutta minkäs teet? :)
Vau mitä prinsessaunelmia naisilla on, varsinkin yli 35v! Ettehän te nyt enää niin haluttavia ole (seksuaalisesti) että kadulla tultaisiin iskemään. Nämä iskuyritykset pohjautuvat siihen naisen seksikkyyteen, ei muuhun. Kyllä sun pitää ihan itse pistää itsesi "tyrkylle" jos suhde kiinnostaa. Tosin siihen riittää vain se nettideittiprofiili. Viestejä satelee.
No sitten olen yksin, jos en kiinnosta ketään miestä seksuaalisessa mielessä riittävästi, jotta hän tulisi livenä iskemään kadulla, ratikassa ym. :) Voin tosiaan olla hyvin yksinkin, jos en kelpaa kenellekään. Ja toisaalta en kyllä arvostaisi sellaista miestäkään, jolle olisin pelkkä seksiobjekti, mutta suhteessa pitäisi olla ne molemmat puolet. Mutta en alennu tyrkyttämään itseäni netissäkään.
Olen kyllä ajatellut, että voisin kokeilla luomukroppaani plastiikkakirurgiaa ja sen jälkeen havainnoida, tulisiko joku yrittämään kadulla, kuten he tekivät ollessani teini-ikäinen. Ehkä sitten olisin "kaikkeni yrittänyt".
Mistä näkee että joku on julkisella paikalla ja odottaa että joku tulisi hänelle juttelemaan? Ei mistään. Tuolla vaatimuksella sinä käytännössä vaadit että vapaat miehet lähestyy jokaista naista ja suututtaa niistä ison osan. Sinkut tuossa iässä ovat kumminkin vähemmistö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 40v eronnut mies. 35-40-vuotias nainen voisi olla juuri sopiva itselleni, jos joskus sopiva osuu kohdalle. Pari aika hyvää mahdollisuuttakin olisi jo ollut pariutua, mutta ei ihan natsannut elämäntilanteet yhteen. Pitäisi olla suunnilleen samaa ikäluokkaa olevat lapset naisella mielellään tai jos ei ole lapsia, niin ei sekään ole ongelma. Mutta näkisin, että onhan niitä mahdollisuuksia tässäkin iässä vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin hieman sitä vanhempana (38-vuotiaana) sinkuksi ja olen vieläkin sen näköinen, että kaupassa kysytään henkkarit, jos olisin ostamassa alkoholijuomia (tosin harvoinpa niitä ostan). En ole saanut yhtäkään deittipyyntöä eroni jälkeen, tosin en käytä Tinderiä, nettideittisivustoja tai käy baareissa, eikä edes Facebookissa lue sinkkuudestani mitään. Siltikään kukaan mies ei ole kertaakaan edes yrittänyt mitään tai tullut selvästi kiinnostuneen oloisena juttusille. Minulla ei ole toki mitään sormuksiakaan. Onhan se hieman masentavaa, mutta minkäs teet? :)
Vau mitä prinsessaunelmia naisilla on, varsinkin yli 35v! Ettehän te nyt enää niin haluttavia ole (seksuaalisesti) että kadulla tultaisiin iskemään. Nämä iskuyritykset pohjautuvat siihen naisen seksikkyyteen, ei muuhun. Kyllä sun pitää ihan itse pistää itsesi "tyrkylle" jos suhde kiinnostaa. Tosin siihen riittää vain se nettideittiprofiili. Viestejä satelee.
No sitten olen yksin, jos en kiinnosta ketään miestä seksuaalisessa mielessä riittävästi, jotta hän tulisi livenä iskemään kadulla, ratikassa ym. :) Voin tosiaan olla hyvin yksinkin, jos en kelpaa kenellekään. Ja toisaalta en kyllä arvostaisi sellaista miestäkään, jolle olisin pelkkä seksiobjekti, mutta suhteessa pitäisi olla ne molemmat puolet. Mutta en alennu tyrkyttämään itseäni netissäkään.
Olen kyllä ajatellut, että voisin kokeilla luomukroppaani plastiikkakirurgiaa ja sen jälkeen havainnoida, tulisiko joku yrittämään kadulla, kuten he tekivät ollessani teini-ikäinen. Ehkä sitten olisin "kaikkeni yrittänyt".
Ei miehiä siilareilla huijata, ikä näkyy. Ole sitten yksin! Eikö naiset osaa päästää irti tuosta nuoruuden seksikkyydestä koskaan? Sä olet kyllä pahimpia esimerkkejä mihin olen törmännyt!
'
Eipä kai siinä mitään, ymmärrän tuon. En itsekään tahtoisi suhdetta missä nainen ei tahdo minua seksuaalisesti.
Ylipaino on muuttanut monen 30+ v. naisen "näkymättömäksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin hieman sitä vanhempana (38-vuotiaana) sinkuksi ja olen vieläkin sen näköinen, että kaupassa kysytään henkkarit, jos olisin ostamassa alkoholijuomia (tosin harvoinpa niitä ostan). En ole saanut yhtäkään deittipyyntöä eroni jälkeen, tosin en käytä Tinderiä, nettideittisivustoja tai käy baareissa, eikä edes Facebookissa lue sinkkuudestani mitään. Siltikään kukaan mies ei ole kertaakaan edes yrittänyt mitään tai tullut selvästi kiinnostuneen oloisena juttusille. Minulla ei ole toki mitään sormuksiakaan. Onhan se hieman masentavaa, mutta minkäs teet? :)
Vau mitä prinsessaunelmia naisilla on, varsinkin yli 35v! Ettehän te nyt enää niin haluttavia ole (seksuaalisesti) että kadulla tultaisiin iskemään. Nämä iskuyritykset pohjautuvat siihen naisen seksikkyyteen, ei muuhun. Kyllä sun pitää ihan itse pistää itsesi "tyrkylle" jos suhde kiinnostaa. Tosin siihen riittää vain se nettideittiprofiili. Viestejä satelee.
No sitten olen yksin, jos en kiinnosta ketään miestä seksuaalisessa mielessä riittävästi, jotta hän tulisi livenä iskemään kadulla, ratikassa ym. :) Voin tosiaan olla hyvin yksinkin, jos en kelpaa kenellekään. Ja toisaalta en kyllä arvostaisi sellaista miestäkään, jolle olisin pelkkä seksiobjekti, mutta suhteessa pitäisi olla ne molemmat puolet. Mutta en alennu tyrkyttämään itseäni netissäkään.
Olen kyllä ajatellut, että voisin kokeilla luomukroppaani plastiikkakirurgiaa ja sen jälkeen havainnoida, tulisiko joku yrittämään kadulla, kuten he tekivät ollessani teini-ikäinen. Ehkä sitten olisin "kaikkeni yrittänyt".
Kommentillasi juuri ilmoittauduit sinkuksi, lopuksi elämää. Jos sua ei parisuhde tuon enempää kiinnosta. No kukin tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin hieman sitä vanhempana (38-vuotiaana) sinkuksi ja olen vieläkin sen näköinen, että kaupassa kysytään henkkarit, jos olisin ostamassa alkoholijuomia (tosin harvoinpa niitä ostan). En ole saanut yhtäkään deittipyyntöä eroni jälkeen, tosin en käytä Tinderiä, nettideittisivustoja tai käy baareissa, eikä edes Facebookissa lue sinkkuudestani mitään. Siltikään kukaan mies ei ole kertaakaan edes yrittänyt mitään tai tullut selvästi kiinnostuneen oloisena juttusille. Minulla ei ole toki mitään sormuksiakaan. Onhan se hieman masentavaa, mutta minkäs teet? :)
Siis olet piilossa maailmalta ja ihmettelet kun kukaan ota kontaktia?? Mistä näitä tulee....
Vielä 2000-luvun alussa miehet tulivat ihan ulkona kadulla tai junassa/ratikassa ym. juttelemaan ja ottivat kontaktia selvästi. Ilmeisesti olen liian vanha heille nykyään, kun eivät enää tee aloitteita.
Oletko varma, että silloin 35-vuotiaita lähestyttiin noin? Nuoriahan tuo voi koskea, koska silloin molemmat ovat todennäköisemmin sinkkuja. Ja kyllä minä muistelisin, että silloinkin ne lähestymiset tapahtuivat baarissa tai kaveriporukoissa eikä missään ratikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin hieman sitä vanhempana (38-vuotiaana) sinkuksi ja olen vieläkin sen näköinen, että kaupassa kysytään henkkarit, jos olisin ostamassa alkoholijuomia (tosin harvoinpa niitä ostan). En ole saanut yhtäkään deittipyyntöä eroni jälkeen, tosin en käytä Tinderiä, nettideittisivustoja tai käy baareissa, eikä edes Facebookissa lue sinkkuudestani mitään. Siltikään kukaan mies ei ole kertaakaan edes yrittänyt mitään tai tullut selvästi kiinnostuneen oloisena juttusille. Minulla ei ole toki mitään sormuksiakaan. Onhan se hieman masentavaa, mutta minkäs teet? :)
Vau mitä prinsessaunelmia naisilla on, varsinkin yli 35v! Ettehän te nyt enää niin haluttavia ole (seksuaalisesti) että kadulla tultaisiin iskemään. Nämä iskuyritykset pohjautuvat siihen naisen seksikkyyteen, ei muuhun. Kyllä sun pitää ihan itse pistää itsesi "tyrkylle" jos suhde kiinnostaa. Tosin siihen riittää vain se nettideittiprofiili. Viestejä satelee.
No sitten olen yksin, jos en kiinnosta ketään miestä seksuaalisessa mielessä riittävästi, jotta hän tulisi livenä iskemään kadulla, ratikassa ym. :) Voin tosiaan olla hyvin yksinkin, jos en kelpaa kenellekään. Ja toisaalta en kyllä arvostaisi sellaista miestäkään, jolle olisin pelkkä seksiobjekti, mutta suhteessa pitäisi olla ne molemmat puolet. Mutta en alennu tyrkyttämään itseäni netissäkään.
Olen kyllä ajatellut, että voisin kokeilla luomukroppaani plastiikkakirurgiaa ja sen jälkeen havainnoida, tulisiko joku yrittämään kadulla, kuten he tekivät ollessani teini-ikäinen. Ehkä sitten olisin "kaikkeni yrittänyt".
Kommentillasi juuri ilmoittauduit sinkuksi, lopuksi elämää. Jos sua ei parisuhde tuon enempää kiinnosta. No kukin tavallaan.
Rehellisesti sanoen haluaisin olla parisuhteessa mieluummin kuin sinkkuna, mutta yleisellä tasolla en jotenkin jaksa vaivautua kamalasti sen eteen, että löytäisin "jonkun", jos en ole jo valmiiksi itse ihastunut. Senpä vuoksi olisikin mukavaa, että joku muu tekisi arjessa aloitteen, niin ei tarvitsisi turhaan pingottaa liikaa tuon asian tähden (tehdä nettideittiprofiileja tai mennä baareihin/menopaikkoihin, jotka eivät minua luontaisesti muuten kiinnosta pätkääkään). Olen arjessa siisti, suihkunraikas ja olen hoikka sekä hyvässä kunnossa, en meikkaa liikaa jne. Jos en tällaisena kelpaa kenellekään, niin ei voi mitään. Olisin iloinen, jos joku mies tulisi vaikkapa kadulla pyytämään treffeille, mutta en tosiaan ilmeisesti kiinnosta ketään riittävästi. Se on sitten vain voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin hieman sitä vanhempana (38-vuotiaana) sinkuksi ja olen vieläkin sen näköinen, että kaupassa kysytään henkkarit, jos olisin ostamassa alkoholijuomia (tosin harvoinpa niitä ostan). En ole saanut yhtäkään deittipyyntöä eroni jälkeen, tosin en käytä Tinderiä, nettideittisivustoja tai käy baareissa, eikä edes Facebookissa lue sinkkuudestani mitään. Siltikään kukaan mies ei ole kertaakaan edes yrittänyt mitään tai tullut selvästi kiinnostuneen oloisena juttusille. Minulla ei ole toki mitään sormuksiakaan. Onhan se hieman masentavaa, mutta minkäs teet? :)
Vau mitä prinsessaunelmia naisilla on, varsinkin yli 35v! Ettehän te nyt enää niin haluttavia ole (seksuaalisesti) että kadulla tultaisiin iskemään. Nämä iskuyritykset pohjautuvat siihen naisen seksikkyyteen, ei muuhun. Kyllä sun pitää ihan itse pistää itsesi "tyrkylle" jos suhde kiinnostaa. Tosin siihen riittää vain se nettideittiprofiili. Viestejä satelee.
No sitten olen yksin, jos en kiinnosta ketään miestä seksuaalisessa mielessä riittävästi, jotta hän tulisi livenä iskemään kadulla, ratikassa ym. :) Voin tosiaan olla hyvin yksinkin, jos en kelpaa kenellekään. Ja toisaalta en kyllä arvostaisi sellaista miestäkään, jolle olisin pelkkä seksiobjekti, mutta suhteessa pitäisi olla ne molemmat puolet. Mutta en alennu tyrkyttämään itseäni netissäkään.
Olen kyllä ajatellut, että voisin kokeilla luomukroppaani plastiikkakirurgiaa ja sen jälkeen havainnoida, tulisiko joku yrittämään kadulla, kuten he tekivät ollessani teini-ikäinen. Ehkä sitten olisin "kaikkeni yrittänyt".
Kommentillasi juuri ilmoittauduit sinkuksi, lopuksi elämää. Jos sua ei parisuhde tuon enempää kiinnosta. No kukin tavallaan.
Rehellisesti sanoen haluaisin olla parisuhteessa mieluummin kuin sinkkuna, mutta yleisellä tasolla en jotenkin jaksa vaivautua kamalasti sen eteen, että löytäisin "jonkun", jos en ole jo valmiiksi itse ihastunut. Senpä vuoksi olisikin mukavaa, että joku muu tekisi arjessa aloitteen, niin ei tarvitsisi turhaan pingottaa liikaa tuon asian tähden (tehdä nettideittiprofiileja tai mennä baareihin/menopaikkoihin, jotka eivät minua luontaisesti muuten kiinnosta pätkääkään). Olen arjessa siisti, suihkunraikas ja olen hoikka sekä hyvässä kunnossa, en meikkaa liikaa jne. Jos en tällaisena kelpaa kenellekään, niin ei voi mitään. Olisin iloinen, jos joku mies tulisi vaikkapa kadulla pyytämään treffeille, mutta en tosiaan ilmeisesti kiinnosta ketään riittävästi. Se on sitten vain voi voi.
Miksi sen miehen pitää tehdä aloite, kyllähän mieskin mieluummin toivoo että hänen ei tarvitse pingottaa ja vaivautua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin 36 - vuotiaana lspsettomaksi leskeksi. Vientiä olisi ollut. Vuoden päästä supstuin treffeille vasta eronneen lapsettoman, akateemisen muehen kanssa. Se oli siinä. Nyt 10 yhdessä lapsiakin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin hieman sitä vanhempana (38-vuotiaana) sinkuksi ja olen vieläkin sen näköinen, että kaupassa kysytään henkkarit, jos olisin ostamassa alkoholijuomia (tosin harvoinpa niitä ostan). En ole saanut yhtäkään deittipyyntöä eroni jälkeen, tosin en käytä Tinderiä, nettideittisivustoja tai käy baareissa, eikä edes Facebookissa lue sinkkuudestani mitään. Siltikään kukaan mies ei ole kertaakaan edes yrittänyt mitään tai tullut selvästi kiinnostuneen oloisena juttusille. Minulla ei ole toki mitään sormuksiakaan. Onhan se hieman masentavaa, mutta minkäs teet? :)
Vau mitä prinsessaunelmia naisilla on, varsinkin yli 35v! Ettehän te nyt enää niin haluttavia ole (seksuaalisesti) että kadulla tultaisiin iskemään. Nämä iskuyritykset pohjautuvat siihen naisen seksikkyyteen, ei muuhun. Kyllä sun pitää ihan itse pistää itsesi "tyrkylle" jos suhde kiinnostaa. Tosin siihen riittää vain se nettideittiprofiili. Viestejä satelee.
No sitten olen yksin, jos en kiinnosta ketään miestä seksuaalisessa mielessä riittävästi, jotta hän tulisi livenä iskemään kadulla, ratikassa ym. :) Voin tosiaan olla hyvin yksinkin, jos en kelpaa kenellekään. Ja toisaalta en kyllä arvostaisi sellaista miestäkään, jolle olisin pelkkä seksiobjekti, mutta suhteessa pitäisi olla ne molemmat puolet. Mutta en alennu tyrkyttämään itseäni netissäkään.
Olen kyllä ajatellut, että voisin kokeilla luomukroppaani plastiikkakirurgiaa ja sen jälkeen havainnoida, tulisiko joku yrittämään kadulla, kuten he tekivät ollessani teini-ikäinen. Ehkä sitten olisin "kaikkeni yrittänyt".
Kommentillasi juuri ilmoittauduit sinkuksi, lopuksi elämää. Jos sua ei parisuhde tuon enempää kiinnosta. No kukin tavallaan.
Rehellisesti sanoen haluaisin olla parisuhteessa mieluummin kuin sinkkuna, mutta yleisellä tasolla en jotenkin jaksa vaivautua kamalasti sen eteen, että löytäisin "jonkun", jos en ole jo valmiiksi itse ihastunut. Senpä vuoksi olisikin mukavaa, että joku muu tekisi arjessa aloitteen, niin ei tarvitsisi turhaan pingottaa liikaa tuon asian tähden (tehdä nettideittiprofiileja tai mennä baareihin/menopaikkoihin, jotka eivät minua luontaisesti muuten kiinnosta pätkääkään). Olen arjessa siisti, suihkunraikas ja olen hoikka sekä hyvässä kunnossa, en meikkaa liikaa jne. Jos en tällaisena kelpaa kenellekään, niin ei voi mitään. Olisin iloinen, jos joku mies tulisi vaikkapa kadulla pyytämään treffeille, mutta en tosiaan ilmeisesti kiinnosta ketään riittävästi. Se on sitten vain voi voi.
Ei ole kovin hyväksyttävää edes lähestyä ketään tuntematonta nykypäivänä. Vaikkapa kaupassa. Baarit ja yökerhot ovat eri asia, tai jotkut juhlat. Et voi odottaa että ratikassa tulisi joku iskemään, muu kuin pillu mielessä. Vanhemmat miehet ovat muutenkin usein kohteliaampia tai pidättyväisempiä kuin nuoremmat. Ei enää hullaannuta samalla tavalla.
Jos et itse viitsi tehdä mitään parisuhteen eteen kuin näyttää nätiltä, on aika huonot mahdollisuudet. Pitää nyt vähintään käydä ulkona menomestoissa, ei arkisissa paikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin hieman sitä vanhempana (38-vuotiaana) sinkuksi ja olen vieläkin sen näköinen, että kaupassa kysytään henkkarit, jos olisin ostamassa alkoholijuomia (tosin harvoinpa niitä ostan). En ole saanut yhtäkään deittipyyntöä eroni jälkeen, tosin en käytä Tinderiä, nettideittisivustoja tai käy baareissa, eikä edes Facebookissa lue sinkkuudestani mitään. Siltikään kukaan mies ei ole kertaakaan edes yrittänyt mitään tai tullut selvästi kiinnostuneen oloisena juttusille. Minulla ei ole toki mitään sormuksiakaan. Onhan se hieman masentavaa, mutta minkäs teet? :)
Vau mitä prinsessaunelmia naisilla on, varsinkin yli 35v! Ettehän te nyt enää niin haluttavia ole (seksuaalisesti) että kadulla tultaisiin iskemään. Nämä iskuyritykset pohjautuvat siihen naisen seksikkyyteen, ei muuhun. Kyllä sun pitää ihan itse pistää itsesi "tyrkylle" jos suhde kiinnostaa. Tosin siihen riittää vain se nettideittiprofiili. Viestejä satelee.
No sitten olen yksin, jos en kiinnosta ketään miestä seksuaalisessa mielessä riittävästi, jotta hän tulisi livenä iskemään kadulla, ratikassa ym. :) Voin tosiaan olla hyvin yksinkin, jos en kelpaa kenellekään. Ja toisaalta en kyllä arvostaisi sellaista miestäkään, jolle olisin pelkkä seksiobjekti, mutta suhteessa pitäisi olla ne molemmat puolet. Mutta en alennu tyrkyttämään itseäni netissäkään.
Olen kyllä ajatellut, että voisin kokeilla luomukroppaani plastiikkakirurgiaa ja sen jälkeen havainnoida, tulisiko joku yrittämään kadulla, kuten he tekivät ollessani teini-ikäinen. Ehkä sitten olisin "kaikkeni yrittänyt".
Ei miehiä siilareilla huijata, ikä näkyy. Ole sitten yksin! Eikö naiset osaa päästää irti tuosta nuoruuden seksikkyydestä koskaan? Sä olet kyllä pahimpia esimerkkejä mihin olen törmännyt!
'
Eipä kai siinä mitään, ymmärrän tuon. En itsekään tahtoisi suhdetta missä nainen ei tahdo minua seksuaalisesti.
En tarkoita silikonirintoja tai huulitäytteitä, vaan ehkä nenäleikkausta ja kasvojenkohotusta sekä lantion kavennusta tms. rasvaimun keinoin (Mulla on luontaisesti leveä lantio, vaikka olisin todella hoikkakin ja peppua ja reisiä on todella vaikeaa saada ns. rasvattomiksi).
Unelmoin kyseisistä operaatioista silloin parikymppisenä ja teininäkin, vaikka tuolloin mua vielä iskettiin kadulla - nyt olisi rahaa, joten mieluiten toteuttaisin ne haaveni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin hieman sitä vanhempana (38-vuotiaana) sinkuksi ja olen vieläkin sen näköinen, että kaupassa kysytään henkkarit, jos olisin ostamassa alkoholijuomia (tosin harvoinpa niitä ostan). En ole saanut yhtäkään deittipyyntöä eroni jälkeen, tosin en käytä Tinderiä, nettideittisivustoja tai käy baareissa, eikä edes Facebookissa lue sinkkuudestani mitään. Siltikään kukaan mies ei ole kertaakaan edes yrittänyt mitään tai tullut selvästi kiinnostuneen oloisena juttusille. Minulla ei ole toki mitään sormuksiakaan. Onhan se hieman masentavaa, mutta minkäs teet? :)
Vau mitä prinsessaunelmia naisilla on, varsinkin yli 35v! Ettehän te nyt enää niin haluttavia ole (seksuaalisesti) että kadulla tultaisiin iskemään. Nämä iskuyritykset pohjautuvat siihen naisen seksikkyyteen, ei muuhun. Kyllä sun pitää ihan itse pistää itsesi "tyrkylle" jos suhde kiinnostaa. Tosin siihen riittää vain se nettideittiprofiili. Viestejä satelee.
No sitten olen yksin, jos en kiinnosta ketään miestä seksuaalisessa mielessä riittävästi, jotta hän tulisi livenä iskemään kadulla, ratikassa ym. :) Voin tosiaan olla hyvin yksinkin, jos en kelpaa kenellekään. Ja toisaalta en kyllä arvostaisi sellaista miestäkään, jolle olisin pelkkä seksiobjekti, mutta suhteessa pitäisi olla ne molemmat puolet. Mutta en alennu tyrkyttämään itseäni netissäkään.
Olen kyllä ajatellut, että voisin kokeilla luomukroppaani plastiikkakirurgiaa ja sen jälkeen havainnoida, tulisiko joku yrittämään kadulla, kuten he tekivät ollessani teini-ikäinen. Ehkä sitten olisin "kaikkeni yrittänyt".
Kommentillasi juuri ilmoittauduit sinkuksi, lopuksi elämää. Jos sua ei parisuhde tuon enempää kiinnosta. No kukin tavallaan.
Rehellisesti sanoen haluaisin olla parisuhteessa mieluummin kuin sinkkuna, mutta yleisellä tasolla en jotenkin jaksa vaivautua kamalasti sen eteen, että löytäisin "jonkun", jos en ole jo valmiiksi itse ihastunut. Senpä vuoksi olisikin mukavaa, että joku muu tekisi arjessa aloitteen, niin ei tarvitsisi turhaan pingottaa liikaa tuon asian tähden (tehdä nettideittiprofiileja tai mennä baareihin/menopaikkoihin, jotka eivät minua luontaisesti muuten kiinnosta pätkääkään). Olen arjessa siisti, suihkunraikas ja olen hoikka sekä hyvässä kunnossa, en meikkaa liikaa jne. Jos en tällaisena kelpaa kenellekään, niin ei voi mitään. Olisin iloinen, jos joku mies tulisi vaikkapa kadulla pyytämään treffeille, mutta en tosiaan ilmeisesti kiinnosta ketään riittävästi. Se on sitten vain voi voi.
Miksi sen miehen pitää tehdä aloite, kyllähän mieskin mieluummin toivoo että hänen ei tarvitse pingottaa ja vaivautua?
"Miehet ovat Marsista, naiset ovat Venuksesta" -kirjan mukaan miehet ovat niitä "saalistajia". Naisen kuuluu olla passiivinen saalis, vaikka se tuntuisikin vieraalta.
T. Se asiaa kommentoinut nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin hieman sitä vanhempana (38-vuotiaana) sinkuksi ja olen vieläkin sen näköinen, että kaupassa kysytään henkkarit, jos olisin ostamassa alkoholijuomia (tosin harvoinpa niitä ostan). En ole saanut yhtäkään deittipyyntöä eroni jälkeen, tosin en käytä Tinderiä, nettideittisivustoja tai käy baareissa, eikä edes Facebookissa lue sinkkuudestani mitään. Siltikään kukaan mies ei ole kertaakaan edes yrittänyt mitään tai tullut selvästi kiinnostuneen oloisena juttusille. Minulla ei ole toki mitään sormuksiakaan. Onhan se hieman masentavaa, mutta minkäs teet? :)
Vau mitä prinsessaunelmia naisilla on, varsinkin yli 35v! Ettehän te nyt enää niin haluttavia ole (seksuaalisesti) että kadulla tultaisiin iskemään. Nämä iskuyritykset pohjautuvat siihen naisen seksikkyyteen, ei muuhun. Kyllä sun pitää ihan itse pistää itsesi "tyrkylle" jos suhde kiinnostaa. Tosin siihen riittää vain se nettideittiprofiili. Viestejä satelee.
No sitten olen yksin, jos en kiinnosta ketään miestä seksuaalisessa mielessä riittävästi, jotta hän tulisi livenä iskemään kadulla, ratikassa ym. :) Voin tosiaan olla hyvin yksinkin, jos en kelpaa kenellekään. Ja toisaalta en kyllä arvostaisi sellaista miestäkään, jolle olisin pelkkä seksiobjekti, mutta suhteessa pitäisi olla ne molemmat puolet. Mutta en alennu tyrkyttämään itseäni netissäkään.
Olen kyllä ajatellut, että voisin kokeilla luomukroppaani plastiikkakirurgiaa ja sen jälkeen havainnoida, tulisiko joku yrittämään kadulla, kuten he tekivät ollessani teini-ikäinen. Ehkä sitten olisin "kaikkeni yrittänyt".
Ei miehiä siilareilla huijata, ikä näkyy. Ole sitten yksin! Eikö naiset osaa päästää irti tuosta nuoruuden seksikkyydestä koskaan? Sä olet kyllä pahimpia esimerkkejä mihin olen törmännyt!
'
Eipä kai siinä mitään, ymmärrän tuon. En itsekään tahtoisi suhdetta missä nainen ei tahdo minua seksuaalisesti.
En tarkoita silikonirintoja tai huulitäytteitä, vaan ehkä nenäleikkausta ja kasvojenkohotusta sekä lantion kavennusta tms. rasvaimun keinoin (Mulla on luontaisesti leveä lantio, vaikka olisin todella hoikkakin ja peppua ja reisiä on todella vaikeaa saada ns. rasvattomiksi).
Unelmoin kyseisistä operaatioista silloin parikymppisenä ja teininäkin, vaikka tuolloin mua vielä iskettiin kadulla - nyt olisi rahaa, joten mieluiten toteuttaisin ne haaveni.
Toteuta pois! Saanko tulla koeajolle kun olet parantunut?
m36
Siis mitä ihmettä? Että miehen pitäisi kadulla pyytää treffeille?😂 ymmärrätkö miten naurettava on väitteesi? Toki sitäkin tapahtuu, mutta hyvin hyvin vähän. Sen varaan ei mitään voi laskea. Mikään ulkonäön muokkaaminen tuskin miestä tuo. Miehiä on kaikennäköisillä naisilla ja liika yritys näkyy. Suomalaiset miehet ei tunnu kovin näiden trophyjen perään olevan . Toki riippuu millaisen miehen haluat..
Vierailija kirjoitti:
Jos olet sosiaalinen, nätti ja järjellä varustettu, lapset tehty, millaista on deittailu, onko enää mitään tarjolla tuon ikäiselle naiselle vai ovatko tapailemasi miehet vain niitä "jäljelle jääneitä" jotka eivät ole muille kelvanneet?
Lapset tehty.
Ihanko velvollisuudesta vai miksi?
Juu ei kiitos.
Lapseton mies, 36.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin hieman sitä vanhempana (38-vuotiaana) sinkuksi ja olen vieläkin sen näköinen, että kaupassa kysytään henkkarit, jos olisin ostamassa alkoholijuomia (tosin harvoinpa niitä ostan). En ole saanut yhtäkään deittipyyntöä eroni jälkeen, tosin en käytä Tinderiä, nettideittisivustoja tai käy baareissa, eikä edes Facebookissa lue sinkkuudestani mitään. Siltikään kukaan mies ei ole kertaakaan edes yrittänyt mitään tai tullut selvästi kiinnostuneen oloisena juttusille. Minulla ei ole toki mitään sormuksiakaan. Onhan se hieman masentavaa, mutta minkäs teet? :)
Vau mitä prinsessaunelmia naisilla on, varsinkin yli 35v! Ettehän te nyt enää niin haluttavia ole (seksuaalisesti) että kadulla tultaisiin iskemään. Nämä iskuyritykset pohjautuvat siihen naisen seksikkyyteen, ei muuhun. Kyllä sun pitää ihan itse pistää itsesi "tyrkylle" jos suhde kiinnostaa. Tosin siihen riittää vain se nettideittiprofiili. Viestejä satelee.
No sitten olen yksin, jos en kiinnosta ketään miestä seksuaalisessa mielessä riittävästi, jotta hän tulisi livenä iskemään kadulla, ratikassa ym. :) Voin tosiaan olla hyvin yksinkin, jos en kelpaa kenellekään. Ja toisaalta en kyllä arvostaisi sellaista miestäkään, jolle olisin pelkkä seksiobjekti, mutta suhteessa pitäisi olla ne molemmat puolet. Mutta en alennu tyrkyttämään itseäni netissäkään.
Olen kyllä ajatellut, että voisin kokeilla luomukroppaani plastiikkakirurgiaa ja sen jälkeen havainnoida, tulisiko joku yrittämään kadulla, kuten he tekivät ollessani teini-ikäinen. Ehkä sitten olisin "kaikkeni yrittänyt".
Kommentillasi juuri ilmoittauduit sinkuksi, lopuksi elämää. Jos sua ei parisuhde tuon enempää kiinnosta. No kukin tavallaan.
Rehellisesti sanoen haluaisin olla parisuhteessa mieluummin kuin sinkkuna, mutta yleisellä tasolla en jotenkin jaksa vaivautua kamalasti sen eteen, että löytäisin "jonkun", jos en ole jo valmiiksi itse ihastunut. Senpä vuoksi olisikin mukavaa, että joku muu tekisi arjessa aloitteen, niin ei tarvitsisi turhaan pingottaa liikaa tuon asian tähden (tehdä nettideittiprofiileja tai mennä baareihin/menopaikkoihin, jotka eivät minua luontaisesti muuten kiinnosta pätkääkään). Olen arjessa siisti, suihkunraikas ja olen hoikka sekä hyvässä kunnossa, en meikkaa liikaa jne. Jos en tällaisena kelpaa kenellekään, niin ei voi mitään. Olisin iloinen, jos joku mies tulisi vaikkapa kadulla pyytämään treffeille, mutta en tosiaan ilmeisesti kiinnosta ketään riittävästi. Se on sitten vain voi voi.
Miksi sen miehen pitää tehdä aloite, kyllähän mieskin mieluummin toivoo että hänen ei tarvitse pingottaa ja vaivautua?
"Miehet ovat Marsista, naiset ovat Venuksesta" -kirjan mukaan miehet ovat niitä "saalistajia". Naisen kuuluu olla passiivinen saalis, vaikka se tuntuisikin vieraalta.
T. Se asiaa kommentoinut nainen
"Tällanen mun nyt pitää olla kun tässä kirjassa kerrottiin"
Aika säälittävää.
Teinityötöille kadulla huutelevat miehet ovat niitä törppöjä. Eivät he varmaan olekaan enää kiinnostuneita mm. aloittajasta. Mitä sitten, tuskin ne kiinnostavat miehet ovat koskaan olleet samoja jotka ovat noin toimineet. Toivottavasti ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla erota juuri tuon takia, kun olisin 99 %:sesti yksin loppu elämäni. Ei tunnu liki nelikymppinen nainen enää kelpaavan.
Tinderiin ymv. olisi tosi korkea kynnys tehdä profiilia, koska siellä valkataan ihan täysin ulkonäön perusteella ja ulkonäkökeskeisyys on todella vastenmielistä.
Ystäviä minulla ei ole 100 km säteellä, joten baarit jäisi käymättä, koska yksin en "osaa" mennä.
Kidun sitten tässä kuolleessa liitossa, niin eipähän tarvi aivan yksin arkea pyörittää...
Mä nostan hattua teille, jotka olette uskaltaneet jättää sen ns. tutun ja turvallisen arjen ja hypätä tuntemattomaan.
Tarkoittaako tuo vastenmielinen ulkonäkökeskeisyys sitä, että et ole ihan siinä priimakunnossa enää?
Muuttuuko ihminen parisuhdekelvottomaksi jos/kun ei ole priimakunnossa?
Kyllä 35+ nainen vielä löytää kumppanin, mutta töitä sen eteen joutuu tuossa iässä jo tekemään samalla tavalla kuin miehet joutuvat koko elämänsä ajan.