Noin 35-vuotiaana sinkuksi jääneet

Mä jäin sinkuksi avioliiton jälkeen 35 vuotiaana v. 2016. Oli vientiä ja sutinaa heti alusta asti vaikka mulla on kaksi lasta (yhteishuoltajuus). Nyt olen löytänyt loppuelämän kumppanin toisesta samanlaisesta eli eronneesta isästä. Aikaisemmat suhteenpoikaset oli poikamiesten kanssa.

Sanoisin, että lika barn leka bäst eli kannattaa hakea - nimenomaan hakea, kukaan ei kotoa tule etsimään - netistä tai muusta ympäristöstä samanlaisessa tilanteessa olevien ihmisten seuraa ja todennäköisyys suhteelle ja etenkin pysyvälle suhteelle ovat todennäköisemmät. Ihmisten tarve olla toisen kanssa ja parinmuodostus yleensäkään ei lopu kolmikymppisenä. 

Jääneet jäljelle eli eivät kelpaa myöskään sinulle?

No, usein erotessa ei vain nainen eroa, joten jokaista eronnutta naista kohden on yleensä eronnut mies. Heteronormissa pysytellen ainakin.

Eli sellaiset jotka eivät ole olleet naimisissa ovat jäljelle jääneitä. Ja muut vapaat ovat käytettyjä.

Ei taida jäädä jäljelle kuin aviossa vielä olevat. Tämä muuten selittää vähän miksi erot tuntuvat tapahtuvan miehen pettämisen tai tunteiden katoamisen vuoksi, ja uusi heila löytyy noin vuorokaudessa kun on heitetty kodista pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minulla on ollut kovastikin vientiä, mutta pitää olla netissä. Ne kummajaiset siellä oppii kyllä tunnistamaan... Eronneet, joilla on pieniä lapsia, eivät taida oikein olla baareissa. Suomessa ei ruokakaupoissa paljon jutella.

Netissä...eli missä siellä? Koen hieman epätoivoiseksi mennä tyrkyttämään itseään nettiin. Tosimies iskisi kyllä naisen kadultakin(?). Mua jotenkin ärsyttää ajatus sellaisesta, ettå joku netistä löytämäni ei olisi kadulla kohdatessaan uskaltanut tulla juttelemaan minulle.

Mitäpä jos ihan itse lähestyt miestä?

Vierailija kirjoitti:

Jos olet sosiaalinen, nätti ja järjellä varustettu, lapset tehty, millaista on deittailu, onko enää mitään tarjolla tuon ikäiselle naiselle vai ovatko tapailemasi miehet vain niitä "jäljelle jääneitä" jotka eivät ole muille kelvanneet?

On meitä 35v sosiaalisia järkeviä lapset hankkineita miehiäkin

En uskalla erota juuri tuon takia, kun olisin 99 %:sesti yksin loppu elämäni. Ei tunnu liki nelikymppinen nainen enää kelpaavan.

Tinderiin ymv. olisi tosi korkea kynnys tehdä profiilia, koska siellä valkataan ihan täysin ulkonäön perusteella ja ulkonäkökeskeisyys on todella vastenmielistä.

Ystäviä minulla ei ole 100 km säteellä, joten baarit jäisi käymättä, koska yksin en "osaa" mennä.

Kidun sitten tässä kuolleessa liitossa, niin eipähän tarvi aivan yksin arkea pyörittää...

Mä nostan hattua teille, jotka olette uskaltaneet jättää sen ns. tutun ja turvallisen arjen ja hypätä tuntemattomaan.

Vierailija kirjoitti:

En uskalla erota juuri tuon takia, kun olisin 99 %:sesti yksin loppu elämäni. Ei tunnu liki nelikymppinen nainen enää kelpaavan.

Tinderiin ymv. olisi tosi korkea kynnys tehdä profiilia, koska siellä valkataan ihan täysin ulkonäön perusteella ja ulkonäkökeskeisyys on todella vastenmielistä.

Ystäviä minulla ei ole 100 km säteellä, joten baarit jäisi käymättä, koska yksin en "osaa" mennä.

Kidun sitten tässä kuolleessa liitossa, niin eipähän tarvi aivan yksin arkea pyörittää...

Mä nostan hattua teille, jotka olette uskaltaneet jättää sen ns. tutun ja turvallisen arjen ja hypätä tuntemattomaan.

Tarkoittaako tuo vastenmielinen ulkonäkökeskeisyys sitä, että et ole ihan siinä priimakunnossa enää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En uskalla erota juuri tuon takia, kun olisin 99 %:sesti yksin loppu elämäni. Ei tunnu liki nelikymppinen nainen enää kelpaavan.

Tinderiin ymv. olisi tosi korkea kynnys tehdä profiilia, koska siellä valkataan ihan täysin ulkonäön perusteella ja ulkonäkökeskeisyys on todella vastenmielistä.

Ystäviä minulla ei ole 100 km säteellä, joten baarit jäisi käymättä, koska yksin en "osaa" mennä.

Kidun sitten tässä kuolleessa liitossa, niin eipähän tarvi aivan yksin arkea pyörittää...

Mä nostan hattua teille, jotka olette uskaltaneet jättää sen ns. tutun ja turvallisen arjen ja hypätä tuntemattomaan.

Tarkoittaako tuo vastenmielinen ulkonäkökeskeisyys sitä, että et ole ihan siinä priimakunnossa enää?

Ei. En vain ole koskaan tykännyt pinnallisuudesta ja tuo ulkonäkökeskeisyys lukeutuu siihen.

Olen sillä tavalla priimakunnossa, että edelleen menee samat vaatteet päälle kuin 20v sitten ja aloittaessani uudessa työpaikassa, työkaverit luuli minua 10v nuoremmaksi mitä olenkaan.

Pidän kyllä itseni siistissä kunnossa ja tykkään, että mieskin pitää, mutta en ole koskaan osannut valita miestä ulkonäön perusteella. Ei mua sytytä miehet kuvissa, näytti se sitten miltä tahansa.

Eipä sitä vientiä häävisti ole, muutama mies on osoittanut kiinnostusta joka sekin on sitten paljastunut sala-seksisuhteen hauksi. Jotenkin sitä muuttui kuin näkymättömäksi 37-vuotiaana.

N41

Mä jäin sinkuksi (omasta valinnasta) 41-vuotiaana. Vientiä oli sekä livenä että deittisovelluksissa, usein omanikäisistä tai hieman vanhemmista miehistä. 

Kuitenkin uudeksi puolisoksi valikoitui sattuman kautta nuorempi :) 

Ensisijaisesti kiinni asenteesta, en ole mikään malli tai missi todellakaan :D 

Vierailija kirjoitti:

Jääneet jäljelle eli eivät kelpaa myöskään sinulle?

No, usein erotessa ei vain nainen eroa, joten jokaista eronnutta naista kohden on yleensä eronnut mies. Heteronormissa pysytellen ainakin.

Eli sellaiset jotka eivät ole olleet naimisissa ovat jäljelle jääneitä. Ja muut vapaat ovat käytettyjä.

Ei taida jäädä jäljelle kuin aviossa vielä olevat. Tämä muuten selittää vähän miksi erot tuntuvat tapahtuvan miehen pettämisen tai tunteiden katoamisen vuoksi, ja uusi heila löytyy noin vuorokaudessa kun on heitetty kodista pihalle.

Tarkoitin tuolla "jäljelle jääneet" ehkä heitä, jotka eivät ole joko omasta valinnastaan halunneet sitoutua tai on esim päihdeongelmia tms joiden vuoksi esim perheen perustaminen tms ei ole ollut mahdollista. En usko että ne syyt yhtäkkiä vaan häviävät, jos on koko siihenastisen elämänsä elänyt noin. En tiedä. Tuntuu vaan niin pelottavalta kun tajuaa oman ikänsä ja sen että alkaa ilmeisesti olla parasta ennen päiväys ylitetty miesten silmissä.

Olen kyllä ulkoisesti viehättävä ja luonteeltani hyvin seikkailunhaluinen, en mikään nalkuttaja ja tulen toimeen omillani oikein mainiosti. Sen puolesta mitään ratkaisevanlaatuista ongelmaa (paitsi ilmeisesti lapset) ei pitäisi seuran löytymisen kannalta olla. Ehkäpä tämä tästä kun saa aivonsa viritettyä vähän positiivisempaan moodiin :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En uskalla erota juuri tuon takia, kun olisin 99 %:sesti yksin loppu elämäni. Ei tunnu liki nelikymppinen nainen enää kelpaavan.

Tinderiin ymv. olisi tosi korkea kynnys tehdä profiilia, koska siellä valkataan ihan täysin ulkonäön perusteella ja ulkonäkökeskeisyys on todella vastenmielistä.

Ystäviä minulla ei ole 100 km säteellä, joten baarit jäisi käymättä, koska yksin en "osaa" mennä.

Kidun sitten tässä kuolleessa liitossa, niin eipähän tarvi aivan yksin arkea pyörittää...

Mä nostan hattua teille, jotka olette uskaltaneet jättää sen ns. tutun ja turvallisen arjen ja hypätä tuntemattomaan.

Tarkoittaako tuo vastenmielinen ulkonäkökeskeisyys sitä, että et ole ihan siinä priimakunnossa enää?

Ei. En vain ole koskaan tykännyt pinnallisuudesta ja tuo ulkonäkökeskeisyys lukeutuu siihen.

Olen sillä tavalla priimakunnossa, että edelleen menee samat vaatteet päälle kuin 20v sitten ja aloittaessani uudessa työpaikassa, työkaverit luuli minua 10v nuoremmaksi mitä olenkaan.

Pidän kyllä itseni siistissä kunnossa ja tykkään, että mieskin pitää, mutta en ole koskaan osannut valita miestä ulkonäön perusteella. Ei mua sytytä miehet kuvissa, näytti se sitten miltä tahansa.

No eihän siinä sitten ole mitään ongelmaa.

Kyllä niitä miehiä tulee jos on tullakseen, mutta ensin pitää hoitaa ne omat asiat kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jääneet jäljelle eli eivät kelpaa myöskään sinulle?

No, usein erotessa ei vain nainen eroa, joten jokaista eronnutta naista kohden on yleensä eronnut mies. Heteronormissa pysytellen ainakin.

Eli sellaiset jotka eivät ole olleet naimisissa ovat jäljelle jääneitä. Ja muut vapaat ovat käytettyjä.

Ei taida jäädä jäljelle kuin aviossa vielä olevat. Tämä muuten selittää vähän miksi erot tuntuvat tapahtuvan miehen pettämisen tai tunteiden katoamisen vuoksi, ja uusi heila löytyy noin vuorokaudessa kun on heitetty kodista pihalle.

Tarkoitin tuolla "jäljelle jääneet" ehkä heitä, jotka eivät ole joko omasta valinnastaan halunneet sitoutua tai on esim päihdeongelmia tms joiden vuoksi esim perheen perustaminen tms ei ole ollut mahdollista. En usko että ne syyt yhtäkkiä vaan häviävät, jos on koko siihenastisen elämänsä elänyt noin. En tiedä. Tuntuu vaan niin pelottavalta kun tajuaa oman ikänsä ja sen että alkaa ilmeisesti olla parasta ennen päiväys ylitetty miesten silmissä.

Olen kyllä ulkoisesti viehättävä ja luonteeltani hyvin seikkailunhaluinen, en mikään nalkuttaja ja tulen toimeen omillani oikein mainiosti. Sen puolesta mitään ratkaisevanlaatuista ongelmaa (paitsi ilmeisesti lapset) ei pitäisi seuran löytymisen kannalta olla. Ehkäpä tämä tästä kun saa aivonsa viritettyä vähän positiivisempaan moodiin :/

Lähdet nyt vaikka siitä liikkeelle, ettei ole mikään parasta ennen päiväystä.

Kun miehille tulee sitä ikää, heidät on sekä sinkkujen, että puolisoiden toimesta koulutettu siihen, että naisiin ei kannata reagoida mitenkään näkyvästi. Yleensä tyhmempikin uskoo kun näin toistetaan ikävuodet 15-35. Poikkeuksia löytyy, heitä kutsutte sioiksi. Paitsi jos haluaisitte reaktion. Sitten mies on sika kun ei huomaa. Tai siis ole huomaavinaan, se taito kehittyy huippuunsa sen 20 vuotta.

Mistä mies muuten voi tietää onko hänen reaktionsa toivottu vai epätoivottu? Noin etukäteen siis? Varsinkin tuo viehättävyys tuo oman ongelmansa. Nätti nainen = katsoppa kahdesti niin lätty lätisee ja sensuroimaton kuva kasvoista kiertää facebookkia saatesanoin "Stalkkeri kuolaaja paikkakunnalla xxx".

Syitä miesten yksinäisyyteen taas on muitakin kuin alkoholi, huumeet ja halu jäädä yksin. Mistä edes erottaa avoliitosta eronneen ja aikuisikänsä yksin asuneen? No toinen toivottavasti osaa pestä pyykkinsä, mutta noin muuten?

Ihan hyvin voisin ottaa järjellä varustetun 35-vuotiaan, mutta lapsellisuus on iso este

M30

Hyvä deittielämä edessä kun lapset on tehty, tosi iso tarjonta juuri 35 plus miehistä. Vältä kuitenkin näitä ”eroamassa olevia”, ei ne eroa. Sinkkujakin löytyy!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netissä...eli missä siellä? Koen hieman epätoivoiseksi mennä tyrkyttämään itseään nettiin. Tosimies iskisi kyllä naisen kadultakin(?). Mua jotenkin ärsyttää ajatus sellaisesta, ettå joku netistä löytämäni ei olisi kadulla kohdatessaan uskaltanut tulla juttelemaan minulle.

. Tosimies? Etkö itse voi olla "tosinainen" ja tehdä aloitetta sinua kiinnostavan miehen kohdalla? Miksi se on miehen vastuulla?

Toki voithan sinä sitä tosimiestä ja hänen aloitettaan odotella vaikka maailman tappiin, eihän se minulta ole pois, mutta itse suosin aktiivisempaa otetta ja olen hyväksynyt elämän realiteetit esim. ikäni suhteen... Jos jotain haluaa niin pitää itsekin vähän yrittää, kuten tässä yllä on todettu, ei ne miehet enää niin vaan lähesty samalla tavalla kuin nuoria naisia, niin se vaan menee. Enkä halua menettää kenties hyvää miestä vain odottamalla että voi kun se tajuaisi tulla juttelee... En ole kokenut menettäväni mitään olemalla itse se keskusteln aloittaja.

Se on just näin. Mä törmäsin netissä lupaavaan mieheen, minua muutaman vuoden nuorempaa, ja en missään tapauksessa halunnut missata tilaisuutta. Viestiä vaan menemään ja "ahdistelu" käyntiin, ja nopeasti treffeille :D Ikää minulla 45 ja mies 40. Nyt seurusteltu pari vuotta, ja isompia voimia olen kiitellyt että miten tällaisen upean miehen sainkaan :) Rohkeasti siis ottamaan yhteyttä, mitään ei saa jos ei yritä.

Riippuu varmaan henkilöstä. Mutta itselläni vierähti seitsemisen vuotta yksin.

Tarkoituksella rauhoitin tilanteen aluksi. Minusta on itsekästä ja todella VÄÄRIN LASTA kohtaan roudata samantien kuvaan mukaan uusia - kenties vaíhtuvia -kumppaneita.

Ehdit kyllä odottaa hetken ja antaa pölyn laskeutua.

Minun ympärilläni pörräsi kyllä hirveästi miehiä, vaikka en käynyt juuri baareissa. Ikävä kyllä nämä miehet olivat kaikki varattuja. Antoi aika ikävän kuvan heistä ja heidän ajatusmaailmastaan.

Minulla kävi aika tsägä, sillä noin 7 vuoden jälkeen tapasin miehen ja saimme vielä "vanhoilla päivillä" lapsen :D

Vierailija kirjoitti:

Jäin hieman sitä vanhempana (38-vuotiaana) sinkuksi ja olen vieläkin sen näköinen, että kaupassa kysytään henkkarit, jos olisin ostamassa alkoholijuomia (tosin harvoinpa niitä ostan). En ole saanut yhtäkään deittipyyntöä eroni jälkeen, tosin en käytä Tinderiä, nettideittisivustoja tai käy baareissa, eikä edes Facebookissa lue sinkkuudestani mitään. Siltikään kukaan mies ei ole kertaakaan edes yrittänyt mitään tai tullut selvästi kiinnostuneen oloisena juttusille. Minulla ei ole toki mitään sormuksiakaan. Onhan se hieman masentavaa, mutta minkäs teet? :)

Vau mitä prinsessaunelmia naisilla on, varsinkin yli 35v! Ettehän te nyt enää niin haluttavia ole (seksuaalisesti) että kadulla tultaisiin iskemään. Nämä iskuyritykset pohjautuvat siihen naisen seksikkyyteen, ei muuhun. Kyllä sun pitää ihan itse pistää itsesi "tyrkylle" jos suhde kiinnostaa. Tosin siihen riittää vain se nettideittiprofiili. Viestejä satelee. 

Jatkuva huomio ja iskuyritykset on kauhein asia maailmassa. Kunnes ne sitten loppuu tietyssä iässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jääneet jäljelle eli eivät kelpaa myöskään sinulle?

No, usein erotessa ei vain nainen eroa, joten jokaista eronnutta naista kohden on yleensä eronnut mies. Heteronormissa pysytellen ainakin.

Eli sellaiset jotka eivät ole olleet naimisissa ovat jäljelle jääneitä. Ja muut vapaat ovat käytettyjä.

Ei taida jäädä jäljelle kuin aviossa vielä olevat. Tämä muuten selittää vähän miksi erot tuntuvat tapahtuvan miehen pettämisen tai tunteiden katoamisen vuoksi, ja uusi heila löytyy noin vuorokaudessa kun on heitetty kodista pihalle.

Tarkoitin tuolla "jäljelle jääneet" ehkä heitä, jotka eivät ole joko omasta valinnastaan halunneet sitoutua tai on esim päihdeongelmia tms joiden vuoksi esim perheen perustaminen tms ei ole ollut mahdollista. En usko että ne syyt yhtäkkiä vaan häviävät, jos on koko siihenastisen elämänsä elänyt noin. En tiedä. Tuntuu vaan niin pelottavalta kun tajuaa oman ikänsä ja sen että alkaa ilmeisesti olla parasta ennen päiväys ylitetty miesten silmissä.

Olen kyllä ulkoisesti viehättävä ja luonteeltani hyvin seikkailunhaluinen, en mikään nalkuttaja ja tulen toimeen omillani oikein mainiosti. Sen puolesta mitään ratkaisevanlaatuista ongelmaa (paitsi ilmeisesti lapset) ei pitäisi seuran löytymisen kannalta olla. Ehkäpä tämä tästä kun saa aivonsa viritettyä vähän positiivisempaan moodiin :/

Lähdet nyt vaikka siitä liikkeelle, ettei ole mikään parasta ennen päiväystä.

Kun miehille tulee sitä ikää, heidät on sekä sinkkujen, että puolisoiden toimesta koulutettu siihen, että naisiin ei kannata reagoida mitenkään näkyvästi. Yleensä tyhmempikin uskoo kun näin toistetaan ikävuodet 15-35. Poikkeuksia löytyy, heitä kutsutte sioiksi. Paitsi jos haluaisitte reaktion. Sitten mies on sika kun ei huomaa. Tai siis ole huomaavinaan, se taito kehittyy huippuunsa sen 20 vuotta.

Mistä mies muuten voi tietää onko hänen reaktionsa toivottu vai epätoivottu? Noin etukäteen siis? Varsinkin tuo viehättävyys tuo oman ongelmansa. Nätti nainen = katsoppa kahdesti niin lätty lätisee ja sensuroimaton kuva kasvoista kiertää facebookkia saatesanoin "Stalkkeri kuolaaja paikkakunnalla xxx".

Syitä miesten yksinäisyyteen taas on muitakin kuin alkoholi, huumeet ja halu jäädä yksin. Mistä edes erottaa avoliitosta eronneen ja aikuisikänsä yksin asuneen? No toinen toivottavasti osaa pestä pyykkinsä, mutta noin muuten?

Höpöhöpö. Kuinka niin naisia ei saisi muka edes katsoa kahdesti? Ne naisista kauneimmat ovat tottuneet ihailuun ja ehkäpä heidän viettelemisensä vain vaatii enemmän vaivannäköä. Ne vähän rumemmat ovat sellaisia, jotka ottavat ne ei-toivottujen lähestymiset henkilökohtaisina loukkauksina, kun toivoisivat tasokkaammilta miehiltä lähestymisiä. Mutta oikeasti kauniit ovat tottuneet siihen, että aivan kaikki kuolaavat heudän peräänsä, joten osaavat suhtautua siihen arkisesti. Ja sitten ne kaikkein rumimmat innostuvat todennäköisesti aivan kaikista aloitteista, kun se on heille niin harvinaista luksusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin hieman sitä vanhempana (38-vuotiaana) sinkuksi ja olen vieläkin sen näköinen, että kaupassa kysytään henkkarit, jos olisin ostamassa alkoholijuomia (tosin harvoinpa niitä ostan). En ole saanut yhtäkään deittipyyntöä eroni jälkeen, tosin en käytä Tinderiä, nettideittisivustoja tai käy baareissa, eikä edes Facebookissa lue sinkkuudestani mitään. Siltikään kukaan mies ei ole kertaakaan edes yrittänyt mitään tai tullut selvästi kiinnostuneen oloisena juttusille. Minulla ei ole toki mitään sormuksiakaan. Onhan se hieman masentavaa, mutta minkäs teet? :)

Vau mitä prinsessaunelmia naisilla on, varsinkin yli 35v! Ettehän te nyt enää niin haluttavia ole (seksuaalisesti) että kadulla tultaisiin iskemään. Nämä iskuyritykset pohjautuvat siihen naisen seksikkyyteen, ei muuhun. Kyllä sun pitää ihan itse pistää itsesi "tyrkylle" jos suhde kiinnostaa. Tosin siihen riittää vain se nettideittiprofiili. Viestejä satelee. 

No sitten olen yksin, jos en kiinnosta ketään miestä seksuaalisessa mielessä riittävästi, jotta hän tulisi livenä iskemään kadulla, ratikassa ym. :) Voin tosiaan olla hyvin yksinkin, jos en kelpaa kenellekään. Ja toisaalta en kyllä arvostaisi sellaista miestäkään, jolle olisin pelkkä seksiobjekti, mutta suhteessa pitäisi olla ne molemmat puolet. Mutta en alennu tyrkyttämään itseäni netissäkään.

Olen kyllä ajatellut, että voisin kokeilla luomukroppaani plastiikkakirurgiaa ja sen jälkeen havainnoida, tulisiko joku yrittämään kadulla, kuten he tekivät ollessani teini-ikäinen. Ehkä sitten olisin "kaikkeni yrittänyt".