Lue keskustelun säännöt.
Noin 35-vuotiaana sinkuksi jääneet
09.08.2018 |
Jos olet sosiaalinen, nätti ja järjellä varustettu, lapset tehty, millaista on deittailu, onko enää mitään tarjolla tuon ikäiselle naiselle vai ovatko tapailemasi miehet vain niitä "jäljelle jääneitä" jotka eivät ole muille kelvanneet?
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin hieman sitä vanhempana (38-vuotiaana) sinkuksi ja olen vieläkin sen näköinen, että kaupassa kysytään henkkarit, jos olisin ostamassa alkoholijuomia (tosin harvoinpa niitä ostan). En ole saanut yhtäkään deittipyyntöä eroni jälkeen, tosin en käytä Tinderiä, nettideittisivustoja tai käy baareissa, eikä edes Facebookissa lue sinkkuudestani mitään. Siltikään kukaan mies ei ole kertaakaan edes yrittänyt mitään tai tullut selvästi kiinnostuneen oloisena juttusille. Minulla ei ole toki mitään sormuksiakaan. Onhan se hieman masentavaa, mutta minkäs teet? :)
Vau mitä prinsessaunelmia naisilla on, varsinkin yli 35v! Ettehän te nyt enää niin haluttavia ole (seksuaalisesti) että kadulla tultaisiin iskemään. Nämä iskuyritykset pohjautuvat siihen naisen seksikkyyteen, ei muuhun. Kyllä sun pitää ihan itse pistää itsesi "tyrkylle" jos suhde kiinnostaa. Tosin siihen riittää vain se nettideittiprofiili. Viestejä satelee.
No sitten olen yksin, jos en kiinnosta ketään miestä seksuaalisessa mielessä riittävästi, jotta hän tulisi livenä iskemään kadulla, ratikassa ym. :) Voin tosiaan olla hyvin yksinkin, jos en kelpaa kenellekään. Ja toisaalta en kyllä arvostaisi sellaista miestäkään, jolle olisin pelkkä seksiobjekti, mutta suhteessa pitäisi olla ne molemmat puolet. Mutta en alennu tyrkyttämään itseäni netissäkään.
Olen kyllä ajatellut, että voisin kokeilla luomukroppaani plastiikkakirurgiaa ja sen jälkeen havainnoida, tulisiko joku yrittämään kadulla, kuten he tekivät ollessani teini-ikäinen. Ehkä sitten olisin "kaikkeni yrittänyt".
Kommentillasi juuri ilmoittauduit sinkuksi, lopuksi elämää. Jos sua ei parisuhde tuon enempää kiinnosta. No kukin tavallaan.
Rehellisesti sanoen haluaisin olla parisuhteessa mieluummin kuin sinkkuna, mutta yleisellä tasolla en jotenkin jaksa vaivautua kamalasti sen eteen, että löytäisin "jonkun", jos en ole jo valmiiksi itse ihastunut. Senpä vuoksi olisikin mukavaa, että joku muu tekisi arjessa aloitteen, niin ei tarvitsisi turhaan pingottaa liikaa tuon asian tähden (tehdä nettideittiprofiileja tai mennä baareihin/menopaikkoihin, jotka eivät minua luontaisesti muuten kiinnosta pätkääkään). Olen arjessa siisti, suihkunraikas ja olen hoikka sekä hyvässä kunnossa, en meikkaa liikaa jne. Jos en tällaisena kelpaa kenellekään, niin ei voi mitään. Olisin iloinen, jos joku mies tulisi vaikkapa kadulla pyytämään treffeille, mutta en tosiaan ilmeisesti kiinnosta ketään riittävästi. Se on sitten vain voi voi.
Miksi sen miehen pitää tehdä aloite, kyllähän mieskin mieluummin toivoo että hänen ei tarvitse pingottaa ja vaivautua?
"Miehet ovat Marsista, naiset ovat Venuksesta" -kirjan mukaan miehet ovat niitä "saalistajia". Naisen kuuluu olla passiivinen saalis, vaikka se tuntuisikin vieraalta.
T. Se asiaa kommentoinut nainen
"Tällanen mun nyt pitää olla kun tässä kirjassa kerrottiin"
Aika säälittävää.
Olen noudattanut sen kirjan oppeja 18-vuotiaasta lähtien sekä "The Rules" -kirjan oppeja parikymppisestä lähtien. Aika hiljaista on kieltämättä ollut, koska tiedän toki sen, että ne on kirjoitettu amerikkalaiseen kulttuuriin sopiviksi. :D Toisaalta: en ole koskaan deittaillut tai harrastanut yhden illan suhteita, irtoseksiä tai lyhyitäkään suhteita, vaan tavatessani sen uuden miehen, siitä on kehkeytynyt aina monivuotinen suhde ja itse olen lopulta jättänyt sen miehen (hyvästä syystä).
Ainoat poikkeamat tuosta ovat olleet sellaisia, joissa olen ihastunut esim. alaikäisenä naimisissa olevaan 20 vuotta vanhempaan opettajaani, jolta siis olen saanut pakit (ja itkeskellyt sen perään sinänsä pitkäänkin). Niiden vapaiden kanssa on kehkeytynyt monivuotinen suhde ja yhdessä tapauksessa menimme naimisiinkin. Mutta mitään kokeiludeittailuja tai tapailuita en ole koskaan harrastanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin pitkästä avoliitosta 34-vuotiaana, olin vuoden yksin ja deittailin muutamia, oli vain hauskaa deittailla mutta ei mitään mainittavaa. Sitten tapasin netissä miehen, tavattiin, ihastuttiin toisiimme heti ja oltiin yhdessä heti ensimmäisistä treffeistä lähtien. Nyt ollaan naimisissa, ensitreffeillä on nyt kymmenen vuotta ja olen onnellinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako tuo vastenmielinen ulkonäkökeskeisyys sitä, että et ole ihan siinä priimakunnossa enää?
Muuttuuko ihminen parisuhdekelvottomaksi jos/kun ei ole priimakunnossa?
Ei muutu, mutta ap muuttuu jos ei laita tikkua ristiin asian tiimoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako tuo vastenmielinen ulkonäkökeskeisyys sitä, että et ole ihan siinä priimakunnossa enää?
Muuttuuko ihminen parisuhdekelvottomaksi jos/kun ei ole priimakunnossa?
Ei muutu, mutta ap muuttuu jos ei laita tikkua ristiin asian tiimoilta.
Tajusinpa juuri, että parisuhteen haku muistuttaa paljolti työpaikan hakemista. Pitää olla aivan ns. täydellinen paketti saadakseen jalan oven väliin. Sitten pitkässä avioliitossa voikin vain hengailla rutiinilla ja olla oma räjähtänyt ja arkinen itsensä ja kelpaa silti. Ei kannata kyllä erota yli 35-vuotiaana, ellei ole aivan pakko, sillä naisten osalta varsinkin ikärasismi jyllää (sama pätee työmarkkinoihinkin).
Kannattaa hoitaa suhdetta, mennä perheterapiaan, joustaa. Jälkikäteen ajatellen kadun avioeroa pahoinpitelevästä, nöyryyttävästä, henkeäni uhanneesta, persoonallisuushäiriöisestä ja äärimmäisen pihistä exästäni. Nimittäin sinkkunahan tässä ollaan edelleen ja ns. alempaa kastia sen vuoksi. ^^ Ei ole yhtään treffipyyntöä tullut eroni jälkeen, vaikka olen hoikka kropaltani, sopusuhtainen, tyylikäs, asiallinen ja mukautuvainen persoona.
T. Nainen 35+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako tuo vastenmielinen ulkonäkökeskeisyys sitä, että et ole ihan siinä priimakunnossa enää?
Muuttuuko ihminen parisuhdekelvottomaksi jos/kun ei ole priimakunnossa?
Ei muutu, mutta ap muuttuu jos ei laita tikkua ristiin asian tiimoilta.
Tajusinpa juuri, että parisuhteen haku muistuttaa paljolti työpaikan hakemista. Pitää olla aivan ns. täydellinen paketti saadakseen jalan oven väliin. Sitten pitkässä avioliitossa voikin vain hengailla rutiinilla ja olla oma räjähtänyt ja arkinen itsensä ja kelpaa silti. Ei kannata kyllä erota yli 35-vuotiaana, ellei ole aivan pakko, sillä naisten osalta varsinkin ikärasismi jyllää (sama pätee työmarkkinoihinkin).
Kannattaa hoitaa suhdetta, mennä perheterapiaan, joustaa. Jälkikäteen ajatellen kadun avioeroa pahoinpitelevästä, nöyryyttävästä, henkeäni uhanneesta, persoonallisuushäiriöisestä ja äärimmäisen pihistä exästäni. Nimittäin sinkkunahan tässä ollaan edelleen ja ns. alempaa kastia sen vuoksi. ^^ Ei ole yhtään treffipyyntöä tullut eroni jälkeen, vaikka olen hoikka kropaltani, sopusuhtainen, tyylikäs, asiallinen ja mukautuvainen persoona.
T. Nainen 35+
No lähdetkö treffeille 40-vuotiaan miehen kanssa? Olen hoikka, sopusuhtainen, tyylikäs, asiallinen ja mukautuva. Lisäksi paljon muutakin. Käydäänkö kahvilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulla on ollut kovastikin vientiä, mutta pitää olla netissä. Ne kummajaiset siellä oppii kyllä tunnistamaan... Eronneet, joilla on pieniä lapsia, eivät taida oikein olla baareissa. Suomessa ei ruokakaupoissa paljon jutella.
Netissä...eli missä siellä? Koen hieman epätoivoiseksi mennä tyrkyttämään itseään nettiin. Tosimies iskisi kyllä naisen kadultakin(?). Mua jotenkin ärsyttää ajatus sellaisesta, ettå joku netistä löytämäni ei olisi kadulla kohdatessaan uskaltanut tulla juttelemaan minulle.
Mitäs tyrkyttämistä siinä netissä on? Sehän on vain ilmoitustaulu jonne laitetaan tieto että hei, tällainen olisi vapaalla jalalla. Lukee ken tahtoo.
Ja hei, kyllä tosinainen iskisi miehen kadultakin. Mua jotenkin ärsyttää ajatus sellaisesta, että joku netistä löytämäni ei olisi kadulla kohdatessaan uskaltanut tulla juttelemaan minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin hieman sitä vanhempana (38-vuotiaana) sinkuksi ja olen vieläkin sen näköinen, että kaupassa kysytään henkkarit, jos olisin ostamassa alkoholijuomia (tosin harvoinpa niitä ostan). En ole saanut yhtäkään deittipyyntöä eroni jälkeen, tosin en käytä Tinderiä, nettideittisivustoja tai käy baareissa, eikä edes Facebookissa lue sinkkuudestani mitään. Siltikään kukaan mies ei ole kertaakaan edes yrittänyt mitään tai tullut selvästi kiinnostuneen oloisena juttusille. Minulla ei ole toki mitään sormuksiakaan. Onhan se hieman masentavaa, mutta minkäs teet? :)
Vau mitä prinsessaunelmia naisilla on, varsinkin yli 35v! Ettehän te nyt enää niin haluttavia ole (seksuaalisesti) että kadulla tultaisiin iskemään. Nämä iskuyritykset pohjautuvat siihen naisen seksikkyyteen, ei muuhun. Kyllä sun pitää ihan itse pistää itsesi "tyrkylle" jos suhde kiinnostaa. Tosin siihen riittää vain se nettideittiprofiili. Viestejä satelee.
No sitten olen yksin, jos en kiinnosta ketään miestä seksuaalisessa mielessä riittävästi, jotta hän tulisi livenä iskemään kadulla, ratikassa ym. :) Voin tosiaan olla hyvin yksinkin, jos en kelpaa kenellekään. Ja toisaalta en kyllä arvostaisi sellaista miestäkään, jolle olisin pelkkä seksiobjekti, mutta suhteessa pitäisi olla ne molemmat puolet. Mutta en alennu tyrkyttämään itseäni netissäkään.
Olen kyllä ajatellut, että voisin kokeilla luomukroppaani plastiikkakirurgiaa ja sen jälkeen havainnoida, tulisiko joku yrittämään kadulla, kuten he tekivät ollessani teini-ikäinen. Ehkä sitten olisin "kaikkeni yrittänyt".
Kommentillasi juuri ilmoittauduit sinkuksi, lopuksi elämää. Jos sua ei parisuhde tuon enempää kiinnosta. No kukin tavallaan.
Rehellisesti sanoen haluaisin olla parisuhteessa mieluummin kuin sinkkuna, mutta yleisellä tasolla en jotenkin jaksa vaivautua kamalasti sen eteen, että löytäisin "jonkun", jos en ole jo valmiiksi itse ihastunut. Senpä vuoksi olisikin mukavaa, että joku muu tekisi arjessa aloitteen, niin ei tarvitsisi turhaan pingottaa liikaa tuon asian tähden (tehdä nettideittiprofiileja tai mennä baareihin/menopaikkoihin, jotka eivät minua luontaisesti muuten kiinnosta pätkääkään). Olen arjessa siisti, suihkunraikas ja olen hoikka sekä hyvässä kunnossa, en meikkaa liikaa jne. Jos en tällaisena kelpaa kenellekään, niin ei voi mitään. Olisin iloinen, jos joku mies tulisi vaikkapa kadulla pyytämään treffeille, mutta en tosiaan ilmeisesti kiinnosta ketään riittävästi. Se on sitten vain voi voi.
Miksi sen miehen pitää tehdä aloite, kyllähän mieskin mieluummin toivoo että hänen ei tarvitse pingottaa ja vaivautua?
Joo, jos ei naisella vielä tuossakaan iässä ole sen vertaa luonnetta, että osaisi tulla miestä vastaan tässä asiassa, niin yksin saa ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
dfgdfsgdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin hieman sitä vanhempana (38-vuotiaana) sinkuksi ja olen vieläkin sen näköinen, että kaupassa kysytään henkkarit, jos olisin ostamassa alkoholijuomia (tosin harvoinpa niitä ostan). En ole saanut yhtäkään deittipyyntöä eroni jälkeen, tosin en käytä Tinderiä, nettideittisivustoja tai käy baareissa, eikä edes Facebookissa lue sinkkuudestani mitään. Siltikään kukaan mies ei ole kertaakaan edes yrittänyt mitään tai tullut selvästi kiinnostuneen oloisena juttusille. Minulla ei ole toki mitään sormuksiakaan. Onhan se hieman masentavaa, mutta minkäs teet? :)
Vau mitä prinsessaunelmia naisilla on, varsinkin yli 35v! Ettehän te nyt enää niin haluttavia ole (seksuaalisesti) että kadulla tultaisiin iskemään. Nämä iskuyritykset pohjautuvat siihen naisen seksikkyyteen, ei muuhun. Kyllä sun pitää ihan itse pistää itsesi "tyrkylle" jos suhde kiinnostaa. Tosin siihen riittää vain se nettideittiprofiili. Viestejä satelee.
No sitten olen yksin, jos en kiinnosta ketään miestä seksuaalisessa mielessä riittävästi, jotta hän tulisi livenä iskemään kadulla, ratikassa ym. :) Voin tosiaan olla hyvin yksinkin, jos en kelpaa kenellekään. Ja toisaalta en kyllä arvostaisi sellaista miestäkään, jolle olisin pelkkä seksiobjekti, mutta suhteessa pitäisi olla ne molemmat puolet. Mutta en alennu tyrkyttämään itseäni netissäkään.
Olen kyllä ajatellut, että voisin kokeilla luomukroppaani plastiikkakirurgiaa ja sen jälkeen havainnoida, tulisiko joku yrittämään kadulla, kuten he tekivät ollessani teini-ikäinen. Ehkä sitten olisin "kaikkeni yrittänyt".
Kommentillasi juuri ilmoittauduit sinkuksi, lopuksi elämää. Jos sua ei parisuhde tuon enempää kiinnosta. No kukin tavallaan.
Rehellisesti sanoen haluaisin olla parisuhteessa mieluummin kuin sinkkuna, mutta yleisellä tasolla en jotenkin jaksa vaivautua kamalasti sen eteen, että löytäisin "jonkun", jos en ole jo valmiiksi itse ihastunut. Senpä vuoksi olisikin mukavaa, että joku muu tekisi arjessa aloitteen, niin ei tarvitsisi turhaan pingottaa liikaa tuon asian tähden (tehdä nettideittiprofiileja tai mennä baareihin/menopaikkoihin, jotka eivät minua luontaisesti muuten kiinnosta pätkääkään). Olen arjessa siisti, suihkunraikas ja olen hoikka sekä hyvässä kunnossa, en meikkaa liikaa jne. Jos en tällaisena kelpaa kenellekään, niin ei voi mitään. Olisin iloinen, jos joku mies tulisi vaikkapa kadulla pyytämään treffeille, mutta en tosiaan ilmeisesti kiinnosta ketään riittävästi. Se on sitten vain voi voi.
Miksi sen miehen pitää tehdä aloite, kyllähän mieskin mieluummin toivoo että hänen ei tarvitse pingottaa ja vaivautua?
Joo, jos ei naisella vielä tuossakaan iässä ole sen vertaa luonnetta, että osaisi tulla miestä vastaan tässä asiassa, niin yksin saa ollakin.
Jokainen oppii kantapään kautta. Lopulta vain ne miehet ja naiset, jotka ovat läksynsä oppineet, ja alkaneet toimimaan, voittavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin hieman sitä vanhempana (38-vuotiaana) sinkuksi ja olen vieläkin sen näköinen, että kaupassa kysytään henkkarit, jos olisin ostamassa alkoholijuomia (tosin harvoinpa niitä ostan). En ole saanut yhtäkään deittipyyntöä eroni jälkeen, tosin en käytä Tinderiä, nettideittisivustoja tai käy baareissa, eikä edes Facebookissa lue sinkkuudestani mitään. Siltikään kukaan mies ei ole kertaakaan edes yrittänyt mitään tai tullut selvästi kiinnostuneen oloisena juttusille. Minulla ei ole toki mitään sormuksiakaan. Onhan se hieman masentavaa, mutta minkäs teet? :)
Vau mitä prinsessaunelmia naisilla on, varsinkin yli 35v! Ettehän te nyt enää niin haluttavia ole (seksuaalisesti) että kadulla tultaisiin iskemään. Nämä iskuyritykset pohjautuvat siihen naisen seksikkyyteen, ei muuhun. Kyllä sun pitää ihan itse pistää itsesi "tyrkylle" jos suhde kiinnostaa. Tosin siihen riittää vain se nettideittiprofiili. Viestejä satelee.
No sitten olen yksin, jos en kiinnosta ketään miestä seksuaalisessa mielessä riittävästi, jotta hän tulisi livenä iskemään kadulla, ratikassa ym. :) Voin tosiaan olla hyvin yksinkin, jos en kelpaa kenellekään. Ja toisaalta en kyllä arvostaisi sellaista miestäkään, jolle olisin pelkkä seksiobjekti, mutta suhteessa pitäisi olla ne molemmat puolet. Mutta en alennu tyrkyttämään itseäni netissäkään.
Olen kyllä ajatellut, että voisin kokeilla luomukroppaani plastiikkakirurgiaa ja sen jälkeen havainnoida, tulisiko joku yrittämään kadulla, kuten he tekivät ollessani teini-ikäinen. Ehkä sitten olisin "kaikkeni yrittänyt".
Kommentillasi juuri ilmoittauduit sinkuksi, lopuksi elämää. Jos sua ei parisuhde tuon enempää kiinnosta. No kukin tavallaan.
Rehellisesti sanoen haluaisin olla parisuhteessa mieluummin kuin sinkkuna, mutta yleisellä tasolla en jotenkin jaksa vaivautua kamalasti sen eteen, että löytäisin "jonkun", jos en ole jo valmiiksi itse ihastunut. Senpä vuoksi olisikin mukavaa, että joku muu tekisi arjessa aloitteen, niin ei tarvitsisi turhaan pingottaa liikaa tuon asian tähden (tehdä nettideittiprofiileja tai mennä baareihin/menopaikkoihin, jotka eivät minua luontaisesti muuten kiinnosta pätkääkään). Olen arjessa siisti, suihkunraikas ja olen hoikka sekä hyvässä kunnossa, en meikkaa liikaa jne. Jos en tällaisena kelpaa kenellekään, niin ei voi mitään. Olisin iloinen, jos joku mies tulisi vaikkapa kadulla pyytämään treffeille, mutta en tosiaan ilmeisesti kiinnosta ketään riittävästi. Se on sitten vain voi voi.
Miksi sen miehen pitää tehdä aloite, kyllähän mieskin mieluummin toivoo että hänen ei tarvitse pingottaa ja vaivautua?
"Miehet ovat Marsista, naiset ovat Venuksesta" -kirjan mukaan miehet ovat niitä "saalistajia". Naisen kuuluu olla passiivinen saalis, vaikka se tuntuisikin vieraalta.
T. Se asiaa kommentoinut nainen
Vieläkö joku uskoo tuollaista roskaa? Voihan se näihin kaatoja etsiviin panosankareihin päteä, mutta suurinta osaa miehistä ei kyllä kiinnosta se perässä juokseminen yhtään sen enempää kuin naisiakaan. Jos minä etsin parisuhdetta, niin odotan että se nainen pyrkii osoittamaan oman kiinnostuksensa ihan yhtä lailla kuin itse sen teen. Muuten sammuu kiinnostus, koska ajattelen että naista ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako tuo vastenmielinen ulkonäkökeskeisyys sitä, että et ole ihan siinä priimakunnossa enää?
Muuttuuko ihminen parisuhdekelvottomaksi jos/kun ei ole priimakunnossa?
Ei muutu, mutta ap muuttuu jos ei laita tikkua ristiin asian tiimoilta.
Tajusinpa juuri, että parisuhteen haku muistuttaa paljolti työpaikan hakemista. Pitää olla aivan ns. täydellinen paketti saadakseen jalan oven väliin. Sitten pitkässä avioliitossa voikin vain hengailla rutiinilla ja olla oma räjähtänyt ja arkinen itsensä ja kelpaa silti. Ei kannata kyllä erota yli 35-vuotiaana, ellei ole aivan pakko, sillä naisten osalta varsinkin ikärasismi jyllää (sama pätee työmarkkinoihinkin).
Kannattaa hoitaa suhdetta, mennä perheterapiaan, joustaa. Jälkikäteen ajatellen kadun avioeroa pahoinpitelevästä, nöyryyttävästä, henkeäni uhanneesta, persoonallisuushäiriöisestä ja äärimmäisen pihistä exästäni. Nimittäin sinkkunahan tässä ollaan edelleen ja ns. alempaa kastia sen vuoksi. ^^ Ei ole yhtään treffipyyntöä tullut eroni jälkeen, vaikka olen hoikka kropaltani, sopusuhtainen, tyylikäs, asiallinen ja mukautuvainen persoona.
T. Nainen 35+
Ei sinulla päässä ole kaikki kohdillaan, jos kadut eroa tuollaisesta miehestä. Voisiko sinkkuus johtua siitä?
Itse olin ikävuodet 20-30 (samassa) suhteessa. Nyt olen jo 40 ja ollut tässä aika tasan 10 vuotta sinkkuna. Mulla tämä on ihan itse aiheutettua - en ole ikinä käyttänyt tindereitä tai nettisovelluksia, mutta liikun aktiivisesti ulkona erilaisissa tapahtumissa ja harrastuksissa, ja kyllä mua myös pyydellään ihan säännöllisesti ulos. Valitettavasti olen vain ihan tosi tosi tosi nirso ja kiinnostun tosi tosi tosi harvoin kenestäkään, joten tässä nyt sinkkuuteni aikana mulla on ollut tasan yksi tapailusuhde ja kaksi (muuta) ihastusta, joista jälkimmäinen on vasta katselutasolla.
En siis allekirjoita, ettäkö sitä muuttuisi jotenkin ”näkymättömäksi” iän myötä. Myös muutama kaveri erosi tuossa viime vuosien aikana ja löysi heti uutta seuraa (he tosin taisivat käyttää tinderiä tms sovellusta apuna). Pitää vain olla helposti lähestyttävä ja ystävällinen ja itsekin tehdä niitä aloitteita, niin kyllä sitä ihmisiä kohtaa ihan kaiken ikäisenä. Eikä ne vapaat miehet sen enempi mitään ”muiden jämiä” ole kuin me eronneet naisetkaan, ihmiset kasvaa ja muuttuu ja toisinaan sitten myös eroaa.
Itse olen tosin jo niin tottunut sinkkuuteeni ja hyvin yksin viihtyvä, että jos en saa mielestä miestä niin todellakin pysyn mieluummin sinkkuna (tai vanhapiikahan sitä sitten alkaa jo olla) kuin huolin jonkun vain huolimisen takia. Elämä on jo nyt aivan täydellistä, joten kumppani olisi vain lisäkivaa eikä mikään välttämättömyys.
Lapsia mulla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaako tuo vastenmielinen ulkonäkökeskeisyys sitä, että et ole ihan siinä priimakunnossa enää?
Muuttuuko ihminen parisuhdekelvottomaksi jos/kun ei ole priimakunnossa?
Ei muutu, mutta ap muuttuu jos ei laita tikkua ristiin asian tiimoilta.
Tajusinpa juuri, että parisuhteen haku muistuttaa paljolti työpaikan hakemista. Pitää olla aivan ns. täydellinen paketti saadakseen jalan oven väliin. Sitten pitkässä avioliitossa voikin vain hengailla rutiinilla ja olla oma räjähtänyt ja arkinen itsensä ja kelpaa silti. Ei kannata kyllä erota yli 35-vuotiaana, ellei ole aivan pakko, sillä naisten osalta varsinkin ikärasismi jyllää (sama pätee työmarkkinoihinkin).
Kannattaa hoitaa suhdetta, mennä perheterapiaan, joustaa. Jälkikäteen ajatellen kadun avioeroa pahoinpitelevästä, nöyryyttävästä, henkeäni uhanneesta, persoonallisuushäiriöisestä ja äärimmäisen pihistä exästäni. Nimittäin sinkkunahan tässä ollaan edelleen ja ns. alempaa kastia sen vuoksi. ^^ Ei ole yhtään treffipyyntöä tullut eroni jälkeen, vaikka olen hoikka kropaltani, sopusuhtainen, tyylikäs, asiallinen ja mukautuvainen persoona.
T. Nainen 35+
Parisuhteen haku ja työpaikan haku ovat tosiaan varsin samanlaisia. Erotuksena vain se, että pakit antanut työnantaja ei jatkuvasti valita mulle miten hänen palkkaamansa henkilö on huono ja miksei löydy sellaisia työntekijöitä kuin minä
Vierailija kirjoitti:
Jos olet sosiaalinen, nätti ja järjellä varustettu, lapset tehty, millaista on deittailu, onko enää mitään tarjolla tuon ikäiselle naiselle vai ovatko tapailemasi miehet vain niitä "jäljelle jääneitä" jotka eivät ole muille kelvanneet?
Olin 37-vuotias kun deittailin palstamiesten tasomittareilla mitattuina tasokkainta miestä ikinä; it-miljonääri, jonka nimi komeili iltapäivälehdessä Suomen rikkaimpien listalla. Valitettavasti hän muutti verotuksen takia pois Suomesta ja minä taas en voinut kuvitellakaan jättäväni lastani, joten se suhde kesti vain aikansa. Ja hyvä niin, koska jos olisin pariutunut hänen kanssaan niin elämäni olisi muuttunut toisenlaiseksi enkä luultavasti olisi koskaan tavannut nykyistä miestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin hieman sitä vanhempana (38-vuotiaana) sinkuksi ja olen vieläkin sen näköinen, että kaupassa kysytään henkkarit, jos olisin ostamassa alkoholijuomia (tosin harvoinpa niitä ostan). En ole saanut yhtäkään deittipyyntöä eroni jälkeen, tosin en käytä Tinderiä, nettideittisivustoja tai käy baareissa, eikä edes Facebookissa lue sinkkuudestani mitään. Siltikään kukaan mies ei ole kertaakaan edes yrittänyt mitään tai tullut selvästi kiinnostuneen oloisena juttusille. Minulla ei ole toki mitään sormuksiakaan. Onhan se hieman masentavaa, mutta minkäs teet? :)
Vau mitä prinsessaunelmia naisilla on, varsinkin yli 35v! Ettehän te nyt enää niin haluttavia ole (seksuaalisesti) että kadulla tultaisiin iskemään. Nämä iskuyritykset pohjautuvat siihen naisen seksikkyyteen, ei muuhun. Kyllä sun pitää ihan itse pistää itsesi "tyrkylle" jos suhde kiinnostaa. Tosin siihen riittää vain se nettideittiprofiili. Viestejä satelee.
No sitten olen yksin, jos en kiinnosta ketään miestä seksuaalisessa mielessä riittävästi, jotta hän tulisi livenä iskemään kadulla, ratikassa ym. :) Voin tosiaan olla hyvin yksinkin, jos en kelpaa kenellekään. Ja toisaalta en kyllä arvostaisi sellaista miestäkään, jolle olisin pelkkä seksiobjekti, mutta suhteessa pitäisi olla ne molemmat puolet. Mutta en alennu tyrkyttämään itseäni netissäkään.
Olen kyllä ajatellut, että voisin kokeilla luomukroppaani plastiikkakirurgiaa ja sen jälkeen havainnoida, tulisiko joku yrittämään kadulla, kuten he tekivät ollessani teini-ikäinen. Ehkä sitten olisin "kaikkeni yrittänyt".
Kommentillasi juuri ilmoittauduit sinkuksi, lopuksi elämää. Jos sua ei parisuhde tuon enempää kiinnosta. No kukin tavallaan.
Rehellisesti sanoen haluaisin olla parisuhteessa mieluummin kuin sinkkuna, mutta yleisellä tasolla en jotenkin jaksa vaivautua kamalasti sen eteen, että löytäisin "jonkun", jos en ole jo valmiiksi itse ihastunut. Senpä vuoksi olisikin mukavaa, että joku muu tekisi arjessa aloitteen, niin ei tarvitsisi turhaan pingottaa liikaa tuon asian tähden (tehdä nettideittiprofiileja tai mennä baareihin/menopaikkoihin, jotka eivät minua luontaisesti muuten kiinnosta pätkääkään). Olen arjessa siisti, suihkunraikas ja olen hoikka sekä hyvässä kunnossa, en meikkaa liikaa jne. Jos en tällaisena kelpaa kenellekään, niin ei voi mitään. Olisin iloinen, jos joku mies tulisi vaikkapa kadulla pyytämään treffeille, mutta en tosiaan ilmeisesti kiinnosta ketään riittävästi. Se on sitten vain voi voi.
No suurella todennäköisyydellä kadulla kulkeva nainen on varattu yms., ei kukaan mies nolaa itseään tuolla tavalla (ulkomaalaiset ja luopuneet tietty erikseen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet sosiaalinen, nätti ja järjellä varustettu, lapset tehty, millaista on deittailu, onko enää mitään tarjolla tuon ikäiselle naiselle vai ovatko tapailemasi miehet vain niitä "jäljelle jääneitä" jotka eivät ole muille kelvanneet?
Lapset tehty.
Ihanko velvollisuudesta vai miksi?
Juu ei kiitos.
Lapseton mies, 36.
Lapset tehty ihan omasta vapaasta tahdosta, tarkoitin tuolla vain sitä, että en halua enää lisää lapsia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse olin ikävuodet 20-30 (samassa) suhteessa. Nyt olen jo 40 ja ollut tässä aika tasan 10 vuotta sinkkuna. Mulla tämä on ihan itse aiheutettua - en ole ikinä käyttänyt tindereitä tai nettisovelluksia, mutta liikun aktiivisesti ulkona erilaisissa tapahtumissa ja harrastuksissa, ja kyllä mua myös pyydellään ihan säännöllisesti ulos. Valitettavasti olen vain ihan tosi tosi tosi nirso ja kiinnostun tosi tosi tosi harvoin kenestäkään, joten tässä nyt sinkkuuteni aikana mulla on ollut tasan yksi tapailusuhde ja kaksi (muuta) ihastusta, joista jälkimmäinen on vasta katselutasolla.
En siis allekirjoita, ettäkö sitä muuttuisi jotenkin ”näkymättömäksi” iän myötä. Myös muutama kaveri erosi tuossa viime vuosien aikana ja löysi heti uutta seuraa (he tosin taisivat käyttää tinderiä tms sovellusta apuna). Pitää vain olla helposti lähestyttävä ja ystävällinen ja itsekin tehdä niitä aloitteita, niin kyllä sitä ihmisiä kohtaa ihan kaiken ikäisenä. Eikä ne vapaat miehet sen enempi mitään ”muiden jämiä” ole kuin me eronneet naisetkaan, ihmiset kasvaa ja muuttuu ja toisinaan sitten myös eroaa.
Itse olen tosin jo niin tottunut sinkkuuteeni ja hyvin yksin viihtyvä, että jos en saa mielestä miestä niin todellakin pysyn mieluummin sinkkuna (tai vanhapiikahan sitä sitten alkaa jo olla) kuin huolin jonkun vain huolimisen takia. Elämä on jo nyt aivan täydellistä, joten kumppani olisi vain lisäkivaa eikä mikään välttämättömyys.
Lapsia mulla ei ole.
Tuo taitaa olla yleinen este parisuhteen löytymiselle vanhempana. On olevinaan avoin uudelle suhteelle, mutta käytännössä löytää aina jotain vikaa toisesta, josta syystä se oma vakiintunut elämä yksin tuntuu mielekkäämmältä.
Vierailija kirjoitti:
Mä jäin sinkuksi avioliiton jälkeen 35 vuotiaana v. 2016. Oli vientiä ja sutinaa heti alusta asti vaikka mulla on kaksi lasta (yhteishuoltajuus). Nyt olen löytänyt loppuelämän kumppanin toisesta samanlaisesta eli eronneesta isästä. Aikaisemmat suhteenpoikaset oli poikamiesten kanssa.
Sanoisin, että lika barn leka bäst eli kannattaa hakea - nimenomaan hakea, kukaan ei kotoa tule etsimään - netistä tai muusta ympäristöstä samanlaisessa tilanteessa olevien ihmisten seuraa ja todennäköisyys suhteelle ja etenkin pysyvälle suhteelle ovat todennäköisemmät. Ihmisten tarve olla toisen kanssa ja parinmuodostus yleensäkään ei lopu kolmikymppisenä.
Mutta kun haluan miehen jolla on lapsia. Itse olen vela. Vaikka inhoan ennakkoluuloja, silti jostain tulee epäilys että miespuolinen keski-ikäinen vela on itseensä ja harrastuksiinsa käpertynyt, mukavuudenhakuinen, tapoihinsa pinttynyt...
Vierailija kirjoitti:
Eipä tunnu paljon vientiä olevan, tuon ikäinen nainen on jo vanha ja saman ikäluokan miehet ottavat mielummin nuoremman naisen
Minulla on kyllä miehenä ihan vastakkainen kokemus esim tinderissä. En mä ainakaan saa oman ikäisiltä naisilta mitään vastakaikua, että tarjontaa varmaankin on riittämiin.
Kai ymmärrät sen, että hyvännäköisiä, kaltaisiasi naisia liikkuu kaduilla paljon. Mistä me miehet voimme tietää, kuka on parisuhteessa, kuka haluaa olla sinkku, kuka inhoaa isketyksi tulemista jne? Sama juttu se meillä miehillä on. Jos tuntee olevansa hyvä mies, kroppa kunnossa, reipas, työasiat kunnossa, niin ei silti kukaan nainen kadulla tule ottamaan itselleen. Kyllä se on mentävä paikkoihin, joissa iskeminen on oletettua, kuten baarit ja nettideitit.