Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Arjen fyysiset epämukavuudet, jotka koettelevat sietokykyäsi
Aloitan: hellehiki, krooninen kusihätä, närästys, runsaat ja kivuliaat kuukautiset sekä ruikulivatsa. Silmätulehdus, takapuolen suonenveto ja toispuoleinen nuha. Nämä erikseen ja varsinkin yhdessä. (Keskitytään ihan lillukanvarsinillitykseen; kroonisiin sairauksiin kuuluvat kivut ja kärsimykset eivät välttämättä kuulu tähän keskusteluun.)
Kommentit (1723)
Meillä töissä on seinäkelloja enemmän kuin työntekijöitä.
Jälkimmäisten tavoin myös kellot käyvät kaikki eri aikaa, edistävät, jätättävät, jumittavat tai ovat kokonaan seis. Rasittavaa tarkistella oikeaa aikaa koko ajan kapulasta (rannekelloa en enää huoli, on kuin mikäkin työn orjan raskas kahle ranteessa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun illalla ei ole jaksanut pestä kasvoja (siis silloin kun ei muutenkaan ole käyttänyt meikkiä päivällä, eli "tavallaan puhdas" iho)ja seuraavana aamuna kasvojen iho on sitten kiin rasvainen että silmiä kirveltää.
En koskaan opi vaikka tiedän jo etukäteen minkälainen olotila seuraavana aamuna odottaa.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä meinaa muistaa, pitääkö Ottomaatilla työntää kortti siniseen vai keltaiseen aukkoon.
Takana tietysti kärsimätön jono muita käteisen nostajia ja paniikki panee kädet tärisemään.
Onko koskaan sattunut sellaista vahinkoa että olisit työntänyt kortin väärään koloseen ja kone imaissut korttisi?
Nitisevät ja natisevat ovet, joita mies ei koskaan muista öljytä.
Yöllä on inhottava käydä vessassa kun ensin makuuhuoneen ovi nitisee korviahuumaavasti "niiiiiiiiiirskkk" ja sitten vielä vessan ovi "niuuuuuuuuuu".
Ja kun vielä hitaasti yrittää avata ovet ja laittaa kiinni niin se niukuna vaan pitenee :"niiiiiiiiuuuuuuuuuuuuuuuuuu". Yritä siinä sitten olla herättämättä muita. 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olikos se kansanedustaja Alatalo, joka rallatteli muinoin, että "sukkahousut jalkaan, uusi päivä alkaa jne."?
Ihan kuin sukkikset tuosta noin vain huolettomasti tempaistaisiin koipiin ja eikun menoksi!
Kyllä kuulkaa kyseessä on pieteettiä ja aikaa vievä harras toimitus, kun tarkistat, että a) vahvikeosa on jalkapöydän alla, b) rohtuneen koppuraiset sormet eivät revi lycraa heti kättelyssä ja c) housut eivät ole vienosti "kierteellään". Tervetuloa, syksy ja sukkikset - olikin jo ikävä :D
Alatalo onkin mies. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ärsytys joka nousee mieleen heti aamulla kun näkee juuri edellisiltana siivoamansa ruokapöydän (sillä ajatuksella illalla siivotun että olis kiva tulla aamulla puhtaaseen ruokapöytään juomaan kahvit) sen näköisenä kuin sitä ei olis aikoihin siivottu.
Leipäpussi auki, likaiset ruokailuastiat ja välineet levällään, rasvainen voiveitsi jätetty sulamaan pöydälle, leivänmurusia joka paikassa, iso kasa mainoksia levitelty pitkin pöytä..... kiitos miehen joka lähtee mua ennen töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olikos se kansanedustaja Alatalo, joka rallatteli muinoin, että "sukkahousut jalkaan, uusi päivä alkaa jne."?
Ihan kuin sukkikset tuosta noin vain huolettomasti tempaistaisiin koipiin ja eikun menoksi!
Kyllä kuulkaa kyseessä on pieteettiä ja aikaa vievä harras toimitus, kun tarkistat, että a) vahvikeosa on jalkapöydän alla, b) rohtuneen koppuraiset sormet eivät revi lycraa heti kättelyssä ja c) housut eivät ole vienosti "kierteellään". Tervetuloa, syksy ja sukkikset - olikin jo ikävä :D
Alatalo onkin mies. :)
Maalaispoika. Ei ihmekään että ei tiedä miten sukkahousut toimii. 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olikos se kansanedustaja Alatalo, joka rallatteli muinoin, että "sukkahousut jalkaan, uusi päivä alkaa jne."?
Ihan kuin sukkikset tuosta noin vain huolettomasti tempaistaisiin koipiin ja eikun menoksi!
Kyllä kuulkaa kyseessä on pieteettiä ja aikaa vievä harras toimitus, kun tarkistat, että a) vahvikeosa on jalkapöydän alla, b) rohtuneen koppuraiset sormet eivät revi lycraa heti kättelyssä ja c) housut eivät ole vienosti "kierteellään". Tervetuloa, syksy ja sukkikset - olikin jo ikävä :D
Alatalo onkin mies. :)
Maalaispoika. Ei ihmekään että ei tiedä miten sukkahousut toimii. 🤣
Tai sitten se käyttää vaan sen verran paksuja ja kestäviä sukkahousuja, että ne voi vetästä reilusti jalkaan.
Halkeilevat sormenpäät, ennen oli vain pakkaskauden riesa, nyt alkoi jo syyskuussa! Jatkuvasti Bepanthenia ja laastaria yöksi, huoh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Märät sukat
Nyt en voi pidätellä, pakko kertoa. (ajatelkaa, kahden sanan vastauksesta tulee mieleen kokonainen tarina) About 10 vuotta sitten olin hyvän ystävän kanssa tunturivaelluksella Ruotsissa. Ruotsalaisilla tunturiasemilla tuppaa oleman "skogräns" eli kun tulet rakennukseen sisään, on selvät rajat missä sopii tallustella ulkojalkineissa ja minkä takana se ei ole enää sallittua. Näin paikat pysyvät siistinä. No, olin ollut kaverini kanssa tosi sateisella vaelluksella ja tulimme neljän telttayön jälkeen tunturiasemalle. Maksoimme huoneen, asetuimme taloksi, kaikki oli ok. Veimme neljä päivää sateessa viettäneen teltan kuivaushuoneeseen. Käytimme yhteiskeittiötä ja nautimme pussimuusin ja lihapullien taivaallisesta mausta. Joka puolella käveli sekä miehiä että naisia alusvaatteisillaan, ja se oli kaikille ok. Yövyimme. Nukuimme rutkasti paremmin kuin teltassa. Söimme lähes hotellitasoisen aamiaisen ja valmistauduimme virereisen tunturin huipulle kävelyyn. Pohdimme että täällä voisi viettää seuraavankin yön.
Reissu oli hankala: sää oli aika kylmä ja harmillisen sumuinen. Viivyttelimme tunturiin nousua siinä toivossa että aurinko ehtisi sulattaa sumun pois tieltä. Se ei kuitenkaan ehtinyt pois altamme vaan päädyimme tunturiharjanteen laelle -1 asteen lämpötilassa, niin että vastaamme puhalsi reilu tuuli. Suoraan kasvoille satoi räntää. Kävimme aika lähellä huippua mutta koska näkyvyys oli 10 metrin luokkaa panostimme enemmän turvallisuuteen: oli tärkeämpää löytää reitti takaisin alas kuin päästä huipulle josta ei olisi nähnyt mitään.
Paluumatkalla oli omat haasteensa. Reitin löytäminen oli suorastaan haparoivaa, hyvä opetus tunturien sääolosuhteista: jos et näe, on hankala toimiakaan. Ajan myötä pääsimme kuitenkin takaisin tunturiasemalle. Päätimme juoda kahvit ja jatkaa matkaa seuraavaan leiripaikkaan, asemalla yöpyminen ei enää houkutellut. Ryystimme sumppia ja söimme muffinseja. Ja sitten. Ovesta vyöryi sisään n. 40 ihmisen tulva, litimärkänä kiireestä kantapäähän, täysin välittämättä "kenkärajasta". Olin tullut ko. rajan yli sukkasillani luottaen siihen että pärjäisin, ja nyt tämä brittivaeltajien lauma toi skogränsenin yli niin paljon vettä ettei ollut enää mitään mahdollisuutta päästä omien rakkaiden vaelluskenkien luo sukat kuivina. Kuin viimeisenä solvauksena sain kuulla sanat "I need to take a sh1t but I don't know where to do it". Puolestani tämä ihminen olisi voinut 9askoa housuihinsa.
Kun kahvikupit olivat tyhjentyneet, lähdin toivorikkaana etenemään kohti vaelluskenkiäni mutta niin siinä kävi että kengille asti ehdittyäni sukat olivat litimärät.
Vaellus jatkui niin märkänä että ko. sukat tuli heitettyä roskikseen umpihomeisen hajun takia.
Loppukaneettina: märät sukat imevät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pusero, jonka hiha on olkapään ja kainalon kohdalta pikkuisen turhan tiukka. Kuivalla iholla varsinkin talvella aivan saatanasta.
Vierailija kirjoitti:
Halkeilevat sormenpäät, ennen oli vain pakkaskauden riesa, nyt alkoi jo syyskuussa! Jatkuvasti Bepanthenia ja laastaria yöksi, huoh...
Ja tähän samaan ilmiöön liittyvät kynsinauhojen repeilyt ja inhottavat kipeät kynsitikut, jotka aina tietenkin huomaa vasta, kun on jo ulkona laittamassa sormikkaita päälle...
Muistisääntöni: "sisi" eli sirullinen (kortti) siniseen :D Vaan ei taida montaa sirutonta korttia olla enää olemassakaan? Onko sille keltaiselle aukolle edes käyttöä enää.
Vierailija kirjoitti:
Nitisevät ja natisevat ovet, joita mies ei koskaan muista öljytä.
Yöllä on inhottava käydä vessassa kun ensin makuuhuoneen ovi nitisee korviahuumaavasti "niiiiiiiiiirskkk" ja sitten vielä vessan ovi "niuuuuuuuuuu".
Ja kun vielä hitaasti yrittää avata ovet ja laittaa kiinni niin se niukuna vaan pitenee :"niiiiiiiiuuuuuuuuuuuuuuuuuu". Yritä siinä sitten olla herättämättä muita. 🙄
Osta spray-öljyä ja hoida homma itse. Maailman helpointa, eikä mene enää yöunet :D On muuten veemäinen ääni ja kuuluu kerrostalossa napureille asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Märät sukat
Nyt en voi pidätellä, pakko kertoa. (ajatelkaa, kahden sanan vastauksesta tulee mieleen kokonainen tarina) About 10 vuotta sitten olin hyvän ystävän kanssa tunturivaelluksella Ruotsissa. Ruotsalaisilla tunturiasemilla tuppaa oleman "skogräns" eli kun tulet rakennukseen sisään, on selvät rajat missä sopii tallustella ulkojalkineissa ja minkä takana se ei ole enää sallittua. Näin paikat pysyvät siistinä. No, olin ollut kaverini kanssa tosi sateisella vaelluksella ja tulimme neljän telttayön jälkeen tunturiasemalle. Maksoimme huoneen, asetuimme taloksi, kaikki oli ok. Veimme neljä päivää sateessa viettäneen teltan kuivaushuoneeseen. Käytimme yhteiskeittiötä ja nautimme pussimuusin ja lihapullien taivaallisesta mausta. Joka puolella käveli sekä miehiä että naisia alusvaatteisillaan, ja se oli kaikille ok. Yövyimme. Nukuimme rutkasti paremmin kuin teltassa. Söimme lähes hotellitasoisen aamiaisen ja valmistauduimme virereisen tunturin huipulle kävelyyn. Pohdimme että täällä voisi viettää seuraavankin yön.
Reissu oli hankala: sää oli aika kylmä ja harmillisen sumuinen. Viivyttelimme tunturiin nousua siinä toivossa että aurinko ehtisi sulattaa sumun pois tieltä. Se ei kuitenkaan ehtinyt pois altamme vaan päädyimme tunturiharjanteen laelle -1 asteen lämpötilassa, niin että vastaamme puhalsi reilu tuuli. Suoraan kasvoille satoi räntää. Kävimme aika lähellä huippua mutta koska näkyvyys oli 10 metrin luokkaa panostimme enemmän turvallisuuteen: oli tärkeämpää löytää reitti takaisin alas kuin päästä huipulle josta ei olisi nähnyt mitään.
Paluumatkalla oli omat haasteensa. Reitin löytäminen oli suorastaan haparoivaa, hyvä opetus tunturien sääolosuhteista: jos et näe, on hankala toimiakaan. Ajan myötä pääsimme kuitenkin takaisin tunturiasemalle. Päätimme juoda kahvit ja jatkaa matkaa seuraavaan leiripaikkaan, asemalla yöpyminen ei enää houkutellut. Ryystimme sumppia ja söimme muffinseja. Ja sitten. Ovesta vyöryi sisään n. 40 ihmisen tulva, litimärkänä kiireestä kantapäähän, täysin välittämättä "kenkärajasta". Olin tullut ko. rajan yli sukkasillani luottaen siihen että pärjäisin, ja nyt tämä brittivaeltajien lauma toi skogränsenin yli niin paljon vettä ettei ollut enää mitään mahdollisuutta päästä omien rakkaiden vaelluskenkien luo sukat kuivina. Kuin viimeisenä solvauksena sain kuulla sanat "I need to take a sh1t but I don't know where to do it". Puolestani tämä ihminen olisi voinut 9askoa housuihinsa.
Kun kahvikupit olivat tyhjentyneet, lähdin toivorikkaana etenemään kohti vaelluskenkiäni mutta niin siinä kävi että kengille asti ehdittyäni sukat olivat litimärät.
Vaellus jatkui niin märkänä että ko. sukat tuli heitettyä roskikseen umpihomeisen hajun takia.
Loppukaneettina: märät sukat imevät!
Tyhmää muilta kastella koko kämppä tuolla tavalla, mutta miksi yritit märän lattian läpi kengillesi sukat jalassa, etkä ottanut niitä pois ja laittanut kenkien luona takaisin jalkaan? :D
Alue: Aihe vapaa
Ruoka hampaan välissä, eikä mahdollisuutta putsata sitä (kesken palaverin tms)
Runsaat kuukautiset ja kuten joku edellä kirjoitti, aina joku tärkeä meno sattuu niiden aikaan
Migreeni