Arjen fyysiset epämukavuudet, jotka koettelevat sietokykyäsi

Ku kiljupänikkä on jääny pöydälle illalla..lämmintä...

Vierailija kirjoitti:

Ei auta lukkoneulat peiton ja pussilakanan kanssa: lakanan alapuoli hiljalleen hinautuu ruttuun korviin asti ja lopputuloksena kuitenkin on, että peitto pursuaa lakanan alapäässä sen tuhannen kurttuihin. Ylhäällä pelkkä lakanan alapuoli kaksinkerroin, lukkoneulat peiton yläreunan kera mahan kohdalla. Pitäiskö ottaa käyttöön itämainen keskireikäpussilakana?

En kyllä uskaltaisi mitään hakaneuloja käyttää pussilakanoissa.  Nehän voi aueta liikkuessa ja tehdä pahaa jälkeä jalkojen iholle.  Ei minulla kyllä pussilakanat mitenkään häiritsevästi rullaudu mihinkään, kyllä ne suht. hyvin paikoillaan pysyy.  En kai sitten ole kova potkimaan ja kierimään unissani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen todella herkkä hajuille ja elämäni on yhtä luovimista eri tavalla inhottavien hajujen myllerryksessä. Vessat, ruuat, roskikset, työkaverien hiki. Tätä on ollut aina vaikea selittää muille ja useimmiten vain sinnittelen hajuissa, jotka tuntuvat tunkeutuvan suoraan aivoihini ja estävän kaiken keskittymisen. En ole yliherkkä eli allergiasta ei kyse, vaan jotenkin ääriherkästä hajutietoisuudesta.

 

Niin tietenkin "sinnittelet" hajuissa. Mitä muuta voit. Et voi muuttaa maailmaa vain sinun mieleiseksesi. Voi anna mun kaikki kestää. Tuollaistakin.

 

Mulle tuli sama mieleen, että mitä toi ihminen sitten oikein haluaa että joku toinen voisi asialle jotain, kun hän on niin "ääriherkkä"? Muiden pitäis ryhtyä täysin hajuttomiksi kaikissa tilanteiss

Tähän vastaisin, että ei tietenkään voi vaatia ihmisiä muuttumaan täysin hajuttomiksi.  Mutta voisi kyllä kysyä, miksi ihmeessä joittenkin ihmisten on käytettävä raskastuoksuisia voimakkaita parfyymeja ihan vain työpäivän aikana?  Jos tehdään vain vaikka tavallista toimistotyötä tai ollaan asiakaspalvelussa tms.  Minulla nimittäin oli työkaveri, joka tuoksui ihan älyttömästi parfyymille ja jopa lisäili sitä päivän mittaan niin, että hänen parfyyminsa leijaili koko toimistokompleksissa ja käytävillä koko ajan.  Kun häneltä kysyi, että miksi hän laittaa sitä työpäivinä ja vielä lisäilee pitkin päivää, niin hän oli sitä mieltä, että onhan se paljon mukavampaa tuoksua hyvälle ja lisätä sitä aina kun huomaa, ettei se enää tuoksu.

Eli hänen oma nenänsä oli niin tottunut tähän hajuun, että ei enää tuntenut sitä.  Ilmeisesti hän käytti sitä kotonaankin, ja hän oli yksinasuva, joten ei ollut kukaan sielläkään siitä kärsimässä.

Kun tätä oli ollut riittävän kauan, hänestä alettiin jo valittaa johtajalle ja lopulta hän joutui kokoukseen, jossa asia otettiin esille.  Hän koki sen kiusaamiseksi, joka merkitsi tilannetta hän vastaan kaikki muut.  Se ei ollut yhtään kiva tilaisuus.  Mutta johtaja oli jämäkkä ja siinä kokouksessa tehtiin päätös, että kukaan ei käytä hajuvesiä eikä parfyymeja työaikana. 

Ko. työkaveri otti sen tietysti uhriutumisen aiheeksi ja ilmoitti, ettei sitten käytä deodorantteja eikä mitään tästä lähin, joten älkää sitten tulko valittamaan, jos haisen hielle!  Meitä muita jo nauratti, tuumattiin keskenämme, että haiskoon vaikka kakalle.  Kunhan ei sille äitelälle myskille.  

Miksi joittenkin miesten on käytettävä ihan järjettömän voimakastuoksuisia partavesiä?  Ihan sama tilanne.  Oma nenä täysin immunoitunut sille, kun sitä on kylvänyt päälleen vuosikausia.  En usko, että kukaan ei olisi koskaan huomauttanut mitään.  Ihan varmasi on, koska se on ihan kamalaa olla sellaisen lähellä.  Mutta asianomainen ei tietenkään itse usko, muut ne vaan niuhottaa.

Tuoksukaa juhlissa, ulkona, kotonanne...  ihan niin paljon kuin tahdotte!  Mutta älkää tulko töihin parfyymeissanne!