Kuuluuko sh-opiskelijan muka tehdä harjoittelussa töitä näin?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten hoitajaksi oppii jos ei tekemällä käytännössä sitä mitå on ensin teoriassa oppinut ja se vessassa käyttäminen kuuluu sairaanhoitajan(kin) työnkuvaan. Ei sinne mitään kirjoja ole menty lukemaan tai esseitä kirjoittamaan.

Ihmettelen myös mitä ihmeen kysymistä voi syntyä jos ei ole osaston työskentelyssä mukana?

Se vessassa käyttäminen on aika pieni osa työtä ja aika helppoa. Sen harjoitteleminen ei määräänsä enempää edistä hoitajaksi oppimista. Ei it-insinööriopiskelijakaan käytä kovin paljon ajastaan sähköpostin lähettämisen harjoitteluun. Sh-opiskelija voi joutua käyttämään esim. 20-50 % harjoittelustaan vessattamiseen, ikkunan aukomiseen ja kiinnilaittamiseen, nenäliinan, veden, mehun tai maidon hakuun tai sälekaihtimien säätämiseen. Ja vastapainoksi päästä tekemään hieman vaikeampia ja jokaisen sh:n perusosaamiseen kuuluvia juttuja kerran tai kaksi koko harjoittelussa, vaikka nekin toistuvat harjoitteluosastolla lukuisia kertoja päivässä. Jokainen sh-opiskelija oppii jo aika alussa vessattamaan ihmisiä, mutta moni pääsee aika loppuun opinnoissa ennenkuin oppii, jos oppii, päivittämään lääkelistaa, ymmärtää lääkitykseen liittyviä käytäntöjä ja oppii välttämään riskit ja potilasturvallisuutta vaarantavat tilanteet tai edes oppii laittamaan potilaan jatkohoitojonoon.

Minä potilaana mieluummin ottaisin hoitajan, joka ei ole niin harjaantunut vessattaja, mutta joka ei aiheuta minulle vahinkoa tekemällä osaamattomuudellaan lääkehoidossa kriittisiä virheitä. Ja juuri niihin kriittisempiin asioihin hoitajien osaamisessa jää puutteita, koska vielä opintojen loppupuolella harjoitteluissa saattaa päätyä lähinnä vessattajaksi eikä oppimaan potilasturvallisuuden kannalta kriittisempiä asioita. Kaikkea tärkeää kun ei voida opettaa koulussakaan, kun opiskeluajasta 1/3 on harjoittelua. Ja kukaan sh:ksi opiskelemaan päässyt ei tarvitse reilua vuotta harjoittelua oppiakseen vessattamaan.

Itseäni ei perushoito kiinnostanut ollenkaan opiskeluaikana. Nyt teen töitä leikkaussalihoitajana ja mielenkiintoisempaa työtä en voisi kuvitella, vaikka eritteitä onkin paljon myös täällä. Suuri kunnioitus kuitenkin niille jotka jaksavat töitä osastolla ja mm. vessattaa ihmisiä. Kaikista ei siihenkään ole.

T. Vastavalmistunut sh

Itseänikään ei kiinnosta perushoito yhtään. Lisäksi minusta on todella tärkeämpää päästä harjoittelemaan ns. kädentaitoja niissä vaativammissa jutuissa.

Harjoittelut ovat ollennainen osa sairaanhoitajaksi opiskelemista, niistä tosiaan koostuu kolmannes opinnoista. Niillä, kuten muillakin kursseilla on oppimistavoitteet, joihin pitäisi päästä läpäistäkseen kurssin. Näissä oppimistavoitteissa perushoitoon liittyviä asioita mainitaan lähinnä ensimmäisen harjoittelun kohdalla. Kaikissa myöhemmissä, siis n. 10 kuukautta kestävissä harjoitteluissa oppimistavoitteet ovat muita, vaativampia asioita.

Jos rehellisiä ollaan, myöhempien harjoittelujen tavoitteet ovat niin kovia, että eipä niihin kukaan kaikkiin pääse, mutta jotta edes vähän alusta toteutuisivat, ei aikaa ihan hirveästi ole tuhlattavaksi siihen, että opiskelija vessattaa, hoitaa kellot ja ottaa kontrollit sillä välin kun ohjaajansa tekee kaikkia niitä töitä, joiden oppiminen olisi sen harjoittelun tavotteiden mukaista.

Kyllähän se opiskelijan aika kuluu ihan mukavasti vaippaa vaihtaessa, aamupesuja tehdessä, vessattaessa, mukavia mummojen kanssa turistessa ja kuntouttaessa, pääsee vielä potilaiden lempihoitajaksi, mutta ei opiskelijan sellaisen suorituksen jälkeen pitäisi harjoittelusta läpi päästä, koska tavoitteet eivät varmasti ole täyttyneet.

Tavoitteisiin ei tosiaan pääse pelkällä perushoidolla. Tässä esimerkiksi tavoitteet aikanaan tekemääni toiseen harkkaan, siis tätä ennen minä alanvaihtajana olin kuukauden verran ollut harjoittelussa ja harjoittelua edeltäneen kesänkin tehnyt entistä, aivan muun alan työtäni, joten koko kokemus oli tosiaan siinä:

"Osaa suunnitella, toteuttaa ja arvioida erilaisia sisätauti-kirurgisia ja syöpäsairauksia sairastavien potilaiden hoitotyötä hyödyntää aktiivisesti tieteellistä tietoa hoitotyön päätöksenteossa Ymmärtää arvioida kiireellistä ja tehohoitoa tarvitsevan potilaan hoidontarpeen. Osaa tukea kiireellistä hoitoa tarvitsevaa potilasta ja hänen läheisiään. Harjaantuu kliinisessä hoitotyössä tarvittavien keskeisten hoito- ja valvontalaitteiden käytössä Osaa toteuttaa parantumattomasti sairaan potilaan oireenmukaista ja inhimillistä hoitotyötä ja tukea hänen läheisiään Ymmärtää ammatillisen vastuunsa ja kykenee potilasturvallisuuden varmistamiseen ja edistämiseen Kykenee arvioimaan osaamistaan ja kehittymistään."

Ei ihan pelkällä vessattamisella pitäisi selvitä, mutta sitä lähinnä sitten tein toisen  puolikkaan tuostakin harjoittelustani: jäi tehohoitoa tarvitsevan potilaan tunnistamisen oppiminen sekä valvontalaitteet kuume-, verenpaine- ja saturaatiomittaria lukuunottamtta aika vähiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan pelkällä vessattamisella pitäisi selvitä, mutta sitä lähinnä sitten tein toisen  puolikkaan tuostakin harjoittelustani: jäi tehohoitoa tarvitsevan potilaan tunnistamisen oppiminen sekä valvontalaitteet kuume-, verenpaine- ja saturaatiomittaria lukuunottamtta aika vähiin.

Lisätään vielä, että jos en perusharjoittelussa olisi sattumalta perehtynyt tuohon palliatiiviseen ja saattohoitotyöhön perushoidon lomassa, niin vieläkään en olisi nähnyt PCA:ta ja tavan kipupumppuunkin olen koskenut kerran koulussa harjoittelutunnilla, kerran tuossa yllämainitussa harjoittelussa ja siinäpä se. Kesätyössä toki hoitanut monia kipupumppupotilaita ja vierestä katsonut, mutta opiskelijana en niihin saa koskea kuin harjoitteluissa.

Vaikeasti sairaan kivunhoito on kuitenkin ihan hoitajan perusosaamista, eio mitään sellaista ylimääräistä "hienoa temppuilua", jota valmistuvan sairaanhoitajan ei tarvitsisi osata. Minä ainakin toivon, että, jos itse tai omaiseni olisi esimerkiksi kamalissa syöpäkivuissa, meitä hoitava hoitaja osaisi tehokkaan kivunlievityksen edes jollain tavalla, vaikka sitten olisikin valmistunut vain 7+-tasoisena vessassakäyttäjänä.

Perushoidon oppii kyllä opiskelun kuluessa ja vaikka onnistuisikin valmistumaan vain tyydyttävin perushoidon taidoin, niin sekin on ihan ok. Se ei ole, jos valmistuu ilman lääkehoidon, hemodynamiikan hallinnan, kivunhoidon yms. osaamista. Perushoidosta ei tarvitse hioa täydellistä suoritusta ennen kuin on aika alkaa keskittyä pääasiassa muuhun sairaanhoistajan osaamisalaan.

Vierailija kirjoitti:

Itseänikään ei kiinnosta perushoito yhtään. Lisäksi minusta on todella tärkeämpää päästä harjoittelemaan ns. kädentaitoja niissä vaativammissa jutuissa.

Vessa käyttämisessä on paljon käden taitoja käytössä. Käsillä siinäkin töitä tehdään. Potilaan kohtaaminen on tärkeimpiä osaamisen aiheita.  Tuo lause että joku on tärkeää. Huomauttaisin ettei mitään mitä pidät tärkeänä voida tehdä jos ei ole perushoitoa ja hygieniaa. Monet toimenpiteet voityaisiin välttää jos olisi hyvä perushoito. Esim. asentohoito ja ravitsemus vähentää painehaavoja. Hygienia vähentää tulehduksia. Voi tarkemmin miettiä mikä on tärkeämpää kuin siivoojan työ? Sillä vähennetään muun hoidon tarvetta ja tehdään mahdoliseksi esim. kirurgia.

ihmettelevä kirjoitti:

Vessa käyttämisessä on paljon käden taitoja käytössä. Käsillä siinäkin töitä tehdään. Potilaan kohtaaminen on tärkeimpiä osaamisen aiheita.  Tuo lause että joku on tärkeää. Huomauttaisin ettei mitään mitä pidät tärkeänä voida tehdä jos ei ole perushoitoa ja hygieniaa. Monet toimenpiteet voityaisiin välttää jos olisi hyvä perushoito. Esim. asentohoito ja ravitsemus vähentää painehaavoja. Hygienia vähentää tulehduksia. Voi tarkemmin miettiä mikä on tärkeämpää kuin siivoojan työ? Sillä vähennetään muun hoidon tarvetta ja tehdään mahdoliseksi esim. kirurgia.

Olisihan se hienoa, jos kaikki olisivat aina terveitä. Ihmiset kuitenkin tuppaavat välillä sairastumaan ja silloin heitä hoitavat mm. sairaanhoitajat ja lääkärit. Samalla tavalla kuin se lääkäri ei voi keskittyä rintasyöpäpotilaan kohdatessaan valistamaan häntä alkoholin käytön, liikkumatomuuden ja ylipainon välttelyn suotuisasta vaikutuksesta rintasyöpään sairastumisriskin suhteen, ei hoitajakaan sairaita ihmisiä hoitaessaan voi tyytyä pelkästään kivaan ennaltaehkäisevään hoitotyöhön, vaan sitä sairautta tai vammaa pitää ihan oikeasti hoitaa - ja sitä ei hoideta vessattamalla.

Terveydenedistäminen toki kuuluu myös sairaiden ihmisten hoitamiseen erikoistuneiden ihmisten toimenkuvaan, mutta kaikessa tärkeydessään se silti jää kakkoseksi sen akuutin sairauden hoitamisen edessä. Siis käsky liikkua enemmän voi odottaa, kun potilas tulee lääkärin vastaanotolle keuhkokuumeessa ja vessatus saa odottaa, kun potilaalle pitää saada antibiootit suoneen tai kun hänen hapetuksensa ei kestä wc-reissun vertaa ilman lisähappea.

ihmettelevä kirjoitti:

Vessa käyttämisessä on paljon käden taitoja käytössä. Käsillä siinäkin töitä tehdään. Potilaan kohtaaminen on tärkeimpiä osaamisen aiheita.  Tuo lause että joku on tärkeää. Huomauttaisin ettei mitään mitä pidät tärkeänä voida tehdä jos ei ole perushoitoa ja hygieniaa. Monet toimenpiteet voityaisiin välttää jos olisi hyvä perushoito. Esim. asentohoito ja ravitsemus vähentää painehaavoja. Hygienia vähentää tulehduksia. Voi tarkemmin miettiä mikä on tärkeämpää kuin siivoojan työ? Sillä vähennetään muun hoidon tarvetta ja tehdään mahdoliseksi esim. kirurgia.

Mitenkään vessakäyttämisiä vähättelemättä, ne eivät ihan todella ole siellä priorisoinnin alkupäässä, kun puhutaan asioiden hoitamisen tärkeysjärjestyksestä. Kuten jo aiemmin oli puhetta, niin kyllä minäkin mieluummin ottaisin sen esimerkiksi suonensisäisen lääkehoiton osaavan, vessassakäyttämissä hieman harjaantumattoman, kuin päinvastaisen hoitajan.

Eihän se siivoojakaan voi käyttää koko työaikaansa roskapussien taitteluun tai niiden värien ja koon mukaan lajittelemiseen, vaikka joku kokisi sen kuinka tärkeänä osana työtä. Sama juttu se on sairaanhoitajilla. Esimerkiksi vakavasti sairailla potilailla tärkeintä on taitava ja asianmukainen lääkehoito ja siihen liittyvät jutut, vessattaminen sivuseikka.

ihmettelevä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseänikään ei kiinnosta perushoito yhtään. Lisäksi minusta on todella tärkeämpää päästä harjoittelemaan ns. kädentaitoja niissä vaativammissa jutuissa.

Vessa käyttämisessä on paljon käden taitoja käytössä. Käsillä siinäkin töitä tehdään. Potilaan kohtaaminen on tärkeimpiä osaamisen aiheita.  Tuo lause että joku on tärkeää. Huomauttaisin ettei mitään mitä pidät tärkeänä voida tehdä jos ei ole perushoitoa ja hygieniaa. Monet toimenpiteet voityaisiin välttää jos olisi hyvä perushoito. Esim. asentohoito ja ravitsemus vähentää painehaavoja. Hygienia vähentää tulehduksia. Voi tarkemmin miettiä mikä on tärkeämpää kuin siivoojan työ? Sillä vähennetään muun hoidon tarvetta ja tehdään mahdoliseksi esim. kirurgia.

En kyllä sanoisi, että vessattamiseen tarvitsee "paljon kädentaitoja" ja niiden harjoittelua.

Vessattaminen, tai edes perushoito, eivät todellakaan ole sairaanhoitajan tärkeimpiä tai haastavimpia osaamisaloja. On paikkoja, joissa sh:kin tekee paljon perushoitoa, paikkoja, joissa ei käytännössä yhtään ja välissä kaikkein eniten paikkoja, joissa perushoitoa kuuluu työhön vaihtelevasti, mutta yleensä melko vähän.

Osassa näissä kommenteissa paistaa läpi halu 'näyttää' jotain opiskelijoille, opettaa heille nöyryyttä. Todennäköisemmin se opiskelija kuitenkin oppii nöyryyttä harjoitteluissakin törmäämällä asioihin, joista ei ole ikinä kuullutkaan ja tajutessaan, että valmiina sairaanhoitajana hänen oletetaan ne osaavan. Itse opiskellessani, ja edelleen työssäkin, nöyräksi vetää juuri sen vastuun ymmärtäminen, mikä minulla työssäni on. Ja nimenomaan vastuun osata ja ymmärtää monenmoisia asioita ja toisaalta tietää, koska en osaa ja ymmärrä ja ottaa selvää.

Opiskelijoiden on hyvä tehdä myöhemmissäkin harkoissa jonkin verran perushoitoakin, jotta eivät vallan masentuisi osaamattomuutensa edessä, vaan saisivat edelleen tuntea, että jotain jo osaavat ja monessa jo pärjäävät, mutta ei itsetuntoa voi oppimisen kustannuksella loputtomasti rakentaa, vaan harjoitteluiden pitääkin olla haastavia ja niissä pitääkin olla paljon uutta ja ennen osaamatonta.

Vierailija kirjoitti:

Jos ala ei kiinnosta niin ulos kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä opiskelijalla pitäisi olla oikeus käyttää sitä aikaa oppimiseen, ei olla mikään nopea, ilmainen tehotyöläinen muiden joukossa.

Kun sairaanhoitajilla on kiire niin kuka ehtii hitaasti opettaa opiskelijaa. Ei siellä ole työssä mitään extraajaa opettamassa opiskelijaa.

Miksi paikka on sitten ottanut opiskelijan, jos kellään ei ole aikaa ohjata, mistä maksetaan?

Yleensä opiskelijoita ala kiinnostaa, siksihän he ovat siellä oppimassa. Mutta ei mikään ihme olisi, jos ei enää kiinnostaisikaan, koska harjoittelupaikassa oli niin kamalaa. Valitettavasti tunnen parikin opiskelijaa, keillä oli näin.

Harjoittelijoita otetaan nimenomaan siksi että tarvitaan lisäkäsipareja, mahdollisimman halvalla, mielellään ilmaiseksi. Palkkaa ei saa maksaa. Näin myös kaupanalalla, missä moni yritys keikkuu kannattavuuden rajoilla tai pomot haluaa lisää bonuksia itselleen. Siinä jyvät karsiutuu akanoista kun kaiken kiireen keskellä tekee töitä ja yrittää oppia. Jos sen kestää mitä harjoittelussa kokee ja näkee ja tekee, niin työssäkin pärjää. Pulaa on siis työntekijöistä (ilmaisista) ja palkanmaksajista. Opiskelijoita käytetään surutta hyväksi mutta se on myös näytön paikka opiskelijalle. Työelämä on julmaa tänä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli ikävä harjoittelu sellaisessa paikassa, missä harjoittelijalla teetettiin lähärien työt, koska muissa hommissa "kestää liian kauan". No totta hitossa kestää, kun niitä ekaa kertaa pääsee kokeilemaan. Samoin ihmeteltiin, kun harjoittelija oli "aina kyselemässä". Eikö se ole harjoittelun idea. Jos osaisin jo kaiken, en varmaan olisi tuossa harjoittelussakaan.

Juu ja sitten ihmetellään kun tulee vastavalmistuneita hoitajia jotka ei osaa mitään, vaikka pitäisi olla ammattilaisia. ” eikö ne sielä koulussa opeta enää mitään”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ala ei kiinnosta niin ulos kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä opiskelijalla pitäisi olla oikeus käyttää sitä aikaa oppimiseen, ei olla mikään nopea, ilmainen tehotyöläinen muiden joukossa.

Kun sairaanhoitajilla on kiire niin kuka ehtii hitaasti opettaa opiskelijaa. Ei siellä ole työssä mitään extraajaa opettamassa opiskelijaa.

Miksi paikka on sitten ottanut opiskelijan, jos kellään ei ole aikaa ohjata, mistä maksetaan?

Yleensä opiskelijoita ala kiinnostaa, siksihän he ovat siellä oppimassa. Mutta ei mikään ihme olisi, jos ei enää kiinnostaisikaan, koska harjoittelupaikassa oli niin kamalaa. Valitettavasti tunnen parikin opiskelijaa, keillä oli näin.

Harjoittelijoita otetaan nimenomaan siksi että tarvitaan lisäkäsipareja, mahdollisimman halvalla, mielellään ilmaiseksi. Palkkaa ei saa maksaa. Näin myös kaupanalalla, missä moni yritys keikkuu kannattavuuden rajoilla tai pomot haluaa lisää bonuksia itselleen. Siinä jyvät karsiutuu akanoista kun kaiken kiireen keskellä tekee töitä ja yrittää oppia. Jos sen kestää mitä harjoittelussa kokee ja näkee ja tekee, niin työssäkin pärjää. Pulaa on siis työntekijöistä (ilmaisista) ja palkanmaksajista. Opiskelijoita käytetään surutta hyväksi mutta se on myös näytön paikka opiskelijalle. Työelämä on julmaa tänä päivänä.

Anteeks mutta mikä ihmeen näytön paikka opiskelijalle? Ei opiskelijalla ole mitään näytettävää osaamista harjoitteluun tullessa. Tarkoitus on oppia ne taidot siellä paikan päällä, kun koulussa on käyty vain teoriaa. Oppiminen jää todella pinnalliseksi, jos ” kaiken kiireen keskellä tekee töitä ja yrittää oppia”. Oppii kyllä sen mekaanisen suorituksen, muttei ajatusta sen taustalla. Olin kerran seuraamassa kirurgista toimenpidettä anestesialääkärin kanssa. kirjasin ahkeran ja omatoimisen näköisenä vitaaliarvoja, ja tein kaiken mitä siinä nyt piti suorittaa. Sitten tämä lääkäri kysyi aika ratkaisevan kysymyksen, eli miksi seurataan juuri niitä tiettyjä arvoja, ja mistä ne arvot oikeen tulevat ja mistä kertovat. Mulla löi yhtäkkiä aivan tyhjää ja sain mutistua vain jotain pöhköä. Lääkäri totesi, että kukatahansa tallaaja voi tulla tänne tekemään tämän suorittavan työn, mutta ammattilainen on se, joka tietää mitkä ne kaikki syyt ja mekanismit siinä taustalla ovat. Olihan ne asiat koulussa luettu ja tentitty, mutta vasta kun keskustelin tämän lääkärin kanssa ja seurasin hänen työtään, sisäistin ne asiat todella.

Sairaanhoitajaopiskelijoilla harkat eivät tosdellakaan ole pääsääntöisesti mitään näytönpaikkoja, vaan ihan olennainen osa koulua. Ala on laaja, koulussa opetetaan vain ihan perusteita, harkoissa oppii sitten vähän enemmän aina jostain satunnaisesta erikoisalasta ja toivon mukaan käytännöntaitoja perusasioista kuten lääkehoidosta, hemodynamiikan tukemisesta ja tarkkailusta, vuorovaikutuksesta jne.

Tietysti moni opiskelija työllistyy johonkin harkkapaikkaansa, mutta harkkoja ei ole mitään yhtä tai kahta, vaan tyypillisesti n. 8-10 eri paikkaa ja usein se työllistyminen juuri harkkapaikkoihin on aloitteellista enemmän työnantajan puolelta, harkassa ollut on paljon nopeampi perehdyttää kuin sellainen, joka ei juuri siinä yksikössä ole ollut harjoittelussa. Ja työntekijäpula on monin paikoin ajanut perehdytysajat aivan olemattomiin, esimerkiksi 1-2 päivään, jos siihenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ala ei kiinnosta niin ulos kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä opiskelijalla pitäisi olla oikeus käyttää sitä aikaa oppimiseen, ei olla mikään nopea, ilmainen tehotyöläinen muiden joukossa.

Kun sairaanhoitajilla on kiire niin kuka ehtii hitaasti opettaa opiskelijaa. Ei siellä ole työssä mitään extraajaa opettamassa opiskelijaa.

Miksi paikka on sitten ottanut opiskelijan, jos kellään ei ole aikaa ohjata, mistä maksetaan?

Yleensä opiskelijoita ala kiinnostaa, siksihän he ovat siellä oppimassa. Mutta ei mikään ihme olisi, jos ei enää kiinnostaisikaan, koska harjoittelupaikassa oli niin kamalaa. Valitettavasti tunnen parikin opiskelijaa, keillä oli näin.

Harjoittelijoita otetaan nimenomaan siksi että tarvitaan lisäkäsipareja, mahdollisimman halvalla, mielellään ilmaiseksi. Palkkaa ei saa maksaa. Näin myös kaupanalalla, missä moni yritys keikkuu kannattavuuden rajoilla tai pomot haluaa lisää bonuksia itselleen. Siinä jyvät karsiutuu akanoista kun kaiken kiireen keskellä tekee töitä ja yrittää oppia. Jos sen kestää mitä harjoittelussa kokee ja näkee ja tekee, niin työssäkin pärjää. Pulaa on siis työntekijöistä (ilmaisista) ja palkanmaksajista. Opiskelijoita käytetään surutta hyväksi mutta se on myös näytön paikka opiskelijalle. Työelämä on julmaa tänä päivänä.

Harjoittelija ei tule käsipariksi, harjoittelija tulee oppimaan. Harjoittelijan arki myös työpaikalla on sitä koulumaista opiskelua, ja niin kuuluukin olla.

Muistakaa miten käy harjoittelijan sitten arviointikeskusteluissa jos tuo epäkohdat ilmi. Sitten hyökkäävät ohjaajat + paikan pomo samantien kimppuun ja ope uskoo kaiken kiltisti.

(näin ainakin kävi monelle oulussa,eräässä harkkapaikassa)

Harjoittelut on paskaa. Olis vain koulua sekin ajan.

Ei minun ainakaan tarvinut harjoittelussa mitään töitä tehdä. Enemmänhän harjoittelun ideana on päästä näkemään, millaista homma on käytännössä. Lisäksi sairaanhoitajien harjoitteluissa pääpainona on ihan muut asiat, kuin vessassa käytöt ja suihkutukset.

Opiskelijoita ei voi edes vaatia osallistumaan varsinaisiin töihin, jos nämä eivät halua.

Vierailija kirjoitti:

Sähköasentajaksi opiskeleva nuorukainen teki harjoittelussa suurimman osan ajasta halkoja, leikkasi nurmikkoa, siivosi jne. Sähköasennuksiin liittyvää oli lähinnä, että piti hakea erilaisia tarvikkeita ja viedä työmaalle, missä ammattimiehet teki asennuksia.

Meitä oli kerran it-alan harjoittelussa kaksi aikuiskoulutuksessa ollutta. Alkuun oli huippuohjaaja, joka toimi kuin opettaja. Mutta sitten hän siirtyikin oikeasti opettajaksi ja tuli uusi osaston pomo, joka tämä ohjaaja oli. Tämän uuden kommentti heti alkuun: "Hyllyjen siivoaminen on tyypillistä harjoittelijan hommaa". Koska me molemmat olimme työkokemusta omaavia aikuista, me sanoimme heti, että emme ole siivousharjoittelijoita, vaan it-alan harjoittelijoita.