Kuuluuko sh-opiskelijan muka tehdä harjoittelussa töitä näin?
Siellä paikassa, missä aiemmin olin, opiskelijan piti muka olla töissä siinä missä työntekijöidenkin. Siis käytännössä kärsiä stressistä, kun aina oli kiire, töitä tehtiin kirjaimellisesti hikisenä ja niska limassa. Joka päivä tuntui lähinnä taistelulta kelloa vastaan. Jos kysyi jotain, mikä oli oppimisen kannalta mielenkiintoista sai aina vastauksen "nyt ei oo kuule aikaa tommoseen". Muutenkin tuntuu, että opiskelijaa käytettiin lähinnä vain vessa-avustajana.
Mielestäni opiskelijana minun kuuluisi oppia ja minulla olisi oikeus siihen aikaan. En saa palkkaa harjoittelusta, joten mielestäni sen opiskelun pitäisi myös harjoittelussa olla koulumaista, opiskelua.
Siksi kiinnostaisi kuulla, onko minulla jotenkin ihan väärä näkemys.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Mitä olen oman tyttären juttuja fyssariharjoitteluista kuullut, niin huhhuh. Riippuu todella paljon harjoittelun ohjaajasta, millaiseksi harjoittelu muodostuu. Yksi harjoittelu taisi olla hyvä, muut alle arvostelun. Opiskelija on aika suojaton kyllä.
Ymmärrän kyllä, että monia ohjaajia v-tuttaa kun pitää aina niitä opiskelijoita ottaa, mutta jos se saamari soikoon kuuluu siihen työhön niin sitten se pitää hoitaa asiallisesti! Oppilaitosten pitäisi jotenkin varmistaa, että paikat ja ohjaajat ovat sopivia. Tyttöni oppilaitoksessa ketään ei ainakaan tuntunut kiinnostavan. Koko harjoittelupaikkojen hakukin on nykyään yksi farssi.
Oppilaitoksetkin ovat ihmeessä, kun kaikki pitäisi siirtää työpaikoille, eivätkä työnantajat taas halua lähes osaamatonta väkeä riesakseen. Pakko haalia kaikki paikat, jotka armosta jonkun ottavat. Tätä on todellisuus, kun koulumuotoista oppimista pitää vaan karsia ja karsia.
Opiskelija ei usein hahmota kaikkia rutiineja jotka osastolla on pyöritettävä vuorossa, niiden äkillisten lisäksi. Osa on vain liian hitaita, että heille voisi antaa haastavia hommia. Lääkkeitä ei voi jakaa 15min/potilas kippoon. Muut solut eivät pääse jakamaan omia. Hitaalle annan usein max kolme potilasta ja jaan itse muut. Samoin iv hoidossa, muuten ne lääkkeet olisi 1-2h myöhässä annettuna.
Opiskelija voi olla ahkera aamutoimissa, käyttää wc:ssa ohjaajan rinnalla potilaita."Ostetaan" aikaa niihin kiinnostavimpiin töihin samalla. Ohjaajan on kuitenkin hoidettava niitä kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi sanoa, että kusettamiset ja kuivittamiset ei kiinnosta? Sairaanhoitajien työtä on niin paljon muutakin. Eihän kukaan ala vänkäämään siitäkään jos hoitaja sanoo, ettei mt-puoli kiinnosta pätkääkään.
Saa toki sanoa, ettei kiinnosta pätkääkään, mutta perushoito on kuitenkin sellaista, joka tulee jossain määrin eteen niin mielenterveyspuolella kuin lasten ja vanhusten kanssa työskennellessä. Väitän, että ihan joka paikassa "joutuu" tarvittaessa avustamaan sinne vessaan vaikka olisit vastaanotolla töissä. Ihmettelen sairaanhoitajaa joka siinä kohtaa sanoo, että joo, näen, että tarvitset nyt apua, muttei kuulu mun toimenkuvaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi sanoa, että kusettamiset ja kuivittamiset ei kiinnosta? Sairaanhoitajien työtä on niin paljon muutakin. Eihän kukaan ala vänkäämään siitäkään jos hoitaja sanoo, ettei mt-puoli kiinnosta pätkääkään.
Saa toki sanoa, ettei kiinnosta pätkääkään, mutta perushoito on kuitenkin sellaista, joka tulee jossain määrin eteen niin mielenterveyspuolella kuin lasten ja vanhusten kanssa työskennellessä. Väitän, että ihan joka paikassa "joutuu" tarvittaessa avustamaan sinne vessaan vaikka olisit vastaanotolla töissä. Ihmettelen sairaanhoitajaa joka siinä kohtaa sanoo, että joo, näen, että tarvitset nyt apua, muttei kuulu mun toimenkuvaan?
Eihän tällaisesta kysymys ollutkaan. Ei kukaan ollut kieltäytymässä auttamasta sinne vessaan, ihme johtopäätöksiä. Oli kyse siitä, että kaikkia ei kiinnosta työskennellä esim. siellä geriatrisella, missä tuollaista on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi sanoa, että kusettamiset ja kuivittamiset ei kiinnosta? Sairaanhoitajien työtä on niin paljon muutakin. Eihän kukaan ala vänkäämään siitäkään jos hoitaja sanoo, ettei mt-puoli kiinnosta pätkääkään.
Saa toki sanoa, ettei kiinnosta pätkääkään, mutta perushoito on kuitenkin sellaista, joka tulee jossain määrin eteen niin mielenterveyspuolella kuin lasten ja vanhusten kanssa työskennellessä. Väitän, että ihan joka paikassa "joutuu" tarvittaessa avustamaan sinne vessaan vaikka olisit vastaanotolla töissä. Ihmettelen sairaanhoitajaa joka siinä kohtaa sanoo, että joo, näen, että tarvitset nyt apua, muttei kuulu mun toimenkuvaan?
Eihän tällaisesta kysymys ollutkaan. Ei kukaan ollut kieltäytymässä auttamasta sinne vessaan, ihme johtopäätöksiä. Oli kyse siitä, että kaikkia ei kiinnosta työskennellä esim. siellä geriatrisella, missä tuollaista on.
Ja juuri tätä tarkoitan. Jos kertoo haluavansa tehdä muuta työtä kuin vuoreosastoarkea niin heti on joku saarnaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi sanoa, että kusettamiset ja kuivittamiset ei kiinnosta? Sairaanhoitajien työtä on niin paljon muutakin. Eihän kukaan ala vänkäämään siitäkään jos hoitaja sanoo, ettei mt-puoli kiinnosta pätkääkään.
Saa toki sanoa, ettei kiinnosta pätkääkään, mutta perushoito on kuitenkin sellaista, joka tulee jossain määrin eteen niin mielenterveyspuolella kuin lasten ja vanhusten kanssa työskennellessä. Väitän, että ihan joka paikassa "joutuu" tarvittaessa avustamaan sinne vessaan vaikka olisit vastaanotolla töissä. Ihmettelen sairaanhoitajaa joka siinä kohtaa sanoo, että joo, näen, että tarvitset nyt apua, muttei kuulu mun toimenkuvaan?
Eihän tällaisesta kysymys ollutkaan. Ei kukaan ollut kieltäytymässä auttamasta sinne vessaan, ihme johtopäätöksiä. Oli kyse siitä, että kaikkia ei kiinnosta työskennellä esim. siellä geriatrisella, missä tuollaista on.
Mutta täytyyhän sitä asiaa myös harjoitella.. ollessaan opiskelija. Ihmisiä on erilaisia ja osa opiskelijoista on todella arkoja kun ovat nuoria. Pitää uskaltaa keskustella, auttaa, ryhtyä toimeen, ottaa kiinni, avustaa.. Jos tämä ei suju, on aika vaikea pelkkiin "temppuihin" keskittyä ja tulla hyväksi hoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi sanoa, että kusettamiset ja kuivittamiset ei kiinnosta? Sairaanhoitajien työtä on niin paljon muutakin. Eihän kukaan ala vänkäämään siitäkään jos hoitaja sanoo, ettei mt-puoli kiinnosta pätkääkään.
Saa toki sanoa, ettei kiinnosta pätkääkään, mutta perushoito on kuitenkin sellaista, joka tulee jossain määrin eteen niin mielenterveyspuolella kuin lasten ja vanhusten kanssa työskennellessä. Väitän, että ihan joka paikassa "joutuu" tarvittaessa avustamaan sinne vessaan vaikka olisit vastaanotolla töissä. Ihmettelen sairaanhoitajaa joka siinä kohtaa sanoo, että joo, näen, että tarvitset nyt apua, muttei kuulu mun toimenkuvaan?
Eihän tällaisesta kysymys ollutkaan. Ei kukaan ollut kieltäytymässä auttamasta sinne vessaan, ihme johtopäätöksiä. Oli kyse siitä, että kaikkia ei kiinnosta työskennellä esim. siellä geriatrisella, missä tuollaista on.
Mutta täytyyhän sitä asiaa myös harjoitella.. ollessaan opiskelija. Ihmisiä on erilaisia ja osa opiskelijoista on todella arkoja kun ovat nuoria. Pitää uskaltaa keskustella, auttaa, ryhtyä toimeen, ottaa kiinni, avustaa.. Jos tämä ei suju, on aika vaikea pelkkiin "temppuihin" keskittyä ja tulla hyväksi hoitajaksi.
Juu täytyy, mutta ei se nyt niin monimutkainen asia ole, että sen pitäisi olla koko opiskeluajan harjoittelun pääsisältö. Yleensä kuuluu ekan harjoittelun tavoitteisiin.
Eipä kiinnostaa kuluttaa kaikkia harjoitteluja mummojen perseitä pyyhkimässä.
Vierailija kirjoitti:
Sähköasentajaksi opiskeleva nuorukainen teki harjoittelussa suurimman osan ajasta halkoja, leikkasi nurmikkoa, siivosi jne. Sähköasennuksiin liittyvää oli lähinnä, että piti hakea erilaisia tarvikkeita ja viedä työmaalle, missä ammattimiehet teki asennuksia.
Asennushommissa ohjaajalle maksetaan korvausta siitä että opastaa harjoittelijaa. Tai ainakin ennen maksettiin. Jos kelleen ei makseta, niin sitten ketään ei varmaan huvita ottaa harjoittelijaa riesakseen. Sairaanhoidossa ei taideta koskaan maksaa hoitajiella ohjauksesta mitään korvausta, vaikka oppilaitos maksaa siitä. Harjoittelijoiden ohjaaminen kuuluu työhön.
Harjoittelut on täyttä paskaa, kun ei edes saa palkkaa. Koulut vaan riemuitsee, kun ei tarvi käyttää rahaa lähiopetukseen.
Ja mua ei edes kiinnosta olla harjoittelussa.
Miksi edes pitää olla niin pitkiä harjoitteluja?
Samat asiat oppisi puolessa siitä ajasta. Loppuaika on vaan saman toistoa ja ilmaisena työvoimana olemista. Olisi hyvä käyttää sekin aika tenttiin lukemiseen ja oikeaan opiskeluun.
Olen ihminen, joka oppii asioita mieluiten lukemalla. En saa käytännöntyöstä sitä samaa irti, kuin miten opin lukemalla ja tekemällä muistiinpanoja. Ärsyttää, kun aina hehkutetaan sitä käytännön työstä oppimista. Kun ei sekään kaikille ole niin mieluista.
Vierailija kirjoitti:
Näin lähihoitajana huomauttaisin, että potilaiden pyllynpesu ja suihkutus on kyllä osa potilaan seurantaa, joka taas liittyy suoraan lääkehoitoon. Pesutilanteessa näkee ihmisen ihon kunnon, mustelmat, petekiat, sieni-infektiot, liikerajoitukset, pakkoliikkeet jne.
Perushoitotilanteissa myös kommunikoidaan, jolloin mieliala ja kognitio tulee arvioitua.
Ne kaikki liittyy myös lääkehoitoon, sivuvaikutusten seurantaan ja potilaan arviointiin.
Jokainen sh opiskelija, joka tätä väheksyy, voi palata koulunpenkille oppimaan lisää ennen käytännön harjoittelua.
Sinänsä toki totta, mutta ei paljoakaan tekoa itse ongelman kanssa. Jos opiskelija saisikin kokonaisvaltaisesti hoitaa potilasta, kuten esim. moduuliharkoissa, mutta tyypillisempää on, että opiskelija raportin luvun tai kuuntelun sijaan pistetään ottamaan osaston kontrollit tietämättä potilaista yhtään mitään. Sitten saa suihkuttaa muutaman potilaan edelleen tietämättä heistä sen enempää, jonka jälkeen voi mainiosti vastata koko osaston kelloihin ja hoitaa vessatukset. Esimerkiksi lääkkeiden sivuvaikutuksia on paha seurata, kun yleensä ei ole mitään hajua kyseisen potilaan lääkkeistä, neastehoidosta, lääkärinkierrolla esiin tulleista asioista tai määräyksistä tai oikeastaan mistään muustakaan.
Ja kun oma ohjaaja yleensä vielä on vastaavana ja lykkää opiskelijan jonkun kenttäläisen niskoille, ei oppimiseen myöskään tule mitään jatkuvuutta. Siinä vaiheessa kun lomat ja harjoittelujen välit tekee sitä kenttätyötä palkallisena, alkaa hieman kyrsiä, kun pääsee harjoittelun nimissä tekemään samaa hommaa ilmaiseksi ilman työsuhteen tuomaa vastuuta ja "oikeutta" "omiin" potilaisiin, joiden kokonaisvaltaisesta hoidosta sentään on perillä vaikkakin kentän näkökulmasta.
Pientä motivaatiovaikeutta tuppaa niin itsellä kuin luokkakavereillakin olla orientoitumisessa juoksutytön/pojan hommiin harjoittelussa, kun kesä- ja keikkatyöt ovat jo selkeästi vastuullisempia kuin harjoitteluissa aina yhtä ihanat kelloihinvastailut ja kontrollit. Siinäkin kun on vähän eroa, otatko 10 oman potilaan kontrollit, vai koko 30 potilaan osaston ja vastaatko niiden 10 kelloihin vai taas koko helkatin osaston.
Hyviä ohjaajia ja harjoitteluja on ja kaikista huonommistakin aina saa jotain irti, varsinkin kun riittävän röyhkeästi itsensä tuppaa pelipaikoille, mutta ihan liian usein se opiskelija voi juosta sitä ja tätä labraan, käydä lainaamassa naapuriosastolta sitä tai tätä ja tosiaan vastata kelloihin, ottaa kontrolleja ja ekg:tä ja virtsaresiduaaleja ja jättää raportit ja lääkkeisiin ja paperitöihin tutustumisen vähemmälle.
Alkuvaiheessa perushoidossa ja kädentaidoissa on sen verran reilustin oppimista, että voi suosiolla ajatella, että tämä harkka keskittyy nyt niihin, jos muuta ei pääse tekemään. Toki pitää huolehtia, että pääsee niitä peruskädentaitoja opettelemaan, ettei ihan vessattajaksi jää, vaan tunkea ensin katsomaan ja sitten twekemään katetrointeja, ekg:itä, haavanhoitoja ja muuta perushuttua. Loppuvaiheen harkkoja taas kannattaa taktikoida paikkoihin, joissa sama hoitaja hoitaa koko potilaan. Ohjaaja saa jo vähän yrittää, jos pistää polilla, teholla, sairaanhoitajan vastaanotolla tai edes päivystyksessä yms. opiskelijan vain juoksupojaksi ja tekemään niskalimassa perushoitoa. Kelloihinkaan ei tarvitse vastata, jos niitä ei ole. Intensiivisemmän hoidon yksiköissä reservivaratkin ovat suuremmat, joten ohjaajalla pitäisi olla aikaa toisin kuin ylikapasiteetilla pyörivillä osastoilla, joilla kaikki raatavat niskalimassa ehtiäkseen edes välttämättömimmän.
Pistää silmään näissä ketjuissa miten rumasti osa puhuu potilaista.
Silloin olisi oikein hyvä palata sinne perushoidon harkkaan kuuntelemaan niitä potilaita. Jotka tottahan toki ovat jollekin rakkaita, merkityksellisen elämän eläneitä lähimmäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Pistää silmään näissä ketjuissa miten rumasti osa puhuu potilaista.
Silloin olisi oikein hyvä palata sinne perushoidon harkkaan kuuntelemaan niitä potilaita. Jotka tottahan toki ovat jollekin rakkaita, merkityksellisen elämän eläneitä lähimmäisiä.
Miten rumasti?
Kuulisit, miten rumasti potilaat puhuu hoitohenkilökunnasta.
Niin, ehkäpä ne omaiset voisi sitten itse huolehtia näistä vanhuksistaan tai muuten potilaistaan.
En ymmärrä miten hoitajaksi oppii jos ei tekemällä käytännössä sitä mitå on ensin teoriassa oppinut ja se vessassa käyttäminen kuuluu sairaanhoitajan(kin) työnkuvaan. Ei sinne mitään kirjoja ole menty lukemaan tai esseitä kirjoittamaan.
Ihmettelen myös mitä ihmeen kysymistä voi syntyä jos ei ole osaston työskentelyssä mukana?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten hoitajaksi oppii jos ei tekemällä käytännössä sitä mitå on ensin teoriassa oppinut ja se vessassa käyttäminen kuuluu sairaanhoitajan(kin) työnkuvaan. Ei sinne mitään kirjoja ole menty lukemaan tai esseitä kirjoittamaan.
Ihmettelen myös mitä ihmeen kysymistä voi syntyä jos ei ole osaston työskentelyssä mukana?
Edelleen, hoitajalla on muutakin tekemistä.
Harjoitteluista sai hyviä arvosteluja kun hoiti hommat samalla tyylillä kun valmiit, palkkaa nauttivat hoitajat. Vuorotoiveita ei jossain paikoissa kyselty lainkaan, synnäristä tuli vuorolista missä kolme ekaa vuoroa oli yövuoroja ja sitten loput listan viikonloput kaikki töissä. Silloin tajusin jättää kätilönopinnot kesken.
Valmistuin kyllä terkkariksi ja sairaanhoitajaksi. Vuoden tein niitä töitä, hain ja pääsin opiskelemaan hammaslääkäriksi.
Hoitoalalla ei pitäisi yhdenkään itseääm kunnioittavan ihmisen työskennellä.
Miksi ei saisi sanoa, että kusettamiset ja kuivittamiset ei kiinnosta? Sairaanhoitajien työtä on niin paljon muutakin. Eihän kukaan ala vänkäämään siitäkään jos hoitaja sanoo, ettei mt-puoli kiinnosta pätkääkään.