50-luvulla syntyneet on aika onnekkaita
Tän teknologian kehityksen kannalta. He ovat saaneet kokea sen nopean kehityksen koko elämänsä aikana. Heillä on kokemusta ihmissuhteista kasvokkain toisen ihmisen kanssa. Heillä on kokemusta siitä, että kun työtä tehdään, niin siitä saa myös ansaitsemaansa palkkaa. Ja sitä työtä aina oli.
50-luvulla syntyneet ovat nähneet kaikki nämä silloin uudet: Tv, radio, kelanauhuri, kasettinauhuri, väritv, vhs (muistaako kukaan kakstonnista tai betaa?)
Okei, sitten tuli "tietokoneet" ja vauhti vain kiihty.
Nyt olen vanha, mutta tekniikka pelaa ja mummo viihtyy :)
Ajatella, olen saanut kokea kaiken ja nyt vanhana saan vielä viihdyttää itseäni kaikilla vempaimilla.
Millä vuosikymmenellä syntyneillä voisi olla samoja mahdollisuuksia kokea nuo kaikki?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Heillä on kokemusta ihmissuhteista kasvokkain toisen ihmisen kanssa."??? Ei kai tämän kokeminen ole mitenkään harvinaista nykyäänkään?
Lankapuhelimet yleistyivät 60-80-luvulla ja sitä ennen asiat hoidettiin kasvotusten ja kylään mentiin mitään ilmoittamatta tai lääkäristä tai kampaajalta varattiin aika henk.kohtaisesti.
Kyllä minä ainakin mieluummin tapaan edelleen ihmisiä kasvotusten. Sitä paitsi lääkärin tai kampaajan ajanvaraus ei oikein ole ihmissuhteiden hoitamista :)
Mitäs hienoa tuossa nyt sitten on? Omat vanhempani eivät ainakaan viihdy kovin hyvin tv:n parissa, kuluttavat aikaansa mieluummin muuten. Eivät roiku netissäkään, vaikka viestittely tapahtuu WhatsAppissa.
Miten sen nyt ottaa. Lapsuus oli useimmilla melko ankea. Ja monet heistä ovat jo kuolleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1958-2005, Äitini.
Suru tietty sulle, mutta ei liity aiheeseen mitenkään.
Juu ei, mutta se nyt tulee milloin mistäkin mieleen ja tuo 50-luku teki sen nyt. Ja ajatus miten ovat onnekkaita vanhetessaan.
Olen pahoillani, että aiheutin sulle surua, en tarkoittanut loukata ketään. Ap.
Kuten totesit, niin kaikkinaisen kehityksen nopeus vain kasvaa, niinpä nuoremmat sukupolvet tulevat näkemään vielä hurjempia juttuja joista me emme osaa vielä uneksiakaan. Ja elävät koko elämänsä yltäkylläisyydessä, jolleivat itse sössi kansankunnan tulevaisuutta. Me 50-luvulla Suomeen syntyneet synnyimme rutiköyhään kehitysmaahan.
Vierailija kirjoitti:
Miten sen nyt ottaa. Lapsuus oli useimmilla melko ankea. Ja monet heistä ovat jo kuolleet.
Suurin osa viiskyluvulla syntyneistä ovat vielä hyvässä kunnossa eikä lähelläkään kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuten totesit, niin kaikkinaisen kehityksen nopeus vain kasvaa, niinpä nuoremmat sukupolvet tulevat näkemään vielä hurjempia juttuja joista me emme osaa vielä uneksiakaan. Ja elävät koko elämänsä yltäkylläisyydessä, jolleivat itse sössi kansankunnan tulevaisuutta. Me 50-luvulla Suomeen syntyneet synnyimme rutiköyhään kehitysmaahan.
Noh noh, älähän nyt liioittele. Meidän perheessä oli 3 lasta ja vain yksi tulonhankkija. Hän oli 18-vuotiaana sotaan joutunut isämme, joka löysi sitten leipäpuun armeijan palveluksessa. Eli rahaa ei ollut liikaa, mutta eipä siihen aikaan ollut kauheasti turhaa ostettavaakaan. Äiti ompeli vaatteet ja laittoi kaikki ruoat. Lapset leikkivät siihen aikaan oikeita leikkejä keskenään, yleensä ulkona. Meillä oli silti oma talo ja oli saksalainen autokin. Leluja saimme ihan riittävästi, eikä pipokaan kiristänyt. :D
Vierailija kirjoitti:
"Heillä on kokemusta ihmissuhteista kasvokkain toisen ihmisen kanssa."??? Ei kai tämän kokeminen ole mitenkään harvinaista nykyäänkään?
No kyllä se alkaa olla katoava perinne. Suurin osa ihmisistä elää älypuhelimen kautta niin ihmissuhteissaan kuin muussakin elämässään. Palvelut ovat siirtyneet ja siirtyvät yhä enemmän puhelimen kautta hoidettavaksi ja asiakaspalvelijat poistuneet kokonaan. Ei tarvitse kuin vilkasta ympärilleen, niin siinä on tiiviisti puhelimen ruutua mykkänä tuijottava tai näppäilevä kansa. Ennen juteltiin bussissa vierustoverin kanssa, nyt omistaudutaan yksinomaan puhelimelle. Eikä tämä ole pelkästään nuorison tyyli, vaan keski-ikäiset käyttäytyvät samoin. Usein uimahallissa käyvänä olen seurannut, kuinka ihmiset pukukopille altaasta tultuaan oikein hyökkäävät puhelimensa kimppuun ja niin alkaa näyttöön tuijotus. (Ihme että selvittiin hengissä uinnin ajan ilman puhelinta). Jos aika olisi entinen, juteltaisiin siinä pukiessa muiden ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2020-luvulla syntyvät lapset nauttivat automaatiosta ja digitaaliviihteestä. Tiede lisää tietoa ja ihmiset ymmärtävät maailmaa paremmin. Tulevaisuus on täynnä älyllisiä haasteita.
(Jos vältytään katastrofeilta)
2020-luvun loppupuolella saavat myös nauttia resurssisodista jos tosiaan välttyvät pandemialta joka iskee antibioottiresistenttien bakteerien takia.
Joo, kantsii hankkia niitä pirpanoita nauttimaan. Ovat juuri täysi-ikäisiä sotimaan sitten.
Uskon tieteen kykyyn ratkaista joitakin ongelmia, esimerkiksi resurssien kohdalla.
Eniten huolestuttaa ihmisten tyhmyys ja ahneus. Vaikka tiede kehittyy, poliitikot ja äänestäjät eivät ole kehittyneet tuhansiin vuosien aikana.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, he ovat harvinainen sukupolvi, joka on saanut kokea siirtymän internet-aikakaudelle. Muutaman vuosikymmenen päästä ei ole enää ketään, joka muistaisi maailman ennen internetiä
No höpö höpö. Olen syntynyt 1968 ja muistan ajan ennen internetiä oikein hyvin. Taisin käyttää nettiä ekan kerran joskus vuosituhannen vaihteessa eli 3-kymppisenä. Uskoisin, että kaikki 1970-luvulla syntyneetkin muistavat ajan ennen internetiä.
Ja mitä todennäköisimmin valtaosa meistä tämän päivän 4- ja 5-kymppisistä on vielä elossa muutaman vuosikymmenen päästä.
No joo olen syntynyt 50-luvulla ja samaa mieltä siitä, että kaiken uuden tulemisen olemme saaneet nähdä, vaikka itsestä varsinkin silloin 60-luvulla tuntui, että mitään ei ikinä tapahdu.
Joskus sitä kuitenkin ajattelee, että 20-luvulla syntynyt äitini se vasta näkijä ja kokija on ollut, ja elää vieläkin. Äiti syntyi Karjalassa eli joutui evakoksi, mutta jatkosodan aikana oli jo lottana rintamalla ja oli alle 20-vuotias. Niitä juttuja mitä hällä on ja oli, on ollut äärettömän mielenkiintoista kuulla. Äiti oli lottana 4 vuotta. Ja siis rintamalottana, ei missään sisämaassa kutomassa kintaita tai muuta vastaavaa. Pahimpia kokemuksiaan on kertonut meille vasta nyt vanhana, mutta muita juttuja on ollut valtavasti ja monet tosi hauskoja. Nuoret osaa ottaa sen ilon vaikka mistä irti. Se tietysti tapahtui, että äidiltä jäi koulunkäynti kesken, ei enää oikein kiinnostanut koulunpenkille palaaminen kaiken sen jälkeen eikä ollut mahdollisuuksiakaan. Oli jo löytynyt elämänkumppanikin ja niin pois päin. Mutta kehityskaari sieltä 20-luvun pienestä karjalaiskylästä tähän päivään on ollut aivan valtava.
Jaa että ei ole muutaman vuosikymmenen päästä enää ketään joka muistaisi ajan ennen internettiä? Hupsista vaan, internet ei ole itse asiassa näin laajasti ollut käytössä vielä 90-luvun alussakaan. V. -93 syntynyt lapsenlapsenikaan ei syntynyt täyteen nettiaikaan. Hän oli jo n. neljän tai viiden, kun kotiin hankittiin ensimmäinen tietsikka. Siitä se sitten kyllä räjähti valloilleen hyvin nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs hienoa tuossa nyt sitten on? Omat vanhempani eivät ainakaan viihdy kovin hyvin tv:n parissa, kuluttavat aikaansa mieluummin muuten. Eivät roiku netissäkään, vaikka viestittely tapahtuu WhatsAppissa.
Ei kait tässä ole tarkoituskaan kertoa miten hienoa on, vaan miten valtavaa teknologian kehitys on ollut 50-60-vuoden aikana ja toisaalta miten lyhyt on Suomen historia ja kuinka Suomesta on tullut 50 vuoden aikana huippuhyvä hyvinvointivaltio.
2020-luvun loppupuolella saavat myös nauttia resurssisodista jos tosiaan välttyvät pandemialta joka iskee antibioottiresistenttien bakteerien takia.
Joo, kantsii hankkia niitä pirpanoita nauttimaan. Ovat juuri täysi-ikäisiä sotimaan sitten.