Kolmekymppinen Pekka ei ole käynyt koskaan treffeillä, suudellut tai harrastanut seksiä

Joka toisessa viestissä toistuu sama ajatus.

"Ei pelkkä ulkonäkö tai raha/status yksin riitä"

"En minä kiinnostu jokaisesta komeasta ja menestyneestä miehestä"

Niin niin, mutta oletko kiinnostunut yhdestäkään rumasta ja köyhästä miehestä?

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tttttttttt kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vihreäliikemies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vihreäliikemies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vihreäliikemies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vihreäliikemies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ei vaan kemiat kohtaa, kuten Pekallakaan ei ole näiden naisten kanssa, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita. En minäkään ole löytänyt miestä, johon olisin ihastunut, ja joka olisi minuun ihastunut, mutta en siitä valita lehdissä. N30

Kemiaselitys on Pekan tapauksessa täyttä höttöä.

Kemioiden kohtaamisesta voidaan puhua silloin kun on kiinnostuneita, treffailua ja ehkä suhteitakin, mutta homma ei vain etene pidemmälle.

Silloin kun ei ole kiinnostuneita, kyse on tasosta. Naiset ovat maailman pahimpia p*skanpuhujia siinä ettei tasorimaa muka olisi. Ihan sama onko se tiedostettu vai tiedostettu rima, mutta Pekan kaltaiset miehet jää sen alle eikä niitä kemioita aleta edes katsomaan.

Kokemusta on.

Alle kolmekymppisenä olin täysin ilmaa naisille, etenkin niille joiden kanssa itse koin olevan kemiaa.

Sitten 30-35 tienoilla sain kiinnostusta naisilta joiden kanssa ei ollut mitään yhteistä (kaikki ylipainoisia, herkuttelusta tykkääviä peruskotinaisia...itse tykkään liikunnasta, vaelluksesta ja tiedejutuista). Yhdistävä tekijä oli liikakilot. Enkä löytänyt ainuttakaan rankasti ylipainoista jonka saisi edes joskus mukaan vaellukselle tai juoksulenkille.

35+ ura alkoi etenemään, ja pum, kaikki muuttui. Nyt olisi tsäänssejä. Mutta tämän hinta on sen tajuaminen miten pahasti naiset on rahan ja statuksen perään. Nekin jotka itse kuvittelee inhoavansa "statusmiehiä". Niin vain johtavassa asemassa oleva tyyppi joka osoittautuukin sydämeltään vihreäksi tiedehipiksi on kiinnostavampi kuin vihreä tiedehippi ilman johtajan titteliä.

Usko todelliseen rakkauteen on aika lailla mennyttä. Koko touhu on tasopeliä jossa mitataan oma taso ja haetaan vähintään yhtä tasokasta tai tasokkaampaa. Ulkonäkö, raha, status. Siinä se on. Naisella tietty ulkonäkö. Mieluummin otetaan ihan epäsopiva kuin matalampitasoinen.

Ei kemiaa voi kokea yksin. Ehkä olet ollut ihastunut, mutta kemiaa ei ole ollut.

Outoa sitten että välittömästi hyvän vakanssin saamisen jälkeen kemiaa alkoikin löytyä. Eikä ihan vähääkään.

 

Kyllähän sinusta oltiin kiinnostuneita jo ennen vakanssin saamista. Nuo kiinnostuneet naiset eivät vain kelvanneet sinulle.

Naiset, jotka kiinnostuivat sinusta rikastumisen jälkeen lienevät pitkälti golddiggereitä Et varmaankaan edelleenkään vedä puoleesi niitä naisia jotka ihan oikeasti inhoavat statusmiehiä.

99% naisista on golddiggereitä :D

Juju on siinä että suurin osa on sitä tiedostamattaan. Status on kuin halo pään päällä. Samat jutut alkavat kuulostamaan hauskemmilta, ulkonäkö muuttuukin paremmaksi ja tyylitön pukeutuminen eksentriseksi.

Jos ääriesimerkki sallitaan, siksi Kimi Räikkösen tavallisuus sytyttää mutta levyseppähitsarin tavallisuus ei sytytä.

Tiedän kokemuksesta. Ihan niiden tavallisten maanläheisten naisten reaktiot on ihan erilaisia kun on tiedossa että johdan kiinnostavaa projektia. Tutustuminen lähtee liikkeelle eri mielialalla, ja johan sitä kemiaakin löytyy helpommin. Siinä missä oli ennen Kiinan muuri, on nyt avattu ovi.

Harmi vain kun tiedän nyt mikä sen oven todellisuudessa aukaisee.

 

Onhan se selvää että jos mies johtaa kiinnostavaa projektia, nainen kuvittelee että kyseessä täytyy olla hyvä tyyppi, ja on valmis olemaan kärsivällisempi, että löytäisi sen helmen sieltä mikä näyttää joltain muulta. Lopulta kuitenkin huomaa, ettei sieltä mitään löydy ja se siitä, ja mies päätyy vauvalle nillittämään, kuten sinä.

No tätähän minä yritinkin sanoa.

On selvää että status on naisille erittäin tärkeä seikka, ja korkean statuksen perusteella tehdään (positiivisia) ennakkopäätelmiä luonteesta.

Status = kiinnostavuus.

Jos tämä ei tee naisista golddiggereitä, niin mikä sitten?

Kyllä ne miehet noita statusjuttuja enemmän miettii kuin naiset, tämäkin ketju sen todistaa.

Totta kai miehet miettivät statusjuttuja enemmän. Koska naiset ihastuvat statukseen enemmän.

Ihan Tilastokeskuksen sivuilta löytyy tieto että miehillä tulot vaikuttavat valtavasti pariutumismahdollisuuksiin, kun taas naisilla ei.

 

Ja miesten (tai sinun) päässä ei pyöri mikään muu kuin naiset. Tiedätkö, minä naisena en todellakaan jaksa kiinnostua miehestä, jonka ainoa kiinnostuksen kohde tässä maailmassa on naiset. Mikä naisia kiinnostaa, mikä ei; mihin naiset ihastuvat; miten naisen saa;  kuka saa kaikkein kauneimmat ja timmeimmä nuoret naiset; minkä tasoinen pitää olla että saa naisen - ja tuo nainen on kuori, jossa on sileä nuori iho, pyöreä takamus, pulleat rinnat, paljon pitkää tukkaa, pitkää säärtä ja kaarevia ripsiä, ja se tärkein, p*llu. Millään muulla ei ole väliä.

Kuvotatte normaaleja naisia. Ette todellakaan ole parisuhdeainesta, vaikka vetäisitte millaisia projekteja.

Ihmeen usein naiset kertoilevat siitä kuinka söpöä oli varvistella että ylettyi suutelemaan miestä, tai kuinka ihanan turvallista oli painautua tämän leveää rintakehää vasten miehen höristessä matalalla äänellään korvaan hölmöjä juttuja istuskellessa upean hotellin uima-altaalla täydellisestä lomareissusta nauttiessa.

Naisethan eivät ole pinnallisia. Naisia ei kiinnosta pituus, raamikkuus, äänen korkeus, raha tai status. Vain kemia ja Se Tunne ratkaisee.

Minulla on _paljon_ hyviä ystäviä, kavereita ja tuttavia, enkä ole koskaan kuullut yhdenkään heistä puhuvan mistään varvistelun ihanuudesta. Olet ilmeisesti ikisinkku katkera mies, joten ihmettelen kyllä kovin, jos sinulle naiset ovat näistä asioista puhuneet. Harhoja ehkä? Etsiydy piakkoin lääkäriin. N33

paretooo kirjoitti:

Joka toisessa viestissä toistuu sama ajatus.
"Ei pelkkä ulkonäkö tai raha/status yksin riitä"

"En minä kiinnostu jokaisesta komeasta ja menestyneestä miehestä"
Niin niin, mutta oletko kiinnostunut yhdestäkään rumasta ja köyhästä miehestä?

Milloin oot ite viimeeks ollu kiinnostunut rumasta lihavasta vanhasta naisesta? Tai edes yhden em. kriteerin täyttäneestä naisesta?

paretooo kirjoitti:

Joka toisessa viestissä toistuu sama ajatus.
"Ei pelkkä ulkonäkö tai raha/status yksin riitä"

"En minä kiinnostu jokaisesta komeasta ja menestyneestä miehestä"
Niin niin, mutta oletko kiinnostunut yhdestäkään rumasta ja köyhästä miehestä?

Ei kukaan kiinnostu omasta mielestään rumasta ihmisestä. Siihen millaisen toisen näkee vaikuttaa sen toisen luonne eli millaisena hänet kokee. Siksi olemme tästäkin keskustelusta saanneet lukea kuinka joku ensin tutustui ihmiseen jonka ulkonäkö ei ensin sytyttänyt mutta ihastui lopulta kun tutustuivat paremmin.

Suurimmalle osalle ihmissuhteiden kehitys ei ole pelkästään sitä että tuijottaa toista kuin kiiltokuvaa ja tekee sen perusteella arvioita.

paretooo kirjoitti:

Joka toisessa viestissä toistuu sama ajatus.
"Ei pelkkä ulkonäkö tai raha/status yksin riitä"

"En minä kiinnostu jokaisesta komeasta ja menestyneestä miehestä"
Niin niin, mutta oletko kiinnostunut yhdestäkään rumasta ja köyhästä miehestä?

Ainoa oikeasti köyhä mies jonka tunnen sairastaa skitsofreniaa ja on käyttänyt huumeita ja joutunut vaikeuksiin poliisin kamssa. Yleensä sille että mies on köyhä on joku syy, ts mielenterveysongelma, mutta se te jätätte aina huomiotta. Ai niin joo, ja on toinenkin mies. En tiedä mikä hänen ongelmansa on, mutta en pääse selvittämäänkään koska hän häipyy aina jonnekin kun tulen paikalle.

paretooo kirjoitti:

Joka toisessa viestissä toistuu sama ajatus.
"Ei pelkkä ulkonäkö tai raha/status yksin riitä"

"En minä kiinnostu jokaisesta komeasta ja menestyneestä miehestä"
Niin niin, mutta oletko kiinnostunut yhdestäkään rumasta ja köyhästä miehestä?

Onko ruma ja köyhä valmis tekemään jotain itsensä kehittämiseksi? Onko rumalla ja köyhällä mielenkiinnonkohteita ja harrastuksia? Onko hän ystävällinen, mukava ja empaattinen? Onko hänellä tyylitajua sen verran, eittei ole kamalat hiukset tai vaatteet? Voisin kiinnostua jos nämä ovat kunnossa ja pystyy elättämään itsensä. Minkälainen muuten on ruma mies?

Vierailija kirjoitti:

paretooo kirjoitti:

Joka toisessa viestissä toistuu sama ajatus.
"Ei pelkkä ulkonäkö tai raha/status yksin riitä"

"En minä kiinnostu jokaisesta komeasta ja menestyneestä miehestä"
Niin niin, mutta oletko kiinnostunut yhdestäkään rumasta ja köyhästä miehestä?

Ei kukaan kiinnostu omasta mielestään rumasta ihmisestä. Siihen millaisen toisen näkee vaikuttaa sen toisen luonne eli millaisena hänet kokee. Siksi olemme tästäkin keskustelusta saanneet lukea kuinka joku ensin tutustui ihmiseen jonka ulkonäkö ei ensin sytyttänyt mutta ihastui lopulta kun tutustuivat paremmin.

Suurimmalle osalle ihmissuhteiden kehitys ei ole pelkästään sitä että tuijottaa toista kuin kiiltokuvaa ja tekee sen perusteella arvioita.

Niinpä. Minä en ole aikuisiälläni ikinä ihastunut ulkonäön perusteella. Kun on tuntenut jonkun ihmisen hetken aikaa ja hänen luonteestaan pitää, alkaa hän näyttääkin hyvältä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tttttttttt kirjoitti:

Ei taso ja kemia ole mitenkään ristiriidassa keskenään.

Ensin katsotaan tasot. Ellei taso riitä, ei tilaisuutta tule. Tutustuminen tapahtuu kaverimielessä ja tarvitaan ihme luokkaa haaksirikkoutuminen kahden autiolle saarelle jotta tilanne siitä muuttuisi.

Jos taso riittää, tutustutaan ja katsotaan onko kemiaa.

Niin se tosielämässä menee.

Onko taso siis pelkkää ulkonäköä? Jos sen tietää jo ennen tutustumista. voi voi.

Näin se vaan menee, pärstäkertoimen ja muunkin ulkoisen olemuksen perusteella ihmiset tekevät sinusta päätelmiä ja päättävät, että haluavatko he tutustua sinuun ihmisenä laisinkaan. Surullista mutta totta.

Aina jaksan hämmästyä, millaisessa sosiaalisessa tyhjiössä nämä poikaressut elävät. Ei ole opiskelu- tai työyhteisöä, kavereita ja heidän siskojaan, sukulaisten naispuolisia tuttavia - ei ketään, joihin törmäilisi ja tutustuisi pakosta, vaikkei se ulkonäkö ihan kympillä nappaisikaan.

Tässä sinulle yllättävä tieto: osa meistä miehistä on yksinäisiä ja vielä, kun ikää alkaa olla lähempänä neljäkymmentä yhä yksinäisempiä. Opiskeluyhteisöt jäivät menneisyyteen, työ (jos sitä on) on harvoin semmoista mistä parisuhteen löytää, kaverit ovat perustaneet perheen ja jääneet omiin oloihinsa, harrastukset ovat yleensä melko miespainoitteisia ja sukulaisetkin saattavat olla joko etäisiä, eri-ikäisiä tai asuvat kaukana.

Tämmöisessä tyhjiössä meistä osa siis elää. Ilmeisesti tämä on väärin eletty ja tätä pitäisi jotenkin vielä hävetä?

1. Vastaavanlaisia naisiakin on. Vähemmän varmaan kuin miehiä, myönnetään. Ja vähemmän näkyviä, koska he eivät roiku mediassa valittamassa ja syyttämässä miehiä.

2. Miten kaverit ovat päässeet pariutumaan ja perustamaan perheet, jos kerran ihan tavalliset kivat miehet eivät kelpaa? Ovatko kaikki kaverisi alfoja?

3. Jos ihan kaikki sosiaaliset suhteet kusevat, voisiko se vika olla itsessä? Jos on, miten tuo ongelma ratkeaa syyllistämällä naisia? Pitäisikö tämän ruikutuksen sijaan yrittää kehittää itseään - tai ainakin yrittää löytää elämästä jotain muuta kiinnostavaa?

Minun ystävä- ja tuttavapiirissäni on kyllä sen sortin sankaritkin (naiset ja miehet) suhteessa, että oman analyysini mukaan suhteen saa, jos vain haluaa. Valitettavasti se vain usein vaatii jostain joustamista.

Eräs ystäväni on esim onnellisesti naimisissa itseään lyhyemmän, koyhän ja erittäin mukavan miehen kanssa. Toinen taas seurustelee pitkän, suht komean kusipään kanssa, ja saa päivittäin suhteessa henkisesti selkäänsä. Kolmas taas on löytänyt rinnalleen sosiaalisesti kömpelön, nuorenakin vanhahtavan, mutta varakkaan ja fiksun miehen (leuka muuten löytyy).

Kukahan näistä esimerkeistä on löytänyt itselleen sen täydellisen alfauroksen?

paretooo kirjoitti:

Joka toisessa viestissä toistuu sama ajatus.
"Ei pelkkä ulkonäkö tai raha/status yksin riitä"

"En minä kiinnostu jokaisesta komeasta ja menestyneestä miehestä"
Niin niin, mutta oletko kiinnostunut yhdestäkään rumasta ja köyhästä miehestä?

Usea on kertonut kiinnostuneensa. Jostain syystä ohitat nämä viestit tai kuittaat ne valheena.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On harhaista kuvitella että jollain söpöllä harlekin-romaanivarvistelulla voi korvata puutteita miehen luonteessa. Tällaisia kirjoitteleva ei ole ollut eläissään parisuhteessa ja vois lopettaa asiantuntijana esiintymisen asioista joista ei tajua mitään. Tekis mieli kehottaa menemään edes joskus ulos sieltä tunkkaisesta kämpästä.

Harmi kyllä, tosielämä osoittaa että olen oikeassa ja sinä väärässä.

On lähes mahdotonta löytää komeita ja menestyneitä miehiä jotka eivät saa naisia, olivat he luonteeltan kuinka ilkeitä tahansa.

Sen sijaan on hyvin helppoa löytää mukavia miehiä jotka eivät saa naista koska he ovat liian heikoilla looks/money/status-akselilla.

Tai sitten teillä on vain paska luonne. Alan juttujenne perusteella vähitellen kallistua tähän viimeiseen vaihtoehtoon.

Paska luonne, huonot sosiaaluset taidot ja negatiivinen ja samalla aliarvioiva asenne kanssaihmisiin. Introvertti luonne voi myös olla este. Oikeasti mukavien ja kunnollisten ei tarvitse sitä jatkyvasti jankuttaa vaan nämä ominaisuudet tulee esille käytöksessä ja siinä miten kohtelee toisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N29 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en käsitä, että mikä näissä miehissä voi olla vikana?? En keksi muuta kun (kriittinen?) luonne. Tunnen monia miehiä ketkä on kun peräkammarista vedettyjä, lihavia ja karvaisia tietokonenörttejä ketkä vetää colaa ja tupakkaa, mutta silti niillä on (suht saman tasoinen!!!) nainen. Voisko olla siinä, että nämä yksinäiset miehet kelpuuttavat vain semmoisen mallitytyn, ketä ei edes vilkaise miestä päin? Laskekaa rimaa ja kohdatkaa vertaisenne.

Ei ole. Tuo on se stereotypiä, jonka sinä olet oman pääsi sisällä muodostanut, koska et kykene käsittämään, että lähes kaikin puolin normaali mies voisi jäädä yksin ja vaille läheisyyttä. Sinä et kykene tuntemaan empatiaa vaan haluat kääntää näiden miesten yksinäisyyden pelkästään heidän syykseen. Sinä olet kapekatseinen ihminen, jonka lahjattomuus ajatella pintaa syvemmälle saa sinut muodostamaan mielipiteesi yleisen narratiivinen perusteella ja mielessäsi kuvittelevan sen olevan jotenkin ainutkertainen ja valaiseva ajatusrakennelma.

Ja se mitä miehet eivät useinkaan käsitä on se, että tavallisille naisille voi käydä aivan samoin.

ohis

Vain paljon harvemmin

Suomeksi sanottuna ei ikinä. 

Tietenkin jos nainen on äärimmäisen arka ja juoksee karkuun joka kerta kun joku mies tulee kymmentä metriä lähemmäs niin teoriassa tuo on mahdollista. 

Minulle on käynyt noin. Ja seuraavaksi joku tulee väittämään, että olen nirso mutta se ei pidä paikkansa. Viimeisin ihastukseni oli lievästi ylipainoinen rekkakuski. En saanut vastakaikua. Ja laihduttaa en voi, koska olen jo laiha. Tätähän olisi seuraavaksi ehdotettu. Harrastan paljon urheilua ja minulla on hyvä vartalo. 

Lievästi ylipainoinen rekkakuski? 

No onpa rankkaa, yhyyy

Jättileukainen testosonni jonka kyynärvarret on naisen pään kokoiset, tatskoja... todennäköisesti kuljetusyrittäjä, joka nettoaa sen min. 50k vuodessa. 

Täällä aina joku jätkä luettelee unelmamiehensä tuntomerkkejä.

Uskotaanhan me että sinä haluaisit tuollaisen, mutta armahda nyt meidät naiset noilta kiusallisilta yksityiskohdilta.

Niinpä. En tunne yhtäkään naista jolla olisi kriteereissä jykevä leuka, mutta tämä palstamies fantasioi aina näistä jykevistä leuoista ja saalistajan silmistä.

Ei naiset sitä ehkä usein kriteereihinsä listaa, mutta lähes kaikilla naisten suosikkimiehillä on vahvat leuat. Jopa useimmilla kadulla nähdyistä miehistä jotka ovat naisen löytäneet. 

Herranjumala, olin luullut niitä leukoja oikeasti joiksikin jättileuoiksi, mutta tämä avasi silmäni: Kyseessä täytyy olla ihan normaalien leukojen. Leukajankaaja laskee isoksi mitkä vaan leuat, jotka ovat isommat kuin H. Harkimolla. Muu ei selitä tätä lausuntoa.

Kyllä esim. tällaiset lasketaan isoiksi:

http://i.imgur.com/Jd9g0tA.jpg

https://im.mtv.fi/image/6656908/landscape16_9/1024/576/efdbf84449b3be21…

Mikä ihme mahtoi olla tämänkin postauksen pointti. Mutta okei, on tullut selväksi. Tavalliset leuat ovat sinun leukaasi verrattuna jättimäisiä ja sinun laalaalandiassasi ihan tavalliset leuat ovat jykeviä leukoja. Joten kyllä, olemme ihan samaa mieltä. Marketit pursuavat tavallisia jättimäisiä jykevälaukoja joilla on saatu nainen

.

Nii-i. Meille naisille miehet on vaan leuankantotelineitä. 

Illan paras 😂

Olen 30-40-vuotias nainen ja useimpien naisten täällä esittäneiden kommenttien puolella. Ulkonäköä tärkeämpää minullekin on se mitä sisältä löytyy, koska se loppujen lopuksi ratkaisee tuleeko suhteesta mitään vai ei. Jos mies tämän lisäksi vielä miellyttää silmää, niin kiva juttu. Iän myötä olen huomannut, että ulkonäöllä - etenkin vartalolla - on minulle lähinnä seksuaalisesta merkitystä, mutta jos mies on huomaavainen rakastaja ja muutenkin luotettava ja ihana ihminen niin olkoon sitten minun puolesta vaikka pottunokkainen pullukka ennemmin kuin komea mutta valehteleva kusipää. Myöskään miehen pankkitilin saldolla, työpaikalla, autolla tai muulla vastaavalla ei ole minulle mitään käytännön merkitystä. Minulla on omakin pankkitili, työpaikka ja auto, ja olen ihan tyytyväinen itsenäisyyteeni eikä kiinnosta siipeily (myöskään minun suuntaani). Toivoisin tietysti, että voisimme yhdessä tehdä mukavia juttuja jotka toki maksavat rahaa, mutta niin että molemmat panostavat siihen yhtä lailla tai tarjoamme toisillemme vuorotellen jos on kyse esim. ravintoloista tai leffoista. Tällä hetkellä sekä oma että kumppanini taloudellinen tilanne on heikko, mutta silloin keksitään jotain ilmaista hauskaa (esim. viimeksi kävimme telttailemassa).

Kaiken tämän lisäksi jään kuitenkin miettimään, että mikä on koko pariutumisen tarkoitus. Pohjimmiltaan kumppanuus ja/tai jälkikasvu, eikö? Vaikka en lapsia halua, niin ymmärrän ja huomaan kuinka kuukautiskiertoni vaikuttaa voimakkaasti seksuaalisuuteeni ja halukkuuteeni. Ymmärrän, että olen biologinen olento, jolla on biologiaan pohjautuvat vietit. Esim. ovulaation aikaan kiihotun suuresti ajatuksesta, että mies laukeaisi sisälleni (mitä en siis järjellä ajatellen koskaan toivoisi tapahtuvan koska en halua tulla raskaaksi).

Tämän valossa en pidä lainkaan kummallisena sitä, että naisia viehättää miesten tietynlainen käytös tai se, mitä heillä on ns. tarjota. Pyhä pillerinpyörittäjänaaras valitsee kumppanikseen sen yksilön, joka tuo hänelle suurimman lantapalleron munien laskupaikaksi. Monet lintukoiraat viettelevät naaraita tuomalla heille nokassaan pesänrakennusmateriaalia. Naaraan vaistot ohjaavat valitsemaan sen yksilön, joka tuo turvaa suvunjatkamista ajatellen. Ihan materiaalistakin turvaa siis. Tietystikään tämä ei koske joka ikistä maapallon lajia, mutta monia kuitenkin. Ja oman osansa näyttelee myös koiraan ulkoinen olemus. Naaraathan ovat yleensä niitä maastoon taustalle piiloutuvia hiirulaisia kun taas koiraan tuuheimmalla karvoituksella, sulkien koreimmalla värillä, suurimmilla sarvilla jne. houkutellaan niitä naaraita parittelemaan juuri tämän kyseisen yksilön kanssa, jotta jälkikasvukin olisi mahdollisimman tervettä ja menestynyttä. Samoin urokset haluavat paritella mieluiten niiden naaraiden kanssa, jotka näyttävät ulkoisesti kaikkein hedelmällisimmiltä (ihmisellä leveä lantio, suuret rinnat ja nuoruudesta kertovat seikat). Huom., urokset parittelevat tietysti niin monen naaraan kanssa kuin vain suinkin mahdollista, että geenit leviäisivät mahdollisimman laajalle. Luonnonvalinta, kaikkihan tämän toki tietävät.

1/2, jatkuu

2/2, jatkuu

Siksi siis en ihmettele, että naiset viehättyvät miehistä, joilla on todisteita siitä että he voisivat tarjota sen "suurimman lantakikkareen". Niinhän sen pitäisi ollakin, ainakin jos jälkikasvua haluaa. Sehän on vain järkevää. Minä ainakin tunnustan tämän seikan olemassaolon ja uskon, että se ohjaa valintojamme alitajunnassa enemmän kuin haluaisimmekaan tunnustaa. Järjellä voin toki tiedostaa että en halua lapsia, joten ihan sama sinänsä miehen geeniperimällä, enkä _tarvitse_ minulle pyöriteltyjä lantapalloja. Mutta en kai minä komeaa ja menestynyttä miestä poiskaan potkisi, jos hän olisi muuten ihmisenä minulle sopiva. En tiedä toisiko sellainen suhde (menestyneen ja komean miehen kanssa) minulle jotain erityistä tyydytystä tai tyytyväisyyttä, olisi hauska tietää. Kenties? Mutta koska sapiensin aivoillani tiedän että minulla on se oma pankkitili, niin sama se mikä tyhjätasku minun kumppaninani on, koska asiani ovat jo kunnossa. Samaten ymmärrän oikein hyvin, miksi miesten päät kääntyvät sen pitkähiuksisen runsasrintaisen 20-vuotiaan hehkuvaposkisen kaunottaren kohdalla, mutta miksi hekin kuitenkin järjellä valitsevat kumppanikseen kenties ihan jonkun muun.

En tiedä saiko tästä tekstistä nyt kiinni päätä tai häntää, tuli vähän turhan pitkäkin stoori, pahoittelen. Mutta kunhan nyt osallistuin kun muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tttttttttt kirjoitti:

Ei taso ja kemia ole mitenkään ristiriidassa keskenään.

Ensin katsotaan tasot. Ellei taso riitä, ei tilaisuutta tule. Tutustuminen tapahtuu kaverimielessä ja tarvitaan ihme luokkaa haaksirikkoutuminen kahden autiolle saarelle jotta tilanne siitä muuttuisi.

Jos taso riittää, tutustutaan ja katsotaan onko kemiaa.

Niin se tosielämässä menee.

Onko taso siis pelkkää ulkonäköä? Jos sen tietää jo ennen tutustumista. voi voi.

Näin se vaan menee, pärstäkertoimen ja muunkin ulkoisen olemuksen perusteella ihmiset tekevät sinusta päätelmiä ja päättävät, että haluavatko he tutustua sinuun ihmisenä laisinkaan. Surullista mutta totta.

Aina jaksan hämmästyä, millaisessa sosiaalisessa tyhjiössä nämä poikaressut elävät. Ei ole opiskelu- tai työyhteisöä, kavereita ja heidän siskojaan, sukulaisten naispuolisia tuttavia - ei ketään, joihin törmäilisi ja tutustuisi pakosta, vaikkei se ulkonäkö ihan kympillä nappaisikaan.

Tässä sinulle yllättävä tieto: osa meistä miehistä on yksinäisiä ja vielä, kun ikää alkaa olla lähempänä neljäkymmentä yhä yksinäisempiä. Opiskeluyhteisöt jäivät menneisyyteen, työ (jos sitä on) on harvoin semmoista mistä parisuhteen löytää, kaverit ovat perustaneet perheen ja jääneet omiin oloihinsa, harrastukset ovat yleensä melko miespainoitteisia ja sukulaisetkin saattavat olla joko etäisiä, eri-ikäisiä tai asuvat kaukana.

Tämmöisessä tyhjiössä meistä osa siis elää. Ilmeisesti tämä on väärin eletty ja tätä pitäisi jotenkin vielä hävetä?

Ei tarvitse hävetä, mutta kyllähän sitä itsekkin voisi edes yrittää laajentaa ja ylläpitää sitä sosiaalistaverkkoaan.

Pekka ei kerro missään leukansa kokoa. Mistä Uli keksi, että Pekalla ei ole laatikkopäätä?

vihreäliikemies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ei vaan kemiat kohtaa, kuten Pekallakaan ei ole näiden naisten kanssa, jotka ovat hänestä olleet kiinnostuneita. En minäkään ole löytänyt miestä, johon olisin ihastunut, ja joka olisi minuun ihastunut, mutta en siitä valita lehdissä. N30

Kemiaselitys on Pekan tapauksessa täyttä höttöä.

Kemioiden kohtaamisesta voidaan puhua silloin kun on kiinnostuneita, treffailua ja ehkä suhteitakin, mutta homma ei vain etene pidemmälle.

Silloin kun ei ole kiinnostuneita, kyse on tasosta. Naiset ovat maailman pahimpia p*skanpuhujia siinä ettei tasorimaa muka olisi. Ihan sama onko se tiedostettu vai tiedostettu rima, mutta Pekan kaltaiset miehet jää sen alle eikä niitä kemioita aleta edes katsomaan.

Kokemusta on.

Alle kolmekymppisenä olin täysin ilmaa naisille, etenkin niille joiden kanssa itse koin olevan kemiaa.

Sitten 30-35 tienoilla sain kiinnostusta naisilta joiden kanssa ei ollut mitään yhteistä (kaikki ylipainoisia, herkuttelusta tykkääviä peruskotinaisia...itse tykkään liikunnasta, vaelluksesta ja tiedejutuista). Yhdistävä tekijä oli liikakilot. Enkä löytänyt ainuttakaan rankasti ylipainoista jonka saisi edes joskus mukaan vaellukselle tai juoksulenkille.

35+ ura alkoi etenemään, ja pum, kaikki muuttui. Nyt olisi tsäänssejä. Mutta tämän hinta on sen tajuaminen miten pahasti naiset on rahan ja statuksen perään. Nekin jotka itse kuvittelee inhoavansa "statusmiehiä". Niin vain johtavassa asemassa oleva tyyppi joka osoittautuukin sydämeltään vihreäksi tiedehipiksi on kiinnostavampi kuin vihreä tiedehippi ilman johtajan titteliä.

Usko todelliseen rakkauteen on aika lailla mennyttä. Koko touhu on tasopeliä jossa mitataan oma taso ja haetaan vähintään yhtä tasokasta tai tasokkaampaa. Ulkonäkö, raha, status. Siinä se on. Naisella tietty ulkonäkö. Mieluummin otetaan ihan epäsopiva kuin matalampitasoinen.

Rima se on Pekallakin, kun ei antanut kemioille mahdollisuutta, kun naiset osoittivat kiinnostusta. Tasapeli siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tttttttttt kirjoitti:

Ei taso ja kemia ole mitenkään ristiriidassa keskenään.

Ensin katsotaan tasot. Ellei taso riitä, ei tilaisuutta tule. Tutustuminen tapahtuu kaverimielessä ja tarvitaan ihme luokkaa haaksirikkoutuminen kahden autiolle saarelle jotta tilanne siitä muuttuisi.

Jos taso riittää, tutustutaan ja katsotaan onko kemiaa.

Niin se tosielämässä menee.

Onko taso siis pelkkää ulkonäköä? Jos sen tietää jo ennen tutustumista. voi voi.

Näin se vaan menee, pärstäkertoimen ja muunkin ulkoisen olemuksen perusteella ihmiset tekevät sinusta päätelmiä ja päättävät, että haluavatko he tutustua sinuun ihmisenä laisinkaan. Surullista mutta totta.

Aina jaksan hämmästyä, millaisessa sosiaalisessa tyhjiössä nämä poikaressut elävät. Ei ole opiskelu- tai työyhteisöä, kavereita ja heidän siskojaan, sukulaisten naispuolisia tuttavia - ei ketään, joihin törmäilisi ja tutustuisi pakosta, vaikkei se ulkonäkö ihan kympillä nappaisikaan.

Tässä sinulle yllättävä tieto: osa meistä miehistä on yksinäisiä ja vielä, kun ikää alkaa olla lähempänä neljäkymmentä yhä yksinäisempiä. Opiskeluyhteisöt jäivät menneisyyteen, työ (jos sitä on) on harvoin semmoista mistä parisuhteen löytää, kaverit ovat perustaneet perheen ja jääneet omiin oloihinsa, harrastukset ovat yleensä melko miespainoitteisia ja sukulaisetkin saattavat olla joko etäisiä, eri-ikäisiä tai asuvat kaukana.

Tämmöisessä tyhjiössä meistä osa siis elää. Ilmeisesti tämä on väärin eletty ja tätä pitäisi jotenkin vielä hävetä?

Ei tarvitse hävetä, mutta kyllähän sitä itsekkin voisi edes yrittää laajentaa ja ylläpitää sitä sosiaalistaverkkoaan.

Se on pakko jos haluaa kumppanin löytää. Vaihtoehtoisesti voi syrjäytyä valittamaan mutta siinä ei ole mitään järkeä. Tai tietty jos siitä suuresti nauttii niin mikäs siinä. Mutta vois olla edes rehellinen itselleen. Tyyliin olen kiinnostuneempi kettuilemaan naisille sonessa kuin panostamaan kumppanin hankintaan ja se on oma valintani.

Ei pysty tapamaan naisia koska liian kallista, ei varaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei pysty tapamaan naisia koska liian kallista, ei varaa.

Sä kerroit tämän jo. Mikä siinä naisen tapaamisessa maksaa? Pyydä treffeille, äläkä tarjoa naiselle edes jäävettä. Menette puistoon kävelylle - > ilmaista. Jos joku nainen pyytää sinua treffeille, niin suostu ja ehdota kävelyä puistossa (älä tarjoa sitä jäävettä) - > ilmaista.

Vai yrititkö implikoida (suom. vihjata), että kaikki naiset ovat "maksullisia"?