Ystävien tympeät kommentit, onko nämä raivorehellisyyttä, maanpinnalle palauttamista, kateutta, ajattelemattomuutta vai mitä?

Minusta ap:n esimerkeissä ongelmana ei niinkään ole se, että ystävä sanoo oman erilaisen mielipiteensä, vaan se tapa, jolla sen ilmaisee.

Esim. itse tykkään todella paljon Suomen kesästä enkä ikinä lähtisi ulkomaanmatkalle (toiselle leveysasteelle) kesällä. Saattaisin sanoakin sen aihetta koskevassa keskustelussa, mutta toivottaisin kuitenkin ystävälleni hyvää reissua, koska hän taas tykkäisi matkailla kesällä.

Mielestäni ystävälle saa ilmaista erilaisen mielipiteen, muttei tietenkään ilkeilevästi tai pessimistisellä asenteella. Erilaisen näkemyksen saa aina ilmaista, kunhan tekee sen ystävällisesti.

Minusta on omituista, että jotkut eivät kommentoi toisen elämään mitään. Matka, uusi kampaus, vaikka asunnon myyminen ja uuden rakentaminen, raskaus, lapsen hyvä todistus ... jos näitä ei suoraan hiero ylpeänä toisen naamaan, niin miten voi olla niin vaikeaa sanoa jotakin mukavaa? 

Sehän on peruskohteliasuutta muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaaleja mielipiteitä. Miksi et salli ystävillesi omia ajatuksia?

Jos joku kaveri kertoo laiskasta sunnuntaistaan, kerron minä omasta ahkerointipäivästäni ja saan välittömästi vastauksen "Mulla menis päivä pilalle, jos tekisin noin!". En koe sitä loukkauksena, kateutena tai ajattelemattomuutena, vaan yksinkertaisesti kaverin laiskuutena, jonka hän tuo julki.

Ei kavereitten tehtävänä ole tukea sinun tyhmyyttäsi.

Väärin menee.

Rehellinen ihminen löytää toisen tekemisistä myös niitä myönteisiä puolia, ei pelkästään negatiivisia.

Kateellinen ankeuttaja sen sijaan löytää toisen onnesta pelkästään pahaa sanottavaa.

Minusta alkeellisiin käytöstapoihin kuuluu olla heittelemättä ikäviä kommentteja kysymättä. Jos toinen KYSYY sinulta rehellistä mielipidettä, sitten voit sanoa myös negatiivisista - mutta huom. siis myös positiivisista - puolista.

Semmoista tilannetta (jossa siis ystävä kertoi iloisena jostakin itseään ilahduttavasta) on vaikea kuvitella, mistä ei voisi rehellinen ja myötäelävä ystävä löytää jotakin positiivista kompattavaa.

Vaikka ihan vaan toisen ilon tunnistaminen on hyvä keino, jos ei itse voi rehellisesti sanoa pitävänsä toisen valinnasta. "Oi, onpa kiva, että pääset lomamatkalle, oletkin tehnyt kovasti töitä ja varmana nautit ihan vaktavasti. Hyvää lomaa!"

Huomaatko? Ei tarvitse valehdella yhtään, ainoastaan ILOITA TOISEN ILOSTA!

Mun anoppi.. Ja mies on perinyt paljon hänen luonnettaan. On välillä raskasta kun tekee kaiken väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaaleja mielipiteitä. Miksi et salli ystävillesi omia ajatuksia?

Jos joku kaveri kertoo laiskasta sunnuntaistaan, kerron minä omasta ahkerointipäivästäni ja saan välittömästi vastauksen "Mulla menis päivä pilalle, jos tekisin noin!". En koe sitä loukkauksena, kateutena tai ajattelemattomuutena, vaan yksinkertaisesti kaverin laiskuutena, jonka hän tuo julki.

Ei kavereitten tehtävänä ole tukea sinun tyhmyyttäsi.

Väärin menee.

Rehellinen ihminen löytää toisen tekemisistä myös niitä myönteisiä puolia, ei pelkästään negatiivisia.

Kateellinen ankeuttaja sen sijaan löytää toisen onnesta pelkästään pahaa sanottavaa.

Minusta alkeellisiin käytöstapoihin kuuluu olla heittelemättä ikäviä kommentteja kysymättä. Jos toinen KYSYY sinulta rehellistä mielipidettä, sitten voit sanoa myös negatiivisista - mutta huom. siis myös positiivisista - puolista.

Semmoista tilannetta (jossa siis ystävä kertoi iloisena jostakin itseään ilahduttavasta) on vaikea kuvitella, mistä ei voisi rehellinen ja myötäelävä ystävä löytää jotakin positiivista kompattavaa.

Vaikka ihan vaan toisen ilon tunnistaminen on hyvä keino, jos ei itse voi rehellisesti sanoa pitävänsä toisen valinnasta. "Oi, onpa kiva, että pääset lomamatkalle, oletkin tehnyt kovasti töitä ja varmana nautit ihan vaktavasti. Hyvää lomaa!"

Huomaatko? Ei tarvitse valehdella yhtään, ainoastaan ILOITA TOISEN ILOSTA!

Näin menee ainakin minulla homma. Tulen todella iloiseksi itse, kun saan kokea ystävän suuren ilon. Ei voi mitään, olenkohan jotenkin epänormaali sitten, kun pieni alun harmi siitä, etten itse pääse lomalle, vaihtuu salamannopeasti ihan varmasti aitoon hyvän olon tunteeseen ystävän puolesta. Yhteinen ilo on paras ilo! Olen muuten huomannut, että yleensä itsellekin tapahtuu jotain kivaa pian tällaisen jälkeen.

Masentavia ovat ihmiset, jotka suupielet alaspäin ja jotenkin katkeranoloisina vetävät ystäviään omaan ankeaan pessimistiseen oloonsa mukaan. "Tyhmää lähteä näillä keleillä etelänlomalle", "Kannattaako sun ostaa tuollaista mekkoa (vaikka ois -70% ale!!!)"? "Miksi sä nyt noin teet, tee näin", "En mä ainakaan valmistaisi anopille lihapataa, mä tekisin kalasta jotain", "Ei sulla ole mahiksia tuohon mieheen", "Tuskin sä saat sen opiskelupaikan" ja samaa alakuloista liibadaabaaaa...

Totuus ja rehellisyys ovat tärkeät kuulla oikean ystävän suusta, mutta ei niihin voi kuvitellakaan uskovansa, jos ne noin esitetään, katkerana.  -eri

Voiko tuollainen tympeän kommentin sanoja olla kateellinen? Varsinkin jos aloittaa sanomalla "ei millään pahalla mutta"?