Ystävien tympeät kommentit, onko nämä raivorehellisyyttä, maanpinnalle palauttamista, kateutta, ajattelemattomuutta vai mitä?
Esimerkkejä:
Lähden lomamatkalle ulkomaille ja ystävä toteaa: "Mä en todellakaan lähtis nyt ulkomaille, kun Suomessa on kerrankin kaunis kesä!" Missään vaiheessa keskustelua ei toivota hyvää lomaa, ilme on nyrpeä. Jossain vaiheessa sanoo myös, että: "Tosi epäekologista matkustaa lentokoneella!".
Pidän viikonloppuna rankan työviikon jälkeen laiskottelupäivän ja olen vielä puolilta päivin yöpaidassa. Ystävä soittaa, kerron laiskasta sunnuntaistani ja hän toteaa: "Mulla menis päivä pilalle jos tekisin noin!!!".
Ostamme lapsille pihalle jättitrampoliinin hyvällä turvaverkolla, johon ystävä: "Noilla trampoliineilla on sattunut tosi paljon pahoja vahinkoja lapsille, murtumia ja muuta, en itse todellakaan hankkis!".
Saatteko tekin ystäviltänne tämän tyylistä kommenttia? Mistähän moinen terävyys johtuu?
Kommentit (106)
Todellinen ystävyys mitataan siinä, kestääkö myös ystävän menestyksen. Moni ajattelee olevansa hyvä ystävä, kun on kaverin tukena huonoina hetkinä. On paljon helpompaa olla "tukena" silloin, kun saa hieman tuntea sääliä ja ylemmyydentunnetta kaveria kohtaan.
Mutta pystytkö aidosti iloitsemaan ystäväsi materiaalisesta menestyksestä tai onnesta rakkaudessa, tai mistä vain pienemmästäkin asiasta, silloinkin kun hänellä menee paremmin kuin sinulla? Pystytkö sanomaan, että onpa kiva, olen tosi iloinen puolestasi? "Nauttikaa reissusta, ihanaa kun olet saanut levättyä, trampoliini kuulostaa tosi kivalta"? Ilman mitään "rehellistä" kuittailua, millä todellisuudessa yritetään pienentää toisen onnea.
Yllättävän harva sietää, saati sitten oikeasti ja aidosti pystyy iloitsemaan ystävän onnesta. Mielestäni tämä on aidon ystävyyden testi. Itselläni on monia kavereita, ja useampi ystävä joihin voin luottaa hädässäkin. On myös yksi sellainen upeaista upein ystävä, jonka tiedän varmasti
intoilevan kanssani myös sellaisina hetkinä, kun elämässäni menee ihanasti, eikä koe menestystäni uhaksi. Tunne on molemminpuolinen.
Eikös toi ole ihan tyypillinen tollojen kommunikointityyli? Itse kuulen tuon tyyppisiä totuuksia entisiltä koulukavereilta lähes aina kun tapaamme. Huvittavaa kuunnella, kuinka törpöksi ihmiset kehtaavat mennä, jos heidän antaa. Tietysti joidenkin osalta on minullakin jo tullut mitta täyteen, ei ihan mitä tahansa viitsi ottaa vastaan edes uteliaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Eikös toi ole ihan tyypillinen tollojen kommunikointityyli? Itse kuulen tuon tyyppisiä totuuksia entisiltä koulukavereilta lähes aina kun tapaamme. Huvittavaa kuunnella, kuinka törpöksi ihmiset kehtaavat mennä, jos heidän antaa. Tietysti joidenkin osalta on minullakin jo tullut mitta täyteen, ei ihan mitä tahansa viitsi ottaa vastaan edes uteliaisuudesta.
Itsekin teen tuota aina suomalaisten kanssa.
Suomalaisilla on ihan järkyttävät käytöstavat ja niiltä tulee tosiaan mitä vain, kun antaa niiden rauhassa nolata itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei menisi päivä pilalle yöpukupäivästä, mutta muuten olen samaa mieltä ystäväsi kanssa, enkä olisi loukkaantunut yhdestäkään hänen kommentistaan. Minulle nuo edustavat raivorehellisyyttä. Mieluummin rehellinen kuin jonninjoutavien puhuja, tykkään! Noista selviää hymyllä! Hymyilitkö? Saat olla erilainen kuin hän.
Raivorehellistä ihmistä suurempaa joutavien puhujaa ei olekaan. Älä kerro mielipidettäsi jos sitä ei kysytä, mikäli sinulla ei ole mitään mukavaa sanottavaa. Ei ole kyse rehellisyydestä: yrität vain aina itsekeskeisesti päästä siirtämään puheenaiheena itseesi ja omiin tuntemuksiisi. Et osaa iloita toisten puolesta.
Juuri näin. Ystävyyteen kuuluu luottamus ja rehellisyys, mutta tuo rehellisyys on taidettu jotenkin käsittää väärin, eli jonain raivorehellisyytenä, jolloin on rehtiyden nimissä lupa länkyttää joka helvatan kommenttiin oma "vastustava kanta", missä pelkästään "rehellisenä totuudenpuhujana" lytätään se ystävä jotenkin, tiedä sitten miksi?
Ainakin omakehu on yleensä erittäin haiskahtavaa. Mulla onkin koettu esimerkki paskaystävälle: "Et ikinä arvaa mitä mulle tapahtui äsken"!!! Ja vastaus: No en tiedä (välinpitämättömällä äänellä), mutta arvaapa mitä MINULLE tapahtui eilen"? (Siis mitä väliä sinusta, kun MINÄHÄN se tässä olen tähti!)
Jos mun ystävä nukkuu vuorokauden putkeen yöpyjamassa ja soittaa illalla, että kylläpä nukutti ja kämppä on siivoamatta ja tiskit lojuu altaassa, nauran vaan ja tarjoudun auttamaan, jos tarve vaatii. Kysyn vielä voinnit ja saiko levätyksi tarpeeksi. Ilman vi*tuilua tai mitenkään vihjailevasti, puhumattakaan että kertoisin tehokkaana, kuinka aloitan rutiinini tasan klo 5:30 suursiivouksella ja pyykkäyksellä (sekunnilleen klo 7:00), jonka jälkeen lähden lenkille ja uimaan, sekä patikoin 40 km. Eikä tulisi mieleen päivitellä, kuinka laiskaa on maata yöpuvussa ja miten pystyy ja en minä vaan koskaan ikinä sellaista, en milloinkaan, en en.
Ihmisten erilaisuus on rikkaus, tarkoittaen ulkonäön, tapojen ja makumieltymysten erilaisuutta. Jos ei hyväksy jotakuta, on sitten vaan parempi kertoa se ja unohtaa koko ystävyys, mikä on oikeaa rehellisyyttä.
Ei tollojen, vaan vähemmän herkkänahkaisten kuin sinä ja älykkäiden sekä hyväitsetuntoisten ihmisten kommunikaatiotyyli.
Vierailija kirjoitti:
Ei tollojen, vaan vähemmän herkkänahkaisten kuin sinä ja älykkäiden sekä hyväitsetuntoisten ihmisten kommunikaatiotyyli.
Jännästi sanottu. Yleensä nimittäin toisia lyttäävät ihmiset ovat itse uskomattoman herkkönahkaisia, jos joku toinen vastaavasti sanoo heille "suorat sanat".
Tapasin viikonloppuna naisen, joka laukoi epäkohteliaisuuksia ja oli muutenkin tyly.
Nosti itsensä jalustalle ja hoki, sori nyt vaan mut mulla on tapana puhua suoraan.
Emme tapaa toista kertaa.
Suora ja rehellinen voi myös olla kohteliaasti.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaaleja mielipiteitä. Miksi et salli ystävillesi omia ajatuksia?
Jos joku kaveri kertoo laiskasta sunnuntaistaan, kerron minä omasta ahkerointipäivästäni ja saan välittömästi vastauksen "Mulla menis päivä pilalle, jos tekisin noin!". En koe sitä loukkauksena, kateutena tai ajattelemattomuutena, vaan yksinkertaisesti kaverin laiskuutena, jonka hän tuo julki.
Ei kavereitten tehtävänä ole tukea sinun tyhmyyttäsi.
Tukea tyhmyyttä?? Ei ap kuulosta tyhmältä. Eikä estä kenenkään mielipiteitä. Mutta on outoa jos kaveri aina arvostelee tekemisiä. Kteuttahan tuo on. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista...
Jos kaverini kehuskelee laiskottelulla tai matkailulla tms., niin hymistelen jotain "joo", "kivaa" tms. ja ajattelen omiani. Kerran junamatkalla Seinäjoelta Tampereelle tuttu kertoi omasta elämästään kaikenlaista ja koska olin joka asiasta eri mieltä, niin hymähtelin aina joskus muka myönteisesti. Ei se mikään keskustelu ollut, se oli kaverin omakehua, mutta koska ei ole suotavaa olla eri mieltä, niin en ollut. Tosin ihan varma en ole, mistä se jutteli, ajattelin pääasiassa omiani. Pääasia, että hän oli tyytyväinen ja luuli tehneensä hienoja ratkaisuja muuttaessaan ilman työtä hevonkuuseen.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkejä:
Lähden lomamatkalle ulkomaille ja ystävä toteaa: "Mä en todellakaan lähtis nyt ulkomaille, kun Suomessa on kerrankin kaunis kesä!" Missään vaiheessa keskustelua ei toivota hyvää lomaa, ilme on nyrpeä. Jossain vaiheessa sanoo myös, että: "Tosi epäekologista matkustaa lentokoneella!".
Pidän viikonloppuna rankan työviikon jälkeen laiskottelupäivän ja olen vielä puolilta päivin yöpaidassa. Ystävä soittaa, kerron laiskasta sunnuntaistani ja hän toteaa: "Mulla menis päivä pilalle jos tekisin noin!!!".
Ostamme lapsille pihalle jättitrampoliinin hyvällä turvaverkolla, johon ystävä: "Noilla trampoliineilla on sattunut tosi paljon pahoja vahinkoja lapsille, murtumia ja muuta, en itse todellakaan hankkis!".
Saatteko tekin ystäviltänne tämän tyylistä kommenttia? Mistähän moinen terävyys johtuu?
Täysin normaaleja mielipiteitä ystäviltä, itsekin yrittäin neuvoa samalla tavalla jos minulla olisi hieman tyhmä kaveri.
Vierailija kirjoitti:
En sanoisi ystäväksi. Itse paraikaa karsin ympäriltäni negatiivisia tyyppejä sekä negatiivisia viboja aiheuttavia tyyppejä pois, alkaen fb-kaverilistan karsimisella ja sillä kuka näkee mun julkaisut. Enkä aio enää avautua sellaisille lyttääjille, aukojille, möläyttäjille.
Miten joillain onkin niin paljon ystäviä ja kavereita, että heitä voi oikein karsia ja poistella elämästä ihan urakalla.. missä te olette näihin kaikkiin tutustuneet?
Mulla ei oikeasti ole ketään ketä karsia. Jos joku kaveri joskus ärsyttääkin, niin voi voi. Olisin aika pian täysin yksin jos jonkun näistä muutamasta heivaisin pois..
Vierailija kirjoitti:
Jos kaverini kehuskelee laiskottelulla tai matkailulla tms., niin hymistelen jotain "joo", "kivaa" tms. ja ajattelen omiani. Kerran junamatkalla Seinäjoelta Tampereelle tuttu kertoi omasta elämästään kaikenlaista ja koska olin joka asiasta eri mieltä, niin hymähtelin aina joskus muka myönteisesti. Ei se mikään keskustelu ollut, se oli kaverin omakehua, mutta koska ei ole suotavaa olla eri mieltä, niin en ollut. Tosin ihan varma en ole, mistä se jutteli, ajattelin pääasiassa omiani. Pääasia, että hän oli tyytyväinen ja luuli tehneensä hienoja ratkaisuja muuttaessaan ilman työtä hevonkuuseen.
Ja katkerana sekä kateellisena päätit sitten itku kurkussa kirjoittaa tänne, koska joudut raatamaan päivittäin 8h töissä eikä sinulla ole varaa laiskotella tai matkustella?
Vierailija kirjoitti:
Ei tollojen, vaan vähemmän herkkänahkaisten kuin sinä ja älykkäiden sekä hyväitsetuntoisten ihmisten kommunikaatiotyyli.
Nimenomaan ei ole hyväitsetuntoisten, tuo yksi tollohan jo paljasti, että luulee ystävän pitävän omaa tapaansa typeränä ja rupeaa itse siksi pätemään, eli olemaan kakkapäää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tollojen, vaan vähemmän herkkänahkaisten kuin sinä ja älykkäiden sekä hyväitsetuntoisten ihmisten kommunikaatiotyyli.
Jännästi sanottu. Yleensä nimittäin toisia lyttäävät ihmiset ovat itse uskomattoman herkkönahkaisia, jos joku toinen vastaavasti sanoo heille "suorat sanat".
Todellakin. Heille ei saa edes vahingossa tai ajattelemattomuuttaan sanoa mitään typerää, heti ollaan itkemässä. Kun järkevä ihminen tajuaa, että taisi olla kömmähdys ja osaa olla hienotunteisesti hiljaa. Niin nämä ei, ollaan isot palot nenässä mykkäkoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaverini kehuskelee laiskottelulla tai matkailulla tms., niin hymistelen jotain "joo", "kivaa" tms. ja ajattelen omiani. Kerran junamatkalla Seinäjoelta Tampereelle tuttu kertoi omasta elämästään kaikenlaista ja koska olin joka asiasta eri mieltä, niin hymähtelin aina joskus muka myönteisesti. Ei se mikään keskustelu ollut, se oli kaverin omakehua, mutta koska ei ole suotavaa olla eri mieltä, niin en ollut. Tosin ihan varma en ole, mistä se jutteli, ajattelin pääasiassa omiani. Pääasia, että hän oli tyytyväinen ja luuli tehneensä hienoja ratkaisuja muuttaessaan ilman työtä hevonkuuseen.
Olet täysin paska ihminen, kuvitteletko oikeasti jotain muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkejä:
Lähden lomamatkalle ulkomaille ja ystävä toteaa: "Mä en todellakaan lähtis nyt ulkomaille, kun Suomessa on kerrankin kaunis kesä!" Missään vaiheessa keskustelua ei toivota hyvää lomaa, ilme on nyrpeä. Jossain vaiheessa sanoo myös, että: "Tosi epäekologista matkustaa lentokoneella!".
Pidän viikonloppuna rankan työviikon jälkeen laiskottelupäivän ja olen vielä puolilta päivin yöpaidassa. Ystävä soittaa, kerron laiskasta sunnuntaistani ja hän toteaa: "Mulla menis päivä pilalle jos tekisin noin!!!".
Ostamme lapsille pihalle jättitrampoliinin hyvällä turvaverkolla, johon ystävä: "Noilla trampoliineilla on sattunut tosi paljon pahoja vahinkoja lapsille, murtumia ja muuta, en itse todellakaan hankkis!".
Saatteko tekin ystäviltänne tämän tyylistä kommenttia? Mistähän moinen terävyys johtuu?
Täysin normaaleja mielipiteitä ystäviltä, itsekin yrittäin neuvoa samalla tavalla jos minulla olisi hieman tyhmä kaveri.
Tyhmä? Neuvoa? Eli kanssasi ei voi olla rauhassa eri mieltä tai elää eri tavalla. Oletpa lapsellinen, etkä lainkaan ystäväainesta.
Myönnän, olen joskus kommentoinut vastaavasti.. esim kaveri muutti maalle, johon huudahdin etten itse voisi koskaan asua maalla. Toki ymmärrän että jotkut rakastavat maaseudun rauhaa, niin kuin tämä kaveri. En tarkoittanut sanomaani mitenkään arvostelevasti. Tosin on tämäkin kaveri usein kommentoinut minulle jopa suoraan ivallisesti, joten eiköhän olla tasoissa..
Vierailija kirjoitti:
Jos kaverini kehuskelee laiskottelulla tai matkailulla tms., niin hymistelen jotain "joo", "kivaa" tms. ja ajattelen omiani. Kerran junamatkalla Seinäjoelta Tampereelle tuttu kertoi omasta elämästään kaikenlaista ja koska olin joka asiasta eri mieltä, niin hymähtelin aina joskus muka myönteisesti. Ei se mikään keskustelu ollut, se oli kaverin omakehua, mutta koska ei ole suotavaa olla eri mieltä, niin en ollut. Tosin ihan varma en ole, mistä se jutteli, ajattelin pääasiassa omiani. Pääasia, että hän oli tyytyväinen ja luuli tehneensä hienoja ratkaisuja muuttaessaan ilman työtä hevonkuuseen.
Et taida oikein osata olla ystävä, se saa varmasti kenet tahansa muuntumaan tuollaiseksi vitttupääksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaverini kehuskelee laiskottelulla tai matkailulla tms., niin hymistelen jotain "joo", "kivaa" tms. ja ajattelen omiani. Kerran junamatkalla Seinäjoelta Tampereelle tuttu kertoi omasta elämästään kaikenlaista ja koska olin joka asiasta eri mieltä, niin hymähtelin aina joskus muka myönteisesti. Ei se mikään keskustelu ollut, se oli kaverin omakehua, mutta koska ei ole suotavaa olla eri mieltä, niin en ollut. Tosin ihan varma en ole, mistä se jutteli, ajattelin pääasiassa omiani. Pääasia, että hän oli tyytyväinen ja luuli tehneensä hienoja ratkaisuja muuttaessaan ilman työtä hevonkuuseen.
Outoa, että jotakuta ei kiinnosta ystävänsä tai muiden ihmiseten elämä sinänsä, millaista se on, vaan vain se, mitä hän itse on siitä mieltä. Taidat olla vain narsisti, otan osaa.
Ihan ihmeellistä töksäyttelyä ja käytöstapojen puutetta! Jenkeissä on esimerkiksi tapana kehua kaikkea ihan kauheasti vaikka ei niin pakosti ajattelisi.
Itse kun olin lähdössä Saksaan, yksi kaveri tökäisi että se maa ei häntä kyllä kiinnosta. Paljon mieluummin kuulisi vaikka että joo siellä kun kuulemma sitä ja tätä kiinnostavaa, antoisaa matkaa. Siihen perään voisi sitten kertoa vaikka omista matkahaaveistaan. Keskustella voi, mutta kohteliaasti! Trampastakin voi sanoa että se on monelle lapselle unelmien täyttymys ja mahtavaa kun tulee liikuttua,mutta itse vähän varon niitä.
Tai kun meillä oli värikäs uusi tapetti, yksi suorasuu sanoi että joo hän ei laittaisi sellaista koska pitää rauhallisemmasta värimaailmasta. Paljon kivempi oli kuulla että " kiva kun joku uskaltaa käyttää värejä".
Makuasioista ei kannata kiistellä ja töksäyttelijä vain pilaa tunnelman. Ajatellaan vain itseä eikä lainkaan oteta toista huomioon. Kukapa tykkäisi että hänen matkasuunnitelmiaan tai tapettiaan haukutaan?