Ystävien tympeät kommentit, onko nämä raivorehellisyyttä, maanpinnalle palauttamista, kateutta, ajattelemattomuutta vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaverini kehuskelee laiskottelulla tai matkailulla tms., niin hymistelen jotain "joo", "kivaa" tms. ja ajattelen omiani. Kerran junamatkalla Seinäjoelta Tampereelle tuttu kertoi omasta elämästään kaikenlaista ja koska olin joka asiasta eri mieltä, niin hymähtelin aina joskus muka myönteisesti. Ei se mikään keskustelu ollut, se oli kaverin omakehua, mutta koska ei ole suotavaa olla eri mieltä, niin en ollut. Tosin ihan varma en ole, mistä se jutteli, ajattelin pääasiassa omiani. Pääasia, että hän oli tyytyväinen ja luuli tehneensä hienoja ratkaisuja muuttaessaan ilman työtä hevonkuuseen.

Ja katkerana sekä kateellisena päätit sitten itku kurkussa kirjoittaa tänne, koska joudut raatamaan päivittäin 8h töissä eikä sinulla ole varaa laiskotella tai matkustella?

Hankala sanoa, en ole eläissäni tehnyt töitä. Elän pääomatuloilla, asun omassa asunnossa enkä keksi mitään syytä sille, miksi muuttaisin kauas kaikesta tutusta vain siksi, että saisin kehuskella sill. Minulle riittää, että käyn mökillä Nizzassa, en erityisemmin väliä matkustamisesta.

Mulla oli kerran yksi työkaveri joka aina vähätteli mun juttuja. En sitten kauheasti ollut tekemisissä hänen kanssaan sattuneesta syystä, mutta aina kun oli pakko niin keksi jotain negatiivista, ihan mitä vaan minuun liittyvää silmälaseista, hiuksista yms. kun en mitään henkilökohtaista kertonut niin ei pystynyt tarttumaan kuin pinnallisiin asioihin. Vielä viimeisiksi sanoikseen haukkui uuden työni kun olin vaihtamassa työpaikkaa terveydellisistä syistä ja oli ollut aika rankat ajat sitä ennen, leikkaus, kuntoutuminen yms. niin ei mitään kannustavaa, ikinä.

Tajuaakohan itse edes kommenttejensa laatua. Jotkut vaan on tollasia negis-nellejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaverini kehuskelee laiskottelulla tai matkailulla tms., niin hymistelen jotain "joo", "kivaa" tms. ja ajattelen omiani. Kerran junamatkalla Seinäjoelta Tampereelle tuttu kertoi omasta elämästään kaikenlaista ja koska olin joka asiasta eri mieltä, niin hymähtelin aina joskus muka myönteisesti. Ei se mikään keskustelu ollut, se oli kaverin omakehua, mutta koska ei ole suotavaa olla eri mieltä, niin en ollut. Tosin ihan varma en ole, mistä se jutteli, ajattelin pääasiassa omiani. Pääasia, että hän oli tyytyväinen ja luuli tehneensä hienoja ratkaisuja muuttaessaan ilman työtä hevonkuuseen.

Outoa, että jotakuta ei kiinnosta ystävänsä tai muiden ihmiseten elämä sinänsä, millaista se on, vaan vain se, mitä hän itse on siitä mieltä. Taidat olla vain narsisti, otan osaa.

Onhan se outoa, että taas joku on avautunut junassa. Niitä kuuntelee kyllä aikamoista myötähäpeää tuntien. Joskus miettii, että eikö kukaan osaa sanoa tuolle yksinpuhujalle, että suunnitelmansa on typerä. Mutta ystävät ei kai koskaan sano mitään poikkipuolista.

Äitini oli pitkälti tuollainen minun ollessa nuorempi. Hänen loukkaavat kommenttinsa olivat omituinen sekoitus vähättelyä, yleistä tympeyttä ja negatiivista asennetta. Hyvin usein kommentteja säesti tympeä ilme ja tuhahtelu. 

Kärsin huonosta itsetunnosta ja masennuksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli pitkälti tuollainen minun ollessa nuorempi. Hänen loukkaavat kommenttinsa olivat omituinen sekoitus vähättelyä, yleistä tympeyttä ja negatiivista asennetta. Hyvin usein kommentteja säesti tympeä ilme ja tuhahtelu. 

Kärsin huonosta itsetunnosta ja masennuksesta. 

Minun isäni on myös tuollainen, ollut kaiken aikaa. Yhteydenpito on aivan minimaalista. Pilatkoon rauhassa oman elämänsä, minun ei sitä kaikkea negatiivisuutta tarvitse ottaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse diagnosoitu aspergerini nostaa taas päätään.

En nyt oikein ymmärrä oikein koko ongelmaa.

Minulla on kaveri joka on persu, yks on kokoomuslainen, moni on vihervassari ja itse en edusta oikein mitään noista. keskustelemme mielipide eroista välillä silleen, että verisuonet pullistuu päässä ja sylki lentää.

mutta ne ovat mielipide eroja ja sitten voimme palata puhuamaan asioista mitkä koskettaa kaikkia ihmisiä.

esim. ihmisushteista ja heitämme paljon huumoria.

Miksi kaikesta pitäisi olla samaa mieltä? Olen muuten nainen ja porukkamme pahin kuittailija ja "oikeassa olija" oli mies ja ei kestänyt itseensä kohdistuvaa kritiikkiä ja meni TUNTEISIIN ja nykyään ei olla enää kavereita.

TLDR. Hommatkaa oikeita ongelmia.

Nyt oli puhe itselle iloa tuottavien asioiden olemisesta ystävän silmissä väärin. Opettele ymmärtämään keskustelujen sisällöt, vikket mistään loukkaantuisikaan.

8

Wannabe asperger täällä taas moi. Kyllä minä ymmärsin. 

On mielestäni parempi, että sanotaan jonkin verran asioita suoraan. On aika yleistä, että naiset puhuvat sitten jälkeen päin paskaa toisen selän takana kun ei uskalleta sanoa mielipiteitään.

Mutta joo, jatkakaa.

Niin joo. Sitten ne turhautumiset tullaan purkamaan AV:lle

Minä tunnistan itseni yhdestä ystävyyssuhteestani tuollaisena vähän hankalana töksäyttelijänä. Mutta samoin on se ystävänikin. Meidän kohdalla uskon olevan kyse siitä, että olimme lapsuudessa ja nuoruudessa todella tiiviisti yhdessä ja aina kaikesta samaa mieltä, emme koskaan ikinä riidelleet mistään. Kun kasvoimme aikuiseksi, oleme luonnollisesti muuttuneet, mutta jostain syystä emme osaa sanoa sitä toiselle.. on jäänyt ikään kuin tunnelukko siitä päälle, ettei eri mieltä voi olla. No, sanomme niitä mielipiteitämme kyllä, mutta se on tuollaista töksähtelevää ja ajautuu helposti sellaiseen epämääräiseen nokitteluun, jossa ihan pieneen erimielisyyteen palataan myöhemmin vielä, esim. korostetaan sitä omaa mielipidettä rivien välistä. Todella rasittavaa ja vaikuttaa siihen, etten enää nauti hänen seurastaan, mutta on myös todella vaikeaa ottaa asiaa puheeksi.

Muiden ystävieni kanssa voin hyvin sanoa eriävän mielipiteeni, ei se ole mikään juttu, ihan luonnollista ja silti se ei tarkoita, ettenkö voisi toivottaa hänelle "hyvää matkaa" (tai mitä ikinä) vaikka olenkin ihan eri mieltä. Nämä taitaa olla usein syvempiä juttuja kuin vain pelkkiä käytöstapoja.

Näinkin voi käydä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ihmeellistä töksäyttelyä ja käytöstapojen puutetta! Jenkeissä on esimerkiksi tapana kehua kaikkea ihan kauheasti vaikka ei niin pakosti ajattelisi.

Itse kun olin lähdössä Saksaan, yksi kaveri tökäisi että se maa ei häntä kyllä kiinnosta. Paljon mieluummin kuulisi vaikka että joo siellä kun kuulemma sitä ja tätä kiinnostavaa, antoisaa matkaa. Siihen perään voisi sitten kertoa vaikka omista matkahaaveistaan. Keskustella voi, mutta kohteliaasti! Trampastakin voi sanoa että se on monelle lapselle unelmien täyttymys ja mahtavaa kun tulee liikuttua,mutta itse vähän varon niitä.

Tai kun meillä oli värikäs uusi tapetti, yksi suorasuu sanoi että joo hän ei laittaisi sellaista koska pitää rauhallisemmasta värimaailmasta. Paljon kivempi oli kuulla että " kiva kun joku uskaltaa käyttää värejä".

Makuasioista ei kannata kiistellä ja töksäyttelijä vain pilaa tunnelman. Ajatellaan vain itseä eikä lainkaan oteta toista huomioon. Kukapa tykkäisi että hänen matkasuunnitelmiaan tai tapettiaan haukutaan?

Luuletko tosiaan ettei tuollaiset "kiva kun joku uskaltaat" ei näy läpi suurimmalle osalle ihmisiä. Kyllä minä ainakin itse niin mieleni pahoitin kun minulle kerrottiin, että on kiva kun uskallan pukeutua.

En ole niin tyhmä, etten tietäisi mitä sillä tarkoitettiin. Käänteistä.

Arvostan itse ainakin rehellistä kommenttia enemmän kuin alentuvaa käytöstä.

Mitään suorasuuta tai töksäyttelijää ei ihmisestä tee, se että hän kertoo itse pitävänsä rauhallisemmasta värimaailmasta. Jos joku tuollaisesta loukkaantuu niin, on "kiva kun uskaltaa olla herkkä".

Aikuinen ihminen ymmärtää, ettei jokainen voi pitää samanlaisesta tyylistä, ja aikuinen ihminen kestää sen, jos hänelle tasavertaisesti sanotaan, että itsellä on toisenlainen maku.

Lopettakaa nuo alentuvat VALEHTELUT. Vaikka ihminen omaa huonon maun, tai on tyylitön, niin hän ei silti ole tyhmä tai sokeristatehty surkimus, jolle ei voi rehellistä mielipidettä sanoa.

Uskokaa pois, teidän valkoiset valheet näkyy läpi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaaleja mielipiteitä. Miksi et salli ystävillesi omia ajatuksia?

Jos joku kaveri kertoo laiskasta sunnuntaistaan, kerron minä omasta ahkerointipäivästäni ja saan välittömästi vastauksen "Mulla menis päivä pilalle, jos tekisin noin!". En koe sitä loukkauksena, kateutena tai ajattelemattomuutena, vaan yksinkertaisesti kaverin laiskuutena, jonka hän tuo julki.

Ei kavereitten tehtävänä ole tukea sinun tyhmyyttäsi.

Tämä on ihan arvo kysymys. Toiset arvostavat enemmän rehellisyyttä kuin kauniita valheita, sitten on niitä toisenlaisia ihmisiä, joille tärkeämpi arvo on ihailu. Todellinen rehellinen mielipide versus. ihailu ja toisen pönkittäminen.

Jotkut vaan on sellaisia että täytyy se oma mielipide saada sanottua.Sinun täytyy vaan pudottaa se maanpinnalle ja sanoa että minä teen  näin tee sinä miten sinä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaverini kehuskelee laiskottelulla tai matkailulla tms., niin hymistelen jotain "joo", "kivaa" tms. ja ajattelen omiani. Kerran junamatkalla Seinäjoelta Tampereelle tuttu kertoi omasta elämästään kaikenlaista ja koska olin joka asiasta eri mieltä, niin hymähtelin aina joskus muka myönteisesti. Ei se mikään keskustelu ollut, se oli kaverin omakehua, mutta koska ei ole suotavaa olla eri mieltä, niin en ollut. Tosin ihan varma en ole, mistä se jutteli, ajattelin pääasiassa omiani. Pääasia, että hän oli tyytyväinen ja luuli tehneensä hienoja ratkaisuja muuttaessaan ilman työtä hevonkuuseen.

Ja katkerana sekä kateellisena päätit sitten itku kurkussa kirjoittaa tänne, koska joudut raatamaan päivittäin 8h töissä eikä sinulla ole varaa laiskotella tai matkustella?

Hankala sanoa, en ole eläissäni tehnyt töitä. Elän pääomatuloilla, asun omassa asunnossa enkä keksi mitään syytä sille, miksi muuttaisin kauas kaikesta tutusta vain siksi, että saisin kehuskella sill. Minulle riittää, että käyn mökillä Nizzassa, en erityisemmin väliä matkustamisesta.

Ja itku kurkussa kirjoitat kaupungin vuokrayksiöstä näitä voimafantasioita vauva.fi - foorumille. Ainoa paikka missä käyt on lähikauppa ja tilaat netistä Pizzaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse diagnosoitu aspergerini nostaa taas päätään.

En nyt oikein ymmärrä oikein koko ongelmaa.

Minulla on kaveri joka on persu, yks on kokoomuslainen, moni on vihervassari ja itse en edusta oikein mitään noista. keskustelemme mielipide eroista välillä silleen, että verisuonet pullistuu päässä ja sylki lentää.

mutta ne ovat mielipide eroja ja sitten voimme palata puhuamaan asioista mitkä koskettaa kaikkia ihmisiä.

esim. ihmisushteista ja heitämme paljon huumoria.

Miksi kaikesta pitäisi olla samaa mieltä? Olen muuten nainen ja porukkamme pahin kuittailija ja "oikeassa olija" oli mies ja ei kestänyt itseensä kohdistuvaa kritiikkiä ja meni TUNTEISIIN ja nykyään ei olla enää kavereita.

TLDR. Hommatkaa oikeita ongelmia.

Nyt oli puhe itselle iloa tuottavien asioiden olemisesta ystävän silmissä väärin. Opettele ymmärtämään keskustelujen sisällöt, vikket mistään loukkaantuisikaan.

8

Wannabe asperger täällä taas moi. Kyllä minä ymmärsin. 

On mielestäni parempi, että sanotaan jonkin verran asioita suoraan. On aika yleistä, että naiset puhuvat sitten jälkeen päin paskaa toisen selän takana kun ei uskalleta sanoa mielipiteitään.

Mutta joo, jatkakaa.

Niin joo. Sitten ne turhautumiset tullaan purkamaan AV:lle

Uskalleta? Aina ei vaan kannata sanoa suoraaan, en ole vielä koskaan tavannut tuollalailla negistä, joka sanoisi jos hänelle sanoo suoraan, että "ahaa, hmmm, en olekaan koskaan ajatellut asiaa tuolta kantilta, voisinkin todella yrittää muuttua mieleiseksesi (=kunnon ystäväksi)".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaaleja mielipiteitä. Miksi et salli ystävillesi omia ajatuksia?

Jos joku kaveri kertoo laiskasta sunnuntaistaan, kerron minä omasta ahkerointipäivästäni ja saan välittömästi vastauksen "Mulla menis päivä pilalle, jos tekisin noin!". En koe sitä loukkauksena, kateutena tai ajattelemattomuutena, vaan yksinkertaisesti kaverin laiskuutena, jonka hän tuo julki.

Ei kavereitten tehtävänä ole tukea sinun tyhmyyttäsi.

Tämä on ihan arvo kysymys. Toiset arvostavat enemmän rehellisyyttä kuin kauniita valheita, sitten on niitä toisenlaisia ihmisiä, joille tärkeämpi arvo on ihailu. Todellinen rehellinen mielipide versus. ihailu ja toisen pönkittäminen.

Miksi kukaan tarvitsisi toisen mielipiteitä siitä, miten itse valitsee elää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaaleja mielipiteitä. Miksi et salli ystävillesi omia ajatuksia?

Jos joku kaveri kertoo laiskasta sunnuntaistaan, kerron minä omasta ahkerointipäivästäni ja saan välittömästi vastauksen "Mulla menis päivä pilalle, jos tekisin noin!". En koe sitä loukkauksena, kateutena tai ajattelemattomuutena, vaan yksinkertaisesti kaverin laiskuutena, jonka hän tuo julki.

Ei kavereitten tehtävänä ole tukea sinun tyhmyyttäsi.

Tämä on ihan arvo kysymys. Toiset arvostavat enemmän rehellisyyttä kuin kauniita valheita, sitten on niitä toisenlaisia ihmisiä, joille tärkeämpi arvo on ihailu. Todellinen rehellinen mielipide versus. ihailu ja toisen pönkittäminen.

Miksi kukaan tarvitsisi toisen mielipiteitä siitä, miten itse valitsee elää?

....ja sama vielä toisin päin, että millä lailla se on pönkittämistä, että antaa toisen tehdä sellaisia valintoja, joista hän pitää?

Ap, ystäväsi ovat luultavasti vain kateellisia jostain syystä. Minusta on ihanaa olla koko päivä yöpaidassa vapaapäivänä eikä siinä todellakaan oe mitään pahaa. Sinä voit hyvillä mielin tehdä samoin!

Mun äiti on kans tuollainen ilkeämielinen arvostelija. Tämä ketju on avannut silmiäni sille, ettei se olekaan johtunut siitä, että hän on äitini (kuten hän asian ilmaisee ja selittää syyksi), vaan syy on se, että hän on ilkeä ja käytöstavaton mulkku. Hän ei ikinä uskalla sanoa ystävilleen suoraan yhtään mitään, vaan teeskentelee kaikin voimin parempaa ihmistä kuin onkaan, mutta minulle kyllä uskaltaa sanoa, ja on pahoittanut mieleni useasti, monta kertaa liikaa.

Kiitos tämän ketjun tajuan, että syy on hänen perseinen luonteensa, ei äitiys.

Ei se pahemmin lohduta, mutta kuitenkin.

En enää ole missään tekemisissä, osin tuon ominaisuutensa takia saa pärjätä vanhuutensa miten yhteiskunnalta sattuu voimia riittämään. Minulla on häntä kohtaan nolla millimetriä sympatiaa. Velvollisuudekseni en häntä myöskään aio ottaa, olin sitä hänelle, ei ois tarttenut. Lastenkodit oli keksitty.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on kans tuollainen ilkeämielinen arvostelija. Tämä ketju on avannut silmiäni sille, ettei se olekaan johtunut siitä, että hän on äitini (kuten hän asian ilmaisee ja selittää syyksi), vaan syy on se, että hän on ilkeä ja käytöstavaton mulkku. Hän ei ikinä uskalla sanoa ystävilleen suoraan yhtään mitään, vaan teeskentelee kaikin voimin parempaa ihmistä kuin onkaan, mutta minulle kyllä uskaltaa sanoa, ja on pahoittanut mieleni useasti, monta kertaa liikaa.

Kiitos tämän ketjun tajuan, että syy on hänen perseinen luonteensa, ei äitiys.

Ei se pahemmin lohduta, mutta kuitenkin.

En enää ole missään tekemisissä, osin tuon ominaisuutensa takia saa pärjätä vanhuutensa miten yhteiskunnalta sattuu voimia riittämään. Minulla on häntä kohtaan nolla millimetriä sympatiaa. Velvollisuudekseni en häntä myöskään aio ottaa, olin sitä hänelle, ei ois tarttenut. Lastenkodit oli keksitty.

Kuin omasta elämästäni tämä. isäni oli äitini suuri rakkaus, akateeminen, huippu-urheilija, komea ja ihan kaikkea mitä nainen vaan voi unelmoida.

Minun piti tietenkin olla kuin isäni, mutta voi voi, kun en ollutkaan. Huomasin sen valtavan pettymyksen jo varhain. Välit pistin poikki aika nuorena, enkä tavannut häntä vuosikymmeniin. Hänellä oli myös poika, jota jumaloi, toisesta avioliitosta, minähän en ollut yhtään mitään.

Äiti oli tyrannimainen ihminen, joka halusi elää muidenkin elämät. Hän pyrki määräilemään ja kontrolloimaan; "Jätä se jätkä, saat rikkaankin", "Mitä sinä oikein tuossa ällöttävässä tyypissä näet"? "Etkö ymmärrä, että tuokin on vaan paskainen duunari, persaukinen, eikä edes komea", "Hyi olkoon, kuinka annat tuollaisen koskea itseesi"? (Tämän sanoi yhdestä miespuolisesta ystävästäni, siis vain platonisesta ystävästäni, joka toi äidille joulukuusenkin ja toivotti hyvää joulua!) Itkin.

Muille, kuten työnantajalleen ja kunnioittamilleen rouville, yhteiskunnan huipulta, hän oli mielinkielin ja livoskeli milloin kenenkin persuksia. Kauhea huoli aina, että "Mitä nekin meistä ajattelee"? Ahdistava ja suorastaan henkeä kuristava ihminen. Juorusi kaikkien salaiset asiat ja kuunteli puhelut, avasi jopa kirjeet yms. Anteeksi kuitenkin. Toivon niin, että kaikki olisi ollut toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse diagnosoitu aspergerini nostaa taas päätään.

En nyt oikein ymmärrä oikein koko ongelmaa.

Minulla on kaveri joka on persu, yks on kokoomuslainen, moni on vihervassari ja itse en edusta oikein mitään noista. keskustelemme mielipide eroista välillä silleen, että verisuonet pullistuu päässä ja sylki lentää.

mutta ne ovat mielipide eroja ja sitten voimme palata puhuamaan asioista mitkä koskettaa kaikkia ihmisiä.

esim. ihmisushteista ja heitämme paljon huumoria.

Miksi kaikesta pitäisi olla samaa mieltä? Olen muuten nainen ja porukkamme pahin kuittailija ja "oikeassa olija" oli mies ja ei kestänyt itseensä kohdistuvaa kritiikkiä ja meni TUNTEISIIN ja nykyään ei olla enää kavereita.

TLDR. Hommatkaa oikeita ongelmia.

Nyt oli puhe itselle iloa tuottavien asioiden olemisesta ystävän silmissä väärin. Opettele ymmärtämään keskustelujen sisällöt, vikket mistään loukkaantuisikaan.

8

Wannabe asperger täällä taas moi. Kyllä minä ymmärsin. 

On mielestäni parempi, että sanotaan jonkin verran asioita suoraan. On aika yleistä, että naiset puhuvat sitten jälkeen päin paskaa toisen selän takana kun ei uskalleta sanoa mielipiteitään.

Mutta joo, jatkakaa.

Niin joo. Sitten ne turhautumiset tullaan purkamaan AV:lle

Uskalleta? Aina ei vaan kannata sanoa suoraaan, en ole vielä koskaan tavannut tuollalailla negistä, joka sanoisi jos hänelle sanoo suoraan, että "ahaa, hmmm, en olekaan koskaan ajatellut asiaa tuolta kantilta, voisinkin todella yrittää muuttua mieleiseksesi (=kunnon ystäväksi)".

Wannabe asperger täällä taas moi. Jos, ette todellakaan tajua ketjun tekopyhyyttä niin ei jumankauta :D

Sitten mennään muihin ketjuihin haukkumaan julkkiksten ulkonäköä, muiden sisustamista. Työkaverilla on kouvola tukka ja siitä sitten juoruillaan kavereiden kanssa selän takana.

Hyi helvata!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse diagnosoitu aspergerini nostaa taas päätään.

En nyt oikein ymmärrä oikein koko ongelmaa.

Minulla on kaveri joka on persu, yks on kokoomuslainen, moni on vihervassari ja itse en edusta oikein mitään noista. keskustelemme mielipide eroista välillä silleen, että verisuonet pullistuu päässä ja sylki lentää.

mutta ne ovat mielipide eroja ja sitten voimme palata puhuamaan asioista mitkä koskettaa kaikkia ihmisiä.

esim. ihmisushteista ja heitämme paljon huumoria.

Miksi kaikesta pitäisi olla samaa mieltä? Olen muuten nainen ja porukkamme pahin kuittailija ja "oikeassa olija" oli mies ja ei kestänyt itseensä kohdistuvaa kritiikkiä ja meni TUNTEISIIN ja nykyään ei olla enää kavereita.

TLDR. Hommatkaa oikeita ongelmia.

Nyt oli puhe itselle iloa tuottavien asioiden olemisesta ystävän silmissä väärin. Opettele ymmärtämään keskustelujen sisällöt, vikket mistään loukkaantuisikaan.

8

Wannabe asperger täällä taas moi. Kyllä minä ymmärsin. 

On mielestäni parempi, että sanotaan jonkin verran asioita suoraan. On aika yleistä, että naiset puhuvat sitten jälkeen päin paskaa toisen selän takana kun ei uskalleta sanoa mielipiteitään.

Mutta joo, jatkakaa.

Niin joo. Sitten ne turhautumiset tullaan purkamaan AV:lle

Uskalleta? Aina ei vaan kannata sanoa suoraaan, en ole vielä koskaan tavannut tuollalailla negistä, joka sanoisi jos hänelle sanoo suoraan, että "ahaa, hmmm, en olekaan koskaan ajatellut asiaa tuolta kantilta, voisinkin todella yrittää muuttua mieleiseksesi (=kunnon ystäväksi)".

Wannabe asperger täällä taas moi. Jos, ette todellakaan tajua ketjun tekopyhyyttä niin ei jumankauta :D

Sitten mennään muihin ketjuihin haukkumaan julkkiksten ulkonäköä, muiden sisustamista. Työkaverilla on kouvola tukka ja siitä sitten juoruillaan kavereiden kanssa selän takana.

Hyi helvata!

Sulle voi nyt tulla tämä yllätyksenä, mutta kaikki ei aina ole niin kuin sinä sanot. Mulla ainakin on niin paljon surua, murhetta ja tekemistä omassa elämässäni, etten mitenkään edes ehtisi uhrata ajatustakaan jonkun haukkumiseen tai juoruiluun. En halua voida pahoin olemalla itsekäs, ilkeä ja hyökkäävä. Kukin eläköön tavallaan, kunhan pysyy kaidalla tiellä ja "omalla tontillaan".

Ajattele sinäkin mukavia ja lempeitä ajatuksia. Mieli ja keho kiittävät :)