Ystävien tympeät kommentit, onko nämä raivorehellisyyttä, maanpinnalle palauttamista, kateutta, ajattelemattomuutta vai mitä?
Esimerkkejä:
Lähden lomamatkalle ulkomaille ja ystävä toteaa: "Mä en todellakaan lähtis nyt ulkomaille, kun Suomessa on kerrankin kaunis kesä!" Missään vaiheessa keskustelua ei toivota hyvää lomaa, ilme on nyrpeä. Jossain vaiheessa sanoo myös, että: "Tosi epäekologista matkustaa lentokoneella!".
Pidän viikonloppuna rankan työviikon jälkeen laiskottelupäivän ja olen vielä puolilta päivin yöpaidassa. Ystävä soittaa, kerron laiskasta sunnuntaistani ja hän toteaa: "Mulla menis päivä pilalle jos tekisin noin!!!".
Ostamme lapsille pihalle jättitrampoliinin hyvällä turvaverkolla, johon ystävä: "Noilla trampoliineilla on sattunut tosi paljon pahoja vahinkoja lapsille, murtumia ja muuta, en itse todellakaan hankkis!".
Saatteko tekin ystäviltänne tämän tyylistä kommenttia? Mistähän moinen terävyys johtuu?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollainen ystävä ja aloin sitten minäkin puhua rehellisesti " tiedätkö, jos haluaa laihtua ei kannata laittaa kahviin sokeria "
"Itse ottaisin mieluummin lainaa kuin ostaisin sohvan kierrätyskeskuksesta, ties mitä sen sohvan päällä on tehty "
Äkkiä minä olinkin sitten ILKEÄ ystävä ja tämä ihminen pisti välit poikki :D
Tämä on kylläkin ihan tosiystävän kommentti, jos siis kohteena oleva henkilö on ilmaissut laihdutusaikeensa menneisyydessä. Toisaalta teelusikallisessa sokeria on jotain 5 kilokaloria.
Vierailija kirjoitti:
No ihan peruskommentteja kai nuo on.
Mulla sisko perheineen liikkuu asuntovaunulla pitkin Suomea. Minä en lähtisi omieni kanssa ikinä. Liian ahdasta ja en näe mitä järkeä. Jos matkustellaan yövytään hotellissa, jossa suihkut, kunnon sängyt ja aamupalat. Joillekin tämä meidän tapakaan ei toki ole mieluinen.
Sitten on paljon kavereita lapsilla, jotka saavat rajoituksetta möllöttää kännyköillänsä ja pleikalla. Meillä ei ja olen tästä sanonut. Muiden mielestä olen varmaan niuho.
Sitten on perheitä, joissa on selkeä karkkipäivä kerran viikossa. Meillä syödään karkkia kun siltä tuntuu. Jälkkäriksi muutama jne. Tässä suhteessa moni on ihmetellyt asiaa, mutta koska koko perhe ollaan hoikkia, niin se puhukoon puolestaan.
Vauva- ja pikkulapsiaikana sain pitkiä katseita, kun ilmoitin ettei markettivaatteita kalliimmat merkkilastenvaatteet kiinnosta minua lainkaan ja pyrin ostamaan vaatteita lapsillekin vain tarpeeseen. En fiilispohjalta muuten vain. Laitan mielummin rahaa lapsille rahastoon.
Ja näitähän riittää; Ikärajojen noudattaminen, kodin siistinäpito (itsekin kuulun näihin hyvin tehokkaisiin ihmisiin, jotka ei mitään rötväpäiviä harrasta), lastenkasvatus jne.
Anna olla.
Olisi kiva varoittaa lukijoita laittamaan aurinkolasit päähän, humblebrag- kruunusi kiiltää sen verran kirkkaasti vaikka mitäs nyt siinäkään, ihan hammastahnalla ja jollain vanhalla liinalla kiillotin samalla kun huovutin toisella kädellä kuopukselle töppöset :D
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkejä:
Lähden lomamatkalle ulkomaille ja ystävä toteaa: "Mä en todellakaan lähtis nyt ulkomaille, kun Suomessa on kerrankin kaunis kesä!" Missään vaiheessa keskustelua ei toivota hyvää lomaa, ilme on nyrpeä. Jossain vaiheessa sanoo myös, että: "Tosi epäekologista matkustaa lentokoneella!".
Pidän viikonloppuna rankan työviikon jälkeen laiskottelupäivän ja olen vielä puolilta päivin yöpaidassa. Ystävä soittaa, kerron laiskasta sunnuntaistani ja hän toteaa: "Mulla menis päivä pilalle jos tekisin noin!!!".
Ostamme lapsille pihalle jättitrampoliinin hyvällä turvaverkolla, johon ystävä: "Noilla trampoliineilla on sattunut tosi paljon pahoja vahinkoja lapsille, murtumia ja muuta, en itse todellakaan hankkis!".
Saatteko tekin ystäviltänne tämän tyylistä kommenttia? Mistähän moinen terävyys johtuu?
Kyseessä on huono ystävä. Syy tuollaisen käytöksen taustalla ei ole tässä se olennainen asia. Huono käytös on. Hankkiudu ankeuttajasta eroon. Elämänlaatusi paranee.
Vierailija kirjoitti:
No ihan peruskommentteja kai nuo on.
Mulla sisko perheineen liikkuu asuntovaunulla pitkin Suomea. Minä en lähtisi omieni kanssa ikinä. Liian ahdasta ja en näe mitä järkeä. Jos matkustellaan yövytään hotellissa, jossa suihkut, kunnon sängyt ja aamupalat. Joillekin tämä meidän tapakaan ei toki ole mieluinen.
Sitten on paljon kavereita lapsilla, jotka saavat rajoituksetta möllöttää kännyköillänsä ja pleikalla. Meillä ei ja olen tästä sanonut. Muiden mielestä olen varmaan niuho.
Sitten on perheitä, joissa on selkeä karkkipäivä kerran viikossa. Meillä syödään karkkia kun siltä tuntuu. Jälkkäriksi muutama jne. Tässä suhteessa moni on ihmetellyt asiaa, mutta koska koko perhe ollaan hoikkia, niin se puhukoon puolestaan.
Vauva- ja pikkulapsiaikana sain pitkiä katseita, kun ilmoitin ettei markettivaatteita kalliimmat merkkilastenvaatteet kiinnosta minua lainkaan ja pyrin ostamaan vaatteita lapsillekin vain tarpeeseen. En fiilispohjalta muuten vain. Laitan mielummin rahaa lapsille rahastoon.
Ja näitähän riittää; Ikärajojen noudattaminen, kodin siistinäpito (itsekin kuulun näihin hyvin tehokkaisiin ihmisiin, jotka ei mitään rötväpäiviä harrasta), lastenkasvatus jne.
Anna olla.
Olet vain sosiaalisesti lahjaton, negatiivinen ja kapeakatseinen ihminen.
Minullakin on paljon eri tavoin eläviä ystäviä ja sukulaisia, mutta suhtaudun kunnioittavasti ja avarakatseisesti heitä kohtaan. Elämää voi elää monella eri tavalla eikä minun tapani ole ainoa oikea. Asioissa on monta puolta. Tuon siivousasiankin voi nähdä positiivisessa tai negatiivisessa valossa, negatiivisessa valossa sinä ahdistut jos joudut olemaan omien ajatustesi kanssa ja pakenet sitä jatkuvaan touhuamiseen. Olet huonoitsetuntoinen ja luulet ihmisen arvon mitattavan sillä,kuinka paljon suorittaa ja tekee kokoajan vaikka hampaat irvessä.
Jos olisi hyvä ystävä, jonka kanssa puhun usein, niin saattaisin sanoa mielipiteeni. Muuten pitäisin mielipiteeni omana tietonani. Mutta ihan noin tylysti en puhuisi kuin mitä ap kertoo. Sanoisin, etten itse matkustaisi nyt, mutta toivottaisin hyvää matkaa. Puolille päiville yöpaidassa olemisesta olen myöskin sitä mieltä, että siinä menee päivä hukkaan, mutta itsekin saattaisin tehdä silti niin. Asioissa on aina useampi puoli, ei ole mustavalkoista. Mielestäni on hyvä keskustella sekä huonoista että hyvistä puolista eikä vain jommasta kummasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollainen ystävä ja aloin sitten minäkin puhua rehellisesti " tiedätkö, jos haluaa laihtua ei kannata laittaa kahviin sokeria "
"Itse ottaisin mieluummin lainaa kuin ostaisin sohvan kierrätyskeskuksesta, ties mitä sen sohvan päällä on tehty "
Äkkiä minä olinkin sitten ILKEÄ ystävä ja tämä ihminen pisti välit poikki :DTämä on kylläkin ihan tosiystävän kommentti, jos siis kohteena oleva henkilö on ilmaissut laihdutusaikeensa menneisyydessä. Toisaalta teelusikallisessa sokeria on jotain 5 kilokaloria.
Tosiystävä ei huomauttele mistään kaloreista, vaikka toinen söisi vieressä viidettä hillomunkkia! Siis niin kauan, kuin henkilö on itsemääräämisoikeudellinen, eikä huollettava tm vastaavassa tilanteessa oleva vahdittava!
Ja jos ystävä on itse pyytänyt toppuuttelemaan syömisissään, on asia myös tyystin eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollainen ystävä ja aloin sitten minäkin puhua rehellisesti " tiedätkö, jos haluaa laihtua ei kannata laittaa kahviin sokeria "
"Itse ottaisin mieluummin lainaa kuin ostaisin sohvan kierrätyskeskuksesta, ties mitä sen sohvan päällä on tehty "
Äkkiä minä olinkin sitten ILKEÄ ystävä ja tämä ihminen pisti välit poikki :DTämä on kylläkin ihan tosiystävän kommentti, jos siis kohteena oleva henkilö on ilmaissut laihdutusaikeensa menneisyydessä. Toisaalta teelusikallisessa sokeria on jotain 5 kilokaloria.
Sokeri kahvissa on täysin turhaa. Makuaisti muuttuu 2-3 viikossa niin, ettei sokeria sen jälkeen edes halua kahviin. Tämän voisin kertoa kaverille.
Kyllä loppuu kuittailut lyhyeen kun sanoo, että älä nyt kateellinen ole tai älä nyt ilkeä ole - tekee asian näkyväksi. Yleensä toinen närkästyy ja suuttuu. Hassua. Paras on heeiiiiiiiii ei kannata olla kateellinen, sillä saa äkkiä riidan aikaan. Ehkä Oi kun sinä olet ilkeä ihminen toimisi yhtä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkejä:
Lähden lomamatkalle ulkomaille ja ystävä toteaa: "Mä en todellakaan lähtis nyt ulkomaille, kun Suomessa on kerrankin kaunis kesä!" Missään vaiheessa keskustelua ei toivota hyvää lomaa, ilme on nyrpeä. Jossain vaiheessa sanoo myös, että: "Tosi epäekologista matkustaa lentokoneella!". Kateutta tai maanpinnalle palauttamista, koska Suomessa on oikeasti aika lämmintä ja lentäminen on oikeasti nämä helteet huomioiden vähän turhuutta.
Pidän viikonloppuna rankan työviikon jälkeen laiskottelupäivän ja olen vielä puolilta päivin yöpaidassa. Ystävä soittaa, kerron laiskasta sunnuntaistani ja hän toteaa: "Mulla menis päivä pilalle jos tekisin noin!!!". Ajattelemattomuutta. Noin tulee monesti kommentoitua. Olet herkkänahkainen jos tuosta itket.
Ostamme lapsille pihalle jättitrampoliinin hyvällä turvaverkolla, johon ystävä: "Noilla trampoliineilla on sattunut tosi paljon pahoja vahinkoja lapsille, murtumia ja muuta, en itse todellakaan hankkis!". Huolestuneisuutta. Ihan normaalia.
Saatteko tekin ystäviltänne tämän tyylistä kommenttia? Mistähän moinen terävyys johtuu?
Lesoiletko ehkä vähän ja odotat jotain; AAAAH WAAAU! OISPA MEILLÄKIII! KYLLÄ SUN NYT KELPAA! OOTTE NIIN ANSAINNU (JUTTA GUSTAWSBERGGA ÄÄNELLÄ)
Otsikossa luki ystäVIEN. Eli kyseessä mahd. jokaisessa tapauksessa eri ihminen. Jengi haukkunut ystäVÄÄ huonoksi ystäväksi ja julistanut jyrkän tuomionsa.
Jos jokaista tapausta tarkastelee erikseen, eikä maalaa jotain kuvaa hirveästä yksittäisestä ihmisestä (tai oman itsensä pimeiden puolien ruumiillistumasta), niin ap. on turha nillittäjä, jolla on tarve päteä ja hehkuttaa kaikkea matkustelusta (turhasta sellaisesta keskellä kaikkien aikojen hellekesää) trampoliineihin. HALOO!
Trampat on vaarallisia. Älkää teloko itseänne tai lapsianne. Sitä paitsi kuka oikeasti on trampoliinistä kateellinen? Pliis.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi hyvä ystävä, jonka kanssa puhun usein, niin saattaisin sanoa mielipiteeni. Muuten pitäisin mielipiteeni omana tietonani. Mutta ihan noin tylysti en puhuisi kuin mitä ap kertoo. Sanoisin, etten itse matkustaisi nyt, mutta toivottaisin hyvää matkaa. Puolille päiville yöpaidassa olemisesta olen myöskin sitä mieltä, että siinä menee päivä hukkaan, mutta itsekin saattaisin tehdä silti niin. Asioissa on aina useampi puoli, ei ole mustavalkoista. Mielestäni on hyvä keskustella sekä huonoista että hyvistä puolista eikä vain jommasta kummasta.
No onko oikeasti todella tarpeen keskustella AINA asian huonoista puolista jos ystäväsi iloisena kertoo jostain asiasta tai päätöksestään? Mietipä.
"Sinä et matkustaisi",miksi se pitää sanoa sille kaverille? Ethän sinä ole matkustamassakaan,ei asia sua kosketa. Voisit vaan olla iloinen kaverin puolesta ja toivottaa hyvää reissua. Kaverisi on jo päätöksen tehnyt. Sama jonkun pitkään nukkumisen kanssa,kaverisi teki jo päätöksen ja iloisena kertoo nukkuneensa pitkään niin "pitää keskustella myös asian huonoista puolista" ja myistuttaa että itse en tekisi noin,päivä menee hukkaan. Jo on hel*etti.
Itse diagnosoitu aspergerini nostaa taas päätään.
En nyt oikein ymmärrä oikein koko ongelmaa.
Minulla on kaveri joka on persu, yks on kokoomuslainen, moni on vihervassari ja itse en edusta oikein mitään noista. keskustelemme mielipide eroista välillä silleen, että verisuonet pullistuu päässä ja sylki lentää.
mutta ne ovat mielipide eroja ja sitten voimme palata puhuamaan asioista mitkä koskettaa kaikkia ihmisiä.
esim. ihmisushteista ja heitämme paljon huumoria.
Miksi kaikesta pitäisi olla samaa mieltä? Olen muuten nainen ja porukkamme pahin kuittailija ja "oikeassa olija" oli mies ja ei kestänyt itseensä kohdistuvaa kritiikkiä ja meni TUNTEISIIN ja nykyään ei olla enää kavereita.
TLDR. Hommatkaa oikeita ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Itse diagnosoitu aspergerini nostaa taas päätään.
En nyt oikein ymmärrä oikein koko ongelmaa.
Minulla on kaveri joka on persu, yks on kokoomuslainen, moni on vihervassari ja itse en edusta oikein mitään noista. keskustelemme mielipide eroista välillä silleen, että verisuonet pullistuu päässä ja sylki lentää.
mutta ne ovat mielipide eroja ja sitten voimme palata puhuamaan asioista mitkä koskettaa kaikkia ihmisiä.
esim. ihmisushteista ja heitämme paljon huumoria.
Miksi kaikesta pitäisi olla samaa mieltä? Olen muuten nainen ja porukkamme pahin kuittailija ja "oikeassa olija" oli mies ja ei kestänyt itseensä kohdistuvaa kritiikkiä ja meni TUNTEISIIN ja nykyään ei olla enää kavereita.
TLDR. Hommatkaa oikeita ongelmia.
Nyt oli puhe itselle iloa tuottavien asioiden olemisesta ystävän silmissä väärin. Opettele ymmärtämään keskustelujen sisällöt, vikket mistään loukkaantuisikaan.
8
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi hyvä ystävä, jonka kanssa puhun usein, niin saattaisin sanoa mielipiteeni. Muuten pitäisin mielipiteeni omana tietonani. Mutta ihan noin tylysti en puhuisi kuin mitä ap kertoo. Sanoisin, etten itse matkustaisi nyt, mutta toivottaisin hyvää matkaa. Puolille päiville yöpaidassa olemisesta olen myöskin sitä mieltä, että siinä menee päivä hukkaan, mutta itsekin saattaisin tehdä silti niin. Asioissa on aina useampi puoli, ei ole mustavalkoista. Mielestäni on hyvä keskustella sekä huonoista että hyvistä puolista eikä vain jommasta kummasta.
No onko oikeasti todella tarpeen keskustella AINA asian huonoista puolista jos ystäväsi iloisena kertoo jostain asiasta tai päätöksestään? Mietipä.
"Sinä et matkustaisi",miksi se pitää sanoa sille kaverille? Ethän sinä ole matkustamassakaan,ei asia sua kosketa. Voisit vaan olla iloinen kaverin puolesta ja toivottaa hyvää reissua. Kaverisi on jo päätöksen tehnyt. Sama jonkun pitkään nukkumisen kanssa,kaverisi teki jo päätöksen ja iloisena kertoo nukkuneensa pitkään niin "pitää keskustella myös asian huonoista puolista" ja myistuttaa että itse en tekisi noin,päivä menee hukkaan. Jo on hel*etti.
Sinänsä avartava keskustelu, kiitos. Alan tajuta, että osa ihmisistä onkin vain paskempia, kuin minä, vaikka teeskentelevät niin kovasti parempaa. Minua on jopa ilkuttu siitä, että jään yksin, juuri tämän ketjun arvostelijoiden tapaisesti puhuvan ihmisen toimesta.
Harmi tietenkin, ettei minulla ole ilojani arvostavia ystäviä sen enempää kuin on ollut, mutta nyt todellakin tajuan, että MINÄ olen parempi ihminen kuin sellaiset, joista minä olisin kelvannut heille arvosteltavaksi. En itse ikinä suhtaudu ystäviini siten.
Minähän voisinkin olla jollekin kivalle ihmiselle jopa arvokas ystävä, toisin kuin nämä kakkapäiset ihmiset ovat minusta sanoneet. He ovatkin itse niitä kakkapäitä 😂
8
Mulla oli kanssa tuollainen ystävä. Ei kestänyt yhtään minun onneani vaan aina oli pakko alkaa aukomaan päätä ja pätemään asioista. Kun tapasin nykyisen mieheni niin ystävä kertoi että varmaan tullaan eroamaan kun mies on kuulemma liian hyvä mulle, ja että hän todennäköisesti vain käyttää mua hyväkseen. Sitten kun muutimme yhteen mieheni kanssa alkoi jauhaminen siitä miten kamala virhe se oli ja tässä vaiheessa viimeistään parisuhteemme epäonnistuu. Pitkään asuttuamme yhdessä päätimme hankkia koiran, ja kaveri alkoi selittämään miten meille ei koira sovi ja että emme ymmärrä miten suuri vastuu lemmikissä on. En muista että kertaakaan olisi ollut iloinen puolestani tai onnitellut mistään. Lopulta en enää jaksanut hänen negatiivisia ja lyttääviä kommentteja niin laitoin vain tylysti välit poikki, on muuten elämä ollut sen jälkeen paljon helpompaa😀
En saa tuollaisia kommentteja, koska negatiivisesti toisen iloihin ja asioihin suhtautuvista ihmisistä ei koskaan edes tulisi ystäviäni. Ei edes kavereitani. Olen itse aamuvirkku, mutta ei tulisi mieleenikään kommentoida puolille päiville nukkuvalle ystävälleni, miten MUN päiväni menisi piloille, jos nukkuisin puolille päiville. Eihän se mene, koska en nuku puolille päiville. Eikä ole tapanani kommentoida mitään muutakaan vastaavaa.
Minulla ei menisi päivä pilalle yöpukupäivästä, mutta muuten olen samaa mieltä ystäväsi kanssa, enkä olisi loukkaantunut yhdestäkään hänen kommentistaan. Minulle nuo edustavat raivorehellisyyttä. Mieluummin rehellinen kuin jonninjoutavien puhuja, tykkään! Noista selviää hymyllä! Hymyilitkö? Saat olla erilainen kuin hän.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei menisi päivä pilalle yöpukupäivästä, mutta muuten olen samaa mieltä ystäväsi kanssa, enkä olisi loukkaantunut yhdestäkään hänen kommentistaan. Minulle nuo edustavat raivorehellisyyttä. Mieluummin rehellinen kuin jonninjoutavien puhuja, tykkään! Noista selviää hymyllä! Hymyilitkö? Saat olla erilainen kuin hän.
Raivorehellistä ihmistä suurempaa joutavien puhujaa ei olekaan. Älä kerro mielipidettäsi jos sitä ei kysytä, mikäli sinulla ei ole mitään mukavaa sanottavaa. Ei ole kyse rehellisyydestä: yrität vain aina itsekeskeisesti päästä siirtämään puheenaiheena itseesi ja omiin tuntemuksiisi. Et osaa iloita toisten puolesta.
Hah, tämä oli hyvä.
Mä olin aikoinani ihan valtavankokoinen, eli todella lihava. Kyllä siinä karsiutui jokainen ystävänjyvä epäkelvoista akanoista.
Vaikka laihdutin, sain niin outoja kommentteja, ettei mitään käsitystä. "Älä nyt enää, kohta roikkuu paikat", "Sulla on niin paljon laihdutettavaa, että et sä yksinään onnistu", "Sairastut vielä, lihavakin voi olla terve"! jne. Kannustus jäi uupumaan.
Mieheltä kyseltiin kovin "huolehtivana ystävänä" ja ihan vaan "hyvää tarkoittaen" minusta kaikenlaista. Olin töissä suht hyvällä palkalla, ajelin autollani ja meillä oli oma koti. Ihan normijutut siis, minkä kuitenkin olettaisin olleen jo pelkästään vatutuksen aihe monelle, kun oli noita eronneita ja ongelmaisia. Ja mies on pysynyt rinnalla ne kaikki huonot hetket, puhumattakaan niistä hyvistä! Sekin vielä :D
Otin aina asiaksi "ehtiä ensin" mainita läskeistäni, kuten "Kiva, että tarjoat kakkua, mutta en nyt ota kun laihdutan", kun toinen olisi arvatenkin lohkaissut jotain myrkyllistä, kuten "Kakkua tarjolla, mutta sun kantsii ehkä jättää varmaan väliin, siis enhän mä mitenkään muuten, mutta itse taisit mainita jostain läskeistä jotain"? Tai "Kiitti kakusta, mutta syön vain marjakakkuja, en suklaisia, sori"...
"Jessus, että olen läski, täytyypä pumpata fillarinkumiin lisää ilmaa", kun olimme lähdössä "ystävän" kanssa ajelulla. Oli aiemmin kysynyt, että riittääkö sulla nyt varmasti ilmat renkaissa?
Baarissa mulle tarjosi yksi ruusunen (mieheni tuttuja) toista tuolia omani kaveriksi, juuri kun olin istuutumassa. Totesin, että mä otankin sen sun tuolin, kun näytät siltä, että olet täällä jo viikon päivystänyt". Jestas, että sai kilarit, ja hei, minä olinkin se häijy ihminen!!!!!
Miten tällainen käytös voi tuoda henkilölle itselleen mitään hyvää? Mitä tästä saa?