Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Jos voisin muuttaa elämässäni yhden asian, se olisi, etten ikinä olisi hankkinut diagnoosia”
05.08.2018 |
”Pitkän jahkailun jälkeen hain apua. Ihan hitonmoinen virhe. Jos voisin muuttaa elämässäni yhden asian, se olisi, etten ikinä olisi hankkinut diagnoosia ja kävellyt sisään terveyskeskuksen ovista.”
Näin kirjoitti 26-vuotias Veera, kun HS kysyi lukijoilta, ovatko he epäröineet avun hakemista mielenterveysongelmiinsa ja miten häiriöt ovat vaikuttaneet heidän kohteluunsa.
VALTAOSA yli 400 vastaajasta kuvailee Veeran tavoin, miten ongelmat ovat hankaloittaneet suhteita erityisesti työelämässä mutta myös terveydenhuollossa ja lähipiirissä. Osa vastaajista kertoo, että mielenterveysongelmat ovat johtaneet irtisanomisiin ja ketjutettujen määräaikaisuuksien katkeamiseen sekä heikentäneet heidän uskottavuuttaan terveydenhuollon asiantuntijoiden silmissä.
Kommentit (255)
Tässä on nähdäkseni kyse selittävän tekijän etsimisestä. On lukuisia fysiologisia ongelmia joista perusterveydenhuollossa ei ole ymmärrystä. Tällaisen vaivan kanssa lääkärille kun menet vaivoinesi, niin jos ei ole masennustaustaa niin loppupäätelmä saattaa olla että ei tiedetä mistä vaivat johtuu ja lääkitään tuurilla oireita. Jos taas oireisiin kuuluu masennuksen kaltaista oireilua tai mielenterveysongelmia on jo ollut aiemmin niin loistavaa, syy oireisiin on selvinnyt, enää ei tarvitse tutkia tai näyttää tyhmältä ja tietämättömältä, aina voi siirtyä puhumaan mielenterveydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen, jolla on mielenterveysongelmaa, eikä uskalla hakea apua täällä tapahtuvan vouhkaamisen takia: hae apua.
Kukaan ei voi luvata, etteikö diagnoosi voisi jossakin tilanteessa hankaloittaa asioita jollakin tavoin, mutta enemmän se hoitamaton pää hankaloittaa. Ja omasta kokemuksestani (vaikea masennus, ahdistusta, paniikkikohtauksia ja bipo-epäily. Nyt kunnossa) eivät ole vaikeuttaneet mitään. Olen ollut avoin asiasta kaikissa tilanteissa ja keskustellut asioista niin kuin aikuinen järkevä ihminen keskustelee. Olen saanut hyvät työpaikat, hyvää terveydenhuoltoa, kukaan ei ole ottanut lasta huostaan, vakuutukset myönnetty ja opiskelupaikkakin auennut. Hieman kyseenalaistan sitä, että pelkka diagnoosi vaikeuttaisi elämää noin paljon. Jotain jää kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tämä olla totta vielä vuonna 2018
Kyllä. Erityisesti työelämässä. Mikäli on valittava kahdesta hakijasta, joilla toisella ihan todistettavasti mielenterveysongelmaista taustaa ja toisella ei, niin kummankohan kohdalle arvelet valinnan osuvan?
Mistä he muka saavat tietää? Jos kysytään niin täytyy sanoa ettei ole eikä ole ollut mielenterveyshistoriaa.
No se selviää viimeistään työhöntulotarkastuksessa jossa käydään läpi koko sairashistoria.
Toiseksi nykyisin monessa työpaikassa on jatkuva huumeseula ja mielenterveyslääkkeet lasketaan huumeeksi.
Edelleenkään eivät saa tietää jos ei kerro.
Saahan. Työhöntulotarkastuksen edellytys on että lääkäri saa vapaan pääsyn kantaan ja ihmisen terveystietoihin.
Höpöhöpö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän juuru perustuu sanonta "ei ole häpeä hakea apua". Näin sanotaan koska on nimenomaan häpeä hakea sitä apua. Kun apua hakee, sen jälkeen onkin toisen luokan kansalainen. Kun tyttäreni opiskeli niin kävi terapiassa. Sehän on nykyaikaa että käydään juttelemassa ammattiautajalle kun kengässä on kivi. Varoitin häntä että vaikuttaa urakehitykseen.
Mistä ne työnantajat muka saavat tietää, että tyttäresi kävi opiskeluaikoinaan terapiassa? Tyhmiä varoituksia sinulla. Olisit pitänyt ison leipäläpesi kiinni, kun tyttäresi koki terapiaa tarvitsevansa.
Nykyään omakannasta.
Työnantajalla ei ole lupaa mennä omakantaan (muuhun kuin omaansa).
Mutta sen ei myöskään tarvitse sinua palkata jos ei niitä näe.
Ai työhaastattelussa isketään omakanta nenän eteen, käsketään kirjautua sisään ja antaa haastattelijan katsoa tiedot. :D Et taida olla vielä työiässä...
Meillä vaaditaan ihan samat asiat kuin mitä vakuutusyhtiö vaatii sairasvakuutukseen.
KOKO mielenterveystautologiahöpötiede on yhtä inkvisitiota erotella ihmisiä menestyviin ja pudotusuhan alla oleviin - pelkkä mielikuva ja mielivallan ''tiede'' - täynnä puoskareita, joita huvittaa se valta, joka heidään käsiinsä on annettu, kun untuvikot kävelee heidän vastaanotolleen anoen jotain diagnosia - lol - sano kuka mä olen ja mikä häiriö mulla on - ja mähän sanon - ..... RUKS RUKS RUKS!! Ja voilá sulla on diagnosis - ja sun terveydenhuolto kestää ja kestää etkä saa enää mitään perustutkimuksia - sut on kategoristoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen, jolla on mielenterveysongelmaa, eikä uskalla hakea apua täällä tapahtuvan vouhkaamisen takia: hae apua.
Kukaan ei voi luvata, etteikö diagnoosi voisi jossakin tilanteessa hankaloittaa asioita jollakin tavoin, mutta enemmän se hoitamaton pää hankaloittaa. Ja omasta kokemuksestani (vaikea masennus, ahdistusta, paniikkikohtauksia ja bipo-epäily. Nyt kunnossa) eivät ole vaikeuttaneet mitään. Olen ollut avoin asiasta kaikissa tilanteissa ja keskustellut asioista niin kuin aikuinen järkevä ihminen keskustelee. Olen saanut hyvät työpaikat, hyvää terveydenhuoltoa, kukaan ei ole ottanut lasta huostaan, vakuutukset myönnetty ja opiskelupaikkakin auennut. Hieman kyseenalaistan sitä, että pelkka diagnoosi vaikeuttaisi elämää noin paljon. Jotain jää kertomatta.
Ei varmasti myönnetä sairasvakuutusta sinulle. Ellet ole sitä hankkinut paljon ennen sairastumistasi.
Tai voihan sen saada kun siitä ensiksi melkein kaikki korvausvastuut poistetaan.
Missään työssä missä on huumeseula ei voi olla ihmistä joka syö mielenterveyslääkkeitä. Ne kun tekevät testissä hälytyksen ja ne ei ole hyväksyttyjen lääkkeiden listalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen, jolla on mielenterveysongelmaa, eikä uskalla hakea apua täällä tapahtuvan vouhkaamisen takia: hae apua.
Kukaan ei voi luvata, etteikö diagnoosi voisi jossakin tilanteessa hankaloittaa asioita jollakin tavoin, mutta enemmän se hoitamaton pää hankaloittaa. Ja omasta kokemuksestani (vaikea masennus, ahdistusta, paniikkikohtauksia ja bipo-epäily. Nyt kunnossa) eivät ole vaikeuttaneet mitään. Olen ollut avoin asiasta kaikissa tilanteissa ja keskustellut asioista niin kuin aikuinen järkevä ihminen keskustelee. Olen saanut hyvät työpaikat, hyvää terveydenhuoltoa, kukaan ei ole ottanut lasta huostaan, vakuutukset myönnetty ja opiskelupaikkakin auennut. Hieman kyseenalaistan sitä, että pelkka diagnoosi vaikeuttaisi elämää noin paljon. Jotain jää kertomatta.Ei varmasti myönnetä sairasvakuutusta sinulle. Ellet ole sitä hankkinut paljon ennen sairastumistasi.
Tai voihan sen saada kun siitä ensiksi melkein kaikki korvausvastuut poistetaan.
Sä saat luulla mitä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenellä muka ei olisi koskaan ollut mitään, lieviäkään, ongelmia mielenterveytensä kanssa. Vähän sama juttu kuin fyysinenkin terveys, että lähes kaikilla on joskus jotain ollut.
Suurimmalla osalla ei todellakaan ole ollut mitään mielenterveysongelmia elämässään.
Kyllä kaikenlaiset masennukset ja ahdistukset yms. ovat yleisiä, vaikka suuri osa ihmisistä ei hae niihin apua. Jos ihminen pysyy aina tasapainoisella mielellä huolimatta elämän vastoinkäymisistä ja murheista, niin silloin vasta onkin aihetta epäillä jonkin olevan vialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen, jolla on mielenterveysongelmaa, eikä uskalla hakea apua täällä tapahtuvan vouhkaamisen takia: hae apua.
Kukaan ei voi luvata, etteikö diagnoosi voisi jossakin tilanteessa hankaloittaa asioita jollakin tavoin, mutta enemmän se hoitamaton pää hankaloittaa. Ja omasta kokemuksestani (vaikea masennus, ahdistusta, paniikkikohtauksia ja bipo-epäily. Nyt kunnossa) eivät ole vaikeuttaneet mitään. Olen ollut avoin asiasta kaikissa tilanteissa ja keskustellut asioista niin kuin aikuinen järkevä ihminen keskustelee. Olen saanut hyvät työpaikat, hyvää terveydenhuoltoa, kukaan ei ole ottanut lasta huostaan, vakuutukset myönnetty ja opiskelupaikkakin auennut. Hieman kyseenalaistan sitä, että pelkka diagnoosi vaikeuttaisi elämää noin paljon. Jotain jää kertomatta.
Syitä diagnoosin hakemiselle voi olla useita. Toiset hakevat diagnoosia saadakseen korvauksia, eläkettä tai jotain muuta etuutta. Toiset hakevat aidosti apua, mutta valitettavan huonoin tuloksin, koska juurisyihin ei paneuduta. Esimerkiksi iso osa masennuslääkityistä voi hyvinkin selittyä hormonaalisilla häiriöillä, kilpirauhasesta alkaen. Tiede ei myöskään etene tippaakaan sillä, että tehdään höpöhöpö-diagnooseja ja lääkitään ihmiset tunnottomiksi.
Sairauskuluvakuutusta et tule saamaan, jos sinulla on mt-diagnoosi. Somaattisten sairauksien hoitoon mt-diagnoosi tulee vaikuttamaan, se on varmaa. Olet myös virallisesti terve niin pitkään kun sinulla ei ole diagnoosia. Näitä kannattaa oikeasti pohtia ennen kuin turvautuu maailman parhaaseen sairaanhoitojärjestelmään, jossa parhain tarkoittaa halvinta suhteessa tilastoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tämä olla totta vielä vuonna 2018
Kyllä. Erityisesti työelämässä. Mikäli on valittava kahdesta hakijasta, joilla toisella ihan todistettavasti mielenterveysongelmaista taustaa ja toisella ei, niin kummankohan kohdalle arvelet valinnan osuvan?
Mistä he muka saavat tietää? Jos kysytään niin täytyy sanoa ettei ole eikä ole ollut mielenterveyshistoriaa.
No se selviää viimeistään työhöntulotarkastuksessa jossa käydään läpi koko sairashistoria.
Toiseksi nykyisin monessa työpaikassa on jatkuva huumeseula ja mielenterveyslääkkeet lasketaan huumeeksi.
Ei lasketa. Missä todellisuudessa elät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kärsinyt mielenterveysongelmista melkein koko teini-ikäni ja syön edelleen lääkkeitä. Nyt opiskelen yliopistossa ja ajatus siitä että minua syrjittäisiin tämän takia ahdistaa.
Ennen tätä artikkelia en edes tajunnut että tulevaisuuden työnantajallani voisi olla pääsy tietoihini. Onneksi käyn yksityisellä psykiatrilla.
Neljä vuotta terapiassa ja erilaisilla hoitotahoilla on kuitenkin jättänyt käteen sen että minä tunnen omat rajani ja minulla on valmiudet selvitä kriiseistä. Haluaisin ainakin uskoa että näistä on hyötyä myös työelämässä enkä anna polttaa itseäni loppuun tai vastaavaa.
Mutta mitä minä hullu mistään tietäisin...
Huvittavinta on se, että iso osa masennuksesta ja ahdistuksesta lähtee suolistosta ja suoliston bakteereista (toki voi olla myös joku traumakokemus mikä pitää käsitellä terapiass yms) mutta vieläkin lääkärit uskottelevat kyseessä olevan "aivojen välittäjäaineiden häiriötila" ja määrävät esim.ssri myrkkyjä .
Suurin osa välittäjäaineista muodostuu suolistossa, ja nykyajan maito~ liha~ sokeri~ teollinen moska~ ruokavaliolla ei ole ihme, että niin monia masentaa ja ahdistaa. Länsimainen ruokavalio kun ei tue suoliston hyvää bakteeristoa, ei sitten millään.
Se ongelma ei millään kalaöljyllä parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittavinta on se, että iso osa masennuksesta ja ahdistuksesta lähtee suolistosta ja suoliston bakteereista (toki voi olla myös joku traumakokemus mikä pitää käsitellä terapiass yms) mutta vieläkin lääkärit uskottelevat kyseessä olevan "aivojen välittäjäaineiden häiriötila" ja määrävät esim.ssri myrkkyjä .
Suurin osa välittäjäaineista muodostuu suolistossa, ja nykyajan maito~ liha~ sokeri~ teollinen moska~ ruokavaliolla ei ole ihme, että niin monia masentaa ja ahdistaa. Länsimainen ruokavalio kun ei tue suoliston hyvää bakteeristoa, ei sitten millään.
Se ongelma ei millään kalaöljyllä parane.
Koprofania on sitä, että syömällä ulostetta palautetaan suolistobakteeristo. Esimerkiksi koirat tekevät näin. Ihmisen syödessä ulostetta tilaa kutsutaan koprofiliaksi ja koprofiilikko paiskataan lukkojen taakse. Näin ollen, jos suolistobakteeriston muutos parantaa mt-sairauksia, niin onko se hullu todellisuudessa se valkotakkinen, joka paiskaa itseään parantavan koprofiilikon lukkojen taakse?
Koprofania ... heh ... koprofagia :)
Av:lla on toitotettu, että heti ensitreffeilläkin pitää kertoa mt-diagnoosinsa. Mitään leimajuttuja - sitä että pystyvästä voinnista ja normaalista käyttäytymisestä huolimatta tieto diagnoosista saa ihmisen näyttämään muiden silmissä huonompana ja kaikella tavalla kykenemättömänä - ei ole uskottu. Joko uskotte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tämä olla totta vielä vuonna 2018
Kyllä. Erityisesti työelämässä. Mikäli on valittava kahdesta hakijasta, joilla toisella ihan todistettavasti mielenterveysongelmaista taustaa ja toisella ei, niin kummankohan kohdalle arvelet valinnan osuvan?
Mistä he muka saavat tietää? Jos kysytään niin täytyy sanoa ettei ole eikä ole ollut mielenterveyshistoriaa.
No se selviää viimeistään työhöntulotarkastuksessa jossa käydään läpi koko sairashistoria.
Toiseksi nykyisin monessa työpaikassa on jatkuva huumeseula ja mielenterveyslääkkeet lasketaan huumeeksi.
Edelleenkään eivät saa tietää jos ei kerro.
Saahan. Työhöntulotarkastuksen edellytys on että lääkäri saa vapaan pääsyn kantaan ja ihmisen terveystietoihin.
Nykyajan murheitä kun kaikki on sähköisenä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tämä olla totta vielä vuonna 2018
Kyllä. Erityisesti työelämässä. Mikäli on valittava kahdesta hakijasta, joilla toisella ihan todistettavasti mielenterveysongelmaista taustaa ja toisella ei, niin kummankohan kohdalle arvelet valinnan osuvan?
Mistä he muka saavat tietää? Jos kysytään niin täytyy sanoa ettei ole eikä ole ollut mielenterveyshistoriaa.
Entinen pomoni, joka sai vahingossa tietää sairaslomani syyn olleen masennuksen, sanoi minun irtisanoutuessa, että aikoo kertoa uudelle työnantajalle tämän tiedon, jos häneltä kysytään suosituksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tämä olla totta vielä vuonna 2018
Kyllä. Erityisesti työelämässä. Mikäli on valittava kahdesta hakijasta, joilla toisella ihan todistettavasti mielenterveysongelmaista taustaa ja toisella ei, niin kummankohan kohdalle arvelet valinnan osuvan?
Mistä he muka saavat tietää? Jos kysytään niin täytyy sanoa ettei ole eikä ole ollut mielenterveyshistoriaa.
Entinen pomoni, joka sai vahingossa tietää sairaslomani syyn olleen masennuksen, sanoi minun irtisanoutuessa, että aikoo kertoa uudelle työnantajalle tämän tiedon, jos häneltä kysytään suosituksia.
Oli piruuntunut kun irtisanouduit.
Saahan. Työhöntulotarkastuksen edellytys on että lääkäri saa vapaan pääsyn kantaan ja ihmisen terveystietoihin.