Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Jos voisin muuttaa elämässäni yhden asian, se olisi, etten ikinä olisi hankkinut diagnoosia”
05.08.2018 |
”Pitkän jahkailun jälkeen hain apua. Ihan hitonmoinen virhe. Jos voisin muuttaa elämässäni yhden asian, se olisi, etten ikinä olisi hankkinut diagnoosia ja kävellyt sisään terveyskeskuksen ovista.”
Näin kirjoitti 26-vuotias Veera, kun HS kysyi lukijoilta, ovatko he epäröineet avun hakemista mielenterveysongelmiinsa ja miten häiriöt ovat vaikuttaneet heidän kohteluunsa.
VALTAOSA yli 400 vastaajasta kuvailee Veeran tavoin, miten ongelmat ovat hankaloittaneet suhteita erityisesti työelämässä mutta myös terveydenhuollossa ja lähipiirissä. Osa vastaajista kertoo, että mielenterveysongelmat ovat johtaneet irtisanomisiin ja ketjutettujen määräaikaisuuksien katkeamiseen sekä heikentäneet heidän uskottavuuttaan terveydenhuollon asiantuntijoiden silmissä.
Kommentit (255)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko tämä olla totta vielä vuonna 2018
Kyllä. Erityisesti työelämässä. Mikäli on valittava kahdesta hakijasta, joilla toisella ihan todistettavasti mielenterveysongelmaista taustaa ja toisella ei, niin kummankohan kohdalle arvelet valinnan osuvan?
Mistä työnantaja diagnoosit tietää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hain juuri töitä ja päätin olla kertomatta masennuksestani ja diagnooseistani työhöntulotarkastuksessa. Lopulta hoitaja kysyi, saako hän käydä katsomassa tietojani omakannasta. Sieltähän näkee kaiken. Tuntuu tosi henkilökohtaiselta. En antanut ja laittoi lääkärille...
Vierailija kirjoitti:
Työnantajalla voi olla joku tuttu joka pääsee tarkistamaan tiedot työnsä puolesta.
Työterveyslääkärit vuotavat tietoja. Heitä eivät ilmeisesti koske samat lait. Työnantaja saa käytännössä kaiken tiedon jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän juuru perustuu sanonta "ei ole häpeä hakea apua". Näin sanotaan koska on nimenomaan häpeä hakea sitä apua. Kun apua hakee, sen jälkeen onkin toisen luokan kansalainen. Kun tyttäreni opiskeli niin kävi terapiassa. Sehän on nykyaikaa että käydään juttelemassa ammattiautajalle kun kengässä on kivi. Varoitin häntä että vaikuttaa urakehitykseen.
Mistä ne työnantajat muka saavat tietää, että tyttäresi kävi opiskeluaikoinaan terapiassa? Tyhmiä varoituksia sinulla. Olisit pitänyt ison leipäläpesi kiinni, kun tyttäresi koki terapiaa tarvitsevansa.
Jos hakeutuu sos ja terveysalalle tai kouluun töihin niin se tulee kyllä esille.
Vaatiiko ne terveystiedot vai?
Eivät vaadi, eikä ne tule esille. Työterveyshuoltokin saa muun terveydenhuollon tiedot vain jos antaa luvan tietojen siirtymiselle omakannasta. Ei kannata antaa.
Voi katsoa suoraan Pegasoksesta esimerkiksi. Ei tarvitse lupaa jos olet saman alueen hoidossa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on että ei kaikki noita ongelmia kuitenkaan kohtaa? Vaikuttaako ikä sitten jotenkin?
Itselläni oli vakava masennus kun olin 15-20v, monta vuotta kävin terapiassa ja oli lääkitystä yms. Mutta kun lopulta pikkuhiljaa paranin niin ei siitä ole sen jälkeen ollut koskaan ongelmia. Olen ihan normaalia, asiallista palvelua saanut terveydenhuollossa ja ihan normaalisti työelämässä onnistunut etenemään jo, vaikka taustalla oli keskeytettyjä koulujakin. Lukionkin kävin loppuun vasta parannuttuani iltalukiona ja valmistuin vasta 22 vuotiaana.
Kuitenkin nyt 27 vuotiaana elämä on jo täysin normaalia ja mallillaan, on amk käytynä ja hyvä työpaikka, enkä koe että tuo nuoruuteni masennusdiagnoosi vaikuttaisi elämääni millään lailla.Mikä sen tekee, että joillakin se diagnoosi sitten siellä taustalla kummittelee ja aiheuttaa huonoa palvelua tai voi vaikuttaa jotenkin jopa työelämään? Onko kyse puhtaasta tuurista että kaikki on mennyt näin ok?
Mulla sama paitsi että oon eri ikänen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni tarvitsi kerran sairaslomaa keskiyttäykseen hoitamaan pahasti oireilevaa lastansa. Työterveyslääkäri sanoi että ainut millä hän voi kirjoittaa kuukauden sairasloman on joku masennus/mielenterveysongelma diagnoosi ja kysyi mieheltäni saako hän laittaa sen syyksi. Vaikka mieheni toimitti sairasloma lapun vain lähimmälle esimiehelle, ei mennyt kauan kun työpaikalla alkoi liikkua puheet että hänellä on "päässä vikaa." No se ei onneksi mieheni työsuhteeseen vaikuttanut eikä häntä kiinnostanut työkavereiden puheet. Toki osa tiesikin mistä oli kyse. Mutta typerää ja laitonta juoruilua esimieheltä.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tarvitsi kerran sairaslomaa keskiyttäykseen hoitamaan pahasti oireilevaa lastansa. Työterveyslääkäri sanoi että ainut millä hän voi kirjoittaa kuukauden sairasloman on joku masennus/mielenterveysongelma diagnoosi ja kysyi mieheltäni saako hän laittaa sen syyksi. Vaikka mieheni toimitti sairasloma lapun vain lähimmälle esimiehelle, ei mennyt kauan kun työpaikalla alkoi liikkua puheet että hänellä on "päässä vikaa." No se ei onneksi mieheni työsuhteeseen vaikuttanut eikä häntä kiinnostanut työkavereiden puheet. Toki osa tiesikin mistä oli kyse. Mutta typerää ja laitonta juoruilua esimieheltä.
Ei sairalomatodistuksissa mitään diagnooseja lue.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tarvitsi kerran sairaslomaa keskiyttäykseen hoitamaan pahasti oireilevaa lastansa. Työterveyslääkäri sanoi että ainut millä hän voi kirjoittaa kuukauden sairasloman on joku masennus/mielenterveysongelma diagnoosi ja kysyi mieheltäni saako hän laittaa sen syyksi. Vaikka mieheni toimitti sairasloma lapun vain lähimmälle esimiehelle, ei mennyt kauan kun työpaikalla alkoi liikkua puheet että hänellä on "päässä vikaa." No se ei onneksi mieheni työsuhteeseen vaikuttanut eikä häntä kiinnostanut työkavereiden puheet. Toki osa tiesikin mistä oli kyse. Mutta typerää ja laitonta juoruilua esimieheltä.
Ei sairalomatodistuksissa mitään diagnooseja lue.
Jos ei lue, voi työnantaja pidätää palkan. Tässä ohjeet http://www.ebm-guidelines.com/dtk/ltk/avaa?p_artikkeli=ttl00178&p_haku=…
Omakannassa näkyy diagnoosinumerot ja lääkelistat. Saa yrittää estää näkymästä, ei onnistu!
Itselläni on fyysisiä sairauksia ja kaikki selostukset alkaa: Kyseessä x ikäinen nainen, jolla todettu masennus vuonna miekkajakirves...
Elämässäni oli todella vaikea vaihe. Useamman läheisen kuolema yms. Olisin halunnut keskusteluapua, sain mielialalääkereseptin! En ikinä hakenut niitä lääkkeitä.
Ei suru ole sairautta.
Kyllä on vaikeuttanut hoidon saamista!
Yksi esimerkki, että päivystyksessä ei uskottu minun kipua tai itseasiassa tuskaa. En ole tottunut valittelemaan kipuja itkemällä ja ulisemalla.
Kaaduin pyörällä ja loukkasin itseni. Lääkäri tuijotti näyttöä ja sanoi, että kyllä ne kivut siitä, mene kotiin ja ota parasetamolia. Teksteissä oli, että potilaalla aikaisemmin todettu mt-ongelmia, joten ehkä hieman liioittelee kipua.
Yritin olla kotona, mutta kipu oli helvetillistä. Lopulta avokki ei enää kestänyt katsoa tilannetta ja vei mut uudestaan päivystykseen ja sen verran karjaisi, että pääsin suorilla röntgeniin.
Kyynärvarresta oli kaksi luuta irtipoikki. Käsi jouduttiin leikkaamaan. Yli kaksi vuotta olen nyt kättä potenut. On jouduttu leikkaamaan uudestaan ja perillinen kipu jäytää koko ajan.
Nyt minusta tuntuu, että alan todellakin masentua! Jos niin käy, menen yksityiselle.
Kyllä. On tehty valitus. Lääkäri sai jonkunlaisen muistutuksen tai huomautuksen. Mitäpä apua siitä mulle on?
Aion tehdä uuden valituksen hoitovirheistä. Koska jo alkuperäinen masennusdiagnoosi on väärä!
Vaikka luultavasti tuhlaan vain aikaani.
Että tällä vuosituhannella on mt-ongelma-merkintä kuin iso varoitusmerkki otsassa!
Minkään henkilökunnan vaitioloon en luota pätkääkään!
Olin juhlissa, joissa oli hoitsuja ja siivoojia paikallisesta teekoosta. Parin sidukan jälkeen alkoi kuvottava juoruilu kuntalaisten sairauksista!
En arvosta enää pätkän vertaa. Ihan liikaa saavat palkkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarin artikkeli aiheutti minussa ristiriitaisia tunteita.
On tärkeää, että mielenterveysdiagnooseista koituneista ongelmista muussa terveydenhuollossa puhutaan. Lehtijuttu tuntui kuitenkin pääasiassa maalailevan uhkakuvia ja sai ehkä monen pelkäämää avun hakemista.
Minusta olisi ensiarvoisen tärkeää jokaisen muistaa, että hoitamattomista mielenterveysongelmista on haittaa uralle saati muulle elämälle perhe- ja muine ihmissuhteineen. Diagnoosi rekisterissä voi aiheuttaa kitkaa törpön lääkärin kanssa asiointiin, mutta sitä on turha pelätä liikaa.
Itselläni on rekisterissä viimeisen kymmenen vuoden ajalta useita merkintöjä psykiatrin vastaanotolta. Olen kertonut työhönottotarkastuksissa ahdistusdiagnoosistani ja lääkityksestäni. Minkäänlaisiin ongelmiin en ole törmännyt ja työskelen korkeaa paineensietokykyä vaativissa asiantuntijatehtävissä. Hammaslääkärikäyntejä olen koko elämäni jännittänyt ja sielläkin diagnoosistani kertominen on vaikuttanut lääkärien käytökseen vain positiivisesti.
Todella vastuutonta HS:lta kirjoitella tämän tyyppisiä artikkeleita.
Opiskelukaverini oli aikoinaan sitä mieltä, että hän ei työllistynyt siksi koska oli nainen. Oli täysin sokea omalle ylikrittiselle luonteelleen. Jostain kumman syystä muut vuosikurssin naispuoliset opiskelijat työllistyivät ongelmitta. Ihmisellä on taipumys etsiä syitä ja selityksiä jostain muualta kuin itsestään.
Oletko sitä mieltä, että syy vaikeuteen työllistyä on aina ihmisessä itsessään, koska opiskelijakaverillasikin se oli? Tuollaisen käsityksen saa tästä lauseesta: "Ihmisellä on taipumys etsiä syitä ja selityksiä jostain muualta kuin itsestään." Etkö usko, että esim. mt-ongelmat, ikä tms. voivat aiheuttaa vaikeuksia työllistyä ilman omaa syytä?
Entä jos niin ei ole ja siksi asia halutaan tuoda esille? Ei ihme, että mielenterveysongelmaisten asema ei parane kun ei voi kertoa ilman tyrmäystä vaikeuksista mitä mahdollisesti kohtaa yhteiskunnassa. Tietenkään kaikilla ei ole yhtä huonoja kokemuksia ja vika voi olla myös ihmisessä itsessään. On kuitenkin aika kovaa alkaa lähtökohtaisesti ajattelemaan ihmisen olevan syypää huonoon tilanteeseensa. Sinä et tunne artikkelissa esiintyviä ihmisiä, joten et voi varmasti sanoa johtuvatko vaikeudet työelämässä ja muualla heidän asenteestaan. Kyse voi olla onnesta ja miten muut asiat ovat, esim. ihmissuhteet, lääkkeiden vaikutukset (psyykenlääkkeet pitkään käytettyinä voivat aiheuttaa paljon terveyshaittoja, mitkä voivat jäädä jopa pysyviksi) ja kohtelu psykiatrisessa järjestelmässä, luonne jne.
Mieti vähän ennen kuin kirjoitat typeriä!
Vierailija kirjoitti:
Omakannassa näkyy diagnoosinumerot ja lääkelistat. Saa yrittää estää näkymästä, ei onnistu!
Itselläni on fyysisiä sairauksia ja kaikki selostukset alkaa: Kyseessä x ikäinen nainen, jolla todettu masennus vuonna miekkajakirves...
Elämässäni oli todella vaikea vaihe. Useamman läheisen kuolema yms. Olisin halunnut keskusteluapua, sain mielialalääkereseptin! En ikinä hakenut niitä lääkkeitä.
Ei suru ole sairautta.Kyllä on vaikeuttanut hoidon saamista!
Yksi esimerkki, että päivystyksessä ei uskottu minun kipua tai itseasiassa tuskaa. En ole tottunut valittelemaan kipuja itkemällä ja ulisemalla.
Kaaduin pyörällä ja loukkasin itseni. Lääkäri tuijotti näyttöä ja sanoi, että kyllä ne kivut siitä, mene kotiin ja ota parasetamolia. Teksteissä oli, että potilaalla aikaisemmin todettu mt-ongelmia, joten ehkä hieman liioittelee kipua.
Yritin olla kotona, mutta kipu oli helvetillistä. Lopulta avokki ei enää kestänyt katsoa tilannetta ja vei mut uudestaan päivystykseen ja sen verran karjaisi, että pääsin suorilla röntgeniin.
Kyynärvarresta oli kaksi luuta irtipoikki. Käsi jouduttiin leikkaamaan. Yli kaksi vuotta olen nyt kättä potenut. On jouduttu leikkaamaan uudestaan ja perillinen kipu jäytää koko ajan.
Nyt minusta tuntuu, että alan todellakin masentua! Jos niin käy, menen yksityiselle.
Kyllä. On tehty valitus. Lääkäri sai jonkunlaisen muistutuksen tai huomautuksen. Mitäpä apua siitä mulle on?
Aion tehdä uuden valituksen hoitovirheistä. Koska jo alkuperäinen masennusdiagnoosi on väärä!
Vaikka luultavasti tuhlaan vain aikaani.
Että tällä vuosituhannella on mt-ongelma-merkintä kuin iso varoitusmerkki otsassa!
Minkään henkilökunnan vaitioloon en luota pätkääkään!
Olin juhlissa, joissa oli hoitsuja ja siivoojia paikallisesta teekoosta. Parin sidukan jälkeen alkoi kuvottava juoruilu kuntalaisten sairauksista!
En arvosta enää pätkän vertaa. Ihan liikaa saavat palkkaa!
Saman hoitopaikan sisällä näkyy aina kaikki. Estot vaikuttavat vain muihin yksiköihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos käy yksityisellä psykiatrilla, näkyykö se kanta-palvelussa?
Saman sairaanhoitopiirin alueella näkyy kaikki!
Sitten onkin helvetti irti, kun tyhmät ja ammattitaidottomat sossut pääsevät omaksutaan.
Eiköhän taas turhat huostaanototkin lisäänny!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä se raja kulkee? Mitä jos on käynyt vain psykologin vastaanotolla puhumassa asioistaan ja on ollut jonkin aikaa esim. masentunut, mutta ei kuitenkaan ole diagnoosia masennuksesta tai mistään muustakaan. Voiko siitä jo tulla ongelma?
Isompi ongelma tulee hoitamattomasta masennuksesta. Johtas helposti työkyvyttömyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä se raja kulkee? Mitä jos on käynyt vain psykologin vastaanotolla puhumassa asioistaan ja on ollut jonkin aikaa esim. masentunut, mutta ei kuitenkaan ole diagnoosia masennuksesta tai mistään muustakaan. Voiko siitä jo tulla ongelma?
Isompi ongelma tulee hoitamattomasta masennuksesta. Johtas helposti työkyvyttömyyteen.
Erittäin iso ongelma. Tuo oli syy puolisoni itsemurhaan. Ei suostunut hoitamaan masennustaan, vaan päätti itse päivänsä. T: leski
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä tulee yllätyksenä?!
Ei se ehkä yllätys ole, mutta aivan hirveää joka tapauksessa. Helkkari, että ihminen ei saa apua vaan tuomitsemista, jos tunnistaa ongelmansa ja hakee apua. Murtuneeseen jalkaansa apua hakeva ei koskaan saisi moista kohtelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä tulee yllätyksenä?!
Ei se ehkä yllätys ole, mutta aivan hirveää joka tapauksessa. Helkkari, että ihminen ei saa apua vaan tuomitsemista, jos tunnistaa ongelmansa ja hakee apua. Murtuneeseen jalkaansa apua hakeva ei koskaan saisi moista kohtelua.
Pitkät sairaspoissaolot ovat työantajalle ongelma, ei sen syyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tarvitsi kerran sairaslomaa keskiyttäykseen hoitamaan pahasti oireilevaa lastansa. Työterveyslääkäri sanoi että ainut millä hän voi kirjoittaa kuukauden sairasloman on joku masennus/mielenterveysongelma diagnoosi ja kysyi mieheltäni saako hän laittaa sen syyksi. Vaikka mieheni toimitti sairasloma lapun vain lähimmälle esimiehelle, ei mennyt kauan kun työpaikalla alkoi liikkua puheet että hänellä on "päässä vikaa." No se ei onneksi mieheni työsuhteeseen vaikuttanut eikä häntä kiinnostanut työkavereiden puheet. Toki osa tiesikin mistä oli kyse. Mutta typerää ja laitonta juoruilua esimieheltä.
Ei sairalomatodistuksissa mitään diagnooseja lue.
Jos ei lue, voi työnantaja pidätää palkan. Tässä ohjeet http://www.ebm-guidelines.com/dtk/ltk/avaa?p_artikkeli=ttl00178&p_haku=…
Meillä todistus tulee yleensä työterveydestä ja kopio menee suoraan palkkatoimistoon. Ei ole palkkaa pidätetty, kyseessä iso kansavinvälinen yritys.
Tuollaiset asiat eivät kuulu työnantajille tai lähipiirille ellei niitä itse mene julistamaan.
Eivät vaadi, eikä ne tule esille. Työterveyshuoltokin saa muun terveydenhuollon tiedot vain jos antaa luvan tietojen siirtymiselle omakannasta. Ei kannata antaa.