Lue keskustelun säännöt.
Jos avioliiton toinen osapuoli kuolee, eikös perintö jää kokonaan elossa olevalle puolisolle?
04.08.2018 |
Vai pitääkö tehdä erikseen testamentti, että esim. Sisarukseni ja vanhempani eivät pääsisi käsiksi omaisuuteni?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto ei vaikuta perimiseen. Vaikka lapsettomalla avioparilla olisi "tiukin mahdollinen" avioehto kaikesta omaisuudesta, mutta ei testamenttia, niin ensimmäisen puolison kuoltua leski perii kaiken. Leski perii lapsettomalta puolisoltaan myös sellaisen omaisuuden, jonka puoliso on saanut perintönä niin, että se on testamentissa suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle.
Jos haluaa jotain muuta, kannattaa tehdä testamentti.
Jos asia noin on, niin silloin ei kannata ikinä mennä naimisiin edes sen tiukan avioehdon kanssa. Sitten ainakin voi varmasti turvallisesti testamentata omaisuutensa kenelle vain ja asiat pysyvät yksinkertaisina. Avoleski ei peri, ellei siihenkin aleta rukkaamaan lainsäädäntöä, onhan nyt jo mahdollista hakea tasoitusta eron jälkeen, jos kokee jäävänsä rahallisesti tappiolle, vaikka avoliitossa ei edes ole mitään elatusvelvollisuutta. Tehdäänhän niitä avoehtojakin tuollaisten tilanteiden varalle. Suhdetoiminta on aikas vaarallista.
En oikein ymmärrä mitä kamalaa on asiassa että puoliso perii toisen kuoleman jälkeen. Jos se on ongelma niin todellakin kannattaa tehdä testamentti. Tai oikeastaan ainahan se kannattaa tehdä. Minulla ja avopuolisollani oli testamentit toistemme eduksi ja viime vuonna hän menehtyi ja perintö minulle. Nyt olen uusinut testamentin omalta osaltani koska joskus minäkin menehdyn. Asiat olivat hyvin selkeitä perinnön suhteen testamentin myötä vaikka olimme "vain" avopuolisoita.
Parisuhde ei ole hyötymissuhde, jossa tavoitellaan taloudellista hyötyä toisesta, oli sitten arki, ero tai kuolema. Avioliitossa on elatusvelvollisuus, joten senkään takia se ei ole fiksu idea.
Joillain saattaa vaikka olla omaisuutena sukutila, jonka haluaa testamentata omalle hiukan kaukaisemmallekin sukulaiselle mieluummin, kuin että se menisi puolisolle ja sitä myötä aivan jonnekin muualle.
Aina toki voi yrittää elämänsä aikana törsätä kaiken, jotta mitään perittävää ei ole, jos asiallista sukulaista omasta suvusta ei löydy.Yleensä ihmisellä se oma puoliso on läheisin ihminen, jolle omaisuutensa jättää. En ymmärrä mksi jollekin serkulle testamenttaisi kotiaan.
Se sukutila ei välttämättä ole koti, maata voi omistaa ilman että asuu siellä. Se serkku voi olla hyvinkin kiinnostunut tilanhoidosta, ehkä jopa auttanut siinä sekä asiaan sopiva koulutus. Avioliitossa leski saa jäädä siihen yhteiseen kotiin asumaan, sitä ei kumoa avioehdot eikä testamentit.
Parisuhteessa ei olla rahan tai omaisuuden takia, joten miksi suhteesta pitäisi tienata kuolemankaan jälkeen. Avioliitto tekee suhteesta taloudellisen liiton ja avoliittolaillakin on yritetty vääntää parisuhteesta taloudellista yhteenliittymää eron sattuessa, onneksi tiukoin kriteerein. Kela katsoo avoliitossa olevan elatusvelvollisuus, oikeasti noin ei ole. Avoliiton ideahan on, ettei tule oikeuksia eikä velvollisuuksia.
Kuulostaa varmaan kaunareilta ja true crimelta, mutta naisen joutuessa henkirikoksen uhriksi tekijänä on yleisimmin nykyinen (tai ex ) kumppani. Vaikka murhamies jäisi tekosestaan kiinni eikä perisi, niin en silti haluaisi kuolla sen takia, että joku sai päähänsä lunastaa perinnön, kun eroamalla ei saisi pennin hyrrää. Siksi puoliso pidetään totaalisen ulkona.
Maailmankuvasi on melko erikoinen. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto ei vaikuta perimiseen. Vaikka lapsettomalla avioparilla olisi "tiukin mahdollinen" avioehto kaikesta omaisuudesta, mutta ei testamenttia, niin ensimmäisen puolison kuoltua leski perii kaiken. Leski perii lapsettomalta puolisoltaan myös sellaisen omaisuuden, jonka puoliso on saanut perintönä niin, että se on testamentissa suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle.
Jos haluaa jotain muuta, kannattaa tehdä testamentti.
Jos asia noin on, niin silloin ei kannata ikinä mennä naimisiin edes sen tiukan avioehdon kanssa. Sitten ainakin voi varmasti turvallisesti testamentata omaisuutensa kenelle vain ja asiat pysyvät yksinkertaisina. Avoleski ei peri, ellei siihenkin aleta rukkaamaan lainsäädäntöä, onhan nyt jo mahdollista hakea tasoitusta eron jälkeen, jos kokee jäävänsä rahallisesti tappiolle, vaikka avoliitossa ei edes ole mitään elatusvelvollisuutta. Tehdäänhän niitä avoehtojakin tuollaisten tilanteiden varalle. Suhdetoiminta on aikas vaarallista.
En oikein ymmärrä mitä kamalaa on asiassa että puoliso perii toisen kuoleman jälkeen. Jos se on ongelma niin todellakin kannattaa tehdä testamentti. Tai oikeastaan ainahan se kannattaa tehdä. Minulla ja avopuolisollani oli testamentit toistemme eduksi ja viime vuonna hän menehtyi ja perintö minulle. Nyt olen uusinut testamentin omalta osaltani koska joskus minäkin menehdyn. Asiat olivat hyvin selkeitä perinnön suhteen testamentin myötä vaikka olimme "vain" avopuolisoita.
Parisuhde ei ole hyötymissuhde, jossa tavoitellaan taloudellista hyötyä toisesta, oli sitten arki, ero tai kuolema. Avioliitossa on elatusvelvollisuus, joten senkään takia se ei ole fiksu idea.
Joillain saattaa vaikka olla omaisuutena sukutila, jonka haluaa testamentata omalle hiukan kaukaisemmallekin sukulaiselle mieluummin, kuin että se menisi puolisolle ja sitä myötä aivan jonnekin muualle.
Aina toki voi yrittää elämänsä aikana törsätä kaiken, jotta mitään perittävää ei ole, jos asiallista sukulaista omasta suvusta ei löydy.Yleensä ihmisellä se oma puoliso on läheisin ihminen, jolle omaisuutensa jättää. En ymmärrä mksi jollekin serkulle testamenttaisi kotiaan.
Se sukutila ei välttämättä ole koti, maata voi omistaa ilman että asuu siellä. Se serkku voi olla hyvinkin kiinnostunut tilanhoidosta, ehkä jopa auttanut siinä sekä asiaan sopiva koulutus. Avioliitossa leski saa jäädä siihen yhteiseen kotiin asumaan, sitä ei kumoa avioehdot eikä testamentit.
Parisuhteessa ei olla rahan tai omaisuuden takia, joten miksi suhteesta pitäisi tienata kuolemankaan jälkeen. Avioliitto tekee suhteesta taloudellisen liiton ja avoliittolaillakin on yritetty vääntää parisuhteesta taloudellista yhteenliittymää eron sattuessa, onneksi tiukoin kriteerein. Kela katsoo avoliitossa olevan elatusvelvollisuus, oikeasti noin ei ole. Avoliiton ideahan on, ettei tule oikeuksia eikä velvollisuuksia.
Kuulostaa varmaan kaunareilta ja true crimelta, mutta naisen joutuessa henkirikoksen uhriksi tekijänä on yleisimmin nykyinen (tai ex ) kumppani. Vaikka murhamies jäisi tekosestaan kiinni eikä perisi, niin en silti haluaisi kuolla sen takia, että joku sai päähänsä lunastaa perinnön, kun eroamalla ei saisi pennin hyrrää. Siksi puoliso pidetään totaalisen ulkona.Avioliitossa pannaan yhteen niin seksuaalisuus kuin omaisuuskin. Kasvatetaan yhteistä omaisuutta ja jälkikasvua sitten kunnes kuollaan. Omaisuus jää sille yhteiselle jälkikasvulle tai sen puuttuessa sille, joka henkiin viimeksi jää. Pidän kyllä sukulaisistani, mutta eiväthän he ole minun perhettäni eivätkä perillisisäni. Ja jos minulla yritys olisi, jolle ei olisi omasta lapsesta jatkajaa, niin sittenhän sellaiset myydään.
Nimenomaan. Minulla on metsää ja maatila eikä ketään tilaa jatkamassa omasta perheestä. He sitten vuokraavat peltoja ja saavat tuloa tai myyvät pois. Metsätilojakin on kaksi, ne varmaan haluavat pitää. Eivät minun maani kuulu sukulaisilleni, vaikka kuolisin. Olen ne itse ostanut edelliseltä sukupolvelta, en siis perinyt, ja näinhän se useimmiten menee, kun toimiva tila vaihtaa omistajaa. Sisarukset eivät sitä tilaa peri, eivätkä muutkaan sukulaiset, vaan oma perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki menee lapsille. Puoliso ei peri mitään, jos on lapsia.. Omaisuus vain ositetaan (kuten avioerossa) siten, että puolet yhteisestä omaisuudesta kuolleen lapsille, puolet leskelle, ellei ole avioehtoa. Jos on avioehto, sitten lapsille kaikki. Leski saa tietty hallintaoikeuden yhteiseen kotiin niin kauan kuin haluaa.
Jos ei ole lapsia, puoliso perii. Mutta puolison kuoleman jälkeen ne menee sun perillisille, eli juurikin vanhemmille ja siskoille. Tai siskon lapsille, jos siskot kuollut.Ositus jos kuollut on varakkampi. Varakkaampi leskei ei maksa tasinkoa kuolinpesälle.
voipa kuule maksaa... Mikään ei sitä estä. se on täysin LESKEN oma valinta maksaako vaiko ei maksa tasinkoa. Ja muuten vaikka olisi köyhempikin niin tasinkoa ei ole pakko ottaa. Joskus voi olla järkevämpää varakkaamman lesken maksaa tasinkoa kuolinpesälle. (verojen minimointi).
Vierailija kirjoitti:
Kaikki menee lapsille. Puoliso ei peri mitään, jos on lapsia.. Omaisuus vain ositetaan (kuten avioerossa) siten, että puolet yhteisestä omaisuudesta kuolleen lapsille, puolet leskelle, ellei ole avioehtoa. Jos on avioehto, sitten lapsille kaikki. Leski saa tietty hallintaoikeuden yhteiseen kotiin niin kauan kuin haluaa.
Jos ei ole lapsia, puoliso perii. Mutta puolison kuoleman jälkeen ne menee sun perillisille, eli juurikin vanhemmille ja siskoille. Tai siskon lapsille, jos siskot kuollut.
Miksi ihmeessä luulet, että avioehtoja on vain yhdenlaisia???
Kenelle menee, jos on esim 10 vuotta avoliitossa asunut lapseton pariskunta ja toinen sattuu kuolemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on lapsia, he perivät aina.
Mutta jos on lapseton avioliitto, niin puoliso perii, ellen ihan erehdy. Toki testamentilla voi kaiken määrätä, kenelle haluaa. Lakiosuuksia (lapset) lukuunottamatta.
Se menee juuri näin. Jos ei ole lapsia. Ei ne lesken sukulaiset mitään peri, ellei testamentissa ole sellaista määräystä.
Vierailija kirjoitti:
Kenelle menee, jos on esim 10 vuotta avoliitossa asunut lapseton pariskunta ja toinen sattuu kuolemaan?
Avoleski ei peri yhtään mitään. Käytännössä edesmenneen sisarukset, vanhemmat jne perivät. Avoleskellä ei ole oikeutta edes jäädä asumaan yhteiseen kotiin tai päättää miten hautajaiset järjestetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenelle menee, jos on esim 10 vuotta avoliitossa asunut lapseton pariskunta ja toinen sattuu kuolemaan?
Vainajan perii tämän sukulaiset jollei toisin määrätty. Meillä oli keskinäiset testamentit ja minä perin avopuolisoni. Ja meillä ei kummallakaan ollut sukutilaa ettei kenenkään tarvitse sitä korttia olla taas heti esiin vetämässä. Olen tehnyt oman testamenttini uusiksi jotta omaisuus menee oikeaan suuntaan kuoltuani. Sukulaiseni eivät saa mitään. Edesmenneen avopuolisoni sukulaiset kylläkin osan. Osa menee aivan muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle menee, jos on esim 10 vuotta avoliitossa asunut lapseton pariskunta ja toinen sattuu kuolemaan?
Avoleski ei peri yhtään mitään. Käytännössä edesmenneen sisarukset, vanhemmat jne perivät. Avoleskellä ei ole oikeutta edes jäädä asumaan yhteiseen kotiin tai päättää miten hautajaiset järjestetään.
Miksi sitten aina puhutaan, että pitkä avoliitto rinnastetaan perintöjutuissa avioliittoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle menee, jos on esim 10 vuotta avoliitossa asunut lapseton pariskunta ja toinen sattuu kuolemaan?
Avoleski ei peri yhtään mitään. Käytännössä edesmenneen sisarukset, vanhemmat jne perivät. Avoleskellä ei ole oikeutta edes jäädä asumaan yhteiseen kotiin tai päättää miten hautajaiset järjestetään.
Testamentti ja sen myötä välttämättä mikään kertomasta ei päde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle menee, jos on esim 10 vuotta avoliitossa asunut lapseton pariskunta ja toinen sattuu kuolemaan?
Avoleski ei peri yhtään mitään. Käytännössä edesmenneen sisarukset, vanhemmat jne perivät. Avoleskellä ei ole oikeutta edes jäädä asumaan yhteiseen kotiin tai päättää miten hautajaiset järjestetään.
Miksi sitten aina puhutaan, että pitkä avoliitto rinnastetaan perintöjutuissa avioliittoon?
Eihän se näin ole. Perintöverokin on huomattavasti suurempi. Meidän piti mennä kesällä naimisiin mutta avopuoliso kuolikin yllättäen viime vuonna. Testamentti kannattaa olla avoparilla ehdottomasti tehtynä ettei tule todella ikäviä yllätyksiä. Meillä jälkeen jäävä peri toisen joten asia oli helppo. Muutoin viimeinen vuosi onkin ollut kauhea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle menee, jos on esim 10 vuotta avoliitossa asunut lapseton pariskunta ja toinen sattuu kuolemaan?
Avoleski ei peri yhtään mitään. Käytännössä edesmenneen sisarukset, vanhemmat jne perivät. Avoleskellä ei ole oikeutta edes jäädä asumaan yhteiseen kotiin tai päättää miten hautajaiset järjestetään.
Miksi sitten aina puhutaan, että pitkä avoliitto rinnastetaan perintöjutuissa avioliittoon?
Tällaisia puhuvat vain täysin tietämättömät. Pitkällä avoliitolla on joissain tapauksissa kyllä muita avioliittoon rinnastettavia vaikutuksia, mutta avopuoliso ei peri yhtään mitään ilman testamenttia eikä ole myöskään oikeutettu tasinkoon, jos kuollut avopuoliso oli varakkaampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle menee, jos on esim 10 vuotta avoliitossa asunut lapseton pariskunta ja toinen sattuu kuolemaan?
Avoleski ei peri yhtään mitään. Käytännössä edesmenneen sisarukset, vanhemmat jne perivät. Avoleskellä ei ole oikeutta edes jäädä asumaan yhteiseen kotiin tai päättää miten hautajaiset järjestetään.
Miksi sitten aina puhutaan, että pitkä avoliitto rinnastetaan perintöjutuissa avioliittoon?
Tuollainen harhaluulo voi tulla ehkä siitä, että leskellä on mahdollisuus saada hyvitystä/avustusta, jos kuoleman johdosta hänen taloudellinen tilanteensa romahtaa täysin. Mutta sitä ei saa kai kovin helpolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on lapsia, muttei yhteisiä, periikö ne ensin kuolleen lapset tulevaisuudessa lesken, jos hänellä on omaisuutta tai varoja, jotka ovat tästä avioliitosta tulleet osituksena? Eli joutuuko jo kuolleen omaiset uudelleen keskelle sotaa kun leskestäkin aika jättää?
Lapset perivät aina omat vanhempansa. Ei tule sotaa, kun tätä noudatetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmllani ei ollut testamenttia eikä avioehtoa. Kun äiti kuoli isä peri puolet ja meille lapsille jäi jaettavaksi se toinen puoli.
Isäsi ei perinyt yhtään mitään. Kyllä se perintö tuli teille lapsille.
Mikäli isälläsi oli vähemmän omaisuutta, hänelle maksettiin tasinkoa.
Tasinko ei ole perintö, eikä siitä makseta perintöveroa.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua, että ilmeisesti osa sukulaisista pitää lapsettomien sukulaistensa omaisuutta omanaan. Kamalaa. Onneksi minulla on lapsi, tosin vain yksi. Jos hän kuolisi, tekisin kyllä testamentin.
Tuttuni veli vaatii elossa olevalta siskoltaan osuuttaan tämän omaisuudesta!
Siskon pitäisi maksaa 1/3 omasta omaisuudestaan veljelle ja tämän vaimolle.
Aikovat kuulema haastaa oikeuteen, jos ei suosiolla maksa!
Toinen veli vaimoineen ei ole moisia vaatimuksia esittänyt.
Testamentti on tehty. Pissipää veli ei tule saamaan mitään siskonsa jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua, että ilmeisesti osa sukulaisista pitää lapsettomien sukulaistensa omaisuutta omanaan. Kamalaa. Onneksi minulla on lapsi, tosin vain yksi. Jos hän kuolisi, tekisin kyllä testamentin.
Tuttuni veli vaatii elossa olevalta siskoltaan osuuttaan tämän omaisuudesta!
Siskon pitäisi maksaa 1/3 omasta omaisuudestaan veljelle ja tämän vaimolle.
Aikovat kuulema haastaa oikeuteen, jos ei suosiolla maksa!
Toinen veli vaimoineen ei ole moisia vaatimuksia esittänyt.Testamentti on tehty. Pissipää veli ei tule saamaan mitään siskonsa jälkeen.
Tuolla veljellä ei taida ne siellä pississä melovat intiaanitkaan olla kaikki kanootissa.
Välillä nämä, että vaaditaan ja aletaan jakamaan vielä elossa olevan ihmisen omaisuutta, tuntuvat aika brutaaleilta tilanteilta.
Tuttavapiirissä yksi lapsi vaatii elossa olevalta isältään osaa omaisuudesta jo etukäteen, toinen lapsista pitää tuollaista törkeänä eikä tosiaan vaadi mitään. Tuo vaativa lapsi on itse aika varakas ja jankuttaa asiasta miltei viikottain. Isänsä on vanha, mutta terve, pää toimii ja asuu kotona ja liikkuu ahkerasti. Tietysti kaikkea voi tapahtua.
Toisessa porukassa eksä jankuttaa kuinka vakavasti sairaan naisen tulee antaa kaikki perintö ja mielellään etukäteen heidän yhteiselle lapselleen, ei ollenkaan naisen toisesta suhteesta olevalle lapselle. Nainen kipuilee sairautensa kanssa, sillä ennuste on huono. Eksän kanssa vääntäminen siinä tilanteessa on aika kohtuutonta.
Joskus lahjat ja ennakkoperintö voi olla ihan fiksua, ei siinä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole testamentteja tai muita dokumentteja jotka määrää omaisuudesta, eikä lapsia, perii.
Jos on lapsia, eikä mitään testamentteja tms. , omaisuus jaetaan puoliksi ja leski saa pitää oman osuutensa. Lasten kesken jaetaan loput. Leskelle jää myös elinikäinen hallintaoikeus asuntoon, eli saa asua siinä, mutta ei myydä.
Molemmissa tapauksissa velat pitää maksaa ensin pois.
Kuka tämän meidän kotimme sitten saisi myydä, lapsemmeko? Entäpä kaikki kodin remppakulut yms, kuka niistä vastaisi?
No jos oletan, ettei ole muuta omaisuutta kuin se koti, eikä velkaa. Puoliso saa pitää oman puolensa kodista ja hallintaoikeuden. Lapset omistaa toisen puolen ja maksaa siitä perintöverot, eivät saa sitä kuitenkaan käyttää. Jos leski haluaa myydä kodin, niin se voidaan myydä, jos lapset ei hyvällä suostu, voi joutua hakemaan yhteisomistuksen purkamisen. Lapset voivat myös purun hakea, mutta lesken hallintaoikeus ei poistu, niin kukaan ei halua ostaa sitä, kun leski saa siellä ilmaiseksi loppuelämänsä asua.
Kaikki kodista aiheutuvat kulut on lesken vastuulla.
Kyllä se jää kokonaan toiselle osapuolelle jos ei ole avioehtoa. Jos on avioehto, toinen ei saa mitään.
Toisin sanoen, kannattaa valita rikas puoliso eikä suostua avioehtoon. Mutta itse en voisi mennä huijaamalla naimisiin, vaan kertoisin ihan reilusti, että haluan sun kaiken omaisuuden, jos kuolet ennen mua. Ja sä saat kokonaan mun omaisuuden, jos kuolen ennen sua.
Mutta siinäkin on määrätyt riskit, nimittäin, jos tulee avioero. Rikkaampi joutuu pulittamaan omaisuuttaan köyhemmälle osapuolelle, joten kannattaa ottaa avioehto. Ja tietenkin turvata oma selusta.
Avioliitossa pannaan yhteen niin seksuaalisuus kuin omaisuuskin. Kasvatetaan yhteistä omaisuutta ja jälkikasvua sitten kunnes kuollaan. Omaisuus jää sille yhteiselle jälkikasvulle tai sen puuttuessa sille, joka henkiin viimeksi jää. Pidän kyllä sukulaisistani, mutta eiväthän he ole minun perhettäni eivätkä perillisisäni. Ja jos minulla yritys olisi, jolle ei olisi omasta lapsesta jatkajaa, niin sittenhän sellaiset myydään.