Jos avioliiton toinen osapuoli kuolee, eikös perintö jää kokonaan elossa olevalle puolisolle?

Vanhemmllani ei ollut testamenttia eikä avioehtoa. Kun äiti kuoli isä peri puolet ja meille lapsille jäi jaettavaksi se toinen puoli.

Vierailija kirjoitti:

Aviopuoliso ei peri mitään ilman testamenttia. Jos avioehtoa ei ole saa puolet kaikesta "yhteisestä" omaisuudesta

Lapsettomana kuolleen perii aviopuoliso. Kuitenkin hänen jälkeensä ensin kuolleen perintö menee hänen  toissijaisille perillisille.

Testamentti on varmin keino päättää perinnöstään. Aina voi tehdä uuden testamentin, jos tilanne muuttuu ja uusin kumoaa aina automaattisesti edelliset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nostelen vanhaa ketjua, mutta kiinnostaisi miten avioehto vaikuttaa lesken perimään omaisuuteen.

Siis, jos menen naimisiin ja avioehto on tiukin mahdollinen, periikö leski silti jotakin?

Lapsia minulla ei ole eikä tule. Ei ole sisaruksia. Äiti on kuollut ja hänellä ei ole sisaruksia. Isovanhemmat äidin puolelta kuolleet jo, lähimpiä sukulaisia ovat pikkuserkut ja minun kuollessani varmaankin heidän lapsensa, kun pikkuserkut ovat minua vanhempia.

Isä on elossa, ei ehkä enää silloin kun minä kuolen. Hänellä on yksi veli, joka on yhtä vanha ja veljellä yksi lapsi. Isänisä on ainoa elossa oleva isovanhempi, mutta ikä lähenee sataa. Sitten vielä, vanhempani eivät olleet koskaan naimisissa eikä isyyttä ole tunnustettu, olen siis virallisesti isätön, joten isän puolen suku tuskin perii minua, vaikka elossa olisivatkin.

Eli lapsettomana sinkkuna omaisuuteni menisi ilman testamenttia valtiolle.

Periikö leski jotain, vaikka olisi sekä se tiukka avioehto ja testamentti vaikkapa pikkuserkun lapsille?

Jos lesken saama ensin kuolleen omaisuus palautuu ensin kuolleen sukuun, mutta niitä perijöitä ei ole, niin meneekö se kaikki sitten lesken perillisille vai valtiolle vai voiko siihen tehdä testamentin?

Jos liitto päättyy toisen puolison kuolemaan, vaikuttaa avioehto perillisille tulevan perinnön suuruuteen mitä rajoitetumpi oikeus leskellä tällöin on ensiksi kuolleen omaisuuteen, sitä enemmän jää jaettavaksi perillisille. Tässä tapauksessa siis valtiolle.

Erikseen voi tehdä testamentin, jossa testamenttaa omaisuuden puolisolle tai vaikka kissatalolle, naapurin Peralle tai Riihimäen martoille.

Jos se avioehto on sellainen, että puolisolla ei ole mitään oikeutta toisen ennen liittoa tai liiton aikana saamaan tai hankkimaan omaisuuteen. Ei koskaan eikä mihinkään.

Jos yhdessä hankitaan kesämökki, josta minä maksan 70% ja puoliso 30% sekä purjevene josta hän maksaa 80% ja minä 20% ja eron tapahtuessa nuo joko myydään ja jaetaan rahat omistusosuuksien mukaan tai toinen lunastaa sen toisen osuuden. Osuus on siis todennettavissa ja ehtoon on tuo menettely kirjattu, niin kai se sitten menee kuollessakin samoin? Tavallaan yhteisiä hankintoja, mutta on määrätty että jako tehdään reilusti eikä puoliksi, ei kai leski noita silloin kokonaan perisi? Tai edes sitä puolikasta siitä mökistä.

Eli mitä se leski sitten perii? Kodin irtaimiston varmaan. Kaiken mistä ei voi todentaa, kumpi sen maksoi. Ja saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin, jos minä sen omistan. Siihen ei taida avioehdot ja testamentit vaikuttaa.

Ja sitten olen vielä testamentannut kaiken joillekin kaukaisemmille sukulaisille. Niin mitä se leski edes voisi periä?

Hämäävää, kun netissä sanotaan kahdenlaista, että leski perii avioehdosta huolimatta ja sitten taas että ei peri. Parin ollessa lapseton. Ja lisänä tuo testamentti vielä, kun niitä muitakaan perillisiä ei ole. Testamentilla tietääkseni ei voi ohittaa rintaperillisiä, saavat lakiosansa joka tapauksessa, joten sekään ei ole mikään taikasauva omasta omaisuudestaan päättämiseen.

Ota yhteyttä lakimieheen. Lesken perintöoikeus on yksi monimutkaisimmista osista perintökaarta ja siihen liittyy sudenkuoppia avioehtojen ja testamenttien kautta, jotta nämä eivät tule vasta kuolemassa yllätyksenä. Verotus kannattaa myös huomioida.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki menee lapsille. Puoliso ei peri mitään, jos on lapsia.. Omaisuus vain ositetaan (kuten avioerossa) siten, että puolet yhteisestä omaisuudesta kuolleen lapsille, puolet leskelle, ellei ole avioehtoa. Jos on avioehto, sitten lapsille kaikki. Leski saa tietty hallintaoikeuden yhteiseen kotiin niin kauan kuin haluaa.

Jos ei ole lapsia, puoliso perii. Mutta puolison kuoleman jälkeen ne menee sun perillisille, eli juurikin vanhemmille ja siskoille. Tai siskon lapsille, jos siskot kuollut.

Ei ketään voi jälkijättöisesti periä toiseen kertaan, vaan ne menee puolison sisarille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviopuoliso ei peri mitään ilman testamenttia. Jos avioehtoa ei ole saa puolet kaikesta "yhteisestä" omaisuudesta

Lapsettomana kuolleen perii aviopuoliso. Kuitenkin hänen jälkeensä ensin kuolleen perintö menee hänen  toissijaisille perillisille.

Testamentti on varmin keino päättää perinnöstään. Aina voi tehdä uuden testamentin, jos tilanne muuttuu ja uusin kumoaa aina automaattisesti edelliset.

Testamenttia ei aina kannata tehdä.

T. Lakimies

Jotenkin hassua, että ilmeisesti osa sukulaisista pitää lapsettomien sukulaistensa omaisuutta omanaan. Kamalaa. Onneksi minulla on lapsi, tosin vain yksi. Jos hän kuolisi, tekisin kyllä testamentin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviopuoliso ei peri mitään ilman testamenttia. Jos avioehtoa ei ole saa puolet kaikesta "yhteisestä" omaisuudesta

Aviopuoliso perii kokonaan, jos kyse on lapsettomista ihmisistä.

Miksi alanuolet?

Aina faktaa joku alanuolittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmllani ei ollut testamenttia eikä avioehtoa. Kun äiti kuoli isä peri puolet ja meille lapsille jäi jaettavaksi se toinen puoli.

Isälläsi ei siis ollut mitään omaa omaisuutta, silloin se menee noin. Tosin puoliso ei peri, vaan tehdään ositus kuten tehtäisiin erotilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmllani ei ollut testamenttia eikä avioehtoa. Kun äiti kuoli isä peri puolet ja meille lapsille jäi jaettavaksi se toinen puoli.

Isäsi ei perinyt tuossa tilanteessa senttiäkään. Mutta hän sai pitää oman omaisuutensa ja jos se oli pienempi kuin äidiltäsi jäänyt omaisuus, hän sai lisäksi tasinkoa äitisi omaisuudesta. Mutta tasingon saaminen on eri asia kuin periminen.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hassua, että ilmeisesti osa sukulaisista pitää lapsettomien sukulaistensa omaisuutta omanaan. Kamalaa. Onneksi minulla on lapsi, tosin vain yksi. Jos hän kuolisi, tekisin kyllä testamentin. 

Jos lapseton ihminen ei ole naimisissa ja ei ole tehnyt testamenttia, niin perintökaaren mukaan mennään ja sieltä tulee ne kuolleen vanhemmat, sisarukset, sisarusten lapset, isovanhemmat, tädit, sedät ja enot omassa järjestyksessään, serkut ei enää peri.

Jos tietää jonkun noista perivän lapsettoman itsensä ja tyyppi on hulttio tai on riidoissa, niin testamentilla voi määrätä omaisuudestaan. Omia rintaperillisiä eli lapsia ja lapsenlapsia ei voi testamentilla kokonaan ohittaa, vaan vaatiessaan he saavat lakiosan, joka tietysti on pienempi kuin ilman testamenttia.

Perintöriidat saattavat repiä siihen asti ihan sovussa olleita sukulaisia erilleen ja laittaa välejä poikki. Ihmisten ahneus toisilta jäävää omaisuutta koskien voi yllättää sekä katkeruus. Voihan se testamenttikin aiheuttaa sodan, kun joku ilman jäänyt alkaa väittämään testamenttia pätemättömäksi tai katkeroituu perinnön saajalle.

Yksinkertaisinta jos kuolleella on vain yksi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto ei vaikuta perimiseen. Vaikka lapsettomalla avioparilla olisi "tiukin mahdollinen" avioehto kaikesta omaisuudesta, mutta ei testamenttia, niin ensimmäisen puolison kuoltua leski perii kaiken. Leski perii lapsettomalta puolisoltaan myös sellaisen omaisuuden, jonka puoliso on saanut perintönä niin, että se on testamentissa suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle.

Jos haluaa jotain muuta, kannattaa tehdä testamentti.

Jos asia noin on, niin silloin ei kannata ikinä mennä naimisiin edes sen tiukan avioehdon kanssa. Sitten ainakin voi varmasti turvallisesti testamentata omaisuutensa kenelle vain ja asiat pysyvät yksinkertaisina. Avoleski ei peri, ellei siihenkin aleta rukkaamaan lainsäädäntöä, onhan nyt jo mahdollista hakea tasoitusta eron jälkeen, jos kokee jäävänsä rahallisesti tappiolle, vaikka avoliitossa ei edes ole mitään elatusvelvollisuutta. Tehdäänhän niitä avoehtojakin tuollaisten tilanteiden varalle. Suhdetoiminta on aikas vaarallista.

En oikein ymmärrä mitä kamalaa on asiassa että puoliso perii toisen kuoleman jälkeen. Jos se on ongelma niin todellakin kannattaa tehdä testamentti. Tai oikeastaan ainahan se kannattaa tehdä. Minulla ja avopuolisollani oli testamentit toistemme eduksi ja viime vuonna hän menehtyi ja perintö minulle. Nyt olen uusinut testamentin omalta osaltani koska joskus minäkin menehdyn. Asiat olivat hyvin selkeitä perinnön suhteen testamentin myötä vaikka olimme "vain" avopuolisoita. 

Parisuhde ei ole hyötymissuhde, jossa tavoitellaan taloudellista hyötyä toisesta, oli sitten arki, ero tai kuolema. Avioliitossa on elatusvelvollisuus, joten senkään takia se ei ole fiksu idea.

Joillain saattaa vaikka olla omaisuutena sukutila, jonka haluaa testamentata omalle hiukan kaukaisemmallekin sukulaiselle mieluummin, kuin että se menisi puolisolle ja sitä myötä aivan jonnekin muualle.

Aina toki voi yrittää elämänsä aikana törsätä kaiken, jotta mitään perittävää ei ole, jos asiallista sukulaista omasta suvusta ei löydy.

Yleensä ihmisellä se oma puoliso on läheisin ihminen, jolle omaisuutensa jättää. En ymmärrä mksi jollekin serkulle testamenttaisi kotiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmllani ei ollut testamenttia eikä avioehtoa. Kun äiti kuoli isä peri puolet ja meille lapsille jäi jaettavaksi se toinen puoli.

Isäsi ei perinyt tuossa tilanteessa senttiäkään. Mutta hän sai pitää oman omaisuutensa ja jos se oli pienempi kuin äidiltäsi jäänyt omaisuus, hän sai lisäksi tasinkoa äitisi omaisuudesta. Mutta tasingon saaminen on eri asia kuin periminen.

Eikö se juuri näin mene. Jos ei ole avioehtoa, niin kummankin omaisuus eritellään ja määritetään rahallinen arvo. Sitten lasketaan arvo yhteen ja jaetaan kahdella. Varakkaampi (tässä varakkaamman äidin kuolinpesä) maksaa tasingon eli erotuksen leskelle, jotta hän saa yhteenlasketusta omaisuudesta sen puolet. Eli ei siis automaattisesti puolet kuolleen omaisuudesta vaan asiaan vaikuttaa hänen oma varallisuutensa. Jos leski on varakkaampi kuin vainaja, niin hän taas ei joudu maksamaan tasinkoa kuolinpesälle, lesken oma omaisuus siis on suojattu, mutta hän ei saa itse mitään, vaan vainajan koko omaisuus menee lapsille.

Muistaakseni tasinko on verovapaata (korjatkaa, jos olen väärässä) joten siksi moni tekee avioehdon koskien vain eroa, ei kuolemantapausta, jotta lesken taloudellinen tilanne on parempi, jos ensiksi kuollut sattuu olemaan varakkaampi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hassua, että ilmeisesti osa sukulaisista pitää lapsettomien sukulaistensa omaisuutta omanaan. Kamalaa. Onneksi minulla on lapsi, tosin vain yksi. Jos hän kuolisi, tekisin kyllä testamentin. 

Jos lapseton ihminen ei ole naimisissa ja ei ole tehnyt testamenttia, niin perintökaaren mukaan mennään ja sieltä tulee ne kuolleen vanhemmat, sisarukset, sisarusten lapset, isovanhemmat, tädit, sedät ja enot omassa järjestyksessään, serkut ei enää peri.

Jos tietää jonkun noista perivän lapsettoman itsensä ja tyyppi on hulttio tai on riidoissa, niin testamentilla voi määrätä omaisuudestaan. Omia rintaperillisiä eli lapsia ja lapsenlapsia ei voi testamentilla kokonaan ohittaa, vaan vaatiessaan he saavat lakiosan, joka tietysti on pienempi kuin ilman testamenttia.

Perintöriidat saattavat repiä siihen asti ihan sovussa olleita sukulaisia erilleen ja laittaa välejä poikki. Ihmisten ahneus toisilta jäävää omaisuutta koskien voi yllättää sekä katkeruus. Voihan se testamenttikin aiheuttaa sodan, kun joku ilman jäänyt alkaa väittämään testamenttia pätemättömäksi tai katkeroituu perinnön saajalle.

Yksinkertaisinta jos kuolleella on vain yksi lapsi.

Kyllä minä tiedän miten perintökaaren mukaan mennään. Tarkoitin sitä, että jo ihmisen eläessä mehustellaan hänen omaisuudellaan puolison "yli". Itselläni eikä miehellänikään ei ole sisaruksia, joten asia ei henkilökohtaisesti kosketa, ajattelin vain, miten törkeää tuo on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto ei vaikuta perimiseen. Vaikka lapsettomalla avioparilla olisi "tiukin mahdollinen" avioehto kaikesta omaisuudesta, mutta ei testamenttia, niin ensimmäisen puolison kuoltua leski perii kaiken. Leski perii lapsettomalta puolisoltaan myös sellaisen omaisuuden, jonka puoliso on saanut perintönä niin, että se on testamentissa suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle.

Jos haluaa jotain muuta, kannattaa tehdä testamentti.

Jos asia noin on, niin silloin ei kannata ikinä mennä naimisiin edes sen tiukan avioehdon kanssa. Sitten ainakin voi varmasti turvallisesti testamentata omaisuutensa kenelle vain ja asiat pysyvät yksinkertaisina. Avoleski ei peri, ellei siihenkin aleta rukkaamaan lainsäädäntöä, onhan nyt jo mahdollista hakea tasoitusta eron jälkeen, jos kokee jäävänsä rahallisesti tappiolle, vaikka avoliitossa ei edes ole mitään elatusvelvollisuutta. Tehdäänhän niitä avoehtojakin tuollaisten tilanteiden varalle. Suhdetoiminta on aikas vaarallista.

En oikein ymmärrä mitä kamalaa on asiassa että puoliso perii toisen kuoleman jälkeen. Jos se on ongelma niin todellakin kannattaa tehdä testamentti. Tai oikeastaan ainahan se kannattaa tehdä. Minulla ja avopuolisollani oli testamentit toistemme eduksi ja viime vuonna hän menehtyi ja perintö minulle. Nyt olen uusinut testamentin omalta osaltani koska joskus minäkin menehdyn. Asiat olivat hyvin selkeitä perinnön suhteen testamentin myötä vaikka olimme "vain" avopuolisoita. 

Parisuhde ei ole hyötymissuhde, jossa tavoitellaan taloudellista hyötyä toisesta, oli sitten arki, ero tai kuolema. Avioliitossa on elatusvelvollisuus, joten senkään takia se ei ole fiksu idea.

Joillain saattaa vaikka olla omaisuutena sukutila, jonka haluaa testamentata omalle hiukan kaukaisemmallekin sukulaiselle mieluummin, kuin että se menisi puolisolle ja sitä myötä aivan jonnekin muualle.

Aina toki voi yrittää elämänsä aikana törsätä kaiken, jotta mitään perittävää ei ole, jos asiallista sukulaista omasta suvusta ei löydy.

Yleensä ihmisellä se oma puoliso on läheisin ihminen, jolle omaisuutensa jättää. En ymmärrä mksi jollekin serkulle testamenttaisi kotiaan.

Vaikuttaisi siltä, että tässä ketjussa juuri ne kaukaisemmat sukulaiset ovat kärkkymässä sukulaisensa omaisuutta, vaikka tällä on oma vaimo eli näkevät tuon sukulaisen omaisuuden omanaan. Kummallista touhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmllani ei ollut testamenttia eikä avioehtoa. Kun äiti kuoli isä peri puolet ja meille lapsille jäi jaettavaksi se toinen puoli.

Isäsi ei perinyt tuossa tilanteessa senttiäkään. Mutta hän sai pitää oman omaisuutensa ja jos se oli pienempi kuin äidiltäsi jäänyt omaisuus, hän sai lisäksi tasinkoa äitisi omaisuudesta. Mutta tasingon saaminen on eri asia kuin periminen.

Eikö se juuri näin mene. Jos ei ole avioehtoa, niin kummankin omaisuus eritellään ja määritetään rahallinen arvo. Sitten lasketaan arvo yhteen ja jaetaan kahdella. Varakkaampi (tässä varakkaamman äidin kuolinpesä) maksaa tasingon eli erotuksen leskelle, jotta hän saa yhteenlasketusta omaisuudesta sen puolet. Eli ei siis automaattisesti puolet kuolleen omaisuudesta vaan asiaan vaikuttaa hänen oma varallisuutensa. Jos leski on varakkaampi kuin vainaja, niin hän taas ei joudu maksamaan tasinkoa kuolinpesälle, lesken oma omaisuus siis on suojattu, mutta hän ei saa itse mitään, vaan vainajan koko omaisuus menee lapsille.

Muistaakseni tasinko on verovapaata (korjatkaa, jos olen väärässä) joten siksi moni tekee avioehdon koskien vain eroa, ei kuolemantapausta, jotta lesken taloudellinen tilanne on parempi, jos ensiksi kuollut sattuu olemaan varakkaampi.

Juuri näin se menee (vaikka sainkin alapeukun aiemmasta samaa asiaa käs. viestistäni :) ) - vain pieni tarkennus tuohon, että myös puolisoiden velat huomioidaan osituksessa. Tasinko on verovapaata, senkin vuoksi ei kannata sanoa, että puoliso perii. Lapset maksavat perintöveroa, puoliso ei, koska hän saa tasinkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aviopuoliso ei peri mitään ilman testamenttia. Jos avioehtoa ei ole saa puolet kaikesta "yhteisestä" omaisuudesta

Lapsettomana kuolleen perii aviopuoliso. Kuitenkin hänen jälkeensä ensin kuolleen perintö menee hänen  toissijaisille perillisille.

Testamentti on varmin keino päättää perinnöstään. Aina voi tehdä uuden testamentin, jos tilanne muuttuu ja uusin kumoaa aina automaattisesti edelliset.

Testamenttia ei aina kannata tehdä.

T. Lakimies

Jos olet oikeasti lakimies, niin kerrotko tähän perustelut, niin me maallikotkin ymmärretään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto ei vaikuta perimiseen. Vaikka lapsettomalla avioparilla olisi "tiukin mahdollinen" avioehto kaikesta omaisuudesta, mutta ei testamenttia, niin ensimmäisen puolison kuoltua leski perii kaiken. Leski perii lapsettomalta puolisoltaan myös sellaisen omaisuuden, jonka puoliso on saanut perintönä niin, että se on testamentissa suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle.

Jos haluaa jotain muuta, kannattaa tehdä testamentti.

Jos asia noin on, niin silloin ei kannata ikinä mennä naimisiin edes sen tiukan avioehdon kanssa. Sitten ainakin voi varmasti turvallisesti testamentata omaisuutensa kenelle vain ja asiat pysyvät yksinkertaisina. Avoleski ei peri, ellei siihenkin aleta rukkaamaan lainsäädäntöä, onhan nyt jo mahdollista hakea tasoitusta eron jälkeen, jos kokee jäävänsä rahallisesti tappiolle, vaikka avoliitossa ei edes ole mitään elatusvelvollisuutta. Tehdäänhän niitä avoehtojakin tuollaisten tilanteiden varalle. Suhdetoiminta on aikas vaarallista.

En oikein ymmärrä mitä kamalaa on asiassa että puoliso perii toisen kuoleman jälkeen. Jos se on ongelma niin todellakin kannattaa tehdä testamentti. Tai oikeastaan ainahan se kannattaa tehdä. Minulla ja avopuolisollani oli testamentit toistemme eduksi ja viime vuonna hän menehtyi ja perintö minulle. Nyt olen uusinut testamentin omalta osaltani koska joskus minäkin menehdyn. Asiat olivat hyvin selkeitä perinnön suhteen testamentin myötä vaikka olimme "vain" avopuolisoita. 

Parisuhde ei ole hyötymissuhde, jossa tavoitellaan taloudellista hyötyä toisesta, oli sitten arki, ero tai kuolema. Avioliitossa on elatusvelvollisuus, joten senkään takia se ei ole fiksu idea.

Joillain saattaa vaikka olla omaisuutena sukutila, jonka haluaa testamentata omalle hiukan kaukaisemmallekin sukulaiselle mieluummin, kuin että se menisi puolisolle ja sitä myötä aivan jonnekin muualle.

Aina toki voi yrittää elämänsä aikana törsätä kaiken, jotta mitään perittävää ei ole, jos asiallista sukulaista omasta suvusta ei löydy.

Yleensä ihmisellä se oma puoliso on läheisin ihminen, jolle omaisuutensa jättää. En ymmärrä mksi jollekin serkulle testamenttaisi kotiaan.

Vaikuttaisi siltä, että tässä ketjussa juuri ne kaukaisemmat sukulaiset ovat kärkkymässä sukulaisensa omaisuutta, vaikka tällä on oma vaimo eli näkevät tuon sukulaisen omaisuuden omanaan. Kummallista touhua.

Parisuhteessa ollessa pariskunnalla on yleensä yhteistalous. Asiat hankitaan yhdessä oli kysessä asunto tai mökki. Meilläkin maksellaan ihan sekaisin toistemme asioita, tilit ovat yhteiset, samoin laskut. Jos minulta henki lähtisi, kaikki olisi tietenkin puolisoni ja hän päättäisi vapaasti mitä niillä tekisi. Jos jotain erikseen jollekin sukulaiselle laittaisi, niin siitä säätäisin erikseen, mjutta tuskin sellaisia tarpeita monellakaan on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nostelen vanhaa ketjua, mutta kiinnostaisi miten avioehto vaikuttaa lesken perimään omaisuuteen.

Siis, jos menen naimisiin ja avioehto on tiukin mahdollinen, periikö leski silti jotakin?

Lapsia minulla ei ole eikä tule. Ei ole sisaruksia. Äiti on kuollut ja hänellä ei ole sisaruksia. Isovanhemmat äidin puolelta kuolleet jo, lähimpiä sukulaisia ovat pikkuserkut ja minun kuollessani varmaankin heidän lapsensa, kun pikkuserkut ovat minua vanhempia.

Isä on elossa, ei ehkä enää silloin kun minä kuolen. Hänellä on yksi veli, joka on yhtä vanha ja veljellä yksi lapsi. Isänisä on ainoa elossa oleva isovanhempi, mutta ikä lähenee sataa. Sitten vielä, vanhempani eivät olleet koskaan naimisissa eikä isyyttä ole tunnustettu, olen siis virallisesti isätön, joten isän puolen suku tuskin perii minua, vaikka elossa olisivatkin.

Eli lapsettomana sinkkuna omaisuuteni menisi ilman testamenttia valtiolle.

Periikö leski jotain, vaikka olisi sekä se tiukka avioehto ja testamentti vaikkapa pikkuserkun lapsille?

Jos lesken saama ensin kuolleen omaisuus palautuu ensin kuolleen sukuun, mutta niitä perijöitä ei ole, niin meneekö se kaikki sitten lesken perillisille vai valtiolle vai voiko siihen tehdä testamentin?

Jos liitto päättyy toisen puolison kuolemaan, vaikuttaa avioehto perillisille tulevan perinnön suuruuteen mitä rajoitetumpi oikeus leskellä tällöin on ensiksi kuolleen omaisuuteen, sitä enemmän jää jaettavaksi perillisille. Tässä tapauksessa siis valtiolle.

Erikseen voi tehdä testamentin, jossa testamenttaa omaisuuden puolisolle tai vaikka kissatalolle, naapurin Peralle tai Riihimäen martoille.

Jos se avioehto on sellainen, että puolisolla ei ole mitään oikeutta toisen ennen liittoa tai liiton aikana saamaan tai hankkimaan omaisuuteen. Ei koskaan eikä mihinkään.

Jos yhdessä hankitaan kesämökki, josta minä maksan 70% ja puoliso 30% sekä purjevene josta hän maksaa 80% ja minä 20% ja eron tapahtuessa nuo joko myydään ja jaetaan rahat omistusosuuksien mukaan tai toinen lunastaa sen toisen osuuden. Osuus on siis todennettavissa ja ehtoon on tuo menettely kirjattu, niin kai se sitten menee kuollessakin samoin? Tavallaan yhteisiä hankintoja, mutta on määrätty että jako tehdään reilusti eikä puoliksi, ei kai leski noita silloin kokonaan perisi? Tai edes sitä puolikasta siitä mökistä.

Eli mitä se leski sitten perii? Kodin irtaimiston varmaan. Kaiken mistä ei voi todentaa, kumpi sen maksoi. Ja saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin, jos minä sen omistan. Siihen ei taida avioehdot ja testamentit vaikuttaa.

Ja sitten olen vielä testamentannut kaiken joillekin kaukaisemmille sukulaisille. Niin mitä se leski edes voisi periä?

Hämäävää, kun netissä sanotaan kahdenlaista, että leski perii avioehdosta huolimatta ja sitten taas että ei peri. Parin ollessa lapseton. Ja lisänä tuo testamentti vielä, kun niitä muitakaan perillisiä ei ole. Testamentilla tietääkseni ei voi ohittaa rintaperillisiä, saavat lakiosansa joka tapauksessa, joten sekään ei ole mikään taikasauva omasta omaisuudestaan päättämiseen.

Ei sillä maksamisella ole merkitystä.vaan omistusosuudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto ei vaikuta perimiseen. Vaikka lapsettomalla avioparilla olisi "tiukin mahdollinen" avioehto kaikesta omaisuudesta, mutta ei testamenttia, niin ensimmäisen puolison kuoltua leski perii kaiken. Leski perii lapsettomalta puolisoltaan myös sellaisen omaisuuden, jonka puoliso on saanut perintönä niin, että se on testamentissa suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle.

Jos haluaa jotain muuta, kannattaa tehdä testamentti.

Jos asia noin on, niin silloin ei kannata ikinä mennä naimisiin edes sen tiukan avioehdon kanssa. Sitten ainakin voi varmasti turvallisesti testamentata omaisuutensa kenelle vain ja asiat pysyvät yksinkertaisina. Avoleski ei peri, ellei siihenkin aleta rukkaamaan lainsäädäntöä, onhan nyt jo mahdollista hakea tasoitusta eron jälkeen, jos kokee jäävänsä rahallisesti tappiolle, vaikka avoliitossa ei edes ole mitään elatusvelvollisuutta. Tehdäänhän niitä avoehtojakin tuollaisten tilanteiden varalle. Suhdetoiminta on aikas vaarallista.

En oikein ymmärrä mitä kamalaa on asiassa että puoliso perii toisen kuoleman jälkeen. Jos se on ongelma niin todellakin kannattaa tehdä testamentti. Tai oikeastaan ainahan se kannattaa tehdä. Minulla ja avopuolisollani oli testamentit toistemme eduksi ja viime vuonna hän menehtyi ja perintö minulle. Nyt olen uusinut testamentin omalta osaltani koska joskus minäkin menehdyn. Asiat olivat hyvin selkeitä perinnön suhteen testamentin myötä vaikka olimme "vain" avopuolisoita. 

Parisuhde ei ole hyötymissuhde, jossa tavoitellaan taloudellista hyötyä toisesta, oli sitten arki, ero tai kuolema. Avioliitossa on elatusvelvollisuus, joten senkään takia se ei ole fiksu idea.

Joillain saattaa vaikka olla omaisuutena sukutila, jonka haluaa testamentata omalle hiukan kaukaisemmallekin sukulaiselle mieluummin, kuin että se menisi puolisolle ja sitä myötä aivan jonnekin muualle.

Aina toki voi yrittää elämänsä aikana törsätä kaiken, jotta mitään perittävää ei ole, jos asiallista sukulaista omasta suvusta ei löydy.

Yleensä ihmisellä se oma puoliso on läheisin ihminen, jolle omaisuutensa jättää. En ymmärrä mksi jollekin serkulle testamenttaisi kotiaan.

Vaikuttaisi siltä, että tässä ketjussa juuri ne kaukaisemmat sukulaiset ovat kärkkymässä sukulaisensa omaisuutta, vaikka tällä on oma vaimo eli näkevät tuon sukulaisen omaisuuden omanaan. Kummallista touhua.

Parisuhteessa ollessa pariskunnalla on yleensä yhteistalous. Asiat hankitaan yhdessä oli kysessä asunto tai mökki. Meilläkin maksellaan ihan sekaisin toistemme asioita, tilit ovat yhteiset, samoin laskut. Jos minulta henki lähtisi, kaikki olisi tietenkin puolisoni ja hän päättäisi vapaasti mitä niillä tekisi. Jos jotain erikseen jollekin sukulaiselle laittaisi, niin siitä säätäisin erikseen, mjutta tuskin sellaisia tarpeita monellakaan on.

Niinpä. Siksi tuntuukin melkoisen oudolta, että joku sukulainen katsoisi meidän perheemme omaisuutta omanaan. Mutta sellaisiakin ihmisiä näemmä on, ketjusta päätellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioehto ei vaikuta perimiseen. Vaikka lapsettomalla avioparilla olisi "tiukin mahdollinen" avioehto kaikesta omaisuudesta, mutta ei testamenttia, niin ensimmäisen puolison kuoltua leski perii kaiken. Leski perii lapsettomalta puolisoltaan myös sellaisen omaisuuden, jonka puoliso on saanut perintönä niin, että se on testamentissa suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle.

Jos haluaa jotain muuta, kannattaa tehdä testamentti.

Jos asia noin on, niin silloin ei kannata ikinä mennä naimisiin edes sen tiukan avioehdon kanssa. Sitten ainakin voi varmasti turvallisesti testamentata omaisuutensa kenelle vain ja asiat pysyvät yksinkertaisina. Avoleski ei peri, ellei siihenkin aleta rukkaamaan lainsäädäntöä, onhan nyt jo mahdollista hakea tasoitusta eron jälkeen, jos kokee jäävänsä rahallisesti tappiolle, vaikka avoliitossa ei edes ole mitään elatusvelvollisuutta. Tehdäänhän niitä avoehtojakin tuollaisten tilanteiden varalle. Suhdetoiminta on aikas vaarallista.

En oikein ymmärrä mitä kamalaa on asiassa että puoliso perii toisen kuoleman jälkeen. Jos se on ongelma niin todellakin kannattaa tehdä testamentti. Tai oikeastaan ainahan se kannattaa tehdä. Minulla ja avopuolisollani oli testamentit toistemme eduksi ja viime vuonna hän menehtyi ja perintö minulle. Nyt olen uusinut testamentin omalta osaltani koska joskus minäkin menehdyn. Asiat olivat hyvin selkeitä perinnön suhteen testamentin myötä vaikka olimme "vain" avopuolisoita. 

Parisuhde ei ole hyötymissuhde, jossa tavoitellaan taloudellista hyötyä toisesta, oli sitten arki, ero tai kuolema. Avioliitossa on elatusvelvollisuus, joten senkään takia se ei ole fiksu idea.

Joillain saattaa vaikka olla omaisuutena sukutila, jonka haluaa testamentata omalle hiukan kaukaisemmallekin sukulaiselle mieluummin, kuin että se menisi puolisolle ja sitä myötä aivan jonnekin muualle.

Aina toki voi yrittää elämänsä aikana törsätä kaiken, jotta mitään perittävää ei ole, jos asiallista sukulaista omasta suvusta ei löydy.

Yleensä ihmisellä se oma puoliso on läheisin ihminen, jolle omaisuutensa jättää. En ymmärrä mksi jollekin serkulle testamenttaisi kotiaan.

Se sukutila ei välttämättä ole koti, maata voi omistaa ilman että asuu siellä. Se serkku voi olla hyvinkin kiinnostunut tilanhoidosta, ehkä jopa auttanut siinä sekä asiaan sopiva koulutus. Avioliitossa leski saa jäädä siihen yhteiseen kotiin asumaan, sitä ei kumoa avioehdot eikä testamentit.

Parisuhteessa ei olla rahan tai omaisuuden takia, joten miksi suhteesta pitäisi tienata kuolemankaan jälkeen. Avioliitto tekee suhteesta taloudellisen liiton ja avoliittolaillakin on yritetty vääntää parisuhteesta taloudellista yhteenliittymää eron sattuessa, onneksi tiukoin kriteerein. Kela katsoo avoliitossa olevan elatusvelvollisuus, oikeasti noin ei ole. Avoliiton ideahan on, ettei tule oikeuksia eikä velvollisuuksia.

Kuulostaa varmaan kaunareilta ja true crimelta, mutta naisen joutuessa henkirikoksen uhriksi tekijänä on yleisimmin nykyinen (tai ex ) kumppani. Vaikka murhamies jäisi tekosestaan kiinni eikä perisi, niin en silti haluaisi kuolla sen takia, että joku sai päähänsä lunastaa perinnön, kun eroamalla ei saisi pennin hyrrää. Siksi puoliso pidetään totaalisen ulkona.