Lue keskustelun säännöt.
Kärsin lievästä dissosiaatiohäiriöstä. Mitä haluat kysyä minulta?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Ohis. Minulla tuo häiriö ilmenee siten, että ympäristö tuntuu epätodelliselta ja että olen vaan ilmestynyt siihen paikkaan. Muistan kyllä miten sinne tulin, mutta tunne sanoo että ilmestyin yhtäkkiä.
Minulla on toisinaan ollut sellainen olo, että vain haalistun ja katoan pois. Mutta silloin stressi on ollut poikkeuksellisen kovaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koetko että dissosiaatiosta on tilanteessa edelleenkin hyötyä? Minullakin on dissosiaatiota tietyissä tilanteissa. Toisinaan koen edelleen, että "poistun turvaan" ahdistavasta tilanteesta. Terapian avulla olen opetellut myös pysymään tilanteissa mm. sisäisellä puheella, jossa toistan itselleni olevani turvassa tässä hetkessä. Pystyn jonkin verran rauhoittamaan hätääntynyttä osaani. Omat vaikeat tilanteeni ovat onneksi sellaisia, että pystyn aika paljon välttelemään niitä. Välttely ei pahenna vaan pikemminkin parantaa omaa elämänlaatuani (dissosioin juopuneiden seurassa), mutta sitten kun kohdalle osuu, haluaisin pystyä toimimaan rauhallisesti ja esim. poistumaan tilanteesta ilman "muualle liukenemista henkisesti" ja ilman hätäännystä. Läheiseni eivät ole absolutisteja, joten toisinaan joudun näkemään heitä juopuneina tai hiprakassa esim. juhlissa. Läheiseni näkevät dissosiaatiohetken. Kuulemma silmistä huomaa kun "katoan" vuorovaikutuksesta. Tällöin toki läheiseni eivät ole varsinaisesti humalassa vaan hieman ottaneet, kun voivat tuollaisia asioita huomata.
Oletko koskaan ajatellut kokeilla hypnoositerapiaa? Eli mielen ja alitajunnan ohjelmoimista uudelleen tiettyyn tilanteeseen reagoimisessa?
http://web.wellness-institute.org/blog/one-key-way-of-treating-trauma-b…
Tapahtuuko dissosiaatota aina vuorovaikutuksessa? Vai koetko vuorovaikutuksen muiden kanssa ajoittain tyydyttävältä? Onko sillä merkitystä kenen kanssa olet vuorovaikutuksessa?
Minulla tulee olo, että kehoni on paikalla ennen minua, että minä itse tulen vähän perässä. Sitten kun saan itseni "kiinni", napsahdan oikealle taajuudelle ja alan olla läsnä. Tätä tapahtuu sosiaalisissa tilanteissa, kun siirryn ja saavun uuteen paikkaan.
Kun olen kuvaillut tätä, on sanottu että minusta huomaa ulospäin sen kuinka alan jonkin ajan päästä olla enemmän läsnä tilanteessa. Harmillisesti vaan usein koko tunnin pari kestävä tilanne kuluu siinä sumussa ja havahdun vasta hetki ennen lähtöä. Koen ettei monikaan oikeasti tunne minua tämän takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koetko että dissosiaatiosta on tilanteessa edelleenkin hyötyä? Minullakin on dissosiaatiota tietyissä tilanteissa. Toisinaan koen edelleen, että "poistun turvaan" ahdistavasta tilanteesta. Terapian avulla olen opetellut myös pysymään tilanteissa mm. sisäisellä puheella, jossa toistan itselleni olevani turvassa tässä hetkessä. Pystyn jonkin verran rauhoittamaan hätääntynyttä osaani. Omat vaikeat tilanteeni ovat onneksi sellaisia, että pystyn aika paljon välttelemään niitä. Välttely ei pahenna vaan pikemminkin parantaa omaa elämänlaatuani (dissosioin juopuneiden seurassa), mutta sitten kun kohdalle osuu, haluaisin pystyä toimimaan rauhallisesti ja esim. poistumaan tilanteesta ilman "muualle liukenemista henkisesti" ja ilman hätäännystä. Läheiseni eivät ole absolutisteja, joten toisinaan joudun näkemään heitä juopuneina tai hiprakassa esim. juhlissa. Läheiseni näkevät dissosiaatiohetken. Kuulemma silmistä huomaa kun "katoan" vuorovaikutuksesta. Tällöin toki läheiseni eivät ole varsinaisesti humalassa vaan hieman ottaneet, kun voivat tuollaisia asioita huomata.
En koe dissosiaatiota hyödylliseksi. Monesti siitä on ollut jopa haittaa. Olisi parempi osata laittaa vaikeat tilanteet nopeasti poikki vaikka poistumalla paikalta ellei muuta keksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ne sulla dianosoitiin? Käytkö töissä? Täällä myös dissoista kärsivä.
Vierailija kirjoitti:
Tapahtuuko dissosiaatota aina vuorovaikutuksessa? Vai koetko vuorovaikutuksen muiden kanssa ajoittain tyydyttävältä? Onko sillä merkitystä kenen kanssa olet vuorovaikutuksessa?
Tapahtuu muutenkin kuin vuorovaikuksessa toisten kanssa. Toki koen vuorovaikuksen usein muiden kanssa antoisana. Välttelen silti sellaista seuraa, jossa huomaan helposti dissosioivani. En kaipaa sellaista vuorovaikutusta, joka laittaa minussa näin vahvat defenssit päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan ajatellut kokeilla hypnoositerapiaa? Eli mielen ja alitajunnan ohjelmoimista uudelleen tiettyyn tilanteeseen reagoimisessa?
http://web.wellness-institute.org/blog/one-key-way-of-treating-trauma-b…
En ole miettinyt tuota. Ehkä pitäisi ottaa asiasta selvää ja pohtia sitten lisää.
Vierailija kirjoitti:
Miten ne sulla dianosoitiin? Käytkö töissä? Täällä myös dissoista kärsivä.
Päädyin erään traumaattisen tapahtuman jälkeen nuorena psykiatrisen hoidon piiriin, kun oireluni oli opiskelijaterveydenhuollon lääkärin mielestä turhan voimakasta liian pitkään. Käyn töissä. Tällä hetkellä tosin olen lyhyellä tauolla töistä lisäopintojen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä tekniikasta olen lukenut, mutta sen käytäntöön soveltaminen on jäänyt puolitiehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
http://www.emdr.fi/emdr.html
EMDR - lähestymistapa psyykkisten traumojen hoidossa
Tätä käsittääkseni käytetään hoitomuotona silloin, jos on joku yksittäinen traumaattinen kokemus.
Tapahtuuko sinulla dissosiaatiota tuttujen ihmisten seurassa tai sellaisissa tilanteissa, jotka normaalisti koettaisiin positiivisina?
Vierailija kirjoitti:
Tapahtuuko sinulla dissosiaatiota tuttujen ihmisten seurassa tai sellaisissa tilanteissa, jotka normaalisti koettaisiin positiivisina?
Tuttujen ihmisten seurassa kyllä. Mainitse vähän esimerkkejä tällaisista positiivisiksi yleensä koetuista tilanteista. En täysin hahmota mitä haet takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
http://www.emdr.fi/emdr.html
EMDR - lähestymistapa psyykkisten traumojen hoidossaTätä käsittääkseni käytetään hoitomuotona silloin, jos on joku yksittäinen traumaattinen kokemus.
En ole varsinainen asiantuntija, mutta eikös traumaattisia kokemuksia usein käsitellä ainakin alkuun yksi tapaus kerrallaan?
Hmm. Voiko olla dissosiaatioo, ilman että jotenki siirtyy johonkin "toiseen persoonaan" ? :D Ku mulla joskus terapeutti epäili dissosiaatioo. Sit mä kyl tunnistan sen, että jos oon vaikka täysin uudessa tilanteessa ja mun vieressä on täysin vieras ihminen ja täytyy olla asiallinen ja jännitän, niin ikäänku "säpsähdän", sitä vois melkeen kutsuu niinku säikähtämiseks mun mielestä. sit sydän vähän hakkaa ehkä kovempaa ku muuten ja tuntuu et hengitys vähän kiihtyy. sit se kestää ihan vaan joku 1 sekunnin.
Mut en tunnista tos tilantees mitään et mul ois joku ihmeen toinen Persoona, siis tollasta mul ei oo.
Nii mietin vaa et voiko olla jännittämisestä, vai onko toi jo itessään jotai dissosiaatioo??
Ja mitä jos toi vaan tulee siis sillon jos jännitän ja joudun uuden ihmisen kanssa olee tekemisissä? :D
Niin ei siin oo mtn traumaakaan, mut sillon ku en tuntenu mun terapeuttii yhtään, ja siis tottakai oon samanlainen ku kaikissa uusissa tilanteissa myös terapeutin kanssa, niin sillon vissii tuli tollanen ja terapeutti kysy heti et dissosioitko ja ihan säikähin ku en oo ikin tienny mikä se on ja sit googlasin et siin on joku toinen persoona ja olin ihan sillee et "öööhh.... o___O"?? :D
roprrfkeoffeoefoe kirjoitti:
Hmm. Voiko olla dissosiaatioo, ilman että jotenki siirtyy johonkin "toiseen persoonaan" ? :D Ku mulla joskus terapeutti epäili dissosiaatioo. Sit mä kyl tunnistan sen, että jos oon vaikka täysin uudessa tilanteessa ja mun vieressä on täysin vieras ihminen ja täytyy olla asiallinen ja jännitän, niin ikäänku "säpsähdän", sitä vois melkeen kutsuu niinku säikähtämiseks mun mielestä. sit sydän vähän hakkaa ehkä kovempaa ku muuten ja tuntuu et hengitys vähän kiihtyy. sit se kestää ihan vaan joku 1 sekunnin.
Mut en tunnista tos tilantees mitään et mul ois joku ihmeen toinen Persoona, siis tollasta mul ei oo.
Nii mietin vaa et voiko olla jännittämisestä, vai onko toi jo itessään jotai dissosiaatioo??
Ja mitä jos toi vaan tulee siis sillon jos jännitän ja joudun uuden ihmisen kanssa olee tekemisissä? :D
Niin ei siin oo mtn traumaakaan, mut sillon ku en tuntenu mun terapeuttii yhtään, ja siis tottakai oon samanlainen ku kaikissa uusissa tilanteissa myös terapeutin kanssa, niin sillon vissii tuli tollanen ja terapeutti kysy heti et dissosioitko ja ihan säikähin ku en oo ikin tienny mikä se on ja sit googlasin et siin on joku toinen persoona ja olin ihan sillee et "öööhh.... o___O"?? :D
Dissosiaatiossa ei tarvitse olla sellaista kokemusta, että olet ikään kuin joku toinen persoona. Muuten en osaa tuolla kuvauksella ottaa asiaan kantaa.
Ohis. Minulla tuo häiriö ilmenee siten, että ympäristö tuntuu epätodelliselta ja että olen vaan ilmestynyt siihen paikkaan. Muistan kyllä miten sinne tulin, mutta tunne sanoo että ilmestyin yhtäkkiä.