Kärsin lievästä dissosiaatiohäiriöstä. Mitä haluat kysyä minulta?

Onko Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry tuttu?

www.disso.fi

Vierailija kirjoitti:

Onko Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disso ry tuttu?

www.disso.fi

Olen käynyt yhdistyksen sivuilla, mutta en ole vielä uskaltanut mennä mukaan toimintaan.

Up

En suosittele kenellekään. Yhdistyksen luomat arvot ovat puheenjohtajan luomaa sanahelinää, jotka eivät pidä paikkaansa. Yhdistyksen hallitus muodostuu henkilöistä, joilla jokaisella myös puheenjohtajalla on omat asiat pahasti työstämättä. Palveluja ostetaan petokseen ja kavallukseen syyllistyneeltä henkilöltä. En voi suositella näin sairasta toimintakulttuuria kenellekään.

Onko tämä koti dg vai oikea? Ettet olisi harhainen

Onko ap:n dissosiaatio siis sellaista, joka tapahtuu vain tietyissä tilanteissa (mahdollisesta traumasta muistuttavissa) ja sitten laukeaa jossain vaiheessa? Vai onko epätodellinen olo koko ajan taustalla ja sitten joissain tilanteissa vain vahvempana kuin toisissa?

Kärsin dissosiaatiosta kun olin vakavasti masentunut. Minulla ei ole varsinaista traumataustaa, mutta pitkään jatkunut masennus ja toinen mt- häiriö joka aiheutti pelkoa ja ahdistusta, aiheutti sen että mieli traumatisoitui niin paljon, että keho ja mieli irtosivat toisistaan. Minun dissosiaationi oli jatkuvaa epätodellista oloa, vähän kuin olisi unessa tai simulaatiossa. Tiesin, että kehoni on minun ja todellinen, mutta silti olin ikään kuin sen ulkopuolella. En usko että kukaan ulkopuolinen huomasi olotilaani, toimin tavallaan autopilotilla ja vaikutin suht normaalilta, ehkä korkeintaan surulliselta ja hymyttömältä. Siihen aikaan otetussa valokuvassa näen, kuinka silmäni näyttävät lasittuneilta, kuin niiden takana ei olisi lainkaan elämää. Mutta se voi olla vain omaa tulkintaani, koska tiedän itse, miltä minusta tuntui juuri silloin.

Tiedätte varmaan, kuinka masentuneelle saatetaan kertoa, kuinka pitäisi ottaa itsestään niskasta kiinni ja esimerkiksi ulkoilla enemmän? Dissosioidessa ulkoilu ei olekaan aina se paras vaihtoehto. Usein, kun lähdin ulos kävelylle pahimmassa vaiheessa, tuli tunne, että saattaisin vahingossa tai tarkoituksella kadota olemattomiin tai eksyä jonnekkin. Se on aika pelottavaa, eikä todellakaan "piristänyt". Kotona ei sentään tarvinnut pelätä, että eksyy jonnekkin, vaikka sielläkin pelotti.