Kärsin lievästä dissosiaatiohäiriöstä. Mitä haluat kysyä minulta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.emdr.fi/emdr.html

EMDR - lähestymistapa psyykkisten traumojen hoidossa

Tätä käsittääkseni käytetään hoitomuotona silloin, jos on joku yksittäinen traumaattinen kokemus.

En ole varsinainen asiantuntija, mutta eikös traumaattisia kokemuksia usein käsitellä ainakin alkuun yksi tapaus kerrallaan?

No traumaattinen lapsuus esimerkiksi ei ole kovin helposti purettavissa osiin. Siinä on monta traumaattista kokemusta samassa paketissa.

Ja mikä sit on traumaa?? :D Siis esim mul oli silleen et olin esim koulussa tosi arka lapsi, pelkäsin kaikenlaista ja vaihdoin jopa luokkaa sellasen lempeemmän opettajan luokkaan.

Et jos on enemmän luonteelta jollain lail ujo ku joku toinen, nii voiko jo siitä tulla dissosiaatio?? :D Jos on sillee et tilanne tuntuu epämukavalta ja säpsähtää?? Eihän se ny traumakaa voi olla, jos se käy monenlaisten erityyppisten ihmisten kanssa joita ei tunne?! :D

Tuntuu et kaikesta voi saada jonku ihmeen sairauden itelleen ja ties mitä kaikkee... Ja jonku "hienon nimen" vielä.

Katooko se disso sit ku jotenki terapeutilla sen käsittelee??!?!!! :D

Ja voiko olla dissosiaatio, jos noi lähtee pois aina sit ku opin tuntee henkilöö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuuko sinulla dissosiaatiota tuttujen ihmisten seurassa tai sellaisissa tilanteissa, jotka normaalisti koettaisiin positiivisina?

Tuttujen ihmisten seurassa kyllä. Mainitse vähän esimerkkejä tällaisista positiivisiksi yleensä koetuista tilanteista. En täysin hahmota mitä haet takaa.

Tapahtuuko vain silloin kun jokin tuo negatiivisia muistoja tai stressaannut, vai voiko tulla myös muulloin? Esim. kesken hauskan keskustelun ihan noin vain, ilman että on mitään konfliktitilannetta tms.? Tai voiko tulla vaikka läheisen tai tutun koskettaessa tai halatessa? Tai entä jos on joku "positiivisesti stressaava" tilanne, vaikka arkirutiineista poikkeava yllätyskutsu jonnekin tms.? Vähän hankalaa yrittää keksiä näitä, helpompaa olisi niin päin, jos itse kertoisit esimerkkitilanteita, joissa dissosioit ja mikä asian laukaisi :)

Minulla dissosiaatio ilmenee ajattelun ja käytöksen muutoksena. Alan käyttäytymään vihamielisesti ja ajamaan ihmisiä pois luotani. ”Kohtaus”kestää monta tuntia. Koen ajattelun ja käytöksen kohtauksessa ollessani täysin oikeutettuna ja loogisena. Olen tunteeton ja julma dissosiaatiossa. En pelkää mitään tai ketään.

Kärsitkö lievästä dissosiaatiohäiriöstä?

Onko tämä dissosiaatiota:

joskus kun olen nälkäinen, väsynyt tai ollut auringossa pitkään, tulee ulkopuolinen tai "höntti" olo.

Siis näen ja tajuan kaiken,pystyn puhumaan ja käyttäytymään ihan hienosti, mutta ihan kuin vajoaisin itseeni. Ikäänkuin töpseli otettaisiin pois seinästä.

Silloin kun se tulee, niin se tulee yleensä sosiaalisissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuuko sinulla dissosiaatiota tuttujen ihmisten seurassa tai sellaisissa tilanteissa, jotka normaalisti koettaisiin positiivisina?

Tuttujen ihmisten seurassa kyllä. Mainitse vähän esimerkkejä tällaisista positiivisiksi yleensä koetuista tilanteista. En täysin hahmota mitä haet takaa.

Tapahtuuko vain silloin kun jokin tuo negatiivisia muistoja tai stressaannut, vai voiko tulla myös muulloin? Esim. kesken hauskan keskustelun ihan noin vain, ilman että on mitään konfliktitilannetta tms.? Tai voiko tulla vaikka läheisen tai tutun koskettaessa tai halatessa? Tai entä jos on joku "positiivisesti stressaava" tilanne, vaikka arkirutiineista poikkeava yllätyskutsu jonnekin tms.? Vähän hankalaa yrittää keksiä näitä, helpompaa olisi niin päin, jos itse kertoisit esimerkkitilanteita, joissa dissosioit ja mikä asian laukaisi :)

Ei yleensä ole ongelmaa dissosiaation kanssa tuon tyyppisissä tilanteissa. Lähtökohtaisesti tosin en pidä juuri yhtään siitä, jos muut ihmiset tulevat liian lähelle tai jotenkin koskettavat ilman lupaa. Silloin haluaisin yleensä lyödä ja töniä ihmisiä saadakseni heidät kauemmas. Joudun tekemään silloin työtä pitääkseni tuollaiset impulssit kurissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.emdr.fi/emdr.html

EMDR - lähestymistapa psyykkisten traumojen hoidossa

Tätä käsittääkseni käytetään hoitomuotona silloin, jos on joku yksittäinen traumaattinen kokemus.

En ole varsinainen asiantuntija, mutta eikös traumaattisia kokemuksia usein käsitellä ainakin alkuun yksi tapaus kerrallaan?

No traumaattinen lapsuus esimerkiksi ei ole kovin helposti purettavissa osiin. Siinä on monta traumaattista kokemusta samassa paketissa.

Aivan varmasti on, voimia! Mutta eikö niitä siltikin käydä läpi muisto kerrallaan, samantyyppisiä voi ryhmitelläkin tai ajallisesti samaan aikaan tapahtuneita. Voi esim. olla vähän erityyppisiä, joissa löytyy yhteinen nimittäjä kuten hylkääminen, kiusaaminen, pahoinpitely tms. tai vaikka sinun oma reaktiosi (pakeneminen, suuttuminen, itkeminen jne), tai ketju jossa seuraava tapahtuma on sattunut pahemmin jonkun edellisen tapahtuman takia. Niin saisi mahdollisesti vähän paketoitua yhteen sellaisia asioita, joita on järkevää käsitellä yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yleensä ole ongelmaa dissosiaation kanssa tuon tyyppisissä tilanteissa. Lähtökohtaisesti tosin en pidä juuri yhtään siitä, jos muut ihmiset tulevat liian lähelle tai jotenkin koskettavat ilman lupaa. Silloin haluaisin yleensä lyödä ja töniä ihmisiä saadakseni heidät kauemmas. Joudun tekemään silloin työtä pitääkseni tuollaiset impulssit kurissa.

Miten suhtaudut puolisosi tai parhaan ystäväsi kosketukseen? Entä kosketatko itse heitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yleensä ole ongelmaa dissosiaation kanssa tuon tyyppisissä tilanteissa. Lähtökohtaisesti tosin en pidä juuri yhtään siitä, jos muut ihmiset tulevat liian lähelle tai jotenkin koskettavat ilman lupaa. Silloin haluaisin yleensä lyödä ja töniä ihmisiä saadakseni heidät kauemmas. Joudun tekemään silloin työtä pitääkseni tuollaiset impulssit kurissa.

Miten suhtaudut puolisosi tai parhaan ystäväsi kosketukseen? Entä kosketatko itse heitä?

Riippuu hyvin paljon tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

http://www.emdr.fi/emdr.html

EMDR - lähestymistapa psyykkisten traumojen hoidossa

Tätä käsittääkseni käytetään hoitomuotona silloin, jos on joku yksittäinen traumaattinen kokemus.

En ole varsinainen asiantuntija, mutta eikös traumaattisia kokemuksia usein käsitellä ainakin alkuun yksi tapaus kerrallaan?

No traumaattinen lapsuus esimerkiksi ei ole kovin helposti purettavissa osiin. Siinä on monta traumaattista kokemusta samassa paketissa.

Aivan varmasti on, voimia! Mutta eikö niitä siltikin käydä läpi muisto kerrallaan, samantyyppisiä voi ryhmitelläkin tai ajallisesti samaan aikaan tapahtuneita. Voi esim. olla vähän erityyppisiä, joissa löytyy yhteinen nimittäjä kuten hylkääminen, kiusaaminen, pahoinpitely tms. tai vaikka sinun oma reaktiosi (pakeneminen, suuttuminen, itkeminen jne), tai ketju jossa seuraava tapahtuma on sattunut pahemmin jonkun edellisen tapahtuman takia. Niin saisi mahdollisesti vähän paketoitua yhteen sellaisia asioita, joita on järkevää käsitellä yhdessä?

Tuo on hyvä ajatus, mutta en ole saanut tuollaista hoitoa missään. Hoitajat ja lääkärit vaihtuvat julkisella puolella usein. Hoito alkaa monta kertaa ikään kuin nollapisteestä, kun on taas uusi ihminen vastassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yleensä ole ongelmaa dissosiaation kanssa tuon tyyppisissä tilanteissa. Lähtökohtaisesti tosin en pidä juuri yhtään siitä, jos muut ihmiset tulevat liian lähelle tai jotenkin koskettavat ilman lupaa. Silloin haluaisin yleensä lyödä ja töniä ihmisiä saadakseni heidät kauemmas. Joudun tekemään silloin työtä pitääkseni tuollaiset impulssit kurissa.

Miten suhtaudut puolisosi tai parhaan ystäväsi kosketukseen? Entä kosketatko itse heitä?

Riippuu hyvin paljon tilanteesta.

Tarkoitin tietysti positiivisessa tilanteessa tapahtuvaa kosketusta. Esim. itselleni parisuhteessa kosketus on tärkeää, voi ihan vaan hipaista poskea tai kättä ohimennessä ja tykkään kävellä käsikädessä tai vaikka antaa suukon kesken kävelymatkan tai liukuportaissa seistessä. Ystäviä halaan tavatessa. Jäykistelisitkö tai kokisitko tällaiset asiat epämiellyttävinä, jos olisit ystäväni tai puolisoni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan varmasti on, voimia! Mutta eikö niitä siltikin käydä läpi muisto kerrallaan, samantyyppisiä voi ryhmitelläkin tai ajallisesti samaan aikaan tapahtuneita. Voi esim. olla vähän erityyppisiä, joissa löytyy yhteinen nimittäjä kuten hylkääminen, kiusaaminen, pahoinpitely tms. tai vaikka sinun oma reaktiosi (pakeneminen, suuttuminen, itkeminen jne), tai ketju jossa seuraava tapahtuma on sattunut pahemmin jonkun edellisen tapahtuman takia. Niin saisi mahdollisesti vähän paketoitua yhteen sellaisia asioita, joita on järkevää käsitellä yhdessä?

Tuo on hyvä ajatus, mutta en ole saanut tuollaista hoitoa missään. Hoitajat ja lääkärit vaihtuvat julkisella puolella usein. Hoito alkaa monta kertaa ikään kuin nollapisteestä, kun on taas uusi ihminen vastassa.

Pitkään ketjua seuranneena, myös ajoittain dissosiaatioita kokevana, tähän tekee mieli sanoa että itsellänikin hoitajat ja lääkärit ovat vaihtuneet taajaan mutta kun menin terapiaan, terapeutti on ollut koko ajan sama. Lääkäri on vaihtunut vähintään kerran vuodessa, hoitaja noin puolentoista vuoden välein mutta kun terapeutin kanssa on istunto joka viikko, jo puoli vuotta tekee varsin paljon kun on itsellä halua ja kapasiteettia.

Olen itse jäljittänyt dissosiaatio-oireideni lähteen koulukiusaamiseen. Vinkkeinä toimi mm. se että muistin yläasteen koulutiloista kaiken muun mutta ruokalasta ei ollut mitään muistikuvia. Eräänä päivänä, nyt 37-vuotiaana, mielestä kuoriutui esiin muisto jossa minut on pakotettu syömään ruokaa johon kiusaajani olivat sylkeneet, kiusaajien nauraessa ympärilläni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yleensä ole ongelmaa dissosiaation kanssa tuon tyyppisissä tilanteissa. Lähtökohtaisesti tosin en pidä juuri yhtään siitä, jos muut ihmiset tulevat liian lähelle tai jotenkin koskettavat ilman lupaa. Silloin haluaisin yleensä lyödä ja töniä ihmisiä saadakseni heidät kauemmas. Joudun tekemään silloin työtä pitääkseni tuollaiset impulssit kurissa.

Miten suhtaudut puolisosi tai parhaan ystäväsi kosketukseen? Entä kosketatko itse heitä?

Riippuu hyvin paljon tilanteesta.

Tarkoitin tietysti positiivisessa tilanteessa tapahtuvaa kosketusta. Esim. itselleni parisuhteessa kosketus on tärkeää, voi ihan vaan hipaista poskea tai kättä ohimennessä ja tykkään kävellä käsikädessä tai vaikka antaa suukon kesken kävelymatkan tai liukuportaissa seistessä. Ystäviä halaan tavatessa. Jäykistelisitkö tai kokisitko tällaiset asiat epämiellyttävinä, jos olisit ystäväni tai puolisoni?

Monet ihmiset halaavat epämiellyttävän pitkään ja aivan liian tiukasti. Ellei ole kyse tällaisesta halauksesta, niin kokisin miellyttävänä. Paitsi jos on ollut ihan hiljattain riitaa. Silloin haluan yleensä olla omassa rauhassa, myös fyysisesti.

Itsellä PTSD ja sen mukana dissosiaatiohäiriö. Käyn EMDR-psykoterapiassa nyt neljättä kuukautta ja edistystä on tapahtunut. Suosittelen sinulle ap kokeilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä PTSD ja sen mukana dissosiaatiohäiriö. Käyn EMDR-psykoterapiassa nyt neljättä kuukautta ja edistystä on tapahtunut. Suosittelen sinulle ap kokeilemaan.

Parin kerran kokemus EMDR:sta omalla rahalla lapsuustraumojen (mm. koulukiusaaminen) käsittelystä ja tuntui toimivan kohtuullisesti. Olen sen jälkeen toisinaan jatkanut omatoimisesti itsekseni sekä samojen että muiden vanhojen traumojen kanssa. Se oli mielenkiintoista, että terapia tehdään eri tavoin riippuen siitä, onko potilas visuaalinen, auditiivinen vai kinesteettinen persoonatyyppi. Silmänliikkeet toimivat parhaiten visuaalisilla, auditiivisilla toimii myös ääni esim. napsutus vuorotellen kummankin korvan puolella (silmät voivat olla kevyesti kiinni) ja kinesteettisillä puolestaan voi paras olla kosketus, esim. polven kevyt taputus vuorotellen vasen-oikea jne.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä PTSD ja sen mukana dissosiaatiohäiriö. Käyn EMDR-psykoterapiassa nyt neljättä kuukautta ja edistystä on tapahtunut. Suosittelen sinulle ap kokeilemaan.

Mitä kautta pääsit tuonne?

Minulle on tullut 2 kertaa elämässäni tuollainen olo hyvin vahvasti. Toinen oli etelänloman jälkeen jossa nukuttiin vähän ja juotiin paljon, muistan kun Suomessa istuin bussissa ja mietin ettei tämä ole todellisuus, voisin hyvin rikkoa tuon ikkunan koska tämä ei ole totta, nään jotain unta. Kesti varmaan viikon verran. Toisen kerran vauva oli ihan pieni ja taas olin nukkunut huonosti pidempään.. Heräsin aamulla ja laitoin telkan päälle ja lähettelin yhdelle kaverilleni viestejä missä kyselin onko tämä todellisuus. Saako hän oikeasti ne viestit mitä lähetän. Tuo meni ohi ihan parissa tunnissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä PTSD ja sen mukana dissosiaatiohäiriö. Käyn EMDR-psykoterapiassa nyt neljättä kuukautta ja edistystä on tapahtunut. Suosittelen sinulle ap kokeilemaan.

Parin kerran kokemus EMDR:sta omalla rahalla lapsuustraumojen (mm. koulukiusaaminen) käsittelystä ja tuntui toimivan kohtuullisesti. Olen sen jälkeen toisinaan jatkanut omatoimisesti itsekseni sekä samojen että muiden vanhojen traumojen kanssa. Se oli mielenkiintoista, että terapia tehdään eri tavoin riippuen siitä, onko potilas visuaalinen, auditiivinen vai kinesteettinen persoonatyyppi. Silmänliikkeet toimivat parhaiten visuaalisilla, auditiivisilla toimii myös ääni esim. napsutus vuorotellen kummankin korvan puolella (silmät voivat olla kevyesti kiinni) ja kinesteettisillä puolestaan voi paras olla kosketus, esim. polven kevyt taputus vuorotellen vasen-oikea jne.

Kerro lisää!

En vieläkään oikein ymmärrä kyseistä käsitettä, vaikka olen siihen tutustunut. Miten dissosiaatio näkyy ulos? Kun dissosioitte, pystyttekö esim puhumaan ja vastaamaan kysymyksiin? Ymmärrättekö mitä teiltä kysytään, pystyttekö vastaamaan pidemmästi kuin yhden sanan verran? Mitä tuo tarkoittaa, että katsotte tilannetta kuin elokuvaa? "Irtoatteko" jotenkin kehostanne, ja kuvittelette miltä tilanne näyttää ulkopuoliselle?