Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Iltatähti 45-vuotiaana. Olenko hullu jos lähden vauvarumbaan mukaan?
02.08.2018 |
Esikoinen täytti kuukausi sitten 19 ja tekee muuttoa pois kotoa, kun pääsi opiskelemaan. Meillä on ollut vaikea sopeutua esikoisen poismuuttoon ja yhteinen koti tuntuu tyhjältä. Johtuen tästä ja omasta kriiseilystä meillä meni huonosti miehen kanssa, mutta saimme erimielisyydet sovittua ja huomasin olevani raskaana, vaikka meidän ei lääkärien mukaan pitäisi saada enää lisää lapsia. Esikoisen ollessa parivuotias yritimme saada toisen lapsen, mutta mikään keino ei auttanut. Kerroin miehelle ja mies ei voinut millään uskoa, joten tein monta raskaustestiä jotta uskoi. Moneen vuoteen en ole nähnyt miestä onnellisena mitä nyt on ja lääkärin mukaan toinen raskaus on ihme. Olemme lapsirakkaita, mutta tietysti huolestuttaa miten jaksamme, koska vauvan synnyttyä olen 45v. ja mies on 47v. Mies on paras isä mitä voin ajatella, on suojeleva, rakastava ja hoiti esikoisenkin yövalvomisia ja ruokkimisia myöten, jotta sain levätä.
Kommentit (98)
Kumpaa luulet katuvasi myöhemmin, lasta vai aborttia? Kyllä päätös on itse tehtävä, tietysti puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuni sai iltatähden 43v:na. Lapsi on jo aikuinen. Tämä tuttu kertoi, että lapsi on ollut parasta mitä hänelle on tapahtunut. On pysynyt itsekin nuorekkaana ja vireänä, lapsen kanssa läheiset välit. Teillä on vain yksi lapsi ja toivoitte aikanaan toista, antakaa sille nyt mahdollisuus.
En tiedä. Mä tein abortin talvella ja olen taas raskaana. Kaksi lasta on jo.
40v.
Mun miehellä iäkkäät vanhemmat. Terveitä kun. Pukit ja reippaita ja hoitaa meidän lapsia kans. Miehellä ihana elämä vaikka oli äitinsä viimeinen munasolu, ikinä ei kuukautisia enää tullut.
Ihmiset jotenki ajattelee, että elämän keskikohta on vanhemmat vielä täysi-"ikäisenä. Ei ole, oma perhe on. Ja luultavasti meillä. Ehtii wsikoinenlin täysi-ikäseksi ennenkin isovanhemmat kuolee 85-90v
Ihanaa, onnea raskaudesta! Onhan tuo nyt aivan ihmeellistä että olet tullut raskaaksi juuri nyt, kun se aiemmin ei ole onnistunut. Minusta tuossa ei olisi mitään miettimistä. Ei 45-vuotias ole todellakaan mikään ikäloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen juuri loppumetreillä raskaana, ikää 43. Ei ollut suunniteltu, nuorinkin lapsi on jo 12. Aborttiin en kuitenkaan kyennyt. Fiilikset menevät epätoivosta onnen huipuille koko ajan. En vielä tiedä oliko ratkaisu oikein, mutta toivotan sinulle tsemppiä päätökseen.
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä iäkkäät vanhemmat. Terveitä kun. Pukit ja reippaita ja hoitaa meidän lapsia kans. Miehellä ihana elämä vaikka oli äitinsä viimeinen munasolu, ikinä ei kuukautisia enää tullut.
Ihmiset jotenki ajattelee, että elämän keskikohta on vanhemmat vielä täysi-"ikäisenä. Ei ole, oma perhe on. Ja luultavasti meillä. Ehtii wsikoinenlin täysi-ikäseksi ennenkin isovanhemmat kuolee 85-90v
Meillä aiemmin terveet isovanhemmat kuoli yhtäkkiä kaikki eri syöpiin n 70v. Nyt meidän 9v kaipaa isovanhempia ja pyytää hommaamaan varamummim tms. Ja sain tämän 9v 35vuotiaana eli voit turhaan luulla että isovanhemmat elää noin kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea. Et ole hullu. Ystäväni sai kaksoset 50-vuotiaana, luomusti, toivotusti.
Lapset ovat lahja.
Kumman paljon aina näihin ikä/raskaus -ketjuihin ilmestyy niitä, joiden "ystävä" on tullut raskaaksi luomusti viisikymppisenä.
Tosiasiassa yli 50-vuotiaita synnyttäjiä on Suomessa vuodessa 0-3 kpl ja näistäkin selvä vähemmistö luomuja.
Loton pääpotinkin saaneita on monikymmenkertaisesti enemmän.
Vaikuttaa ikäneitojen fantasioilta, joilla yrittävät pönkittää omaa uskoaan siihen, että vielä saisivat lapsia.
En sano, että juuri tämä juttu on keksitty. Mutta alkeellisellakin todennäköisyyslaskennalla ymmärtää, että tällaisen tapauksen tunteminen henk.koht. on äärimmäisen harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea. Et ole hullu. Ystäväni sai kaksoset 50-vuotiaana, luomusti, toivotusti.
Lapset ovat lahja.Kumman paljon aina näihin ikä/raskaus -ketjuihin ilmestyy niitä, joiden "ystävä" on tullut raskaaksi luomusti viisikymppisenä.
Tosiasiassa yli 50-vuotiaita synnyttäjiä on Suomessa vuodessa 0-3 kpl ja näistäkin selvä vähemmistö luomuja.
Loton pääpotinkin saaneita on monikymmenkertaisesti enemmän.
Vaikuttaa ikäneitojen fantasioilta, joilla yrittävät pönkittää omaa uskoaan siihen, että vielä saisivat lapsia.
En sano, että juuri tämä juttu on keksitty. Mutta alkeellisellakin todennäköisyyslaskennalla ymmärtää, että tällaisen tapauksen tunteminen henk.koht. on äärimmäisen harvinaista.
Luultavasti näillä viisikymppisinä luomukaksoset saaneilla on ystäviä enemmän kuin yksi, joten samasta tapauksesta voi kirjoittaa useampikin henkilö. Eikä kaikki kirjoita kaikkea ihan totuusenmukaisesti vaan "ystävä" voi olla samassa työpaikassa tai sukulainen. Ja jos kirjoittaa viisikymppisestä, niin se voi olla mitä tahansa ikävuosina 47-53. Itsekin tiedän kaksi loton pääpotin voittanutta ja uskon, että heidät tuntee moni muukin.
Otsikon luettuna ajattelin, että on ihna hullua haaveilla lapseta tuon ikäisenä. Mutta aloittaja on jo raskaana, joten ainakin omalla kohdalla asia olisi siinä, lapsi saisi syntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap - huikea juttu! Paljon onnea! Tietenkin pidätte lapsen, rikkoisitte aivan liian paljon itseänne ja toisianne, jos ette pitäisi sitä. Saattaisitte jopa ajautua eroon, koska syyllisyys. Itse sain kuopuksen 43-vuotiaana eikä ole ollut mitään ongelmia. Raskausaika sujui hyvin, samoin kaikki muukin. Mikä onnen kantamoinen teitä on kohdannut!
Täällä moni kirjoittaa että miten tuossa iässä vielä jaksaa vauva-arkea.
Itse olen 36-vuotias ja rupesi oikein kauhistuttamaan että kuinka raihnainen ja väsynyt vanhus sitä oikein onkaan muutaman vuoden päästä!
Itsellä vuoden ikäinen kuopus ja voin sanoa että ainakin nyt jaksan paremmin kuin nuorempana kolmen pienen kanssa.
Kun ikää tulee niin kyllä sitä on kypsempi ja taloudellinen tilannekin parempi.
Itsekin voisin vielä tuossa iässä yhden tehdä, ellen nyt sitten ihan vanhukseksi ala tässä vuosien aikana 😉
Onnea ap raskaudesta! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saat nauttia pienestä ihmeestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen kevyesti jengi täällä suhtautuu aborttiin. Jos lapsi on tulossa ja teillä kaikki mahdollisuudet antaa hänelle hyvä rakastava koti, miksi edes miettisi aborttia. Kadut lopunelämää jos teet abortin. Lasta et kadu. Luoja antanut teille tälläisen ihanan yllätyksen ja lapsellesi sisaruksen. Onnea!
Abortti on peruskamaa. Jos ei halua niin sitten ei.
Sisarusten välit tulevat jäämään etäisiksi, en minä ainakaan pystyisi käsittämään tilannetta jos minulla olisi 20 v nuorempi sisarus.
Minä en iltatähteä ottaisi vastaan, tee sinä mitä lystäät.
Mulla on 14 vuotta nuorempi sisarus (tosin siinä välissäkin 2) ja olemme oikein läheisiä.
Ap:na pitäisin lapsen, selvästi haluat toisen lapsen ja sulla on hyvä elämäntilanne. Noi on ne jotka merkitsee.
Ap, luulen, että saat vastauksia sen mukaan, minkä ikäisiä vastaajat ovat ja minkäikäisiä lapsia heillä on.
Itselläni on 7 ja 10 vuotiaat lapset, ikä 44v - sanoisin, että anna vauvan tulla, jos olet fyysisesti kunnossa.
Samanikäisellä ystävälläni lapset ovat 1v, 7v ja 10v.
Tulevan vauvan terveyteen liittyen voi tehdä raskausaikana testit - siinä mielessä vanhemman äidin raskautuminen ei ole niin iso riski mitä se oli muutama vuosikymmen sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä useammassa vastauksessa tuotiinkin jo esille, ettei pidä miettiä ainoastaan vauva-aikaa van lapsen elämää pidemmällekin. Onko isovanhemmat vielä elossa, minkä kuntoisia? Millaiset tukiverkot teillä itsellänne on, pärjääkö toinen yksin teinin kanssa, jos toinen kuolee vaikka syöpään?
Jos päädyt pitämään lapsen, yrittäkää hankkia itseänne nuorempia ihmisiä hänen elämäänsä, vaikka kummeja tai jotain. Voi olla aika raskasta, jos ensin kuolevat kaikki isovanhemmat lapsuuden/varhaisnuoruuden aikana ja nuorena aikuisena joutuu hoitamaan vielä vanhempansakin hautaan. Olisi siis ihan reilua, että vaikka 30 vuoden päästä, jos (vielä syntymätön) lapsesi haluaa omia lapsia, hänellä olisi vielä muutakin sukua ja perhettä kuin esikoisesi.
Tietysti elämä on yllätyksellistä ja voihan sitä jäädä orvoksi vaikka vanhemmat olisivat olleet lapsen syntyessä vielä teinejä. Lapsen saaminen tuon ikäisenä kuitenkin lisää todennäköisyyttä aika paljon.
En tarkoita sanoa, että tee abortti. Tee miten sinusta parhaalta tuntuu. Mutta jos/kun pidät lapsen, ota huomioon, että hän elää ihan erilaisessa maailmassa ja erilaisen lapsuuden kuin esikoisesi, hän ei ole mikään uusinta. Ja sinun tehtäväsi vanhempana on suojella häntä juurettomuudelta (jos koko suku vaikka sattuu kuolemaan lähivuosina/-vuosikymmeninä), vastata lapsen pelkoon esim. ilmastonmuutoksesta, mikä ei ollut ajankohtainen aihe esikoisesi kohdalla, ja luultavasti ottaa vastaan aivan erilaista surua kuin esikoisesi kanssa, jos isovanhempia alkaa kuolla ihan urakalla lapsesi ollessa vielä aika pieni.
Itse en ryhtyisi. Johtunee tosin omista kokemuksista, joita on vain lapsen asemasta hieman vastaavasta tilanteesta: Olen nuorten vanhempien esikoinen, mutta isovanhempani olivat aikanaan lisääntyessään suht vanhoja ja kuolivat suht nuorina syöpään ja erilaisiin kohtauksiin. Ainakaan minun lapsuuden perheessäni isovanhempien kuolemat olivat isoja kriisejä (minun suunnaton suruni ja vanhempien yritykset tukea siinä, vaikka surivat itsekin omia vanhempiaan). Ja kyllä tunnen olevani jollakin tapaa juureton (ja aika kateellinen esim puolisolle, jolla on vielä isomummukin hengissä!), kun isovanhempia ei enää näin nuorena aikuisena ole.
Tästä näkökulmasta (oma on 23 kun täytän 45), olet.
Yleensä ne, jotka ovat tehneet nuorena lapsensa, jostain syystä vastustavat usein yli neljäkymmentä vuotiaiden lastenhankintaa.
Elämänkokekemuksesta on vain hyötyä lapsen kasvatuksessa. Itselläni on 43+ vuotta ikäeroa äitiini ja 87+ vuotta isoäitiini. En ole koskaan hävennyt vanhempiani tms. Miksi oli pitänyt? Vanhempana lapsen tehneet pysyvät ajassa ja tässä päivässä kiinni lastensa kautta.
Äitini täyttää kohta 87 vuotta. Meillä on hyvin läheiset välit. Näin lapsen näkökulmasta voin suositella siis sinulle vanhemmuutta yli nelikymppisenä. Lapselle kuitenkin tärkeintä on rakastava koti, ei vanhempien ikä.
En lukenit ketjun kaikkia sivuja, mutta ihmetyttää sanamuoto JOS lähdet vauvarumbaan mukaan. Olet jo mukana, olet raskaana! Myös eka sivun useiden vastaajien itsestäänselvä oletus, että vauvoja voi noin vain ottaa tai jättää kuin marketin hyllyltä (vaikka kirjoittajalla lapsettomuutta takana). Tiedän, että abortti on Suomessa laillinen, mutta silti, ei ihan noin mutkaton päätös ole!
Onneksi olkoon ja hyvin se menee! Tämä vauva halusi teille.
Vierailija kirjoitti:
En lukenit ketjun kaikkia sivuja, mutta ihmetyttää sanamuoto JOS lähdet vauvarumbaan mukaan. Olet jo mukana, olet raskaana! Myös eka sivun useiden vastaajien itsestäänselvä oletus, että vauvoja voi noin vain ottaa tai jättää kuin marketin hyllyltä (vaikka kirjoittajalla lapsettomuutta takana). Tiedän, että abortti on Suomessa laillinen, mutta silti, ei ihan noin mutkaton päätös ole!
Onneksi olkoon ja hyvin se menee! Tämä vauva halusi teille.
Lisään vielä:
Jos miehesi kerran on niin onnellinen raskaudesta, hän ei varmaan todellakaan halua aborttia? Jos teet abortin, niin sulla ei ole lasta eikä kohta miestäkään. Siinä on sitten aika tyhjä koti.
Onnea vielä!
Hei
Minä sain oman iltatähteni yllätyspakettina 42-vuotiaana. Vanhemmat lapset olivat jo yläasteella. Ensin kauhistutti mutta sen kauhun keskellä jotenkin tajusin, että iloahan siitä lapsesta tulee valtavasti olemaan. Aborttiakin mietin, mutta lopulta se ei tullut kysymykseen, koska olisin loppuelämäni miettinyt olisiko lapsi ollut tyttö vai poika ja minkähänlainen hän olisi nyt jne. Erotuksena sinun tilanteeseesi se, että avioliitto oli täysin karilla tuossa tilanteessa. Se siinä eniten ahdisti, eikä raskaus.
Lapsi on tänä päivänä kaikkien hellimä ”lemmikki” ja aivan ihana tyyppi. Avioeroa lapsi ei estänyt mutta tekohengitimme liittoa muutaman vuoden sen takia. Vaikka lapsi valvotti monta vuotta paljon enemmän kuin sisaruksensa aikanaan, en silti koskaan katunut päätöstäni. Olimme onnekkaita kun saimme terveen lapsen.
Tietenkin on riski olemassa että näin ei aina olisikaan. Miettikää rauhassa.
Alue: Aihe vapaa
Olen saanut iltatähden nelikymppisenä. Raskaus ja vauva-aika menivät hyvin, mutta nyt olen palannut töihin, väsyttää ja taival tuntuu loputtomalta.
Omien vanhempien hoivaaminen lisääntyy vuosi vuodelta. Keneltäkään ei saa hoitoapua. En suosittelisi, jos joku harkitsee, ehkä jos olisi paljon nuorempi mies, jolla lapsesta innostuneet hyväkuntoiset vanhemmat.