Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestäsi tyhmää maksaa rotukissasta monta sataa?
01.08.2018 |
Tarkoituksenani olisi ostaa ensimmäiseksi kissakseni pyhä birma, joka on hintaluokkaltaan 500-1000. Näyttelykatit tonnin luokkaa, itse ottaisin ihan vain kaveriksi kotiin.
Olen kuitenkin saanut läheisiltä huudahduksia, että mitä ihmettä maksan niin paljon kissasta kun maatiaisia saa parilla kympillä, jopa ilmaiseksi!
Mulla on vain semmoinen mielikuva, että maatiaiskissasta ei juurikaan tiedä minkälainen persoona sieltä löytyy? Mulle on tärkeää, että kissa on ystävällinen ja sosiaalinen, ja tietääkseni birma on tällänen, ja toki nätti kuin mikä, maatiaiskissaa yhtään vähättelemättä.
Mielipiteitä? Kokemuksia?
Kommentit (43)
Olen itse kasvanut perheessä jossa on aina ollut persialainen kissa. Tietenkin olen samaa traditiota jatkanut.
Kalliita rotukissat ovat mutta ei voi samana päivänäkään verrata näitä sisäkissoja villikissoihin. Jos hankit
rotukissan ja avaat lompakkosi on siinä kovasti työtä/huolta mutta saat vastinetta myöskin seuraavat
parikymmentä vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi ragdoll kisua ja juurikin Lemmikkitasoista. Hinta ei ollut paha kun sain kisut leikattuna ja sterilisoituna. Kasvattaja myös katsoi juuri meille sopivat kaverit ja täydellisiä ovat. Kaksi rotukoiraa myös taloudessa mutta tuplahinta ja pitää itse hoitaa kaikki pentuajan rokotukset ja...
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on ollut molempia eli rotukissoja ja ns. maatiaisia eli eurooppalaisia. Olen huomannut että kissan luonne on hyvin yksilöllinen ja vaihteleva eikä juurikaan liity rotuun. Rotukissoissa on se hyvä puoli että ne on sosiaalistettu varhain ja totutettu käsittelyyn. Huono puoli on huonompi terveys johtuen sisäsiittoisuudesta.
Tämä myytti maatiaiskissojen ei-sisäsiittoisuudesta on ihan kukkua. Kuka luulee, että ne navettakissat katsovat sukulinjoja kenen kanssa parittelevat? Kyllä siellä lisäännytään sen kanssa, joka kulmilla tulee vastaan, oli isä, äiti, sisko tai veli. Sama populaatio lisääntyy keskenään pienellä alueella. Rotukissojen sukutaulut sentään ovat tiedossa eikä läheistä sukulaista käytetä kuin harkiten, joihinkin rotuihin tuodaan uutta verta ulkomailta säännöllisesti.
Ei se terveys sen kummoisempi ole maatiaisillakaan. Kun niistä ei makseta mitään, ei viedä kovin herkästi lääkäriinkään. Tutkimaton ei ole terve. Ne maatiaiset sitten kuolevat auton alle tai loukkaantuneina metsään. Ihan samoja elintasosairauksia sairastavat kuin rotukissatkin, diabetesta, virtsakiviä, munuaisongelmia, kilpirauhasen häiriöitä.
Ja kyllä, arvostan hyvinhoidettuja maatiaisia valtavasti, niitä on paljonkin tuttavapiirissä. Itsellä rotukissoja, koska haluan hyvin sosiaalistetun pennun hyvästä kodista niin että se on rokotettu ja saanut laadukasta ruokaa, samoin kuin emonsa ja lisäksi sitä ei luovuteta uuteen kotiin ennen 12 vkon ikää, mielummin myöhemmin. Sairauksia ei voi ennustaa (paitsi tiettyjä geenisairauksia, joita voidaan ehkäistä tutkimalla vanhemmat), mutta ainakin lähtökohdat ovat kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on ollut molempia eli rotukissoja ja ns. maatiaisia eli eurooppalaisia. Olen huomannut että kissan luonne on hyvin yksilöllinen ja vaihteleva eikä juurikaan liity rotuun. Rotukissoissa on se hyvä puoli että ne on sosiaalistettu varhain ja totutettu käsittelyyn. Huono puoli on huonompi terveys johtuen sisäsiittoisuudesta.
Tämä myytti maatiaiskissojen ei-sisäsiittoisuudesta on ihan kukkua. Kuka luulee, että ne navettakissat katsovat sukulinjoja kenen kanssa parittelevat? Kyllä siellä lisäännytään sen kanssa, joka kulmilla tulee vastaan, oli isä, äiti, sisko tai veli. Sama populaatio lisääntyy keskenään pienellä alueella. Rotukissojen sukutaulut sentään ovat tiedossa eikä läheistä sukulaista käytetä kuin harkiten, joihinkin rotuihin tuodaan uutta verta ulkomailta säännöllisesti.
Ei se terveys sen kummoisempi ole maatiaisillakaan. Kun niistä ei makseta mitään, ei viedä kovin herkästi lääkäriinkään. Tutkimaton ei ole terve. Ne maatiaiset sitten kuolevat auton alle tai loukkaantuneina metsään. Ihan samoja elintasosairauksia sairastavat kuin rotukissatkin, diabetesta, virtsakiviä, munuaisongelmia, kilpirauhasen häiriöitä.
Ja kyllä, arvostan hyvinhoidettuja maatiaisia valtavasti, niitä on paljonkin tuttavapiirissä. Itsellä rotukissoja, koska haluan hyvin sosiaalistetun pennun hyvästä kodista niin että se on rokotettu ja saanut laadukasta ruokaa, samoin kuin emonsa ja lisäksi sitä ei luovuteta uuteen kotiin ennen 12 vkon ikää, mielummin myöhemmin. Sairauksia ei voi ennustaa (paitsi tiettyjä geenisairauksia, joita voidaan ehkäistä tutkimalla vanhemmat), mutta ainakin lähtökohdat ovat kunnossa.
Jestas, mitä rotu-uskovaisen denialismia. Googletapas vähäsen. Aloita lukemalla vaikka tämä artikkeli:
/20
Meillä on kaksi rotukissaa ja ihan mielelläni niistä olen maksanut pyydetyt summat :) kyllähän noita pöyristyneitä kyselyjä on varsinkin anopin kohdalta kuulunut mutta ihan sama minulle, siinäpähän pöyristyy minun puolestani :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni vastuulliselta kasvattajalta hankitusta kissasta on ihan järkevää maksaa satasia, mikä ettei tonnikin. Paino sanalla vastuullinen. Voisin maksaa tonnin maatiaiskissastakin, jos kasvattaja olisi nähnyt vaivaa sopivien vanhempien etsimiseen, selvittänyt sukutaustoja, tehnyt terveydellisiä testejä yms.
Tietysti löytökissan tai aikuisen kodinvaihtajan hankkiminen on hyvä teko, mutta mielestäni myös vastuullisella kissankasvatuksella on paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tyhmää maksaa rotukissasta. Rotukissoja löydät Mellunmäen K-marketin edestä - ja ihan ilmaiseksi:).
Vaimolla on kaksi uudelleensijoitettua tapausta. Toinen kuseksii ympäriinsä (erotettu emosta liian aikaisin kait ja ensimmäisessä kodissa ei ole pidetty hiekkalaatikkoa) ja toinen hajottaa huonekaluja ja ripuloi ympäriinsä riippumatta mitä syöttää ja lääkärissä käytetty useamman kerran. Kumpaakaan ei saa silittää ja toinen on sairaalloiset pelokas vielä lähes kymmenen vuoden jälkeen. Kumpaakaan ei pysty vieläkään käsittelemään kunnolla, että saisi nätisti harjattua ja kynnet leikattua.
Meille tuli aikanaan pelastuskissa kotiin nuoruudessa sillä seurauksella, että vanhemmat (rokotettu) kissat kuolivat tulokkaan kantamaan ripulivirukseen muutamassa kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ollut 3 maatiaista ja nyt rotukissa - eurooppalainen. Tosin meillä sijoituskissana, saadaan omaksi kun on 5v asunut meillä.
Kaikki kissat ovat olleet kivoja (ja sisäkissoja) - mutta on tämänhetkinen kaikkein mukavin. On syntynyt lapsiperheeseen ja tottunut lasten menoon jo pienenä. Eurooppalaisena kissana vaikuttaa aika selväpäiseltä ja terveeltä tyypiltä. Omistaja hoitanut kaiken niin kuin pitääkin.
Harkittiin myös löytökissaa, mutta oli vaikea löytää meille sopivaa. Lapsiperheeseen ei anneta kaikkia.
Ei ole. Maksaisin bengalista, jos en olisi allerginen kissoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roduille on määritelty tietyt piirteet, joten rotukissa on luonteeltaan tyypilinen edustajansa, joten on helpompi etukäteen tietää, minkälaisen lemmikin saa muutenkin kuin ulkonäöltään. Maatiainen voi olla mitä vain. Rotukissa tulee useinmiten kasvattajalta, joten voit olla aika varma, että kissaa on pennusta asti kohdeltu hyvin ja tiedät kissan sukupuun ja jalostuslinjan ja sitä kautta mahdoliset periytyvät sairaudet ym. Random maatiainen voi olla mitä vain ja hyvinkin huonosti kohdeltu monessa sukupolvessa, joka näkyy todennäköisemmin suoraan lemmikin hankalaan luonteeseen. EI, ei ole tyhmää maksaa satasia rotukissasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on ollut molempia eli rotukissoja ja ns. maatiaisia eli eurooppalaisia. Olen huomannut että kissan luonne on hyvin yksilöllinen ja vaihteleva eikä juurikaan liity rotuun. Rotukissoissa on se hyvä puoli että ne on sosiaalistettu varhain ja totutettu käsittelyyn. Huono puoli on huonompi terveys johtuen sisäsiittoisuudesta.
Tämä myytti maatiaiskissojen ei-sisäsiittoisuudesta on ihan kukkua. Kuka luulee, että ne navettakissat katsovat sukulinjoja kenen kanssa parittelevat? Kyllä siellä lisäännytään sen kanssa, joka kulmilla tulee vastaan, oli isä, äiti, sisko tai veli. Sama populaatio lisääntyy keskenään pienellä alueella. Rotukissojen sukutaulut sentään ovat tiedossa eikä läheistä sukulaista käytetä kuin harkiten, joihinkin rotuihin tuodaan uutta verta ulkomailta säännöllisesti.
Ei se terveys sen kummoisempi ole maatiaisillakaan. Kun niistä ei makseta mitään, ei viedä kovin herkästi lääkäriinkään. Tutkimaton ei ole terve. Ne maatiaiset sitten kuolevat auton alle tai loukkaantuneina metsään. Ihan samoja elintasosairauksia sairastavat kuin rotukissatkin, diabetesta, virtsakiviä, munuaisongelmia, kilpirauhasen häiriöitä.
Ja kyllä, arvostan hyvinhoidettuja maatiaisia valtavasti, niitä on paljonkin tuttavapiirissä. Itsellä rotukissoja, koska haluan hyvin sosiaalistetun pennun hyvästä kodista niin että se on rokotettu ja saanut laadukasta ruokaa, samoin kuin emonsa ja lisäksi sitä ei luovuteta uuteen kotiin ennen 12 vkon ikää, mielummin myöhemmin. Sairauksia ei voi ennustaa (paitsi tiettyjä geenisairauksia, joita voidaan ehkäistä tutkimalla vanhemmat), mutta ainakin lähtökohdat ovat kunnossa.
Jestas, mitä rotu-uskovaisen denialismia. Googletapas vähäsen. Aloita lukemalla vaikka tämä artikkeli:
/20
Tässä ei kirjoittaja väittänytkään, ettei millään rotukissoilla ei olisi liiallisesta jalostuksesta johtuvia terveysongelmia... En itse esimerkiksi ottaisikaan ikinä lyhytnenäistä kissaa enkä myöskään koiraa.
Vastuullinen kasvatus kuitekin poissulkee lähisukulaisten käytön jalostuksessa ja lisäksi vanhemmille tehdään kattavia terveystestejä. Osa rotukohtaisia, mutta esim. myös Fiv ja Felv testataan. Esimerkiksi Fiv on vastaava sairaus kuin ihmisen Hiv ja mä ainakin haluan, että mulle tuleva kissanpentu ei ole joutunut tekemisiin sen kanssa. Rotukissoilla on ongelmansa, mutta niitä kuitenkin yrittävät _vastuulliset_ kasvattajat parhaansa mukaan minimoida, ainakin useimmilla roduilla. Lyhytnenäiset kissat eivät ole minun mieleeni enkä tunne sen sortin kasvattajia. Mutta hekin varmasti testaavat kissansa kissaliiton suositusten mukaan ja minimoivat tarttuvien tautien mahdollisuuden.
Maatiaisten "kasvatus" päinvaistoin on usein täysin vastuutonta. Kissat elävät monesti populaatioissa, joissa liian läheiset sukulaiset tekevät pentuja keskenään. Lisäksi on rokottamattomia kissoja sekä Fiv- ja Felv-positiivisia kissoja. Hyvällä tuurilla maatiainen voi olla oikein terve geneettisesti ja muutenkin, mutta huonolla tuurilla niin sisäsiittoinen monien tautien kantaja, että rotukissa ei samanmoinen yllätysarpa ole.
Elintasosairaudet ja jotkut sairaudet, jotka ovat mahdottomia testata (esim. FIP) ovat sitten asia erikseen ja ne voivat tulla kissalle kuin kissalle ajan myötä, monesti omistajan antamasta hoidosta riippuen.
Mutta siis maksan kyllä mielelläni hyvin hoidetusta ja vastuullisesti kasvatetusta pennusta oli se sitten rotukissa tai maatianen. Harmi vaan, ettei vastuullisesti kasvatettua maatiaista terveystestatuista vanhemmista oikein löydä... Haluan itselleni kissan, jonka taustat on tiedossa ja jotka ovat hyviä käsitellä, en yllätysarpaa. Siksi otin kaksi rotukissaa, enkä ole katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Roduille on määritelty tietyt piirteet, joten rotukissa on luonteeltaan tyypilinen edustajansa, joten on helpompi etukäteen tietää, minkälaisen lemmikin saa muutenkin kuin ulkonäöltään. Maatiainen voi olla mitä vain. Rotukissa tulee useinmiten kasvattajalta, joten voit olla aika varma, että kissaa on pennusta asti kohdeltu hyvin ja tiedät kissan sukupuun ja jalostuslinjan ja sitä kautta mahdoliset periytyvät sairaudet ym. Random maatiainen voi olla mitä vain ja hyvinkin huonosti kohdeltu monessa sukupolvessa, joka näkyy todennäköisemmin suoraan lemmikin hankalaan luonteeseen. EI, ei ole tyhmää maksaa satasia rotukissasta.
Ihan kummallisia myyttejä täälläkin viljellään maatiaiskissoista. Eihän maatiaistakaan kannata ottaa paikasta jossa sitä ei ole kohdeltu hyvin? Suuri osa luovutettavista maatiaisista on kuitenkin kasvanut ihan tavallisissa olosuhteissa, jossa niistä on pidetty hyvää huolta ja niitä on käsitelty. Lisäksi, kuten jo aiemmin sanoin, pennusta näkee jo perusluonteen eli onko kyseessä tutkijaluonne vai vetäytyvä arkajalka. Välihuomautuksena vielä se, että jotkut pitävät aremmista ja vetäytyvämmistä kissoista.
Tähän haluan myös vastauksen: luuletko tosissasi että huonosti kohdellun kissan oireilu periytyy sen jälkeläisille? :D Ymmärrätkö evoluutiosta edes alkeita?
Toivottavasti jalostuksesta tulee laitonta mahdollisimman pian. Uskon, että siihen suuntaan ollaan menossa, nyt kun vihdoinkin asioista on alettu puhua ja eläinlääkäritkin ovat uskaltaneet avata suunsa.
/20
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on ollut molempia eli rotukissoja ja ns. maatiaisia eli eurooppalaisia. Olen huomannut että kissan luonne on hyvin yksilöllinen ja vaihteleva eikä juurikaan liity rotuun. Rotukissoissa on se hyvä puoli että ne on sosiaalistettu varhain ja totutettu käsittelyyn. Huono puoli on huonompi terveys johtuen sisäsiittoisuudesta.
Tämä myytti maatiaiskissojen ei-sisäsiittoisuudesta on ihan kukkua. Kuka luulee, että ne navettakissat katsovat sukulinjoja kenen kanssa parittelevat? Kyllä siellä lisäännytään sen kanssa, joka kulmilla tulee vastaan, oli isä, äiti, sisko tai veli. Sama populaatio lisääntyy keskenään pienellä alueella. Rotukissojen sukutaulut sentään ovat tiedossa eikä läheistä sukulaista käytetä kuin harkiten, joihinkin rotuihin tuodaan uutta verta ulkomailta säännöllisesti.
Ei se terveys sen kummoisempi ole maatiaisillakaan. Kun niistä ei makseta mitään, ei viedä kovin herkästi lääkäriinkään. Tutkimaton ei ole terve. Ne maatiaiset sitten kuolevat auton alle tai loukkaantuneina metsään. Ihan samoja elintasosairauksia sairastavat kuin rotukissatkin, diabetesta, virtsakiviä, munuaisongelmia, kilpirauhasen häiriöitä.
Ja kyllä, arvostan hyvinhoidettuja maatiaisia valtavasti, niitä on paljonkin tuttavapiirissä. Itsellä rotukissoja, koska haluan hyvin sosiaalistetun pennun hyvästä kodista niin että se on rokotettu ja saanut laadukasta ruokaa, samoin kuin emonsa ja lisäksi sitä ei luovuteta uuteen kotiin ennen 12 vkon ikää, mielummin myöhemmin. Sairauksia ei voi ennustaa (paitsi tiettyjä geenisairauksia, joita voidaan ehkäistä tutkimalla vanhemmat), mutta ainakin lähtökohdat ovat kunnossa.
Jestas, mitä rotu-uskovaisen denialismia. Googletapas vähäsen. Aloita lukemalla vaikka tämä artikkeli:
/20
Tässä ei kirjoittaja väittänytkään, ettei millään rotukissoilla ei olisi liiallisesta jalostuksesta johtuvia terveysongelmia... En itse esimerkiksi ottaisikaan ikinä lyhytnenäistä kissaa enkä myöskään koiraa.
Vastuullinen kasvatus kuitekin poissulkee lähisukulaisten käytön jalostuksessa ja lisäksi vanhemmille tehdään kattavia terveystestejä. Osa rotukohtaisia, mutta esim. myös Fiv ja Felv testataan. Esimerkiksi Fiv on vastaava sairaus kuin ihmisen Hiv ja mä ainakin haluan, että mulle tuleva kissanpentu ei ole joutunut tekemisiin sen kanssa. Rotukissoilla on ongelmansa, mutta niitä kuitenkin yrittävät _vastuulliset_ kasvattajat parhaansa mukaan minimoida, ainakin useimmilla roduilla. Lyhytnenäiset kissat eivät ole minun mieleeni enkä tunne sen sortin kasvattajia. Mutta hekin varmasti testaavat kissansa kissaliiton suositusten mukaan ja minimoivat tarttuvien tautien mahdollisuuden.
Maatiaisten "kasvatus" päinvaistoin on usein täysin vastuutonta. Kissat elävät monesti populaatioissa, joissa liian läheiset sukulaiset tekevät pentuja keskenään. Lisäksi on rokottamattomia kissoja sekä Fiv- ja Felv-positiivisia kissoja. Hyvällä tuurilla maatiainen voi olla oikein terve geneettisesti ja muutenkin, mutta huonolla tuurilla niin sisäsiittoinen monien tautien kantaja, että rotukissa ei samanmoinen yllätysarpa ole.
Elintasosairaudet ja jotkut sairaudet, jotka ovat mahdottomia testata (esim. FIP) ovat sitten asia erikseen ja ne voivat tulla kissalle kuin kissalle ajan myötä, monesti omistajan antamasta hoidosta riippuen.
Mutta siis maksan kyllä mielelläni hyvin hoidetusta ja vastuullisesti kasvatetusta pennusta oli se sitten rotukissa tai maatianen. Harmi vaan, ettei vastuullisesti kasvatettua maatiaista terveystestatuista vanhemmista oikein löydä... Haluan itselleni kissan, jonka taustat on tiedossa ja jotka ovat hyviä käsitellä, en yllätysarpaa. Siksi otin kaksi rotukissaa, enkä ole katunut.
Jännä juttu, että rotukissojen sukulinjat ovat kaikesta tästä "vastuullisuudesta" ja "testaamisesta" huolimatta vaarallisen sukurutsaisia. Tai tietenkin ovat, kun ei niitä parhaita piirteitä kaikille kissoille putkahtele, ja jos haluat saada kissasi myytyä hyvällä rahalla, teetät kissoja joista tuomarit tykkäävät.
Maatiaiset ovat aina terveempiä kuin rotukissat, en olisi uskonut että se on jollekin vielä epäselvää. Vapaana olevilla kissoilla on omat, luonnolliset keinot välttää sukurutsaa jolloin sitä ei tapahdu läheskään samoissa määrin kuin rotukissojen järjestelmällisessä jalostuksessa.
Lisäksi kaikki maatiaiskissat eivät automaattisesti ole mitään laumoissa eläneitä ja hyljeksittyjä kulkukissoja. Pentuja, suunniteltuja ja ei-suunniteltuja, tulee myös ihan tavallisista perheistä.
/20
Maatiaiskissat elävät huomattavasti pidempään kuin jalostetut ja sisäsiittoiset rotukissat. Toki poikkeuksiakin löytyy. Oma siperiankissa, kasvattajalta hankittu, on jo 18 vuotias virkeä seniori. Meillä on myös maatiaiskissa (navetassa ensimmäiset elinviikot elänyt). Molemmat ovat sisäkissoja, ulkoilevat tarhassa ja maatiaiskissa on se kermaperse joka ei saa edes hiirtä kiinni ja makaa mieluiten sohvalla 24/7. Siperiankissa kantaa sisälle tarhasta kaiken mikä sinne erehtyy menemään. Molemmat on sosiaalisia, maatiaiskissa on vaan vähän hiljaisempi ääneltään. Maatiainen viihtyy myös sylissä mutta siperialainen ei.
Mulla on ollu 13 kissaa elämäni aikana + 2 pentua, yksi oli exotic persialainen ja kaksi puolipersialaista. Kaikki muut ollu maatiaiskissoja. Yksikään kisu ei ulos halunnu, viihtyivät parvekkeella, jossa lasit. Kaikki sylikissoja, ei mitään tappeluita ollu keskenään. Nyt mulla on kaksi maatiaiskollipoikaa, jotka on mainioita säheltäjiä, sylikissoja kumpikin, tykkäävät, kun joku tulee käymään, ovat puskutraktoreita. Maksoin 50 € perheelle, josta ne otin toiveena, että se auttaisi emon steriloimismaksussa, mut eivät sitä tehneet, 8-vuotiaalla kissaemolla ainakin kahdet pennut/vuosi. Argh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on ollut molempia eli rotukissoja ja ns. maatiaisia eli eurooppalaisia. Olen huomannut että kissan luonne on hyvin yksilöllinen ja vaihteleva eikä juurikaan liity rotuun. Rotukissoissa on se hyvä puoli että ne on sosiaalistettu varhain ja totutettu käsittelyyn. Huono puoli on huonompi terveys johtuen sisäsiittoisuudesta.
Tämä myytti maatiaiskissojen ei-sisäsiittoisuudesta on ihan kukkua. Kuka luulee, että ne navettakissat katsovat sukulinjoja kenen kanssa parittelevat? Kyllä siellä lisäännytään sen kanssa, joka kulmilla tulee vastaan, oli isä, äiti, sisko tai veli. Sama populaatio lisääntyy keskenään pienellä alueella. Rotukissojen sukutaulut sentään ovat tiedossa eikä läheistä sukulaista käytetä kuin harkiten, joihinkin rotuihin tuodaan uutta verta ulkomailta säännöllisesti.
Ei se terveys sen kummoisempi ole maatiaisillakaan. Kun niistä ei makseta mitään, ei viedä kovin herkästi lääkäriinkään. Tutkimaton ei ole terve. Ne maatiaiset sitten kuolevat auton alle tai loukkaantuneina metsään. Ihan samoja elintasosairauksia sairastavat kuin rotukissatkin, diabetesta, virtsakiviä, munuaisongelmia, kilpirauhasen häiriöitä.
Ja kyllä, arvostan hyvinhoidettuja maatiaisia valtavasti, niitä on paljonkin tuttavapiirissä. Itsellä rotukissoja, koska haluan hyvin sosiaalistetun pennun hyvästä kodista niin että se on rokotettu ja saanut laadukasta ruokaa, samoin kuin emonsa ja lisäksi sitä ei luovuteta uuteen kotiin ennen 12 vkon ikää, mielummin myöhemmin. Sairauksia ei voi ennustaa (paitsi tiettyjä geenisairauksia, joita voidaan ehkäistä tutkimalla vanhemmat), mutta ainakin lähtökohdat ovat kunnossa.
Jestas, mitä rotu-uskovaisen denialismia. Googletapas vähäsen. Aloita lukemalla vaikka tämä artikkeli:
/20
Tässä ei kirjoittaja väittänytkään, ettei millään rotukissoilla ei olisi liiallisesta jalostuksesta johtuvia terveysongelmia... En itse esimerkiksi ottaisikaan ikinä lyhytnenäistä kissaa enkä myöskään koiraa.
Vastuullinen kasvatus kuitekin poissulkee lähisukulaisten käytön jalostuksessa ja lisäksi vanhemmille tehdään kattavia terveystestejä. Osa rotukohtaisia, mutta esim. myös Fiv ja Felv testataan. Esimerkiksi Fiv on vastaava sairaus kuin ihmisen Hiv ja mä ainakin haluan, että mulle tuleva kissanpentu ei ole joutunut tekemisiin sen kanssa. Rotukissoilla on ongelmansa, mutta niitä kuitenkin yrittävät _vastuulliset_ kasvattajat parhaansa mukaan minimoida, ainakin useimmilla roduilla. Lyhytnenäiset kissat eivät ole minun mieleeni enkä tunne sen sortin kasvattajia. Mutta hekin varmasti testaavat kissansa kissaliiton suositusten mukaan ja minimoivat tarttuvien tautien mahdollisuuden.
Maatiaisten "kasvatus" päinvaistoin on usein täysin vastuutonta. Kissat elävät monesti populaatioissa, joissa liian läheiset sukulaiset tekevät pentuja keskenään. Lisäksi on rokottamattomia kissoja sekä Fiv- ja Felv-positiivisia kissoja. Hyvällä tuurilla maatiainen voi olla oikein terve geneettisesti ja muutenkin, mutta huonolla tuurilla niin sisäsiittoinen monien tautien kantaja, että rotukissa ei samanmoinen yllätysarpa ole.
Elintasosairaudet ja jotkut sairaudet, jotka ovat mahdottomia testata (esim. FIP) ovat sitten asia erikseen ja ne voivat tulla kissalle kuin kissalle ajan myötä, monesti omistajan antamasta hoidosta riippuen.
Mutta siis maksan kyllä mielelläni hyvin hoidetusta ja vastuullisesti kasvatetusta pennusta oli se sitten rotukissa tai maatianen. Harmi vaan, ettei vastuullisesti kasvatettua maatiaista terveystestatuista vanhemmista oikein löydä... Haluan itselleni kissan, jonka taustat on tiedossa ja jotka ovat hyviä käsitellä, en yllätysarpaa. Siksi otin kaksi rotukissaa, enkä ole katunut.
Jännä juttu, että rotukissojen sukulinjat ovat kaikesta tästä "vastuullisuudesta" ja "testaamisesta" huolimatta vaarallisen sukurutsaisia. Tai tietenkin ovat, kun ei niitä parhaita piirteitä kaikille kissoille putkahtele, ja jos haluat saada kissasi myytyä hyvällä rahalla, teetät kissoja joista tuomarit tykkäävät.
Maatiaiset ovat aina terveempiä kuin rotukissat, en olisi uskonut että se on jollekin vielä epäselvää. Vapaana olevilla kissoilla on omat, luonnolliset keinot välttää sukurutsaa jolloin sitä ei tapahdu läheskään samoissa määrin kuin rotukissojen järjestelmällisessä jalostuksessa.
Lisäksi kaikki maatiaiskissat eivät automaattisesti ole mitään laumoissa eläneitä ja hyljeksittyjä kulkukissoja. Pentuja, suunniteltuja ja ei-suunniteltuja, tulee myös ihan tavallisista perheistä.
/20
Rotukissoilla kuitenkin on sisäsiitosprosentti tiedossa :) siitä voi sitten valita mahdollisimman pienen prosentin. Navetasta kun haet kissan niin se vanhemmat voivat hyvin olla lähisukua. Kissa ei todellakaan osaa olla parittelematta lähisukulaisen kanssa.
Kaikkien rotujen kasvattajia en tunne, mutta itseäni kiinnostavien rotujen kasvattajat kyllä aktiivisesti yrittävät pitää geenimateriaalin mahdollisimman laajana. Sisäsiittoisuus on enemmänkin peruja menneeltä ajalta, jolloin ei osattu ajatella asiaa. Se toki vaikuttaa tänäpäivänä, mutta kasvattajat eivät todellakaan Suomessa käytä lähisukulaisia jalostukseen tällä hetkellä. Kissaliitto kieltää sen ja liian lähisukua olevien kissojen pentuja ei rekisteröidä. Eriasia on sitten nämä pentutehtailijat, jotka ei noudata sääntöjä, mutta ei ne kissat sitten rotukissoja olekaan. Paperiton kissa on aina kotikissa.
Enkä missään kohtaan arvostellut maatiaisen GENEETTISTÄ terveyttä siinä tapauksessa, jos vanhemmat eivät ole lähisukua. Ei-geneettisistä syistä terveys se tässä arveluttaa enemmänkin.
Ja niinkuin sanoin, suunnitellun ja vastuullisesti kasvatetun sisäkissan maatiaispennun voisin ottaa. Harvalla "kasvattajalla" on kuitenkaan lyödä faktaa terveydestä tiskiin, vaikka se olisikin normaali perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vaimolla on kaksi uudelleensijoitettua tapausta. Toinen kuseksii ympäriinsä (erotettu emosta liian aikaisin kait ja ensimmäisessä kodissa ei ole pidetty hiekkalaatikkoa) ja toinen hajottaa huonekaluja ja ripuloi ympäriinsä riippumatta mitä syöttää ja lääkärissä käytetty useamman kerran. Kumpaakaan ei saa silittää ja toinen on sairaalloiset pelokas vielä lähes kymmenen vuoden jälkeen. Kumpaakaan ei pysty vieläkään käsittelemään kunnolla, että saisi nätisti harjattua ja kynnet leikattua.
Meille tuli aikanaan pelastuskissa kotiin nuoruudessa sillä seurauksella, että vanhemmat (rokotettu) kissat kuolivat tulokkaan kantamaan ripulivirukseen muutamassa kuukaudessa.
Kohdallesi on sattunut niin monta epäonnista kissavalintaa, että epäilen juttua keksityksi. Mutten silti kiistä, etteikö löytökissoihin mahtuisi myös ongelmatapauksia. Kuitenkin iso osa löytökissoista on perusterveitä, hyvätapaisia ja jopa suhteellisen kesyjä siinä vaiheessa kun ne luovutetaan uudelle omistajalle. Jokainen joka valitsee ongelmakissan ottaa tietoisen riskin siitä, että kissa voi pysyä sellaisena lopun ikäänsä.
Niin? Hyvä vai huono asia mielestäsi...?