Lue keskustelun säännöt.
Olenko jotenkin herkkä, kun rupesi melkein itkettämään, kun seurasin yksin lentomatkalle lähtevät lapsen ja saattajan hyvästejä portilla
Kommentit (25)
Mäkin olen herkkä. Aina kun opetin uskonnossa Mooses-vauva aihetta, jossa äiti joutuu hylkäämään vauvansa koriin joen vietäväksi, itkin. Oppilaat jo tottuivat siihen. Harva liikuttuu omista puheistaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi llä huoli, kyllä sillä Pennasen lapsella oli isä koneessa odottamassa, äiti vain joutui jäämään kyydistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että tässä maailmassa on vielä herkkiä ihmisiä.
Minä en ymmärrä, miksi lapsi laitetaan matkustamaan yksin.
No esim. eroperhe, vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla?
Joku alle 10v vieraantuu äkkiä vanhemmasta, jos ei näe tätä kuin vaikkapa kerran kuukaudessa. On varmasti rankkaa kouluviikon jälkeen matkustaa. Lapset on fiksuja ja säästävät vanhempiaan valitukselta. Miten käy lapsen kaverisuhteiden, jos säännöllisesti pitää olla jossain kaukana sen vieraamman vanhemman kanssa?
Olen itsekin eronnut ja pohtinut muuttoa suht lähelle (keski-Eurooppaan), mutta maltan mieleni. Minulle on tärkeää, että jos poikani ikävöi isäänsä, hän voi vaikka mennä sinne ns. ylimääräiseksi yöksi. En voisi lykätä lastani koneeseen, jos itse jäisin lepäilemään kotiin.
Minä lensin jo 70-luvulla Rovaniemeltä Jyväskylään yksin. Ja olin 8 vuotiaas. Olin todella tohkeissani ja tärkeänä😊. Ja se oli vielä ensimmäinen lentomatkan. Ei jäänyt traumoja.
Minä ajattelin, mutta ex-vaimo ja käräjätuomari ei. Joten asumme eri maissa.