Miten te muut järjestätte syömisenne parisuhteessa?
Olen ollut tämän kesän työttömänä ja avomieheni käy töissä. Rahaa on ollut vähemmän käytössä, joten olemme tehneet niin, että mies maksaa vuokran ja minä hoidan (lähes kaikki) ruokakulut. Nyt avomieheni on alkanut puhua, että haluisi minun maksavan puolet vuokasta. Se on minulle iso summa, joten sanoin, että sitten laitamme myös ruokakulut puoliksi. Tämä on kuitenkin mielestäni aika hankalaa kun minä olen kuitenkin ainoa kaupassakävijä ja ostan tietenkin joskus jotain vain itselleni. Joskus myös avomieheni ei syö sitä ruokaa mitä olen tehnyt. Nyt meillä on sitten kaikissa juustoissa, maitopurkeissa ym. nimet päällä, että kenelle kuuluu. Emme tykkää samoista juustoista.
Kommentit (76)
Järjestämme samoin kuin kaikki muutkin asumiseen ja elämiseen liittyvät kulut eli molemmat laittavat saman summan yhteiselle pankkitilille ja sieltä maksetaan sekä laskut että ruoat. Ei lasketa sentilleen, että kumman erityisruoat tai herkut ovat kalliimpia.
niin siis kämppiskö mies kuvittelee olevansa vai avomies. Jättäsin sian se tienaa ja säästää rahansa ja sinä maksat. Lakikin määrää avopuolison elättämään toista joka tienaa vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Järjestämme samoin kuin kaikki muutkin asumiseen ja elämiseen liittyvät kulut eli molemmat laittavat saman summan yhteiselle pankkitilille ja sieltä maksetaan sekä laskut että ruoat. Ei lasketa sentilleen, että kumman erityisruoat tai herkut ovat kalliimpia.
Ei mekään varmaan laskettaisi, mutta kun oma toimeentulotukeni on niin hemmetin pieni. En halua maksaa esim. hänen sipseistään kun rahat loppuu joka tapauksessa ennen tukipäivää.
Vierailija kirjoitti:
niin siis kämppiskö mies kuvittelee olevansa vai avomies. Jättäsin sian se tienaa ja säästää rahansa ja sinä maksat. Lakikin määrää avopuolison elättämään toista joka tienaa vähemmän.
Ei määrää. Laki ei määrää yhtään mitään avopuolisoiden elatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestämme samoin kuin kaikki muutkin asumiseen ja elämiseen liittyvät kulut eli molemmat laittavat saman summan yhteiselle pankkitilille ja sieltä maksetaan sekä laskut että ruoat. Ei lasketa sentilleen, että kumman erityisruoat tai herkut ovat kalliimpia.
Ei mekään varmaan laskettaisi, mutta kun oma toimeentulotukeni on niin hemmetin pieni. En halua maksaa esim. hänen sipseistään kun rahat loppuu joka tapauksessa ennen tukipäivää.
Jos te laitette saman summan tilille ja se ei riitä kuukauden kuluihin, niin siitä kärsivät molemmat. Eiköhän mieskin siinä vaiheessa ymmärrä, ettei niihin sipseihin ole nyt varaa.
No ala ostaa pelkät omat ruokasi kaupasta, mies voi ostaa ja kokata sitten omansa.
Jos et halua maksaa sipsejä, niin kumpikin ostaa omat ruokansa. Olette sitten kämppiksiä.
Vierailija kirjoitti:
No ala ostaa pelkät omat ruokasi kaupasta, mies voi ostaa ja kokata sitten omansa.
samaa mieltä aikuinen työssäkäyvä jätkä osaa mennä itse kauppaan ja ostaa omilla rahoillaan ruokansa itse.
Meillä mies osaa käydä kaupassa ja ostaa itse omat ruokansa, minä ostan omani. Ei ole ollut mitään ongelmia yli 20 vuoteen. Juustoissa ei tarvita lappuja, koska tiedän muutenkin, että mies ei syö homejuustoja, minä en koske edamiin jne.
Kun minä leivon, niin teen sen sillä ajatuksella, että mieskin saa sämpylöitä syödä. Kun mies ostaa jäätelöä, tarjoaa hän sitä minullekin. Emme laske, mitä kumpikin ruokakauppaan kuluttaa, koska itsepä maksaa.
Asumiskulut kumpikin maksaa omalta osaltaan, lasten kulut maksetaan puoliksi. Yhteisiä kuluja ei ole, joten ei tarvita mitään hankalaa taloustiliä (meille hankalaa, koska emme kauppaan mennessä muistaisi käyttää yhteistä tiliä, kun ostoksissa kuitenkin on jotain ihan omaakin).
Oho. No ei me kyllä noin tarkkaan katota.
Mun tulot 500, miehellä 1700. Vuokra suunnilleen puoliksi (mä maksan vuokran, mies laittaa oman osuutensa mun tilille mutta laittaa silti enemmän kuin tarvisi laittaa. Tein saman silloin kun olin itse töissä ja mies opiskeli), sähkö- ja autolaskut mulle, suurin osa kauppakäynneistä ja bensoista miehelle koska mun tili on äkkiä tyhjä, muuten osallistuisin useammin maksamaan.
Se käy kaupassa joka ehtii ja jolla on rahaa. Ei ole ollut ongelmaa tässä, syödään samoja ruokia.
Ei ole oikein että mies maksattaa sinulla puolet kaikista kuluista, jos tulosi ovat paljon miehen tuloja pienemmät. Mies säästää sinun kustannuksellasi. Puhukaa asiasta ja jos ette pääse yhteisymmärrykseen on ehkä aihetta miettiä suhteenne tulevaisuutta.
Ihan hassuja juttuja! Kaikki syödään samaa ruokaa ja yhteiseltä tililtä ostetaan kaikki ruuat ja maksetaan kaikki laskut. Näin on menty 30 vuotta, ei yhden yhtä ongelmaa tai riitaa rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestämme samoin kuin kaikki muutkin asumiseen ja elämiseen liittyvät kulut eli molemmat laittavat saman summan yhteiselle pankkitilille ja sieltä maksetaan sekä laskut että ruoat. Ei lasketa sentilleen, että kumman erityisruoat tai herkut ovat kalliimpia.
Ei mekään varmaan laskettaisi, mutta kun oma toimeentulotukeni on niin hemmetin pieni. En halua maksaa esim. hänen sipseistään kun rahat loppuu joka tapauksessa ennen tukipäivää.
Jos te laitette saman summan tilille ja se ei riitä kuukauden kuluihin, niin siitä kärsivät molemmat. Eiköhän mieskin siinä vaiheessa ymmärrä, ettei niihin sipseihin ole nyt varaa.
Niin siis kyllä avomiehellä riittää rahat mutta minulla ei.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osaa käydä kaupassa ja ostaa itse omat ruokansa, minä ostan omani. Ei ole ollut mitään ongelmia yli 20 vuoteen. Juustoissa ei tarvita lappuja, koska tiedän muutenkin, että mies ei syö homejuustoja, minä en koske edamiin jne.
Kun minä leivon, niin teen sen sillä ajatuksella, että mieskin saa sämpylöitä syödä. Kun mies ostaa jäätelöä, tarjoaa hän sitä minullekin. Emme laske, mitä kumpikin ruokakauppaan kuluttaa, koska itsepä maksaa.
Asumiskulut kumpikin maksaa omalta osaltaan, lasten kulut maksetaan puoliksi. Yhteisiä kuluja ei ole, joten ei tarvita mitään hankalaa taloustiliä (meille hankalaa, koska emme kauppaan mennessä muistaisi käyttää yhteistä tiliä, kun ostoksissa kuitenkin on jotain ihan omaakin).
Eli kun te ostatte vaikkapa perunoita, niin sä otat pussiin ja maksat syömäsi määrän perunoita + toisen lapsen syömät perunat ja mies taas omaansa omat perunansa ja toisen lapsen perunat.
Kuulostaa jotenkin aivan helvetin työläältä systeemisltä lapsiperheessä jaotella jotain lasten syömiä ruokia puoliksi kummankin maksettavaksi.
Ostan 80% meidän ruokaostoksista ja mies syö enemmän. Se summa on laskettu "mun hyväksi " meidän talous excelissä. Mies puolestaan maksaa esim. auton kulut kokonaan itse ja meidän vastikkeen. Molemmat maksaa about saman verran, tuloja myös saman verran.
Vierailija kirjoitti:
Järjestämme samoin kuin kaikki muutkin asumiseen ja elämiseen liittyvät kulut eli molemmat laittavat saman summan yhteiselle pankkitilille ja sieltä maksetaan sekä laskut että ruoat. Ei lasketa sentilleen, että kumman erityisruoat tai herkut ovat kalliimpia.
Mistä laittaa samaa summaa, jos ei ole mistä laittaa?
Ostan ja maksan kaiken. Omia toivomuksia saa esittää. Mies antaa sitten rahaa, jos sattuu olemaan. Ei haittaa, satun tällä hetkellä olemaan suurituloisempi. Tilanne on ollut myös toisinpäin. Näin menty yli 20 v.
Ei jatkoon