Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut järjestätte syömisenne parisuhteessa?
30.07.2018 |
Olen ollut tämän kesän työttömänä ja avomieheni käy töissä. Rahaa on ollut vähemmän käytössä, joten olemme tehneet niin, että mies maksaa vuokran ja minä hoidan (lähes kaikki) ruokakulut. Nyt avomieheni on alkanut puhua, että haluisi minun maksavan puolet vuokasta. Se on minulle iso summa, joten sanoin, että sitten laitamme myös ruokakulut puoliksi. Tämä on kuitenkin mielestäni aika hankalaa kun minä olen kuitenkin ainoa kaupassakävijä ja ostan tietenkin joskus jotain vain itselleni. Joskus myös avomieheni ei syö sitä ruokaa mitä olen tehnyt. Nyt meillä on sitten kaikissa juustoissa, maitopurkeissa ym. nimet päällä, että kenelle kuuluu. Emme tykkää samoista juustoista.
Kommentit (76)
Lainalyhennys lähtee vaimon tililtä, minä taas maksan vastikkeita sun muita laskuja. Suurinpiirteit kai tasan, joskin summat toki elää ajoittain. Molemmat laitetaan laskennallisesti samanlainen summa ruokarahaa käteismuodossa ruokakassaan, ja siitä sitten veloitetaan kauppareissujen myötä, pyöristäen. Sillä ei ole väliä, maistuuko jokin ostettu ruoka toiselle paremmin kuin toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä maksan ruuat(paitsi jos syödään ulkona), hygienia ja siivous yms, huonekalut/sisustus jutut ja lapsen vaatteet yms. Mies maksaa kaiken muun eli asumiskustannukset, auton, isommat kodinkone hankinnat, remontit, lapsen harrastukset. Matkustus menee aikalailla puoliksi se maksaa kumpi nyt sattuu matkan varaamaan. Ei olla ikinä puhuttu että kumpi maksaa mitä on vaan luonnollisesti asiat menneet näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mies kompensoi sinulle sen, että hoidat ruokataloutta? Tekeekö muita kotitöitä vai maksaako rahana?
Mies maksaa minun osuuteni vuokrasta.
Mutta nythän hän on vaatinut, että alat maksaa oman osasi. Enkä sitä paitsi tarkoittanut ruokalaskun maksua, vaan sitä työtä, jonka teet kotonanne. Teettekö kotityöt puoliksi, vai teetkö sinä kotona ollessasi kaikki tai lähes kaikki kotityöt? Jos sinä teet, on miehesi velvollisuus kompensoida se rahana.
Siivoamme yleensä yhdessä joskus kerran kuukaudessa. Mies pesee enemmän pyykkiä ja minulle jää usein tiskit. Minusta se ei ole ihan reilua, koska pyykkääminen on helpompaa kuin tiskaaminen, mutta jotenkin se on vain mennyt niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestämme samoin kuin kaikki muutkin asumiseen ja elämiseen liittyvät kulut eli molemmat laittavat saman summan yhteiselle pankkitilille ja sieltä maksetaan sekä laskut että ruoat. Ei lasketa sentilleen, että kumman erityisruoat tai herkut ovat kalliimpia.
Ei mekään varmaan laskettaisi, mutta kun oma toimeentulotukeni on niin hemmetin pieni. En halua maksaa esim. hänen sipseistään kun rahat loppuu joka tapauksessa ennen tukipäivää.
Et sinä mitään toimeentulotukea saa, jos saman katon alla asutte ja miehesi käy töissä. Kannattaa selvittää edes perusasiat ennen provoilua.
Tämä. Kiitos trollin paljastamisesta.
Voi jestas.. eiköhän jos yhdessä asutaan niin on yhteiset rahatkin. Ei meillä ole koskaan ollut mitään "mun tai sun rahat".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisiako aikuisia niistä lapsista sitten kasvaa, joille äiti vääntää jokaiselle omat sapuskat, kun meidän Irmeli ei tykkää tuosta ja Petteri ei tästä?! Voi jestas! Tätä olen vähän aavistellutkin...
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas.. eiköhän jos yhdessä asutaan niin on yhteiset rahatkin. Ei meillä ole koskaan ollut mitään "mun tai sun rahat".
Meillä on aina ollut omat rahat. Siksi ihmeissämme kuuntelen tuttuja, jotka eroavat ja huomaavat, että rahat ei riitä mihinkään. Miten ne voisi riittää, kun kulutus on mitoitettu siten, että yksi tuhlaa kahden rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteinen ruokatili, jonne kumpikin laittaa X€ kuussa. Sieltä ostetaan kaikki ruuat, joskus minun suklaa ja joskus miehen sipsit. Sitten jos käy yksin kaupassa esim ostamassa saunakaljat vain itselleen, menee se omasta pussista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osaa käydä kaupassa ja ostaa itse omat ruokansa, minä ostan omani. Ei ole ollut mitään ongelmia yli 20 vuoteen. Juustoissa ei tarvita lappuja, koska tiedän muutenkin, että mies ei syö homejuustoja, minä en koske edamiin jne.
Kun minä leivon, niin teen sen sillä ajatuksella, että mieskin saa sämpylöitä syödä. Kun mies ostaa jäätelöä, tarjoaa hän sitä minullekin. Emme laske, mitä kumpikin ruokakauppaan kuluttaa, koska itsepä maksaa.
Asumiskulut kumpikin maksaa omalta osaltaan, lasten kulut maksetaan puoliksi. Yhteisiä kuluja ei ole, joten ei tarvita mitään hankalaa taloustiliä (meille hankalaa, koska emme kauppaan mennessä muistaisi käyttää yhteistä tiliä, kun ostoksissa kuitenkin on jotain ihan omaakin).
Eli kun te ostatte vaikkapa perunoita, niin sä otat pussiin ja maksat syömäsi määrän perunoita + toisen lapsen syömät perunat ja mies taas omaansa omat perunansa ja toisen lapsen perunat.
Kuulostaa jotenkin aivan helvetin työläältä systeemisltä lapsiperheessä jaotella jotain lasten syömiä ruokia puoliksi kummankin maksettavaksi.
Perunoitten osalta elämä on sikäli helppoa, että ne kasvatetaan itse: ei ole tarvetta ostaa kaupasta. Samoin porkkanat, nauriit, punajuuret, kaalit jne. kasvatetaan itse ja niitä syö se, joka haluaa syödä. Marjojen ja omenoiden kanssa sama juttu.
Ei meillä jaotella ostoksia mitenkään sinun ja minun ostoksiin minkään muun kuin sen "vain toinen syö tätä" -ruuan suhteen. Mies ei osta ikinä härkistä (eikä syö sitä), minä en osta koskaan makkaraa (enkä syö sitä).
En keksi, mitä työlästä on siinä, että kumpikin ostaa omat ruokansa ja maksaa omat ruokansa. Aika usein on myös niin, että kumpikin laittaa omat ruokansa, koska minä käyn töissä, mies yrittäjänä syö lounaan kotona ja myös tekee sen itse. Kun minä ja lapset tulemme kotiin, mies on tavallisesti töissä eikä syö kanssamme päivällistä.
Te yhteisten rahojen ihmiset ette ole koskaan edes ajatelleet, että mukavuusalueelta poistuminen voi aiheuttaa sen, että huomaisitte toisenlaisien tapojen sopivan monelle lapsiperheelle. Meillä ei tarvitse ikinä riidellä rahasta tai ostoksista, koska kumpikin käyttää vain omia tulojaan. Jos haluan syödä 3 vko pelkkää jäätelöä, niin miehen maailma ei romahda, hän saa syödä ihan mitä tahtoo eikä tarvitse tulla kanssani samalle yhteisillä rahoilla maksetulle kulholle.
Tällä systeemillä olen 20 vuodessa hankkinut kesämökin ja 2 sijoitusasuntoa. Jos meillä olisi yhteiset rahat, niin todennäjöisesti taloudellinen tilanteeni ei olisi näin hyvä.
Eli sinä ostat ja teet lapsille ruokaa joka päivä
Ei ihan, ostan ja teen lapsille ruokaa kerran päivässä 5 päivänä viikossa ja mies tekee heille ruokaa viikonloppuna yhteensä 4 ateriaa. Lisäksi esim. loma-aikoina mies kokkaa lapsille, joten vuotuisten aterioiden määrä on kutakuinkin sama. Eikä sillä ole merkitystä, onko se tasan sama, kunhan on meidän molempien mielestä jakautunut reilusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteinen ruokatili, jonne kumpikin laittaa X€ kuussa. Sieltä ostetaan kaikki ruuat, joskus minun suklaa ja joskus miehen sipsit. Sitten jos käy yksin kaupassa esim ostamassa saunakaljat vain itselleen, menee se omasta pussista.
Siis tekin maksatte ruuan puoliksi? Syöttekö yhtä paljon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osaa käydä kaupassa ja ostaa itse omat ruokansa, minä ostan omani. Ei ole ollut mitään ongelmia yli 20 vuoteen. Juustoissa ei tarvita lappuja, koska tiedän muutenkin, että mies ei syö homejuustoja, minä en koske edamiin jne.
Kun minä leivon, niin teen sen sillä ajatuksella, että mieskin saa sämpylöitä syödä. Kun mies ostaa jäätelöä, tarjoaa hän sitä minullekin. Emme laske, mitä kumpikin ruokakauppaan kuluttaa, koska itsepä maksaa.
Asumiskulut kumpikin maksaa omalta osaltaan, lasten kulut maksetaan puoliksi. Yhteisiä kuluja ei ole, joten ei tarvita mitään hankalaa taloustiliä (meille hankalaa, koska emme kauppaan mennessä muistaisi käyttää yhteistä tiliä, kun ostoksissa kuitenkin on jotain ihan omaakin).
Eli kun te ostatte vaikkapa perunoita, niin sä otat pussiin ja maksat syömäsi määrän perunoita + toisen lapsen syömät perunat ja mies taas omaansa omat perunansa ja toisen lapsen perunat.
Kuulostaa jotenkin aivan helvetin työläältä systeemisltä lapsiperheessä jaotella jotain lasten syömiä ruokia puoliksi kummankin maksettavaksi.
Perunoitten osalta elämä on sikäli helppoa, että ne kasvatetaan itse: ei ole tarvetta ostaa kaupasta. Samoin porkkanat, nauriit, punajuuret, kaalit jne. kasvatetaan itse ja niitä syö se, joka haluaa syödä. Marjojen ja omenoiden kanssa sama juttu.
Ei meillä jaotella ostoksia mitenkään sinun ja minun ostoksiin minkään muun kuin sen "vain toinen syö tätä" -ruuan suhteen. Mies ei osta ikinä härkistä (eikä syö sitä), minä en osta koskaan makkaraa (enkä syö sitä).
En keksi, mitä työlästä on siinä, että kumpikin ostaa omat ruokansa ja maksaa omat ruokansa. Aika usein on myös niin, että kumpikin laittaa omat ruokansa, koska minä käyn töissä, mies yrittäjänä syö lounaan kotona ja myös tekee sen itse. Kun minä ja lapset tulemme kotiin, mies on tavallisesti töissä eikä syö kanssamme päivällistä.
Te yhteisten rahojen ihmiset ette ole koskaan edes ajatelleet, että mukavuusalueelta poistuminen voi aiheuttaa sen, että huomaisitte toisenlaisien tapojen sopivan monelle lapsiperheelle. Meillä ei tarvitse ikinä riidellä rahasta tai ostoksista, koska kumpikin käyttää vain omia tulojaan. Jos haluan syödä 3 vko pelkkää jäätelöä, niin miehen maailma ei romahda, hän saa syödä ihan mitä tahtoo eikä tarvitse tulla kanssani samalle yhteisillä rahoilla maksetulle kulholle.
Tällä systeemillä olen 20 vuodessa hankkinut kesämökin ja 2 sijoitusasuntoa. Jos meillä olisi yhteiset rahat, niin todennäjöisesti taloudellinen tilanteeni ei olisi näin hyvä.
Millä tavalla yhteisissä rahoissa menisi enemmän rahaa?
Olet tätä enenkin jankannut etkä pystynyt mitenkään kertomaan kenen tehtävä on huolehtia lapsille ruokaa tai mitä järkeä on että perheessä tehdään kaksi eri ruokaa
En ole koskaan miettinyt, miksi yhteisissä rahoissa tuhlataan enemmän,mutta siltä se näyttää, kun juttelee tuttujen kanssa. Meillä ei ole yhteisiä rahoja, mutta on varaa ostaa mitä haluaa, varaa matkustella jne. Monella kaveriperheellä on yhteiset rahat ja jatkuvaa riitaa siitä, miten ne loppukuussa riittävät. Koska tulot ovat suunnilleen samat, niin ei voi syyttää edes sitä, että meillä olisi enemmän tuloja. Aika monessa perheessä täytyy pyytää puolisolta lupa auton ostamiseen, meillä ei, koska lähtökohtaisesti kumpikaan ei ole toisen holhouksen alaisena.
Meillä minä teen lapsille ateriat arkena, mies viikonloppuina. Joskus meillä tehdään 4 eri ruokaa ihan siksi, että jokainen saa mieleistään ruokaa. Eikä olekin kamalaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku siis pohtii tällaista tosissaan? No varmaan joo, minunkin pienituloinen ja -ruokainen äitini maksoi tasan puolet ruokakuluista, mutta minä pidin hänen suhdetta aviomieheensä muutenkin omituisena.
Jos parisuhde tuottaa jotain lisäarvoa elämään, niin mikäpä siinä sitten vaikka olisi kaksi eri ruokakaappia.
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas.. eiköhän jos yhdessä asutaan niin on yhteiset rahatkin. Ei meillä ole koskaan ollut mitään "mun tai sun rahat".
Juu ei todellakaan ole yhteiset rahat. Tienataan molemmat nettona n.2500€/kk. Vuokra ja muut yhteydet kulut 50/50. Muuten maksetaan itse omat kulut. Ruokaa ostaa kumpi kerkiää kauppaan. Kumpikin saa säästä tai tuhlata omien rahoja kuten huvittaa, mutta yhteiset kulut maksetaan puoliksi. Toimii hyvin. Kotitaloustyöt hoidetaan puoliksi.
Enemmän näköjään naiset ruikuttaa maksuista, jos mies tienaa enemmän. Hankikaa parempi työ tai ammatti niin ei tarvi ruikuttaa kun ei mies elätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri osoitteet olisi ap:lle & kumppanille paras ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestämme samoin kuin kaikki muutkin asumiseen ja elämiseen liittyvät kulut eli molemmat laittavat saman summan yhteiselle pankkitilille ja sieltä maksetaan sekä laskut että ruoat. Ei lasketa sentilleen, että kumman erityisruoat tai herkut ovat kalliimpia.
Ei mekään varmaan laskettaisi, mutta kun oma toimeentulotukeni on niin hemmetin pieni. En halua maksaa esim. hänen sipseistään kun rahat loppuu joka tapauksessa ennen tukipäivää.
Eikö tuossa tilanteessa olisi sitten järkevintä, että maksatte vuokran ja laskut puoliksi ja kumpikin ostaa omat ruokansa. Näin sinun ei tarvitsisi maksaa miehen sipsejä eikä kärsiä siitä, että tekemäsi ruoka ei miehelle kelpaakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osaa käydä kaupassa ja ostaa itse omat ruokansa, minä ostan omani. Ei ole ollut mitään ongelmia yli 20 vuoteen. Juustoissa ei tarvita lappuja, koska tiedän muutenkin, että mies ei syö homejuustoja, minä en koske edamiin jne.
Kun minä leivon, niin teen sen sillä ajatuksella, että mieskin saa sämpylöitä syödä. Kun mies ostaa jäätelöä, tarjoaa hän sitä minullekin. Emme laske, mitä kumpikin ruokakauppaan kuluttaa, koska itsepä maksaa.
Asumiskulut kumpikin maksaa omalta osaltaan, lasten kulut maksetaan puoliksi. Yhteisiä kuluja ei ole, joten ei tarvita mitään hankalaa taloustiliä (meille hankalaa, koska emme kauppaan mennessä muistaisi käyttää yhteistä tiliä, kun ostoksissa kuitenkin on jotain ihan omaakin).
Eli kun te ostatte vaikkapa perunoita, niin sä otat pussiin ja maksat syömäsi määrän perunoita + toisen lapsen syömät perunat ja mies taas omaansa omat perunansa ja toisen lapsen perunat.
Kuulostaa jotenkin aivan helvetin työläältä systeemisltä lapsiperheessä jaotella jotain lasten syömiä ruokia puoliksi kummankin maksettavaksi.
Perunoitten osalta elämä on sikäli helppoa, että ne kasvatetaan itse: ei ole tarvetta ostaa kaupasta. Samoin porkkanat, nauriit, punajuuret, kaalit jne. kasvatetaan itse ja niitä syö se, joka haluaa syödä. Marjojen ja omenoiden kanssa sama juttu.
Ei meillä jaotella ostoksia mitenkään sinun ja minun ostoksiin minkään muun kuin sen "vain toinen syö tätä" -ruuan suhteen. Mies ei osta ikinä härkistä (eikä syö sitä), minä en osta koskaan makkaraa (enkä syö sitä).
En keksi, mitä työlästä on siinä, että kumpikin ostaa omat ruokansa ja maksaa omat ruokansa. Aika usein on myös niin, että kumpikin laittaa omat ruokansa, koska minä käyn töissä, mies yrittäjänä syö lounaan kotona ja myös tekee sen itse. Kun minä ja lapset tulemme kotiin, mies on tavallisesti töissä eikä syö kanssamme päivällistä.
Te yhteisten rahojen ihmiset ette ole koskaan edes ajatelleet, että mukavuusalueelta poistuminen voi aiheuttaa sen, että huomaisitte toisenlaisien tapojen sopivan monelle lapsiperheelle. Meillä ei tarvitse ikinä riidellä rahasta tai ostoksista, koska kumpikin käyttää vain omia tulojaan. Jos haluan syödä 3 vko pelkkää jäätelöä, niin miehen maailma ei romahda, hän saa syödä ihan mitä tahtoo eikä tarvitse tulla kanssani samalle yhteisillä rahoilla maksetulle kulholle.
Tällä systeemillä olen 20 vuodessa hankkinut kesämökin ja 2 sijoitusasuntoa. Jos meillä olisi yhteiset rahat, niin todennäjöisesti taloudellinen tilanteeni ei olisi näin hyvä.
Millä tavalla yhteisissä rahoissa menisi enemmän rahaa?
Olet tätä enenkin jankannut etkä pystynyt mitenkään kertomaan kenen tehtävä on huolehtia lapsille ruokaa tai mitä järkeä on että perheessä tehdään kaksi eri ruokaa
En ole koskaan miettinyt, miksi yhteisissä rahoissa tuhlataan enemmän,mutta siltä se näyttää, kun juttelee tuttujen kanssa. Meillä ei ole yhteisiä rahoja, mutta on varaa ostaa mitä haluaa, varaa matkustella jne. Monella kaveriperheellä on yhteiset rahat ja jatkuvaa riitaa siitä, miten ne loppukuussa riittävät. Koska tulot ovat suunnilleen samat, niin ei voi syyttää edes sitä, että meillä olisi enemmän tuloja. Aika monessa perheessä täytyy pyytää puolisolta lupa auton ostamiseen, meillä ei, koska lähtökohtaisesti kumpikaan ei ole toisen holhouksen alaisena.
Meillä minä teen lapsille ateriat arkena, mies viikonloppuina. Joskus meillä tehdään 4 eri ruokaa ihan siksi, että jokainen saa mieleistään ruokaa. Eikä olekin kamalaa!
Hankalaa tuo sinun elämäsi
Meillä on yhteiset rahat ja riittää oikein hyvin
Ruuat tulee samalla neljälle. Ei tarvi molempien tehdä erikseen. Kaupassa käydään kaikkia ajatellen. Ei tarvi kahden käydä. Ei tarvi mihinkään lupua kysellä.
Aikaa säästyy oikein reilusti kun samaa asiaa ei nyhrää kaksi
noin 15 vuotta ollaan asuttu yhdessä ja suunniilleen koko sen ajan meillä on ollut yhteiset rahat. Ei koeta tarvetta eritellä rahoja. Kulut pitää kuitenkin hoitaa ja jos toisella ei rahaa ole niin toisen ne pitää maksaa.
Itse tienaan nettona noin 3100€/kk ja vaimo nettona noin 1400-1500€/kk. Tuloero on siis merkittävä. En koe sitä reiluksi, että meillä olisi erilaiset elintasot. Itse pystyisin syömään sisäfilettä joka päivä, kun vaimo söisi vieressä kaurapuuroa. Meillä kaupassa käy jompi kumpi ja samaa ruokaa syödään. Jääkaapissa kaikki on yhteistä paitsi herkut (koska ne on yleensä ostettu jotain tiettyä tarkoitusta varten). Tosin herkkuja yleensä sen verran paljon ostetaan, että molemmille riittää omansa. Ei meillä koskaan ole rahasta riitaa ollut. Muutama satanen pistetään säästöön kuukaudessa ja loput saa käyttää. Ei kummankaan tarvitse lupaa kysyä normaaleihin ostoksiin (vaatteet jne.). Isommat ostokset tehdään yhdessä, kuten esimerkiksi auto. Yksi riittää meille, joten olisi melkoista tuhlausta ostaa kaksi. Auton pitää olla sellainen, että on molemmille mieleinen.
Sanoisin, että aika 50/50 menee meidän rahojen käyttö. Harrastan golffia, joten siihen menee enemmän rahaa kuin vaimoni harrastuksiin. Vaimo tosin ostaa huomattavasti useammin vaatteita, käy keikoilla, matkoilla tai syömässä kavereidensa kanssa. Ei koskaan olla laskettu kumpi enemmän rahaa käyttää. Pääasia, että pärjätään ja saadaan sellainen eli taso molemmille, joka halutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin siis kämppiskö mies kuvittelee olevansa vai avomies. Jättäsin sian se tienaa ja säästää rahansa ja sinä maksat. Lakikin määrää avopuolison elättämään toista joka tienaa vähemmän.
Ei määrää. Laki ei määrää yhtään mitään avopuolisoiden elatuksesta.
Paitsi jos on yhteinen lapsi.
Huomioidaan summa 50-50 budjetissa ja mä käyn kaupassa oman tilini kanssa. Tuon sieltä sen mitä ostoslistaan on kirjoitettu, olkoon sitten miehen sinappi tai lapsen muumikeksit.
Niin siis asut nyt ilmaiseksi. Maksatte jatkossa molemmat 50/50 vuokrasta ja omat ruuat. Jos ei käy sinulle muuta omaan asuntoon. Kustannukset nousee, mutta saat enemmän tukia.