Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut järjestätte syömisenne parisuhteessa?
30.07.2018 |
Olen ollut tämän kesän työttömänä ja avomieheni käy töissä. Rahaa on ollut vähemmän käytössä, joten olemme tehneet niin, että mies maksaa vuokran ja minä hoidan (lähes kaikki) ruokakulut. Nyt avomieheni on alkanut puhua, että haluisi minun maksavan puolet vuokasta. Se on minulle iso summa, joten sanoin, että sitten laitamme myös ruokakulut puoliksi. Tämä on kuitenkin mielestäni aika hankalaa kun minä olen kuitenkin ainoa kaupassakävijä ja ostan tietenkin joskus jotain vain itselleni. Joskus myös avomieheni ei syö sitä ruokaa mitä olen tehnyt. Nyt meillä on sitten kaikissa juustoissa, maitopurkeissa ym. nimet päällä, että kenelle kuuluu. Emme tykkää samoista juustoista.
Kommentit (76)
Tehkää lapsia, ainakin yksi. Siten jätät sen sian ja saat elareita, oppiipahan olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perseaukisilla niitä ongelmia tuppaa riittämään. Syytä katsoa peiliin ja miettiä mitä asialle voi tehdä jos riitaa tulee sipseistä tai juustosta. Hellurei köyhät.
Voi Pyhä Sylvi sentään! Asutaan ja eletään muka yhdessä, mutta molemmilla on oma makkarapaketti ja maitopurkki. Jos toinen ostaa jotain herkkua, niin hän TARJOAA siitä toiselle. Ja tämä vielä parinkymmenen vuoden yhteiselon jälkeenkin. Eikö parisuhteessa enää olekaan mikään yhteistä? Onko teillä edelleen myös molemmilla oma sänky, miehellä tietenkin parempi, koska tienaa enemmän, ja omat vuodevaatteet? Minä en moisessa suhteessa kauan vanhenisi. Jos kerran solmitaan parisuhde ja perustetaan yhteinen koti, niin kyllä silloin ruuat ym. ovat myös yhteisiä. En oikein ymmärrä, mistä lähti liikkeelle se, että miehet alkoivat uhota, että hehän eivät akkoja elätä, vaan jokainen elättäköön itse itsensä. Ja elätyttävät loppujen lopuksi sillä huonosti tienaavalla "akalla" itsensä, vaikka tämä olisi esim. työtön tai hoitovapaalla. Ja siitä vähäisestä yhteiskunnan tuesta pitäisi mieluiten vielä elättää ja vaatettaa myös lapset. Ja mitä tekee mies? Jemmaa rahansa "pahan päivän varalle" eli siihen, kun jättää (avo)vaimon ja lapset lehdellä soittelemaan. Pitäkää naiset puolenne ja solmikaa avioliitto, niin elämä on ainakin jollakin tasolla turvatumpaa.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisiako aikuisia niistä lapsista sitten kasvaa, joille äiti vääntää jokaiselle omat sapuskat, kun meidän Irmeli ei tykkää tuosta ja Petteri ei tästä?! Voi jestas! Tätä olen vähän aavistellutkin...
Mulla oli aikanaan anopinkokelas, joka teki melkein jokaiselle eri ruokaa. Kumma kyllä, poikansa ei osannut sellaista vaatia ...
Omassa kodissani itse kukin saa mieleistään ruokaa, kun itse tekee. Selvähän se, että jos joku ruoka on yhden inhokki ja toisen suosikki, sitä tehdään silloin kun sen ruuan syöjä ei ole kotona. Joskus varataan edellisen päivän ateriasta annos jollekin, jolle ei kelpaa seuraavan päivän ruoka, eli ei mitään ylimääräistä vaivaa tule kokille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi Pyhä Sylvi sentään! Asutaan ja eletään muka yhdessä, mutta molemmilla on oma makkarapaketti ja maitopurkki. Jos toinen ostaa jotain herkkua, niin hän TARJOAA siitä toiselle. Ja tämä vielä parinkymmenen vuoden yhteiselon jälkeenkin. Eikö parisuhteessa enää olekaan mikään yhteistä? Onko teillä edelleen myös molemmilla oma sänky, miehellä tietenkin parempi, koska tienaa enemmän, ja omat vuodevaatteet? Minä en moisessa suhteessa kauan vanhenisi. Jos kerran solmitaan parisuhde ja perustetaan yhteinen koti, niin kyllä silloin ruuat ym. ovat myös yhteisiä. En oikein ymmärrä, mistä lähti liikkeelle se, että miehet alkoivat uhota, että hehän eivät akkoja elätä, vaan jokainen elättäköön itse itsensä. Ja elätyttävät loppujen lopuksi sillä huonosti tienaavalla "akalla" itsensä, vaikka tämä olisi esim. työtön tai hoitovapaalla. Ja siitä vähäisestä yhteiskunnan tuesta pitäisi mieluiten vielä elättää ja vaatettaa myös lapset. Ja mitä tekee mies? Jemmaa rahansa "pahan päivän varalle" eli siihen, kun jättää (avo)vaimon ja lapset lehdellä soittelemaan. Pitäkää naiset puolenne ja solmikaa avioliitto, niin elämä on ainakin jollakin tasolla turvatumpaa.
Ollaan naimisissa ja minä naisena tienaan huomattavasti enemmän. Taitaa olla miehen elämä turvattu 😂 miksi sen naisen pitää olla se joka tienaa vähemmän. Hankikaa ammatti jos saa enemmän kuin se tonni tai mies joka tienaa saman verran niin ei tarvi itkeä kun mies istuu rahojen päällä.
Samasta pussista maksetaan ihan kaikki. Ihan sama vaikka siinä olisi joku sellainen herkku mitä minä en lainkaan syö - tai päinvastoin. Meillä on ruokatili jonne laitetaan x määrä rahaa ja sieltä maksetaan kaikki ruuat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä menee niin vuokra kuin ruokakin puoliksi. Sitten jos ostaa jotain omia juttuja, niin maksaa ne erikseen tai omalta kortilta? Ihme ongelma.
Ei kaikilla ole yhteiset rahat parisuhteessa. Minä syön enemmän kuin mieheni ja olen erityisruokavalioinen, joten tottakai maksan ruokani itse. Haluan tulla toimeen sillä rahalla minkä ansaitsen, enkä myöskään ala ketään elättämään. Minua ahdistaa ajatus siitä, että kaikki pitäisi jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestämme samoin kuin kaikki muutkin asumiseen ja elämiseen liittyvät kulut eli molemmat laittavat saman summan yhteiselle pankkitilille ja sieltä maksetaan sekä laskut että ruoat. Ei lasketa sentilleen, että kumman erityisruoat tai herkut ovat kalliimpia.
Ei mekään varmaan laskettaisi, mutta kun oma toimeentulotukeni on niin hemmetin pieni. En halua maksaa esim. hänen sipseistään kun rahat loppuu joka tapauksessa ennen tukipäivää.
Eikö tuossa tilanteessa olisi sitten järkevintä, että maksatte vuokran ja laskut puoliksi ja kumpikin ostaa omat ruokansa. Näin sinun ei tarvitsisi maksaa miehen sipsejä eikä kärsiä siitä, että tekemäsi ruoka ei miehelle kelpaakaan?
Mutta tuntuu jotenkin hullulta, että kun minulla olisi päivällä aikaa tehdä ruokaa niin tekisin sen vain itselleni. Ei mies alkaisi minun tekemästäni ruuasta "maksamaan" koska hänelle kelpaa hyvin pakastepizza ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestämme samoin kuin kaikki muutkin asumiseen ja elämiseen liittyvät kulut eli molemmat laittavat saman summan yhteiselle pankkitilille ja sieltä maksetaan sekä laskut että ruoat. Ei lasketa sentilleen, että kumman erityisruoat tai herkut ovat kalliimpia.
Ei mekään varmaan laskettaisi, mutta kun oma toimeentulotukeni on niin hemmetin pieni. En halua maksaa esim. hänen sipseistään kun rahat loppuu joka tapauksessa ennen tukipäivää.
Eikö tuossa tilanteessa olisi sitten järkevintä, että maksatte vuokran ja laskut puoliksi ja kumpikin ostaa omat ruokansa. Näin sinun ei tarvitsisi maksaa miehen sipsejä eikä kärsiä siitä, että tekemäsi ruoka ei miehelle kelpaakaan?
Mutta miehen tuloista johtuen ei saa asumistukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös tilanne, että itse käyn osa-aikaisesti töissä, mutta puolisolla ei ole tällä hetkellä ansiotuloja, joten käymme kaupassa yhdessä, mutta maksamme omat ruokamme, sekä puoliksi kodintarvikkeet tms ja ruuat, jotka syömme yhdessä. Tässä tilanteessa helpompaa näin, tulevaisuudessa, kun molemmilla säännölliset tulot emme varmasti ole näin tarkkoja, mietitty on myös tuota yhteistä "ruokatiliä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osaa käydä kaupassa ja ostaa itse omat ruokansa, minä ostan omani. Ei ole ollut mitään ongelmia yli 20 vuoteen. Juustoissa ei tarvita lappuja, koska tiedän muutenkin, että mies ei syö homejuustoja, minä en koske edamiin jne.
Kun minä leivon, niin teen sen sillä ajatuksella, että mieskin saa sämpylöitä syödä. Kun mies ostaa jäätelöä, tarjoaa hän sitä minullekin. Emme laske, mitä kumpikin ruokakauppaan kuluttaa, koska itsepä maksaa.
Asumiskulut kumpikin maksaa omalta osaltaan, lasten kulut maksetaan puoliksi. Yhteisiä kuluja ei ole, joten ei tarvita mitään hankalaa taloustiliä (meille hankalaa, koska emme kauppaan mennessä muistaisi käyttää yhteistä tiliä, kun ostoksissa kuitenkin on jotain ihan omaakin).
Eli kun te ostatte vaikkapa perunoita, niin sä otat pussiin ja maksat syömäsi määrän perunoita + toisen lapsen syömät perunat ja mies taas omaansa omat perunansa ja toisen lapsen perunat.
Kuulostaa jotenkin aivan helvetin työläältä systeemisltä lapsiperheessä jaotella jotain lasten syömiä ruokia puoliksi kummankin maksettavaksi.
Perunoitten osalta elämä on sikäli helppoa, että ne kasvatetaan itse: ei ole tarvetta ostaa kaupasta. Samoin porkkanat, nauriit, punajuuret, kaalit jne. kasvatetaan itse ja niitä syö se, joka haluaa syödä. Marjojen ja omenoiden kanssa sama juttu.
Ei meillä jaotella ostoksia mitenkään sinun ja minun ostoksiin minkään muun kuin sen "vain toinen syö tätä" -ruuan suhteen. Mies ei osta ikinä härkistä (eikä syö sitä), minä en osta koskaan makkaraa (enkä syö sitä).
En keksi, mitä työlästä on siinä, että kumpikin ostaa omat ruokansa ja maksaa omat ruokansa. Aika usein on myös niin, että kumpikin laittaa omat ruokansa, koska minä käyn töissä, mies yrittäjänä syö lounaan kotona ja myös tekee sen itse. Kun minä ja lapset tulemme kotiin, mies on tavallisesti töissä eikä syö kanssamme päivällistä.
Te yhteisten rahojen ihmiset ette ole koskaan edes ajatelleet, että mukavuusalueelta poistuminen voi aiheuttaa sen, että huomaisitte toisenlaisien tapojen sopivan monelle lapsiperheelle. Meillä ei tarvitse ikinä riidellä rahasta tai ostoksista, koska kumpikin käyttää vain omia tulojaan. Jos haluan syödä 3 vko pelkkää jäätelöä, niin miehen maailma ei romahda, hän saa syödä ihan mitä tahtoo eikä tarvitse tulla kanssani samalle yhteisillä rahoilla maksetulle kulholle.
Tällä systeemillä olen 20 vuodessa hankkinut kesämökin ja 2 sijoitusasuntoa. Jos meillä olisi yhteiset rahat, niin todennäjöisesti taloudellinen tilanteeni ei olisi näin hyvä.
Ei mekään riidellä rahasta ja syödään mitä halutaan vaikka on yhteiset rahat. 😊 muutenkin ostetaan se mikä sillä hetkellä kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan älyttömiä juttuja! Eletään, kuin kämppikset lastenkin kanssa!? Molemmat ostaa omat ruokansa. Outoja pariskuntia nykyisin. :-D
Meillä maksaa se kumpi haluaa. Lainaan silloin tällöin korttiani miehelle kauppaa ja auton tankkaamista varten, yleensä silloin kun hänen tilillä ei paljoa rahaa. Hänen rahat kuluvat nopeammin koska hän hoitaa kauppakäynnit ja suurimman osan laskuista (omasta tahdostaan). Vuokra maksetaan puoliksi koska muuten toisen tili tyhjenisi heti.
”Kun mies ostaa jäätelöä, tarjoaa hän sitä minullekin”
Kaikkea sitä näkee...