Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut järjestätte syömisenne parisuhteessa?
30.07.2018 |
Olen ollut tämän kesän työttömänä ja avomieheni käy töissä. Rahaa on ollut vähemmän käytössä, joten olemme tehneet niin, että mies maksaa vuokran ja minä hoidan (lähes kaikki) ruokakulut. Nyt avomieheni on alkanut puhua, että haluisi minun maksavan puolet vuokasta. Se on minulle iso summa, joten sanoin, että sitten laitamme myös ruokakulut puoliksi. Tämä on kuitenkin mielestäni aika hankalaa kun minä olen kuitenkin ainoa kaupassakävijä ja ostan tietenkin joskus jotain vain itselleni. Joskus myös avomieheni ei syö sitä ruokaa mitä olen tehnyt. Nyt meillä on sitten kaikissa juustoissa, maitopurkeissa ym. nimet päällä, että kenelle kuuluu. Emme tykkää samoista juustoista.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tämän kesän työttömänä ja avomieheni käy töissä. Rahaa on ollut vähemmän käytössä, joten olemme tehneet niin, että mies maksaa vuokran ja minä hoidan (lähes kaikki) ruokakulut. Nyt avomieheni on alkanut puhua, että haluisi minun maksavan puolet vuokasta. Se on minulle iso summa, joten sanoin, että sitten laitamme myös ruokakulut puoliksi. Tämä on kuitenkin mielestäni aika hankalaa kun minä olen kuitenkin ainoa kaupassakävijä ja ostan tietenkin joskus jotain vain itselleni. Joskus myös avomieheni ei syö sitä ruokaa mitä olen tehnyt. Nyt meillä on sitten kaikissa juustoissa, maitopurkeissa ym. nimet päällä, että kenelle kuuluu. Emme tykkää samoista juustoista.
Öö no miksi niitä lappuja pitää olla tuotteiden päällä kun eihän se ketä siitä ei tykkää, ota sitä kuitenkaan.... ei meillä vaan lappuja tarvita, jos on joku tuote mistä vain esim. mies tykkää niin ei siihen muut sitten koske. Maitopurkrissa nimet? Eikö osata lukea mikä on laktoositonta jne...provohan tämä mutta ei hyvä kun on niin älyttömiä juttuja. Kyllä varmaan monessakin perheessä on joitain tiettyjä tuotteita mitä joku perheenjäsen ei tykkää syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun keskimäärin nainen on pienituloisempi ja myös syö vähemmän, niin millä ihmeen logiikalla molemmat maksaa ruokalaskusta yhtä paljon? Tätä aina ihmettelen näissä kaikki tasan jutuissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole oikein että mies maksattaa sinulla puolet kaikista kuluista, jos tulosi ovat paljon miehen tuloja pienemmät. Mies säästää sinun kustannuksellasi. Puhukaa asiasta ja jos ette pääse yhteisymmärrykseen on ehkä aihetta miettiä suhteenne tulevaisuutta.
Miksi se ei ole oikein? Miksi paremmin ansaitsevalla ei saisi olla myös enemmän käyttörahaa/säästöjä? Itse näen ainoana oikeudenmukaisena mallina sen, että molemmat laittavat saman summan yhteiselle tilille, josta yhteiset kulut maksetaan. Tietysti pitkässä suhteessa on kohtuullista odottaa, että toinen ottaa isomman vastuun taloudesta jos toinen sairastuu tms, mutta miksi pienituloisen pitäisi hyötyä isompituloisesta?
Miten mies kompensoi sinulle sen, että hoidat ruokataloutta? Tekeekö muita kotitöitä vai maksaako rahana?
Teidän talouden raha-asiat tulee teidän itse ratkaista niin, että se sopii jokaiselle taloudessa. Ei ole yhtä oikeaa laskujenjako tyyliä, kaikille ei sovi yhteinen tili, osa maksaa kaiken puoliksi, osa prosenttiosuudella palkasta, on siis tasan niin monta vaihtoehtoa jakaa talouden kulut, kuin on eläjääkin. Meillä oli tilanne miehen kanssa seurustelun alkuaikoina ja nykyisinkin se, että kun palkat tulee tilille, niin laskut maksuun ja sitten katsotaan paljonko jää rahaa elämiseen. Seuraavana on vuorossa ruokakauppa ja arvio kuinka paljon tarvitsee loppukuukaudeksi rahaa ruokiin ja muihin pakollisiin hankintoihin ja vasta sitten humpataan, jos ylimääräistä rahaa on. Näin on menty vuosia ja molemmilla rahatilanteet on välillä muuttuneet, opiskelun, työttömyyden, vanhempainvapaiden yms. Muuttuvien tekijöiden vuoksi. En edes tiedä, kuka on plussalla ja kuka miinuksella, kuka on milloinkin maksanut enemmän ja kuka vähemmän, koska sillä ei ole todellista merkitystä. Pelkästään se on merkityksellistä, että laskut on saatu maksettua ajallaan ja nälkää ei ole tarvinnut nähdä, vaikka välillä on ollut todella tiukkoja aikoja taloudellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on kummallisia 'perheitä' Suomessakin olemassa. Miten ihmeessä ruokailu- ja raha-asioista saadaan noin vaikeita ihmisten välillä, joiden pitäisi rakastaa toisiaan ja jotka ilmeisesti ovat päättäneet elää yhdessä? Ei ihme, että stressiä riittää ja pinnat on kireällä, jos jokainen vessapaperin palanenkin pitää inventoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestämme samoin kuin kaikki muutkin asumiseen ja elämiseen liittyvät kulut eli molemmat laittavat saman summan yhteiselle pankkitilille ja sieltä maksetaan sekä laskut että ruoat. Ei lasketa sentilleen, että kumman erityisruoat tai herkut ovat kalliimpia.
Mistä laittaa samaa summaa, jos ei ole mistä laittaa?
Ei pitäisikään laittaa samaa summaa, vaan sama prosenttiosuus tuloista. Silloin molemmat maksavat saman verran suhteessa tuloihin. Meillä ainakin toimitaan näin ja se toimii hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestämme samoin kuin kaikki muutkin asumiseen ja elämiseen liittyvät kulut eli molemmat laittavat saman summan yhteiselle pankkitilille ja sieltä maksetaan sekä laskut että ruoat. Ei lasketa sentilleen, että kumman erityisruoat tai herkut ovat kalliimpia.
Ei mekään varmaan laskettaisi, mutta kun oma toimeentulotukeni on niin hemmetin pieni. En halua maksaa esim. hänen sipseistään kun rahat loppuu joka tapauksessa ennen tukipäivää.
Jos te laitette saman summan tilille ja se ei riitä kuukauden kuluihin, niin siitä kärsivät molemmat. Eiköhän mieskin siinä vaiheessa ymmärrä, ettei niihin sipseihin ole nyt varaa.
Niin siis kyllä avomiehellä riittää rahat mutta minulla ei.
Se summa sovitaan nimenomaan sen mukaisesti, mihin sinullakin riittää rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestämme samoin kuin kaikki muutkin asumiseen ja elämiseen liittyvät kulut eli molemmat laittavat saman summan yhteiselle pankkitilille ja sieltä maksetaan sekä laskut että ruoat. Ei lasketa sentilleen, että kumman erityisruoat tai herkut ovat kalliimpia.
Mistä laittaa samaa summaa, jos ei ole mistä laittaa?
Ei pitäisikään laittaa samaa summaa, vaan sama prosenttiosuus tuloista. Silloin molemmat maksavat saman verran suhteessa tuloihin. Meillä ainakin toimitaan näin ja se toimii hyvin.
Meillä ei asuntoa, sähköä, yhteistä autoa yms. käytetä prosenttien mukaan vaan puoleksi ja siksi ne myös maksetaan puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tämän kesän työttömänä ja avomieheni käy töissä. Rahaa on ollut vähemmän käytössä, joten olemme tehneet niin, että mies maksaa vuokran ja minä hoidan (lähes kaikki) ruokakulut. Nyt avomieheni on alkanut puhua, että haluisi minun maksavan puolet vuokasta. Se on minulle iso summa, joten sanoin, että sitten laitamme myös ruokakulut puoliksi. Tämä on kuitenkin mielestäni aika hankalaa kun minä olen kuitenkin ainoa kaupassakävijä ja ostan tietenkin joskus jotain vain itselleni. Joskus myös avomieheni ei syö sitä ruokaa mitä olen tehnyt. Nyt meillä on sitten kaikissa juustoissa, maitopurkeissa ym. nimet päällä, että kenelle kuuluu. Emme tykkää samoista juustoista.
Öö no miksi niitä lappuja pitää olla tuotteiden päällä kun eihän se ketä siitä ei tykkää, ota sitä kuitenkaan.... ei meillä vaan lappuja tarvita, jos on joku tuote mistä vain esim. mies tykkää niin ei siihen muut sitten koske. Maitopurkrissa nimet? Eikö osata lukea mikä on laktoositonta jne...provohan tämä mutta ei hyvä kun on niin älyttömiä juttuja. Kyllä varmaan monessakin perheessä on joitain tiettyjä tuotteita mitä joku perheenjäsen ei tykkää syödä.
No esimerkiksi maitopurkeissa on lappu kun pidämme molemmat sinisestä maidosta.
Meillä maksetaan vuokra puoliksi, ja molemmat ostavat omat ruokansa. Taitaa olla maito ainut tuote mikä on yhteinen. Kuulostaa hullulta, mutta toimii. Emme pidä samoista ruuista (mies syö lihaa, minä en), niin tähän on tultu lähinnä vahingossa. Niin ja jo 10 vuotta näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten mies kompensoi sinulle sen, että hoidat ruokataloutta? Tekeekö muita kotitöitä vai maksaako rahana?
Mies maksaa minun osuuteni vuokrasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestämme samoin kuin kaikki muutkin asumiseen ja elämiseen liittyvät kulut eli molemmat laittavat saman summan yhteiselle pankkitilille ja sieltä maksetaan sekä laskut että ruoat. Ei lasketa sentilleen, että kumman erityisruoat tai herkut ovat kalliimpia.
Ei mekään varmaan laskettaisi, mutta kun oma toimeentulotukeni on niin hemmetin pieni. En halua maksaa esim. hänen sipseistään kun rahat loppuu joka tapauksessa ennen tukipäivää.
Et sinä mitään toimeentulotukea saa, jos saman katon alla asutte ja miehesi käy töissä. Kannattaa selvittää edes perusasiat ennen provoilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjestämme samoin kuin kaikki muutkin asumiseen ja elämiseen liittyvät kulut eli molemmat laittavat saman summan yhteiselle pankkitilille ja sieltä maksetaan sekä laskut että ruoat. Ei lasketa sentilleen, että kumman erityisruoat tai herkut ovat kalliimpia.
Ei mekään varmaan laskettaisi, mutta kun oma toimeentulotukeni on niin hemmetin pieni. En halua maksaa esim. hänen sipseistään kun rahat loppuu joka tapauksessa ennen tukipäivää.
Et sinä mitään toimeentulotukea saa, jos saman katon alla asutte ja miehesi käy töissä. Kannattaa selvittää edes perusasiat ennen provoilua.
Ehkä sinun itsesikin kannattaisi ne selvittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mies kompensoi sinulle sen, että hoidat ruokataloutta? Tekeekö muita kotitöitä vai maksaako rahana?
Mies maksaa minun osuuteni vuokrasta.
Mutta nythän hän on vaatinut, että alat maksaa oman osasi. Enkä sitä paitsi tarkoittanut ruokalaskun maksua, vaan sitä työtä, jonka teet kotonanne. Teettekö kotityöt puoliksi, vai teetkö sinä kotona ollessasi kaikki tai lähes kaikki kotityöt? Jos sinä teet, on miehesi velvollisuus kompensoida se rahana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osaa käydä kaupassa ja ostaa itse omat ruokansa, minä ostan omani. Ei ole ollut mitään ongelmia yli 20 vuoteen. Juustoissa ei tarvita lappuja, koska tiedän muutenkin, että mies ei syö homejuustoja, minä en koske edamiin jne.
Kun minä leivon, niin teen sen sillä ajatuksella, että mieskin saa sämpylöitä syödä. Kun mies ostaa jäätelöä, tarjoaa hän sitä minullekin. Emme laske, mitä kumpikin ruokakauppaan kuluttaa, koska itsepä maksaa.
Asumiskulut kumpikin maksaa omalta osaltaan, lasten kulut maksetaan puoliksi. Yhteisiä kuluja ei ole, joten ei tarvita mitään hankalaa taloustiliä (meille hankalaa, koska emme kauppaan mennessä muistaisi käyttää yhteistä tiliä, kun ostoksissa kuitenkin on jotain ihan omaakin).
Eli kun te ostatte vaikkapa perunoita, niin sä otat pussiin ja maksat syömäsi määrän perunoita + toisen lapsen syömät perunat ja mies taas omaansa omat perunansa ja toisen lapsen perunat.
Kuulostaa jotenkin aivan helvetin työläältä systeemisltä lapsiperheessä jaotella jotain lasten syömiä ruokia puoliksi kummankin maksettavaksi.
Perunoitten osalta elämä on sikäli helppoa, että ne kasvatetaan itse: ei ole tarvetta ostaa kaupasta. Samoin porkkanat, nauriit, punajuuret, kaalit jne. kasvatetaan itse ja niitä syö se, joka haluaa syödä. Marjojen ja omenoiden kanssa sama juttu.
Ei meillä jaotella ostoksia mitenkään sinun ja minun ostoksiin minkään muun kuin sen "vain toinen syö tätä" -ruuan suhteen. Mies ei osta ikinä härkistä (eikä syö sitä), minä en osta koskaan makkaraa (enkä syö sitä).
En keksi, mitä työlästä on siinä, että kumpikin ostaa omat ruokansa ja maksaa omat ruokansa. Aika usein on myös niin, että kumpikin laittaa omat ruokansa, koska minä käyn töissä, mies yrittäjänä syö lounaan kotona ja myös tekee sen itse. Kun minä ja lapset tulemme kotiin, mies on tavallisesti töissä eikä syö kanssamme päivällistä.
Te yhteisten rahojen ihmiset ette ole koskaan edes ajatelleet, että mukavuusalueelta poistuminen voi aiheuttaa sen, että huomaisitte toisenlaisien tapojen sopivan monelle lapsiperheelle. Meillä ei tarvitse ikinä riidellä rahasta tai ostoksista, koska kumpikin käyttää vain omia tulojaan. Jos haluan syödä 3 vko pelkkää jäätelöä, niin miehen maailma ei romahda, hän saa syödä ihan mitä tahtoo eikä tarvitse tulla kanssani samalle yhteisillä rahoilla maksetulle kulholle.
Tällä systeemillä olen 20 vuodessa hankkinut kesämökin ja 2 sijoitusasuntoa. Jos meillä olisi yhteiset rahat, niin todennäjöisesti taloudellinen tilanteeni ei olisi näin hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osaa käydä kaupassa ja ostaa itse omat ruokansa, minä ostan omani. Ei ole ollut mitään ongelmia yli 20 vuoteen. Juustoissa ei tarvita lappuja, koska tiedän muutenkin, että mies ei syö homejuustoja, minä en koske edamiin jne.
Kun minä leivon, niin teen sen sillä ajatuksella, että mieskin saa sämpylöitä syödä. Kun mies ostaa jäätelöä, tarjoaa hän sitä minullekin. Emme laske, mitä kumpikin ruokakauppaan kuluttaa, koska itsepä maksaa.
Asumiskulut kumpikin maksaa omalta osaltaan, lasten kulut maksetaan puoliksi. Yhteisiä kuluja ei ole, joten ei tarvita mitään hankalaa taloustiliä (meille hankalaa, koska emme kauppaan mennessä muistaisi käyttää yhteistä tiliä, kun ostoksissa kuitenkin on jotain ihan omaakin).
Eli kun te ostatte vaikkapa perunoita, niin sä otat pussiin ja maksat syömäsi määrän perunoita + toisen lapsen syömät perunat ja mies taas omaansa omat perunansa ja toisen lapsen perunat.
Kuulostaa jotenkin aivan helvetin työläältä systeemisltä lapsiperheessä jaotella jotain lasten syömiä ruokia puoliksi kummankin maksettavaksi.
Perunoitten osalta elämä on sikäli helppoa, että ne kasvatetaan itse: ei ole tarvetta ostaa kaupasta. Samoin porkkanat, nauriit, punajuuret, kaalit jne. kasvatetaan itse ja niitä syö se, joka haluaa syödä. Marjojen ja omenoiden kanssa sama juttu.
Ei meillä jaotella ostoksia mitenkään sinun ja minun ostoksiin minkään muun kuin sen "vain toinen syö tätä" -ruuan suhteen. Mies ei osta ikinä härkistä (eikä syö sitä), minä en osta koskaan makkaraa (enkä syö sitä).
En keksi, mitä työlästä on siinä, että kumpikin ostaa omat ruokansa ja maksaa omat ruokansa. Aika usein on myös niin, että kumpikin laittaa omat ruokansa, koska minä käyn töissä, mies yrittäjänä syö lounaan kotona ja myös tekee sen itse. Kun minä ja lapset tulemme kotiin, mies on tavallisesti töissä eikä syö kanssamme päivällistä.
Te yhteisten rahojen ihmiset ette ole koskaan edes ajatelleet, että mukavuusalueelta poistuminen voi aiheuttaa sen, että huomaisitte toisenlaisien tapojen sopivan monelle lapsiperheelle. Meillä ei tarvitse ikinä riidellä rahasta tai ostoksista, koska kumpikin käyttää vain omia tulojaan. Jos haluan syödä 3 vko pelkkää jäätelöä, niin miehen maailma ei romahda, hän saa syödä ihan mitä tahtoo eikä tarvitse tulla kanssani samalle yhteisillä rahoilla maksetulle kulholle.
Tällä systeemillä olen 20 vuodessa hankkinut kesämökin ja 2 sijoitusasuntoa. Jos meillä olisi yhteiset rahat, niin todennäjöisesti taloudellinen tilanteeni ei olisi näin hyvä.
Eli sinä ostat ja teet lapsille ruokaa joka päivä
Vierailija kirjoitti:
niin siis kämppiskö mies kuvittelee olevansa vai avomies. Jättäsin sian se tienaa ja säästää rahansa ja sinä maksat. Lakikin määrää avopuolison elättämään toista joka tienaa vähemmän.
Ei avopuolisoa kohtaan ole elatusvelvollisuutta. Aviopuolisoa pitää avioliittolain mukaan elättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osaa käydä kaupassa ja ostaa itse omat ruokansa, minä ostan omani. Ei ole ollut mitään ongelmia yli 20 vuoteen. Juustoissa ei tarvita lappuja, koska tiedän muutenkin, että mies ei syö homejuustoja, minä en koske edamiin jne.
Kun minä leivon, niin teen sen sillä ajatuksella, että mieskin saa sämpylöitä syödä. Kun mies ostaa jäätelöä, tarjoaa hän sitä minullekin. Emme laske, mitä kumpikin ruokakauppaan kuluttaa, koska itsepä maksaa.
Asumiskulut kumpikin maksaa omalta osaltaan, lasten kulut maksetaan puoliksi. Yhteisiä kuluja ei ole, joten ei tarvita mitään hankalaa taloustiliä (meille hankalaa, koska emme kauppaan mennessä muistaisi käyttää yhteistä tiliä, kun ostoksissa kuitenkin on jotain ihan omaakin).
Eli kun te ostatte vaikkapa perunoita, niin sä otat pussiin ja maksat syömäsi määrän perunoita + toisen lapsen syömät perunat ja mies taas omaansa omat perunansa ja toisen lapsen perunat.
Kuulostaa jotenkin aivan helvetin työläältä systeemisltä lapsiperheessä jaotella jotain lasten syömiä ruokia puoliksi kummankin maksettavaksi.
Perunoitten osalta elämä on sikäli helppoa, että ne kasvatetaan itse: ei ole tarvetta ostaa kaupasta. Samoin porkkanat, nauriit, punajuuret, kaalit jne. kasvatetaan itse ja niitä syö se, joka haluaa syödä. Marjojen ja omenoiden kanssa sama juttu.
Ei meillä jaotella ostoksia mitenkään sinun ja minun ostoksiin minkään muun kuin sen "vain toinen syö tätä" -ruuan suhteen. Mies ei osta ikinä härkistä (eikä syö sitä), minä en osta koskaan makkaraa (enkä syö sitä).
En keksi, mitä työlästä on siinä, että kumpikin ostaa omat ruokansa ja maksaa omat ruokansa. Aika usein on myös niin, että kumpikin laittaa omat ruokansa, koska minä käyn töissä, mies yrittäjänä syö lounaan kotona ja myös tekee sen itse. Kun minä ja lapset tulemme kotiin, mies on tavallisesti töissä eikä syö kanssamme päivällistä.
Te yhteisten rahojen ihmiset ette ole koskaan edes ajatelleet, että mukavuusalueelta poistuminen voi aiheuttaa sen, että huomaisitte toisenlaisien tapojen sopivan monelle lapsiperheelle. Meillä ei tarvitse ikinä riidellä rahasta tai ostoksista, koska kumpikin käyttää vain omia tulojaan. Jos haluan syödä 3 vko pelkkää jäätelöä, niin miehen maailma ei romahda, hän saa syödä ihan mitä tahtoo eikä tarvitse tulla kanssani samalle yhteisillä rahoilla maksetulle kulholle.
Tällä systeemillä olen 20 vuodessa hankkinut kesämökin ja 2 sijoitusasuntoa. Jos meillä olisi yhteiset rahat, niin todennäjöisesti taloudellinen tilanteeni ei olisi näin hyvä.
Millä tavalla yhteisissä rahoissa menisi enemmän rahaa?
Olet tätä enenkin jankannut etkä pystynyt mitenkään kertomaan kenen tehtävä on huolehtia lapsille ruokaa tai mitä järkeä on että perheessä tehdään kaksi eri ruokaa
Kumpi ostaa lasten ruuat?