Lue keskustelun säännöt.
Suomessa yli kaksi kertaa enemmän lihavia kuin Ruotsissa
30.07.2018 |
Eikö tästä HS:n jutusta https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005773657.html ole vielä avausta av:llä? Jutussa on mm. tilasto, jonka mukaan suomalaisista lähes 28% ylittää lihavuusrajan BMI 30, kun Ruotsissa vastaavaan yltää vain reilut 12% ja Norjassa vielä hivenen vähemmän. Mitäs tästä tuumaatte, arvon mammat? Olemmeko me kehopositiivisempia?
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"tutkimusten mukaan auringon ottaminen on yhteydessä parempaan terveyteen, pienempään kuolleisuuteen ja pienempään painoon. Tämä tietysti saa suomalaisen itkemään, koska aurinko pelottaa, mutta totta tuo on kuitenkin."
Oletko ihan sekaisin? Auringonottaminen on kylläkin yhteydessä ihosyöpään. Sekopää.
Tämä on juuri niin suomalaista.
Ihan sekoa siis omg, aurinko = murha. :D terv, suomalainen.
Mene katsomaan pubmedista, auringon ottaminen on oikeasti yhteydessä parempaan terveyteen, ei huonompaan, ja huomattavasti pienempään kuolleisuuteen.
Suomalaiset on tuollaisia, mussuttaa megaterveellistä ruisleipää margariinilla jossakin kolossa aurinkoa piilossa, täristen pelosta, ihmettelee miksi on lihava, väsynyt ja sairas, suolikin tipahti ulos, kun ibs.
Otat aurinkoa niin tulee melanooma. Justiin eilen siitä puhuttiin uutisissa miten se vaarallisin melanooma on yleistynyt rajusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näistä saa aina lukea vaan milloinka joku lähtisi tekemään kattavaa analyysiä aiheesta ja selvittelemään niitä syitäkin?
1970-luvulla ruokalautasen läpimitta oli Suomessa 19 senttiä. Nykyään se on 23-25 senttiä. 1970-luvulla naiset kuluttivat vuorokaudessa enemmän energiaa 170 kcal:n edestä kuin nykyään.
Jokainen on varmaan nähnyt kuinka ihmiset annostelevat lautaskokeissa ruokaa erikokoisille lautasille? Kaikista yllättävin tulos on että ihmiset kokevat tulevansa kylläisiksi myös syötyään pienemmältä lautaselta 100-200 grammaa vähemmän ruokaa kuin nykystandardien kokoisilta lautasilta.
1970-luvulla ei ollut Jaffoja. Sitten Jaffat (applesiinit) tulivat ja loppu onkin historiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen ero on Suomessa alueiden välillä. Asun Uudellamaalla ja hätkähdän joka kerta Savossa ja Pohjois-Karjalassa käydessäni ihmisten lihavuutta. Ja juu, kyllä sinä tunnet läskin vantaalaisen ja hoikan kuopiolaisen, mutta otoksesi ei vielä ihan riitä antamaan kokonaiskuvaa.
Rantaruotsalaiset ovat terveempiä ja laihempia kaikessa suhteessa. Tämä johtuu siitä, ettei heidän ole tarvinnut paljoa elämässään stressata, toisin kuin sotia käynyt itäinen Suomi. Stressi lihottaa, myös jälkipolvissa epigenetiikan kautta.
Viittaatko suomenruotsalaisiin? He syövät eri tavalla kuin suomalaiset. Ensinnäkin he syövät enemmän kalaa. Toiseksi he keskustelevat ruokapöydässä ja laskevat aterimet monta kertaa käsistään sillä välin kun puhuvat. Suomenruotsalaiset eivät opeta lapsiaan olemaan vaiti ruokapöydässä vaan antavat myös lasten osallistua keskusteluun. Muutenkin suomenruotsalaiset ovat enemmän perhe- ja sukulaiskeskeisempiä kuin suomenkieliset ja heille yhteiset ateriat ovat tärkeämpiä. Heille ateria ei ole pelkkää syömistä vaan heillä on aina kommunikaatio muiden kanssa olennainen osa hyvää ateriaa vaikka syötäisiin silakkalaatikkoa punajuurten kera. Joku marjakiisseli ja kermavaahto voi olla jälkiruokana arkisinkin mutta sitä syödään vain vähän eli yksi jälkiruokakipollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen ero on Suomessa alueiden välillä. Asun Uudellamaalla ja hätkähdän joka kerta Savossa ja Pohjois-Karjalassa käydessäni ihmisten lihavuutta. Ja juu, kyllä sinä tunnet läskin vantaalaisen ja hoikan kuopiolaisen, mutta otoksesi ei vielä ihan riitä antamaan kokonaiskuvaa.
Rantaruotsalaiset ovat terveempiä ja laihempia kaikessa suhteessa. Tämä johtuu siitä, ettei heidän ole tarvinnut paljoa elämässään stressata, toisin kuin sotia käynyt itäinen Suomi. Stressi lihottaa, myös jälkipolvissa epigenetiikan kautta.
Viittaatko suomenruotsalaisiin? He syövät eri tavalla kuin suomalaiset. Ensinnäkin he syövät enemmän kalaa. Toiseksi he keskustelevat ruokapöydässä ja laskevat aterimet monta kertaa käsistään sillä välin kun puhuvat. Suomenruotsalaiset eivät opeta lapsiaan olemaan vaiti ruokapöydässä vaan antavat myös lasten osallistua keskusteluun. Muutenkin suomenruotsalaiset ovat enemmän perhe- ja sukulaiskeskeisempiä kuin suomenkieliset ja heille yhteiset ateriat ovat tärkeämpiä. Heille ateria ei ole pelkkää syömistä vaan heillä on aina kommunikaatio muiden kanssa olennainen osa hyvää ateriaa vaikka syötäisiin silakkalaatikkoa punajuurten kera. Joku marjakiisseli ja kermavaahto voi olla jälkiruokana arkisinkin mutta sitä syödään vain vähän eli yksi jälkiruokakipollinen.
Kyllä. Keskeistä on stressittömyys, yhteisöllisyys ja perinteet. Kantasuomalaiset on rikottu fyysisesti ja psyykkisesti ajamalla heidät työn perässä kasvukeskuksiin ja laittamalla heidät kilpailemaan keskenään. Rantaruotsalaisilla on elämä turvattua syntymästä saakka. Kyse ei silloin ole yksilöistä, vaan yhteisöistä. Meidän tulisi elää kuten rantaruotsalaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen ero on Suomessa alueiden välillä. Asun Uudellamaalla ja hätkähdän joka kerta Savossa ja Pohjois-Karjalassa käydessäni ihmisten lihavuutta. Ja juu, kyllä sinä tunnet läskin vantaalaisen ja hoikan kuopiolaisen, mutta otoksesi ei vielä ihan riitä antamaan kokonaiskuvaa.
Rantaruotsalaiset ovat terveempiä ja laihempia kaikessa suhteessa. Tämä johtuu siitä, ettei heidän ole tarvinnut paljoa elämässään stressata, toisin kuin sotia käynyt itäinen Suomi. Stressi lihottaa, myös jälkipolvissa epigenetiikan kautta.
Viittaatko suomenruotsalaisiin? He syövät eri tavalla kuin suomalaiset. Ensinnäkin he syövät enemmän kalaa. Toiseksi he keskustelevat ruokapöydässä ja laskevat aterimet monta kertaa käsistään sillä välin kun puhuvat. Suomenruotsalaiset eivät opeta lapsiaan olemaan vaiti ruokapöydässä vaan antavat myös lasten osallistua keskusteluun. Muutenkin suomenruotsalaiset ovat enemmän perhe- ja sukulaiskeskeisempiä kuin suomenkieliset ja heille yhteiset ateriat ovat tärkeämpiä. Heille ateria ei ole pelkkää syömistä vaan heillä on aina kommunikaatio muiden kanssa olennainen osa hyvää ateriaa vaikka syötäisiin silakkalaatikkoa punajuurten kera. Joku marjakiisseli ja kermavaahto voi olla jälkiruokana arkisinkin mutta sitä syödään vain vähän eli yksi jälkiruokakipollinen.
Siitä on myös olemassa joku tutkimus ettei suomenruotsalaiset pahoinpitele lapsiaan paljon ollenkaan.
Suomalaiset on taas edelleen äärimmäisen väkivaltaisia lapsiaan kohtaan.
Sitä mietittiin sitten, että lapsuuden väkivaltatraumat voi olla syynä suomalaisten huonoon terveyteen verrattuna suomenruotsalaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen ero on Suomessa alueiden välillä. Asun Uudellamaalla ja hätkähdän joka kerta Savossa ja Pohjois-Karjalassa käydessäni ihmisten lihavuutta. Ja juu, kyllä sinä tunnet läskin vantaalaisen ja hoikan kuopiolaisen, mutta otoksesi ei vielä ihan riitä antamaan kokonaiskuvaa.
Rantaruotsalaiset ovat terveempiä ja laihempia kaikessa suhteessa. Tämä johtuu siitä, ettei heidän ole tarvinnut paljoa elämässään stressata, toisin kuin sotia käynyt itäinen Suomi. Stressi lihottaa, myös jälkipolvissa epigenetiikan kautta.
Viittaatko suomenruotsalaisiin? He syövät eri tavalla kuin suomalaiset. Ensinnäkin he syövät enemmän kalaa. Toiseksi he keskustelevat ruokapöydässä ja laskevat aterimet monta kertaa käsistään sillä välin kun puhuvat. Suomenruotsalaiset eivät opeta lapsiaan olemaan vaiti ruokapöydässä vaan antavat myös lasten osallistua keskusteluun. Muutenkin suomenruotsalaiset ovat enemmän perhe- ja sukulaiskeskeisempiä kuin suomenkieliset ja heille yhteiset ateriat ovat tärkeämpiä. Heille ateria ei ole pelkkää syömistä vaan heillä on aina kommunikaatio muiden kanssa olennainen osa hyvää ateriaa vaikka syötäisiin silakkalaatikkoa punajuurten kera. Joku marjakiisseli ja kermavaahto voi olla jälkiruokana arkisinkin mutta sitä syödään vain vähän eli yksi jälkiruokakipollinen.
Siitä on myös olemassa joku tutkimus ettei suomenruotsalaiset pahoinpitele lapsiaan paljon ollenkaan.
Suomalaiset on taas edelleen äärimmäisen väkivaltaisia lapsiaan kohtaan.
Sitä mietittiin sitten, että lapsuuden väkivaltatraumat voi olla syynä suomalaisten huonoon terveyteen verrattuna suomenruotsalaisiin.
Psykologian ja sosiologian puolella on tutkittu aihetta paljon. Äärimmäisen väkivaltainen on liioittelua. Aggressiivisuus lisääntyy stressissä, jota aiheuttaa sosiaaliset paineet. Stressi johtaa moniin eri sairauksiin.
Justiinsa oltiin Ruotsissa ja ihan ihmeteltiin samaa. Siis ihan valtava ero Suomeen verrattuna. Myös sellaiset viisi-kuusikymppiset naiset ja miehet todella timmejä, ei mitään ongelmaa pukeutua istuviin vaatteisiin heillä kun on timmi kroppa. Mutta tosin olimme lähinnä Tukholmassa ja sen ympäryskunnissa. Silti pisti silmään, että myös Tukholman lähiöissä oli hoikkaa kansaa, toisin kuin Suomessa isojen kaupunkien lähiöissä.
Olemme itsekin hoikkia ja lapset myös (oma BMI 20 ja justiinsa viiden kilon kevennys meneillään), joten sikäli ihan sama millaisia monet muut ovat kooltaan. Onhan tuota esteetikon kuitenkin huomattavasti mukavampi katsella tyylikästä ja hoikkaa katukuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruotsalaiset syö täysin eri tavalla kuin suomalaiset.
Paljon mereneläviä, paljon kalaa jne. suomalaiset ei syö melkein yhtään kalaa, ja sekin vähä on kassilohta, joka on epäterveellistä.
Norjalaiset samoin, paljon, paljon kalaa. Joten ne saa paljon enemmän jodia ja seleeniä, molemmat vaikuttaa kilpirauhaseen.
Paljon myös aurinkoa, kaikki on ruskettuneita kesällä ruotsissa ja norjassa, tutkimusten mukaan auringon ottaminen on yhteydessä parempaan terveyteen, pienempään kuolleisuuteen ja pienempään painoon. Tämä tietysti saa suomalaisen itkemään, koska aurinko pelottaa, mutta totta tuo on kuitenkin.
Molemmissa maissa myös syödään vähemmän ns. kevytuotteita ja kaikenlaisia laktoositon yms. juttuja.
Olen siis asunut ison osan elämästäni ruotsissa, useita vuosia norjassa, siitä tiedän tuon.
Kauppojen valikoimat Ruotsissa ja Norjassa varmaan erilaisia? Norjalaiset ainakin urheilevat paljon (patikoivat tuntureilla).
Mistähän suomalaisten lihominen johtuu kun vielä syödään tätä ruisleipää, mitä ei muualta maailmasta edes saa...
Hyvä huomio. Kaupungistumiskehitys on myös Norjassa ja Ruotsissa paljon vähäisempää, eli ovat lähempänä luontoa. Sama Saksassa. Meillä kaupungistuminen näkyy selvästi huonona terveytenä.
Urbaanin väestön osuus% : Norja 79,4, Suomi 83,7, Ruotsi 85,2,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reissasin juuri Saksassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Englannissa ja huomasin saman. Väki on pääsääntöisesti hoikkaa. Suomi on poikkeus, väki on pääsääntöisesti ylipainoista.
Saman olen huomannut minäkin. Asun Keski-Euroopassa ja hätkähdän aina palatessani lomillani Suomeen, kuinka paljon Suomessa on ylipainoisia. Mistähän tuo ero Suomen ja Ruotsin välillä oikein johtuu?
Ruotsissa ovat molemmilla sukupuolilla suuremmat sosiaaliset paineet pitää habitus kunnossa. Ruotsissa syntyneet serkkuni ovat pitkätukkaisia vaaleaverikköjä, joilla on ilmeisesti kevyt suihkurusketus tai vastaava. Punaiseksi palanutta ihoa ei ole edes heidän Suomessa syntyneellä äidillään. Heidän ruotsalainen isänsä on töissä jäätelötehtaassa mutta on hoikka ja treenattu iästään huolimatta. Suomessa vieroksuttaisiin saman ikäistä miestä, joka on leikkauttanut tukkansa asiansa osaavalla parturilla, huoltaa partaansa ja on myös kevyesti päivettynyt. Hän pukeutuu kauluspaitoihin ja chinoihin myös ihan rennosti mökillä käydessä. Myös serkkutytöt pukeutuvat siististi ja ovat kevyesti laitettuja koko ajan.
Nämä havainnot tein kun siis Ruotsin sukulaiset tulivat kyläilemään. Tätini kyllä ihmetteli suomalaisten ylipainoepidemiaa mutta totesi että Ruotsissa sairaalloisen ylipainoiset passitetaan lihavuusleikkaukseen ennen kuin terveys pettää ja työkyvyttömyys uhkaa. Se tulee halvemmaksi vaihtoehdoksi kaikille veronmaksajille kun leikatun paino normalisoituu ja hänellä on edessään lukemattomia työvuosia.
Suomessa lihavuusleikkaukseen pääsystä on tehty miltein mahdotonta vaikka meiltäkin löytyy osaajia ainakin yliopistosairaaloista. Kiitos siitä päättäjille!
Tässä sinulla on harha: ei se leikkaus ole kuin työkalu laihtumiseen. Lisäksi tarvitaan paljon muuta tukea, jota siellä voi hyvinkin olla saatavilla.
Lihavuusleikkaukseen kuuluu vuoden pituinen ravitsemusterapeutin ja lääkärin seuranta. Rt seuraa syökö Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen lihavuusleikatuille tarkoitettujen ohjeiden mukaan ja pakkohan sitä on syödäkin koska mahalaukku on miniversio entisestä ja sen venyttäminen sattuu fyysisestikin. Lääkäri seuraa veriarvoja ja antaa palautetta jos vitamiineista tai raudasta on puutetta. Yleensä lääkäri tapaa leikatun kerran mutta sekään ei ole välttämätöntä jos paino putoaa ja veriarvot ovat kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reissasin juuri Saksassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Englannissa ja huomasin saman. Väki on pääsääntöisesti hoikkaa. Suomi on poikkeus, väki on pääsääntöisesti ylipainoista.
Saman olen huomannut minäkin. Asun Keski-Euroopassa ja hätkähdän aina palatessani lomillani Suomeen, kuinka paljon Suomessa on ylipainoisia. Mistähän tuo ero Suomen ja Ruotsin välillä oikein johtuu?
Ruotsissa ovat molemmilla sukupuolilla suuremmat sosiaaliset paineet pitää habitus kunnossa. Ruotsissa syntyneet serkkuni ovat pitkätukkaisia vaaleaverikköjä, joilla on ilmeisesti kevyt suihkurusketus tai vastaava. Punaiseksi palanutta ihoa ei ole edes heidän Suomessa syntyneellä äidillään. Heidän ruotsalainen isänsä on töissä jäätelötehtaassa mutta on hoikka ja treenattu iästään huolimatta. Suomessa vieroksuttaisiin saman ikäistä miestä, joka on leikkauttanut tukkansa asiansa osaavalla parturilla, huoltaa partaansa ja on myös kevyesti päivettynyt. Hän pukeutuu kauluspaitoihin ja chinoihin myös ihan rennosti mökillä käydessä. Myös serkkutytöt pukeutuvat siististi ja ovat kevyesti laitettuja koko ajan.
Nämä havainnot tein kun siis Ruotsin sukulaiset tulivat kyläilemään. Tätini kyllä ihmetteli suomalaisten ylipainoepidemiaa mutta totesi että Ruotsissa sairaalloisen ylipainoiset passitetaan lihavuusleikkaukseen ennen kuin terveys pettää ja työkyvyttömyys uhkaa. Se tulee halvemmaksi vaihtoehdoksi kaikille veronmaksajille kun leikatun paino normalisoituu ja hänellä on edessään lukemattomia työvuosia.
Suomessa lihavuusleikkaukseen pääsystä on tehty miltein mahdotonta vaikka meiltäkin löytyy osaajia ainakin yliopistosairaaloista. Kiitos siitä päättäjille!
Tässä sinulla on harha: ei se leikkaus ole kuin työkalu laihtumiseen. Lisäksi tarvitaan paljon muuta tukea, jota siellä voi hyvinkin olla saatavilla.
Lihavuusleikkaukseen kuuluu vuoden pituinen ravitsemusterapeutin ja lääkärin seuranta. Rt seuraa syökö Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen lihavuusleikatuille tarkoitettujen ohjeiden mukaan ja pakkohan sitä on syödäkin koska mahalaukku on miniversio entisestä ja sen venyttäminen sattuu fyysisestikin. Lääkäri seuraa veriarvoja ja antaa palautetta jos vitamiineista tai raudasta on puutetta. Yleensä lääkäri tapaa leikatun kerran mutta sekään ei ole välttämätöntä jos paino putoaa ja veriarvot ovat kunnossa.
Varmaan näin, mutta koska lihavuusleikkaus on viimeinen vaihtoehto, pitäisi sitä ennen kokeilla kaikki muut. Karppaus olisi toiminut, mutta se haluttiin täällä bannata. Ruotsissa kehitystä selittää enemmän karppaus kuin lihavuusleikkaus. Lihavuusleikatuista noin 30% lihoo takaisin. Karppauksessa pysyvistä ei taida olla vastaavaa tilastoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reissasin juuri Saksassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Englannissa ja huomasin saman. Väki on pääsääntöisesti hoikkaa. Suomi on poikkeus, väki on pääsääntöisesti ylipainoista.
Saman olen huomannut minäkin. Asun Keski-Euroopassa ja hätkähdän aina palatessani lomillani Suomeen, kuinka paljon Suomessa on ylipainoisia. Mistähän tuo ero Suomen ja Ruotsin välillä oikein johtuu?
Ruotsissa ovat molemmilla sukupuolilla suuremmat sosiaaliset paineet pitää habitus kunnossa. Ruotsissa syntyneet serkkuni ovat pitkätukkaisia vaaleaverikköjä, joilla on ilmeisesti kevyt suihkurusketus tai vastaava. Punaiseksi palanutta ihoa ei ole edes heidän Suomessa syntyneellä äidillään. Heidän ruotsalainen isänsä on töissä jäätelötehtaassa mutta on hoikka ja treenattu iästään huolimatta. Suomessa vieroksuttaisiin saman ikäistä miestä, joka on leikkauttanut tukkansa asiansa osaavalla parturilla, huoltaa partaansa ja on myös kevyesti päivettynyt. Hän pukeutuu kauluspaitoihin ja chinoihin myös ihan rennosti mökillä käydessä. Myös serkkutytöt pukeutuvat siististi ja ovat kevyesti laitettuja koko ajan.
Nämä havainnot tein kun siis Ruotsin sukulaiset tulivat kyläilemään. Tätini kyllä ihmetteli suomalaisten ylipainoepidemiaa mutta totesi että Ruotsissa sairaalloisen ylipainoiset passitetaan lihavuusleikkaukseen ennen kuin terveys pettää ja työkyvyttömyys uhkaa. Se tulee halvemmaksi vaihtoehdoksi kaikille veronmaksajille kun leikatun paino normalisoituu ja hänellä on edessään lukemattomia työvuosia.
Suomessa lihavuusleikkaukseen pääsystä on tehty miltein mahdotonta vaikka meiltäkin löytyy osaajia ainakin yliopistosairaaloista. Kiitos siitä päättäjille!
Tässä sinulla on harha: ei se leikkaus ole kuin työkalu laihtumiseen. Lisäksi tarvitaan paljon muuta tukea, jota siellä voi hyvinkin olla saatavilla.
Lisään vielä sen, että kuka tahansa voi tilata lihavuusleikatun ruokailua koskevan esitteen Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen sivulta ja syödä kuten lihavuusleikattu. Sen saa postikuluineen alle viidellä eurolla. Rt ei pysty vaikuttamaan siihen kuinka asiakas todellisuudessa syö. Tunnin vastaanottoaikana keskitytään lähinnä ruokapäiväkirjan tarkastamiseen ja rt ehdottaa parempia vaihtoehtoja jos on tarve. On jokaisesta itsestä kiinni pitääkö rehellisesti ruokapäiväkirjaa jne.
On myös ihmisiä, jotka eivät laihdu edes lihavuusleikatun ruokavaliolla erinäisistä lääketieteellisistä syistä johtuen. Joka tapauksessa lihavuusleikkaus maksaa itsensä takaisin viidessä vuodessa kun monet lääkitykset voidaan lopettaa tai ainakin lääkityksiä voi vähentää. Lääkkeiden kehoon keräämään turvotukseen ei tietenkään voi vaikuttaa leikkauksella tai joillain detox-tuotteilla. Varmasti jokainen turvoksissa oleva on kokeillut pitää meloni-kurkku-ananaspäiviä. Ne tehoavat tavalliseen suolan aiheuttamaan turvotukseen mutteivat lääkkeiden aiheuttamaan turvotukseen. Myös detox-tuotteissa on energiaa eli ne kalorit pitää vähentää muusta kulutuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sen näkee ruokailutottumuksista. Täälläkin oli tuo ketju että mitä kokata kuumalla kun ei jaksa? Huvittavaa.
Eilen käytiin vaimon kanssa syömässä kepulassa kanafileet bataateilla salireissun jälkeen. 40min sisällä siellä ramppasi varmaan viisi 40-50 vuotiasta leidiä jotka kaikki tilasivat väh. 4-5 pizzaa mukaan. Eli koko perheelle helppoa syötävää ehkä kaksikin per naama kun ei jaksa kokata kunnon ruokaa? En tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus on ongelma pian koko maailmassa. Lentokentällä törmäsin tosi lihavaan intialaisperheeseen, jotenkin on niin tottunut siihen, että ne on pieniä ja hoikkia. Mutta kyllä, täällä Suomessa on paljon enemmän tukevia ihmisiä, kuin esim. Norjassa. Mutta eiköhän ne kilot sielläkin pian rupea kertymään.
Intiassa on todella paljon lihavia nykyään, ja tyyppi 2 diabetes on lihomisepidemian myötä räjähtänyt ihan käsiin.
Olin Intiassa työmatkalla ja kaikki naispuoliset kollegat olivat ylipainoisia, koska se on kaunista. Näin koko matkan aikana yhden laihan naisen (ei siis kerjäläisen tms). Miehet olivat normaalipainoisia-pehmoisia, riippuen harrastuksistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reissasin juuri Saksassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Englannissa ja huomasin saman. Väki on pääsääntöisesti hoikkaa. Suomi on poikkeus, väki on pääsääntöisesti ylipainoista.
Saman olen huomannut minäkin. Asun Keski-Euroopassa ja hätkähdän aina palatessani lomillani Suomeen, kuinka paljon Suomessa on ylipainoisia. Mistähän tuo ero Suomen ja Ruotsin välillä oikein johtuu?
Ruotsissa ovat molemmilla sukupuolilla suuremmat sosiaaliset paineet pitää habitus kunnossa. Ruotsissa syntyneet serkkuni ovat pitkätukkaisia vaaleaverikköjä, joilla on ilmeisesti kevyt suihkurusketus tai vastaava. Punaiseksi palanutta ihoa ei ole edes heidän Suomessa syntyneellä äidillään. Heidän ruotsalainen isänsä on töissä jäätelötehtaassa mutta on hoikka ja treenattu iästään huolimatta. Suomessa vieroksuttaisiin saman ikäistä miestä, joka on leikkauttanut tukkansa asiansa osaavalla parturilla, huoltaa partaansa ja on myös kevyesti päivettynyt. Hän pukeutuu kauluspaitoihin ja chinoihin myös ihan rennosti mökillä käydessä. Myös serkkutytöt pukeutuvat siististi ja ovat kevyesti laitettuja koko ajan.
Nämä havainnot tein kun siis Ruotsin sukulaiset tulivat kyläilemään. Tätini kyllä ihmetteli suomalaisten ylipainoepidemiaa mutta totesi että Ruotsissa sairaalloisen ylipainoiset passitetaan lihavuusleikkaukseen ennen kuin terveys pettää ja työkyvyttömyys uhkaa. Se tulee halvemmaksi vaihtoehdoksi kaikille veronmaksajille kun leikatun paino normalisoituu ja hänellä on edessään lukemattomia työvuosia.
Suomessa lihavuusleikkaukseen pääsystä on tehty miltein mahdotonta vaikka meiltäkin löytyy osaajia ainakin yliopistosairaaloista. Kiitos siitä päättäjille!
Tässä sinulla on harha: ei se leikkaus ole kuin työkalu laihtumiseen. Lisäksi tarvitaan paljon muuta tukea, jota siellä voi hyvinkin olla saatavilla.
Lihavuusleikkaukseen kuuluu vuoden pituinen ravitsemusterapeutin ja lääkärin seuranta. Rt seuraa syökö Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen lihavuusleikatuille tarkoitettujen ohjeiden mukaan ja pakkohan sitä on syödäkin koska mahalaukku on miniversio entisestä ja sen venyttäminen sattuu fyysisestikin. Lääkäri seuraa veriarvoja ja antaa palautetta jos vitamiineista tai raudasta on puutetta. Yleensä lääkäri tapaa leikatun kerran mutta sekään ei ole välttämätöntä jos paino putoaa ja veriarvot ovat kunnossa.
Varmaan näin, mutta koska lihavuusleikkaus on viimeinen vaihtoehto, pitäisi sitä ennen kokeilla kaikki muut. Karppaus olisi toiminut, mutta se haluttiin täällä bannata. Ruotsissa kehitystä selittää enemmän karppaus kuin lihavuusleikkaus. Lihavuusleikatuista noin 30% lihoo takaisin. Karppauksessa pysyvistä ei taida olla vastaavaa tilastoa?
Karppauksessa suurin ongelma on siinä pysyminen. Kun on tehty vertailevaa tutkimusta eri dieeteistä, karppauksessa on ollut kaikkein suurin dieetistä kesken luopumisprosentti. Toisaalta, jos nämä luopujat on jätetty laskuista pois, ei se karppauksen teho mitenkään järin ihmeellinen ole muihin dieetteihin kuten vaikka vähärasvainen virallisterveellinen tai Välimeren dieetti verrattuna. Ja karppaamalla laihtuneet lihoo takaisin yhtä todennäköisesti kuin muutkin, ja samasta syystä kuin muut: kun liikapaino on pudotettu, vähän relataan elämäntavoista, ja pian luisutaankin pois karppuaksesta kokonaan.
Johtuu köyhyydestä. Ylipaino ja varsinkin lihavuus ovat poikkeuksetta köyhien vaivoja. Ruotsalaiset on paljon vauraampia kuin suomalaiset ja norjalaiset on sitten ihan omassa sarjassaan.
Joku väitti että Britanniassa olisi yhtä vähän tai vähemmän ylipainoisia ja lihavia kuin Suomessa, siihen en kyllä usko. En ole koskaan nähnyt Suomessa pientä, silminnähden lihavaa lasta. Briteissä noissa traagisia ihmiskohtaloita on paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen ero on Suomessa alueiden välillä. Asun Uudellamaalla ja hätkähdän joka kerta Savossa ja Pohjois-Karjalassa käydessäni ihmisten lihavuutta. Ja juu, kyllä sinä tunnet läskin vantaalaisen ja hoikan kuopiolaisen, mutta otoksesi ei vielä ihan riitä antamaan kokonaiskuvaa.
Rantaruotsalaiset ovat terveempiä ja laihempia kaikessa suhteessa. Tämä johtuu siitä, ettei heidän ole tarvinnut paljoa elämässään stressata, toisin kuin sotia käynyt itäinen Suomi. Stressi lihottaa, myös jälkipolvissa epigenetiikan kautta.
Viittaatko suomenruotsalaisiin? He syövät eri tavalla kuin suomalaiset. Ensinnäkin he syövät enemmän kalaa. Toiseksi he keskustelevat ruokapöydässä ja laskevat aterimet monta kertaa käsistään sillä välin kun puhuvat. Suomenruotsalaiset eivät opeta lapsiaan olemaan vaiti ruokapöydässä vaan antavat myös lasten osallistua keskusteluun. Muutenkin suomenruotsalaiset ovat enemmän perhe- ja sukulaiskeskeisempiä kuin suomenkieliset ja heille yhteiset ateriat ovat tärkeämpiä. Heille ateria ei ole pelkkää syömistä vaan heillä on aina kommunikaatio muiden kanssa olennainen osa hyvää ateriaa vaikka syötäisiin silakkalaatikkoa punajuurten kera. Joku marjakiisseli ja kermavaahto voi olla jälkiruokana arkisinkin mutta sitä syödään vain vähän eli yksi jälkiruokakipollinen.
Kyllä. Keskeistä on stressittömyys, yhteisöllisyys ja perinteet. Kantasuomalaiset on rikottu fyysisesti ja psyykkisesti ajamalla heidät työn perässä kasvukeskuksiin ja laittamalla heidät kilpailemaan keskenään. Rantaruotsalaisilla on elämä turvattua syntymästä saakka. Kyse ei silloin ole yksilöistä, vaan yhteisöistä. Meidän tulisi elää kuten rantaruotsalaiset.
Kyllä suomenruotsalaisetkin muuttavat työn tai rakkauden perässä. Suomenruotsalaiset pyrkivät aina luomaan hyvät suhteet uusiin naapureihin ja kutsuvat heidät syömään jos saavat naapurilta positiivista vastakaikua. Heillä nimenomaan syöminen ja alkoholinkäyttö ruokailun yhteydessä on normaalia ja pussikaljoittelua tai yksin juomista ilman ruokaa oudoksutaan. Suomenruotsalaiset joutuvat yhtä lailla kilpailemaan elämässään sekä elämään ihmisiksi. Heillä katsotaan karsaasti väkivaltaista käytöstä ja todennäköisyys siihen, että suomenruotsalainen pahoinpitelee, raiskaa tai murhaa on puolta pienempi. Kun kuuluu pieneen yhteisöön, jossa sana kiirii niin joutuu persona non grataksi todella nopeasti jos tekee edellämainittuja asioita. He eristävät itse sosiaalisesti pahoinpitelijät jne. Esim. vaimonhakkaajaa ei kutsuta mielellään edes kylään juomaan kahvia. Suomenkieliset eivät ole yhtä tarkkoja siitä, onko vieras kenties väkivaltainen jne. Siksi suomenkielisten kännitapot ovat yleisempiä kuin suomenruotsalaisten kännitapot.
Siinä mielessä suomenruotsalaisista kannattaisi kyllä ottaa oppia että alkoholi kuuluu ruokailun yhteyteen. Asiasta on tutkimustakin, että suomalaisilla (myös suomenruotsalaisilla) on osalla niin sanottu kännirähinägeeni, josta Hannu Lauerma on kertonut kansantajuisesti haastatteluissa. Se aktivoituu jos vain juodaan eikä syödä laisinkaan.
Yhteisöllisyys on hyvä asia olipa sitten kuka tahansa kyseessä. Suomalaisia pitäisi kannustaa siihen enemmän. Ennen vanhaan pidettiin talkoita ja saatiin urheilukentätkin tehtyä ja pidettyä kunnossa talkoiden voimalla. Talkoissa tarjottiin vähintään kahvia ja pullaa. Nimenomaan se yhteisöllisyys parantaa mielenterveyttä. Paras lahja omalle lapselle olisi totuttaa hänet yhteisölliseen käytökseen. Vaikka syödään yhdessä sukulaisten tai naapureiden kanssa niin ruoan ei tarvi olla mitään kallista gourmet-ruokaa. Lapsille pitäisi myös antaa suunvuoro eikä patistaa heitä pitämään naamaa kiinni lautasessa ja väkisin syöttämällä syöttää enemmän kuin lapsi kokee vaistomaisesti tarvivansa. Kyllä terve lapsi syö sitten kun on nälissään eikä valikoi tai valita ruoasta jos on pienestä pitäen tottunut syömään monenlaista ruokaa.
Suomessa myös käytetään kaikista pohjoismaista eniten neuroleptisiä lääkkeitä, jotka lihottavat ihan sairaan paljon. Itse lihoin niillä 50-kiloa, ja en ole saanut kiloja pois kuin 20.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa myös käytetään kaikista pohjoismaista eniten neuroleptisiä lääkkeitä, jotka lihottavat ihan sairaan paljon. Itse lihoin niillä 50-kiloa, ja en ole saanut kiloja pois kuin 20.
Oliko pakko ylensyödä? Ei lääkkeet itsessään lihota vaan ehkä lisäävät ruokahalua.
#eisipsejä
Vierailija kirjoitti:
Johtuu köyhyydestä. Ylipaino ja varsinkin lihavuus ovat poikkeuksetta köyhien vaivoja. Ruotsalaiset on paljon vauraampia kuin suomalaiset ja norjalaiset on sitten ihan omassa sarjassaan.
Joku väitti että Britanniassa olisi yhtä vähän tai vähemmän ylipainoisia ja lihavia kuin Suomessa, siihen en kyllä usko. En ole koskaan nähnyt Suomessa pientä, silminnähden lihavaa lasta. Briteissä noissa traagisia ihmiskohtaloita on paljonkin.
Itsekin olen sitä mieltä, että se johtuu köyhyydestä, en usko suomalaisten tajuavan ollenkaan miten varakkaita ruotsalaiset on jo monessa sukupolvessa, norjalaisilla on uutta rahaa ja paljon.
Suomessa jos mainitset jotain suomalaisten köyhyydestä, niin heti tulee joku selittämään miten onnellinen se on köyhänä, ja ainakin rikkaampi kuin joku gambialainen, suomi on lottovoitto jne. :/
1970-luvulla ruokalautasen läpimitta oli Suomessa 19 senttiä. Nykyään se on 23-25 senttiä. 1970-luvulla naiset kuluttivat vuorokaudessa enemmän energiaa 170 kcal:n edestä kuin nykyään.
Jokainen on varmaan nähnyt kuinka ihmiset annostelevat lautaskokeissa ruokaa erikokoisille lautasille? Kaikista yllättävin tulos on että ihmiset kokevat tulevansa kylläisiksi myös syötyään pienemmältä lautaselta 100-200 grammaa vähemmän ruokaa kuin nykystandardien kokoisilta lautasilta.