Olen kyllästynyt vaimooni

Ei se vaihtamalla parane.

Ootko mun aviomies? Itse olen ollut mieheni kanssa 14 v, kolme lasta. Nuorena mentiin naimisiin.

Mä hoidan lapset, kodin, käyn vaativassa työssä.

Mies käyttäytyy ku teini, kiukuttelee huonosta kotiruuasta, liian vähästä seksistä, puhuu mulle "oo hiljaa" tai "suu kii" jos hänelle juttelen ku plärää puhelintaan sohvalla

Ilman lapsia en katselisi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitsisi kuunnella jatkuvaa valitusta ja saisi tehdä asiat niinkuin itse haluaa.

Ap

Elämä on kompromisseja, vaikket olisi parisuhteessa

Ei ole jos on yhtä rikas kuin minä. Vain nautintoa päivästä päivään!

Vierailija kirjoitti:

Ja olet sitten vaivautunut tekemään liittonne vuoksi sen, että olet keskustellut rakentavasti vaimosi kanssa, mistä kenkä puristaa? Pariterapian ansiosta olet yrittänyt muuttaa omia toimintatapojasi, jotta yhteiselämänne parantuisi? Olet myös aktiivisesti ja oma-aloitteisesti osallistunut perhe-elämään ja nähnyt myös omalta osaltasi vaivaa parisuhteenne eteen?

Jos vaimoltasi kysyttäisiin asiaan, uskoisin, että hän vastaisi yllä oleviin kysymyksiin "Not."

Yölintukin visersi ennen muinoin: Sitä saa, mitä tilaa! 

Ja vanha kansa virkkasi jo historiallisina aikoina: ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Kyllä sitä on virkattu jo ammoisina aikoina, mutta sinun tapauksessasi kansan varmaan virkkoi.

Nainen33 kirjoitti:

Ootko mun aviomies? Itse olen ollut mieheni kanssa 14 v, kolme lasta. Nuorena mentiin naimisiin.

Mä hoidan lapset, kodin, käyn vaativassa työssä.

Mies käyttäytyy ku teini, kiukuttelee huonosta kotiruuasta, liian vähästä seksistä, puhuu mulle "oo hiljaa" tai "suu kii" jos hänelle juttelen ku plärää puhelintaan sohvalla

Ilman lapsia en katselisi...

Ja taas ne lapset joutuu syntipukiksi, ne on syy miksi ne joutuu elämään teidän paskaa parisuhdetta katsellen ja kuunnellen? Luuletko että ne haluaa tuota?

Mulla AP:n kanssa lähes vastaava tilanne. Epäilen että on toinen mies mielessä tai sit joku ikäikriisi (43 tällä hetkellä). Ilman lapsia olisin jo häipynyt tästä nöyryyden suosta. Vaimoni mielestä lähes jokainen vastaantuleva mies on jollain tavalla parempi, toisin sanoen hän EI IKINÄ löydä mitään positiivista sanottavaa musta tai mun toiminnasta.

Jaa, piditkin hetken taukoa näistä saduistasi. Luulin että olit jo tajunnut miten nolo nainen olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellisuudessa lasten viikko - viikko asuminen tarkoittaa melkein kaikille miehille ihan älyttömän paljon enemmän vastuuta lapsista. Olen tuota itsekkin miettinyt ja näin naisena, että siihenkö pitää mennä että mies olisi myös vanhempi lapsilleen. Jotenkin sitä toivoisi että ei tarvitsisi, mutta tämä tällainen yksinhuoltajuus, missä mies kyllä asustelee meidän kanssa mutta ei varsinaisesti ota osaa mihinkään, on ehkä vielä raskaampaa.

Aivan kuin meillä, vaikka eron jälkeen se onkin nainen ketä on vastuineen hukassa. En vaan pitänyt meteliä tekemisistäni, kuten ex vaimo. Viikkoviikko helpotti ainakin minun elämääni, koska jokaista asiaa ei tarvitse tehdä kuten blogit, sisustuslehdet, muut naiset "pakottavat". Monet nykynaiset sokaistuvat omasta mahtavuudestaan.

Ovat ottaneet teistä miehistä mallia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella menee huonosti ja he eroavat.

Se mikä tässä ap:ssa epäilyttää, on että hän pitää itseään niin paljon parempana kuin vaimoaan. Luultavasti se ylimielinen ja halveksuva asenne, mitkä ovat henkistä väkivaltaa, aikaansaa vastapuolessa ne raivarit.

Mieheni oli yhteen aikaan henkisesti ja lievästi fyysisesti väkivaltainen. Samaan aikaan hänellä oli tuollaisia ihan samanlaisia juttuja. Valitti painostani ja että olen muka kiukkuinen ja oli pokkaa selittää ihan vakavana, että hän on parempitasoisempi kuin minä. Totesin, että erotaan sitten ja lähetin miehen pois kotoa. Takaisin tullessaan hän halusikin jatkaa.

Ap voi ihan vapaasti erota, vaimohan on puhunutkin hänelle erosta. Ei hän sitä toki tee. Taloustilanne on vain tekosyy sille, ettei hän oikeasti halua erota vaan nauttii siitä, että voi kuvitella itsensä paremmaksi kuin vaimo ja väheksyä ja haukkua häntä.

Yritän olla ystävällinen ja halata vaimoa kun nähdään, mutta jos vaimo aloittaa nalkuttamisen niin samantien alkaa vituttaa.

Ap

Ah, kiitos muistikuvasta.

Se henkisesti väkivaltainen mieheni tapasi tulla halaamaan ja oli sitä mieltä, että sen pitäisi poistaa minulta oikeuden olla hyväksymättä hänen halveksuntaansa ja vähättelyään. Suuttui kun halaaminen ei muuttanutkaan hänen tekemäänsä tekemättömäksi.

Vaimon painoa en ole koskaan haukkunut, muutenkin yritän sanoa asiat nätisti, varsinkin lasten ollessa paikalla. Vaimolla taas ei ole minkäänlaista suodatinta.

Anna hänen sanoa lause loppuun ensi kerralla ja keskeytä heti sen jälkeen sanoen että tajuaakonhän lainkaan miten puhuu sinulle, ja sinä et tuollaista kielenkäyttöä salli. Näin ei puhuta rakkailleen edes ikävistä asioista. Ja pyydät häntä miettimään ilmaisunsa uusiksi ja sitten keskustelemaan kanssasi. Tällä osoitat myös lapsillesi missä menee raja mitä keneltäkään hyväksyt/ kenenkään tulee hyväksyä vaan on ihan ok asettaa rajat. Ettei lapsistasikaan kasva joko tunteettomia paskoja tai kynnysmattoja joita voi polkea mennen tullen.

Parisuhde ei ole valtataistelua vaan vuorovaikutusta. Yleensä vuorovaikutusongelmat kehittyvät, kun toinen ei puhu eikä kuuntele. Silloin toinen puhuu enemmän, kovempaa ja kärkevämmin.

mitä jos vaihdettaisiin muijaa päikseen? ittellä ihan samanlainen tilanne. Kelpomuija muuten mutta kyllästyttää.

Niin että jos vaihdettaisiin ja toinen ei tykkääkään niin voitais vaihtaa vielä takasin?

Vierailija kirjoitti:

Ei se vaihtamalla parane.

kyllä paranee: esimerkiksi kultaisen vaimon VOI vaihtaa kahteen rautaiseen uoraan.

Koska kulta vaihtuu rautaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt vaimoltasi mitä voisit tehdä jotta hänellä olisi parempi olo? Mistä kiukuttelu/raivoaminen johtuu? Kuulostaa, että hänellä on paha olla eikä tiedä/kykene purkamaan sitä. Ehkä hänelläkin on odotuksia suhteestanne, jotka eivät ole täyttyneet tai suhde muuttunut laimeaksi? Ei hänkään varmasti ole tyytyväinen lihomiseensa ja tämä tyytymättömyys kaivaa ja saa vihaamaan itseään? Mitä olet tehnyt ja voisit tehdä tukeaksesi häntä saavuttamaan mielenrauhan? Laihtumaan? Tuntemaan itsensä kauniiksi ja haluttavaksi? Miten voisit omilla toimillasi saada suhteeseenne taas kipinää? Milloin raivoaminen on alkanut, ei hän varmaan kuitenkaan koko15v ole raivonnut? Kuten sanoit, hän on perustyytymätön, mutta ei kai hän ole ollut sitä kuitenkaan aina - mikä tässä välissä on muuttunut, mihin hän ja samoin sinä olette tyytymättömiä, onko ja mitä niille on tehtävissä? Esim tuo laihtuminen voisi ratkaista monta asiaa ja on kuitenkin toteutettavissa. Olisitteko sen myötä suhteessanne paremmat mahdollisuudet onnellisuuteen? Haluaisitko häntä silloin enemmän?

Ap ei näe itsessään mitään vikaa vaan halveksii vaimoaan. Hän projisoi ongelmat vaimon ongelmiksi. Vaimon bmi:kin voi olla vaikka 18 ja hän on lihava vain ap:n silmissä. Tällaisia miehiä on yllättävän paljon.

Lisäksi ap luulee olevansa ystävällinen, muttei tajua, että sanaton viestintä kertoo toista. Ne pienet äänensävyn muutokset, mikroilmeet ja eleet joita ei pysty itse kontrolloimaan, kertovat tarinaansa. Voi olla, ettei vaimo edes ole tietoisesti onnistunut tulkitsemaan niitä, mutta alitajuisesti on huomannut ne, ja se aiheuttaa pahaa oloa joka purkautuu kiukutteluna. Itsekin olen hyvin temperamenttinen, mutta koska rakastan miestäni ja koen hänen rakastavan ja kunnioittavan minua, pystyn raivoissanikin suodattamaan mitä ja miten sanon. Uskon, että koska suodatinta ei vaimolla ole, hän on ainakin alitajuisesti ymmärtänyt ap:n fiilikset häntä kohtaan.

Eri..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kaikkia viestejä, mutta ensimmäiseksi tulee mieleen hyvin yksinkertainen ohje:

KUUNTELE VAIMOASI JA TOIMI SEN MUKAAN.

Esim. jos vaimosi pyytää sinua piereksimään tai kaivamaan nenääsi privaatisti, sinun ei pidä jatkaa pieremistäsi ja nenänkaivuutasi missä ja milloin vaan, koska SINUN mielestäsi se on sinun rikkomaton ihmisoikeutesi, vaan kunnioittaa vaimosi tahtoa. Jos toistuvasti teet vaimosi tahdon vastaisesti siten, että hän joutuu asiasta useammin huomauttamaan, alkaa vaimosi halveksimaan ja inhoamaan sinua. On täysi syy olettaa, että vaimosi toiveet eivät ole mielivaltaa, vaan perusteltuja joko hyvien käytöstapojen tai käytäntöjen hengessä.

Todennäköisesti vaimosi on sinua fiksumpi ihminen.

Olet todella naurettava. Jos ykiskään mies laatisi tuollaisia ohjeistuksia naislle, niin koko av.mammasto olisi miesten kimpussa ja takuulla tappaisivat, jos löytäisivät tuollaisia miehiä.

Mutta ei välttämättä täysin väärässä. Kyllä puolison toiveita tulee kuunnella ja kunnioittaa. Mikäli toinen haluaa lemmikin/tatuoinnin/urheiluauton tms, ja sen hankkisi omilla rahoillaan ja toisen ei tarvitse ottaa osaa eikä arpaa, niin siltikin sen elämänkumppanin mielipiteen pitäisi painaa vaakakupissa. Kyllä minua ainakin alkaa rassaamaan, jos koen, ettei minun toiveillani ja mielipiteilläni ole toiselle merkitystä. Silloinkin voi aina tehdä oman mielensä mukaan, mutta kannattaa harkita, onko asia sen puolison kokeman mitätöinnin arvoinen vai ei. Jotkin asiat voivat olla itselle niin tärkeitä, että ne toteuttaa toisen vastustuksesta huolimatta, mutta silloin on valmis maksamaan sen hinnan. Ja silloin voi ehkä valita taistelunsa fiksummin, ja jättää ne vähemmän tärkeät toteuttamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoksi vaan aloittajalle, älä vain herran tähden ota esille tuota vaimon laihduttamista tai lihomista.

Tai ala neuvoa vaimolle laihtumiskonsteja tms.

Jos siis haluat, että liittonne kuitenkin jatkuvan.

Silloin jos tos tosiaan pystyt eroamaan niin silloin vaimon lihomisen esilleottaminen ja kritiikki siitä on oiva konsti saada avioeroon vauhtia. Tai siis vaimo ainakin saa.

Vaikka olisi niin tuhannen totta, että vaimo on lihonut, niin silti.

Vaimon pitää itse haluta laihtua tai jonkun ulkopuolisen kanssa siitä keskustella.

Muutenkin jo tulenarassa aviotilanteessa miehen *laihdutusneuvot* ovat vihonviimeinen puheenaihe.

No jos mies tietää että naista vituttaa oma ylipainonsa niin kyllä minä naisena ennemmin toivoisin että mies tukee minua laihdutuksessa laittamalla sellaista ruokaa, hoitamalla lapsia että pääsen liikkumaan, kehumalla minua kauniiksi, maksamalla vaikka painonvartija/fitfarm/mikälie kurssin tai personal trainerin, asettamalla yhteisiin välitavoitteisiin palkinnoksi esim hieronta tai kampaamokäynnin jne.

Tietysti joku junttimies vaan vinkuu sohvalta ja sängyssä että voisit kuule olla laihempi.. Semmoinen juntti saakin muuttaa omaan osoitteeseensa.

Jos mies olisikin lihonut, ettekö haluaisi tukea häntä samoin, tai miehenä ettekö toivoisi samanlaista tukea vaimolta?

Ei vaimokaan sa tuolloin vain huomautella joka käänteessä miten mikään paita tai takki ei istu ja syöpäs nyt vähemmän. Semmoiset akat joutaa ladon taakse.

Jos mies osaisi esittää asiansa fiksusti. Useimmiten vaan sanavalinnat ovat sellaisia, että vaimo kokee, ettei kelpaa enää, on epähaluttava ruma läski toisen silmissä. Tukemista voi antaa, mutta patistelua tai painostusta ei. Aloitteen on lähdettävä laihduttajasta itsestään, ei jostakin ulkopuolisesta henkilöstä.

Jotenkin tulee mieleen  että ap on itseasiassa nainen .... ei monikaan mies vaan kirjoita tollasia. ja joko se nainen jätetään tai ei, ei sitä pähkäillä ja tuskailla.

Ja ei ainakaan siitä tulla hakemaan mitään "vertaistukea" internettiin. Ainakin jos on vanhempi äijä kun ehtinyt jo olla 15 v naimisissa.

------------------

Sillä pienellä mahiksella että tämä on totta ja olet äijä niin:

a) Ota vastuu elämästäs ja lopeta se kitinä. Otit vaimon ja teit lapsia. Ole mies ja kanna vastuusi niistä. Jos välit on tulehtunut vaimon kanssa niin sitten selvität ne eka ITSELLES et mikä tarkalleen mättää ja sitten fiksaat asian vaimon kanssa

b) "villi ja vapaa" kuulostaa tälläiseltä lapselliselta mgtow (anti-avioliitto/naisviha) hevonpaskalta mitä internetissä näkee. Ihan oikeasti kasva aikuseksi mieheksi.

Meillä riideltiin kolme vuotta. Kymmenen oltiin yhdessä. Joka asiasta riita. Pariterapia ei auttanut koska vaimossa ei ollut omasta mielestään mitään muutettavaa. Lasten takia päätettiin yrittää. No sitten vaimo lähti kuitenkin lasten kanssa ja nyt on katkeroitunut yh jossa ei edelleenkään mitään vikaa ole koskaan ollut. No, elämän täytyy jatkua. Tapasin työn kautta itseäni yli 10 v nuoremman sairaanhoitaja opiskelijatytön jolla unelma vartalo. Puoliksi leikilläni pyysin kävelylle ja rantakahvilaan ja nyt olen sitten kokenut sellaista yhdessäoloa johon ex vaimo ei suostunut.

Mies, eronnut

Vierailija kirjoitti:

Meillä riideltiin kolme vuotta. Kymmenen oltiin yhdessä. Joka asiasta riita. Pariterapia ei auttanut koska vaimossa ei ollut omasta mielestään mitään muutettavaa. Lasten takia päätettiin yrittää. No sitten vaimo lähti kuitenkin lasten kanssa ja nyt on katkeroitunut yh jossa ei edelleenkään mitään vikaa ole koskaan ollut. No, elämän täytyy jatkua. Tapasin työn kautta itseäni yli 10 v nuoremman sairaanhoitaja opiskelijatytön jolla unelma vartalo. Puoliksi leikilläni pyysin kävelylle ja rantakahvilaan ja nyt olen sitten kokenut sellaista yhdessäoloa johon ex vaimo ei suostunut.

Mies, eronnut

Sika.

Vaimolla ei ole hyvä olla. Jutelkaa, missä mättää kun saa raivareita? Ei se nyt ihan normia kuitenkaan ole, joitain syitä täytyy olla taustalla. Ei ohjaa vaimolle apua, terapiaa ym! Tsemppiä <3

Tiedän tällaisia miehiä vaikka kuinka. Omissa fantasioissaan kuvittelevat eroavansa ja aloittavansa jonkun ihmeen villin poikamieselon. Todellisuudessa kellään ei ole ollut mun aa tehdä sitä. Kunhan uhoavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä saisin muita, mutta lähinnä ajattelin miten helppoa viikko-viikko elämä olisi poikamiehenä.

Ap

Eroa. Kyllä se vaimo paremmankin saa. Itse laihdun rajusti aina erotessa, joten uuden miehen saanti ei ole ongelma koska kasvot on kauniit. Sitähän sä tässä vihjasit. Viikko-viikko kuulostaa hyvältä myös naisen korvaan, ottaa mieskin vastuuta lapsistaan. Ja vaatiihan se uusi hoito myös aikaa.

Suurin huoli on miten lapset suhtautuisivat eroon ja kalliiksi tulisi kahden asunnon maksaminen.

Ap

Vuoroasuminen ei paljoa eroa tutkimusten mukaan _toimivasta_ ydinperheestä lasten onnellisuuden ja pärjäämisen suhteen. Parempi se on, kuin toimimaton avioliitto. Pahimmillaan lapset vielä kantavat esimerkkinne omiin parisuhteisiinsa.

Esimerkin siitä, että erotaan, kun ei olekaan enää kivaa.

Jos suhteessa ei ole kenelläkään kivaa, niin väkisin pitäisi vaan jaksaa ja tartuttaa katkeruuden lapsiinsa, jotka eivät saa koskaan mallia toimivasta parisuhteesta ja ajautuvat sitten itsekin vastaavaan tilanteeseen? Eihän parisuhteen tarvitse aina helppoa olla ja lapsiarki on kyllä kuluttavaa ja raskasta, mutta kyllä suhteen pitäisi olla yksi voimatekijä siinä arjessa, ei yksi lannistaja lisää.

Lapsille on tärkeää myös osoittaa että suhteessa olevat vaikeudet on voitettavissa ja käännettävissä voimavaraksi, eikä luovuttaa kun ei olekaan enää kivaa.

Kaikkien ihmisten ei vain olisi koskaan pitänyt perustaa perhettä yhdessä. Jos vaimon kanssa ei pysty puhumaan yhtään mistään suhteeseen liittyvästä, niin minkäs teet? Pariterapiassa tehtäviä tekee vain toinen ja seuraavalla tapaamisella toinen itsekin myöntää, ettei vain jaksanut/viitsinyt niihin paneutua, vaikka itse pariterapiaan halusikin. Kaikki vähä, mistä saatiin puhuttua, unohtui päivän, parin päästä. Itseinho omasta käytöksestä eniten söi miestä, mutta kun mikään ei ikinä oikeasti muuttunut ja kaikki työ parisuhteen eteen oli vain yksipuolista.

En olisi ikinä uskonut, kuinka helppoa ja onnellista elämä voi olla eron jälkeen. Lapsia vain ikävä vuoroviikoin.