Olen kyllästynyt vaimooni

Vierailija kirjoitti:

En lukenut kaikkia viestejä, mutta ensimmäiseksi tulee mieleen hyvin yksinkertainen ohje:

KUUNTELE VAIMOASI JA TOIMI SEN MUKAAN.

Esim. jos vaimosi pyytää sinua piereksimään tai kaivamaan nenääsi privaatisti, sinun ei pidä jatkaa pieremistäsi ja nenänkaivuutasi missä ja milloin vaan, koska SINUN mielestäsi se on sinun rikkomaton ihmisoikeutesi, vaan kunnioittaa vaimosi tahtoa. Jos toistuvasti teet vaimosi tahdon vastaisesti siten, että hän joutuu asiasta useammin huomauttamaan, alkaa vaimosi halveksimaan ja inhoamaan sinua. On täysi syy olettaa, että vaimosi toiveet eivät ole mielivaltaa, vaan perusteltuja joko hyvien käytöstapojen tai käytäntöjen hengessä.

Todennäköisesti vaimosi on sinua fiksumpi ihminen.

Tässä on asiaa. Fiksummuuden kommentista en tiedä, mutta todennäköisesti vaimosikin tekee vastaavia myönnytyksiä käytöksessään tms huomioidakseen sinua ja mielipiteitäsi. Tunnista näitä niin huomaat että pienellä teolla/tekemättä jättämyydellä on suuri vaikutus suuntaan ja toiseen. Jos tiedät että vaimosi toivoo sinun laittavan pesuainetta enemmän, laita, niin elonne on helpompaa. Pieni kustannus siitä ettei sinun tarvitse kuunnella nalkutusta eikä tule vitutus kummallekaan. Vastavuoroisesti vaimosi todennäköisesti huomioi sinua tai pyydä huomioimaan esim jos arvostat että pihvi on medium eikä kypsä jne.

Mielestäni on vain suoraa haistattelua jos ensin on päätetty että yhdessä ja parisuhteessa saman katon alla eletään mutta sitten ei voida tavoissa sen vertaa joustaa että huomioitaisiin yhteiselon vuoksi toista näin pienissäkin asioissa.

Neuvoksi vaan aloittajalle, älä vain herran tähden ota esille tuota vaimon laihduttamista tai lihomista.

Tai ala neuvoa vaimolle laihtumiskonsteja tms.

Jos siis haluat, että liittonne kuitenkin jatkuvan.

Silloin jos tos tosiaan pystyt eroamaan niin silloin vaimon lihomisen esilleottaminen ja kritiikki siitä on oiva konsti saada avioeroon vauhtia. Tai siis vaimo ainakin saa.

Vaikka olisi niin tuhannen totta, että vaimo on lihonut, niin silti.

Vaimon pitää itse haluta laihtua tai jonkun ulkopuolisen kanssa siitä keskustella.

Muutenkin jo tulenarassa aviotilanteessa miehen *laihdutusneuvot* ovat vihonviimeinen puheenaihe.

Asukaa erillään jonku aikaa. Eroatte jos ette halua palata yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Tilitu kirjoitti:

Vaihtamalla vaihtuvat vain ongelmat. Niitä on parisuhteessa aina.

En edes haluaisi vaihtaa, vaan elää villinä ja vapaana.

Ap

Siinähän se tuli. Mies haluaa olla vapaa ja jättää perheensä. Ihan kuin tämä olisi joskus kuultu ennenkin...

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitsisi kuunnella jatkuvaa valitusta ja saisi tehdä asiat niinkuin itse haluaa.

Ap

Joten ongelma oletkin sinä. Eroa, teet palveluksen vaimollesi.

Tilatkaa kotisiivooja, ruokakassipalvelu ja lasten vahdit useammin! Tulee halvemmaksi kuin kahden asunnon ja vuoroviikkojen ylläpito. Käyttäkää vapautuva aika yhdessä JA erikseen, jotta säilyy myös omat juttunne.

Hankkikaa yhteinen vihollinen niin koette yhtäläisyyttä ja voitte kanavoida vihanne muualle kuin toisiinne.

Vierailija kirjoitti:

Monella menee huonosti ja he eroavat.

Se mikä tässä ap:ssa epäilyttää, on että hän pitää itseään niin paljon parempana kuin vaimoaan. Luultavasti se ylimielinen ja halveksuva asenne, mitkä ovat henkistä väkivaltaa, aikaansaa vastapuolessa ne raivarit.

Mieheni oli yhteen aikaan henkisesti ja lievästi fyysisesti väkivaltainen. Samaan aikaan hänellä oli tuollaisia ihan samanlaisia juttuja. Valitti painostani ja että olen muka kiukkuinen ja oli pokkaa selittää ihan vakavana, että hän on parempitasoisempi kuin minä. Totesin, että erotaan sitten ja lähetin miehen pois kotoa. Takaisin tullessaan hän halusikin jatkaa.

Ap voi ihan vapaasti erota, vaimohan on puhunutkin hänelle erosta. Ei hän sitä toki tee. Taloustilanne on vain tekosyy sille, ettei hän oikeasti halua erota vaan nauttii siitä, että voi kuvitella itsensä paremmaksi kuin vaimo ja väheksyä ja haukkua häntä.

Tai ap tajuaa että ne uudet naiset ei ehkä kuitenkaan näe ap:ta luojan lahjana naiskunnalle ja samat selitykset ja käytös ei onnistukaan sen uuden kanssa. Ap on varmaan tietoinen omista heikkouksistaan ja vioistaan ja ehkä se itsensä esiintuominen erinomaisena on suojelua niiltä heikkouksilta mitä ap näkee myös itsessään. Ap varmaan om huomannut että vaimokaan ei ihan kaikkea ”osta” mitä ap selittelee. Ehkä korvaansa vähän lotkauttaa kuin lurppakorva koira konsanaan. Uskon että ap:n vaimo tuntee ap:n paremmin kun hän itse.

Vierailija kirjoitti:

Neuvoksi vaan aloittajalle, älä vain herran tähden ota esille tuota vaimon laihduttamista tai lihomista.

Tai ala neuvoa vaimolle laihtumiskonsteja tms.

Jos siis haluat, että liittonne kuitenkin jatkuvan.

Silloin jos tos tosiaan pystyt eroamaan niin silloin vaimon lihomisen esilleottaminen ja kritiikki siitä on oiva konsti saada avioeroon vauhtia. Tai siis vaimo ainakin saa.

Vaikka olisi niin tuhannen totta, että vaimo on lihonut, niin silti.

Vaimon pitää itse haluta laihtua tai jonkun ulkopuolisen kanssa siitä keskustella.

Muutenkin jo tulenarassa aviotilanteessa miehen *laihdutusneuvot* ovat vihonviimeinen puheenaihe.

No jos mies tietää että naista vituttaa oma ylipainonsa niin kyllä minä naisena ennemmin toivoisin että mies tukee minua laihdutuksessa laittamalla sellaista ruokaa, hoitamalla lapsia että pääsen liikkumaan, kehumalla minua kauniiksi, maksamalla vaikka painonvartija/fitfarm/mikälie kurssin tai personal trainerin, asettamalla yhteisiin välitavoitteisiin palkinnoksi esim hieronta tai kampaamokäynnin jne.

Tietysti joku junttimies vaan vinkuu sohvalta ja sängyssä että voisit kuule olla laihempi.. Semmoinen juntti saakin muuttaa omaan osoitteeseensa.

Jos mies olisikin lihonut, ettekö haluaisi tukea häntä samoin, tai miehenä ettekö toivoisi samanlaista tukea vaimolta?

Ei vaimokaan sa tuolloin vain huomautella joka käänteessä miten mikään paita tai takki ei istu ja syöpäs nyt vähemmän. Semmoiset akat joutaa ladon taakse.

Vierailija kirjoitti:

Vaimosi toivoo että tekisit asiat oikein ettei aina tarvitse valittaa samasta asiasta. Esim mainitsemasi pyykinpesu - miten se on niin vaikea oppia kerralla oikein eli tekemään niin kuin hän toivoisi? Tuskin hän joka kerta eri asioita pyykin pesulta toivoo. Vähemmästäkin palaa hermo kun toinen joko tyhmyyttään ei kerrasta tai parista opi, on joko oikeasti niin vajaa, tai ei vaan viitsi huomioida että huomioisi pyykinpesussa toisen mielipiteen hyvyyttään tai yksinkertaisesti vittuillessaan pesee joka kerta juuri päinvastoin? Millä näistä selität miksi se pyykinpesu on aina nalkutuksen kohteena?

Tuliko mieleesi että sinä todellakin teet jotain väärin - tuskin vaimosikaan niin paljon nauttii siitä että ilokseen joka kerta huomauttaa asiasta.

Miksi naisen tapa on se ainoa oikea tapa toimia? Moniko nainen hyväksyisi mukisematta sen jos mies sanelisi kotona toimintatavat ja niistä poikkeaminen saisi aina aikaan raivokohtauksen?

Ap ei kuule eikä kuuntele vaimoaan, vaan on nimittänyt vaimon negatiiviset tunteet ja valituksenaiheet vaimon puutteellisiksi luonteenpiirteiksi, joista ei tarvitse välittää. Mitäpä jos kerrankin kuuntelisit oikeasti, mitä vaimo ytittää viestittää pahasti turhautuneena.

Vierailija kirjoitti:

Hahaha!

Äijä ei hokaa, että diili on muuttunut..

t. Darth Vader.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella menee huonosti ja he eroavat.

Se mikä tässä ap:ssa epäilyttää, on että hän pitää itseään niin paljon parempana kuin vaimoaan. Luultavasti se ylimielinen ja halveksuva asenne, mitkä ovat henkistä väkivaltaa, aikaansaa vastapuolessa ne raivarit.

Mieheni oli yhteen aikaan henkisesti ja lievästi fyysisesti väkivaltainen. Samaan aikaan hänellä oli tuollaisia ihan samanlaisia juttuja. Valitti painostani ja että olen muka kiukkuinen ja oli pokkaa selittää ihan vakavana, että hän on parempitasoisempi kuin minä. Totesin, että erotaan sitten ja lähetin miehen pois kotoa. Takaisin tullessaan hän halusikin jatkaa.

Ap voi ihan vapaasti erota, vaimohan on puhunutkin hänelle erosta. Ei hän sitä toki tee. Taloustilanne on vain tekosyy sille, ettei hän oikeasti halua erota vaan nauttii siitä, että voi kuvitella itsensä paremmaksi kuin vaimo ja väheksyä ja haukkua häntä.

Yritän olla ystävällinen ja halata vaimoa kun nähdään, mutta jos vaimo aloittaa nalkuttamisen niin samantien alkaa vituttaa.

Ap

Ah, kiitos muistikuvasta.

Se henkisesti väkivaltainen mieheni tapasi tulla halaamaan ja oli sitä mieltä, että sen pitäisi poistaa minulta oikeuden olla hyväksymättä hänen halveksuntaansa ja vähättelyään. Suuttui kun halaaminen ei muuttanutkaan hänen tekemäänsä tekemättömäksi.

Vaimon painoa en ole koskaan haukkunut, muutenkin yritän sanoa asiat nätisti, varsinkin lasten ollessa paikalla. Vaimolla taas ei ole minkäänlaista suodatinta.

Anna hänen sanoa lause loppuun ensi kerralla ja keskeytä heti sen jälkeen sanoen että tajuaakonhän lainkaan miten puhuu sinulle, ja sinä et tuollaista kielenkäyttöä salli. Näin ei puhuta rakkailleen edes ikävistä asioista. Ja pyydät häntä miettimään ilmaisunsa uusiksi ja sitten keskustelemaan kanssasi. Tällä osoitat myös lapsillesi missä menee raja mitä keneltäkään hyväksyt/ kenenkään tulee hyväksyä vaan on ihan ok asettaa rajat. Ettei lapsistasikaan kasva joko tunteettomia paskoja tai kynnysmattoja joita voi polkea mennen tullen.

Kunnioittakaa ja ihailkaa puolisoanne!

Siinä avioliiton salaisuus.

Puhun 40 vuoden avioliiton kokemuksella.

Kyllä, aivan yhtä ihana kuin silloinkin.

Tämäm kun muistatte, niin saatte kaiken kaksin verroin takaisin.

Siinäpä se!

Kylmä paahtoleipä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimosi toivoo että tekisit asiat oikein ettei aina tarvitse valittaa samasta asiasta. Esim mainitsemasi pyykinpesu - miten se on niin vaikea oppia kerralla oikein eli tekemään niin kuin hän toivoisi? Tuskin hän joka kerta eri asioita pyykin pesulta toivoo. Vähemmästäkin palaa hermo kun toinen joko tyhmyyttään ei kerrasta tai parista opi, on joko oikeasti niin vajaa, tai ei vaan viitsi huomioida että huomioisi pyykinpesussa toisen mielipiteen hyvyyttään tai yksinkertaisesti vittuillessaan pesee joka kerta juuri päinvastoin? Millä näistä selität miksi se pyykinpesu on aina nalkutuksen kohteena?

Tuliko mieleesi että sinä todellakin teet jotain väärin - tuskin vaimosikaan niin paljon nauttii siitä että ilokseen joka kerta huomauttaa asiasta.

Miksi naisen tapa on se ainoa oikea tapa toimia? Moniko nainen hyväksyisi mukisematta sen jos mies sanelisi kotona toimintatavat ja niistä poikkeaminen saisi aina aikaan raivokohtauksen?

Tähän on monta vastausta. Oletko kuullut vastavuoroisuudesta? Tai ehkä siitä että kannattaa valita tarkemmin taistelunsa? Tai ylipäätään parivalinta - miksi alunperin muuttaa yhteen naisen kanssa jos häiritsee että hän haluaa pyykkiin normaalia enemmän pesuainetta? Ei ole totuutta, jossa kaikki naisen tai kaikki miehen tavat ovat vain ainoita oikeita. Neuvottelutaidot ja/tai niiden puute?

90. Tulehtuneesa tilanteessa, joka oletan aloittajan suhteessa olevan, on tärkeämpää saada tilanne rauhoittumaan ja keskusteluyhtys paremmaksi.

Kun kummatkin ovat poteroissaan mikään toisen hyväksi tarkoitettu *ohje* ei menen perille.

Se kuulostaa arvostelulta tai kääntyy kuulijalla veetuiluksi.

Vasta myöhemmin on laihdutuksen tai muiden parannusehdotusten vuoro.

Jos minua naisena jo miehen naama ja tekemiset ärsyttäisi nalkuttamiseen saakka ja miettisin eroa, niin en tosiaan haluaisi tai pystyisi totaalisesti riemastumatta kuulla miehen suusta jotain *personal traileria* tai *terveellisiä ruokaohjeita*.

Aaaarghhh!

Jos teillä suhde melko ok, niin tämä aivan eri asia.

90, sitä paremmalla syyllä jos mies tietää, että vaimoa vituttaa oma ylipainonsa, niin mies ei ota sitä puheeksi.

Eri asia sitten kun vaimon laihdutusprojekti lähtee käyntiin jostain muuta kautta on jatkossa tukea vaimoa ja treenata yhdessä jne.

Esimerkkinä ( siis ennen tätä suurten peppujen buumia), kun pariskunta lähti jonnekin ja vaimo tuli esittelemään asuaan ja kysyi mieheltä näyttääkö takapuoleni suurelta?

Riippumatta yhtään ahterin koosta viisas mies vastasi, ettei tietenkään rakkaani.

Vierailija kirjoitti:

90. Tulehtuneesa tilanteessa, joka oletan aloittajan suhteessa olevan, on tärkeämpää saada tilanne rauhoittumaan ja keskusteluyhtys paremmaksi.

Kun kummatkin ovat poteroissaan mikään toisen hyväksi tarkoitettu *ohje* ei menen perille.

Se kuulostaa arvostelulta tai kääntyy kuulijalla veetuiluksi.

Vasta myöhemmin on laihdutuksen tai muiden parannusehdotusten vuoro.

Jos minua naisena jo miehen naama ja tekemiset ärsyttäisi nalkuttamiseen saakka ja miettisin eroa, niin en tosiaan haluaisi tai pystyisi totaalisesti riemastumatta kuulla miehen suusta jotain *personal traileria* tai *terveellisiä ruokaohjeita*.

Aaaarghhh!

Jos teillä suhde melko ok, niin tämä aivan eri asia.

No jos ongelmana on valitus pyykin pesusta ja autolla ajamisesta niin omassa mittapuussani suhde on melko ok, vai miten ne tulisi ensin ratkoa jotta voi puhua muista ongelmista?

96, uskoakseni vaimo ei alussa moittivat pesuaineen määrästä.

Tämä pesuaine ei ole oleellinen asia, vaan se, miksi vaimo nalkuttaa pesuaineesta tai vastaavasta.

Se tässä suhteessa on ratkaistava jollain lailla.

Vaimolla on joku muu harmitus tai suuttumus ja pesuaine toimii tässä nyt vain välikätenä.

Että hän pääsee sanomaan miehelleen, kun ei osaa tai uskalla sanoa sitä todellista asiaa.

Tätä harmitusta hänellä ei suhteen alkaessa ollut.

*Syy* ei ole miehen tai vaimon vaan yhteinen solmu joka tulisi jollain keinoin aukaista.

99, pyykinpesu tai autolla ajaminen on vain sijaisharmi.

Nalkuttaminen pienistä asioista on sijaistoiminto.

Pikkuasioista nalkuttaminen ei poistu (joskus ihminen vain toimii näin) ennenkuin se pääharmi tai harmit on ratkaistu.

Koska nyt ei enää nähdä metsää puilta.

Tämä onkin se noidankehä, muutoinhan olisi hyvinkin helppoa vain ajaa oikein tai laittaa ruokaa oikein. Mutta vaikka mies toimisi kuinka, niin vaimoa harmittaa ja löytyy moitteen sijaa.

Niin kauan kun varsinainen harmituksen syy on ratkaisematta.

Siksi usein tarvitaan asiantuntijoita, jotka kaivavat nämä syvimmät asiat esille tai saavat ihmiset jollain lailla tajuamaan mitä siellä varsinaisesti takana piilee.