Olen kyllästynyt vaimooni
Ollaan oltu yhdessä 15v. Vaimo on temperamenttinen eli saa raivareita ja haukkuu minua. On aikaisemmin uhkaillut erolla, mutta varmaan nyt tajunnut ettei parempaa saa. Yhdessä ollaan lasten takia. Mietin eroa, mitä teen?
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Kunnioittakaa ja ihailkaa puolisoanne!
Siinä avioliiton salaisuus.
Puhun 40 vuoden avioliiton kokemuksella.
Kyllä, aivan yhtä ihana kuin silloinkin.
Tämäm kun muistatte, niin saatte kaiken kaksin verroin takaisin.
Siinäpä se!
Juuri näin. Pienillä sanoilla on suuri merkitys suuntaan jos toiseenkin.
Toisen kunnioittaminen on kaiken A ja O. Mutta miten sen tuo julki, jos toinen vain nalkuttaa?
Ota ensiaskel heti kun mahdollista; näytä toiselle Sanoin, teoin ja ilmein kunnioitusta ja ihailua ja sitä, että arvostat häntä. Joskus alkuun tarvitsee kuin pientä "teatteria", mutta siitä tulee nopeasti tapa, jonka seuraukset tulevat positiivisena palautteena itselle ja toinenkin oppii siinä samassa muuttamaan omaan käytöstään ja toimintatapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitsisi kuunnella jatkuvaa valitusta ja saisi tehdä asiat niinkuin itse haluaa.
ApJoten ongelma oletkin sinä. Eroa, teet palveluksen vaimollesi.
Kyseessä ei ole vain kahden aikuisen välinen suhde, vaan lapsiperhe. Lapsille perhe on tärkeä ja sen ehjänä pysymisestä ovat vastuussa kumpikin vanhempi!
Vaikka haluaisikin olla villi ja vapaa ja on tehnyt siinä suhteessa väärin perustaessaan perheen, ei pidä tehdä uutta virhettä, jonka huonot seuraukset joutuvat kantamaan viattomat lapset, joille ehjä perhe ja molemmat vanhemmat päivittäin ovat tärkeitä tasapainoisen kehityksen kannalta. Ratkaisut on tehtävä lapsia ajatellen eikä vain itseä. Jos syynä ei olekaan vaimon kiukut ja nalkutukset vaan oma halu elää villinä ja vapaana, ratkaisu olisi löydyttävä perhettä rikkomatta. Tällöin ratkaisu on myös yksinkertainen, koska itsensä muuttaminen on huomattavasti helpompaa kuin kumppanin toimintatapojen jä käytöksen muuttaminen. Luovu vapaaehtoisesti lapsiesi hyväksi villistä ja vapaasta elämisen ihannoimisesta!
Mikäli todellinen eron syy on vaimon nalkutuksiin kyllästyminen, tulee sekin asia hoitaa huomioiden lasten tulevaisuus mahdollisimman hyvin, mieluiten niin, että pystytte elämään jatkossakin kokonaisena perheenä.
Vierailija kirjoitti:
Kunnioittakaa ja ihailkaa puolisoanne!
Siinä avioliiton salaisuus.
Puhun 40 vuoden avioliiton kokemuksella.
Kyllä, aivan yhtä ihana kuin silloinkin.
Tämäm kun muistatte, niin saatte kaiken kaksin verroin takaisin.
Siinäpä se!
Hieno ohje ja sitapaitsi totta!
Lainaa minulle muutamaksi viikoksi, niin näette miten erossaolo sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitsisi kuunnella jatkuvaa valitusta ja saisi tehdä asiat niinkuin itse haluaa.
ApMistä kaikesta se haukkuu sua ja mitä et saa tehdä niin kuin haluat? listaa tulemaan.
Esim. Pesen pyykit väärin, laitan pahaa ruokaa eli teen asiat eri tavalla kuin vaimo
No sitten vaan enemmän yritystä kehiin ja teet jutut oikein eli siten kun vaimo haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella menee huonosti ja he eroavat.
Se mikä tässä ap:ssa epäilyttää, on että hän pitää itseään niin paljon parempana kuin vaimoaan. Luultavasti se ylimielinen ja halveksuva asenne, mitkä ovat henkistä väkivaltaa, aikaansaa vastapuolessa ne raivarit.Mieheni oli yhteen aikaan henkisesti ja lievästi fyysisesti väkivaltainen. Samaan aikaan hänellä oli tuollaisia ihan samanlaisia juttuja. Valitti painostani ja että olen muka kiukkuinen ja oli pokkaa selittää ihan vakavana, että hän on parempitasoisempi kuin minä. Totesin, että erotaan sitten ja lähetin miehen pois kotoa. Takaisin tullessaan hän halusikin jatkaa.
Ap voi ihan vapaasti erota, vaimohan on puhunutkin hänelle erosta. Ei hän sitä toki tee. Taloustilanne on vain tekosyy sille, ettei hän oikeasti halua erota vaan nauttii siitä, että voi kuvitella itsensä paremmaksi kuin vaimo ja väheksyä ja haukkua häntä.
Yritän olla ystävällinen ja halata vaimoa kun nähdään, mutta jos vaimo aloittaa nalkuttamisen niin samantien alkaa vituttaa.
ApAh, kiitos muistikuvasta.
Se henkisesti väkivaltainen mieheni tapasi tulla halaamaan ja oli sitä mieltä, että sen pitäisi poistaa minulta oikeuden olla hyväksymättä hänen halveksuntaansa ja vähättelyään. Suuttui kun halaaminen ei muuttanutkaan hänen tekemäänsä tekemättömäksi.Vaimon painoa en ole koskaan haukkunut, muutenkin yritän sanoa asiat nätisti, varsinkin lasten ollessa paikalla. Vaimolla taas ei ole minkäänlaista suodatinta.
Jotkut naiset osaavat olla todella kamalia suuttuessaan. Riidan he saavat aikaiseksi lähes mistä vain. Häpeilemättä he päästävät suustaan sanoja, jotka loukkaavat ja arvostelevat puolisoa eivätkä antaisi edes puheenvuoroa toiselle (sekin on heikon puolustuskeino). Se on alemmuudentuntoisten naisten itsepuolustuskeino, jolla he yrittävät näyttää voimaansa, valtaansa ja pärjäämistään. He kokevat noiden em. asioiden näyttämisen tärkeänä. Erityisen voimakkaana tuo esiintyy narsistisen luonteenpiirteen omaavilla naisilla. Tuolla tavalla käyttäytyvien naisten itsetunto on kovin heikko. Jo heidän lapsuuden kasvuympäristössä on ollut jotakin vialla.
No kaikki kyllästyy... omaan vanhenevaan itseensä !
Vierailija kirjoitti:
Todellisuudessa lasten viikko - viikko asuminen tarkoittaa melkein kaikille miehille ihan älyttömän paljon enemmän vastuuta lapsista. Olen tuota itsekkin miettinyt ja näin naisena, että siihenkö pitää mennä että mies olisi myös vanhempi lapsilleen. Jotenkin sitä toivoisi että ei tarvitsisi, mutta tämä tällainen yksinhuoltajuus, missä mies kyllä asustelee meidän kanssa mutta ei varsinaisesti ota osaa mihinkään, on ehkä vielä raskaampaa.
Aivan kuin meillä, vaikka eron jälkeen se onkin nainen ketä on vastuineen hukassa. En vaan pitänyt meteliä tekemisistäni, kuten ex vaimo. Viikkoviikko helpotti ainakin minun elämääni, koska jokaista asiaa ei tarvitse tehdä kuten blogit, sisustuslehdet, muut naiset "pakottavat". Monet nykynaiset sokaistuvat omasta mahtavuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitsisi kuunnella jatkuvaa valitusta ja saisi tehdä asiat niinkuin itse haluaa.
ApMistä kaikesta se haukkuu sua ja mitä et saa tehdä niin kuin haluat? listaa tulemaan.
Esim. Pesen pyykit väärin, laitan pahaa ruokaa eli teen asiat eri tavalla kuin vaimo
Tää on niin tuttua. Ruoka on väärin laitettua kun se ei ole just samaa kun vaimo tekee. Uuden reseptin kokeilu se vasta saa valitusta aikaan.
Pyykit on pesty väärin = annostelen pesu- ja huuhteluaineet ohjeen mukaan eli vaimon mielestä liian vähän.
Tiskikoneen laitan kuulemma liian aikaisin päälle ”puolityhjänä”. Hän itse laittaa kippoja kahteen kerrokseen niin että osa jää likaiseksi, tämä jää häneltä huomaatta koska minä yleensä siiirrän puhtaat kaappiin.
Ajan autolla niin ajokortiton vaimo valittaa jotain ajostani vaikka ajan aina rauhallisesti ja nopeusrajoitusten mukaan.
Muuten menee hyvin mut olisi se kiva jos osaisi tehdä jotain ”oikein”.
Jos mun mies valittaisi vastaavista asioista niin
Ei tarvitse sitten syödä, tee itse itselles jotain.
Pese sitten itse pyykkis jos ei kelpaa.
Hoida tiskis sitten itte jos ei kelpaa.
Ja viimeisenä kun kerran toinen ei voi ajaa jotta voisi sanoa, että aja sitten ite, niin ilmoittaa, että nyt loppuu tai kävelet loppumatkan, ja sitten toteuttaa uhkauksena kanssa.
Tiedän muutamankin naisen jotka on lopettaneet esim. miehensä pyykkihuollon tai kännikuskaamiset kun ovat joutuneet kuuntelemaan natinaa. Luulisi tehoavan toisinkin päin.
Typerä tilanne jos arkiasiat rassaa.
Laita listalle ylös kaikki tekemäsi kotityöt. Ja eukkos voisi laittaa siihen viereen ”merkintänsä” miten ne on tehty väärin ja miten ne pitäisi tehdä.
Voit myös korottaa ääntäsi kun vaimos huutaa. Miksi hän saa yksin korottaa ääntään?
En kyllä tajua miksi miehet alistuu kaikkeen ja nostavat naisen jalustalle? Kummallakin on samat oikeudet.
Onko vaimosi töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuudessa lasten viikko - viikko asuminen tarkoittaa melkein kaikille miehille ihan älyttömän paljon enemmän vastuuta lapsista. Olen tuota itsekkin miettinyt ja näin naisena, että siihenkö pitää mennä että mies olisi myös vanhempi lapsilleen. Jotenkin sitä toivoisi että ei tarvitsisi, mutta tämä tällainen yksinhuoltajuus, missä mies kyllä asustelee meidän kanssa mutta ei varsinaisesti ota osaa mihinkään, on ehkä vielä raskaampaa.
Aivan kuin meillä, vaikka eron jälkeen se onkin nainen ketä on vastuineen hukassa. En vaan pitänyt meteliä tekemisistäni, kuten ex vaimo. Viikkoviikko helpotti ainakin minun elämääni, koska jokaista asiaa ei tarvitse tehdä kuten blogit, sisustuslehdet, muut naiset "pakottavat". Monet nykynaiset sokaistuvat omasta mahtavuudestaan.
Miksi mies menee kimppaan naisen kanssa, joka määrää ja määrää? Määrää kaikesta? En tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä saisin muita, mutta lähinnä ajattelin miten helppoa viikko-viikko elämä olisi poikamiehenä.
ApEroa. Kyllä se vaimo paremmankin saa. Itse laihdun rajusti aina erotessa, joten uuden miehen saanti ei ole ongelma koska kasvot on kauniit. Sitähän sä tässä vihjasit. Viikko-viikko kuulostaa hyvältä myös naisen korvaan, ottaa mieskin vastuuta lapsistaan. Ja vaatiihan se uusi hoito myös aikaa.
Ja jälleen uusi mies saa ihmetellä miten se kaunis nain muuttui mätisäkiksi..
Rehellisesti sanottuna ylipaino rassaa ylipainoista ja myös kumppania.
En usko, että kovin moni haluaa olla lihava. Siihen vain sopeutuu.
Vierailija kirjoitti:
Ap tiedoksi vaimosi varalle, että jotkut miehet pitävät ylipainoisistakin naisista. Ylimielistä ajatella, että juuri sinulla olisi ottajia eron jälkeen ja vaimollasi ei.
Aika harva kyllä pitää ylipainoisista. Koskee naisia ja miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Itse kyllä saisin muita, mutta lähinnä ajattelin miten helppoa viikko-viikko elämä olisi poikamiehenä.
Ap
Ajattelitko että saisit irtonumeroita. Niitä saa jokainen mies kun vähän maksaa esim. baarissa. Muta saatko vakituista?
Lasten takia olette yhdessä? Ette kyllä lasten parhaaksi ole, kyllä niitä lapsia tuo tilanne vituttaa eniten kattella, vaikka muuta esittäisivätkin. Ja lapset saa vääristyneen kuvan siitä minkälainen parisuhde kuuluu olla, ja ne ei tule saamaan hyvää parisuhdetta nekään, sun ja akkas lisäksi, onko reilua?
Ja jos olette 15 vuotta ollut yhdessä niin ei ne lapsetkaan ole enää pieniä, joten hyvin pärjäävät kun ovat viikko viikko systeemillä rentojen riitelemättömien vanhempien kanssa. Lapset on mieluummin rikkinäisestä kodista kuin asuvat siinä.
Ja se että kaks asuntoa maksaa enemmän kuin yksi, muuttakaa molemmat vähän pienenpään, lapset ei pitkään enää teidän kämppää tarvi, eikä se muutenkaan ole niin tärkeä asia että on iso kämppä kuin se että onko siellä kämpässä hyvä fiilis olla.
Mäkin oon kyllästyny sun vaimoos.
Mäkin oon kyllästyny sun vaimoos.
Vakoilet vähän vaimosi netinkäyttöä. Jos kåy tällä sivulla, niin kannattaa lopettaa suhde samantien.
Kysy vaimoltasi, onko hänelle yhdessä pysymistä (=lapsilla ehjä perhe) tärkeämpää, että pyykki on aina pesty samalla tavalla ja jos on tärkeää, olisiko hän itse sitten aina valmis lasten takia (=perheen yhdessä pysyminen) huolehtimaan pyykkinne, jotta välttyisitte turhalta riidalta. Eihän lasten pitäisi tällaisten mitättömien asioiden takia joutua kokemaan perheen hajoamista. Käykää samat asiat lävitse ruoan teosta ym.
Lasten etu on, että perhe pysyy koossa. Sen eteen pitää olla molempien vanhempien valmiita kompromisseihin, mutta toisen vanhemman arvosteleminen tai mollaaminen ei ole ratkaisu ja sitä ei pidä kenenkään ja varsinkaan lasten joutua kuulemaan ja kokemaan.
Meille naisille on usein mitättömätkin asiat tärkeitä. Myöhemmin sitten kadumme, mitä hiusten halkominen on saanut aikaiseksi. Tarvitsemme joskus/usein muistuttamista siitä, mikä todellisuudessa on yhteiselossa tärkeää. Kodin tulisi olla rauhan tyyssija, jonne jokaisen perheenjäsenen on mieluisaa tulla ja jonka ilmapiiristä vastaavat erityisesti molemmat vanhemmat,
Lapsille on myös rikkautta, että he näkevät kaksi erilaista ihmistä, jotka pystyvät ratkaisemaan asioita toista loukkaamatta, vähättelemättä. Se on yksi niistä asioista, mikä perheen pitäisi opettaa lapsillekin.
Lapsille ei ole hyväksi, että toinen vanhemmista moittii toisen tekemisiä varsinkin, kun kyse on vain asioiden eritavalla tekemisestä. Molempien vanhempien tulee aina muistuttaa itselleen, mikä on perheen tarkoitus ja tehtävä sen jokaiselle jäsenelle ja erityisesti, mitä voisin itse tehdä niin, että kumppanin ja lasten on mukava tulla kotiin. Tämän asian huomioiminen kuuluu niin vaimolle kuin miehelle. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että alistuu toisen moitittavaksi. Asioihin pitäisi löytää yhdessä ratkaisu esim. ne työt, jotka vaimosi pitää ehdottoman tärkeinä tehdä juuri hänen tavallaan ja joista hän ei anna periksi, hän hoitaa itse.